Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa suurin unelmani olisi elää niin, että ihmiset, jotka ovat satuttaneet minua tai jotka tuomitsevat tietämättä asioita jne saisivat varoa minua ja kiristelisivät hampaitaan kiukusta takiani ja kärsisivät siksi, etteivät itse opi mitään ihmisyydestä ja toisten kunnioittamisesta.

Jalompaa vielä olisi kai mennä senkin yli ja syleillä heitäkin aidolla rakkaudella.

ap

Tavallaan siis janoat kostoa. Tuolla tavalla ajattelemalla odotat, että asiat ensin olisivat jotenkin toisin, ja vasta sitten voisit alkaa täysipainoisesti elää omaa elämääsi. Nyt heität elämääsi hukkaan, kun odotat tuollaista tilannetta, jossa muut varovat sinua ja kiristelevät hampaitaan kiukusta. Ehkä sellaista ei koskaan tule! Elämäsi kuluu kostonhimossa, ja kuolinvuoteellasi huomaat, ettei kostonhimosi saanut edes täyttymystään - näin dramaattisesti ilmaistuna.

Niin, toki totta. Mutta mitäpä muutakaan mä voisin paranemisprosessini aikana tehdä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.

ap

Joo, ja minä ymmärrän sinua siinä. Ja jos et saa itseäsi kuntoon, sinun on varmaan paras pysytellä heistä erossa. Kuten sanoin, olemme isämme kanssa pysyvässä erossa, koska hän ei ole koskaan saanut päätään kuntoon. 

Ihmiset eivät ole kategorisesti hyviä ja pahoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun. Käytös voi muuttua parempaan ja pahempaan, niinhän sinullekin on käynyt.

Toivoisin, että oppisit irtautumaan tuosta nykyisestä kehästäsi, koska se ei selvästikään toimi ja kokeilemaan jotain muuta. Täysin ehjää sinusta ei koskaan tule, hyväksy se ja mene kohti parasta mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.

ap

Joo, ja minä ymmärrän sinua siinä. Ja jos et saa itseäsi kuntoon, sinun on varmaan paras pysytellä heistä erossa. Kuten sanoin, olemme isämme kanssa pysyvässä erossa, koska hän ei ole koskaan saanut päätään kuntoon. 

Ihmiset eivät ole kategorisesti hyviä ja pahoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun. Käytös voi muuttua parempaan ja pahempaan, niinhän sinullekin on käynyt.

Toivoisin, että oppisit irtautumaan tuosta nykyisestä kehästäsi, koska se ei selvästikään toimi ja kokeilemaan jotain muuta. Täysin ehjää sinusta ei koskaan tule, hyväksy se ja mene kohti parasta mahdollista. 

Kiitos, lopulta löytyi yhteinen pinta meille, eli etten ota sanojasi pistoina, vaan tajuan, toteamuksiksi. Mulla ei ole varaa laskea asiaa käsistäni vähällä, mulla ovat kyseessä lapseni, jotka tarvitsisivat äitiään, ei vanhempi, joka on....no, vanhempi. Pärjää eikä enää kasva.

ap

Ei siinä mitään.

Ootko lukenut joskus kirjan Nancy?

Siinä on hyvä kuvaus skitsofreenikosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa suurin unelmani olisi elää niin, että ihmiset, jotka ovat satuttaneet minua tai jotka tuomitsevat tietämättä asioita jne saisivat varoa minua ja kiristelisivät hampaitaan kiukusta takiani ja kärsisivät siksi, etteivät itse opi mitään ihmisyydestä ja toisten kunnioittamisesta.

Jalompaa vielä olisi kai mennä senkin yli ja syleillä heitäkin aidolla rakkaudella.

ap

Tavallaan siis janoat kostoa. Tuolla tavalla ajattelemalla odotat, että asiat ensin olisivat jotenkin toisin, ja vasta sitten voisit alkaa täysipainoisesti elää omaa elämääsi. Nyt heität elämääsi hukkaan, kun odotat tuollaista tilannetta, jossa muut varovat sinua ja kiristelevät hampaitaan kiukusta. Ehkä sellaista ei koskaan tule! Elämäsi kuluu kostonhimossa, ja kuolinvuoteellasi huomaat, ettei kostonhimosi saanut edes täyttymystään - näin dramaattisesti ilmaistuna.

Niin, toki totta. Mutta mitäpä muutakaan mä voisin paranemisprosessini aikana tehdä?

ap

Mitä se paranemisprosessi sinulle tarkoittaa? Minkälaiseksi ajattelet itsesi silloin, kun olet parantunut?

"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."

Tämäkin oli hieno lause.

Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.

ap

Ei tän ihmisen äidissä ole mitään vikaa.

Kivari on itse niin hullu, että mikään terapeutti ei pysty auttamaan, koska syytä on haettu jostain lapsuudesta vaikka kivari on itse luita ja ytimiään myöden paha ja sairas.

Ei hän ole lapsenakaan kestänyt normaalia kasvatusta, joka nyt kuitenkin kuuluu vanhemmille. Hän näkee sen ihmeellisenä mörkönä jota vastaan on pitänyt taistella kaikin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.

ap

Joo, ja minä ymmärrän sinua siinä. Ja jos et saa itseäsi kuntoon, sinun on varmaan paras pysytellä heistä erossa. Kuten sanoin, olemme isämme kanssa pysyvässä erossa, koska hän ei ole koskaan saanut päätään kuntoon. 

Ihmiset eivät ole kategorisesti hyviä ja pahoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun. Käytös voi muuttua parempaan ja pahempaan, niinhän sinullekin on käynyt.

Toivoisin, että oppisit irtautumaan tuosta nykyisestä kehästäsi, koska se ei selvästikään toimi ja kokeilemaan jotain muuta. Täysin ehjää sinusta ei koskaan tule, hyväksy se ja mene kohti parasta mahdollista. 

Kiitos, lopulta löytyi yhteinen pinta meille, eli etten ota sanojasi pistoina, vaan tajuan, toteamuksiksi. Mulla ei ole varaa laskea asiaa käsistäni vähällä, mulla ovat kyseessä lapseni, jotka tarvitsisivat äitiään, ei vanhempi, joka on....no, vanhempi. Pärjää eikä enää kasva.

ap

Näin ulkopuolisena näkisin tärkeänä sen, että lemppaisit äitisi (ainakin toistaiseksi) sekä elämästäsi ja ajatuksistasi. Näin ehkä pääsisit sellaiseen pisteeseen, että pystyisit olemaan äiti omille lapsillesi ja lisäksi voisit nauttia elämästäsi ja tuntea keveyttä ja onnea. Nyt elämäsi menee ihan hukkaan.

Tulee ihan mieleen, että olet hukkumassa ja pidät henkesi hädässä kiinni jostain etkä tajua, että juuri se asia vetää sinua syvyyksiin ja irti päästämällä pääsisitkin turvallisesti pinnalle sen sijaan kun nyt kuvittelet hukkuvasi, jos irrotat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään.

Ootko lukenut joskus kirjan Nancy?

Siinä on hyvä kuvaus skitsofreenikosta.

Olen, jo nuorena! Mutta Nancylla ei ollut skitsofreniaa.

Mietin, että jos äitini olisi hyväksynyt puoliksikaan minut siten kuin Nancyn äiti lapsensa niin a vot. Deborah koitti aina auttaa Nancya. Nancy oli selkeästi jotenkin neurologisesti vaurioitunut :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tän ihmisen äidissä ole mitään vikaa.

Kivari on itse niin hullu, että mikään terapeutti ei pysty auttamaan, koska syytä on haettu jostain lapsuudesta vaikka kivari on itse luita ja ytimiään myöden paha ja sairas.

Ei hän ole lapsenakaan kestänyt normaalia kasvatusta, joka nyt kuitenkin kuuluu vanhemmille. Hän näkee sen ihmeellisenä mörkönä jota vastaan on pitänyt taistella kaikin keinoin.

Ei sillä ole väliä, onko äidissä vikaa vai ei. Jos ap voi huonosti äidin vuoksi, hänelle on terveellistä ottaa kunnon hajurako eikä pakottaa itseään uskomaan, että äiti on oikeassa. Jos äiti oli oikeassa, on mahdollista, että välit korjaantuvat myöhemmin. Jos taas ap oli oikeassa, hänen elämänsä helpottuu. 

Vierailija kirjoitti:

"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."

Tämäkin oli hieno lause.

Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.

ap

Aikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.

Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."

Tämäkin oli hieno lause.

Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.

ap

Aikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.

Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.

Minulla ainakin on ollut lapsesta asti vaikea alistua mielivaltaiselle, arvaamattomalle tai epäreilulle auktoriteetille. Silti olen superkiltti ja pidetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään.

Ootko lukenut joskus kirjan Nancy?

Siinä on hyvä kuvaus skitsofreenikosta.

Olen, jo nuorena! Mutta Nancylla ei ollut skitsofreniaa.

Mietin, että jos äitini olisi hyväksynyt puoliksikaan minut siten kuin Nancyn äiti lapsensa niin a vot. Deborah koitti aina auttaa Nancya. Nancy oli selkeästi jotenkin neurologisesti vaurioitunut :(

ap

Eli sinut olisi pitänyt saada hoitoon?

Deborah lopulta päästi lapsensa pois, kun huomasi ettei voinut päävikaisen henkilön kanssa olla, eikä pystynyt auttamaan. Nancy ei pystyneet parhaimmatkaan ammattilaiset auttamaan, kuten ei sinuakaan, koska hän oli niin sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa suurin unelmani olisi elää niin, että ihmiset, jotka ovat satuttaneet minua tai jotka tuomitsevat tietämättä asioita jne saisivat varoa minua ja kiristelisivät hampaitaan kiukusta takiani ja kärsisivät siksi, etteivät itse opi mitään ihmisyydestä ja toisten kunnioittamisesta.

Jalompaa vielä olisi kai mennä senkin yli ja syleillä heitäkin aidolla rakkaudella.

ap

Tavallaan siis janoat kostoa. Tuolla tavalla ajattelemalla odotat, että asiat ensin olisivat jotenkin toisin, ja vasta sitten voisit alkaa täysipainoisesti elää omaa elämääsi. Nyt heität elämääsi hukkaan, kun odotat tuollaista tilannetta, jossa muut varovat sinua ja kiristelevät hampaitaan kiukusta. Ehkä sellaista ei koskaan tule! Elämäsi kuluu kostonhimossa, ja kuolinvuoteellasi huomaat, ettei kostonhimosi saanut edes täyttymystään - näin dramaattisesti ilmaistuna.

Niin, toki totta. Mutta mitäpä muutakaan mä voisin paranemisprosessini aikana tehdä?

ap

Mitä se paranemisprosessi sinulle tarkoittaa? Minkälaiseksi ajattelet itsesi silloin, kun olet parantunut?

Että minua ei vaivaa ne kokemukset, joista (ilmeisesti) huonoksi itsensä tunteminen kohoaa. Eikä mun siksi tarvitse väistellä elämää, tilanteita, ihmisiä. Esimerkiksi esiintymistilanne. Tai vaikka suun aukaiseminen kun haluaisin sanoa jotain vaikka työpaikalla tms. Nyt tunnen itseni huonoksi, menisi se miten tahansa ja jos "hölmöilen" vaarattomasti jollainlailla, olen tuskainen vaikka samalla ihmettelen, että miksi helvetissä välitän, koska asialla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Että miksi en vain pääse asian yläpuolelle! Ja sitten pitää olla hiljaa ja muka sellainen loiva. Hajuton ja mauton, että kaaaaikkki tykkäis. Ei oma itsensä.

ap

Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.

ap

Joo, ja minä ymmärrän sinua siinä. Ja jos et saa itseäsi kuntoon, sinun on varmaan paras pysytellä heistä erossa. Kuten sanoin, olemme isämme kanssa pysyvässä erossa, koska hän ei ole koskaan saanut päätään kuntoon. 

Ihmiset eivät ole kategorisesti hyviä ja pahoja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun. Käytös voi muuttua parempaan ja pahempaan, niinhän sinullekin on käynyt.

Toivoisin, että oppisit irtautumaan tuosta nykyisestä kehästäsi, koska se ei selvästikään toimi ja kokeilemaan jotain muuta. Täysin ehjää sinusta ei koskaan tule, hyväksy se ja mene kohti parasta mahdollista. 

Kiitos, lopulta löytyi yhteinen pinta meille, eli etten ota sanojasi pistoina, vaan tajuan, toteamuksiksi. Mulla ei ole varaa laskea asiaa käsistäni vähällä, mulla ovat kyseessä lapseni, jotka tarvitsisivat äitiään, ei vanhempi, joka on....no, vanhempi. Pärjää eikä enää kasva.

ap

Näin ulkopuolisena näkisin tärkeänä sen, että lemppaisit äitisi (ainakin toistaiseksi) sekä elämästäsi ja ajatuksistasi. Näin ehkä pääsisit sellaiseen pisteeseen, että pystyisit olemaan äiti omille lapsillesi ja lisäksi voisit nauttia elämästäsi ja tuntea keveyttä ja onnea. Nyt elämäsi menee ihan hukkaan.

Tulee ihan mieleen, että olet hukkumassa ja pidät henkesi hädässä kiinni jostain etkä tajua, että juuri se asia vetää sinua syvyyksiin ja irti päästämällä pääsisitkin turvallisesti pinnalle sen sijaan kun nyt kuvittelet hukkuvasi, jos irrotat. 

Olipa hyvin sanottu! Voisi ajatella, että ap:n äiti on vaikka painava, vettynyt vaate, johon hukkumassa oleva ap takertuu. Ja siksi hänen elämänsä on yhtä pyristelyä, jotta jotenkin pysyisi pinnalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."

Tämäkin oli hieno lause.

Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.

ap

Aikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.

Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.

Minulla ainakin on ollut lapsesta asti vaikea alistua mielivaltaiselle, arvaamattomalle tai epäreilulle auktoriteetille. Silti olen superkiltti ja pidetty. 

Varmaan kuin mun mies. Siis ei sekään ole homomammelin tapainen kasvattaja, ja ihan ulkoavaruudesta noi "lapsi loukkaa ja on ilkeä" -ajatukset siihen päälle on liimattu. Jos sanoo jotain asiaa, että se on homoa. what? Siis kotona, joskus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."

Tämäkin oli hieno lause.

Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.

ap

Aikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.

Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.

Minulla ainakin on ollut lapsesta asti vaikea alistua mielivaltaiselle, arvaamattomalle tai epäreilulle auktoriteetille. Silti olen superkiltti ja pidetty. 

Ikävä kyllä kertomasi perusteella sun äitisi ei ole tehnyt mitään niin ihmeellistä, että siitä pitäisi terapiassa juosta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että ap:n kasvatuksessa on ollut jotain sellaista, mikä on estänyt häntä muodostamasta ja oppimasta omia rajojaan. Tunnet, että sinut on pakotettu nielemään asioita ja sinun on alistuttava? Siksi suhtaudut nyt niin aggressiivisesti mihinkään, mitä sinulta odotetaan - et halua uudelleen tilanteeseen, missä rajasi rikotaan. 

Juu, juuri näin. Lapset toivat hankaluutta, koska he rikkovat niitä rajoja aivan koko ajan, jos heille antaa rakkautensa, eikä alista heitä rajoihinsa. Ja siis mun rajat jolloin voin hyvin ovat todella kaukana, eli rajoja rikkoo jo hyvinkin pieni asia. Se ei ole ongelma aikuisten kanssa, koska aikuiset harvemmin tarvitsevat minulta mitään erityistä. Saati, että heillä ois oikeutta vaatia sitä :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskinäinen suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin ja läheisissä suhteissa voidaan mennä pahiten solmuun."

Tämäkin oli hieno lause.

Se kuvaa mieheni ja minun välejä, ja nyt kun luin lausettasi, joka on oiekasti opettaja minulle, niin sehän kertoo SUORAAN sen, että koska äitini ei homomamman(anteeksi nimitys) tavoin suostunut vuorovaikuttamaan, vaan autoritäärisesti määräili (varmasti homomammelia sata keraa pahemmin) niin enpä mä ollut oppinut, että suhde vaikuttaa käytökseen molemmin puolin . Eli siis että mun ei vain tartte niellä kaikkea mistä en pidä. Ja en pitänyt monistakaan asioista vaikka mies on kunnon mies.

ap

Aikuisiän parisuhteet on täysin eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde, jossa kuitenkin vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta yhteiskunta kelpoinen kansalainen joka tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.

Jos sulla on jo lapsena ollut ongelmia alistua mihinkään auktoriteettiin, niin se kertoo siitä että sulla on niitä ihan samoja ongelmia kuin niillä rikollisilla joita on vankilat täynnä.

Minulla ainakin on ollut lapsesta asti vaikea alistua mielivaltaiselle, arvaamattomalle tai epäreilulle auktoriteetille. Silti olen superkiltti ja pidetty. 

Varmaan kuin mun mies. Siis ei sekään ole homomammelin tapainen kasvattaja, ja ihan ulkoavaruudesta noi "lapsi loukkaa ja on ilkeä" -ajatukset siihen päälle on liimattu. Jos sanoo jotain asiaa, että se on homoa. what? Siis kotona, joskus.

ap

Ei, vaan mitään homottelua ei tarvitse tehdä.

Ei lapsi ole ilkeä eikä se äitikään.. Se on vaan kasvattamista.