Lue keskustelun säännöt.
Miten IHMEESSÄ sanoa työkaverille, etten halua ystävystyä, loukkaamatta!?
26.02.2018 |
Töissä on yksi tyyppi, joka vaikuttaa yksinäiseltä, ja vaikka minun käykin hitusen häntä sääliksi, en voi kyllä sanoa että syy olisi muissa. On aikatavalla rasittava ja itsekeskeinen minäminäminä-ihminen.
No, nyt hän kuitenkin on ryhtynyt pommittamaan minua, on kysellyt kahvilaan, leffaan, lenkille, ja yrittänyt järjestää suht samanikäisille lapsillemme leikkitreffejä että itse kahvittelisimme siinä samalla ym..
Minä olen vältellyt parhaani mukaan häntä töissä, ja yhtä kertaa lukuunottamatta (tämän kerran poikkesin töiden jälkeen kahvilassa kanssaan, kun tuppasi seuraani töistäpäästyämme) kieltäytynyt kaikista ehdottamistaan tapaamisista vedoten epämääräisesti kiireisiini, harrastuksiini ja muihin "ennaltasovittuihin menoihin". No, tämän huomattuaan hän onkin nyt siirtynyt toiseen taktiikkaan, kutsui että jos tulisin hänelle kahville 1,5 kk päästä, "merkkaa kalenteriis sinne joku päivä, ettei sulla vielä ole menoa? Eikö olisi mukavaa kahvitella ja vaikka istua iltaa?"
Mitä hittoa tällaiseen voi vastata ihmiselle, jonka kanssa jatkossakin pitäisi pysyä väleissä? Ei kai voi/pidä suoraan sanoa, että ei, todellakaan en halua viettää kanssasi aikaa vähällä vapaa-ajallani?!
Mä tyydyin vaivautuneena sopertelemaan jotain että "no niin, voishan se olla, katotaan lähempänä.."
APUA!! Miten hoitaa tilanne fiksusti? Mulla ei ihan oikeasti ole halua alkaa kaveeraamaan tämän ihmisen kanssa, eikä siihen aikaakaan.
Kommentit (254)
Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin sanoisin, että olen niin väsynyt, etten jaksa töiden jälkeen enää mitään ylimääräistä. Haluan vain olla kotona rauhassa ja hoitaa pakolliset velvoitteeni siellä. Tämä on ihan totta ja sen ymmärtävät kaikki ystävänikin. Kukaan heistäkään ei jaksa tavata arkiviikolla töiden jälkeen, eikä normiviikonloppuinakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aargh! ettekö te ihmiset tajua että AP ei halua loukata työkaveriaan? Suora puhe loukkaa!
Itsellä oli samanlainen tilanne vanhan koulukaverin kanssa. Asutaan syrjäisellä paikkakunnalla, ja kaveri tavallaan kutsui itsensä kylään. No otin asian vitsinä, siis tiedättehän miten vanhat tutut sanoo "meidän pitäisi nähdä joskus!?" ymsp. Niin sanoin että juu niin pitäisi, yrittäen viedä aihetta toiseen suuntaan. Homma meni sitten siihen että ystävä ilmoitti varanneensa bussiliput ja tulevansa silloin ja silloin. Olin että jaha. hienoa.
Yritti vielä meille vängätä asumaan siksi aikaa :X (Sain hänelle hommattua toisen paikan missä yöpyä)
Noh.. aluksi oli ihan ok, mutta huomasin pian että ystävä on sama alkoholisoitunut lapsellinen ihminen, mikä oli kouluaikanakin. Olin onnen kukkuloilla kun hän viikon jälkeen vihdoinkin lähti. MUTTA....
hän oli matkallaan tavannut jonkun hyypiön ja päätyi muuttamaan tänne. Suhde tottakai meni karille mutta "kaverini" jäi tänne asumaan. Onneksi lähti n. kolmen kuukauden jälkeen ja luojan kiitos sain elämäni takaisin.
En koskaan kehdannut sanoa päin naamaa että en halua olla kanssasi missään tekemisissä, koska hän oli ystävällinen jne, mutta täysin tupakanhajuinen alkoholisoitunut ihmisraunio, eli minun täysi vastakohta. En vain voinut olla ystävä sellaisen kanssa. Tykkään muutenkin omasta ajasta ja olla kämpillä ihan rauhassa.
Pointtina siis.. En todellakaan halunnut loukata kyseistä henkilöä, joka ei tiedostanut olevansa ärsyttävä ja hieman jopa pummin kaltainen. Joskus on vaan pakko vältellä ja vältellä henkilöä, ja ei sille voi mitään jos kyseinen henkilö ei tajua itsestään ettei tuo halua minun kanssa kaveerata.
Miksei voi sanoa vain yksinkertaisesti: "En tahdo sekoittaa työtä ja vapaa-aikaa keskenään enkä tapailla työkavereita vapaa-ajallani."
Minusta on todella moukkamaista edes kuvitella että työkaverin kanssa ruvettaisiin muuten kaveeraamaan. Useimmilla ihmisillä kuitenkin se virkaminä eroaa aika tavalla siviiliminästä. Miksi kukaan haluaisi tavata työkaveria vapaa-ajallaan, vaikka tämä olisi millainen huipputyyppi hyvänsä? Sitä kumminkin näkee kahdeksan tuntia joka arkipäivä. KETÄÄN ihmistä ei jaksa sen enempää.
En ole kyllä missään kuullut että yksinäisille neuvottaisiin etsimään ystäviä työpaikalta kuten joku yksinäinen väitti. Työpaikka on huonoin mahdollinen paikka etsiä ystäviä tai romanssia, koska jos suhde kariutuu, on ko. työpaikalla sen jälkeen kovin hankala olla. Muutenkin siellä töissä ollaan tienaamassa rahaa ja tekemässä sitä mistä sinulle maksetaan, ei etsimässä uusia leikkikavereita.
Mikä ongelma sulla ap? Ongelma olisi, jos sulla ei olisi yhtään ystävää. Mä sanoisin, etten voi tietää, mitä teen 1,5 kk päästä ja jos ottaa uudelleen puheeksi sanoisin palaavani pian ja keksisin jotain. Ymmärrän, ettei kiireen keskellä ole aikaa uusille tuttavuuksille. Sanot vaan, että sulla on kaikki illat täynnä, jos et muuta keksi. Säälittävää alkaa mollata ihmistä, joka haluaisi ystävystyä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi sanoa vain yksinkertaisesti: "En tahdo sekoittaa työtä ja vapaa-aikaa keskenään enkä tapailla työkavereita vapaa-ajallani."
Minusta on todella moukkamaista edes kuvitella että työkaverin kanssa ruvettaisiin muuten kaveeraamaan. Useimmilla ihmisillä kuitenkin se virkaminä eroaa aika tavalla siviiliminästä. Miksi kukaan haluaisi tavata työkaveria vapaa-ajallaan, vaikka tämä olisi millainen huipputyyppi hyvänsä? Sitä kumminkin näkee kahdeksan tuntia joka arkipäivä. KETÄÄN ihmistä ei jaksa sen enempää.
En ole kyllä missään kuullut että yksinäisille neuvottaisiin etsimään ystäviä työpaikalta kuten joku yksinäinen väitti. Työpaikka on huonoin mahdollinen paikka etsiä ystäviä tai romanssia, koska jos suhde kariutuu, on ko. työpaikalla sen jälkeen kovin hankala olla. Muutenkin siellä töissä ollaan tienaamassa rahaa ja tekemässä sitä mistä sinulle maksetaan, ei etsimässä uusia leikkikavereita.
Olipas hyytävän negatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan että haluat pitää pelkän työkaveruuden töissä, ettet kaipaa enempää ystäviä /tuttuja vapaa-ajalle. Että sinulla on jo omat ystävät ja harrastukset. Näin työkaveri voi etsiä seuraa, joka on oikeasti kiinnostunut! Kaikki voittavat. Et voi estää toista loukkaantumasta, mutta se on hänen ongelmansa, aika suoraan hän itse sinua lähestyi - vastaus yhtä suoraan
sano suoraan, jos ei tajua kirjoitti:
Sanot vaan että haluat pitää pelkän työkaveruuden töissä, ettet kaipaa enempää ystäviä /tuttuja vapaa-ajalle. Että sinulla on jo omat ystävät ja harrastukset. Näin työkaveri voi etsiä seuraa, joka on oikeasti kiinnostunut! Kaikki voittavat. Et voi estää toista loukkaantumasta, mutta se on hänen ongelmansa, aika suoraan hän itse sinua lähestyi - vastaus yhtä suoraan
Onko tää palsta täynnä autisteja? Kyllä tässä olisi valkoisen valheen paikka. Itse en haluaisi kuulla tuollaista. Eri asia sanoa, ettei ehdi kuin että sori ei kiinnosta. Ei-toivotulla ihastukselle voisin sanoa, jos ei muuten usko, mutta en ihmiselle, jonka kanssa on tultava myös jatkossa toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sano suoraan, jos ei tajua kirjoitti:
Sanot vaan että haluat pitää pelkän työkaveruuden töissä, ettet kaipaa enempää ystäviä /tuttuja vapaa-ajalle. Että sinulla on jo omat ystävät ja harrastukset. Näin työkaveri voi etsiä seuraa, joka on oikeasti kiinnostunut! Kaikki voittavat. Et voi estää toista loukkaantumasta, mutta se on hänen ongelmansa, aika suoraan hän itse sinua lähestyi - vastaus yhtä suoraan
Onko tää palsta täynnä autisteja? Kyllä tässä olisi valkoisen valheen paikka. Itse en haluaisi kuulla tuollaista. Eri asia sanoa, ettei ehdi kuin että sori ei kiinnosta. Ei-toivotulla ihastukselle voisin sanoa, jos ei muuten usko, mutta en ihmiselle, jonka kanssa on tultava myös jatkossa toimeen.
Aloittaja yritti jo kiertoteitse. Väkisin ystävystyminen on epäsosiaalista jos mikä. Kyllä moni ystävän löytää, mutta ei voi olettaa jokaisesta sitä. Ei kannata hukata elämäänsä väärien ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.
Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".
Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?
Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?
Ap
No myönnän olevani ehkä hieman massasta poikkeava ja ikuisen totuuden puolestapuhuja, mutta joo, suurin piirtein noin pitäisi sanoa. Muu on valehtelua ja paskanjauhantaa. Jos haluaa loukata, niin eihän se asia muutu siitä miksikään kiillottelemalla pintaa.
Mä taas voin sanoa, että toivon, että kukaan ei ikinä sano mulle noin vaan mieluummin kertoo valkoisen valheen tai kaunistelee asiaa. Mulle tulisi tuosta paha mieli kuukausiksi. Joo, olen herkkä, myös erittäin herkkä sille, jos joku ei halua olla kanssani, eli en todellakaan jää roikkumaan kehenkään ja mulle ei todellakaan tarvitse sanoa asioita suoraan.
Mutta kun sulle kerrotaan valkoinen valhe, niin etkös sä tiedä, että sulle valehdelleen? Joten eikö siitä tule sitten paha mieli? Minulle ainakin tulee, koska siitä tulee tunne, etten voi edes luottaa henkilöön ja lisäksi hän pitää minua tyhmänä. Jos henkilö sanoo suoraan, että "no oot ärsyttävä, niin ei kiinnosta", niin ainakin tiedän, missä mennään eikä jää mitään epämääräisyyksien merta mietittäväksi, vaan saan itselleni selkeän vastauksen. Kerran se sattuu ja ehkä toisenkin, mutta eipä tarvitse enää miettiä päivätolkulla, missä on ongelma.
Itse kun luin noita kaikenlaisia soopaehdotuksia, niin niistähän näki jo puolella silmälläkin, että suurin osa ihan roskaa. Ei kukaan voi noita uskoa. Se on sitten eri asia, jos idea onkin se, että lähetetään ilmoille viesti, jonka molemmat osapuolet tunnistavat valheeksi, jolla on ainoastaan tarkoitus päättää koko keskustelu. Itse en vastaanottajana varmaan ymmärtäisi, vaan jäisin todennäköisesti kummastelemaan argumentteja ja esittäisin niistä täsmentäviä kysymyksiä -> tämä varmasti vain lisäisi ärtymystä toisella osapuolella.
Toisaalta olen ollut työpaikassa, jossa jopa TYKY-illassa yksi henkilö totesi minusta, että "X (eli minä) ei taida pitää minusta". Tämä suorasukaisuus meni jopa minulta yli, sillä normaali ihminen osaa valita tällaiselle keskustelulle sopivan ajan ja paikan. Mikäli hän tällaista arvelee ja asia häntä rassaa työyhteisössä, hän voi viedä keskustelun esim. esimiehelle. Totesin vain, että "eipä se ihan noin ole", sillä olin mielestäni aseeton vastaamaan asiaan mitään ja ruotimaan asiaa tarkemmin, jos ja kun itse halusin noudattaa tilanteeseen sopivia käytöstapoja.
Huomaatko itse yhtään kaksinaamaisuutesi? Sinusta on oivaa puhua suoraan, kun puhuja on sinä itse tai joku johon juuri sinä voit samaistua. Mutta jos työkaveri sanoo suoraan ääneen miltä sinun käytöksesi hänestä tuntuu ja millaisen vaikutelman se antaa niin voi voi, se onkin sitten jo liian suorasukaista.
Eipä taida olla ihan kaikki muumit laaksossa sullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap on perus ass kisser, joka mielistelee ja halveksii samalla.
Todennäköisesti hyötyy myös jollain tavalla tuosta "työkaverista" ja haluaa siksi kovasti säilyttää hyvät välit. Ja todennäköisesti myös ap:n käytöksen vuoksi tämä perseennuolennan kohde kuvittelee, että ap pitää hänestä.
Ass kisser XDDDD ja jälleen täytyy sekoittaa englantia ja suomea keskenään, voi huoh sentään...
kukin tavallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sano suoraan, jos ei tajua kirjoitti:
Sanot vaan että haluat pitää pelkän työkaveruuden töissä, ettet kaipaa enempää ystäviä /tuttuja vapaa-ajalle. Että sinulla on jo omat ystävät ja harrastukset. Näin työkaveri voi etsiä seuraa, joka on oikeasti kiinnostunut! Kaikki voittavat. Et voi estää toista loukkaantumasta, mutta se on hänen ongelmansa, aika suoraan hän itse sinua lähestyi - vastaus yhtä suoraan
Onko tää palsta täynnä autisteja? Kyllä tässä olisi valkoisen valheen paikka. Itse en haluaisi kuulla tuollaista. Eri asia sanoa, ettei ehdi kuin että sori ei kiinnosta. Ei-toivotulla ihastukselle voisin sanoa, jos ei muuten usko, mutta en ihmiselle, jonka kanssa on tultava myös jatkossa toimeen.
Aloittaja yritti jo kiertoteitse. Väkisin ystävystyminen on epäsosiaalista jos mikä. Kyllä moni ystävän löytää, mutta ei voi olettaa jokaisesta sitä. Ei kannata hukata elämäänsä väärien ihmisten seurassa.
Ap sanoi "no niin, voishan se olla, katotaan lähempänä..". Ap on hyvä ja odottaa työkaverin yhteydenottoa ja sanoo sitten, että on kiireinen iltaisin. Hemmetin harmillisia ihmiset, jotka yrittävät ystävystyä työkavereiden kanssa. Nyt on ap pahoissa ongelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aargh! ettekö te ihmiset tajua että AP ei halua loukata työkaveriaan? Suora puhe loukkaa!
Itsellä oli samanlainen tilanne vanhan koulukaverin kanssa. Asutaan syrjäisellä paikkakunnalla, ja kaveri tavallaan kutsui itsensä kylään. No otin asian vitsinä, siis tiedättehän miten vanhat tutut sanoo "meidän pitäisi nähdä joskus!?" ymsp. Niin sanoin että juu niin pitäisi, yrittäen viedä aihetta toiseen suuntaan. Homma meni sitten siihen että ystävä ilmoitti varanneensa bussiliput ja tulevansa silloin ja silloin. Olin että jaha. hienoa.
Yritti vielä meille vängätä asumaan siksi aikaa :X (Sain hänelle hommattua toisen paikan missä yöpyä)
Noh.. aluksi oli ihan ok, mutta huomasin pian että ystävä on sama alkoholisoitunut lapsellinen ihminen, mikä oli kouluaikanakin. Olin onnen kukkuloilla kun hän viikon jälkeen vihdoinkin lähti. MUTTA....
hän oli matkallaan tavannut jonkun hyypiön ja päätyi muuttamaan tänne. Suhde tottakai meni karille mutta "kaverini" jäi tänne asumaan. Onneksi lähti n. kolmen kuukauden jälkeen ja luojan kiitos sain elämäni takaisin.
En koskaan kehdannut sanoa päin naamaa että en halua olla kanssasi missään tekemisissä, koska hän oli ystävällinen jne, mutta täysin tupakanhajuinen alkoholisoitunut ihmisraunio, eli minun täysi vastakohta. En vain voinut olla ystävä sellaisen kanssa. Tykkään muutenkin omasta ajasta ja olla kämpillä ihan rauhassa.
Pointtina siis.. En todellakaan halunnut loukata kyseistä henkilöä, joka ei tiedostanut olevansa ärsyttävä ja hieman jopa pummin kaltainen. Joskus on vaan pakko vältellä ja vältellä henkilöä, ja ei sille voi mitään jos kyseinen henkilö ei tajua itsestään ettei tuo halua minun kanssa kaveerata.
Miten voit yleistää koskemaan kaikkia maailma ihmisiä sen että suora puhe loukkaisi?
Minua loukkaa kieroilu ja venkoilu, ja arvostan suoraa puhetta. Olen niin herkkä huomaamaan valheellisuuden ja on todella satuttavaa huomata, ettei ole toiselle edes tehellisyyden arvoinen ja toinen pitää minua niin tollona, että luulee minun uskovan ympäripyöreät vihjailut.
Minun mielestä vika on kyllä näissä painostaja ihmisissä itsessäänkin. Sosiaalinenpelisilmä puuttuu täysin. Täytyy kyllä aika tyhmä olla että on sokea kaikille vihjeille ja ruumiinkielelle jos kaikki pitää saada kuulla verbaalisesti. Kuten vaikka se että on ärsyttävä. Tai että ei edes itse ehkä tule miettineeksi että hei, ehkä olen liian tunkeutuva, pitäiskö antaa vähän tilaa toiselle. Kerran minä onnistuin tapaamaan sellaisen kiviaivon että edes suora puhe "en pidä sinusta" ei mennyt perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä vika on kyllä näissä painostaja ihmisissä itsessäänkin. Sosiaalinenpelisilmä puuttuu täysin. Täytyy kyllä aika tyhmä olla että on sokea kaikille vihjeille ja ruumiinkielelle jos kaikki pitää saada kuulla verbaalisesti. Kuten vaikka se että on ärsyttävä. Tai että ei edes itse ehkä tule miettineeksi että hei, ehkä olen liian tunkeutuva, pitäiskö antaa vähän tilaa toiselle. Kerran minä onnistuin tapaamaan sellaisen kiviaivon että edes suora puhe "en pidä sinusta" ei mennyt perille.
Mites näiden kanssa, jotka ns. "antavat ymmärtää mutta eivät ymmärrä antaa"? Eli myöntyvät kaikkeen mielin kielin koska eivät osaa sanoa ei, sitten takanapäin yritetään miettiä miten päästä tyypistä eroon. Sekö on hyvää sosiaalista pelisilmää ja kohteliasta käytöstä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aargh! ettekö te ihmiset tajua että AP ei halua loukata työkaveriaan? Suora puhe loukkaa!
Itsellä oli samanlainen tilanne vanhan koulukaverin kanssa. Asutaan syrjäisellä paikkakunnalla, ja kaveri tavallaan kutsui itsensä kylään. No otin asian vitsinä, siis tiedättehän miten vanhat tutut sanoo "meidän pitäisi nähdä joskus!?" ymsp. Niin sanoin että juu niin pitäisi, yrittäen viedä aihetta toiseen suuntaan. Homma meni sitten siihen että ystävä ilmoitti varanneensa bussiliput ja tulevansa silloin ja silloin. Olin että jaha. hienoa.
Yritti vielä meille vängätä asumaan siksi aikaa :X (Sain hänelle hommattua toisen paikan missä yöpyä)
Noh.. aluksi oli ihan ok, mutta huomasin pian että ystävä on sama alkoholisoitunut lapsellinen ihminen, mikä oli kouluaikanakin. Olin onnen kukkuloilla kun hän viikon jälkeen vihdoinkin lähti. MUTTA....
hän oli matkallaan tavannut jonkun hyypiön ja päätyi muuttamaan tänne. Suhde tottakai meni karille mutta "kaverini" jäi tänne asumaan. Onneksi lähti n. kolmen kuukauden jälkeen ja luojan kiitos sain elämäni takaisin.
En koskaan kehdannut sanoa päin naamaa että en halua olla kanssasi missään tekemisissä, koska hän oli ystävällinen jne, mutta täysin tupakanhajuinen alkoholisoitunut ihmisraunio, eli minun täysi vastakohta. En vain voinut olla ystävä sellaisen kanssa. Tykkään muutenkin omasta ajasta ja olla kämpillä ihan rauhassa.
Pointtina siis.. En todellakaan halunnut loukata kyseistä henkilöä, joka ei tiedostanut olevansa ärsyttävä ja hieman jopa pummin kaltainen. Joskus on vaan pakko vältellä ja vältellä henkilöä, ja ei sille voi mitään jos kyseinen henkilö ei tajua itsestään ettei tuo halua minun kanssa kaveerata.
Miten voit yleistää koskemaan kaikkia maailma ihmisiä sen että suora puhe loukkaisi?
Minua loukkaa kieroilu ja venkoilu, ja arvostan suoraa puhetta. Olen niin herkkä huomaamaan valheellisuuden ja on todella satuttavaa huomata, ettei ole toiselle edes tehellisyyden arvoinen ja toinen pitää minua niin tollona, että luulee minun uskovan ympäripyöreät vihjailut.
Olet herkkä huomaamaan valheellisuuden, mutta et tajua jos seuraasi ei kaivata. Aika valikoivaa tämä sinun aistimuksesi. Ehkäpä jollakin nyt on tapana yrittää pitää hyvät suhteet kaikkiin ihmisiin sanomalla vain positiivisia asioita tai jättämällä jotain ei niin mukavia sanomatta. Esimerkiksi minä olen tälläinen. Hankalaksi se menee kun pitää vielä lähteä miettimään että kuka sitä "rehtiä ja rehellistä" puhetta pystyy kuulemaan ja kuka taas vetää sen riidaksi. Koska ihan oikeasti on ihmisiä jotka lähtevät riitelemään tuollaisesta enkä minä jaksa sellaista. Olen täysin rehellinen vain perheenjäsenille ja läheisille ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä vika on kyllä näissä painostaja ihmisissä itsessäänkin. Sosiaalinenpelisilmä puuttuu täysin. Täytyy kyllä aika tyhmä olla että on sokea kaikille vihjeille ja ruumiinkielelle jos kaikki pitää saada kuulla verbaalisesti. Kuten vaikka se että on ärsyttävä. Tai että ei edes itse ehkä tule miettineeksi että hei, ehkä olen liian tunkeutuva, pitäiskö antaa vähän tilaa toiselle. Kerran minä onnistuin tapaamaan sellaisen kiviaivon että edes suora puhe "en pidä sinusta" ei mennyt perille.
Mites näiden kanssa, jotka ns. "antavat ymmärtää mutta eivät ymmärrä antaa"? Eli myöntyvät kaikkeen mielin kielin koska eivät osaa sanoa ei, sitten takanapäin yritetään miettiä miten päästä tyypistä eroon. Sekö on hyvää sosiaalista pelisilmää ja kohteliasta käytöstä sitten?
Tuo on vain toinen ääripää sille mistä minä puhuin kommentissani. Ei hyvä tapa tuokaan. Helposti hyväksikäytettävä.
Vierailija kirjoitti:
Töissä on yksi tyyppi, joka vaikuttaa yksinäiseltä, ja vaikka minun käykin hitusen häntä sääliksi, en voi kyllä sanoa että syy olisi muissa. On aikatavalla rasittava ja itsekeskeinen minäminäminä-ihminen.
No, nyt hän kuitenkin on ryhtynyt pommittamaan minua, on kysellyt kahvilaan, leffaan, lenkille, ja yrittänyt järjestää suht samanikäisille lapsillemme leikkitreffejä että itse kahvittelisimme siinä samalla ym..
Minä olen vältellyt parhaani mukaan häntä töissä, ja yhtä kertaa lukuunottamatta (tämän kerran poikkesin töiden jälkeen kahvilassa kanssaan, kun tuppasi seuraani töistäpäästyämme) kieltäytynyt kaikista ehdottamistaan tapaamisista vedoten epämääräisesti kiireisiini, harrastuksiini ja muihin "ennaltasovittuihin menoihin". No, tämän huomattuaan hän onkin nyt siirtynyt toiseen taktiikkaan, kutsui että jos tulisin hänelle kahville 1,5 kk päästä, "merkkaa kalenteriis sinne joku päivä, ettei sulla vielä ole menoa? Eikö olisi mukavaa kahvitella ja vaikka istua iltaa?"
Mitä hittoa tällaiseen voi vastata ihmiselle, jonka kanssa jatkossakin pitäisi pysyä väleissä? Ei kai voi/pidä suoraan sanoa, että ei, todellakaan en halua viettää kanssasi aikaa vähällä vapaa-ajallani?!Mä tyydyin vaivautuneena sopertelemaan jotain että "no niin, voishan se olla, katotaan lähempänä.."
APUA!! Miten hoitaa tilanne fiksusti? Mulla ei ihan oikeasti ole halua alkaa kaveeraamaan tämän ihmisen kanssa, eikä siihen aikaakaan.
Varmaan vaikea hoitaa fiksusti, kun et kuulosta fiksulta.
Onko oikeasti noin tuskaa mennä vaikka kerran kahville, kun pyydetään?
Mua ainakin ärsyttää tuollaiset kiertelijät ja jahkaajat, jotka ei saa selvää sanaa suustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väheksy ihmistä joka haluaa tutustua sinuun ja näyttää pitävänsä sinusta. et ehkä välitä hänestä nyt, mutta voi tulla päivä jolloin tarvitset hänen ystävällisyyttään enemmän kuin mitään muuta.
En väheksy häntä ja kuten aloituksessa sanoin, en todellakaan halua loukata häntä mitenkään!
Mulla vaan ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille, en ehdi tavata edes vanhoja hyviä ystäviäni niin usein kun haluaisin ja oma aika on todellakin kortilla, en kertakaikkiaan aio uhrata vähää aikaani tyypille, josta en edes pidä! Hyvät välit työkaverina haluan häneen säilyttää ja olla ystävällinen, mutten halua hänestä itselleni ystävää!
Ap
En tiedä, uskotko jo itsekin näihin juttuihin, mutta minä en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tuossa, että "ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille", vaan totuus tulee esille tuossa "josta en edes pidä". Toki eri asia, jos todella olet päättänyt, että yhdenkään uuden ihmisen kanssa et enää työelämäsi aikana aio kaverustua. Mutta silloin sillä taas ei ole mitään merkitystä, pidätkö jostakusta vai etkö, koska kaikkien ihmisten kohdalla toimit täysin samoin.
Aika mustavalkoista ajattelua ajatella, ettei elämäntilanne koskaan muutu. Että lapset eivät koskaan kasva, eivät muuta omilleen, iäkkäät vanhemmat eivät kuole jne. Uusille ystäville ja kavereille on tilaa silloin, kun elämäntilanne muuttuu siten, että aiemmat ihmissuhteet eivät enää vie yhtä paljon aikaa kuin aiemmin.
Jep, mustavalkoista on. Mutta sanoin sen takia juurikin "työelämäsi aikana", koska tilanteet voivat muuttua, jos ei esim. ole töitä. Mutta joo, voidaan ottaa myös mainitsemasi tekijät huomioon.
Toisaalta minun tarkoituksenani oli lähinnä ivata ap:n argumenttia, sillä en usko, että edes vuonna 2018 tuo hänen argumenttinsa pitää vettä jokaisen mahdollisen ihmisen kohdalla, vaikka hän yrittää nyt pukea asiaa näin ja vedota tajuttoman hektiseen elämään. Sama ihminen ei olisi kiinnostunut antamaan tälle nimenomaiselle työkaverille aikaa yhtään koskaan, kun taas joku uusi työkaveri voi sitä aloittajankin aikaa saada vaikkapa jo tänä vuonnakin. Pointtina on siis se, että ei tämä ensisijaisesti olosuhteista kiikasta. Ihminen on mestari järjestämään aikaa, jos sitä tosissaan haluaa.
Tuo on ihan totta. Voi vähentää ystävien tapamisia ja alkaa tavata työkaveria. Kysymys onkin, miksi minä - tai aloittaja - haluaisi tehdä niin? Suurimmalle osalle kun ystävät, perhe ja lähisuku on tärkeämpiä kuin uudet tuttavuudet eikä uusiin ihmisiin haluta tutustua näiden tärkeiden ihmissuhteiden kustannuksella.
Ei miksikään. Ei aloittajan tai sinun sitä tarvitse tehdä. Pointti on siinä, että tokihan teidänkin tulee sanottaa asiat siten, että ne pitävät vuorenvarmasti vettä. Jos tosiaan on näin, että elämässä ei halua jättää kenellekään muille tilaa kuin perheenjäsenille ja vanhoille ystäville, niin on ihan jees sanoa, että uudet ihmiset eivät kiinnosta. Mutta jos sitten kuitenkin on kyse siitä, että aikaa järjestetään uudellekin ihmiselle, jos kiinnostaa tarpeeksi, niin muotoilu uusiksi. En vetoaisi olosuhteisiin lainkaan, jos olisin ap. Ihan turhaa, koska muuttuvatkaan olosuhteet eivät erittäin todennäköisesti muuta sitä tosiasiaa, ettei ap:tä kiinnosta tämä heppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.
Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".
Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?
Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?
Ap
Suoraan voi puhua myös hyvien käytöstapojen puitteissa.
"Olen tosi pahoillani. Voisihan se kivaa ollakin, mutta nyt mun elämässäni ei ole aikaa kahvitteluihin ja istujaisiin."
Kyllä tuo on hyvin yleensä otettu vastaan. Mä en ole töissä etsimässä ystäviä, vaan tekemässä töitä hyvässä porukassa.
Selkeesti olen miellyttävä duunikaveri, kun mua toistuvasti kutsutaan kaikkiin kissanristijäisiin.. En ole käynyt missään, enkä ole menossa.
Suoraan puhuminen ei ole moukkamaisuutta, vaan huonot käytöstavat on.
Tuo on ihan totta. Voi vähentää ystävien tapamisia ja alkaa tavata työkaveria. Kysymys onkin, miksi minä - tai aloittaja - haluaisi tehdä niin? Suurimmalle osalle kun ystävät, perhe ja lähisuku on tärkeämpiä kuin uudet tuttavuudet eikä uusiin ihmisiin haluta tutustua näiden tärkeiden ihmissuhteiden kustannuksella.