Miten IHMEESSÄ sanoa työkaverille, etten halua ystävystyä, loukkaamatta!?

Sanot, että elät nyt sen verran hektistä elämänvaihetta, että koet riittämättömyydentunnetta jo nyt suhteessa sukulaisiin ja ystäviisi. Sanot, että jo olemassaoleville ystäville on vaikeaa löytää aikaa, ja tarvitset myös aikaa ihan vaan perheelle.

Turhaa toista sen enempää loukata rehellisyydellä.

Ja kiität hyvästä työtoveruudesta, kerrot kuinka tärkeää se sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka keksimällä keksii kaikenlaisia selityksiä ja usein roikottaa muita päiviäkin löysässä hirressä kun ei saa aikaiseksi kieltäytyä. Jotain kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, Pliis. Suora puhe on yleensä paras tapa.

Siis ihan oikeasti, jos joku kysyy että "tulisitko joskus 1,5 kk päästä kahville, eikö olisi kiva höpötellä ja istua iltaa?" Niin te meinaatte, että pitäisi sanoa suoraan että "Ei olisi. En halua kahville kanssasi".

Oikeasti? Te rehellisyyttä penäävät, näinkö oikeasti toimitte ja sanotte?

Itsekin pidän rehellisyyttä hyveenä, mutta tuollainenhan menee vaan moukkamaisen loukkaamisen puolelle..?

Ap

Sinä sen sanoit! Kyllä nimenomaan hienovarainen välttely on ainoa oikea tapa toimia tuossa tilanteessa, kun kyseessä on kuitenkin ihminen, jonka kanssa on pakko olla jatkossakin tekemisissä. Olisi varmaan äärimmäisen kiusallista töissä sen jälkeen, kun olisi ensin töksäyttänyt päin naamaa että sori, en pidä sinusta eikä kiinnosta ystävystyä. Ja nämä "rehellisyyttä ja suoruutta" kannattavat ovat yleensä niitä, jotka kyllä töksäyttelevät muille mitä tahansa törkeyksiä päin naamaa, mutta loukkaantuvat verisesti jos heille tehdään samoin... Ihmissuhteisiin (kaikkiin) pätee yksinkertainen nyrkkisääntö: mikäli kaikki yhteydenpito on yksipuolista, ja sinulle tulee olo että toinen välttelee seuraasi: he/she's just not that in to you.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraa puhetta eikä mitään välttelyä ja teeskentelyä. Välttely ja teeskentely on työpaikkakiusaamista. Puhut asian ystävällisesti ja loukkaamatta suoraan. Jos et osaa niin mene johonkin sosiaalisten taitojen kurssille.

Suora puhe se sitä työpaikkakiusaamista on.

Vai onko nämä suoraan sanotut asiat mielestäsi ok

*miksi sä olet niin rasittava

*miksi sä syöt noin epäterveellisesti, sä oot lihonutkin

*sulla on kyllä aina aika hirveitä vaatteita

*voisitko sä joskus olla hiljaa, ei sua kukaan jaksa kuunnella

Vai olisko parempi vaan pitää mielipiteet ominaan, ja toivotella kaikille hyvät huomenet, jutustella ystävällisesti ja olla kohtelias,vaikka se sun mielestä on teeskentelyä?

Älä viitsi saivarrella. Tässä ketjussahan on tullut jo monta hyvää esimerkkiä miten sanoa suoraan kohteliaasti. Nämä sinun kärjistetyt esimerkkisi ovatkin vit*tuilua. Koko viestisi kertoo sosiaalisten taitojesi puutteesta ja että sä et vaan osaa. Silloin onkin ehkä parempi olla hiljaa.

Ikävä ihminen tämä. Kukaan, jolla on tunneälyä ei mene sanomaan työkaverille ettei halua olla tämän kanssa lähemmin tekemisissä. Sen sijaan sanotaan ettei valitettavasti ole aikaa. Koska työssä sinun on tultava ihmisten kanssa toimeen. Vapaa-aikaa ei tarvitse käyttää siihen. Suoraan voi sanoa ettei pidä miten toinen on hoitanut jonkun työhön liittyvän asian jos se on oikeasti sanomisen arvoinen ja työn kannalta oleellista. Mutta ei sanota toisen persoonasta mitään, se ei vaan kuulu työpaikan etikettiin.

Jos osaa sanoa nätisti ettei kemiat kohtaa niin se on ok. Mutta jokainen tietää miltä pakit tuntuu, ajattele jos silti pitäisi olla naimisissa sen tyypin kanssa. Pakit on helpompi sulattaa jos toinen on jo naimisissa eli on sitonut aikansa perheeseen, lapseen, harrastukseen jne. eli jo aiemmin sovittuun. Myös se, että kaipaa työpäivän jälkeen rauhallista perhe-elämää tai hiljaisuutta on erittäin hyvä syy. Ja voihan brassailla että oma persoona on ambivertti, työssä sosiaalinen ja vapaa-aikana täysin erakko voi olla aika säväyttävää.

Eli sinä olet sellainen mukava ihminen joka ghostaa eron tullessa eikä rehdisti anna pakkeja sanomalla sitä. Kyllä oletkin ihailtava ja ihanan lämmin ihminen. Oikeen kadehdin sinua.

Eihän suoraan sanominen herranjestas tarkoita että mennään toisen persoonaa arvostelemaan, vaan suoraan sanotaan esimerkiksi ettei voi olla työkaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä ajanpuutteen tai ihan minkä vaan vuoksi. Sanotaan niin selvästi ettei sille työkaverille jää toivonkipinää että ehkä se sitten ensi kuussa haluaakin olla tekemisissä.

Pitääkö sinulle ratakiskosta vääntää? Suosittelen sinulle oikeasti jotain sosiaalisten taitojen kurssia.

Anteeksi hyvä neiti Suorasuu (olit sitten nainen tai mies) niin suoraan sanominen tarkoittaa, että sanoo suoraan, että olet mielestäni ikävä ihminen, liian päällekäyvä ja huumorintajuton, ja ennemmin nirhaan ranteeni auki tylsällä grillihaarukalla kuin vietän hetkeäkään kanssasi klo 16 jälkeen. Se on mitä ajattelen ja suoraan sanottuna.

Se että sinä verhoat negatiiviset ajatuksesi lauseeseen "En voi työkaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä ajanpuutteen tai ihan minkä vaan vuoksi" ei kuulosta sen paremmalta. Voisitko harkita lyhentäväsi sen esim. "ajanpuutteen vuoksi" ja jätät pois sen "tai ihan minkä vaan" siitä lopusta?

Jos siinä paukutat henskeleitä, että sanotaan rehellisesti niin sano sitten.

Minä sanoin näin: "Kukaan, jolla on tunneälyä ei mene sanomaan työkaverille ettei halua olla tämän kanssa lähemmin tekemisissä. Sen sijaan sanotaan ettei valitettavasti ole aikaa."

Eihän ole. Tuo on silkkaa ilkeyttä. Suoraan voi sanoa ilman, että on täysi kusipää toista kohtaan. Suoraan sanominen on sitä, että kertoo, ettei aio viettää vapaa-aikaansa työkaverin kanssa. Harhaan johtamista taas olisi se, että uskottelee, että jossakin välissä voisikin viettää aikaa tämän kanssa myös vapaa-ajalla.  Vittumaista ilkeää käytöstä on tuo, mitä sinä ehdotit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraa puhetta eikä mitään välttelyä ja teeskentelyä. Välttely ja teeskentely on työpaikkakiusaamista. Puhut asian ystävällisesti ja loukkaamatta suoraan. Jos et osaa niin mene johonkin sosiaalisten taitojen kurssille.

Suora puhe se sitä työpaikkakiusaamista on.

Vai onko nämä suoraan sanotut asiat mielestäsi ok

*miksi sä olet niin rasittava

*miksi sä syöt noin epäterveellisesti, sä oot lihonutkin

*sulla on kyllä aina aika hirveitä vaatteita

*voisitko sä joskus olla hiljaa, ei sua kukaan jaksa kuunnella

Vai olisko parempi vaan pitää mielipiteet ominaan, ja toivotella kaikille hyvät huomenet, jutustella ystävällisesti ja olla kohtelias,vaikka se sun mielestä on teeskentelyä?

Älä viitsi saivarrella. Tässä ketjussahan on tullut jo monta hyvää esimerkkiä miten sanoa suoraan kohteliaasti. Nämä sinun kärjistetyt esimerkkisi ovatkin vit*tuilua. Koko viestisi kertoo sosiaalisten taitojesi puutteesta ja että sä et vaan osaa. Silloin onkin ehkä parempi olla hiljaa.

Ikävä ihminen tämä. Kukaan, jolla on tunneälyä ei mene sanomaan työkaverille ettei halua olla tämän kanssa lähemmin tekemisissä. Sen sijaan sanotaan ettei valitettavasti ole aikaa. Koska työssä sinun on tultava ihmisten kanssa toimeen. Vapaa-aikaa ei tarvitse käyttää siihen. Suoraan voi sanoa ettei pidä miten toinen on hoitanut jonkun työhön liittyvän asian jos se on oikeasti sanomisen arvoinen ja työn kannalta oleellista. Mutta ei sanota toisen persoonasta mitään, se ei vaan kuulu työpaikan etikettiin.

Jos osaa sanoa nätisti ettei kemiat kohtaa niin se on ok. Mutta jokainen tietää miltä pakit tuntuu, ajattele jos silti pitäisi olla naimisissa sen tyypin kanssa. Pakit on helpompi sulattaa jos toinen on jo naimisissa eli on sitonut aikansa perheeseen, lapseen, harrastukseen jne. eli jo aiemmin sovittuun. Myös se, että kaipaa työpäivän jälkeen rauhallista perhe-elämää tai hiljaisuutta on erittäin hyvä syy. Ja voihan brassailla että oma persoona on ambivertti, työssä sosiaalinen ja vapaa-aikana täysin erakko voi olla aika säväyttävää.

Eli sinä olet sellainen mukava ihminen joka ghostaa eron tullessa eikä rehdisti anna pakkeja sanomalla sitä. Kyllä oletkin ihailtava ja ihanan lämmin ihminen. Oikeen kadehdin sinua.

Eihän suoraan sanominen herranjestas tarkoita että mennään toisen persoonaa arvostelemaan, vaan suoraan sanotaan esimerkiksi ettei voi olla työkaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä ajanpuutteen tai ihan minkä vaan vuoksi. Sanotaan niin selvästi ettei sille työkaverille jää toivonkipinää että ehkä se sitten ensi kuussa haluaakin olla tekemisissä.

Pitääkö sinulle ratakiskosta vääntää? Suosittelen sinulle oikeasti jotain sosiaalisten taitojen kurssia.

Anteeksi hyvä neiti Suorasuu (olit sitten nainen tai mies) niin suoraan sanominen tarkoittaa, että sanoo suoraan, että olet mielestäni ikävä ihminen, liian päällekäyvä ja huumorintajuton, ja ennemmin nirhaan ranteeni auki tylsällä grillihaarukalla kuin vietän hetkeäkään kanssasi klo 16 jälkeen. Se on mitä ajattelen ja suoraan sanottuna.

Se että sinä verhoat negatiiviset ajatuksesi lauseeseen "En voi työkaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä ajanpuutteen tai ihan minkä vaan vuoksi" ei kuulosta sen paremmalta. Voisitko harkita lyhentäväsi sen esim. "ajanpuutteen vuoksi" ja jätät pois sen "tai ihan minkä vaan" siitä lopusta?

Jos siinä paukutat henskeleitä, että sanotaan rehellisesti niin sano sitten.

Minä sanoin näin: "Kukaan, jolla on tunneälyä ei mene sanomaan työkaverille ettei halua olla tämän kanssa lähemmin tekemisissä. Sen sijaan sanotaan ettei valitettavasti ole aikaa."

Sinulla ei ole tunneälyä itselläsi. Se feidaamasi ihminen huomaa kyllä ettet hänestä pidä vaikka et sanoisikaan suoraan. Mutta jos sanoisit reilusti voisit säilyttää jonkun kunnioituksen hänen silmissään edelleen. Feidaamalla saat itsesi vaan vaikuttamaan nahjukselta ja vähän rassukalta. Miten sellaista tyyppiä voisi kunnioittaa enää työasioissakaan?

Feidaa ja ghostaa.. tämä on kyllä joku virtuaalimaailman hörhö, joka ei käsipäivää osaa sanoa. Skeidaa. Että muka saisin respaa duunissa jonkun öögassa kun sanomalla etten diggaa sua, just joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraa puhetta eikä mitään välttelyä ja teeskentelyä. Välttely ja teeskentely on työpaikkakiusaamista. Puhut asian ystävällisesti ja loukkaamatta suoraan. Jos et osaa niin mene johonkin sosiaalisten taitojen kurssille.

Suora puhe se sitä työpaikkakiusaamista on.

Vai onko nämä suoraan sanotut asiat mielestäsi ok

*miksi sä olet niin rasittava

*miksi sä syöt noin epäterveellisesti, sä oot lihonutkin

*sulla on kyllä aina aika hirveitä vaatteita

*voisitko sä joskus olla hiljaa, ei sua kukaan jaksa kuunnella

Vai olisko parempi vaan pitää mielipiteet ominaan, ja toivotella kaikille hyvät huomenet, jutustella ystävällisesti ja olla kohtelias,vaikka se sun mielestä on teeskentelyä?

Älä viitsi saivarrella. Tässä ketjussahan on tullut jo monta hyvää esimerkkiä miten sanoa suoraan kohteliaasti. Nämä sinun kärjistetyt esimerkkisi ovatkin vit*tuilua. Koko viestisi kertoo sosiaalisten taitojesi puutteesta ja että sä et vaan osaa. Silloin onkin ehkä parempi olla hiljaa.

Ikävä ihminen tämä. Kukaan, jolla on tunneälyä ei mene sanomaan työkaverille ettei halua olla tämän kanssa lähemmin tekemisissä. Sen sijaan sanotaan ettei valitettavasti ole aikaa. Koska työssä sinun on tultava ihmisten kanssa toimeen. Vapaa-aikaa ei tarvitse käyttää siihen. Suoraan voi sanoa ettei pidä miten toinen on hoitanut jonkun työhön liittyvän asian jos se on oikeasti sanomisen arvoinen ja työn kannalta oleellista. Mutta ei sanota toisen persoonasta mitään, se ei vaan kuulu työpaikan etikettiin.

Jos osaa sanoa nätisti ettei kemiat kohtaa niin se on ok. Mutta jokainen tietää miltä pakit tuntuu, ajattele jos silti pitäisi olla naimisissa sen tyypin kanssa. Pakit on helpompi sulattaa jos toinen on jo naimisissa eli on sitonut aikansa perheeseen, lapseen, harrastukseen jne. eli jo aiemmin sovittuun. Myös se, että kaipaa työpäivän jälkeen rauhallista perhe-elämää tai hiljaisuutta on erittäin hyvä syy. Ja voihan brassailla että oma persoona on ambivertti, työssä sosiaalinen ja vapaa-aikana täysin erakko voi olla aika säväyttävää.

Eli sinä olet sellainen mukava ihminen joka ghostaa eron tullessa eikä rehdisti anna pakkeja sanomalla sitä. Kyllä oletkin ihailtava ja ihanan lämmin ihminen. Oikeen kadehdin sinua.

Eihän suoraan sanominen herranjestas tarkoita että mennään toisen persoonaa arvostelemaan, vaan suoraan sanotaan esimerkiksi ettei voi olla työkaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä ajanpuutteen tai ihan minkä vaan vuoksi. Sanotaan niin selvästi ettei sille työkaverille jää toivonkipinää että ehkä se sitten ensi kuussa haluaakin olla tekemisissä.

Pitääkö sinulle ratakiskosta vääntää? Suosittelen sinulle oikeasti jotain sosiaalisten taitojen kurssia.

Anteeksi hyvä neiti Suorasuu (olit sitten nainen tai mies) niin suoraan sanominen tarkoittaa, että sanoo suoraan, että olet mielestäni ikävä ihminen, liian päällekäyvä ja huumorintajuton, ja ennemmin nirhaan ranteeni auki tylsällä grillihaarukalla kuin vietän hetkeäkään kanssasi klo 16 jälkeen. Se on mitä ajattelen ja suoraan sanottuna.

Se että sinä verhoat negatiiviset ajatuksesi lauseeseen "En voi työkaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä ajanpuutteen tai ihan minkä vaan vuoksi" ei kuulosta sen paremmalta. Voisitko harkita lyhentäväsi sen esim. "ajanpuutteen vuoksi" ja jätät pois sen "tai ihan minkä vaan" siitä lopusta?

Jos siinä paukutat henskeleitä, että sanotaan rehellisesti niin sano sitten.

Minä sanoin näin: "Kukaan, jolla on tunneälyä ei mene sanomaan työkaverille ettei halua olla tämän kanssa lähemmin tekemisissä. Sen sijaan sanotaan ettei valitettavasti ole aikaa."

Eihän ole. Tuo on silkkaa ilkeyttä. Suoraan voi sanoa ilman, että on täysi kusipää toista kohtaan. Suoraan sanominen on sitä, että kertoo, ettei aio viettää vapaa-aikaansa työkaverin kanssa. Harhaan johtamista taas olisi se, että uskottelee, että jossakin välissä voisikin viettää aikaa tämän kanssa myös vapaa-ajalla.  Vittumaista ilkeää käytöstä on tuo, mitä sinä ehdotit.

Ajan voi määritellä halutessaan tarkemmin, esimerkiksi ettei minulla valitettavasti ole aikaa sinulle nyt heti tässä elämässä.

Juu, en oikein ymmärrä minäkään kuinka sanotaan suoraan, niin ettei asia jää epäselväksi, mutta loukkaamatta.

Ihan pakko se on sanoa edes vähän epäsuorasti kun on kyse kuitenkin työkaverista jonka kanssa ollaan päivittäin tekemisissä.

Vedotaan omiin kiireisiin, väsymykseen, perheeseen, harrastukseen.

Joo, on vähän epäsuorasti sanottu, mutta mites sen suoremmin sanot, niin ettei työpaikalle saada aikaiseksi ilmiriitaa?

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostais mitä ap hyötyy tästä ihmisestä töissä. Selvästi jotain....

Kaikki työpaikalla hyötyvät siitä että työntekijöiden välit ovat hyvät. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan täysin käsittämättömiä vastauksia. Ihan oikeasti, vähintään 95% ihmisistä kokee todella kurjana ja loukkaavana sen, että heille sanotaan suoraan että en halua olla ystäväsi/en halua viettää aikaa kanssasi. On PALJON parempi toimia epäsuorasti tuollaisessa tilanteessa. En IKINÄ sanoisi noin ihmiselle, jota näen päivittäin, siitä seuraisi vain pahaa mieltä hänelle ja todella hankala sosiaalinen dynamiilla hamaan ikuisuuteen.

Tuntuu melkein siltä, että nämä vastaajat ovat vihaisia ap:lle koska hän ei halua viettää tämän henkilön kanssa aikaa, ja siksi keksivät syyttää häntä epärehellisyydestä, vaikka ovat oikeasti vihaisia siitä että ap ei halua ystäväkseen tätä ihmistä.

Tuosta taas että kyseessä on ajan puute vs. se ettei ap pidä hänestä: kyse on molemmista. Ja priorisoinnista. Jos aikaa olisi täysin rajattomasti, niin kyllä minäkin voisin kahvitella joskus jonkun tutun tutun kanssa jonka seurasta en niin välitä, jos tämä sitä toivoisi, mutta kun näin ei ole. Kun on pienet lapset ja työ niin aika on todella kallisarvoista. Ja esim mä en tällä hetkellä haluaisi uusia ystäviä, mulla on täysi työ ehtiä näkemään edes niitä olemassaolevia.

En usko, koska suurin osa ihmisistä ymmärtää, että aikuisiässä sitä vapaa-aikaa on todella rajoitetusti. Jos on perhettä, niin se menee automaattisesti uusien tuttavuuksien edelle. Jos on vanhoja ystäviä, joilla on omat kuviot ja joita näkee todella harvakseltaan, niin ajan järjestäminen heille menee automaattisesti uusien tuttavuuksien edelle. Jos on iäkkäät vanhemmat, joista pitää huolehtia, niin heidän näkemisensä menee automaattisesti uusien tuttavien edelle. Jos tätä ei tajua ja tuosta perustelusta loukkaantuu, niin sitten on kyllä sellainen kuuluisa mielensäpahoittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi verrata tilannetta pakkien antamiseen vastakkaisen sukupuolenedustajalle. Vaihda purut..

Kysehän on pohjimmiltaan hylkäämisestä ja pettymyksen käsittelystä, siksi voi verrata. Miten sinä käsittelet pettymyksiä? Vastaus: huonosti.. ;) heh heh. Ja pakkeja voi antaa jopa samalle sukupuolelle. Ihan vinkkinä ettet kokemattomana joudu tilanteisiin mistä et pääse irti.

Mie saan antaa pakit eri sukupuolelle, mie saan antaa pakit vastakkaiselle sukupuolelle, mie saan antaa pakit..

Ja jumankekka sukupuolen edustaja ei ole yhdyssana mutta kansanedustaja on, ja sillekin saa antaa pakit silleen jaa ei tyhjä poissa

Mielestäni ja muidenkin mielestä käsittelen pettymyksiä oikein hyvin. Mikälie hullu oletkaan.. Pakit voi antaa ainoastaan, jos sua jotenkin lähestytään. Näin ei ole tapahtunut minkään yhdyssanan taholta koskaan.

Harjoitus tekee metsurin. Jos kokee paljon pettymyksiä niin käsittelee niitä erinomaisesti, onnittelut sinulle. Ja mistä se työkaveri lähettelee niitä kahville kutsuja jos ei lähestymällä.. telepaattisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi verrata tilannetta pakkien antamiseen vastakkaisen sukupuolenedustajalle. Vaihda purut..

Kysehän on pohjimmiltaan hylkäämisestä ja pettymyksen käsittelystä, siksi voi verrata. Miten sinä käsittelet pettymyksiä? Vastaus: huonosti.. ;) heh heh. Ja pakkeja voi antaa jopa samalle sukupuolelle. Ihan vinkkinä ettet kokemattomana joudu tilanteisiin mistä et pääse irti.

Mie saan antaa pakit eri sukupuolelle, mie saan antaa pakit vastakkaiselle sukupuolelle, mie saan antaa pakit..

Ja jumankekka sukupuolen edustaja ei ole yhdyssana mutta kansanedustaja on, ja sillekin saa antaa pakit silleen jaa ei tyhjä poissa

Mielestäni ja muidenkin mielestä käsittelen pettymyksiä oikein hyvin. Mikälie hullu oletkaan.. Pakit voi antaa ainoastaan, jos sua jotenkin lähestytään. Näin ei ole tapahtunut minkään yhdyssanan taholta koskaan.

Harjoitus tekee metsurin. Jos kokee paljon pettymyksiä niin käsittelee niitä erinomaisesti, onnittelut sinulle. Ja mistä se työkaveri lähettelee niitä kahville kutsuja jos ei lähestymällä.. telepaattisesti?

Kommentoin täysin ulkopuolisena keskusteluun. Missä kohtaa minä olen sanonut saaneeni jotain kahvi kutsuja? Sulle taitaa tulla tuota telepatiaa enemmänkin..

Mitä jos se näkee tämän aloituksen? Etkö tullut ajatelleeksi? Vai onko tämä sittenkin provo. Luulisi ihmisten ymmärtävän ettei ihan kaikesta voi anonyymistikään nettiin kirjoittaa sillä paljastumisen riski aina on. Siksi uskon tämän olevan provo.

Jos taas kokee liikaa pettymyksiä ei välttämättä pysty käsittelemään niitä mitenkään.

Olkoon vaikka provo, mut saatiinpa taas keskustelua aikaiseksi.

Jos sillä nyt on niin merkitystä.

Hullut puhekyvyttömät naiset. Oksennus.

Voi että. Onko noin ikävä.

Ap mä niin ymmärrän sua! Oon paininut saman ongelman kanssa, mut luojan kiitos kyseessä ei ollut työkaveri vaan naapuri. Oon myös kiltti ja ystävällinen ja varmaan siksi hän luuli että haluaisin kaveerata vapaalla. En todellakaan sano suoraan että ei muuten kiinnosta nähdä, kyllä sen verran käytöstapoja löytyy. Ihmettelen näitä ihmisiä jotka sanovat kaiken aina suoraan, haloo. Oli kyllä raskasta sanoa aina ei kiitos kun hän ehdotteli milloin mitäkin. En tietenkään itse koskaan laittanut ensin viestiä tms. Vaan viestittelymme oli sitä että hän kysyi ja minä kieltäydyin. Luojan kiitos lopetti joidenkin kuukausien jälkeen, tuli itsellekin paha mieli aina kieltäytymisistä. Näillä ihmisillä ei ole sellaista sosiaalista älykkyyttä että ymmärtäisivät lopettaa yksipuolisen viestittelyn puolitutun kanssa. Harmittaa heidän puolestaan, mutta en myöskään ala säälistä vähää vapaa-aikaani jakamaan.

Mä en ole koskaan halunnut ystävystyä työ- tai opiskelukavereiden kanssa, mutta jonkun kerran olen käynyt kahvilla tai syömässä. Ei mun ole oikeastaan tarvinnut tehdä muuta kuin se, että töissä ja koulussakaan en ole tekemisissä kuin välttämättömän ja asiallisesti. Lisäksi olen sanonut, että mä en yleensä seurustele työkavereiden kanssa, kun haluan unohtaa työt vapaalla ja työkaverit muistuttaa siitä, vaikkei työasioista puhutakaan. Syynä tähän on ollut se, ettei olla oltu oikein missään asiassa samalla aaltopituudella. Nyt on helppoa, kun olen insinööritoimistossa ainoa nainen. Yhden työkaverin kanssa oli poikkeus ja meistä tuli ystäviä, mutta me olimme niin samanlaisia ihmisiä ja ystävyys tuli luonnostaan, ei väkisin. Eikä hänenkään kanssa tavattu iltaisin kuin harvakseltaan, sillä lounas riitti meille. Toistemme kodeissa emme käyneet koskaan.

Suosittelen sanomaan erittäin yksinkertaisesti: Minulle ei sovi.

Ei lisätä siihen mitään krumeluuria.

Ei sanota edes ikävä kyllä,  kun itse ei oikeasti pahoitella asiaa.

Ei sanota nyt, koska myöhemminkään ei käy. 

Ei sanota, mutta tai ehkä tai joskus. 

Sanotaan vain: Minulle ei sovi.

Tuossa vaihtoehdossa otetaan kantaa vain siihen, haluaako sanoja tavata vapaa-ajalla ei vai. Ei oteta kantaa siihen miksi. koska syy on sellainen mitä ei halua sanoa. Mikä tässä on sitten vaarana? No se, että seurankärttäjä ajattelee, että onpa tyly ihminen, kun ei noin vain sanoa töksäyttää. Mutta mitä se haittaa? Ei ajattele ainakaan, että onpa kiero, kun lupailee, muttei toteuta. Tylyyshän on fakta, mutta tyly ei ole epärehellinen eikä kiero. 

118 lisää, tuo ystävyys jäi hänen kohdattuaan ison kriisin ja lopetti yhteydenpidon kaikkiin siinä vaiheessa.

Voiko sanoa, että yritän olla ajattelematta työasioita vapaa-ajalla ja yhteydenpito työkavereihin tuo väkisinkin työasiat mieleen, vaikka puhuttaisiin muusta.

Hankalaa tietysti, jos jotain toista työkaveria on mukava eikä lainkaan kuormittavaa nähdä.

Itsellä tavallaan sama tilanne. Yksi tiimikaveri on alkanut laitella päivittäisiä viestejä sisällöllä "huomenta!" tai "joko pääsit kotiin?" mikä tuntuu ihan kamalalta. Olen vastaillut kohteliaasti, mutta en halua raportoida tuollaisia hänelle tai kenellekään muullekaan. Ihan tajuton aikasyöppö.