Miksi en vain parannu masennuksesta?

Niin hyviä kuin ohjeet syödä hyvin ja liikkua ovatkin, ne eivät toimi masentuneella, koska masentunut ei pysty tekemään niitä asioita. Masentuneella ei ole halua tehdä niitä asioita. Niillä asioilla ei ole väliä. Eihän millään.

Jos ette ymmärrä masentuneen mielestä mitään, vaan luulette että ruumista hoitamalla päästään tuloksiin, olette kenties käsittelemässä jotakin sellaista tilaa, joka ei olekaan ensisijaisesti masennus, vaan jotakin fysiologista.

Moniin fyysisiin sairauksiin liittyy seurauksena masennusta, ja fyysinen sairastelu itsessäänkin voi masentaa. Nimittäin ainahan se kivempi on olla terve.

Mutta masennus voi tulla, ja masennus luonteeltaan on, psyykkinen ja sielullinen tila.

Masennus on kuin paha henki, joka liittyy ajatuksiin, tuoden kaikkeen pahan henkensä. Mikään ei kannata! Millään ei ole väliä! Minä en ole mitään. En ansaitse mitään. Näiden pahojen ajatusten ketjussa voimme suunnata yhä syvemmälle ajatusten syövereihin, ja aikaansaada itsellemme vakavan masennustilan. Ongelma on siinä, että ihminen ei aina hallitse ajatuksiaan. Masennuksessa jokin ulkoinen henki, joka haluaa pahaa, voi lietsoa masentujaa entistä syvemmälle.

Masennuksen perusongelma on se, ettei koe elämää mielekkääksi tai ettei halua elää. Kokee elämän hirveänä, kärsimyksenä, pelkoina, uhkina ja vaaroina, ja kaikkea tätä voidaan yhteiskunnallisesti yksilön ulkopuolelta myös lietsoa. Et riitä! Et ole tarpeeksi kaunis! Et ole menestyvä vaan luuseri. Et kelpaa. Itsetunto nujerrettuna ihminen on helppoa saalista kaikenlaisille pahoille hengille. Jotka siis aiheuttavat masennuksen.

Ainakin omat masennuskauteni selittyvät täysin ympäristöstä, siitä että tulin koulussa kiusatuksi, siitä että tulin nuorena hylätyksi, siitä että rakastuin väärään mieheen joka kohteli minua huonosti, siitä että lapseni yritti itsemurhaa. Masentava ympäristö, ahdistava elämäntilanne, yksin jäämisen tunne, masennus voi olla vain luonnollinen seuraus siitä kaikesta.

Jotenkin tulisi osata vaikuttaa sekä ympäristöönsä parantavasti että omaan mieleensä, ajatuksiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Niin hyviä kuin ohjeet syödä hyvin ja liikkua ovatkin, ne eivät toimi masentuneella, koska masentunut ei pysty tekemään niitä asioita. Masentuneella ei ole halua tehdä niitä asioita. Niillä asioilla ei ole väliä. Eihän millään.

Jos ette ymmärrä masentuneen mielestä mitään, vaan luulette että ruumista hoitamalla päästään tuloksiin, olette kenties käsittelemässä jotakin sellaista tilaa, joka ei olekaan ensisijaisesti masennus, vaan jotakin fysiologista.

Moniin fyysisiin sairauksiin liittyy seurauksena masennusta, ja fyysinen sairastelu itsessäänkin voi masentaa. Nimittäin ainahan se kivempi on olla terve.

Mutta masennus voi tulla, ja masennus luonteeltaan on, psyykkinen ja sielullinen tila.

Masennus on kuin paha henki, joka liittyy ajatuksiin, tuoden kaikkeen pahan henkensä. Mikään ei kannata! Millään ei ole väliä! Minä en ole mitään. En ansaitse mitään. Näiden pahojen ajatusten ketjussa voimme suunnata yhä syvemmälle ajatusten syövereihin, ja aikaansaada itsellemme vakavan masennustilan. Ongelma on siinä, että ihminen ei aina hallitse ajatuksiaan. Masennuksessa jokin ulkoinen henki, joka haluaa pahaa, voi lietsoa masentujaa entistä syvemmälle.

Masennuksen perusongelma on se, ettei koe elämää mielekkääksi tai ettei halua elää. Kokee elämän hirveänä, kärsimyksenä, pelkoina, uhkina ja vaaroina, ja kaikkea tätä voidaan yhteiskunnallisesti yksilön ulkopuolelta myös lietsoa. Et riitä! Et ole tarpeeksi kaunis! Et ole menestyvä vaan luuseri. Et kelpaa. Itsetunto nujerrettuna ihminen on helppoa saalista kaikenlaisille pahoille hengille. Jotka siis aiheuttavat masennuksen.

Ainakin omat masennuskauteni selittyvät täysin ympäristöstä, siitä että tulin koulussa kiusatuksi, siitä että tulin nuorena hylätyksi, siitä että rakastuin väärään mieheen joka kohteli minua huonosti, siitä että lapseni yritti itsemurhaa. Masentava ympäristö, ahdistava elämäntilanne, yksin jäämisen tunne, masennus voi olla vain luonnollinen seuraus siitä kaikesta.

Jotenkin tulisi osata vaikuttaa sekä ympäristöönsä parantavasti että omaan mieleensä, ajatuksiinsa.

Mä olen sairastanut vakavan masennuksen. Mä tiedän miltä tuntuu ku ei pysty nousta sängystä.

Sanoinkin tossa, että mulla edesauttoivat paranemista terveellinen ruokavalio ja liikunta. En väittänyt, että se paransi. Niinku edesauttoi säännöllinen rytmi. Nyt nämä asiat toivottavasti tukevat sitä etten enää sairastu.

Parantuminen oli monen asian summa.

-59

Älkää antako periksi, tiede etenee kovaa vauhtia ja ihmisen aivoista ymmärretään koko ajan enemmän. Masennus on aivan kauheeta, en valitettavasti osaa neuvoa mitenkään. Aina sanotaan että itse pitäisi jotenkin itsensä muuttaa, mutta se on kuin sanoisi flunssaiselle "lakkaa olemasta flunssassa!". Itseäni auttoi ainoastaan kun ulkopuolinen tilanne muutti arkipäiväni. En olisi itse saanut itseäni "ylös".

Vierailija kirjoitti:

Älkää höpöttäkö aina niistä kilppareista, vaan olkaa rehellisiä itsellenne: teillä ei ole fyysinen, vaan henkinen sairaus. Jos mielitte siitä parantua, olisi varmaan ihan alkuun paras tunnustaa tosiasiat. 

Tiedoksesi että masennuksella ja kilpirauhasen vajaatoiminnalla on yhteys, jota ei kuitenkaan tunneta vielä kovin hyvin. Masennus ilmeisesti vaurioittaa kilpirauhasen toimintaa, ja on hyvin yleistä että ihan henkistä masennusta sairastavilta potilailta löydetään _myös_ kilpirauhasen vajaatoiminta. Masennus on varmasti henkistä (itselläni aivan varmasti sosiaalisen ympäristön seurausta), mutta kun masennuksesta tulee vakavaa, se on myös monin tavoin fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ovat selkärangattomia vetelyksiä.

Toivottavasti k u o l e t.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet ovat selkärangattomia vetelyksiä.

Toivottavasti k u o l e t.

ja lisäksi hitaasti kitumalla ja masentuneena.

Lue netistä aminohappojen puutteista ja muista ravinnepuutoksista ja niiden vaikutuksesta mielialaan ja aloitekykyyn ja ala tankata itseesi rakennusaineita. Jos olet syönyt pitkään huonosti, elimistösi on imetty tyhjiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku täällä sanoi ettei masennusta osata hoitaa ja että joskus onnistutaan vahingossa. Itse en tiedä näistä paranemisprosesseista paljoakaan. Masennuslääkkeet ilmeisesti ovat ns. ilopillereitä jotka väliaikaisesti tuovat paremman olon? Sanokaa jos menee ihan metsään. Sitten käydään terapiassa ja psykologilla jossa jutellaan asioista(?)

Kuuluuko tähän muuta? Jos ei niin en ihmettele että paranemista ei tapahdu. Kuulostaa varmaan todella kannustavalta :D mutta minun järkeeni se ei oikein mee kohdilleen.

Joku sanoi että kun hammasta purren saa itsensä ulos tai siivottua se parantaa oloa hetkeksi. Itse voisin kuvitella että tällaisella onnistumisella on enemmän vaikutusta paranemiseen kun se hyvä olo tulee siitä omasta suorituksesta eikä purkista.

Voimia kuitenkin teille kaikille jotka masennuksesta kärsitte, vaikea sitä on kokemattomana ajatella kuinka pohjalla oikeasti mennään ja miltä se tuntuu.

Erittäin hyvä pointti. Olenkin aina miettinyt juurikin sitä miten masentunut saataisiin kokemaan onnistumisen tunteita juurikin ihan perusarjessa. Uskon sillä olevan jo oikeasti vaikutusta, purkista saatu hyvä mieli on tavallaan itsensä huijaamista.

Onnistumisen kokemuksia...hmmmrrr..

Olen sairastanut masennusta lapsesta saakka ihan tänne keski-ikäiseksi. (sarkasmi varoitus)

Sain kuitenkin elämää mullistavan onnistumisen kokemuksen, kun kuntouttavassa tai vastaavassa toiminnassa sain painettua piparkakkumuotilla valmistaikinasta pipareita. Uuuh!

Kyllähän siinä ihmisen itsetunto nousee pilviin saakka, kun niinkin arvokkaan asian saa tehtyä. Ihan saa varoa ettei keltainen neste kihahda päähän.

Varmasti kaikki nyt arvostavat ja ihailevat minua, kun pystyn niin ihmeellisiin suorituksiin.

Olen joo tosi paljon sitä mieltä, että masentuneille (laiskoille ja älyllisesti vammaisille siis) pitää suoda näitä onnistumisen kokemuksia. Piparin leivontaa valmistaikinasta, lämpimien voileipien tekoa yhdessä muiden kanssa ja lautapelin pelaamista.

Se ei katsos ole yhtään alentavaa ja nöyryyttävää. Ei ollenkaan.

:D Kuulostaapa mukavalta. Terv. toinen masentunut, joka ei malta odottaa omaa vuoroaan

Hieman masentaa se, että kun yritin ja onnistuinkin lohduttamaan toisessa ketjussa hädässä olevaa ihmisenalkua joka kamppailee psyykkeensä kanssa, ketju poistettiin.

Tuli tunne että toisen selviämisen tukeminen asiallisesti ei sovi tänne. 

Masentaa , kieltämättä. Eniten hämmentää, koska en voi ymmärtää sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Hieman masentaa se, että kun yritin ja onnistuinkin lohduttamaan toisessa ketjussa hädässä olevaa ihmisenalkua joka kamppailee psyykkeensä kanssa, ketju poistettiin.

Tuli tunne että toisen selviämisen tukeminen asiallisesti ei sovi tänne. 

Masentaa , kieltämättä. Eniten hämmentää, koska en voi ymmärtää sellaista.

Eikai tää "ihmisenalku" ollut sellainen 40+v Kivikissaäidiksikin kutsuttu, joka kamppailee psyykkeensä kanssa tällä palstalla päivittäin sivutolkulla?

Uskon, että masennus on usein krooninen. Se palaa, jos tulee taas hankala elämäntilanne. Se on kamppailua loppuelämän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija
</p>

<p>Oikeastaan niitä onnistumisen kokemuksia voisi parhaiten tarjota ihmiselle, siten että edesautettaisiin/ edes autettaisiin opiskelemisen mahdollistamisessa.
</p>

<p>Tuettaisiin opiskelua ja kouluttautumista mahdollisimman paljon.
</p>

<p>Oppilaitoksissa pitäisi olla kiintiöpaikkoja "kuntoutujille". Työpaikoilta kuntoutujat helkkarin äkkiä hevon v---uun! Ja kaikki kuntoutumaan kouluihin.[/quote kirjoitti:

Heh siinä taas yksi, joka kokee voivansa kommentoida ylhäältä alas mt-potilaiden asioita. Toivottavasti iskee sinuunkin tämä krooninen älykkyyden puute ja laiskuus =)

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhempani käyvät niin huomaan miten pettyneitä ovat kun en jaksa olla täydellinen siivouksessa tai täydellinen missään muussakaan.

ap

Miksi sun pitäisi olla täydellinen kun kukaan muukaan ei ole.

En ole tippaakaan masentunut, päin vastoin mutta en silti jaksa/viitsi siivota kovinkaan ahkerasti.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että masennus on usein krooninen. Se palaa, jos tulee taas hankala elämäntilanne. Se on kamppailua loppuelämän ajan.

Riippuu saatko masennuksen voitettuasi lisää minäpystyvyyttä ja copingia. Tästä syystä monista tulee vahvoja vaikeuksien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että masennus on usein krooninen. Se palaa, jos tulee taas hankala elämäntilanne. Se on kamppailua loppuelämän ajan.

Jos ihminen oppii uusia ajattelutapoja,ei masennus välttämättä uusi. Siitähän siinä on kyse,ajattelumalleista jotka masennuksem aiheuttaa. Mikään elämäntapahtuma tms.ei itsessään aiheuta masennusta,vaan se miten siihen suhtautuu. Ajatukset rullaa niitä samoja aivoratoja uudestaan ja uudestaan,niitä mitä aivot on tottuneet käyttämään. Uudet ajatukset luo uusia hermoratoja,jotka vahvistuu mitä enemmän niitä käyttää. Ne hermoyhteydet mitä ei käytä, luhistuu uusien alla. Pitää ns.ohjelmoida itsensä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

mitä te parantuneet sitten syötte? Muuta kuin raakaruokaa? Meillä tehty ihan normi valion reseptejä tai lapsuuden reseptejä monesti. Monesti kyllä turvauduttu arjen kiireessä valmisruokaankin. Veden juontia olen nyt yrittänyt lisätä, pitää ruveta popsimaan jotain vitamiineja. Onko suosituksia?

ap

Masennukseen auttaa ainakin D-vitamiini(50-100yg) ja Magnesium. Nimimerkillä kokemusta on. Välillä otan myös omegaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että masennus on usein krooninen. Se palaa, jos tulee taas hankala elämäntilanne. Se on kamppailua loppuelämän ajan.

Jos ihminen oppii uusia ajattelutapoja,ei masennus välttämättä uusi. Siitähän siinä on kyse,ajattelumalleista jotka masennuksem aiheuttaa. Mikään elämäntapahtuma tms.ei itsessään aiheuta masennusta,vaan se miten siihen suhtautuu. Ajatukset rullaa niitä samoja aivoratoja uudestaan ja uudestaan,niitä mitä aivot on tottuneet käyttämään. Uudet ajatukset luo uusia hermoratoja,jotka vahvistuu mitä enemmän niitä käyttää. Ne hermoyhteydet mitä ei käytä, luhistuu uusien alla. Pitää ns.ohjelmoida itsensä uudestaan.

Voiko tosiaan kokonaan parantua? Olen ollut aina epäileväinen. Hyvä, että vastasit. Toivoa siis on! Pidän tämän mielessäni. Pian aloitan terapian ja itseni "uudelleen ohjelmoinnin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä te parantuneet sitten syötte? Muuta kuin raakaruokaa? Meillä tehty ihan normi valion reseptejä tai lapsuuden reseptejä monesti. Monesti kyllä turvauduttu arjen kiireessä valmisruokaankin. Veden juontia olen nyt yrittänyt lisätä, pitää ruveta popsimaan jotain vitamiineja. Onko suosituksia?

ap

Masennukseen auttaa ainakin D-vitamiini(50-100yg) ja Magnesium. Nimimerkillä kokemusta on. Välillä otan myös omegaa.

Syön vitamiineja ja omegoita päivittäin ja ei auta masennukseen. Jos väsymyksen kautta on tullut alakuloisuutta, niin sitten toki. Masennusta ei paranneta millään pillereillä ja masennus lääkkeilläkin yritetään ainoastaan turruttamaan tuskaa, ei poistamaan. Niinkuin tuolla aikaisemmin sanottiin, minäkään en usko, että masennuksesta paranee ikinä. Se kulkee sinussa aina, mutta tottakai voi olla parempia ajan jaksoja ja jos pystyy muuttamaan omia ajatuksia ja asennetta sillä voi ehkäistä ettei masennus "puhkea uudelleen".

Mulla on päiviä jolloin olen energinen ja jaksan hoitaa kotihommat, käydä asioilla, tehdä käsitöitä... Ja sitten iskee se totaaliuupumus etten jaksais sängystä nousta. Mietin joskus että voiskohan tähän olla joku fyysinen syy (diagnosoitu kilpparin vajaatoiminta mutta arvot ok), koska tätä on jatkunut n. 20 vuotta, ja väsymysoireet vaan tuntuu enemmän fyysisiltä kuin henkisiltä, mutta viimeksikin tapaamani lääkäri vain totesi että noh, uupumus kuuluu masennukseen, joten se siitä sitten, kai. Turhauttavaa.

Tämä on hyvä ketju, joten se ansaitsee siten noston.