Miehelle nettona 4500 e/kk, mulle 1800 e/kk: miten jakaisitte?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset parisuhteet ovat bisnessuhteita. Niihin pätevät liiketalouden lait. Hyöty, hyöty, hyöty. Ap:na eroaisin hetimmiten ja aloittaisin itsenäisen elämän. Mies huolehtikoon vuorostaan lapsista, jos kerran ap on hoitanut heitä 6 vuotta sillä aikaa kun mies on saanut luoda rauhassa uraa. Ap:lle on parempi asua yksin ja laittaa pienistä tuloista itselleen säästöön sen, minkä voi, kuin osallistua ahneen ja itsekkään miehensä bisnessuhteeseen, jossa vaimo on nolla ja loinen, jos ei kykene samoihin taloudellisiin panostuksiin. Ap ei pysty tuossa suhteessa luomaan itselleen mitään vanhuuden turvaa, koska mies haluaa kaikki ap:n pienet tulot itselleen "tasavertaisena bisnespanoksena". Mies halua bisneskumppanin. Mitä hittoa hän tekee vaimolla? Ap, ala itsenäiseksi pienyrittäjäksi ja heivaa tuo iso pomo hemmettiin. 

Ihmettelen näitä miehiä, jotka eivät ajattele perheensä parasta ja eivätkä halua jokaiselle perheenjäsenelle samanlaista hyvinvointia. 

Toivottavasti aloittajalla on edes puolisoiden välinen keskinäinen testamentti, nimittäin siinä tapauksessa, että mies kuolee, niin aloittaja joutuu elämään lastensa kanssa köyhyydessä. Aloittaja ei saa myydä itsenäisesti perheen asuntoa, vaikka ei pysty sitä itse maksamaan pois (jos on velkaa) tai jos ylläpitokulut ovat liian isot. Perikunnallakaan (lapsilla ei ole varaa näihin). Pahimmassa tapauksessa lapsille määrätään joku ulkopuolinen edunvalvoja, joka lypsää perikunnalta rahaa, eikä salli lapsille ostettavan edes ajokorttia. Pankki määrää asunnon pakkohuutokaupattavaksi ja se menee pilkkahinnalla. Järkyttävää, ettei isä halua turvata edes jälkikasvunsa elintason jatkumista siinä tapauksessa, että itse kuolee.

Sitä pitä sitten muuten yrittää komepensoida pienempi palkka. Meillä emäntä työpäivän jälkeen odottaa piffilautanen päänpäällä kontillaan eteisessä odottaa suu auki mestaria töistä.

No kuules, olen itse aika vanhanaikainen (en mielestäni iältäni vanha, 40+) ja olemme vaimoni kanssa yhdessä nollasta aloittaneet, joten jaamme kaiken tasan. Hänellä nettotulot reilut 2t ja minulla reilut 9t nettotulot.

Kulut ja sijoitukset menevät mielestäni yhteiseen hyvään. Jos joskus jakaantuisivat tiemme niin sitten jakaantuisivat, mutta nyt olemme perhe enkä todellakaan jaksaisi miettiä, ”minä maksan tämän, sinä tuon” jne. Raskasta.

Ja kevennyksenä kuten eräs kollegani totesi (tosin ei suomalainen mies), ”avioliitossa vaimo omistaa kaiken, avioerossa mies saa puolet”.

Olen miljonääri. Emme silti tuhlaa elämässä. Nautimme kuitenkin jos mahdollista.

Vaimo kotona kotiäitinä lapsen kanssa. Maksan laskut ja melkeinpä kaiken. Vaimo hoitaa koko talouden, tekee ruoat jne. Ei siis ärsyttävää puoliksi kaikki ajattelua, vaan sitä tehdään mitä osataan ja halutaan.

Meillä menee ihan hyvin, eikä vaimokaan joudu stressamaan joka eurosta.

...jatkan, kun eihän tämä kerrasta onnistunut - siis emme mitään jaottele, vaan kaikki yhteisen perheen hyväksi. Yritin sanoa etten jaksa laskea 3,35768 prosenttia sinulta ja -5,00868 minulta.

Miksi ap kuvittelee voivansa elää 1800 euron nettopalkalla luksuselämää? Ja miksi puoliso ei saisi säästää omasta palkastan ihan itselleen?

Minun mielestä niin että maksat elämästäsi sen minkä maksaisit yksin ollessasikin. Se että miehesi tienaa minkä tienaa ei kuuluu minun mielestä sulle yhtikäs mitään! Jos sulla ei jää meikkeihin ja hienoisiin vaatteisiin rahaa eikä miehesi niitä sulle osta nin se on sun ongelmas, hanki parempipalkkanen työ!

Pääasia tossa kuviossa on minun mielestä lapset ja oletan että miehesi aikapaljon heihin satsaa, varmaan laittaa jopa rahaa säästöön, HEITÄ varten!

Ihan naurettava ajatus tänäpäivänä tuo että naimiaiset velvottaisi jakamaan tulot puoliksi. Pakolliset menot minun mielestä pitää jakaa puoliksi jos kerta samankaton alla asutaan(lapset,laina,sähkö,vakuutus), ja jos ei sulla raha riitä niin luovu jostain, onko pakko olla käytössä esim. se uudenkarhea X6 bemari siinä pihassa? Sano ukolles että myy helevettii ei ole varaa ajella...Ihme ajatus että sen pitäisi sulle alkaa kustantamaan ylellistä elämää. Hoh hoijaa..

Kumma kyllä, lompakkoloiset ovat ensimmäisenä antamassa ohjeita raha -asioissa. "asunnon ostaminen on valintakysymys pääkaupunkiseudulla" "en itse tienaa senttiäkään, mutta äänestän tietenkin kokoomusta" . Näiden lompakkoloisten on hyvin vaikea ymmärtää, että jotkut joutuvat elämään ihan oikeasti sillä 1800 euron palkalla.

Vielä kehtaavat ihmetellä, mihin se raha menee. Näiden on myös vaikea uskoa, että ihan kaikki kulut maksetaan palkasta. Puhelinlaskua myöden. Ei ole tahoa, kenen piikkiin mm. sen laittaisi.

aiempaan kommenttiini viitaten" miksi pitäisi sulle ylellistä elämää kustantaa"

miehesi tekee sitä jo, vaikkakaan sinä puusilmä et sitä vissiin tajua kun täällä alat vinkumaan...Olisit onnellinen että noinkin hyvässä asemassa olet, asiat voisi olla PALJON huonomminkin!

Meillä on melkein samanlainen tilanne (netot 2000€ ja 4500€, perheen menot noin 2500€/kk). Me olemme päättäneet jakaa menot niin, että minä maksan perheen ruokamenot (n. 750€/kk) ja mies muut. Molemmat luonnollisesti maksavat omat henkilökohtaiset menonsa (bensat, autovakuutukset ym.).

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä, lompakkoloiset ovat ensimmäisenä antamassa ohjeita raha -asioissa. "asunnon ostaminen on valintakysymys pääkaupunkiseudulla" "en itse tienaa senttiäkään, mutta äänestän tietenkin kokoomusta" . Näiden lompakkoloisten on hyvin vaikea ymmärtää, että jotkut joutuvat elämään ihan oikeasti sillä 1800 euron palkalla.

Vielä kehtaavat ihmetellä, mihin se raha menee. Näiden on myös vaikea uskoa, että ihan kaikki kulut maksetaan palkasta. Puhelinlaskua myöden. Ei ole tahoa, kenen piikkiin mm. sen laittaisi.

 Katkeruus haisee tänne saakka. Kyllä ihmiset tietävät mistä rahasta kulut menevät. Mun palkkani on vielä tuotakin pienempi  mutta oikeilla valinnoilla riittää siihen elintasoon jota haluan (siihen ei kuulu ripsienpidennykset ja merkkilaukut jotka katson turhakkeiksi). Asun muuten pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa.

En käsitä mitä sinä kitiset, aika monesti kulut riippuvat ihan siitä miten osaa taloutensa hallita.Väärillä valinnoilla kulut saa pilviin jos on tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä, lompakkoloiset ovat ensimmäisenä antamassa ohjeita raha -asioissa. "asunnon ostaminen on valintakysymys pääkaupunkiseudulla" "en itse tienaa senttiäkään, mutta äänestän tietenkin kokoomusta" . Näiden lompakkoloisten on hyvin vaikea ymmärtää, että jotkut joutuvat elämään ihan oikeasti sillä 1800 euron palkalla.

Vielä kehtaavat ihmetellä, mihin se raha menee. Näiden on myös vaikea uskoa, että ihan kaikki kulut maksetaan palkasta. Puhelinlaskua myöden. Ei ole tahoa, kenen piikkiin mm. sen laittaisi.

 Katkeruus haisee tänne saakka. Kyllä ihmiset tietävät mistä rahasta kulut menevät. Mun palkkani on vielä tuotakin pienempi  mutta oikeilla valinnoilla riittää siihen elintasoon jota haluan (siihen ei kuulu ripsienpidennykset ja merkkilaukut jotka katson turhakkeiksi). Asun muuten pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa.

En käsitä mitä sinä kitiset, aika monesti kulut riippuvat ihan siitä miten osaa taloutensa hallita.Väärillä valinnoilla kulut saa pilviin jos on tyhmä.

Kuka tässä nyt on tyhmä, jos edes lukemaansa ei ymmärrä?

Tosin, turhaanhan minä provosoidun kun en lompakkoloisten ajatuksia ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Juoksevat kulut voi jakaa tulojen suhteessa, samoin autojen kulut ja pääomitukset. (auto on lähinnä kulutushyödyke jonka arvo tippuu hyvin nopeasti)

Kiinteän omaisuuden kartuttaminen (omistusasunto jne.) onkin vaikeampi pala. Sen on vaan mentävä niin että molemmat maksaa saman osuuden.

Meillä maksaa se enemmän, kenellä sitä rahaa sattuu tilillä olemaan. Tulot vaihtelee molemmilla.

Yhteinen tili, Ei ikinä.

Vaimo tienaa jotain 1700 netto ja itselläni on tulot noin 6500 euroa netto.

Maksan perheemme menoista noin 80 prosenttia ja vaimo maksaa käyytännössä asuntolainan lyhennystä 400 euroa. Silti hänen palkkansa ei riitä kuin viikon ja loppukuusta pyytää aina minulta rahaa. Jos meillä olisi yhteinen tili olisimme todennäköisesti konkursissa tai hukkuisimme krääsään, sillä vaimon rahankäyttö ei ole millään tavalla hallinnassa ja näin on ollut jo suhteen alusta lähtien.

Itselläni on myös vaimoa isommat tulot. Emme raha-asioista ihan hirveästi keskustele, mutta menot menevät jotakuinkin puoliksi. En pidä tätä mitenkään epäreiluna, koska en käytä ylijääviä rahoja vaan sijoitan ne pahan päivän varalle. Ja jos tuota pahaa päivää ei tule, niin jää tuo omaisuus aikanaan lapsille (ja leskelle), koska en usko että itsellä tulee enää tarvetta alkaa rahoja tuhlaamaan ylenmääräisesti. Vaimo taas ei ole kiinnostunut sijoittamisesta vähääkään, joten parempi että edes joku sitäkin tekee. 

Omat tilit ja kaikki puoleksi.

Meillä käteenjäävät palkat on suhteessa 73/37 prosenttia. Samassa suhteessa menee rahaa yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki yhteisen huushollin pitoon liittyvät kulut. Lopuilla kumpikin tekee mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ette ole perhe oikeasti ja miehesi ei halua parantaa sinun tai teidän lastesi asemaa rahoillansa, vaan haluaa käyttää ne omaan hyvinvointiin. Ette ole hänelle niin tärkeitä. Raha merkitsee miehellesi enemmän, mitä sinä ja lapset. Älä ainakaan edesauta häntä kerryttämään omaisuuttaan, koska ei hänkään auta sinua. Laita hänet tekemään nyt kaikki kotityöt ja lasten kanssa menemiset, että sinä voit ottaa vastaan vaikka toisen työn ja pääset kartuttamaan omaisuuttasi. Nyt on jo sinun vuoro.

Kumpi halusi lapsia? Oliko yhteinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Siis omistukset on 50/50 enkä niitä mihinkään vaihda.

Lähinnä nyt ottaa päähän se, että miehelle jää säästöön rahaa ja mulla menee melkein kaikki elämiseen. Mun mielestä naimisissa oleva ihminen ei voi käyttäytyä niin.

Haluaisin kuulla, kuinka moni pitäisi reiluna sitä, että molemmilla menisi palkasta suurin osa yhteiselle tilille? Mun mielestä ei ole reilua että toinen saa muhkean osuuden säästöön, kun pienempipalkkaiselta kaikki menee elämiseen.

ap

Jos ongelmat on tota luokkaa ne ratkeaa sillä, että mies tekee vähemmän töitä tai sä hommaat toisen työn, et tienaat enemmän. Senkin ahne.