Miksi en vain parannu masennuksesta?

Itse pohdin aika usein samaa, että miksi en vain parannu. Vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta vuorotellen sairastanut tässä jo kohta 9 vuotta eikä sellaista selkeästi hyvää tai muutamaa viikkoa pidempää helpompaa jaksoa ole näkynyt. Koko nuoruus on mennyt tähän sairasteluun, siihen että on sinnitellyt jotenkuten ja väkisin vääntäytynyt päivästä seuraavaan mutta ei se oikein tunnu kunnon elämältä. Milloin olen täysin työkyvytön, milloin taas yritän jotakin vähäsen tehdä, pätkätöitä, työkokeilua, kunnes jälleen uuvun ja luovutan kun ei kykene. Laajat verikokeet otettu moneen kertaan (olleet aina tosi hyvät arvot) ja monenlaisessa hoidossa ollut mutta mikään ei tunnu auttavan. Jotenkin sitä on jo ihan toivonsa menettänyt, tai ei kai ihan kokonaan kun täällä vielä olen mutta kuitenkin aika epätoivoinen olo, että onko tämä nyt tällaista sitten loppuelämän?

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhempani käyvät niin huomaan miten pettyneitä ovat kun en jaksa olla täydellinen siivouksessa tai täydellinen missään muussakaan.

ap

Ei siitä Suomessa niin suurta haittaa ole. Sosiaaliturva mahdollistaa jäämisen kotiin pönöttämään ja märehtimään masennuksessaan. Mitäpä siitä muuta kun koittaa saada ajan jotenkin kulumaan.

Eikä se Suomessa ole mitenkään poikkeuksellista että masentaa. Kamala ympäristö.

Vierailija kirjoitti:

Itse pohdin aika usein samaa, että miksi en vain parannu. Vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta vuorotellen sairastanut tässä jo kohta 9 vuotta eikä sellaista selkeästi hyvää tai muutamaa viikkoa pidempää helpompaa jaksoa ole näkynyt. Koko nuoruus on mennyt tähän sairasteluun, siihen että on sinnitellyt jotenkuten ja väkisin vääntäytynyt päivästä seuraavaan mutta ei se oikein tunnu kunnon elämältä. Milloin olen täysin työkyvytön, milloin taas yritän jotakin vähäsen tehdä, pätkätöitä, työkokeilua, kunnes jälleen uuvun ja luovutan kun ei kykene. Laajat verikokeet otettu moneen kertaan (olleet aina tosi hyvät arvot) ja monenlaisessa hoidossa ollut mutta mikään ei tunnu auttavan. Jotenkin sitä on jo ihan toivonsa menettänyt, tai ei kai ihan kokonaan kun täällä vielä olen mutta kuitenkin aika epätoivoinen olo, että onko tämä nyt tällaista sitten loppuelämän?

Varmaankin. Mutta puolet suomalaisista on samassa tilanteessa ja heidänkin täytyy jaksaa päivästä toiseen.

Ketamiinihoito helpottaa hetkeksi. 6 kk välein voi saada uuden sarjan, mikäli veriarvot yms. kunnossa ja muutenkin kriteerit täyttyy. Sähkö piristi hetkeksi, mutta vei muistin. Lääkkeitä on syötävä varmaan aina. Minä olen työkyvytön, ja se masentaa vielä enemmän. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhempani käyvät niin huomaan miten pettyneitä ovat kun en jaksa olla täydellinen siivouksessa tai täydellinen missään muussakaan.

ap

Ei siitä Suomessa niin suurta haittaa ole. Sosiaaliturva mahdollistaa jäämisen kotiin pönöttämään ja märehtimään masennuksessaan. Mitäpä siitä muuta kun koittaa saada ajan jotenkin kulumaan.

Eikä se Suomessa ole mitenkään poikkeuksellista että masentaa. Kamala ympäristö.

Onko tosiaan täällä ihmisiä joilla on ollut mahdollisuus jäädä kotiin tai jätetty rauhaan ja silti masennus on jäänyt junnaamaan. Minä olen introvertti ja mt -ongelmainen ja kaikista eniten minun toipumistani hidastaa se että minulta vaaditaan milloin mitäkin. Milloin pitää jutella jollekin tai mennä kuntouttavaan työtoimintaan. Silloin kun minut on jätetty rauhaan niin minä olen alkanut aina pikkuhiljaa toipumaan, koska saan oikeasti levätä ja edetä omaan tahtiin. Mutta jopa viimekerralla kun asia sivumennen mainittiin hoitotapaamisessa ja puhuttiin miten kotiin jääminen passivoittaa, niin minä kysyin "oletko varma?". Ja tähän tämä hoitohenkilö sopersi jotain että eipä kai...,mutta... ja jotain selitystä. Ehkäpä tuo on totta ekstroverteille joille se sosiaalinenkontakti on elämänlähde.

Puolet suomalaisista ei todellakaan ole vakavasti masentuneita...edelleenkään ei ole kyse mistään normi hajontaan menevästä uupumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä te parantuneet sitten syötte? Muuta kuin raakaruokaa? Meillä tehty ihan normi valion reseptejä tai lapsuuden reseptejä monesti. Monesti kyllä turvauduttu arjen kiireessä valmisruokaankin. Veden juontia olen nyt yrittänyt lisätä, pitää ruveta popsimaan jotain vitamiineja. Onko suosituksia?

ap

Masennukseen auttaa ainakin D-vitamiini(50-100yg) ja Magnesium. Nimimerkillä kokemusta on. Välillä otan myös omegaa.

Syön vitamiineja ja omegoita päivittäin ja ei auta masennukseen. Jos väsymyksen kautta on tullut alakuloisuutta, niin sitten toki. Masennusta ei paranneta millään pillereillä ja masennus lääkkeilläkin yritetään ainoastaan turruttamaan tuskaa, ei poistamaan. Niinkuin tuolla aikaisemmin sanottiin, minäkään en usko, että masennuksesta paranee ikinä. Se kulkee sinussa aina, mutta tottakai voi olla parempia ajan jaksoja ja jos pystyy muuttamaan omia ajatuksia ja asennetta sillä voi ehkäistä ettei masennus "puhkea uudelleen".

Kyllä olotilaan voi vaikuttaa tosi paljon ravinteilla. Minä ravasin vuosia lääkärillä ja sain aina diagnoosiksi masennuksen. Itse tiesin, etten ole. Lopulta minulla oli puutetta ainakin raudasta ja jodista ja lisäksi tyroksiinilääkitys ei toiminut raudanpuutteen vuoksi. Myös erittäin monella aminihappolisällä saa terveellisemmin samoja vaikutuksia kuin rauhoittavilla tai SSRI:llä tai saa stressinsä ja ahdistuksensa laskemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ketamiinihoito helpottaa hetkeksi. 6 kk välein voi saada uuden sarjan, mikäli veriarvot yms. kunnossa ja muutenkin kriteerit täyttyy. Sähkö piristi hetkeksi, mutta vei muistin. Lääkkeitä on syötävä varmaan aina. Minä olen työkyvytön, ja se masentaa vielä enemmän. :(

Ei se ketamiinikaan ole mikään ihmelääke, vain noin 40 % potilaista on reagoinut ketamiiniin. Lisäksi jos potilaalla on kovasti ahdistuneisuutta, niin se moninkertaistuu hoidon (noin 45 min.) aikana. Se ei ole hauskaa. Mutta jos masennus junnaa, eikä lääkitys auta, kannattaa pyytää psykiatrilta lähete erikoissairaanhoitoon. Nykyään annetaan myös ns. magneettihoitoa, joka saattaa myös auttaa.