Miksi en vain parannu masennuksesta?

Mitkä asiat tekivät sinut ennen onnelliseksi? Luin jostain, että onnellisuus löytyy yleensä sieltä, mistä se löytyi joskus aikoinaan esim. lapsena. Jaksaisitko piristää itse itseäsi? Kuulostaa siltä, että olet sairastunut täydellisenä olemiseen. Katsos, silloin kun on lapsia, koti ja perhe hoidettavana ja vielä työkin hoidettavana, ei kukaan jaksa kaikkea. Jos on rahaa, voi ostaa onnellisuutta, mutta kohtuuden rajoissa. Joku ostaa siivoojan silloin tällöin, joku valmiit ateriat, jne. Ei niistä tarvitse selitellä sukulaisillekaan. Pääasia, että hommat helpottuu ja mieli virkistyy puhtaasta kodista. Jos ei voi ostaa palveluita, pitää opetella tyytymään epätäydellisyyteen. Ja muista tuulettaa asuntoa (tehoaa minuun aika hyvin vaikka kuulostaakin kliseeltä). Elät ns. ruuhkavuosia, jolloin on vaikeaa olla onnellinen ja tekemistä on enemmän kuin ehtii tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Erittäin hyvä pointti. Olenkin aina miettinyt juurikin sitä miten masentunut saataisiin kokemaan onnistumisen tunteita juurikin ihan perusarjessa. Uskon sillä olevan jo oikeasti vaikutusta, purkista saatu hyvä mieli on tavallaan itsensä huijaamista.

Onnistumisen kokemuksia...hmmmrrr..

Olen sairastanut masennusta lapsesta saakka ihan tänne keski-ikäiseksi. (sarkasmi varoitus)

Sain kuitenkin elämää mullistavan onnistumisen kokemuksen, kun kuntouttavassa tai vastaavassa toiminnassa sain painettua piparkakkumuotilla valmistaikinasta pipareita. Uuuh!

Kyllähän siinä ihmisen itsetunto nousee pilviin saakka, kun niinkin arvokkaan asian saa tehtyä. Ihan saa varoa ettei keltainen neste kihahda päähän.

Varmasti kaikki nyt arvostavat ja ihailevat minua, kun pystyn niin ihmeellisiin suorituksiin.

Olen joo tosi paljon sitä mieltä, että masentuneille (laiskoille ja älyllisesti vammaisille siis) pitää suoda näitä onnistumisen kokemuksia. Piparin leivontaa valmistaikinasta, lämpimien voileipien tekoa yhdessä muiden kanssa ja lautapelin pelaamista.

Se ei katsos ole yhtään alentavaa ja nöyryyttävää. Ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

mitä te parantuneet sitten syötte? Muuta kuin raakaruokaa? Meillä tehty ihan normi valion reseptejä tai lapsuuden reseptejä monesti. Monesti kyllä turvauduttu arjen kiireessä valmisruokaankin. Veden juontia olen nyt yrittänyt lisätä, pitää ruveta popsimaan jotain vitamiineja. Onko suosituksia?

ap

50-100 ug D, K2 ja B12. Lähde noilla. Lisänä probiootteja jos et käytä hapantuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei perusta leirikeskusta, jonne pääsisi edulliselle leirille muiden masentuneiden joukkoon?

Salettiin masennus helpottais, kun niin vituttais ja naurattais siellä maata raatona patjoilla porukalla, kun ohjaaja patistelis ylös. Pakotettas seminaareille ja iltanuotiolle vertaistukee saamaan(vittuilua vuorotellen) nyt ainakin.

Täähän on suomalaisten kansansairaus, ei mikään pikkujuttu edes kansantaloudellisesti.

Varmaan sai RAYn tukea.

Voisin lähteä tuollaiselle. Olen ollut masennuksen takia osastolla, ja siellä oli parasta ne muut potilaat, joista osa ihan huippu tyyppejä.

Leiri olisi parempi vaihtoehto tavata vertaisiaan, kuin sairaalajakso.

Vierailija kirjoitti:

Olen j o vuosia sairastanut, syönyt lääkkeitä ja rampannut juttelemassa. Silti en jaksa kotona siivota säännöllisesti, pyykätä jne...menen siitä mistä aita on matalin. En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua.

onko muita?

Vakavan masennuksen selättäneenä voisin omalla kohdalla todeta ongelmakohdan olleet tuo "En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua."

Jos kertoisit päivittäisen syömärutiinisi, olisi helpompi auttaa sinua.

Suolisto pitää meidät terveenä tai sairaana. Kun suolistosta ei imeydy terveyttä edistäviä ravinteita, ei me pysytä terveinä. Pienillä jutuilla on helppo aloittaa ja kun voimia tulee enemmän voi tehdä enemmän terveytensä vuoksi. Lääkemyönteiset pitäkööt lääkkeet matkassa siihen asti kuin siltä tuntuu.

Ihmiselimistö on monimutkainen koneisto, joka tarvitsee hyvää polttoainetta pysyäkseen kunnossa.

Mulla todettiin vaikea masennus, kun olin 17-vuotias. Olin luultavasti ollut masentunut jo vuosia, mutta en niin vaikeasti. Vaikea masennus vei elämästäni 6-7 vuotta ja musta tuntuu, että kaikki nuo vuodet menivät hukkaan. Kävin vuosia juttelemassa lääkäreille, psykologeille ja hoitajille. Olin myös jonkin aikaa avohoidossa psykiatrisella poliklinikalla. Lääkäreillä käynti ainakin oli turhaa. Aina vain todettiin, että masennukseni ei helpota ja mielialalääkkeen annosta lisättiin tai lääke vaihdettiin toiseen. Minulla on lääkkeinä ollut ainakin Citalopram, Cipralex, Mirtazapin, Ketipinor, Triptyl, Venlafaxin... Varmaan jotain muitakin mutten tahdo muistaa. Ei ollut mistään apua. Joistain lääkkeistä tuli todella väsyneeksi ja toimintakyky aleni entisestään. Ainakin Venlafaxin aiheutti raivo- ja ahdistuskohtauksia ja lisäsi itsetuhoisuutta.

Mullakin on ollut sellanen fiilis, et vaikeasta masennuksesta ei voi täysin parantua, mutta haluan kuitenkin elää sillä ajatuksella ettei se uusiudu tai jos uusiutuu niin ei ainakaan yhtä pahana. Masennukseni kuitenkin helpotti muutama vuosi sitten, kun lopetin mielialalääkkeiden syömisen kokonaan ja muutin pois kotiseudultani, jossa oleminen ahdisti minua. Toki joitain muitakin tekijöitä masennuksesta toipumiseen on ollut, kuten oma ajattelutapa ja asenne. Puolisostani on myös ollut paljon apua. Ystävistä ei, koska 99% ystävyyssuhteistani loppuivat masennuksen myötä. Perheeltäni ei paljoa ole tukea herunut.

Masennuksen ja siitä toipumisen myötä musta on tullut paljon herkempi. Murehdin asioita enemmän ja pelkään lähimmäisten menetystä. Huolestun syyttä. Ennen masennusta olin huoleton ja kylmäpäinen. Nykyään hermostun melko helposti, mutta osaan olla näyttämättä sitä. Kyllä se masennus ja lääkkeet jotain pysyviä muutoksia näytti aiheuttavan. Masentuneena ollessani mun kämppä oli todella kamalassa kunnossa... Siis aivan järkyttävässä. Nykyisin sotku alkaa ahdistamaan mua ja on pakko siivota, jaksoi tai ei. Sotku muistuttaa mua vanhasta kämpästä missä oli paskasta ja mun paha olla. Välillä siivoominen menee kuitenki ihan yli. Ite jaksan siis siivota ja hoitaa arkiaskareita hyvin, mutta ulkona oleminen ei luonnistu.

Tsemppiä kaikille masennuksesta parantumiseen. Älkää antako masennuksen viedä voittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen j o vuosia sairastanut, syönyt lääkkeitä ja rampannut juttelemassa. Silti en jaksa kotona siivota säännöllisesti, pyykätä jne...menen siitä mistä aita on matalin. En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua.

onko muita?

Vakavan masennuksen selättäneenä voisin omalla kohdalla todeta ongelmakohdan olleet tuo "En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua."

Jos kertoisit päivittäisen syömärutiinisi, olisi helpompi auttaa sinua.

Suolisto pitää meidät terveenä tai sairaana. Kun suolistosta ei imeydy terveyttä edistäviä ravinteita, ei me pysytä terveinä. Pienillä jutuilla on helppo aloittaa ja kun voimia tulee enemmän voi tehdä enemmän terveytensä vuoksi. Lääkemyönteiset pitäkööt lääkkeet matkassa siihen asti kuin siltä tuntuu.

Ihmiselimistö on monimutkainen koneisto, joka tarvitsee hyvää polttoainetta pysyäkseen kunnossa.

Oon nyt lomalla jotrn syömiset on vähän sitä sun tätä.

aamiainen: kahvia ja vettä, yleensä syön tai juon smoothien, kaupan siis tai syön leipää

lounas:makaronilaatikkoa

iltapäivä:kahvi ja pulla

päivällinen:sitä makkarakeittoa kaksi lautasellista

tulee varmaan syötyä vielä jotain, ainiin banaanin söin myös. Kasviksia syön liian vähän. En vain saa niistä maistuvia tai osaa tehdä kauden kasviksista mitään.

tässä nyt jotain, ruokavalio on pielessä, enemmän pitäisi syödä ja terveellisemmin, periaatteessa tiedän mutta en arjessa jaksa/muista

ap

Voi en minä siitä enää parane

Osasyyni masennukseen on myös ollut hankalassa elämässä, koulukiusaaminen, huono kasvatus, kotiriidat, riidat puolison kanssa, väärälle alalle ajautuminen nuorena, huono tuki kaikilta, omat ongelmat ja kipuilut parisuhteessa ja muuten, yksinäisyyden tunne, kaverittomuus jne.... eli ongelmia on. Masennus ei ole vain yksi asia mikä pitäisi korjata. Pitäisi olla kokonaisvaltaista auttamista ja neuvomista asioissa. Esim. nuorena siivosin joka viikko yksiötäni vimmalla mutta kukaan kotona ei ollut opettanut oikeanlaista siivoamista. Eikä sitä että miehen ja lasten myötä kaikki kolminkertaistuu ellei satakertaistu. Kaikki on pitänyt opetella itse kantapään kautta. Silti varsinkin äitini on kova kritisoimaan vaikka ei ole edes kädestä pitäen opettanut miten tehdään asioita. Olen itse paljon lukenut netistä, lehdistä, katsonut videoita jne.. Nyt tiedän mutta kun vain jaksaisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Erittäin hyvä pointti. Olenkin aina miettinyt juurikin sitä miten masentunut saataisiin kokemaan onnistumisen tunteita juurikin ihan perusarjessa. Uskon sillä olevan jo oikeasti vaikutusta, purkista saatu hyvä mieli on tavallaan itsensä huijaamista.

Onnistumisen kokemuksia...hmmmrrr..

Olen sairastanut masennusta lapsesta saakka ihan tänne keski-ikäiseksi. (sarkasmi varoitus)

Sain kuitenkin elämää mullistavan onnistumisen kokemuksen, kun kuntouttavassa tai vastaavassa toiminnassa sain painettua piparkakkumuotilla valmistaikinasta pipareita. Uuuh!

Kyllähän siinä ihmisen itsetunto nousee pilviin saakka, kun niinkin arvokkaan asian saa tehtyä. Ihan saa varoa ettei keltainen neste kihahda päähän.

Varmasti kaikki nyt arvostavat ja ihailevat minua, kun pystyn niin ihmeellisiin suorituksiin.

Olen joo tosi paljon sitä mieltä, että masentuneille (laiskoille ja älyllisesti vammaisille siis) pitää suoda näitä onnistumisen kokemuksia. Piparin leivontaa valmistaikinasta, lämpimien voileipien tekoa yhdessä muiden kanssa ja lautapelin pelaamista.

Se ei katsos ole yhtään alentavaa ja nöyryyttävää. Ei ollenkaan.

Minä muuten olen samaa mieltä siitä että onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä ja ehkäpä jopa avainasemassa. Mutta itsekin kuntouttavassa työtoiminnassa ym. käyneenä en todellakaan voi sanoa että niitä osattaisiin tarjota. Kyllähän siinä vähän se fiilis loppujenlopuksi tuli että olin aikuinen päiväkotilapsi, vaikka silloin yritin suhtautua siihen minun "työnäni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen j o vuosia sairastanut, syönyt lääkkeitä ja rampannut juttelemassa. Silti en jaksa kotona siivota säännöllisesti, pyykätä jne...menen siitä mistä aita on matalin. En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua.

onko muita?

Vakavan masennuksen selättäneenä voisin omalla kohdalla todeta ongelmakohdan olleet tuo "En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua."

Jos kertoisit päivittäisen syömärutiinisi, olisi helpompi auttaa sinua.

Suolisto pitää meidät terveenä tai sairaana. Kun suolistosta ei imeydy terveyttä edistäviä ravinteita, ei me pysytä terveinä. Pienillä jutuilla on helppo aloittaa ja kun voimia tulee enemmän voi tehdä enemmän terveytensä vuoksi. Lääkemyönteiset pitäkööt lääkkeet matkassa siihen asti kuin siltä tuntuu.

Ihmiselimistö on monimutkainen koneisto, joka tarvitsee hyvää polttoainetta pysyäkseen kunnossa.

Oon nyt lomalla jotrn syömiset on vähän sitä sun tätä.

aamiainen: kahvia ja vettä, yleensä syön tai juon smoothien, kaupan siis tai syön leipää

lounas:makaronilaatikkoa

iltapäivä:kahvi ja pulla

päivällinen:sitä makkarakeittoa kaksi lautasellista

tulee varmaan syötyä vielä jotain, ainiin banaanin söin myös. Kasviksia syön liian vähän. En vain saa niistä maistuvia tai osaa tehdä kauden kasviksista mitään.

tässä nyt jotain, ruokavalio on pielessä, enemmän pitäisi syödä ja terveellisemmin, periaatteessa tiedän mutta en arjessa jaksa/muista

ap

Kasviksissa on sellaisenaan joka ikisessä enemmän makua kuin makaronilaatikossa.

Jos vaan kehtaat, niin opettele "maistamaan" ajatuksen kanssa. Minua tämä on hyödyttänyt, enkä paljoa nykyään enää haluakaan maustaa ruokiani.

Monet jutut ovat ensi maistamisellani olleet ehdottoman kauheita, mutta juuri niistä pahimmista järkytys ruuista on tullut ehdottomia favorittejani.

Kun huomaat miten pystyt itse kehittämään omaa maistamistasi, niin ehkä saat siitä sellaista luottamusta, että on mahdollista kehittää aivoratojaan muissakin asioissa.

Mulla on vaikea masennus enkä usko siitä parantuvani. Ehkä asia olisi toisin jos kyse olisi jostain aivokemikaalien epätasapainosta, jonka voi korjata lääkkeillä, mutta mun masennus johtuu mun olosuhteista ja tilanteesta. Sitä taas en jaksa alkaa masennuksen vuoksi parantelemaan eikä se niin yksinkertaista olisikaan, melko mahdotonta pikemminkin. Eli kyseessä on loputon noidankehä. Olen miettinyt, että oikeastaan en ehkä olekaan sairas vaan pikemminkin normaali, sillä eikö se masennus ole aika luonnolllinen reaktio koko elämän kestäviin vastoinkäymisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Erittäin hyvä pointti. Olenkin aina miettinyt juurikin sitä miten masentunut saataisiin kokemaan onnistumisen tunteita juurikin ihan perusarjessa. Uskon sillä olevan jo oikeasti vaikutusta, purkista saatu hyvä mieli on tavallaan itsensä huijaamista.

Onnistumisen kokemuksia...hmmmrrr..

Olen sairastanut masennusta lapsesta saakka ihan tänne keski-ikäiseksi. (sarkasmi varoitus)

Sain kuitenkin elämää mullistavan onnistumisen kokemuksen, kun kuntouttavassa tai vastaavassa toiminnassa sain painettua piparkakkumuotilla valmistaikinasta pipareita. Uuuh!

Kyllähän siinä ihmisen itsetunto nousee pilviin saakka, kun niinkin arvokkaan asian saa tehtyä. Ihan saa varoa ettei keltainen neste kihahda päähän.

Varmasti kaikki nyt arvostavat ja ihailevat minua, kun pystyn niin ihmeellisiin suorituksiin.

Olen joo tosi paljon sitä mieltä, että masentuneille (laiskoille ja älyllisesti vammaisille siis) pitää suoda näitä onnistumisen kokemuksia. Piparin leivontaa valmistaikinasta, lämpimien voileipien tekoa yhdessä muiden kanssa ja lautapelin pelaamista.

Se ei katsos ole yhtään alentavaa ja nöyryyttävää. Ei ollenkaan.

Minä muuten olen samaa mieltä siitä että onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä ja ehkäpä jopa avainasemassa. Mutta itsekin kuntouttavassa työtoiminnassa ym. käyneenä en todellakaan voi sanoa että niitä osattaisiin tarjota. Kyllähän siinä vähän se fiilis loppujenlopuksi tuli että olin aikuinen päiväkotilapsi, vaikka silloin yritin suhtautua siihen minun "työnäni".

Oikeastaan niitä onnistumisen kokemuksia voisi parhaiten tarjota ihmiselle, siten että edesautettaisiin/ edes autettaisiin opiskelemisen mahdollistamisessa.

Tuettaisiin opiskelua ja kouluttautumista mahdollisimman paljon.

Oppilaitoksissa pitäisi olla kiintiöpaikkoja "kuntoutujille". Työpaikoilta kuntoutujat helkkarin äkkiä hevon v---uun! Ja kaikki kuntoutumaan kouluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Erittäin hyvä pointti. Olenkin aina miettinyt juurikin sitä miten masentunut saataisiin kokemaan onnistumisen tunteita juurikin ihan perusarjessa. Uskon sillä olevan jo oikeasti vaikutusta, purkista saatu hyvä mieli on tavallaan itsensä huijaamista.

Onnistumisen kokemuksia...hmmmrrr..

Olen sairastanut masennusta lapsesta saakka ihan tänne keski-ikäiseksi. (sarkasmi varoitus)

Sain kuitenkin elämää mullistavan onnistumisen kokemuksen, kun kuntouttavassa tai vastaavassa toiminnassa sain painettua piparkakkumuotilla valmistaikinasta pipareita. Uuuh!

Kyllähän siinä ihmisen itsetunto nousee pilviin saakka, kun niinkin arvokkaan asian saa tehtyä. Ihan saa varoa ettei keltainen neste kihahda päähän.

Varmasti kaikki nyt arvostavat ja ihailevat minua, kun pystyn niin ihmeellisiin suorituksiin.

Olen joo tosi paljon sitä mieltä, että masentuneille (laiskoille ja älyllisesti vammaisille siis) pitää suoda näitä onnistumisen kokemuksia. Piparin leivontaa valmistaikinasta, lämpimien voileipien tekoa yhdessä muiden kanssa ja lautapelin pelaamista.

Se ei katsos ole yhtään alentavaa ja nöyryyttävää. Ei ollenkaan.

Tarkoitin kyllä vähän isompia asioita kuin piparkakkumuotin painamista taikinaan mutta miten vaan. Kai se sitten on vaa parantumaton sairaus johon ei auta mikään, mitään ei saa masentuneelle sanoa jne. Kunnolla kyllä tiedetään mitä ei saa tehdä, mistä ei ole hyötyä ja mikä on ei ei ei mutta kukaan ei osaa sanoa mikä oikeasti olisi ratkaisu.

Olen parantumassa. Söin psilosybiinisieniä. Pääsin hetkeksi out of the box. Ajatusten hilloaminen ei auta mitään eikä väkisin positiivisesti ajattelu vaan muutosten on lähdettävä HYVIN PIENISTÄ KONKREETTISISTA ASIOISTA. Tämä synnyttää lumipalloefektin. Itse en olisi näihin muutoksiin pystynyt ilman sienten aivokemiaa muuttavia ominaisuuksia. En olisi yksinkertaisesti huomannut toimia mitenkään toisin. 

Mun lumipallo lähti hyvien, luonnollisten vitamiinien syönnistä. Yhtäkkiä oli energiaa nousta ylös ja mennä kävelylle. Sain raitista ilmaa. Kunto kasvoi. -> parempi olo. En ole vielä töissä mutta hoidan asioitani ja teen muutakin kuin makaan. Vuoden takaiseen nähden tämä on merkittävää edistystä. 

Väitän että tällä palstalla kukaan ei voi parantaa ketään pelkillä sanomisillaan. Enemmänkin otan tämän vertaistukiketjuna josta voi saada jotain ideoita tai sitten ei. Tämä niille jotka miettivät että mitä masentuneet täällä sitten valittavat kun mikään ehdotus ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Osasyyni masennukseen on myös ollut hankalassa elämässä, koulukiusaaminen, huono kasvatus, kotiriidat, riidat puolison kanssa, väärälle alalle ajautuminen nuorena, huono tuki kaikilta, omat ongelmat ja kipuilut parisuhteessa ja muuten, yksinäisyyden tunne, kaverittomuus jne.... eli ongelmia on. Masennus ei ole vain yksi asia mikä pitäisi korjata. Pitäisi olla kokonaisvaltaista auttamista ja neuvomista asioissa. Esim. nuorena siivosin joka viikko yksiötäni vimmalla mutta kukaan kotona ei ollut opettanut oikeanlaista siivoamista. Eikä sitä että miehen ja lasten myötä kaikki kolminkertaistuu ellei satakertaistu. Kaikki on pitänyt opetella itse kantapään kautta. Silti varsinkin äitini on kova kritisoimaan vaikka ei ole edes kädestä pitäen opettanut miten tehdään asioita. Olen itse paljon lukenut netistä, lehdistä, katsonut videoita jne.. Nyt tiedän mutta kun vain jaksaisin.

ap

Ensimmäisenä haistattelisin äidille, ainakin ajatuksissani. Mulle yks palikka miten sain pääni takaisin raiteilleen oli se, etten enää antanut arvoa minua kritisoiville kommenteille. Rakentavaa hyväntahtoista palautetta kuuntelen, mutta sellainen minkä kuulemisen jälkeen tuntee vaan huonoutta ja pahaa oloa, ei sitä ole. Masentuneena on muutenkin jo aivan hirveä ja ankara itselleen.

Mieti mikä teki sut joskus onnelliseksi, jokin sellainen mikä on vain susta itsestäsi riippuvainen asia. Synkimpien hetkieni aikana aloin piirtää paljon, pidän siis piirtämisestä ja jotenkin siitä tuli minulle suuri tukipilari, kun keskityin piirustukseen tunneiksi, jota huomasin tekeväni omaksi ilokseni. Sain jotain aikaiseksi mikä oli mukavaa ja ajatukset pois ahdistavista asioista.

Merkittävät seikat oman masennukseni voitossa olivat kuitenkin suuret muutokset. Muutin toiseen kaupunkiin, hyväksyin etten tule koskaan saamaan joitakin kouluprojektejani päätökseen. Pääsin työpaikkaan jossa aloin parin kuukauden jälkeen viihtymään, tunsin taas itseni oikeitetuksi nauttia vkl:uista. Aloin taas harrastamaan jo höpöttelemään satunnaisuuksia ihmisten kanssa. Päässäni kävin läpi, etten tule koskaan olemaan onnellinen jos miellytän muita tai teen asioita siltä kannalta mitä muut minulta odottavat, enkä enää siis tee. Paraneminen tähän pisteeseen on kestänyt kolme vuotta, mutta nyt tuntuu hyvältä olla.

Kiinnostaisi itseäkkin noi sienet masentuneisuuden hoitoon...ongelma vaan etten yksin uskaltaisi ottaa ja en tiedä mitä kautta saisin. Onko muilla kokemuksia sienistä?

Vierailija kirjoitti:

Et parannu koska masennusta ei osata hoitaa. Välillä onnistutaan vahingossa. Masennuksen todellisiin syihin puuttuminen ei ole yhteiskunnassamme mahdollista eikä palvele lääkeyrityksiä, joten tieto aidosti tehoavista interventioista vaietaan.

Mitä ovat nämä yhteiskunnan todelliset syyt joihin ei puututa ja jotka ap.tä masentaa?

Tulehdukset kuulma aiheuttaa melkosta depressiota, kannattaa tsekata arvot. Toi kökkö mitä nykyään myydään ruokana saa ihmiskropan huutamaan hoosiannaa ja aiheittaa kaikenlaista shaibaa.