Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Ehdottaisin, että sinä maksaisit suurimman osan menoistanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee mieleen, miten päätyvät yhteen nää, joilla noin iso ero nettotuloissa. Koska bruttonahan se on sit ihan valtava.

Siivooja ja lääkäri?

Lähäri ja DI asiantuntijatehtävissä?

Postinkantaja ja ekonomi?

Rakkaus ei todellakaan tunne rajoja.

Mut jos on niin paljon rakkautta, ei kai jokin niin materiaalinen kuin tuloerot tunnu missään..?

Me ollaan miehen kanssa molemmat ikiteekkareita. Kun mentiin naimisiin, minä olin tehtaassa töissä ja mies Nokialla hommissa. Meillä ei siinä kohtaa ollut tuloissa monenkaan sadan euron eroa. Sitten jäin sovitusti lapsen kanssa kotiin ja sillä aikaa tehdas muutti toiselle paikkakunnalle, mihin ei ollut mahdollisuutta kulkea. Olin kotona viisi vuotta ja sen jälkeen oli vaikea päästä takaisin työelämään. Kävin työvoimakoulutuksen, ei töitä. Kävin AMK:n, ei töitä. Välillä jotain pätkää ja osa-aikaista. Nyt olen pitkän työttömyyden jälkeen saanut vakituisen työn, pienemmällä palkalla millä tein tehdashommia vuonna 1999. Miehellä kävi tuuri kun sai Nokialta potkut, oli siellä 18 vuotta ja ilmeisesti liian pienellä palkalla, kun palkka nousi uuden työnantajan myötä heti melkein 3000€. Minä tienaan nyt nettona 1600-1700€ ja mies karvan alle 5000€. Mies saa välillä myös käsittämättömiä bonuksia, viime vuonna jotain 140000€ (brutto) firman osakepalkkiosysteemeistä. 

Toki mies voisi elellä vielä leveämmin jos olisi löytänyt itselleen kovatuloisen vaimon. Mutta se kovatuloinen vaimo ei ehkä olisi katsonut hyvällä sitä, että joutuu hoitamaan kaikki perheen ja lapsen juoksevat asiat, käyttämään auton huollossa ja renkaidenvaihdossa, kuskaamaan lasta. Tai antanut miehen nukkua aamulla kymmeneen ja olla töissä yli puolenyön. Miehellä on ollut maksajan rooli, mutta myös sellaisia vapauksia mistä ei uravaimon kanssa voi edes haaveilla.

Teillä taitaa siis olla tuloeron lisäksi juuri sitä rakkauttakin. Oikein.

Kannattaa muuten näiden 50-50 maksua tilanteessa kuin tilanteessa kannattavien muistaa, että myös te itse voitte joutua esim. työttömiksi.

Silloin sopii toivoa, ettei kumppani halua edes vähän näpäyttää takaisin, ja vaatia siitä pienestä työttömyyskorvauksesta (ansiosidonnainen ja säästöt loppuvat aikanaa, teilläkin) tasan puolet kaikista menoista.

Meillä on vuorotellen oltu tilanteessa, että toinen tienaa ebemmän ja toinen vähemmän. Mies on ollut opiskelija ja hetken aikaa työtön, jolloin on ollut itsestäänselvää, että minä olen maksanut palkastani isoimmat kulut. Nyt homma on toisinpäin, kun kotihoidan lastamme ja mies on työssä.

Tätä kutsutaan liitoksi, jossa yhdessä tavoitellaan onnellista kotia, jossa kaikilla perheenjäsenillä on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle jää rahaa, koska suuremmat tulot mitä sitten? Ei sen sua tarvi elättää...

Uskokaa nyt että sillä miehellä on ne suuremmat tulot vain koska on voinut panostaa työelämään eikä ole panostanut perhe-elämään. Sitten ne kovalla ponnistuksella synnytetyt lapset eivät kuuluu millään lailla sille miehelle, eihän? Kun ei se nähnyt oikeastaan mitään vaivaa niiden tekemisen ja kasvattamisen eteen.

Nuo sekoitetaan samaan kiuluun ja sieltä maksellaan kaikki samasta potista. Yhdessä päätetään minkä verran menee säästöön ja minkä verran kumpikin saa käyttöönsä "väljää rahaa" järkeviin hankintoihin eli vaatteisiin, kenkiin jne. Sitten on se "hömppäpömppärahan" osuus johon kuuluu turhuudet eli viinakset, tupakat ja sen sellaiset joita ilmankin pärjää. Sen päätätte myös keskenänne. Ehkä tuo hömpän osuus voi enemmän tienaavalla olla isompi, ihan miten te päätätte?

En ole koskaan käsittänyt että on tiukasti sun rahat ja mun rahat, jos kerran ollaan samaa perhettä ja pelataan ns. samassa joukkueessa.

Luin vähän aikaa sitten tällaisen ajatuksen ihan tältä palstalta muistaakseni (tai sitten tuli radiosta?)... Perhe on yksikkö, jossa kaikilla on sama elintaso. Jos joku osapuoli perheessä jää vähemmälle kun toinen porskuttaa, herää kysymys onko kyse perheestä ylipäätään.

Meillä on miehen kanssa about sama tulotaso ja vuoroin maksellaan asioita sen mukaan että _meillä_ on asiat hyvin.

Jos toinen tarvii jotain se hankitaan.

Yksinkertainen asia kirjoitti:

Tasa-arvon aikana menot 50-50 tietenkin. Tasa-arvosta ei voi poimia itselleen vain niitä itseä hyödyttäviä asioita vaan tasa-arvossa tulee mukana hyvät ja huonot puolensa. Mikäli nainen haluaa miehen tiskaavan niin nainen puolestaan vaihtaa sitten autoon renkaat. Mies voi tehdä ylimääräisillä rahoillaan mitä tahtoo. Toivottavasti sijoittaa ne järkevästi pahan päivän varalle ja jos ei pahaa päivää tule niin rahat jäävät aikoinaan lapsille. Mies voi myös halutessaan käyttää rahoja teidän parisuhteeseen mikäli haluaa panostaa siihen. Mikäli haluat miehen maksavan enemmän ja itsellesi enemmän ylimääräistä rahaa niin siirtäkää asunto miehen nimiin.

Samassa tasa-arvon hengessä, mikäli mies haluaa naisen synnyttävän, hän voi työllään elättää perhettä. Kun ei synnyttämään pysty.

Liian pitkä ketju luettavaksi. Meillä minä tienaan enemmän. Meillä on yhteinen tili ja minulla vielä oma tili, mistä sijoitan rahaa säästöön ajatuksella, että sitten kun toisesta aika jättää, on pieni säästö, millä helpompi tulla toimeen yhden ihmisen tuloilla. Aivan sama, kumpi se meistä sitten on. Meillä on hallintaoikeustestamentti, joten säästö jää elossa olevalle hallintaan.

Ei ole koskaan haitannut, että tienaan enemmän ja rahat menevät yhteiseen käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies tienaa moninkertaisesti saman mitä minä ja rahat ovat yhteisiä, eli mies maksaa lähes kaiken.

Yhteinen talous siis meillä.

Yrität siis kertoa, että sinun rahat ovat sinun ja miehesi rahat ovat sinun. Todella yhteistä :)

Helppoa kuin heinänteko. Laskette kaikki yhteiset menot sisältäen perustarvikkeet kummallekin tyyliin perusshampoot, lakanat yms . Sitten maksatte sen summan tulojenne suuruuden suhteessa. En jaksa tehdä koko laskua, mutta jos toinen tienaisi 1000 ja toinen 2000 niin se joka tienaa verojen jälkeen 2000 maksaa tietysti 2/3 osaa ja 100p euroa tienaava 1/3.

sen mitä jää jäljelle perheen menojen jälkeen, kumpikin voi käyttää miten haluaa.

Mutta siis kaikki lapsiin, perheeseen, kotiin, bensoihin, perushygieniaan menevä menee yhteisestä. Sitten kampaajat, suurempi auto, työmatkojen bensat, vaatteet menee sitten omista rahoista.

Kotityöt jaetaan sitte tasan ja jos äiti hoitaa lapsia kotona niin se ei tarkoita, että mies ei tee kotitöitä vaan sitä että äiti tekee lastenkasvatustyötä, harrastaa lasten kanssa, opettaa asioit ja hoitaa, laittaa ruoan ja sitten molemmat siivoavat.

Jos minä saisin päättää niin se olisi 6000€ minulle ja naiselle 200€. Mutta eihän elämä muutenkaan mene kuin elokuvissa.

Nykyinen tapa on oikea tapa toimia. Tosin jos kuukausittaiset menonne ovat 3000 euroa, niin voisitte opetella käyttämään rahaa edes järkevämmin kuin maniavaiheessa oleva mielenterveyspotilas. 

Muistakaahan sitten myös, että jos kulut maksetaan puoliksi, niin työt ja tekemiset puolitetaan myös tasapuolisuuden vuoksi.  Eli jako esim. viikko/viikko systeemillä huushollihommissa. Tietysti se joka ei halua omalla viikollaan kokata, siivota, pyykätä, hoitaa lapsia voi palkata ulkopuolisen tekijän... jos rahaa on.

Tällä systeemillä kummallakin perheen vanhemmalla on joka toinen viikko mahdollisuus vapaa aikaan, harrastuksiin, valmiiseen ruokatarjoiluun, puhtaisiin vaatteisiin etc.

Tästä edustahan perheessä USEIMMITEN nauttivat miehet JOKA VIIKKO vaikka kulut maksetaan puoliksi.

Ihme lompakkoloisia ketju täynnä.

Jos mieheni oikeasti olisi noin ehdottomasti 50/50, kertoisin hänelle millaiseen elintasoon minulla on varaa ja vaatisin, että siinä tapauksessa mennään minun maksukyvyn mukaan. En jaksaisi riidellä rahasta, jos ei ole ihan pakko, mutta yli varojensa ei voi elää. 

Mies ei voi vaatia sinua elämään yli varojensa, etkä toisaalta sinäkään voi vaatia että mies elättää sinut, jos tästä ei ole sovittu etukäteen. Ihmettelen silti suuresti miehesi asennetta, yleensä mies haluaa pitää perheestään hyvää huolta ja toista tuetaan puolin ja toisin. Tsemppiä!

Kun itse opiskelin, niin opiskelukavereilla oli miestensä kanssa yhteiset tilit ja elivät leveästi. Ostelivat astioita ja vaatteita Stokkalta ja olivat tyylikkäitä. Itsellä ei aina ollut rahaa ruokaan vaikka mies oli hyväpalkkainen. Kävin töissä koulun jälkeen polkupyörällä koska ei ollut rahaa bussilippuun. Miehen juustoihin ja ruokiin ei saanut koskea. Olin töissä vanhainkodissa ja siellä onneksi sain ruokaa. Muistan kun kirjoitin niksipirkkaan ja odotin kovasti sitä kymmentä markkaa jota ei koskaan tullut.

Kannattaa valita mies tarkasti, opiskelukaverini olivat paljon paljon minua fiksumpia... Tein tuon tyrannin kanssa lapsenkin, erottiin vasta kun lapsi oli koulussa. Olen liian kiltti ja tyhmä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

No mitä sitten valitat, omaisuutesi kertyy koko ajan? Olisit mitoittanut elämisesi omien tulojesi mukaan, etkä miehen. Nyt selität että miehen pitäisi jostain syystä elättää sinua. Olen täysin varma, tilanteen ollessa päinvastoin, et tekisi asialle mitään.

No nämähän ovat valinneet elintasonsa silloin kun pitivät tuloja yhteisinä. Ei kai ap voi pakottaa perhettä muuttamaan asuntoon, johon hänellä on varaa (tosin mielestäni miehen pitäisi tähän kyllä suostua, jos kerran haluaa että ap maksaa puolet kaikesta, mutta se ei ehkä olisi lasten kannalta hyvä ratkaisu).

(Sinkku)miehen kirjoittamaa provoa kyllä minäkin epäilen.

Miksi epäilet provoa? Tämmöisiä miehiä oikeasti on. Esim. mun ex-aviomies. Törkeän kovapalkkainen, sai palkkaa nettona lähes 5000€ kuussa, minä alle 2000€ ja hän päätti, että nyt muuten loppuu elättäminen ja kaikki paitsi henkilökohtaiset laskut puoleksi. Sitten kun laskettiin summia kävi ilmi, että se mun palkka menee jo nyt kokonaisuudessaan elämiseen (ruoka, vesi, sähkö, lasten kulut jne.) ja miehen rahoista menee vastike, netti, jätehuolto, netflix ja satunnaisesti ruokaa. Sen jälkeen, kun miehen olisikin pitänyt alkaa maksaa enemmän, kuin jo maksoi mies päätti, että alkaa sinkuksi. Meillä oli 2 elintasoa perheessä. Mies osteli kitaroita, keikkalippuja, elektroniikkaa ja minä ja lapset kierrettiin kirppiksiä, että löytyis sopivat talvikengät, isällä ois ollut varaa ostaa vaikka mitkä Sievin kengät (ja ostikin itselleen), mutta ei siltä uskaltanut edes pyytää lasten kuluihin mitään tai se alkoi syytellä, että mihin mun rahat on menneet (no vittu miehen vatsaan, lämmitykseen ja päivähoitoon noin esimerkiksi) ja jäin kiitollisuudenvelkaan, jos joskus harvoin jotain lapsille osti.

Tajuatteko paljon (progressiivisia) veroja tuo 4,5 k tyyppi maksaa? Sitten vielä pitäisi maksaa valtaosa perheen menoista.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse opiskelin, niin opiskelukavereilla oli miestensä kanssa yhteiset tilit ja elivät leveästi. Ostelivat astioita ja vaatteita Stokkalta ja olivat tyylikkäitä. Itsellä ei aina ollut rahaa ruokaan vaikka mies oli hyväpalkkainen. Kävin töissä koulun jälkeen polkupyörällä koska ei ollut rahaa bussilippuun. Miehen juustoihin ja ruokiin ei saanut koskea. Olin töissä vanhainkodissa ja siellä onneksi sain ruokaa. Muistan kun kirjoitin niksipirkkaan ja odotin kovasti sitä kymmentä markkaa jota ei koskaan tullut.

Kannattaa valita mies tarkasti, opiskelukaverini olivat paljon paljon minua fiksumpia... Tein tuon tyrannin kanssa lapsenkin, erottiin vasta kun lapsi oli koulussa. Olen liian kiltti ja tyhmä nainen.

Olisit ottanut tyhjätaskun.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

No. Lasten menoihin tarvittavat kulut omalle tilille elatussuhteen mukaan. Eli vähemmän tienaava laittaa suhteessa vähemmän, enemmän tienaava suhteessa enemmän. Tästä tilistä lasten menot. Lasten menoihin liittyvistä asioista neuvottelukokous vanhempien kesken kaksi kertaa kuukaudessa. Lasten menoihin kuuluu myös heidän osuutensa asumisesta ja auton käytöstä.

Muut eli yksityiset menot fifty-fifty. Eli kahden aikuisen tilille laitetaan molemmat yhtä paljon. Tähän kuuluvat aikuisten osuudet. 

Jos toinen on yhteisestä päätöksestä ollut hoitamassa lapsia enemmän kotona, ja tämän vuoksi hänen eläke-etuutensa tältä ajalta on pienentynyt, on toisen velvollisuus maksaa jotain korvausta tältä ajalta, esim. eläkevakuutusta.