Miten IHMEESSÄ sanoa työkaverille, etten halua ystävystyä, loukkaamatta!?

Vierailija kirjoitti:

Samankaltainen aloitus on ollut palstalla aiemminkin, ei kovin kauan sitten. Ihmettelin jo silloin, että oikeastiko joillain on jo elämässään liikaa ystäviä ja tuttavia. Itse olen tosi seurallinen ihminen ja tuntuu täysin vieraalta, että kaverimääräni olisi kerrassaan niin täynnä, etten yhtään lisää voisi ottaa.

Ap:n ongelmassa yrittäisin kuitenkin kai feidausta hiljalleen. Lisäksi aina törmätessä olisin mahdollisimman vakava ja vähäsanainen, enkä esittäisi mitään vastakysymyksiä mihinkään kuulumisten kyselyihin tms.

Feidaus on niin epäkunnioittavaa ja loukkaavaa. Jos työkaveri on fiksu ja tajuaa feidauksen, ei tule olemaan enää hyviä välejä aloittajaan ikinä, koska eihän feidaajaa kukaan kunnioita. Varsinkin kun huomaa ettei itsekään saanut osakseen kunnioittavaa käytöstä vaan pelkän halventavan feidauksen.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt silmät pyöreinä miten sulla on energiaa enää työpäivän jälkeen mihinkään ylimääräiseen, olet kyllä energinen ihminen! Minä olen niin kuitti työpäivän jälkeen etten jaksa kuin pakolliset kuviot, lapsi hoidosta ja sitten mennään kotiin kun Pekkakin tulee töistä ja me ollaan sovittu, että varataan illat perheelle. Tiedät tämän pikkulapsiajan, täytyy varmistaa, että puolisoilla on aikaa.

Sitten mulla on se sukulainen/kaveri/kadonnut veli/toinen perhe tällä paikkakunnalla ja ollaan sovittu että käyn siellä 1-2 kertaa viikossa miten se pärjää.

Ja sitten mulla on se mun harrastus ja lapsen harrastus ja Pekan kanssa käydään kävelemässä/juoksemassa/pelaamassa/uimassa/parinvaihtobileissä kerran viikossa että on aikaa toisillemme.

Ja hölpönpölpölpönhölpön hirveellä höökillä mitä kaikkee ja kuinka poikki sinä olet kun aika ei riitä ja kuinka ihanan energinen sun työkaveri oikeen on!

5 minsan palopuhe ja tarvittava määrä toistoja. Tsemppiä!

Tää oli hyvä, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Samankaltainen aloitus on ollut palstalla aiemminkin, ei kovin kauan sitten. Ihmettelin jo silloin, että oikeastiko joillain on jo elämässään liikaa ystäviä ja tuttavia. Itse olen tosi seurallinen ihminen ja tuntuu täysin vieraalta, että kaverimääräni olisi kerrassaan niin täynnä, etten yhtään lisää voisi ottaa.

Kyllä minunkin (ei-Ap) työpaikkaelämääni mahtuu uusia kavereita ja toki haluan kaikkien kanssa olla niin lämpimissä väleissä kuin suinkin. Mutta jos alkaisin tapailla työkavereita myös vapaa-ajalla, niin se olisi automaattisesti pois jo olemassaolevilta ystäviltäni. Työ kun kuitenkin vie aika paljon ihmisen ajasta ja vapaa-aikaa kuluu muuhunkin elämään kuin ystävien treffailuun, eikä noita pitkäaikaisia läheisiä ystäviäkään hirveän usein tule tavattua. Ehkä sitten vain olen introvertti, kun en jaksa treffailla yhtään ketään ihmisiä joka päivä ja silloin kun jotakuta näen, se on yleensä joku läheinen ystävä, jota en näe pelkästään siksi, että on tylsä ja kaipaan seuraa.

Nämä on pahoja. Mulla se oli mieheni exä, joka olisi halunnut kaveerata. Yritin vältellä ja kierrellä, mutta lopulta oli pakko sanoa suoraan, että en halua olla kaveri enkä häntä meille kyläilemään, mutta lasten asioissa voidaan hyvin jutella. Suuttui verisesti eikä nyt halua jutella mistään. No, aina ei voi voittaa. Parempi näin kuitenkin, kun exä jaloissa vähän väliä, joka olisi ollut se toinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Suoraa puhetta eikä mitään välttelyä ja teeskentelyä. Välttely ja teeskentely on työpaikkakiusaamista. Puhut asian ystävällisesti ja loukkaamatta suoraan. Jos et osaa niin mene johonkin sosiaalisten taitojen kurssille.

Suora puhe se sitä työpaikkakiusaamista on.

Vai onko nämä suoraan sanotut asiat mielestäsi ok

*miksi sä olet niin rasittava

*miksi sä syöt noin epäterveellisesti, sä oot lihonutkin

*sulla on kyllä aina aika hirveitä vaatteita

*voisitko sä joskus olla hiljaa, ei sua kukaan jaksa kuunnella

Vai olisko parempi vaan pitää mielipiteet ominaan, ja toivotella kaikille hyvät huomenet, jutustella ystävällisesti ja olla kohtelias,vaikka se sun mielestä on teeskentelyä?

Vierailija kirjoitti:

Samankaltainen aloitus on ollut palstalla aiemminkin, ei kovin kauan sitten. Ihmettelin jo silloin, että oikeastiko joillain on jo elämässään liikaa ystäviä ja tuttavia. Itse olen tosi seurallinen ihminen ja tuntuu täysin vieraalta, että kaverimääräni olisi kerrassaan niin täynnä, etten yhtään lisää voisi ottaa.

Ap:n ongelmassa yrittäisin kuitenkin kai feidausta hiljalleen. Lisäksi aina törmätessä olisin mahdollisimman vakava ja vähäsanainen, enkä esittäisi mitään vastakysymyksiä mihinkään kuulumisten kyselyihin tms.

Riippuu ihmisestä, mutta ei siihen edes montaa tarvitse. Mulla on kaksi hyvää ystävää, joita kumpaakin haluan tavata kerran kuukaudessa. Arkisin töiden jälkeen ei ehdi, koska kaikilla on perheet. En kuitenkaan halua, että viikonlopusta molemmat päivät olen menossa vaan toisen päivän haluan viettää perheeni kanssa. Lisäksi mulla on lähisuku (sisarukset ja vanhemmat), joita haluan perheeni kanssa tavata kerran kuukaudessa. Yhden viikonlopun kuukaudessa haluan pitää täysin ilman sovittuja tapaamisia. Näinä vapaina viikonloppuina voin sitten vaikka aloittaa jonkun huonekalun tuunauksen tms, mikä vie aikaa. Joten yksi viikonloppu toiselle ystävälle, toinen toiselle, kolmas sukulaisille ja neljäs itselleni. Siinäpä se kuukausi jo menikin. 

Yksinäisenä on tosi kurja lukea näitä :( Yleensähän kai yksinäisille ehdotellaan työpaikalla tai harrastuksissa ystävystymistä

Vierailija kirjoitti:

Hyi ap millainen luuseri olet :(

Pidätkö sä kaikista ihmisistä? Et taatusti pidä.

Ap on fiksu kun yrittää säilyttää välit työpaikalla, mutta ei tehdä sitä oman vapaa-aikansa kustannuksella.

Ilmeisesti sä olet niitä työpaikkojen ihmisiä jotka luulee että kaikki tykkää sinusta, mutta ihmettelee mielessään miten joku jaksaa päivästä toiseen olla tyly muille.

Järkevät ihmiset ei ala riitelemään työpaikalla, koska sen jälkeen siellä on vaan kaikilla ikävää olla.

Täällä on tyyppi pari jotka haluavat härnätä ja tehdä ketjussa tahallaan kiusaa. Mutta aika suloisen kömpelöitä yrityksiä, ei niinkään haastavia yrityksiä

Sano, ettet jaksa tulla, koska sulla on niin paljon aina kaikkee harrastusjuttuja ja sukulaismenoja, että haluat olla muun ajan ihan vaan kotona perheen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä on tosi kurja lukea näitä :( Yleensähän kai yksinäisille ehdotellaan työpaikalla tai harrastuksissa ystävystymistä

No, kyllä sen tunnistaa, onko ystävystymisen halu molemminpuolista. Toivon todella, että löydät kaverin vaikkapa työpaikalta tai harrastuksen parista.

Keskustelussa ovat olleet aktiivisia ne useimmiten perheelliset ihmiset, joilla perhe-elämän kuviot vie oikeasti valtaosan vapaa-ajasta.

AP kaikki eivät ymmärrä tuota joidenkin ehdottamaa hiljaista feidausta. Paras on että et ainakaan lupaa tälle henkilölle mitään ja sitten muuta mieltäsi. Minulla on tuttava joka ei osaa lukea mitään "hiljaisia" vihjeitä ja suuttuu helposti. Hän on aika hankala tapaus, mutta hänen kanssaan pärjää kun tuntee/tietää miten hänelle asiat esittää. Liekö hänellä jonkin sortin asberger. Hänelle on paras sanoa asia aina suoraan, mutta kaunistellen. Tilanteessasi tekisin niin että sanoisin "katsotaanpa seuraavalla kahvitauolla sitä tapaamisaikaa meille" ja sitten tekisi niin että kysyisi tältä henkilöltä mitä päivää ehdottaa ja leikkikatsoisi kalenteria sanoisi siihen että "voivoi kun lapsella on silloin harrastus tai jokunkun muun verukkeen" ja jatkaisi tätä vaikka loputtomiin, tai no jonkun aikaa jonka jälkeen sanoisi että "voivoi kun minulla on tämä kalenteri niin täynnä että enpä taida kyllä nyt mitenkään saada tapaamista sopimaan minun aikatauluuni". Tähän lisäsi että "en muuten tapaile työn jälkeen muitakaan työkavereita". Olisiko tosta jotain apua. Välit kannattaa säilyttää, mutta hiljainen feidaus toimii netissä mutta ei siinä tilanteessa kun ky henkilö tapaa töissä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraa puhetta eikä mitään välttelyä ja teeskentelyä. Välttely ja teeskentely on työpaikkakiusaamista. Puhut asian ystävällisesti ja loukkaamatta suoraan. Jos et osaa niin mene johonkin sosiaalisten taitojen kurssille.

Suora puhe se sitä työpaikkakiusaamista on.

Vai onko nämä suoraan sanotut asiat mielestäsi ok

*miksi sä olet niin rasittava

*miksi sä syöt noin epäterveellisesti, sä oot lihonutkin

*sulla on kyllä aina aika hirveitä vaatteita

*voisitko sä joskus olla hiljaa, ei sua kukaan jaksa kuunnella

Vai olisko parempi vaan pitää mielipiteet ominaan, ja toivotella kaikille hyvät huomenet, jutustella ystävällisesti ja olla kohtelias,vaikka se sun mielestä on teeskentelyä?

Älä viitsi saivarrella. Tässä ketjussahan on tullut jo monta hyvää esimerkkiä miten sanoa suoraan kohteliaasti. Nämä sinun kärjistetyt esimerkkisi ovatkin vit*tuilua. Koko viestisi kertoo sosiaalisten taitojesi puutteesta ja että sä et vaan osaa. Silloin onkin ehkä parempi olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työkaverini hoiti asian niin, ettei puhunut minulle ikinä mitään. Se oli kätevää ja ymmärsin pysyä kaukana.

Ap ei tule toimimaan näin. Selvästi tämä "työtoveruus" on hyvin tärkeää ap:lle. Onko kyseessä sittenkin pomosi,ap?

Työpaikalla vietetään aika iso osa ajasta ja on kaikille helpompaa kun siellä ollaan toisille kohteliaita ja kohtuullisen hyvissä väleissä, eikä riidellä jostain hölmöistä, tai mistään, asioista.

Työtoveruus kaikkien työkaverien kanssa on siksi aina tärkeää, vaikkei heistä niin pitäisikään henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä on tosi kurja lukea näitä :( Yleensähän kai yksinäisille ehdotellaan työpaikalla tai harrastuksissa ystävystymistä

Työpaikalta ja harrastuksista voi todellakin löytää ystäviä, kannattaa tunnustella halukkuutta tapaamiseen vapaa-ajallakin jos hyviin tyyppeihin törmää. MUTTA pitää myös osata lukea ihmisiä ja heidän reaktioitaan, jos joku jatkuvasti torjuu kaikki tapaamisehdotukset, hän ei halua ystävystyä työn ulkopuolella. Vaikka sitten töissä olisikin aina mukava ja kivaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

AP kaikki eivät ymmärrä tuota joidenkin ehdottamaa hiljaista feidausta. Paras on että et ainakaan lupaa tälle henkilölle mitään ja sitten muuta mieltäsi. Minulla on tuttava joka ei osaa lukea mitään "hiljaisia" vihjeitä ja suuttuu helposti. Hän on aika hankala tapaus, mutta hänen kanssaan pärjää kun tuntee/tietää miten hänelle asiat esittää. Liekö hänellä jonkin sortin asberger. Hänelle on paras sanoa asia aina suoraan, mutta kaunistellen. Tilanteessasi tekisin niin että sanoisin "katsotaanpa seuraavalla kahvitauolla sitä tapaamisaikaa meille" ja sitten tekisi niin että kysyisi tältä henkilöltä mitä päivää ehdottaa ja leikkikatsoisi kalenteria sanoisi siihen että "voivoi kun lapsella on silloin harrastus tai jokunkun muun verukkeen" ja jatkaisi tätä vaikka loputtomiin, tai no jonkun aikaa jonka jälkeen sanoisi että "voivoi kun minulla on tämä kalenteri niin täynnä että enpä taida kyllä nyt mitenkään saada tapaamista sopimaan minun aikatauluuni". Tähän lisäsi että "en muuten tapaile työn jälkeen muitakaan työkavereita". Olisiko tosta jotain apua. Välit kannattaa säilyttää, mutta hiljainen feidaus toimii netissä mutta ei siinä tilanteessa kun ky henkilö tapaa töissä päivittäin.

Tyhjät lupaukset ja toisen odotusten ja toiveiden ylläpito on ihan yhtä paha kuin hiljainen feidaus. Kerralla vaan toiveilta siivet katki mutta niin, että toiselle jää tunne että kuitenkin pidät hänestä työkaverina.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä on tosi kurja lukea näitä :( Yleensähän kai yksinäisille ehdotellaan työpaikalla tai harrastuksissa ystävystymistä

Tottakai työpaikallakin voi ystävystyä, mutta se edellyttää, että myös työkaveri kaipaa uusia ystäviä. Varsinkin perheellisillä elämä on yleensä sen verran kiireistä, että ei vaan ole kauheasti ylimääräistä aikaa. Tai sitten se aika on pois perheeltä, sukulaisilta tai jo olemassa olevilta ystäviltä. On aivan tavallista, että perheelliset tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, että eivät ehdi pitää yhteyttä ystäviinsä niin paljon kuin haluaisivat. Sen vuoksi ei haluta elämään lisää ihmisiä, joista seuraisi lisää huonoa omaatuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kauniit käytöstavat. En esitä pitäväni ihmisestä, josta en pidä. Enkä sepittele menoja, joita minulla ei ole. Jotkut osaavat olla rehellisiä ja suorapuheisia ilman että ovat epäkohteliaita.

MIten toimisit vastaavassa tilanteessa kuin ap? Minun on vaikeaa torjua ihmistä, koska en halua loukata. Kiertely voi olla torjuntaa loukkaavampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisenä on tosi kurja lukea näitä :( Yleensähän kai yksinäisille ehdotellaan työpaikalla tai harrastuksissa ystävystymistä

Älä masennu! Kyllähän monet ystävystyvät töissä. Vaikka joskus kävisikin  niin, että lähestyminen enemmän tai vähemmän hienovaraisesti torjutaan, syy tosiaan saattaa olla siitä, ettei kiireiseen aikatauluun mahdu enää uusia ihmisiä. Monesti on kiinni myös sattumasta, sattuuko samalle työpaikalle samanhenkinen ihminen, jonka elämäntilanteeseen sopii tapailu työajan ulkopuolella . Jos juuri nyt ei satu olemaan sopivaa ystävää, yhteisöön voi tulla uusia ihmisiä, tai ihmisten tilanteet voivat muuttua, ja ystävälle onkin aikaa. Itse olen ollut työpaikoilla, joissa olen saanut tosi hyviä ystäviä, tai ollut yksinäinen outolintu. Tällä hetkellä neutraali tilanne. Ihan ok työkaverit, mutta eivät mitään bestiksiä. 

Ymmärrän kyllä hiljaiset vihjailut, mutta en ymmärrä niitä ihmisiltä, joiden kuuluis olla sun kaikkein lähimpiä ihmisiä. Ei siinä vaiheessa aleta leikkiä mitään tuttavaa, jos sellainen ei ole. Ohis.