Miksi en vain parannu masennuksesta?

Uskokaa tai älkää mutta huomattavalla osalla masentuneista masennus johtuu jostain hormonaalisesta häiriöstä, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Muita syitä voivat olla naishormonien epätasapaino, testosteronin puutos, liian matala kortisoli. Nämä aiheuttavat ihan aidon masennuksen, mutta siihen ei tietenkään tehoa masennuslääkkeet ja terapia vaan asianmukainen hoito endokrinologian erikoislääkärillä. Valitettavasti Suomessa näitä ei osata kunnolla hoitaa. Tiedän itse koska kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta sekä erittäin matalasta kortisolitasosta 6 vuotta ennen kuin niihin kiinnitettiin mitään huomiota. Psykiatrian poliklinikalla välillä otettiin verikokeet näennäisesti, sitten lääkäri ihmetteli "miksikäs nämä nyt on tällaiset nämä arvot" ja siihen se aina jäi. Jos sinulla on psykiatrisen potilaan leima, sinua ei valitettavasti hoideta kuten muuta väestöä, vaikka veriarvoja olisi rajusti viitteiden ulkopuolella.

Mulla on kilpparin vajaatoiminta myös todettu. Mutta syön vain thyroxinia siihen. Olen käynyt myös ihan kilpparilääkärillä yksityisellä mutta otti tietääkseni vain tavallisimmat seuranta kokeet kilpparista. Tavallaan hyvä ettei ole itsetuhoisia ajatuksia mutta on tää tekeättömyys ja kasaantuvat tehtävät aika lamaannuttavia.

ap

Älkää höpöttäkö aina niistä kilppareista, vaan olkaa rehellisiä itsellenne: teillä ei ole fyysinen, vaan henkinen sairaus. Jos mielitte siitä parantua, olisi varmaan ihan alkuun paras tunnustaa tosiasiat. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää höpöttäkö aina niistä kilppareista, vaan olkaa rehellisiä itsellenne: teillä ei ole fyysinen, vaan henkinen sairaus. Jos mielitte siitä parantua, olisi varmaan ihan alkuun paras tunnustaa tosiasiat. 

Kerro sitten miksi paranin 10 vuoden masennushelvetistä erityisluvallisella kilpirauhaslääkkeellä? Kaikilla ei pelkkä Thyroxin auta, koska siitä puuttuu T3-hormoni. Näitä tapauksia on Suomessa pilvin pimein.

Mitä v***ttua! Teille ei saa sanoa, että ole armollinen itselle. Ei saa myöskään käskeä ryhdistäytymään tai ottamaan niskasta kiinni. No, no can do. Mutta älkää iniskö muille.

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Joo, omakin kokemus on että jos on masennusdiagnoosi niin fyysisiä sairauksia ei hoideta.

Tämä nyt ei liity edelliseen lauseeseen vaan kunhan sanon, että väsyttää. Nukuin huonosti taas jälleen ja heräilin pitkin yötä. En kuitenkaan osaa nukkua päivällä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kilpparin vajaatoiminta myös todettu. Mutta syön vain thyroxinia siihen. Olen käynyt myös ihan kilpparilääkärillä yksityisellä mutta otti tietääkseni vain tavallisimmat seuranta kokeet kilpparista. Tavallaan hyvä ettei ole itsetuhoisia ajatuksia mutta on tää tekeättömyys ja kasaantuvat tehtävät aika lamaannuttavia.

ap

Varmasti on lamaannuttavia, mutta kuten Arvo Ylppö sanoi, kiireellinenkin asia muuttuu kiireettömäksi kun asiaan ei puutu. Tekemättömyys on tietysti pedantille perfektionistille aivan hirveää. Samoin sellaiselle, joka hakee suorituksillaan muiden hyväksyntää, eli työnantajien unelmille.

Mikäli kilppari on kunnossa, eutyroottinen, niin silloin sen voi unohtaa. Muita tutkimuksia olisi PTSD:n poissulkeminen, ylirasituksen poissulkeminen (~ylikunto saman tyylinen) jne. Masentuneisuus liittyy näihin kaikkiin jollain tavoin.

Masentuneet ovat selkärangattomia vetelyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, omakin kokemus on että jos on masennusdiagnoosi niin fyysisiä sairauksia ei hoideta.

Tämä nyt ei liity edelliseen lauseeseen vaan kunhan sanon, että väsyttää. Nukuin huonosti taas jälleen ja heräilin pitkin yötä. En kuitenkaan osaa nukkua päivällä.

ap

Eikä pidä nukkua. Heräily on ihan ok jos se ei kestä viikkokausia. Kokeile rauhoittaa illat. Perehdy miten aivojen suprakiasmaattinen tumake toimii ja miksi juuri serotoniinilääkitys sekoittaa serotonergistä rataa. Serotonergisen systeemin tärkein tehtävä on sattumoisin univalverytmin ylläpito.

Vierailija kirjoitti:

Olen j o vuosia sairastanut, syönyt lääkkeitä ja rampannut juttelemassa. Silti en jaksa kotona siivota säännöllisesti, pyykätä jne...menen siitä mistä aita on matalin. En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua.

onko muita?

Et parannu, koska teet kaiken niinkuin ennenkin. Sun mieli reagoi siihen missä jamassa sun keho on. Sun aivoissa on kemiat sekasin, siihen ei juttelut auta.

Kun ihminen juo ja ryö terveellisesti ja riittävästi, liikkuu hikiliikuntaa päivittäin ja nukkuu kunnon yöunet, on lähes mahdotonta tuntea oloa huonoksi valtaosaa päivästä. Kun aivoissa virtaa vauhdilla serotoniinia, dopamiinia, endorfiineja yms niin ethän sä vaan voi masentua (vakavasti). Se on kemiaa.

Et voi odottaa eri lopputulosta tekemällä asiat samalla tavalla kun silloin kun masennuksesi alkoi.

(Pidemmässä juoksussa lääkkeistä vaan haittaa)

Olen eläkkeellä mt-ongelmien takia. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, toisiin ei. Vaikeinta on hyväksyä se, ettei tiettyjä asioita itsessä voi muuttaa enää näin nelikymppisenä, jos olisi voinut aiemminkaan. Masennukseni johtuu pitkälti sosiaalisten tilanteiden pelosta ja siihen liittyvästä eristäytymisestä, jota voin selittää myös introverttiydellä ja erityisherkkyydellä. Taustalla traumoja, jotka johtaneet stressireaktioon, paniikkihäiriöön jne. Kaikenlaisten henkisten ongelmien kanssa kamppailtuani, elämää vuosikausia pohdiskeltuani ja persoonaani arvioinneena alan olla vihdoin sujut itseni ja elämän kanssa. Masennus on ihan ok vaikka loppuelämän kaveriksi, koska se on ollut mukana alkuaskelista lähtien.

Siitä huolimatta suunnittelen tulevaisuutta, ensi kesää, ensi pääsiäistä, ensi viikkoa, huomista, tätä iltaa... Kaikesta huolimatta jotkut asiat ovat sydämenasioita, kuten siivous, ruuanlaitto, pienet sisustusjutut, lasten hyvinvointi, kunnon ylläpitäminen, hygieniasta huolehtiminen, taloudellinen tasapaino jne. Ymmärrän, että monella on niin monta rautaa tulessa, että sen takia väsyy ja masentuu. Saan olla onnellinen siitä, että näillä lähtökohdilla puoliso rakastaa eikä ole halunnut erota ja ajaa minua täyteen yksinäisyyteen. Tällaisen tarinan tähän kirjoitin, onkohan faktaa vai fiktiota? :)

tein just makkarakeittoa. Oon syönyt ihan lapsesta asti kyseistä. Ei tuo nyt niin epäterveellistä voi olla että masennukseen vaikuttaa. Tietty herkkuja tulee syötyä ja paljon. Liikuttua ei yhtään. Pari vuotta sitten liikuin ja laihdutin paljon ja olin hoikka. En jaksanut silloinkaan kotitöitä. Olin silloin jonkun aikaa lääkkeittä.

ap

Vierailija kirjoitti:

tein just makkarakeittoa. Oon syönyt ihan lapsesta asti kyseistä. Ei tuo nyt niin epäterveellistä voi olla että masennukseen vaikuttaa. Tietty herkkuja tulee syötyä ja paljon. Liikuttua ei yhtään. Pari vuotta sitten liikuin ja laihdutin paljon ja olin hoikka. En jaksanut silloinkaan kotitöitä. Olin silloin jonkun aikaa lääkkeittä.

ap

Tutkippas ruokavaliosi Finellin ruokakorisovelluksella. Tarkista saatko tarpeeksi makroja. Mikäli vitamiinipuutosta, niin ota vaikka purkista jos et ruokavaliota muuta. Herkut tuppaa lisäämään esimerkiksi tulehdusta ja uusimpien tutkimushypoteesien mukaan masennuskin olisi tulehduksellinen sairaus. Kestää aikansa, ennen kuin tiedetään onko hypoteesissä totuutta. Serotoniiniteoriahan ei siis ollut toimiva, kuten varmaan tiedät. Mikäli et, niin kirja Psykiatria (Duodecim) auttaa ymmärtämään.

Mä lopetin lääkkeet kokonaan. Olen myös kamppaillut painon kanssa vuosia. Pitää etsiä jotain muuta sisältöä elämään kuin herkut ja syöminen. Tiedän, että se helppo sanoa. Itseäni auttoi alkuun aarrekartta, johon liimailin mielikuvia onnistumisesta ja tulevaisuudesta. Asenne muuttuu pikkuhiljaa, vanhoista tavoista poisoppiminen vaatii aikansa. Aivoja joutuu virittelemään aina uudelleen oikeaan vireeseen. Kun luen jonkin hyvän elämänhallintaoppaan ja päätän, että nyt muuten tuli muutos, niin se kestää ehkä pari viikkoa ja sen jälkeen tekee mieli repiä koko opus. Ainakin itsellä on jotain tunnelukkoja, jotka estävät rennon ja onnellisen elämän. Kuolemaan tämä joka tapauksessa johtaa, joten sitä odotellessa... nautitaan elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Erittäin hyvä pointti. Olenkin aina miettinyt juurikin sitä miten masentunut saataisiin kokemaan onnistumisen tunteita juurikin ihan perusarjessa. Uskon sillä olevan jo oikeasti vaikutusta, purkista saatu hyvä mieli on tavallaan itsensä huijaamista.

Vierailija kirjoitti:

tein just makkarakeittoa. Oon syönyt ihan lapsesta asti kyseistä. Ei tuo nyt niin epäterveellistä voi olla että masennukseen vaikuttaa. Tietty herkkuja tulee syötyä ja paljon. Liikuttua ei yhtään. Pari vuotta sitten liikuin ja laihdutin paljon ja olin hoikka. En jaksanut silloinkaan kotitöitä. Olin silloin jonkun aikaa lääkkeittä.

ap

Älä esitä typerää, ei se makkarakeitto ole yksistään syypää masennukseesi. Tuolla asenteella et tule paranemaan ikinä, mutta sitähän et kysynytkään kun muita kohtalontovereita.

Minä olin masentunut ajoittain vakavastikin koko elämäni ajan pienestä lähtien. Myös paniikkihäiriö oli päällä viimeiset kymmenen vuotta.

Olin siinä pisteessä, että pakko edes yrittää parantua tai sama on kuolla. Koska se elämä ei ollut elämisen arvoista.

Vaihdoin ruokavalion raakaravintoon muutamaksi kuukaudeksi, kesäksi. Aloin voimaan niin hyvin viikoissa! Aloin haluta liikkua, ulkoilla, ottaa aurinkoa jne. Olo koheni niin paljon, etten ikinä eläessäni ole voinut niin hyvin, edes lapsena.

Sitten syksystä olen syönyt vegaanista kokattua ruokaa, toki hedelmiä yms myös ja olo on ihan ok. Ei paniikkia, mutta huomaan, että on taas aika ottaa raakaruokakuuri.

Alapeukuttakaa vaan, mutta toivon, että edes yksi masentunut ihminen saa kipinän tästä, sillä tämä oikeesti toimi, ainakin minun kohdallani. Ethän menetä mitään kokeilemalla.

Ja anteeksi, jos viestini on liian kärkäs. Joku vastuu kai se on ihmisellä itselläänkin omasta voinnista, vai onko se oikeesti jonkun muun (lääkärin?) tehtävä taikoa sinulle taas hyvä olo? Kun sinä sillä aikaa makaat kotona, syöt mitä syöt, katsot telkkaria ja otat pillerin.

Mä olen sairastanut vakavan masennuksen. En jaksa nyt muuhun ottaa kantaa, mutta mä ainakin hukuin siihe toivottomuuteen ja sen takia millään ei ollut enää väliä. Saatoin olla muutama päivän syömättä, mutta yritin syödä terveellisesti.

Mutta kuitenkin olen vakaasti sitä mieltä, että terveellisesti syöminen ja liikunta edesauttoivat toipumistani.

Tiedosta sen, että sairaus voi uusia, joten olen terveellinen syöminen ja liikunta on noussut vielä suurempaan arvoon. Yritän ennaltaehkäistä uudelleen sairastumista.

mitä te parantuneet sitten syötte? Muuta kuin raakaruokaa? Meillä tehty ihan normi valion reseptejä tai lapsuuden reseptejä monesti. Monesti kyllä turvauduttu arjen kiireessä valmisruokaankin. Veden juontia olen nyt yrittänyt lisätä, pitää ruveta popsimaan jotain vitamiineja. Onko suosituksia?

ap

Miksi kukaan ei perusta leirikeskusta, jonne pääsisi edulliselle leirille muiden masentuneiden joukkoon?

Salettiin masennus helpottais, kun niin vituttais ja naurattais siellä maata raatona patjoilla porukalla, kun ohjaaja patistelis ylös. Pakotettas seminaareille ja iltanuotiolle vertaistukee saamaan(vittuilua vuorotellen) nyt ainakin.

Täähän on suomalaisten kansansairaus, ei mikään pikkujuttu edes kansantaloudellisesti.

Varmaan sai RAYn tukea.