Lue keskustelun säännöt.
Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!
25.02.2018 |
Mies siis asuu lasten kanssa, koska minä olin lapsuuteni psyykkisesti pahoinvoiva ja se kiellettiin. Siis kukaan ei hyväksynyt asiaa, joten koitin voida niin hyvin kuin osasin. Hankin lapsiakin ja perheen, mutta siellä asiat eivät enää sujuneet lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja muutin pois. Joku äskettäin hienosti oivalsikin, että pakenen tavallaan jotain itsessäni, ja se on varmasti totta.
Tänään mies tuli käymään lapsen kanssa (lapsen aloitteesta) luonani, ja käynti meni ihan hyvin, tosin pientä päänsärkyä tunsin jo sen aikana, mutta heidän lähdettyään mulle tuli taas kerran todella paha olo. Päänsärkyä, oksennuttaa, aivan kuin tuntisin nyt sitä kuvotusta, jota äitini aiheutti minussa pienenä, ja jota ei saanut näyttää. Voiko se olla mahdollista, että se on sitä, siis juontuu siitä?
Koska miestä ja lasta vastaan persoonina minulla ei ollut mitään, mutta jokin siinä, että tilaani vain tullaan nostaa nyt tällaista pintaan, vaikka koitan ajatella, että pitäisihän sen nyt olla aivan normaalia, että tullaan ja että käyvät ja lapsikin sitä varmasti tarvitsee.
Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa.
Hankalaa, koska en haluaisi torjua heitä, mutta tämä olo on huono!
Kommentit (516)
Kuitenkin se, että vastuunpakoilijajohtajiltakin edellytettäisiin velvollisuuksiensa hoitamista auttaisi kaikkia. Eli velvollisuuksia kuten että alaisia aidosti kuunnellaan jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.
apEi, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.
Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?
apEi, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.
Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.
apSe on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.
Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?
apKyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.
Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.
apKyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.
Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?
apNyt en ymmärtänyt.
Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.
apNo niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista.
Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?
apEt voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi.
Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi.
Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.
apEn kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen.
Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.
No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.
apNo hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun.
Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.
Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään.
Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.
apEthän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö.
Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.
apJoo, ja minä ymmärrän sinua siinä. Ja jos et saa itseäsi kuntoon, sinun on varmaan paras pysytellä heistä erossa. Kuten sanoin, olemme isämme kanssa pysyvässä erossa, koska hän ei ole koskaan saanut päätään kuntoon.
Ihmiset eivät ole kategorisesti hyviä ja pahoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun. Käytös voi muuttua parempaan ja pahempaan, niinhän sinullekin on käynyt.
Toivoisin, että oppisit irtautumaan tuosta nykyisestä kehästäsi, koska se ei selvästikään toimi ja kokeilemaan jotain muuta. Täysin ehjää sinusta ei koskaan tule, hyväksy se ja mene kohti parasta mahdollista.
Kiitos, lopulta löytyi yhteinen pinta meille, eli etten ota sanojasi pistoina, vaan tajuan, toteamuksiksi. Mulla ei ole varaa laskea asiaa käsistäni vähällä, mulla ovat kyseessä lapseni, jotka tarvitsisivat äitiään, ei vanhempi, joka on....no, vanhempi. Pärjää eikä enää kasva.
ap
Lapsesi tarvitsisivat äitiä, mutta tavallista, rakastavaa, täysipäistä ja muita ajattelevaa äitiä. Olet vain itseäsi ajatteleva vanhempi, ja siksi heillä on parempi ilman sinua.
Nämä neuvot että pitää ottaa etäisyys tuhoisaan äitiinsä, ovat sinulle turhia koska olet pääsemättömissä itsekeskeisessä kostonhimon kehässä. Mutta ne olisivat hyväksi lapsillesi, kun heidät voisi vielä pelastaa narsistiselta äidiltä.
Kerran olin eräällä netti foorumilla, jonka yp oli täysi sadisti. Harmitti kun lampaat vain alistuivat sen sääntöihin, eivätkä ruvenneet esim. massapostailemaan "kiellettyjä" asioita. Siinähän ois sekin vtun mulkku sitten erottanut kaikki jäsenensä :D Tai siivoillut palstojaan kaikki päivät pääskytyksensä :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerran olin eräällä netti foorumilla, jonka yp oli täysi sadisti. Harmitti kun lampaat vain alistuivat sen sääntöihin, eivätkä ruvenneet esim. massapostailemaan "kiellettyjä" asioita. Siinähän ois sekin vtun mulkku sitten erottanut kaikki jäsenensä :D Tai siivoillut palstojaan kaikki päivät pääskytyksensä :D
ap
Eli ihmiset eivät toimineet oikeuden puolesta, vaan antoivat kus*päämäisyyden rehottaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
Mahtaako hoitohenkilökunta tietää, mihin hän nettiä käyttää... Terapia ei varmasti tuota tulossa, kun täällä keskustelupalstalla ap ajautuu jatkuvasti jankkaamisen ja itsesäälin kierteeseen.
No jos on laitoshoidossa niin hyvä niin, lapsille parempi että tietävät että äiti on sairas ja saa hoitoa. Ja voivat muuten elää tavallista elämää isän kanssa.
Surullinen kohtalo heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
Mahtaako hoitohenkilökunta tietää, mihin hän nettiä käyttää... Terapia ei varmasti tuota tulossa, kun täällä keskustelupalstalla ap ajautuu jatkuvasti jankkaamisen ja itsesäälin kierteeseen.
Kannattaa mieltää, että kaikkki tällainen vainoharha jota kehittelet kääntyy vain sinua itseäsi vastaan, kuten valheilla on tapana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
No entä sitten jos olisin laitoshoidossa, eikö se vit tu todista juuri siitä että äiti on halveksimalla ja tuomitsemalla hajottanut minuuteni ja saanut minut tuntemaan itseni huonoksi! Vtun ksipäät täällä ajattelee laitospotilaistakin että he ovat omaa syytään sairastuneet!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
No entä sitten jos olisin laitoshoidossa, eikö se vit tu todista juuri siitä että äiti on halveksimalla ja tuomitsemalla hajottanut minuuteni ja saanut minut tuntemaan itseni huonoksi! Vtun ksipäät täällä ajattelee laitospotilaistakin että he ovat omaa syytään sairastuneet!
ap
Joku koittaa esiintyä minuna... :((
Mikä noin koville ottaa?
ap
Ei Kai Tämä ole kivikissaäiti. Eikös hän asu lastensa kanssa?
Ap:llä on varmaan aivan kauhea olo. Hänen lapsillaan on varmaan myös kurja olla, kun ap lähti pois.
Kannattaisiko ap:n pyrkiä sisälle psykiatriseen sairaalaan, jossa etsittäisiin toimiva lääkeyhdistelmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.
apEi, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.
Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?
apEi, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.
Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.
apSe on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.
Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?
apKyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.
Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.
apKyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.
Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?
apNyt en ymmärtänyt.
Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.
apNo niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista.
Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?
apEt voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi.
Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi.
Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.
apEn kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen.
Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.
No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.
apNo hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun.
Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.
Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään.
Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.
apEthän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö.
Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.
apJoo, ja minä ymmärrän sinua siinä. Ja jos et saa itseäsi kuntoon, sinun on varmaan paras pysytellä heistä erossa. Kuten sanoin, olemme isämme kanssa pysyvässä erossa, koska hän ei ole koskaan saanut päätään kuntoon.
Ihmiset eivät ole kategorisesti hyviä ja pahoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun. Käytös voi muuttua parempaan ja pahempaan, niinhän sinullekin on käynyt.
Toivoisin, että oppisit irtautumaan tuosta nykyisestä kehästäsi, koska se ei selvästikään toimi ja kokeilemaan jotain muuta. Täysin ehjää sinusta ei koskaan tule, hyväksy se ja mene kohti parasta mahdollista.
Kiitos, lopulta löytyi yhteinen pinta meille, eli etten ota sanojasi pistoina, vaan tajuan, toteamuksiksi. Mulla ei ole varaa laskea asiaa käsistäni vähällä, mulla ovat kyseessä lapseni, jotka tarvitsisivat äitiään, ei vanhempi, joka on....no, vanhempi. Pärjää eikä enää kasva.
apLapsesi tarvitsisivat äitiä, mutta tavallista, rakastavaa, täysipäistä ja muita ajattelevaa äitiä. Olet vain itseäsi ajatteleva vanhempi, ja siksi heillä on parempi ilman sinua.
Nämä neuvot että pitää ottaa etäisyys tuhoisaan äitiinsä, ovat sinulle turhia koska olet pääsemättömissä itsekeskeisessä kostonhimon kehässä. Mutta ne olisivat hyväksi lapsillesi, kun heidät voisi vielä pelastaa narsistiselta äidiltä.
En ajattele vain itseäni, vaan tähtäin on lapsissani ja kannan kyllä huolta siitä, miten he tulevat elämässä pärjäämään. Ainoa, jolla pystyn nyt varsinaisesti antamaan heille iloa on raha. Pääsivät käymään Ähtärin eläintarhassa pandoja katsomassa :) En itse mennyt mukaan ettei heidän tarvinnut katsella huonostivoivaa äitiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei Kai Tämä ole kivikissaäiti. Eikös hän asu lastensa kanssa?
Ap:llä on varmaan aivan kauhea olo. Hänen lapsillaan on varmaan myös kurja olla, kun ap lähti pois.
Kannattaisiko ap:n pyrkiä sisälle psykiatriseen sairaalaan, jossa etsittäisiin toimiva lääkeyhdistelmä?
Tämä on nimenomaan Kivikissaäiti. Hän ei ole yli pariin kuukauteen ollut lastensa ja miehensä kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei Kai Tämä ole kivikissaäiti. Eikös hän asu lastensa kanssa?
Ap:llä on varmaan aivan kauhea olo. Hänen lapsillaan on varmaan myös kurja olla, kun ap lähti pois.
Kannattaisiko ap:n pyrkiä sisälle psykiatriseen sairaalaan, jossa etsittäisiin toimiva lääkeyhdistelmä?
Tähän mun on niin vaikea saada mitään tunneotetta, kun mua ei ois lapsena häirinnyt yhtään, vaikka äitini ois häipynyt hevonkuuseen. Pitäisikö sen olla kiva tunne, että minulla onkin heille merkitystä, jos heistä se, etten mä ole siellä on kurjaa?
ap
Siinä, ettei äiti ole kotona on varmaan hyviä ja huonoja puolia, kuten kaikissa asioissa. Isän kanssa on vapaampaa, mutta on vain yksi vanhempi läsnä. Ei äitejä kodeissa 24/7 tarvita. Riittää, että äiti on elossa ja jossain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
No entä sitten jos olisin laitoshoidossa, eikö se vit tu todista juuri siitä että äiti on halveksimalla ja tuomitsemalla hajottanut minuuteni ja saanut minut tuntemaan itseni huonoksi! Vtun ksipäät täällä ajattelee laitospotilaistakin että he ovat omaa syytään sairastuneet!
ap
En minä ainakaan missään nimessä ajattele näin. Hoidon vastaanottaminen on pelkästään hyvä asia!
Tytär näytti ihania ahma-, susi-, lumikko- ja pandavideioita aivan täpinöissään palattuaan reissulta :) Poikakin oli tykännyt reissusta, vaikka halusikin kotiinpaluun jälkeen ennemmin esitellä piirroksiaan ja siis kehittelemänsä maailman kaikki hahmot. Ja kertoa muutaman sanan näkemistään villisioista ja pöllöistä ❤️
ap
Mä ajattelinkin kun kerroit että mies ja lapsi tulivat katsomaan sinua..
Eli olet sisällä jossain. Se on tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Eli oletko sä laitoksessa?
En todellakaan. Joku kiusaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tytär näytti ihania ahma-, susi-, lumikko- ja pandavideioita aivan täpinöissään palattuaan reissulta :) Poikakin oli tykännyt reissusta, vaikka halusikin kotiinpaluun jälkeen ennemmin esitellä piirroksiaan ja siis kehittelemänsä maailman kaikki hahmot. Ja kertoa muutaman sanan näkemistään villisioista ja pöllöistä ❤️
ap
Sä et pysty edes peittelemään sitä, kukka paljon vihaat poikaasi.
Mutta ihmiset on sellaisia lampaita, että työyhteisössäkin mieluummin vain jupistaan, kuin tuetään sellaisia, jotka eivät hyväksy oikeuksiensa loukkaamista ja vastuunpakoilua. Pelätään oman työpaikan puolesta.
ap