Miten IHMEESSÄ sanoa työkaverille, etten halua ystävystyä, loukkaamatta!?

Vierailija kirjoitti:

Minun työkaverini hoiti asian niin, ettei puhunut minulle ikinä mitään. Se oli kätevää ja ymmärsin pysyä kaukana.

Tämä oli minun kirjoittamani teksti.

Kommentoin vielä sen verran, että paljon enemmän olisin loukkantunut, jos työkaveri olisi sanonut ettei ehdi/halua/viitsi jutella kanssani. Jos toinen ei kerta kaikkiaan ota katsekontakia, eikä puhu, niin siitä pitää ymmärtää. Jos ei ymmärrä, niin sitten ongelma ei enää ole sen työkaverin.

En tietenkään pitänyt tilanteesta jossa työkaveri puhui kaikille muille paitsi minulle, mutta ei itsetuntoni ole yhdestä ihmisestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä ovat aina täällä nämä keskustelut, joihin liittyy sosiaaliset taidot. Sitten itse ihmettelee tosielämässä, että miksi ihmiset valehtelevat kauheasti ja puheet ja teot ei kohtaa. No jos yksi sun toinen ajattelee kuten täällä, niin onhan se selvää. Minusta on kauhistuttavaa, miten paljon ihmiset haluavat vieroksua totuutta eivätkä kykene sanomaan asioita totuudenmukaisesti, mutta jotenkin nätisti. Kuitenkin moni ihminen elää parisuhteessakin, joten miten he pystyvät puhumaan ikävistä asioista sitten siinä? Kierrellen ja kaarrellen?

Olen varmasti itse sukuvikana turhan suurisuinen, mutta silti se on mielestäni parempi kuin laverrella silmät kirkkaina ihan soopaa ja johdattaa harhaan. Vaihtoehtoisesti täytyisi sitten edes kertoa ihmisille, että itsellä on taipumusta valheisiin eikä kykene kertomaan asioita rehellisesti, jotta nämä toiset osaisivat sitten bongailla mahdollisia valheita. Ei sekään tosin käytöstä oikeuta. 

En millään jaksa uskoa, että sosiaalisiin taitoihin kuuluu sekin, että pitää lähteä kyseenalaistamaan toisten sanomisia ja uskoa valikoivasti toisten juttuja. Jos "kaverin" sanoilla ja teoilla on ristiriita, on ihan luonnollista olla vain hämmentynyt. Mistä sen edes tietäisi, että kenellä ne sanat kertoo totuuden ja kenellä teot?

En muuten suosittele treffimaailmaa, jos ei pysty sanomaan suoraan, että ei kiinnosta. Ja jos ei myöskään kestä sitä, että toinen voi sanoa, että nyt ei vain sytyttänyt. En itsekään ole oikeastaan enää viime aikoina treffaillut, mutta tuohan on ihan normaalia niissä piireissä.

Olet selvästikin saanut elää helppojen ihmisten parissa. Meillä kaikilla on kuitenkin erilainen persoona ja historia ja monet reagoivat kokemuksiinsa nojaten eri asioihin. Se mikä on toiselle loukkaus on toiselle vain toteamus. Kulttuuri myös vaikuttaa. Minä opin asettelemaan sanani huolella kun elin äitini kanssa jolla on täysin erilainen näkemys maailmaan sekä tulinen luonne. Ei sellaista kauaa jaksa kun toinen vetää ranttaliksi vain eriävän mielipiteen takia. Toisekseen en minäkään aina tiedä miksi en halua olla jonkun kanssa. Tulee vain sellainen intuitio ja fiilis että tämä ei ehkä toimi (ehkä ymmärtää ajan kanssa paremmin). Hankalahan siinä on olla rehti ja rehellinen jos yrittää vedota johonkin intuitioon kun ei parempaakaan osaa sanoa ja toinen yhä inttää mutta entä jos sittenkin...? Kuinka paljon vaivaa pitää nähdä niin että joku toinen on tyytyväinen?

Olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. Se, että sinä olet lapsuudessa vaurioitunut ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki muutkin olisivat. Eikä se oikeuta kieroilua, sillä niin vain siirrät pahaa oloasi muihin. Oletko ajatellut terapiaa että pääsisit eroon tästä lapsuutesi traumasta ja sinun olisi helpompi kommunikoida ihmisten kanssa?

Minä en ymmärrä miten sinä voit nähdä ystävällisyyden tai halun vetää omat rajansa tarkasti jonain mielenterveysongelmana tai kieroiluna. Mikä tässä on keskustelussa ylipäätään on ollut kiroilua? Kuten näkee niin sinäkin vedät sen johtopäätöksen omien taustojesi takia että jos joku ei halua puhua tai jakaa jotain asiaa niin se on sinun selkäsi takana venkoilua. 

Minun taustani on kasvattanut lujan moraalin ja suoraselkäisyyden. Olen kai sitten hyväosainen, kun minulla on ollut siihen tilaa ja mahdollisuus. Olen oppinut kohtelemaan ihmisiä kauniisti, koska minua on kotona kohdeltu kauniisti. Kieroilun ja välttelyn tuhoisuudesta ihmisen psyykelle sen sijaan olen saanut karvaan kokemuksen peruskouluaikoina, kun luokkakaveri teki itsemurhan koulukiusaamisen takia ja toinen sortui huumeisiin samasta syystä. Kuten ehkä tiedät, tyttöjen tapa kiusata on juuri jättää ulkopuolelle ja kieroilla, puhua seläntakana pahaa ja naaman edessä olla mielin kielin.

Ja mielenterveysongelmat mainitsit sinä, en minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.

Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".

Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?

Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?

Ap

No myönnän olevani ehkä hieman massasta poikkeava ja ikuisen totuuden puolestapuhuja, mutta joo, suurin piirtein noin pitäisi sanoa. Muu on valehtelua ja paskanjauhantaa. Jos haluaa loukata, niin eihän se asia muutu siitä miksikään kiillottelemalla pintaa.  

Mä taas voin sanoa, että toivon, että kukaan ei ikinä sano mulle noin vaan mieluummin kertoo valkoisen valheen tai kaunistelee asiaa. Mulle tulisi tuosta paha mieli kuukausiksi. Joo, olen herkkä, myös erittäin herkkä sille, jos joku ei halua olla kanssani, eli en todellakaan jää roikkumaan kehenkään ja mulle ei todellakaan tarvitse sanoa asioita suoraan.

Mä taas haluisin että mulle sanottais noin ja haluan kuulla sen ehkä mitään kiertelyä. Se on halveksunnan ele jos jokin ja jäädyttää välit takuulla iäksi. Kerran jouduin tällaisen puhekyvyttömän työpariksi joka vaan kierteli ja kaarteli, ja voi luoja se oli raskas persoona. Onneksi lähti pian pois. Nykyisessä työporukassa puhutaan asiat halki poikki ja pinoon, jos ei onnistu työkavereiden kesken niin sitten työnohjaajan avustuksella ja ohjauksessa. Työilmapiiri on parantunut huomattavasti ja kieroilu ja seläntakana jauhaminen on historiaa. Työtehokin kasvanut samalla ja tehdään yhdessä parempaa tulosta ja laadukkaampaa työtä. Mistä vielä vaan haaveiltiin ennen kuin opittiin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Meillä on käynyt päinvastoin. On kaksi töräyttelevää totuudentorvea, joille on tärkeää puhua suunsa puhtaaksi ja "puhdistaa ilmaa". Tosiasiassa mitään ilmaa ei puhdisteta vaan näiden purkausten jälkeen mut koittavat tehdä työnsä häiritsemättä totuudentorvia. Mä kuulun työyhteisöni diplomaatteihin ja yleensä hoidankin porukan hiljaisempien ja arempien kanssa nekin hommat, jotka heidän olisi pitänyt hoitaa totuudentorvien kanssa. Teettää mulle enemmän töitä, mutta toisaalta mun käy sääliksi nämä muut ja sen vuoksi ymmärrän, että asioivat mieluummin mun kanssani kuin totuudentorvien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työkaverini hoiti asian niin, ettei puhunut minulle ikinä mitään. Se oli kätevää ja ymmärsin pysyä kaukana.

Tämä oli minun kirjoittamani teksti.

Kommentoin vielä sen verran, että paljon enemmän olisin loukkantunut, jos työkaveri olisi sanonut ettei ehdi/halua/viitsi jutella kanssani. Jos toinen ei kerta kaikkiaan ota katsekontakia, eikä puhu, niin siitä pitää ymmärtää. Jos ei ymmärrä, niin sitten ongelma ei enää ole sen työkaverin.

En tietenkään pitänyt tilanteesta jossa työkaveri puhui kaikille muille paitsi minulle, mutta ei itsetuntoni ole yhdestä ihmisestä kiinni.

Itsetuntosi murenee sitten siitä, jos työkaveri sanoo ettei halua viettää kanssasi vapaa-aikaansa? Selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.

Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".

Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?

Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?

Ap

No myönnän olevani ehkä hieman massasta poikkeava ja ikuisen totuuden puolestapuhuja, mutta joo, suurin piirtein noin pitäisi sanoa. Muu on valehtelua ja paskanjauhantaa. Jos haluaa loukata, niin eihän se asia muutu siitä miksikään kiillottelemalla pintaa.  

Mä taas voin sanoa, että toivon, että kukaan ei ikinä sano mulle noin vaan mieluummin kertoo valkoisen valheen tai kaunistelee asiaa. Mulle tulisi tuosta paha mieli kuukausiksi. Joo, olen herkkä, myös erittäin herkkä sille, jos joku ei halua olla kanssani, eli en todellakaan jää roikkumaan kehenkään ja mulle ei todellakaan tarvitse sanoa asioita suoraan.

Mä taas haluisin että mulle sanottais noin ja haluan kuulla sen ehkä mitään kiertelyä. Se on halveksunnan ele jos jokin ja jäädyttää välit takuulla iäksi. Kerran jouduin tällaisen puhekyvyttömän työpariksi joka vaan kierteli ja kaarteli, ja voi luoja se oli raskas persoona. Onneksi lähti pian pois. Nykyisessä työporukassa puhutaan asiat halki poikki ja pinoon, jos ei onnistu työkavereiden kesken niin sitten työnohjaajan avustuksella ja ohjauksessa. Työilmapiiri on parantunut huomattavasti ja kieroilu ja seläntakana jauhaminen on historiaa. Työtehokin kasvanut samalla ja tehdään yhdessä parempaa tulosta ja laadukkaampaa työtä. Mistä vielä vaan haaveiltiin ennen kuin opittiin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Meillä on käynyt päinvastoin. On kaksi töräyttelevää totuudentorvea, joille on tärkeää puhua suunsa puhtaaksi ja "puhdistaa ilmaa". Tosiasiassa mitään ilmaa ei puhdisteta vaan näiden purkausten jälkeen mut koittavat tehdä työnsä häiritsemättä totuudentorvia. Mä kuulun työyhteisöni diplomaatteihin ja yleensä hoidankin porukan hiljaisempien ja arempien kanssa nekin hommat, jotka heidän olisi pitänyt hoitaa totuudentorvien kanssa. Teettää mulle enemmän töitä, mutta toisaalta mun käy sääliksi nämä muut ja sen vuoksi ymmärrän, että asioivat mieluummin mun kanssani kuin totuudentorvien kanssa. 

Avainsana onkin juuri diplomaattisuus. Diplomaattinen ihminen osaa sanoa asian suoraan loukkaamatta, kun "totuudentorvi" osaa sanoa sen vain loukaten ja töksäyttäen. Diplomatiaa kannattaa harjoitella sekä totuudentorvien että asioista puhumaan kykenettömien hissukoiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työkaverini hoiti asian niin, ettei puhunut minulle ikinä mitään. Se oli kätevää ja ymmärsin pysyä kaukana.

Tämä oli minun kirjoittamani teksti.

Kommentoin vielä sen verran, että paljon enemmän olisin loukkantunut, jos työkaveri olisi sanonut ettei ehdi/halua/viitsi jutella kanssani. Jos toinen ei kerta kaikkiaan ota katsekontakia, eikä puhu, niin siitä pitää ymmärtää. Jos ei ymmärrä, niin sitten ongelma ei enää ole sen työkaverin.

En tietenkään pitänyt tilanteesta jossa työkaveri puhui kaikille muille paitsi minulle, mutta ei itsetuntoni ole yhdestä ihmisestä kiinni.

Itsetuntosi murenee sitten siitä, jos työkaveri sanoo ettei halua viettää kanssasi vapaa-aikaansa? Selvä.

Hah. No ei kannata vetää hernettä nenään, jos ei ymmärrä toisen näkökulmaa.

Asia on vain niin, että paljon loukkaavampaa on sanoa asia suoraan päin naamaa.

Jos sinä olet sitä mieltä, että pitää sanoa toiselle suoraan jos vaatteet/hiukset/käytös/naama ei miellytä, niin sen kun. Mutta minusta parempi jättää asia siihen, että seura ei miellytä. Syyllä ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentäviä ovat aina täällä nämä keskustelut, joihin liittyy sosiaaliset taidot. Sitten itse ihmettelee tosielämässä, että miksi ihmiset valehtelevat kauheasti ja puheet ja teot ei kohtaa. No jos yksi sun toinen ajattelee kuten täällä, niin onhan se selvää. Minusta on kauhistuttavaa, miten paljon ihmiset haluavat vieroksua totuutta eivätkä kykene sanomaan asioita totuudenmukaisesti, mutta jotenkin nätisti. Kuitenkin moni ihminen elää parisuhteessakin, joten miten he pystyvät puhumaan ikävistä asioista sitten siinä? Kierrellen ja kaarrellen?

Olen varmasti itse sukuvikana turhan suurisuinen, mutta silti se on mielestäni parempi kuin laverrella silmät kirkkaina ihan soopaa ja johdattaa harhaan. Vaihtoehtoisesti täytyisi sitten edes kertoa ihmisille, että itsellä on taipumusta valheisiin eikä kykene kertomaan asioita rehellisesti, jotta nämä toiset osaisivat sitten bongailla mahdollisia valheita. Ei sekään tosin käytöstä oikeuta. 

En millään jaksa uskoa, että sosiaalisiin taitoihin kuuluu sekin, että pitää lähteä kyseenalaistamaan toisten sanomisia ja uskoa valikoivasti toisten juttuja. Jos "kaverin" sanoilla ja teoilla on ristiriita, on ihan luonnollista olla vain hämmentynyt. Mistä sen edes tietäisi, että kenellä ne sanat kertoo totuuden ja kenellä teot?

En muuten suosittele treffimaailmaa, jos ei pysty sanomaan suoraan, että ei kiinnosta. Ja jos ei myöskään kestä sitä, että toinen voi sanoa, että nyt ei vain sytyttänyt. En itsekään ole oikeastaan enää viime aikoina treffaillut, mutta tuohan on ihan normaalia niissä piireissä.

Olet selvästikin saanut elää helppojen ihmisten parissa. Meillä kaikilla on kuitenkin erilainen persoona ja historia ja monet reagoivat kokemuksiinsa nojaten eri asioihin. Se mikä on toiselle loukkaus on toiselle vain toteamus. Kulttuuri myös vaikuttaa. Minä opin asettelemaan sanani huolella kun elin äitini kanssa jolla on täysin erilainen näkemys maailmaan sekä tulinen luonne. Ei sellaista kauaa jaksa kun toinen vetää ranttaliksi vain eriävän mielipiteen takia. Toisekseen en minäkään aina tiedä miksi en halua olla jonkun kanssa. Tulee vain sellainen intuitio ja fiilis että tämä ei ehkä toimi (ehkä ymmärtää ajan kanssa paremmin). Hankalahan siinä on olla rehti ja rehellinen jos yrittää vedota johonkin intuitioon kun ei parempaakaan osaa sanoa ja toinen yhä inttää mutta entä jos sittenkin...? Kuinka paljon vaivaa pitää nähdä niin että joku toinen on tyytyväinen?

Olen pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. Se, että sinä olet lapsuudessa vaurioitunut ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki muutkin olisivat. Eikä se oikeuta kieroilua, sillä niin vain siirrät pahaa oloasi muihin. Oletko ajatellut terapiaa että pääsisit eroon tästä lapsuutesi traumasta ja sinun olisi helpompi kommunikoida ihmisten kanssa?

Minä en ymmärrä miten sinä voit nähdä ystävällisyyden tai halun vetää omat rajansa tarkasti jonain mielenterveysongelmana tai kieroiluna. Mikä tässä on keskustelussa ylipäätään on ollut kiroilua? Kuten näkee niin sinäkin vedät sen johtopäätöksen omien taustojesi takia että jos joku ei halua puhua tai jakaa jotain asiaa niin se on sinun selkäsi takana venkoilua. 

Minun taustani on kasvattanut lujan moraalin ja suoraselkäisyyden. Olen kai sitten hyväosainen, kun minulla on ollut siihen tilaa ja mahdollisuus. Olen oppinut kohtelemaan ihmisiä kauniisti, koska minua on kotona kohdeltu kauniisti. Kieroilun ja välttelyn tuhoisuudesta ihmisen psyykelle sen sijaan olen saanut karvaan kokemuksen peruskouluaikoina, kun luokkakaveri teki itsemurhan koulukiusaamisen takia ja toinen sortui huumeisiin samasta syystä. Kuten ehkä tiedät, tyttöjen tapa kiusata on juuri jättää ulkopuolelle ja kieroilla, puhua seläntakana pahaa ja naaman edessä olla mielin kielin.

Ja mielenterveysongelmat mainitsit sinä, en minä.

Toki toki, mutta miten tuon luokan "kieroilu" elleipä kiusaaminen liittyy siihen että kieltäytyy työkaverin seurasta valkoisenvalheen turvin? Minusta tuntuu että me puhumme hyvinkin erilaisesta asiasta. Minäkin pyrin siihen että olen rehellinen ja pidän lupaukseni jne. mutta tiedostan myös sen että ihmisiä on varustettu erilaisella historialla, luonteella sekä moraalilla. Ja saanen huomauttaa että ehkä juuri taustani takia minulla on kyky lukea rivien välistä, joten pystyn sanomaan onko seurani haluttua vai ei, ilman että sitä ilmaistaan. Ja näin introverttina suosin sanatonta viestintää. Ei se ole automaatisesti negatiivista vaikka se ei olekaan ääneen sanottua. Tuokin on niin tulkinnanvarainen asia.

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Sanot: "Kiitos kutsusta, mutta en koe tarvetta tavata työajan ulkopuolella." Näin olet rehellinen eikä sun tarvitse keksiä mitään tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

Ei ollenkaan huono taito, päinvastoin. Ehkä pystyt tämän ominaisuuden avulla näkemään senkin, miten jotkut samankaltaisen herkkyyden omaavat ihmiset näkevät tekosyiden ja välttelyn taakse ja selittelijän perimmäiset ajatukset, ja siksi toivoisivat aitoa kohtaamista ja suoraa puhetta.

Jos ominaisuutesi rajoittaa kommukointiasi ihmisten kanssa se saattaa olla haitallinenkin käyttäytymismalli, jota kannaisi työstää. Voisit huomata, että kaikki ihmiset eivät ole kuin äitisi, ja tule silmillesi jos sanot mielipiteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

Ei ollenkaan huono taito, päinvastoin. Ehkä pystyt tämän ominaisuuden avulla näkemään senkin, miten jotkut samankaltaisen herkkyyden omaavat ihmiset näkevät tekosyiden ja välttelyn taakse ja selittelijän perimmäiset ajatukset, ja siksi toivoisivat aitoa kohtaamista ja suoraa puhetta.

Jos ominaisuutesi rajoittaa kommukointiasi ihmisten kanssa se saattaa olla haitallinenkin käyttäytymismalli, jota kannaisi työstää. Voisit huomata, että kaikki ihmiset eivät ole kuin äitisi, ja tule silmillesi jos sanot mielipiteesi.

Minä tulen kyllä toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja taitoni vuoksi näen ne joilla on myös taustalla jotain hämärää tai ovat epärehellisiä ja sivuutan nuo ihmiset suosiolla. En minä ryhdy muita opettamaan tai vaatimaan heitä muuttumaan. Sen takia koen että sinun vaatimuksesi, vaikka ajatuksena aito kohtaaminen ja rehellisyys on jaloa, niin se on silti epärealistista. Parhainta mitä yksi pieni ihminen voi tehdä on valita seuransa ja toimia itse omien arvojensa mukaan. 

AP, joko asia on ratkeamassa? Mihin olet päätymässä? Aiotko posauttaa totuuden suoraan työkaverillesi vai selitätkö kauniisti niitä näitä IHMEITÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä väheksy ihmistä joka haluaa tutustua sinuun ja näyttää pitävänsä sinusta. et ehkä välitä hänestä nyt, mutta voi tulla päivä jolloin tarvitset hänen ystävällisyyttään enemmän kuin mitään muuta. 

En väheksy häntä ja kuten aloituksessa sanoin, en todellakaan halua loukata häntä mitenkään!

Mulla vaan ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille, en ehdi tavata edes vanhoja hyviä ystäviäni niin usein kun haluaisin ja oma aika on todellakin kortilla, en kertakaikkiaan aio uhrata vähää aikaani tyypille, josta en edes pidä! Hyvät välit työkaverina haluan häneen säilyttää ja olla ystävällinen, mutten halua hänestä itselleni ystävää!

Ap

En tiedä, uskotko jo itsekin näihin juttuihin, mutta minä en usko hetkeäkään, että ongelma olisi tuossa, että "ei ole aikaa enää yhdellekään uudelle kaverille", vaan totuus tulee esille tuossa "josta en edes pidä". Toki eri asia, jos todella olet päättänyt, että yhdenkään uuden ihmisen kanssa et enää työelämäsi aikana aio kaverustua. Mutta silloin sillä taas ei ole mitään merkitystä, pidätkö jostakusta vai etkö, koska kaikkien ihmisten kohdalla toimit täysin samoin. 

Aika mustavalkoista ajattelua ajatella, ettei elämäntilanne koskaan muutu. Että lapset eivät koskaan kasva, eivät muuta omilleen, iäkkäät vanhemmat eivät kuole jne. Uusille ystäville ja kavereille on tilaa silloin, kun elämäntilanne muuttuu siten, että aiemmat ihmissuhteet eivät enää vie yhtä paljon aikaa kuin aiemmin.

Jep, mustavalkoista on. Mutta sanoin sen takia juurikin "työelämäsi aikana", koska tilanteet voivat muuttua, jos ei esim. ole töitä. Mutta joo, voidaan ottaa myös mainitsemasi tekijät huomioon.

Toisaalta minun tarkoituksenani oli lähinnä ivata ap:n argumenttia, sillä en usko, että edes vuonna 2018 tuo hänen argumenttinsa pitää vettä jokaisen mahdollisen ihmisen kohdalla, vaikka hän yrittää nyt pukea asiaa näin ja vedota tajuttoman hektiseen elämään. Sama ihminen ei olisi kiinnostunut antamaan tälle nimenomaiselle työkaverille aikaa yhtään koskaan, kun taas joku uusi työkaveri voi sitä aloittajankin aikaa saada vaikkapa jo tänä vuonnakin. Pointtina on siis se, että ei tämä ensisijaisesti olosuhteista kiikasta. Ihminen on mestari järjestämään aikaa, jos sitä tosissaan haluaa.  

Tuo  on ihan totta. Voi vähentää ystävien tapamisia ja alkaa tavata työkaveria. Kysymys onkin, miksi minä - tai aloittaja - haluaisi tehdä niin? Suurimmalle osalle kun ystävät, perhe ja lähisuku on tärkeämpiä kuin uudet tuttavuudet eikä uusiin ihmisiin haluta tutustua näiden tärkeiden ihmissuhteiden kustannuksella. 

Ei miksikään. Ei aloittajan tai sinun sitä tarvitse tehdä. Pointti on siinä, että tokihan teidänkin tulee sanottaa asiat siten, että ne pitävät vuorenvarmasti vettä. Jos tosiaan on näin, että elämässä ei halua jättää kenellekään muille tilaa kuin perheenjäsenille ja vanhoille ystäville, niin on ihan jees sanoa, että uudet ihmiset eivät kiinnosta. Mutta jos sitten kuitenkin on kyse siitä, että aikaa järjestetään uudellekin ihmiselle, jos kiinnostaa tarpeeksi, niin muotoilu uusiksi. En vetoaisi olosuhteisiin lainkaan, jos olisin ap. Ihan turhaa, koska muuttuvatkaan olosuhteet eivät erittäin todennäköisesti muuta sitä tosiasiaa, ettei ap:tä kiinnosta tämä heppu.

Voi huoh, miten mä tämän nyt selittäisin? Ap ei ole yhtään mitään velkaa työkaverilleen. Ei edes selitystä. Ap voi vaikka heti huomenna hankkia jostain 10 uutta kaveria eikä se kuulu tälle työkaverille millään tavalla. Ei siis tarvita mitään vuorenvarmasti vettä pitävää selitystä, koska ap ei ole työkaverilleen tilivelvollinen omasta elämästään. Ap elää omaa elämäänsä ja työkaveri omaansa. 

Ap kysyi nyt neuvoa, mitä hän sanoo työkaverilleen, jotta tämä ymmärtää yskän, mutta ei loukkaannu. Ap ei halua loukata työkaveriaan sen vuoksi, että ei halua sanoillaan olevan vaikutusta työpaikan ilmapiiriin. Yleensä, jos työkaveri loukkaantuu toisen sanoista, sillä ON vaikutusta työpaikan ilmapiiriin. Ja tämä on asia, jonka ap haluaa ehkäistä. Kuitenkin siten, että työkaveri lakkaa tekemästä ehdotuksiaan. Mikä olisi siis sopivan neutraali, "poliittisesti korrekti" tapa ilmaista, että ap ei aio tehdä lähempää tuttavuutta työkaverinsa kanssa? Mitä sinä ehdotat?

Jos mä olisin hyvä filosofiassa, siteeraisin tähän jotain henkilöä. Mutta en mä nyt lennosta siihen kykene. Ei se, että ei ole tilivelvollinen jollekulle, kumoa moraalista vastuuta. Joo, ei ole tilivelvollinen, mutta täällähän on ehdotettu kaikenlaisia hassahtaneita, valheellisia juttuja.

No ihan ensimmäisenä meillä täytyisi olla tieto siitä, mistä tämä toinen loukkaantuu ja mistä ei. No sitä tietoa meillä ei ole. Haluaako hän valheita vai ei. Vaikka hän haluaisikin, onko sellaiseen hyvä lähteä itse mukaan, kun kuitenkin pitäisi kai kunkin elää oman omantunnon ja moraalin mukaan?

Minä ehdottaisin, että ap sanoisi, että ei, minä en voi lähteä kahville. Case closed. Miksi et voi? Siksi. Siksi, koska en halua ja koska olemme vain työkavereita. Miltä minusta nyt sitten tuntuisikaan, ehkä sanoisin senkin, ettei hän kiinnosta minua kuin kaverina. 

Minä olen vastannut monet kerrat yhdelle miespuoliselle henkilölle, etten halua lähteä kahville, koska en edes tunne häntä ja koska pidän häntä kaverina, mutta en silti Sellaisena kaverina. Se ihan neutraali totuus löytyy, kun asioita miettii vähänkin. Ei sitä tarvitse ilkeästi sanoa. 

Ongelmahan onkin juuri siinä, että me - eikä aloittaja itsekään - tiedä, mistä ko työkaveri loukkaantuu ja mistä ei. Sen vuoksi yritetään keksiä jotain sellaista tapaa, joka todennäköisesti ei loukkaisi ketään. Tuo on kyllä ihan hyvä, että sanoo, ettei halua lähteä, koska ollaan vain työkavereita, mutta eikö tässäkin tule sitten "vedenpitävyys" ongelmaksi, jos myöhemmin työpaikalle tulee uusi työntekijä, johon ap haluaakin tutustua? Jos ap sanoo, ettei työkaveri kiinnosta häntä kuin työkaverina, niin työkaveri saattaa loukkaantua siitäkin. 

Kyllä, se on mahdollinen ongelma, saattaapa siis jäädä nalkkiin myöhemmin. Siispä kannattaisi jo nyt päättää, että niin mikä se tosiasiallinen syy onkaan ja ilmaista se toiselle. Eikä koittaa keksiä syitä, jotka eivät edes ole totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

Ei ollenkaan huono taito, päinvastoin. Ehkä pystyt tämän ominaisuuden avulla näkemään senkin, miten jotkut samankaltaisen herkkyyden omaavat ihmiset näkevät tekosyiden ja välttelyn taakse ja selittelijän perimmäiset ajatukset, ja siksi toivoisivat aitoa kohtaamista ja suoraa puhetta.

Jos ominaisuutesi rajoittaa kommukointiasi ihmisten kanssa se saattaa olla haitallinenkin käyttäytymismalli, jota kannaisi työstää. Voisit huomata, että kaikki ihmiset eivät ole kuin äitisi, ja tule silmillesi jos sanot mielipiteesi.

Minä tulen kyllä toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja taitoni vuoksi näen ne joilla on myös taustalla jotain hämärää tai ovat epärehellisiä ja sivuutan nuo ihmiset suosiolla. En minä ryhdy muita opettamaan tai vaatimaan heitä muuttumaan. Sen takia koen että sinun vaatimuksesi, vaikka ajatuksena aito kohtaaminen ja rehellisyys on jaloa, niin se on silti epärealistista. Parhainta mitä yksi pieni ihminen voi tehdä on valita seuransa ja toimia itse omien arvojensa mukaan. 

Onpa surullista kuulla, että koet minun näkemykseni vaatimuksina. Olet aika tuomitseva. Etkö kunnioita muiden kuin itsesi näkemystä, tunteita ja toiveita? Onko vain sinun arvosi mielestäsi oikeita? Kyllä vaille jäämisesi lapsena näkyy vieläkin siinä, että et pysty aitoon empatiaan ja toisen ihmisen huomiointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

En ole tuo alkoholistiperheistä puhunut, mutta minusta läpi elämän on korostettu sitä, että älä lue omiasi rivien välistä, vaan sisäistä vain se, mitä oikeasti sanotaan. Sikäli siis tuntuu oudolta, että yhtäkkiä rivien välistä lukeminen olisikin The Taito, jota tulisi vaalia eikä pyrkiä siitä eroon. Minusta on jotenkin vinoa ajatella, että ihmisen perusolemukseen kuuluisi se, että on hieman vainoharhainen kanssaeläjien suhteen. Luonnollista on olla hyväuskoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

En ole tuo alkoholistiperheistä puhunut, mutta minusta läpi elämän on korostettu sitä, että älä lue omiasi rivien välistä, vaan sisäistä vain se, mitä oikeasti sanotaan. Sikäli siis tuntuu oudolta, että yhtäkkiä rivien välistä lukeminen olisikin The Taito, jota tulisi vaalia eikä pyrkiä siitä eroon. Minusta on jotenkin vinoa ajatella, että ihmisen perusolemukseen kuuluisi se, että on hieman vainoharhainen kanssaeläjien suhteen. Luonnollista on olla hyväuskoinen.

Tämä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein alkoholistien lapsista tulee näitä rivien välistä lukijoita..

Tai sellaisista oloista tulevat jotka ovat joutuneet olemaan varpaillaan. Mutta minä en oikeasti näe tätä mitenkään huonona taitona. Olen oikeastaan iloinen että minulla on jäänyt jotain käteen siitä kaikesta mitä tapahtui. Onko se sinusta huono taito että pystyy päättelemään asioita ihmisestä ilman että tämä puhuu tai siitä miten tämä puhuu? Minusta tuo vain mielenkiintoista. 

Ei ollenkaan huono taito, päinvastoin. Ehkä pystyt tämän ominaisuuden avulla näkemään senkin, miten jotkut samankaltaisen herkkyyden omaavat ihmiset näkevät tekosyiden ja välttelyn taakse ja selittelijän perimmäiset ajatukset, ja siksi toivoisivat aitoa kohtaamista ja suoraa puhetta.

Jos ominaisuutesi rajoittaa kommukointiasi ihmisten kanssa se saattaa olla haitallinenkin käyttäytymismalli, jota kannaisi työstää. Voisit huomata, että kaikki ihmiset eivät ole kuin äitisi, ja tule silmillesi jos sanot mielipiteesi.

Minä tulen kyllä toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ja taitoni vuoksi näen ne joilla on myös taustalla jotain hämärää tai ovat epärehellisiä ja sivuutan nuo ihmiset suosiolla. En minä ryhdy muita opettamaan tai vaatimaan heitä muuttumaan. Sen takia koen että sinun vaatimuksesi, vaikka ajatuksena aito kohtaaminen ja rehellisyys on jaloa, niin se on silti epärealistista. Parhainta mitä yksi pieni ihminen voi tehdä on valita seuransa ja toimia itse omien arvojensa mukaan. 

Onpa surullista kuulla, että koet minun näkemykseni vaatimuksina. Olet aika tuomitseva. Etkö kunnioita muiden kuin itsesi näkemystä, tunteita ja toiveita? Onko vain sinun arvosi mielestäsi oikeita? Kyllä vaille jäämisesi lapsena näkyy vieläkin siinä, että et pysty aitoon empatiaan ja toisen ihmisen huomiointiin.

En nyt enää ymmärrä... Ainoa mitä minä toivoisin että sinä et yritä muuttaa ihmisiä vain sen takia että he eivät sinun näkemystesi mukaan käyttäydy hyvin tai "oikein" ellei tuo käytös sitten aiheuta selkeää vahinkoa. Se on nimittäin aika kivinen tie jos siihen lähtee. Muutenkin koen sen häiritsevänä että sivuutat minun tunteeni ja maailmankatsomukseni, koska uskottelet itsellesi että olen pohjimmiltani sairas (taustani vuoksi) ja kykenemätön sanomaan mitään vakavasti otettavaa. Tottahan toki menneisyyteni vaikuttaa, mutta se ei tarkoita ettei minun sanoissani olisi ripaus totuutta.

Aikamoista. Maa on täynnä yksinäisiä ja jotkut yrittää epäluuloisuuden vuoksi olla ystävystymättä työkavereihin. Aikamoista. Mieluummin suosittelisin lukemaan tämän uusien ystävien hankkimiseen liittyvän kirjoituksen, johon sattumalta törmäsin. 

ystäviä ei voi olla koskaan liikaa kirjoitti:

Aikamoista. Maa on täynnä yksinäisiä ja jotkut yrittää epäluuloisuuden vuoksi olla ystävystymättä työkavereihin. Aikamoista. Mieluummin suosittelisin lukemaan tämän uusien ystävien hankkimiseen liittyvän kirjoituksen, johon sattumalta törmäsin. 

Uusia ystäviä kannattaa tosiaan etsiä sieltä, missä on uuusia ystäviä kaipaavia ihmisiä. Töissä käydään yleensä muista syistä kuin ystävystymässä.