Lue keskustelun säännöt.
Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!
25.02.2018 |
Mies siis asuu lasten kanssa, koska minä olin lapsuuteni psyykkisesti pahoinvoiva ja se kiellettiin. Siis kukaan ei hyväksynyt asiaa, joten koitin voida niin hyvin kuin osasin. Hankin lapsiakin ja perheen, mutta siellä asiat eivät enää sujuneet lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja muutin pois. Joku äskettäin hienosti oivalsikin, että pakenen tavallaan jotain itsessäni, ja se on varmasti totta.
Tänään mies tuli käymään lapsen kanssa (lapsen aloitteesta) luonani, ja käynti meni ihan hyvin, tosin pientä päänsärkyä tunsin jo sen aikana, mutta heidän lähdettyään mulle tuli taas kerran todella paha olo. Päänsärkyä, oksennuttaa, aivan kuin tuntisin nyt sitä kuvotusta, jota äitini aiheutti minussa pienenä, ja jota ei saanut näyttää. Voiko se olla mahdollista, että se on sitä, siis juontuu siitä?
Koska miestä ja lasta vastaan persoonina minulla ei ollut mitään, mutta jokin siinä, että tilaani vain tullaan nostaa nyt tällaista pintaan, vaikka koitan ajatella, että pitäisihän sen nyt olla aivan normaalia, että tullaan ja että käyvät ja lapsikin sitä varmasti tarvitsee.
Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa.
Hankalaa, koska en haluaisi torjua heitä, mutta tämä olo on huono!
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."
Tämäkin oli hieno lause.
Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.
apAikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.
Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.
Ei, päinvastoin minulla on niitä samoja haluja rikkoja typeriä rajoja, kuten miljardööri Richard Bransonilla tai Duudsoneilla tai muilla fiksuilla anarkisteilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."
Tämäkin oli hieno lause.
Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.
apAikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.
Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.Minulla ainakin on ollut lapsesta asti vaikea alistua mielivaltaiselle, arvaamattomalle tai epäreilulle auktoriteetille. Silti olen superkiltti ja pidetty.
Varmaan kuin mun mies. Siis ei sekään ole homomammelin tapainen kasvattaja, ja ihan ulkoavaruudesta noi "lapsi loukkaa ja on ilkeä" -ajatukset siihen päälle on liimattu. Jos sanoo jotain asiaa, että se on homoa. what? Siis kotona, joskus.
apEi, vaan mitään homottelua ei tarvitse tehdä.
Ei lapsi ole ilkeä eikä se äitikään.. Se on vaan kasvattamista.
Joo, jos se meneekin vain noin se onkin vain kasvattamista. Mutta kun sillä aletaan arvostella lasta homomammelin tapaan tai äitini tapaan se ei ole.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
ap
Siis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Niin, siis minähän en ole saanut tähän saakka määritellä näitä. En tiedä, onko äiti pystynyt pelaamaan siinä tuolla huonoksi kokemisen aiheuttamisella, miksi hänellä on ollut valtaa niin kauas.
Hän sen sijaan määritteli, että haluan mukamas olla paskiainen, mikä on aivan tajuttoman loukkaavaa ja paskiaismaista häneltä itseltään.
Enpä tiedä ketää, joka haluaisi olla paskiainen, paitsi korkeintaan avuttomuutaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Ja minä en oikein tajua tuota "sinä,saat olla mukava ihminen jos haluat". Jos se olisi ihmisten halusta kiinni, niin mikseivät sitten kaikki ole mukavia?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Ja minä en oikein tajua tuota "sinä,saat olla mukava ihminen jos haluat". Jos se olisi ihmisten halusta kiinni, niin mikseivät sitten kaikki ole mukavia?
ap
Eli itse näen tämän niin, että ihminen, joka ei ole ns. mukava kärsii jostain hänelle itselleen aiheutetusta. Syynä on aina lapsuudenkoti. Jos siis ihminen muuten ihan tervepäinen. Jos nyt miettii vaikka työyhteisöjä. Osa on ihme nillittäjiä, ja varmaan itsekin olisin, ellen haluaisi näytellä mukavaa, mutta oikeasti se nillitys on vain osaamattomuutta ja ehkä jopa omien rajojen koossaolemisen puutetta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Ja minä en oikein tajua tuota "sinä,saat olla mukava ihminen jos haluat". Jos se olisi ihmisten halusta kiinni, niin mikseivät sitten kaikki ole mukavia?
ap
Kaikki eivät jaksa tai osaa olla mukavia. Joillain on myös uskomuksia, että he ovat pahoja tai epäonnistuneita tai jotenkin pilalla. Kukaan ei ole lopullisesti niin pilalla, jos omaa motivaatiota riittää.
Mukavuudessahan ei ole kyse siitä, että joku on syntynyt päivänpaisteeksi ja toinen ei, vaikka toki temperamenttierot vaikuttavatkin. Oleellista on oma käytös ja omaa käytöstäänhän voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
Koska ihminen joka tuntee rajansa ja usein totta kai sitä kautta myös OIKEUTENSA ei nillitä, koska hänen ei tarvitse, koska hän oikeuttaa asiansa sanomisen reilusti ja suoraan ja toivottavasti tietenkin myös suht neutraalisti, eli asiana, aiheuttamatta vastaaanottajalle huonoudentunnetta.
Mutta vastuu on sellaisella ihmisellä koko ajan itsellään. Minä sanon, minä edellytän, minä pyydän. Toisen kuuluu vastata siihen, jos kysyjä rikkoo hänen rajojaan jne.
Eikä niin että mari mari kun nuo toiset ei koskaaan ja nääh nääh nyt saan haukkuakin heitä, plääh.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Ja minä en oikein tajua tuota "sinä,saat olla mukava ihminen jos haluat". Jos se olisi ihmisten halusta kiinni, niin mikseivät sitten kaikki ole mukavia?
apKaikki eivät jaksa tai osaa olla mukavia. Joillain on myös uskomuksia, että he ovat pahoja tai epäonnistuneita tai jotenkin pilalla. Kukaan ei ole lopullisesti niin pilalla, jos omaa motivaatiota riittää.
No mikä oikeus heillä on levitellä tätä oloaan toisille?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudessahan ei ole kyse siitä, että joku on syntynyt päivänpaisteeksi ja toinen ei, vaikka toki temperamenttierot vaikuttavatkin. Oleellista on oma käytös ja omaa käytöstäänhän voi muuttaa.
No, muuttakaapas sitten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se toinen tenava oli?
Kotona. Hän ei yleensä ikinä halua lähteä minnekään, missä ei ole tiedossa jotain erityisen kivaa.
ap
Terve tenava: hänelle tekee yhtä pahaa olla sinun lähellä kuin sinulle oli paha olla oman äitisi lähellä. Sinusta on tullut äitisi. Onneksi lapsi ottaa sinuun etäisyyttä ja ehkä hän ei jatka tätä ketjua.
Hyvä ratkaisu että lapset ovat isällään. Jos sinua ahdistaa miehen ja lasten tapaaminen, niin pitäkää reilusti väliä heidän tapaamisessa. Luulen että heitä ahdistaa myös koska sinua ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Ja minä en oikein tajua tuota "sinä,saat olla mukava ihminen jos haluat". Jos se olisi ihmisten halusta kiinni, niin mikseivät sitten kaikki ole mukavia?
apKaikki eivät jaksa tai osaa olla mukavia. Joillain on myös uskomuksia, että he ovat pahoja tai epäonnistuneita tai jotenkin pilalla. Kukaan ei ole lopullisesti niin pilalla, jos omaa motivaatiota riittää.
No mikä oikeus heillä on levitellä tätä oloaan toisille?
ap
Sinä itsehän uskot nyt että olet pilalla. Ja näytät uskovan että sinulla on oikeus levitellä tätä oloa toisille. Ennen kaikkea levität sitä oloa koko ajan miehellesi ja lapsillesi. Sinulla ei myöskään ole siihen oikeutta, lopeta se. Anna heidän olla.
Vierailija kirjoitti:
Koska ihminen joka tuntee rajansa ja usein totta kai sitä kautta myös OIKEUTENSA ei nillitä, koska hänen ei tarvitse, koska hän oikeuttaa asiansa sanomisen reilusti ja suoraan ja toivottavasti tietenkin myös suht neutraalisti, eli asiana, aiheuttamatta vastaaanottajalle huonoudentunnetta.
Mutta vastuu on sellaisella ihmisellä koko ajan itsellään. Minä sanon, minä edellytän, minä pyydän. Toisen kuuluu vastata siihen, jos kysyjä rikkoo hänen rajojaan jne.
Eikä niin että mari mari kun nuo toiset ei koskaaan ja nääh nääh nyt saan haukkuakin heitä, plääh.
ap
Niin tähän vielä piti kommentoida, että ongelmahan usein syntyy siitä, etä tällainen OIKEUTENSA (mutta heikosti velvollisuutensa ja vastuunsa) tunteva ihminen käskee. No, joku kertoo hänelle, että ei näin, nyt rikoit rajojani. Niin sen sijaan, että oikeutensa tuntevaa kiinnostaisi oma vuorovaikutuksensa toisen kanssa, ja haluaisi siinä kehittyä, häntä ei kiinnosta sen toisen rajat, ja hän kokee sen, että toinen huomauttaa siitä, uhkana. Aivan käsittämätöntä. Miksi nousta vlta-asemaan, jos ei kerran ymmärrä vastuutaan ja velvollisuuttaan kunnioittaa muita?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan.
Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)
apEn tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.
Mmm.... ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta eikö raiskatulla tule myös ongelma siitä, että rajat on rikottu, niin kun hän tapaa ei-raiskaajan, joka rakastaa, niin potkii tätäkin pois? Kuka sellainen raiskattu onnellinen on? Kukaan ei voi häntä rakastaa.
apSiis hänen pitää saada rajansa määriteltyä uudelleen. Siihen hommaan tarvitaan tietty rauha ja ehkä sinäkin alitajuisesti juuri siksi nyt olet eristäytynyt. Sinun pitäisi oppia mieltämään sinut itseksesi, vain sinuksi. Sinä määrität omat rajasi, ei äitisi odotuksineen / hyväksikäyttäjä, joka tulee ja ottaa haluamansa. Sinä saat määritellä, mikä sinusta tuntuu hyvältä tai pahalta, mitä haluat tai et halua. SInä saat määrittää, millainen ihminen haluat olla ja olet. Sinä saat olla paskiainen, jos haluat ja saat olla mukava ihminen, jos haluat sitä mielummin. Jätä äitisi ajatuksineen omien rajojesi ulkopuolelle.
Ja minä en oikein tajua tuota "sinä,saat olla mukava ihminen jos haluat". Jos se olisi ihmisten halusta kiinni, niin mikseivät sitten kaikki ole mukavia?
apKaikki eivät jaksa tai osaa olla mukavia. Joillain on myös uskomuksia, että he ovat pahoja tai epäonnistuneita tai jotenkin pilalla. Kukaan ei ole lopullisesti niin pilalla, jos omaa motivaatiota riittää.
No mikä oikeus heillä on levitellä tätä oloaan toisille?
apSinä itsehän uskot nyt että olet pilalla. Ja näytät uskovan että sinulla on oikeus levitellä tätä oloa toisille. Ennen kaikkea levität sitä oloa koko ajan miehellesi ja lapsillesi. Sinulla ei myöskään ole siihen oikeutta, lopeta se. Anna heidän olla.
Joo, mä osasinkin tehdä sen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ihminen joka tuntee rajansa ja usein totta kai sitä kautta myös OIKEUTENSA ei nillitä, koska hänen ei tarvitse, koska hän oikeuttaa asiansa sanomisen reilusti ja suoraan ja toivottavasti tietenkin myös suht neutraalisti, eli asiana, aiheuttamatta vastaaanottajalle huonoudentunnetta.
Mutta vastuu on sellaisella ihmisellä koko ajan itsellään. Minä sanon, minä edellytän, minä pyydän. Toisen kuuluu vastata siihen, jos kysyjä rikkoo hänen rajojaan jne.
Eikä niin että mari mari kun nuo toiset ei koskaaan ja nääh nääh nyt saan haukkuakin heitä, plääh.
apNiin tähän vielä piti kommentoida, että ongelmahan usein syntyy siitä, etä tällainen OIKEUTENSA (mutta heikosti velvollisuutensa ja vastuunsa) tunteva ihminen käskee. No, joku kertoo hänelle, että ei näin, nyt rikoit rajojani. Niin sen sijaan, että oikeutensa tuntevaa kiinnostaisi oma vuorovaikutuksensa toisen kanssa, ja haluaisi siinä kehittyä, häntä ei kiinnosta sen toisen rajat, ja hän kokee sen, että toinen huomauttaa siitä, uhkana. Aivan käsittämätöntä. Miksi nousta vlta-asemaan, jos ei kerran ymmärrä vastuutaan ja velvollisuuttaan kunnioittaa muita?
ap
Eli mun yhtenä haasteena on se, että jos tällainen vastuitaan ymmärtämätön ihminen oikeuksin kokee minun uhanneen häntä, kun HÄN tallasi mun varpaille, niin HÄN ON SE, JOKA LOPULTA ITKEE, EN MINÄ.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyspotilaiden hoito on Suomessa mennyt todella oudoksi. Tämä ap on ollut laitoshoidossa jo yli pari kuukautta, vaikkei hän halua sitä täällä palstalla myöntää. Perheen ja sukulaisten tapaamisoikeutta on rajoitettu hoidon nimissä, mutta nettiä saa käyttää ilmeisen rajoittamattomasti. Se ei voi olla hyväksi.
Mahtaako hoitohenkilökunta tietää, mihin hän nettiä käyttää... Terapia ei varmasti tuota tulossa, kun täällä keskustelupalstalla ap ajautuu jatkuvasti jankkaamisen ja itsesäälin kierteeseen.
En tiedä ymmärrettiinkö ihan samoin. Tarkoitin minuutesi rajoja. Esim. raiskaaja rikkoo toisen minuuden rajat ja samaa tekee henkinen alistaja. Lopulta uhri ei enää tiedä, missä hänen minuutensa rajat menevät, koska ne on poljettu ja hajotettu niin moneen kertaan.