Miksi en vain parannu masennuksesta?

No,oletko miettinyt sitä että lääkitys ei ehkä auta tai sovi sinulle? Psyykelääkkeet tasoittavat ja turruttavat. Ihmisillä on niin erilainen aivokemia, että se mikä toimii toiselle,ei toimi toiselle. Minä paranin masennuksesta vasta kun lopetin lääkkeet.

Et osaa haastaa itseäsi epämukavuusalueelle. Ette varmaan tykkää tästä, mutta se on totuus. Hyvinvointi vaatii myös ponnistuksia ja vaikka alussa pienten askelten ottamista siihen suuntaan, että alat syödä terveellisesti ja liikkumaan sekä tekemään myös epämukavilta tuntuvia kotiaskareita. Oman jaksamisen puitteissa toki aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Kuitenkin nyt terapian ja lääkityksen avulla voin kuitenkin jo paremmin mutta en mä masennuksesta usko koskaan täysin parantuvani sillä syyt miksi olen masentunut, ovat ja tulevat aika varmasti aina olemaan elämässäni.

Jos et voi muuttaa olosuhteita, suhtautumistasi noihin olosuhteisiin ja ajattelutapaasi voit.

Masennus kulkenut mukana monta vuotta. Siivous on kans se konkreettisin asia, mikä pännii kun en jaksa tarttua. Tapahtumia oltava tarpeeksi vähän, ettei väsy. Kivat toiminnat ja velvollisuudet rasittavat yhtä paljon. Ikään kuin malja olisi läikkynyt kunnolla yli ja stressaantumistaso jäänyt matalalle asteelle pysyvästi.

Lääkitykset on päiväksi ja yöksi omansa, muuten tästä ei tulisi mitään. Niistä en tunne mitään vieroittumistarvetta, pitävät pään pinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Miten tällainen lässytys konkreettisesti auttaa masentunutta? Ei mitenkään. En tarkoita pahalla, mutta itseäni vituttaa kaikenlainen turhanpäiväinen sananhelinä. Se ei maksa minun laskujani, hae minun lääkkeitäni eikä se tuo minulle ystäviä. 

Itse olen jo alistunut siihen, että olen lamaantunut lopun ikääni. Kaikkeen tottuu.

En ole tuo edellinen, mutta mitä sinä oikeastaan tässä ketjussa teet, jos olet alistunut etkä mukamas haluakaan olla muuta kuin lamaantunut? Siis tarkoitan, että eikö tänne kirjoittaminen ole sinulta kuitenkin jonkinlainen yritys tuntea oloasi paremmaksi edes hetken, saada vertaistukea tms.

Tai tuliko sinulle ehkä parempi olo siitä, että pääsit nälvimään tuolle toiselle, mielestäsi lässyttäjälle, joka kuitenkin yritti auttaa?

Sori, kyllä minä vaan uskon, että olet av:lla ja tässä ketjussa juuri siksi, ettet oikeastaan haluaisi olla vain alistunut etkä saada mitään aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kristus että ihmiset ovat joko tyhmiä tai ihan rehellisesti pahoja näine kliseisine debiilikommentteineen.

Tuliko sulle nyt parempi mieli kun pääsit nälvimään?

-26

Kannattaisi kyllä edes sen syömisen osalta yrittää pinnistää, vaikka vaikealtahan se tuossa tilanteessa tuntuu. Huono ja yksipuolinen ruokavalio itsessään voi jo ylläpitää masennusta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen j o vuosia sairastanut, syönyt lääkkeitä ja rampannut juttelemassa. Silti en jaksa kotona siivota säännöllisesti, pyykätä jne...menen siitä mistä aita on matalin. En myöskään jaksa syödä terveellisesti tai liikkua.

onko muita?

Tohon on yksi nopea lääke. Rakastuminen.

Sinun pitäisi päästä johonkin kuntouttavaan työtoimintaan mukaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että mikään ei masenna enempää niin kuin se sohvalla makaaminen ja telkkarin töllötys. Ja kun ympärillä on vielä siisoton kämppä.

Kun ajattelee, etten jaksa tehdä mitään, ei silloin jaksakaan. Tukee vain se pahanolon kehä, joka pitäisi saada poikki.

Yritä saada jostain tietoa, olisiko paikkakunnalla mitään toimintaa, johon voisit mennä mukaan. Kun menet mukaan - vaikka väsyttää ja masentaa- huomaatkin saavasi vähitellen uutta virtaa ja ajattelemista. On hyvä olla edes muutama tunti pois sieltä kaaoskämpästä. Voit huomata joku päivä, että nyt jaksatkin siivota asuntosi. Ja touhuta ehkä muutakin mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Olisit vielä lisännyt jotakin sössötystä kilpirauhasarvoista, niin klisee-bingo olisi kilissyt kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Oon yrittänyt aina välillä ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, tuloksena seuraavana päivänä entistä väsyneempi olo. En enää halua tavata ketään muita kuin perheenjäseniä vapaa-ajallakaan. Ihmettelen muita masentuneita, jotka jatkasavat siivota.

ap

Älä sitten siivoa. Ota löysin rantein ja yritä keskittyä asioihin, joista tunnut saavasi energiaa. Monet sanovat saavansa energiaa luonnossa kävelemisestä yms. En tiedä mikä sinulle sopii, mutta jos jaksat, niin kokeile jotain. Toivottavasti endokriiniset asiat on suljettu pois, sillä seuraavaan päivään liittyvä väsymys voi olla monen muunkin sairauden seurausta kuin masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Olisit vielä lisännyt jotakin sössötystä kilpirauhasarvoista, niin klisee-bingo olisi kilissyt kunnolla.

Mitä täällä nyt oikeesti saa kirjotella? "Syö paskaa ja makaa sohvalla. Ei tule koskaan helpottamaan. Parempi jos tapat itsesti" Onko parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon yrittänyt aina välillä ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, tuloksena seuraavana päivänä entistä väsyneempi olo. En enää halua tavata ketään muita kuin perheenjäseniä vapaa-ajallakaan. Ihmettelen muita masentuneita, jotka jatkasavat siivota.

ap

Älä sitten siivoa. Ota löysin rantein ja yritä keskittyä asioihin, joista tunnut saavasi energiaa. Monet sanovat saavansa energiaa luonnossa kävelemisestä yms. En tiedä mikä sinulle sopii, mutta jos jaksat, niin kokeile jotain. Toivottavasti endokriiniset asiat on suljettu pois, sillä seuraavaan päivään liittyvä väsymys voi olla monen muunkin sairauden seurausta kuin masennuksen.

Joo, huku paskaan ja hommaa asuntoon syöpäläisiä ja lopulta häätö. Sehän se auttaa. 

Oikeasti kannattaa vähän miettiä mikä on realismia ja mikä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Olisit vielä lisännyt jotakin sössötystä kilpirauhasarvoista, niin klisee-bingo olisi kilissyt kunnolla.

Tuskin on klishee jos se on Käypä Hoidossakin mainittuna ensimmäiseksi ennen masennusdiagnoosin antamista? Usein vain pillereillä ihmisiä myrkyttävät unohtavat testata perusjutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon yrittänyt aina välillä ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä, tuloksena seuraavana päivänä entistä väsyneempi olo. En enää halua tavata ketään muita kuin perheenjäseniä vapaa-ajallakaan. Ihmettelen muita masentuneita, jotka jatkasavat siivota.

ap

Älä sitten siivoa. Ota löysin rantein ja yritä keskittyä asioihin, joista tunnut saavasi energiaa. Monet sanovat saavansa energiaa luonnossa kävelemisestä yms. En tiedä mikä sinulle sopii, mutta jos jaksat, niin kokeile jotain. Toivottavasti endokriiniset asiat on suljettu pois, sillä seuraavaan päivään liittyvä väsymys voi olla monen muunkin sairauden seurausta kuin masennuksen.

Joo, huku paskaan ja hommaa asuntoon syöpäläisiä ja lopulta häätö. Sehän se auttaa. 

Oikeasti kannattaa vähän miettiä mikä on realismia ja mikä ei. 

Aika harva paskantaa muualle kuin vessaan masentuneenakin. Sinusta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Olisit vielä lisännyt jotakin sössötystä kilpirauhasarvoista, niin klisee-bingo olisi kilissyt kunnolla.

Mitä täällä nyt oikeesti saa kirjotella? "Syö paskaa ja makaa sohvalla. Ei tule koskaan helpottamaan. Parempi jos tapat itsesti" Onko parempi?

Ei tietenkään, mutta tyhjät ja katteettomat sanat voivat olla ihan yhtä haitallisia. 

Konkretia, sitä täällä varmaan haetaan. Mistä saada rahaa, miten jaksaa käydä töissä, miten ottaa vastuu lapsista kun on masentunut? Se, että joku sanoo että "anna vain olla" johtaa entistä syvempään suohon ja katastrofiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Olisit vielä lisännyt jotakin sössötystä kilpirauhasarvoista, niin klisee-bingo olisi kilissyt kunnolla.

Mitä täällä nyt oikeesti saa kirjotella? "Syö paskaa ja makaa sohvalla. Ei tule koskaan helpottamaan. Parempi jos tapat itsesti" Onko parempi?

Ei tietenkään, mutta tyhjät ja katteettomat sanat voivat olla ihan yhtä haitallisia. 

Konkretia, sitä täällä varmaan haetaan. Mistä saada rahaa, miten jaksaa käydä töissä, miten ottaa vastuu lapsista kun on masentunut? Se, että joku sanoo että "anna vain olla" johtaa entistä syvempään suohon ja katastrofiin. 

No miten hyvin omassa kommentissasi näkyi se konkretia?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Miten tällainen lässytys konkreettisesti auttaa masentunutta? Ei mitenkään. En tarkoita pahalla, mutta itseäni vituttaa kaikenlainen turhanpäiväinen sananhelinä. Se ei maksa minun laskujani, hae minun lääkkeitäni eikä se tuo minulle ystäviä. 

Itse olen jo alistunut siihen, että olen lamaantunut lopun ikääni. Kaikkeen tottuu.

Tämä. Ja masentuneelle on helppoa sanoa, että "ole armollinen itsellesi", mutta sen toteuttaminen on käytännössä aika vaikeaa, kun kyseessä ei ole tahdonalainen tila.

Jos joku tila ei ole sinulle tahdonalainen nyt, se ei tarkoita etteikö se voisi tahdonalaisen toiminnan seurauksena tulla enemmän tahdonalaiseksi tulevaisuudessa. Meditatiiviset tilat ja just tuo armo ja myötätunto itseä kohtaan ovat hyviä esimerkkejä just tästä. Kukaan ei noita osaa itsestään, mutta kuka tahansa voi kehittyä. Sitä just on terapia ja meditaatio.

Ja kyllä se auttaa. Masentuneen ajatuskulut pitävät masennusta yllä. Niihin palaaminen uhkaa parantumista niin kauan kuin masentuneella ei ole keinoja niiden vastustamiseksi. Uusien ajattelutapojen opettelu on paras keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi, ole armollinen itsellesi. Toipuminen ei ole suoritus vaan prosessi, joka etenee omaa tahtiaan. Aivojen kemia ja mielen toiminta ovat monimutkainen asia. On hienoa, että jaksat kuitenkin ihmetellä, kirjoittaa ja käydä terapiassa. Se on paljon jo sellaisenaan.

Olisit vielä lisännyt jotakin sössötystä kilpirauhasarvoista, niin klisee-bingo olisi kilissyt kunnolla.

Mitä täällä nyt oikeesti saa kirjotella? "Syö paskaa ja makaa sohvalla. Ei tule koskaan helpottamaan. Parempi jos tapat itsesti" Onko parempi?

Ei tietenkään, mutta tyhjät ja katteettomat sanat voivat olla ihan yhtä haitallisia. 

Konkretia, sitä täällä varmaan haetaan. Mistä saada rahaa, miten jaksaa käydä töissä, miten ottaa vastuu lapsista kun on masentunut? Se, että joku sanoo että "anna vain olla" johtaa entistä syvempään suohon ja katastrofiin. 

Ajattelutapojen muuttamisessa konkretiaa ei ikävä kyllä oikein ole. Kaikki puheet on väkisinkin pehmoisia ja sille ei mitään voi. Kuitenkin se ajattelutapojen muutos on usein paras ja ainoa tapa koittaa parantaa masennusta, ja siten paras ja ainoa tapa ratkaista se jaksaminenkin. Epämääräisyys ja päänsisäisessä maailmassa liikkuminen ei missään nimessä tarkoita, että sanat olisivat katteettomia tai tyhjiä. "Ole itsellesi armollinen" voi oikeassa tilanteessa ja oikein sanottuna toimia tarpeellisena muistutuksena, luvan antamisena, validaationa ja tukena. Mutta se edellyttää tietenkin sitä, että masentuneella ennestään on olemassa ne paremmat ajattelumallit joita tuollaiset sanat tukevat ja ymmärrystä siitä, minkälainen ajattelu edistää mielenterveyttä ja minkälainen ylläpitää huonoa oloa.