Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten IHMEESSÄ sanoa työkaverille, etten halua ystävystyä, loukkaamatta!?
26.02.2018 |
Töissä on yksi tyyppi, joka vaikuttaa yksinäiseltä, ja vaikka minun käykin hitusen häntä sääliksi, en voi kyllä sanoa että syy olisi muissa. On aikatavalla rasittava ja itsekeskeinen minäminäminä-ihminen.
No, nyt hän kuitenkin on ryhtynyt pommittamaan minua, on kysellyt kahvilaan, leffaan, lenkille, ja yrittänyt järjestää suht samanikäisille lapsillemme leikkitreffejä että itse kahvittelisimme siinä samalla ym..
Minä olen vältellyt parhaani mukaan häntä töissä, ja yhtä kertaa lukuunottamatta (tämän kerran poikkesin töiden jälkeen kahvilassa kanssaan, kun tuppasi seuraani töistäpäästyämme) kieltäytynyt kaikista ehdottamistaan tapaamisista vedoten epämääräisesti kiireisiini, harrastuksiini ja muihin "ennaltasovittuihin menoihin". No, tämän huomattuaan hän onkin nyt siirtynyt toiseen taktiikkaan, kutsui että jos tulisin hänelle kahville 1,5 kk päästä, "merkkaa kalenteriis sinne joku päivä, ettei sulla vielä ole menoa? Eikö olisi mukavaa kahvitella ja vaikka istua iltaa?"
Mitä hittoa tällaiseen voi vastata ihmiselle, jonka kanssa jatkossakin pitäisi pysyä väleissä? Ei kai voi/pidä suoraan sanoa, että ei, todellakaan en halua viettää kanssasi aikaa vähällä vapaa-ajallani?!
Mä tyydyin vaivautuneena sopertelemaan jotain että "no niin, voishan se olla, katotaan lähempänä.."
APUA!! Miten hoitaa tilanne fiksusti? Mulla ei ihan oikeasti ole halua alkaa kaveeraamaan tämän ihmisen kanssa, eikä siihen aikaakaan.
Kommentit (254)
En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta mua oikeasti ottaa todella paljon päähän moni kirjoitus täällä, että "pitäisi olla rehellinen ja sanoa suoraan ym." ja että ap olisi joku ass kisser.
Tuo suomalaisten rehelliyyden pitäminen jonain isonakin hyveenä on suoraan sanottuna ihan syvältä.
Ymmärrättekö, että jos haluaa säilyttää ihmisiin edes jonkunlaiset välit, niin välillä pitää olla tilannetajua vaikka se sitten tarkoittaakin pieniä valkoisia valheita. Se, että olet rehellinen ja töräytät suoraan toiselle, ettet kaipaa hänen seuraansa on törkeää. Ja jos ap ei sano suoraan, mitä mieltä hän tästä tyypistä on, ei tee hänestä selän takana puhujaa tjms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut luulee että AP yrittää hyötyä ihmisistä jotain olemalla ystävällinen?
Ystävällisyys on hyvää käytöstä ja joillekin todella luontainen toimintatapa. On paljon mukavampi työpaikalla ettei tarvitse etukäteen miettiä milloin oma klikkiryhmä lounastaa, kun voi itse asiassa jutella ruokailunsa ajan kenen kanssa vaan. Kokemukseni on, että aidosti ystävällisiä ihmisiä käytetään paljon helpommin hyväksi kuin muita.
Tuli mieleen myös opiskeluajoilta pari töissään varmasti pätevää henkilöä. Itse en kuitenkaan palkkaisi enkä suosittelisi työyhteisöön, sillä ovat juuri sellaisia nyrppynokkia kaikkia muita paitsi omaa klikkiporukkaansa kohtaan.
138 jatk. Vanhemmalta, sisarukselta tai pitkäaikaiselta ystävältä odottaisi moista mutta ei puolitutulta. Lisäksi tuollainen päällekäyvyys on muutenkin todella nihkeää, jos toisesta huokuu selkeästi että harmaalle alueelle mennään.
Vaikea tilanne aloittajalla, mutta hienoa, että yrittää säilyttää välit työpaikalla.
En pidä yhdestä työkaveristani ollenkaan, mutta olen kuitenkin ystävällinen, koska joudumme tekemään yhteistyötä. Teen kuitenkin töitä työantajalle ja haluan, että hommat hoituu vaikka henkilökemiat työkaverin kanssa ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan täysin käsittämättömiä vastauksia. Ihan oikeasti, vähintään 95% ihmisistä kokee todella kurjana ja loukkaavana sen, että heille sanotaan suoraan että en halua olla ystäväsi/en halua viettää aikaa kanssasi. On PALJON parempi toimia epäsuorasti tuollaisessa tilanteessa. En IKINÄ sanoisi noin ihmiselle, jota näen päivittäin, siitä seuraisi vain pahaa mieltä hänelle ja todella hankala sosiaalinen dynamiilla hamaan ikuisuuteen.
Tuntuu melkein siltä, että nämä vastaajat ovat vihaisia ap:lle koska hän ei halua viettää tämän henkilön kanssa aikaa, ja siksi keksivät syyttää häntä epärehellisyydestä, vaikka ovat oikeasti vihaisia siitä että ap ei halua ystäväkseen tätä ihmistä.
Tuosta taas että kyseessä on ajan puute vs. se ettei ap pidä hänestä: kyse on molemmista. Ja priorisoinnista. Jos aikaa olisi täysin rajattomasti, niin kyllä minäkin voisin kahvitella joskus jonkun tutun tutun kanssa jonka seurasta en niin välitä, jos tämä sitä toivoisi, mutta kun näin ei ole. Kun on pienet lapset ja työ niin aika on todella kallisarvoista. Ja esim mä en tällä hetkellä haluaisi uusia ystäviä, mulla on täysi työ ehtiä näkemään edes niitä olemassaolevia.En usko, koska suurin osa ihmisistä ymmärtää, että aikuisiässä sitä vapaa-aikaa on todella rajoitetusti. Jos on perhettä, niin se menee automaattisesti uusien tuttavuuksien edelle. Jos on vanhoja ystäviä, joilla on omat kuviot ja joita näkee todella harvakseltaan, niin ajan järjestäminen heille menee automaattisesti uusien tuttavuuksien edelle. Jos on iäkkäät vanhemmat, joista pitää huolehtia, niin heidän näkemisensä menee automaattisesti uusien tuttavien edelle. Jos tätä ei tajua ja tuosta perustelusta loukkaantuu, niin sitten on kyllä sellainen kuuluisa mielensäpahoittaja.
Ehkä, mutta tässä ketjussahan oli nimenomaan kyse siitä, että miten konkreettisesti tuo mainitsemasi asia sanotaan rehellisesti ja loukkaamatta. Se, että sanotaan kahvitteluehdotukseen rehellisesti "en halua", eikä muuta, kyllä loukkaa vähintään 95% ihmisistä. Samoin jos sanoo "ei, en halua viettää kanssasi aikaa työn ulkopuolella" tai "en halua tutustua sinuun lähemmin".
Mutta täällä on tähän mennessä tullut hyviä ehdotuksia, kannatan jotain versiota tuosta, että oma elämä on tällä hetkellä niin hektistä, että valitettavasti en pysty/jaksa nyt tutustumaan uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt jaksanut lukea koko ketjua, mutta mua oikeasti ottaa todella paljon päähän moni kirjoitus täällä, että "pitäisi olla rehellinen ja sanoa suoraan ym." ja että ap olisi joku ass kisser.
Tuo suomalaisten rehelliyyden pitäminen jonain isonakin hyveenä on suoraan sanottuna ihan syvältä.
Ymmärrättekö, että jos haluaa säilyttää ihmisiin edes jonkunlaiset välit, niin välillä pitää olla tilannetajua vaikka se sitten tarkoittaakin pieniä valkoisia valheita. Se, että olet rehellinen ja töräytät suoraan toiselle, ettet kaipaa hänen seuraansa on törkeää. Ja jos ap ei sano suoraan, mitä mieltä hän tästä tyypistä on, ei tee hänestä selän takana puhujaa tjms.
No eihän sitä sanota että seura ei kelpaa, vaan tiukasti ja päättäväisesti tehdään selväksi että elämäntilanne on sellainen ettei halua viettää vapaa-aikaa uuteen ihmiseen tutustuen, kun ne vanhatkin ystävyyssuhteet on jäämässä hunnigolle ajanpuutteen vuoksi.
Ihmiset ovat niin tekopyhiä. Todellisuudessa moni haluaa olla vapaa-ajallaan tekemisissä vain harvojen ihmisten kanssa, mikä on täysin ymmärrettävää. Mutta se tekopyhyys tulee ilmi siinä, että someen on pakko haalia älytön määrä "kavereita". "Joo, mulla on näin paljon kavereita", vaikka totuus on se, ettei oikeasti halua olla kaverisuhteessa kuin muutaman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän.
Jostain syystä painin itsekin samantyyppisten takertujien kanssa aina aika ajoin ja ilmeisen säännöllisesti. Olen reippaasti yli 40v., mutten ilmeisesti vieläkään osaa sanoa tehokkaasti ei. Toisaalta - ovatko ihmiset todellakin näin moukkia, kun viesti (jatkuva kieltäytyminen tapaamisista jne.) ei vaan mene perille!! Kuinka kukaan voi olettaa, että joku ihan noin vaan sisällyttää jonkun ihmisen omaan elämäänsä, että ah! onpa kiva kun piiri laajenee?
Ei, en ole kova, enkä kylmä.
Introvertti tietyllä tavalla olen, mutta ilman sitäkin minulla lienee oikeus yksityisyyteeni. Elämä on rajallinen! En halua hetkeäkään viettää siitä ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole samalla aaltopituudella. Ja sitä aaltopituutta mitataan esim. käytöksellä - en halua kuulla kenenkään kakan koostumuksia, en halua kuulla ylimielisiä rasistisia juttuja, en halua kuulla sekstisiä juttuja, ja noin niin kuin ylipäätään en halua sinua elämääni moin sanomista enempää.! En myöskään halua sinua oveni taakse yllätysvierailuille, enkä sitä, että "autat" minua, kun apua en ole pyytänyt.
Ja vaikka se aaltopituus jossain määrin kohtaisikin, niin se ei vielä tarkoita ihmissuhteen alkua. Pysy tontillasi.
En tiedä mistä näitä sikiää, tai mikä minussa on vikana.
Juuri nyt olen EHKÄ pääsemässä yli vuoden jälkeen eroon erään pariskunnan jatkuvasta riivaamisesta, mutta eipä vielä juhlita. Hemmetin Facebook, joka ikävä kyllä yhdistää ihmisiä. Toinen tästä pariskunnasta on vanha baarituttu kymmenien vuosien takaa ja niitä aikoja pitäisi nyt sitten muisteloida loputtomiin. Päättivät sitten olla naimisissa kanssani, meille kun on niin helppo tullakin, kun asun rivarissa. Näkee kun olen kotona, "mitä sulla muka on, kotonahan sä oot". Tulen pahalle tuulelle nytkin, kun kirjoitan. Ei siis mitään tapoja heillä! Keksivät, että muka harrastavat samoja asioita, kuin minä - tämä osoittautui täysin bullshitiksi, oli vain keino päästä läheisempiin tekemisiin. Tulivat kyselemättä useita kertoja viikossa pihaan. Kiroan sitä päivää, kun hyväksyin kaveripyynnön.
Olen heille suoraan sanonut, että en ole näin sosiaalinen, ja ei, en ole yksinäinen, enkä väsynyt, vaan mulla on sitä kuuluisaa MUUTA TEKEMISTÄ, josta raportin vaatiminen on erittäin epäasiallista. Ja joo, pidän valoja, vaikken olisi kotona, ja joo, en kuule puhelinta, koska kuuntelen kuulokkeilla tms. teen juttujani, jolloin mua ei ole saatavilla. Ei päivystysvastaanottoa. Mutta silti mulle soitellaan joka päivä, nähty ei olla enää joulukuun jälkeen, puhelimeen vastaan ehkä kerran viikossa. Vapaus häämöttää :)
Ja hei urpot - jos joku sanoo, että mulla on nyt muuta, niin ota se enempänä kuin vahvana vinkkinä siitä, että ei olla näkemässä, eikä aloittamassa yhteistä taivalta, eikä siitä kannata viestejä lähetellä, eikä soittoja perään soitella. Jos haluaisin, että tietäisit mitä se "muu", joka menee edellesi on, kertoisin. Älä kysele. Soita psykiatrille, älä mulle.
Toivottavasti nämä koitokset jäisivät tähän, mutta hei, jos ei, niin kertokaahan miten se EI sanotaan nätisti, mutta tehokkaasti?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat niin tekopyhiä. Todellisuudessa moni haluaa olla vapaa-ajallaan tekemisissä vain harvojen ihmisten kanssa, mikä on täysin ymmärrettävää. Mutta se tekopyhyys tulee ilmi siinä, että someen on pakko haalia älytön määrä "kavereita". "Joo, mulla on näin paljon kavereita", vaikka totuus on se, ettei oikeasti halua olla kaverisuhteessa kuin muutaman kanssa.
Facebook on vääristänyt "kaveri" -sanan merkityksen. Oikeampi termi Facebookissa olisi "tuttu" tai vieläkin parempi olisi "kontakti". Mulla on Facebookissa paljon "kavereita", mutta suurin osa heistä on vain Facebook-kontakteja. Osaa en ole koskaan edes tavannut ja yhteydenpitomme perustuu joidenkin kanssa vain tiettyyn Facebookin ryhmään kuulumiseen. Kyse ei siis ole reaalimaailman kavereista. Sellaisista kavereista, joita tapaisi vapaa-ajallaankin. Ei ole edes tarkoitus, että näitä Facebookin "kavereita" joskus tapaisi tai heihin pitäisi yhteyttä millään muulla tavalla kuin Facebookissa. Siksi Facebookin käyttämä termi "kaveri" on harhaanjohtava. Mun läheisin ystäväni ei edes ole koko Facebookissa eli Facebookin "kaveruus" voi olla jotain ihan muuta kuin oikea ystävyys tai kaveruus. Toki jotkut oikeat ystävät ja kaveritkin ovat Facebookissa "kavereita", mutta Facebookin "kaveruus" ei ole sama asia kuin tosielämän kaveruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.
Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".
Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?
Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?
Ap
No myönnän olevani ehkä hieman massasta poikkeava ja ikuisen totuuden puolestapuhuja, mutta joo, suurin piirtein noin pitäisi sanoa. Muu on valehtelua ja paskanjauhantaa. Jos haluaa loukata, niin eihän se asia muutu siitä miksikään kiillottelemalla pintaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että sulla on huonoja kokemuksia työ- ja vapaa-ajan kavereiden "sekoittamisesta", tai että ihan periaatteen vuoksi et työkavereiden kanssa vietä vapaa-aikaa ja vapaa-ajan kavereille et puhu työasioita.
Tai kerrot että sä olet vapaa-ajalla aivan erilainen ihminen, että työkaveri vois pettyä kun et olekaan se "työminä".
Kerrot että et halua ottaa sitä riskiä että teille tulee vaikkapa riitaa vapaa-ajalla, ja kun olette samassa työpaikassa niin mitäs sitten tehdään jos niin käy, että riitaa tulee.
Sanot, että haluat viettää vähäisen vapaa-ajan "omien" kavereiden kanssa, koska tunnet huonoa omatuntoa kun et näe heitä muutenkaan tarpeeksi.
Sanot, että ettekö te ehdi töissä jutella jo aivan riittävästi, työpäivien jälkeen haluat vain levätä kun et ole niiin sosiaalinen ihminen.
Käviskö noista joku?
Huhhuh, ihan armotonta soopaa. Tämäkö on sitten sosiaalisesti ja moraalisesti hyväksyttyä käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.
Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".
Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?
Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?
Ap
No myönnän olevani ehkä hieman massasta poikkeava ja ikuisen totuuden puolestapuhuja, mutta joo, suurin piirtein noin pitäisi sanoa. Muu on valehtelua ja paskanjauhantaa. Jos haluaa loukata, niin eihän se asia muutu siitä miksikään kiillottelemalla pintaa.
Mä taas voin sanoa, että toivon, että kukaan ei ikinä sano mulle noin vaan mieluummin kertoo valkoisen valheen tai kaunistelee asiaa. Mulle tulisi tuosta paha mieli kuukausiksi. Joo, olen herkkä, myös erittäin herkkä sille, jos joku ei halua olla kanssani, eli en todellakaan jää roikkumaan kehenkään ja mulle ei todellakaan tarvitse sanoa asioita suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väheksy ihmistä joka haluaa tutustua sinuun ja näyttää pitävänsä sinusta. et ehkä välitä hänestä nyt, mutta voi tulla päivä jolloin tarvitset hänen ystävällisyyttään enemmän kuin mitään muuta.
En väheksy häntä ja kuten aloituksessa sanoin, en todellakaan halua loukata häntä mitenkään!
Mulla vaan ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille, en ehdi tavata edes vanhoja hyviä ystäviäni niin usein kun haluaisin ja oma aika on todellakin kortilla, en kertakaikkiaan aio uhrata vähää aikaani tyypille, josta en edes pidä! Hyvät välit työkaverina haluan häneen säilyttää ja olla ystävällinen, mutten halua hänestä itselleni ystävää!
Ap
En tiedä, uskotko jo itsekin näihin juttuihin, mutta minä en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tuossa, että "ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille", vaan totuus tulee esille tuossa "josta en edes pidä". Toki eri asia, jos todella olet päättänyt, että yhdenkään uuden ihmisen kanssa et enää työelämäsi aikana aio kaverustua. Mutta silloin sillä taas ei ole mitään merkitystä, pidätkö jostakusta vai etkö, koska kaikkien ihmisten kohdalla toimit täysin samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väheksy ihmistä joka haluaa tutustua sinuun ja näyttää pitävänsä sinusta. et ehkä välitä hänestä nyt, mutta voi tulla päivä jolloin tarvitset hänen ystävällisyyttään enemmän kuin mitään muuta.
En väheksy häntä ja kuten aloituksessa sanoin, en todellakaan halua loukata häntä mitenkään!
Mulla vaan ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille, en ehdi tavata edes vanhoja hyviä ystäviäni niin usein kun haluaisin ja oma aika on todellakin kortilla, en kertakaikkiaan aio uhrata vähää aikaani tyypille, josta en edes pidä! Hyvät välit työkaverina haluan häneen säilyttää ja olla ystävällinen, mutten halua hänestä itselleni ystävää!
Ap
En tiedä, uskotko jo itsekin näihin juttuihin, mutta minä en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tuossa, että "ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille", vaan totuus tulee esille tuossa "josta en edes pidä". Toki eri asia, jos todella olet päättänyt, että yhdenkään uuden ihmisen kanssa et enää työelämäsi aikana aio kaverustua. Mutta silloin sillä taas ei ole mitään merkitystä, pidätkö jostakusta vai etkö, koska kaikkien ihmisten kohdalla toimit täysin samoin.
Aika mustavalkoista ajattelua ajatella, ettei elämäntilanne koskaan muutu. Että lapset eivät koskaan kasva, eivät muuta omilleen, iäkkäät vanhemmat eivät kuole jne. Uusille ystäville ja kavereille on tilaa silloin, kun elämäntilanne muuttuu siten, että aiemmat ihmissuhteet eivät enää vie yhtä paljon aikaa kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.
Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".
Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?
Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?
Ap
No myönnän olevani ehkä hieman massasta poikkeava ja ikuisen totuuden puolestapuhuja, mutta joo, suurin piirtein noin pitäisi sanoa. Muu on valehtelua ja paskanjauhantaa. Jos haluaa loukata, niin eihän se asia muutu siitä miksikään kiillottelemalla pintaa.
Mä taas voin sanoa, että toivon, että kukaan ei ikinä sano mulle noin vaan mieluummin kertoo valkoisen valheen tai kaunistelee asiaa. Mulle tulisi tuosta paha mieli kuukausiksi. Joo, olen herkkä, myös erittäin herkkä sille, jos joku ei halua olla kanssani, eli en todellakaan jää roikkumaan kehenkään ja mulle ei todellakaan tarvitse sanoa asioita suoraan.
Mutta kun sulle kerrotaan valkoinen valhe, niin etkös sä tiedä, että sulle valehdelleen? Joten eikö siitä tule sitten paha mieli? Minulle ainakin tulee, koska siitä tulee tunne, etten voi edes luottaa henkilöön ja lisäksi hän pitää minua tyhmänä. Jos henkilö sanoo suoraan, että "no oot ärsyttävä, niin ei kiinnosta", niin ainakin tiedän, missä mennään eikä jää mitään epämääräisyyksien merta mietittäväksi, vaan saan itselleni selkeän vastauksen. Kerran se sattuu ja ehkä toisenkin, mutta eipä tarvitse enää miettiä päivätolkulla, missä on ongelma.
Itse kun luin noita kaikenlaisia soopaehdotuksia, niin niistähän näki jo puolella silmälläkin, että suurin osa ihan roskaa. Ei kukaan voi noita uskoa. Se on sitten eri asia, jos idea onkin se, että lähetetään ilmoille viesti, jonka molemmat osapuolet tunnistavat valheeksi, jolla on ainoastaan tarkoitus päättää koko keskustelu. Itse en vastaanottajana varmaan ymmärtäisi, vaan jäisin todennäköisesti kummastelemaan argumentteja ja esittäisin niistä täsmentäviä kysymyksiä -> tämä varmasti vain lisäisi ärtymystä toisella osapuolella.
Toisaalta olen ollut työpaikassa, jossa jopa TYKY-illassa yksi henkilö totesi minusta, että "X (eli minä) ei taida pitää minusta". Tämä suorasukaisuus meni jopa minulta yli, sillä normaali ihminen osaa valita tällaiselle keskustelulle sopivan ajan ja paikan. Mikäli hän tällaista arvelee ja asia häntä rassaa työyhteisössä, hän voi viedä keskustelun esim. esimiehelle. Totesin vain, että "eipä se ihan noin ole", sillä olin mielestäni aseeton vastaamaan asiaan mitään ja ruotimaan asiaa tarkemmin, jos ja kun itse halusin noudattaa tilanteeseen sopivia käytöstapoja.
Mä sanoisin vaan, että kiitos, mutta vietän muutenkin niin paljon aikaa töissä ja työkavereiden kanssa, että haluan pitää sen erillään vapaa-ajastani. Ja omalla kohdallani tämä on ihan totta, en ikinä hengaa työkavereiden kanssa vapaa-ajalla.
Normaali ihminen ymmärtää, että perheellisellä on elämässään tärkeämpiäkin ihmisiä ja asioita kuin työkaverit. Sen vuoksi voi aivan hyvin sanoa, että ei ole resursseja uusiin ystävyyssuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä väheksy ihmistä joka haluaa tutustua sinuun ja näyttää pitävänsä sinusta. et ehkä välitä hänestä nyt, mutta voi tulla päivä jolloin tarvitset hänen ystävällisyyttään enemmän kuin mitään muuta.
En väheksy häntä ja kuten aloituksessa sanoin, en todellakaan halua loukata häntä mitenkään!
Mulla vaan ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille, en ehdi tavata edes vanhoja hyviä ystäviäni niin usein kun haluaisin ja oma aika on todellakin kortilla, en kertakaikkiaan aio uhrata vähää aikaani tyypille, josta en edes pidä! Hyvät välit työkaverina haluan häneen säilyttää ja olla ystävällinen, mutten halua hänestä itselleni ystävää!
Ap
En tiedä, uskotko jo itsekin näihin juttuihin, mutta minä en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tuossa, että "ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille", vaan totuus tulee esille tuossa "josta en edes pidä". Toki eri asia, jos todella olet päättänyt, että yhdenkään uuden ihmisen kanssa et enää työelämäsi aikana aio kaverustua. Mutta silloin sillä taas ei ole mitään merkitystä, pidätkö jostakusta vai etkö, koska kaikkien ihmisten kohdalla toimit täysin samoin.
Aika mustavalkoista ajattelua ajatella, ettei elämäntilanne koskaan muutu. Että lapset eivät koskaan kasva, eivät muuta omilleen, iäkkäät vanhemmat eivät kuole jne. Uusille ystäville ja kavereille on tilaa silloin, kun elämäntilanne muuttuu siten, että aiemmat ihmissuhteet eivät enää vie yhtä paljon aikaa kuin aiemmin.
Jep, mustavalkoista on. Mutta sanoin sen takia juurikin "työelämäsi aikana", koska tilanteet voivat muuttua, jos ei esim. ole töitä. Mutta joo, voidaan ottaa myös mainitsemasi tekijät huomioon.
Toisaalta minun tarkoituksenani oli lähinnä ivata ap:n argumenttia, sillä en usko, että edes vuonna 2018 tuo hänen argumenttinsa pitää vettä jokaisen mahdollisen ihmisen kohdalla, vaikka hän yrittää nyt pukea asiaa näin ja vedota tajuttoman hektiseen elämään. Sama ihminen ei olisi kiinnostunut antamaan tälle nimenomaiselle työkaverille aikaa yhtään koskaan, kun taas joku uusi työkaveri voi sitä aloittajankin aikaa saada vaikkapa jo tänä vuonnakin. Pointtina on siis se, että ei tämä ensisijaisesti olosuhteista kiikasta. Ihminen on mestari järjestämään aikaa, jos sitä tosissaan haluaa.
Alue: Aihe vapaa
En ole tuo kenelle vastasit, mutta kommentoin silti. Ollaan me ihmiset kuule vaan erilaisia. Itse inhoan viettää puolituttujen kanssa aikaa tyyliin lähdetään harrastusporukan kanssa lounaalla. Työni on aika raskasta ja sisältää todella paljon sosiaalista kanssakäymistä ja ihmiskontakteja. Minulla on kaksi kasvavaa lasta, joiden elämästä ja kasvusta olen kiinnostunut, heillä on kavereita ja harrastuksia, jotka täyttävät viikkojamme. Minulla on parisuhde, ja haluan pitää sen jatkossakin. On kummankin vanhemmat ja sekä oma veli että puolison veli perheineen, näiden kanssa ollaan paljon tekemisissä. Lisäksi meillä on yksi tosi tärkeä ystäväpariskunta ja kummallakin pari sellaista tärkeää omaa ystävää. Harrastetaan liikuntaa silloin kun jotenkin on mahdollisuus, mutta en ikinä haluaisi jäädä minnekään lounaalle vielä sen liikuntatuntini jälkeen. Haluan pitää omista ihmisistäni kiinni enkä todella halua mitään kevytihmissuhteita tämän olemassaolevan kontaktiverkostoni lisäksi viemään aikaani.
Ja ap:n tilanteeseen: voi kamalaa. Toivottavasti selviät tuosta jotenkin.