Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Tietysti miehen pitäisi maksaa enemmän koska tienaa paljon enemmän.

Millä perusteella? Pystyykö vaimo tekee mitää pienelle palkalleen?

Kaikki tulot naisen käsiin ja hän annostelee siitä hiluja myös miehelle. Tosin mies ei tarvitse kuin saippuaa ja uudet kalsarit toisinaan. Nainen voi reteästi ottaa äkkilähtöjä lämpimään joka kuukausikin.

Puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Avioliittolaki turvaa kummankin puolison oikeuden.

https://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-elatusvelvollisuus

Inhottavaa jos olisi tuollainen tuloero. Mutta jos niin haluan että maksetaan samanverran jatkuvista menoista ja asuntolainasta yms. ottaisin sitten 20v. kakun jos toisella 10v. Sitten jos parempituloinen ehdoin tahdoin haluaa koko perheen lomamatkalle tai uuden sohvan niin siitä vaan voi maksaa ne tai ruokakauppavuorollaan ostaa kallista niin en estä. Mutta lähtökohtaisesti haluaisin maksaa saman verran kiinteistä perusmenoista.

Kun lukee näitä viestejä, ymmärtää aika paljon nykymenosta ja avioeroista. Neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen voin vain ihmetellä, avioliitoissa nykyisin minä, minä ajattelua. Meillä on aina ollut yhteiset rahat, raha on lähes ainoita asioita mistä ei ole juuri riitaa saatu. Ehdottomasti perheessä pitää olla suurin piirtein samanlainen elintaso, se jakaa jolla on enemmän. Kuullostaa aivan karmealta, että toinen voisi pukeutua kalliisiin merkkivaatteisiin harrastaa mitä vain rahasta viis ja toinen vierellä "kituuttaisi". Ehkä nyt mennäänkin avioon siinä mielentilassa, että erotaan kuitenkin ja noilla useilla kommenteilla se nyt on aivan varma asia. Perhe pitää yhtä, jos toinen "elättää" niin ehkä se toinen tekee jotain sen "elättämisen" palkaksi. Hoitaa lapsia, pesee pyykin, silittää, siivoaa ym. kun toinen tienaa enemmän. Jos rakastaa toista ja lapsiaan ei kai voi edes noin kyynisesti ajatella. Vai pitäisikö siis kaikki kotityötkin hinnoitella, varmaankin. Ei ymmärrä ei...

Jotain pielessä kirjoitti:

Kun lukee näitä viestejä, ymmärtää aika paljon nykymenosta ja avioeroista. Neljänkymmenen yhteisen vuoden jälkeen voin vain ihmetellä, avioliitoissa nykyisin minä, minä ajattelua. Meillä on aina ollut yhteiset rahat, raha on lähes ainoita asioita mistä ei ole juuri riitaa saatu. Ehdottomasti perheessä pitää olla suurin piirtein samanlainen elintaso, se jakaa jolla on enemmän. Kuullostaa aivan karmealta, että toinen voisi pukeutua kalliisiin merkkivaatteisiin harrastaa mitä vain rahasta viis ja toinen vierellä "kituuttaisi". Ehkä nyt mennäänkin avioon siinä mielentilassa, että erotaan kuitenkin ja noilla useilla kommenteilla se nyt on aivan varma asia. Perhe pitää yhtä, jos toinen "elättää" niin ehkä se toinen tekee jotain sen "elättämisen" palkaksi. Hoitaa lapsia, pesee pyykin, silittää, siivoaa ym. kun toinen tienaa enemmän. Jos rakastaa toista ja lapsiaan ei kai voi edes noin kyynisesti ajatella. Vai pitäisikö siis kaikki kotityötkin hinnoitella, varmaankin. Ei ymmärrä ei...

Just näin mietin itsekin.

No mun mielestä ei ole kituuttelua, jos ap.l jää 300€ kk omiin humpuuki menoihin tai säästöön. Mihin tarvii muka enemmän?!

Kaikki tulot yhteiselle tilille, jolla vain sinulla on käyttöoikeus. Sovit miehesi kanssa, että siirrät hänen tilille kuukausittain hieman käyttörahaa arkimenoihin esim. tyyliin 500€ tai mitä sitten sovitkin.

Meillä tulot jakautuu samoin kuin ap:lla. Rahat ovat yhteisiä ja niitä käytetään yhdessä suunnitellen. Koskaan ei ole riitaa tullut rahasta, naimisissa kohta parikymmentä vuotta.

Meillä laitetaan kaikki rahat yhteen, sitten siitä maksetaan kaikki laskut ja jäljelle jäävä summa jaetaan meille puoliksi. Mies tienaa enemmän kuin minä, mutta hän haluaa tehdä näin koska on mielestään reilua. Koska muutoinhan minulla ei olisi koskaan rahaa ja hänellä olisi. Hän siinä "menettää" rahoissa, mutta toisaalta samaan kotiin ja perheen hyvinvointiin ne rahat kuitenkin menevät.

Teillä on aika kovat tulot ja samalla iso tuloero. Sovi miehesi kanssa nyt vaikka alustavasti niin, että sä maksat 1000 euro sille yhteiselle tilille ja mies loput jos on pakko. Jos mies ei siihen suostu niin kannattaa harkita "jatkotoimenpiteitä" (ero) sillä tuollainen on todellakin epäreilua varsinkin kun olette ilmeisesti naimisissa ja teillä on useampikin lapsi.

HUOM. Kerron tämän miehen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne, koska tuloero parin välillä on noin suuri. On selvää, että naisen noinkin pitkä poissaolojakso töistä on vaikuttanut palkkakehitykseen, mutta millään ilveellä se ei olisi lähellekään miehen palkkaa ilman poissaoloakaan. Ja joku voisi myös tarttua siihen että onkohan ollut ihan pakko olla poissa noin pitkään.

Yksi asia mikä näissä keskusteluissa aina pistää silmään on väite että "avioliittoon kuuluu asia x", eli tässä tapauksessa yhteiset rahat. Ei avioliittoon ikävä kyllä kuulu mitään muuta kuin sellaiset asiat mistä on yhdessä sovittu. Ei ole olemassa mitään avioliiton pyhää määritelmää, jota pitäisi noudattaa. On vain kummankin vapaa tahto ja yhdessä sovitut asiat.

Itseäni kyllä nolottaisi aivan helvetisti kärkkyä toisen ihmisen rahoja, mutta kukin tyylillään...

Ei pidä solmia avioliittoa, jos ei aio noudattaa avioliittolain sääntöjä. Paras olla avoliitossa omilla säännöillä.

Suomen avioliittolaki sanoo, että kummankin on otettava osaa perheen talouteen KYKYNSÄ MUKAAN. TÄstä johtuu se, että perheneuvojat suosittelevat yhteisten menojen jakoa tulojen suhteessa.

Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Kylläpä se on nykyisin niin,kun yli 40% avioliitoista päätyy eroon, että rakkaus kun lentää ulos ikkunasta muutaman vuoden kuluttua,niin raha-asiat ja talovelat aiheuttaa lisää riitoja. Jos vaimo on erehtynyt tekemään lapsia ,ollut muutaman kerran äitiyslomalla, ei ole voinut edetä urallaan.Ukko itsekkäästi tienaa ja sijoittaa palkkaansa sinne sun tänne.

Ero tulee ja jos vaimo on erehtynyt tekemään avioehdon ,on tosi heikoilla 10-20 vuoden kuluttua.( molemmat on tyhjästä aloittaneet,ei perintöjä)

Pitäkää naiset varanne-rakkauden huumassa ei kannata suostua mihin vaan.Lukekaa ,ottakaa asioista selvää, miten hoidatte tonttinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä käteenjäävät palkat on suhteessa 73/37 prosenttia. Samassa suhteessa menee rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki yhteisen huushollin pitoon liittyvät kulut. Lopuilla kumpikin tekee mitä haluaa.

Siis tietenkin 63 ja 37 prosenttia 😀. Ihme, ettei kukaan ehtinyt vielä tähän tarttua.

T. 63/37-perheessä elävä

:)) On muuten ihme joo ettei ole jo kymmenen nillitystä tästä järkyttävästä virheestä!

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Ainoa reilu tapa on seuraavanlainen.

Palkat ohjataan yhteiselle tilille. Sinne menee 4500 + 1800 = 6300 euroa.

Yhteiseltä tililtä maksetaan kuukauden menot 3000 euroa. Tilille jää 6300 - 3000 = 3300 euroa.

Jäljelle jäävä summa (3300) jaetaan tasan. Yhteiseltä tililtä siirretään ap:n tilille 1650 euroa ja miehen tilille 1650 euroa.

Meillä mies tienaa moninkertaisesti saman mitä minä ja rahat ovat yhteisiä, eli mies maksaa lähes kaiken.

Yhteinen talous siis meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli miehelle jää palkasta käteen 4500 e/kk ja mulle 1800 e/kk. Meillä oma asunto, auto ja useampi lapsi.

Miten jakaisitte perheen menot, jos kuukausittaiset menot on 3000 e/kk ja loput jää yli?

Nyt molemmat maksetaan 1500 e/kk yhteiselle tilille, mutta musta se ei ole reilua. Itse kannattaisin esim. sitä, että molemmilta 70-80 % tuloista yhteiselle tilille ja loput omaan säästöön/sijoituksiin/menoihin.

Ainoa reilu tapa on seuraavanlainen.

Palkat ohjataan yhteiselle tilille. Sinne menee 4500 + 1800 = 6300 euroa.

Yhteiseltä tililtä maksetaan kuukauden menot 3000 euroa. Tilille jää 6300 - 3000 = 3300 euroa.

Jäljelle jäävä summa (3300) jaetaan tasan. Yhteiseltä tililtä siirretään ap:n tilille 1650 euroa ja miehen tilille 1650 euroa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tuota että miksi talon ym. omaisuuden omistuksen pitäisi jakaa jotain 30/70 koska kun toinen kuolee niin puolet menee joka tapauksessa yhteisille lapsille, tai jos tulee ero, niin puoliksi menee omaisuus...? Mikä ihmeen kikkailu siinä nyt on kuka omistaa ja mitä kuinka paljon?

Paitsi ap ei saa koska heillä on avioehto: sen takia se raha kelpis nyt kun tietää eron tullessa ettei osituksesta saa mitää

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee mieleen, miten päätyvät yhteen nää, joilla noin iso ero nettotuloissa. Koska bruttonahan se on sit ihan valtava.

Siivooja ja lääkäri?

Lähäri ja DI asiantuntijatehtävissä?

Postinkantaja ja ekonomi?

Rakkaus ei todellakaan tunne rajoja.

Mut jos on niin paljon rakkautta, ei kai jokin niin materiaalinen kuin tuloerot tunnu missään..?

Ei se palkka koulutustasoon katso. Me ollaan molemmat akateemisia, yhtä kauan opiskelleet (itseasiassa minä lisäkursseja enemmän) mutta miehellä on kolme kertaa isompi netto, hän on it-alalla ja minä osa-aikainen opettaja.  Jos saisin viran, tilanne hieman tasottuisi, mutta minun erikoisalalla ne on kiven alla. Siltikin mies tienaisi huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos haluisin saada rahaa ni menisin vaa naimisiin isän kanssa ja sanoisin että siirräpä nyt raha kun ollaa naimisis ja kaikki yhteist. Näin ollen välttäisin lahjaveron, koska naimisissa. Hei halooooo...

Varat on omia ja avioliitto ei tee niistä yhteisiä avioliiton aikana. Jos mies menee ostaa omiöle rahoilla asunnon molempien nimiin, katsoo verottaja sen lahjana. Ei siinnä selitellä että koska mutku naimisissa

Ehkä siinä tapauksessa, että mies ostaa asunnon käteisellä. Mutta jos asunto ostetaan asuntolainalla ja mies maksaa sen lainan (vaikka puolet asunnosta olisi vaimon nimissä), siihen ei verottaja puutu.

Ja sit kun asunto myydään niin mites rahat sit jaetaan? Oletetaan et talo maksanut 200k ja yhteinen laina ollut 180k jonka mies maksanut kokonaan pois ja asunto myydään. Saako toinen mielestäsi ilmaiseksi lahjana osuuden asunnosta vaikkei sitä ole maksanut?