Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!
Mies siis asuu lasten kanssa, koska minä olin lapsuuteni psyykkisesti pahoinvoiva ja se kiellettiin. Siis kukaan ei hyväksynyt asiaa, joten koitin voida niin hyvin kuin osasin. Hankin lapsiakin ja perheen, mutta siellä asiat eivät enää sujuneet lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja muutin pois. Joku äskettäin hienosti oivalsikin, että pakenen tavallaan jotain itsessäni, ja se on varmasti totta.
Tänään mies tuli käymään lapsen kanssa (lapsen aloitteesta) luonani, ja käynti meni ihan hyvin, tosin pientä päänsärkyä tunsin jo sen aikana, mutta heidän lähdettyään mulle tuli taas kerran todella paha olo. Päänsärkyä, oksennuttaa, aivan kuin tuntisin nyt sitä kuvotusta, jota äitini aiheutti minussa pienenä, ja jota ei saanut näyttää. Voiko se olla mahdollista, että se on sitä, siis juontuu siitä?
Koska miestä ja lasta vastaan persoonina minulla ei ollut mitään, mutta jokin siinä, että tilaani vain tullaan nostaa nyt tällaista pintaan, vaikka koitan ajatella, että pitäisihän sen nyt olla aivan normaalia, että tullaan ja että käyvät ja lapsikin sitä varmasti tarvitsee.
Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa.
Hankalaa, koska en haluaisi torjua heitä, mutta tämä olo on huono!
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä kertoi pojalla olleen läppärin matkalla sylissä takapenkillä 😆
Mulla ois taas mennyt käämi.
apMihin?
Siihen pojan riippuvuuden sivustaseuraamiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se poikahan oli tässäkin tarinassa se, joka ei lähde mihinkään jos ei ole mitään erityisen kivaa tiedossa. Ja ei ole mistään kiitollinen, kiukuttelee joulunakin jo valmiiksi.
Onneksi Ähtäri nosti huomion pelaamisesta niin että sinne ei tarvinnut pakottaa.
apNo joo, pikkujätkät on kovia pelaamaan, muttei niitä sen takia vihata.
Pilaavat vain oman elämänsä sillä.
apPilaavat? Miten se siitä pilalle menee?
Hänkin voi sitten kaksikymppisenä tehdä aloituksen, että apua, tajusin just, että olen hukannut koko elämäni peleille.
ap
Minusta se on elämän hukkaamista, kun pieni lapsi pelaa, on netissä tai laitteella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä kertoi pojalla olleen läppärin matkalla sylissä takapenkillä 😆
Mulla ois taas mennyt käämi.
apMihin?
Siihen pojan riippuvuuden sivustaseuraamiseen.
ap
Ai. Niin joo.. Sinustahan normaali vanhemman ja lapsen kanssakäyminen ja kasvattaminen on jotenkin sairasta.
Tiedätkö mitä, normaalit vanhemmat rajoittavat lasten peliaikaa.
Mutta jos sitä kieltää, niin hän hukkaa elämänsä mököttämällä kiellosta ja voimalla silti huonosti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se poikahan oli tässäkin tarinassa se, joka ei lähde mihinkään jos ei ole mitään erityisen kivaa tiedossa. Ja ei ole mistään kiitollinen, kiukuttelee joulunakin jo valmiiksi.
Onneksi Ähtäri nosti huomion pelaamisesta niin että sinne ei tarvinnut pakottaa.
apNo joo, pikkujätkät on kovia pelaamaan, muttei niitä sen takia vihata.
Pilaavat vain oman elämänsä sillä.
apPilaavat? Miten se siitä pilalle menee?
Hänkin voi sitten kaksikymppisenä tehdä aloituksen, että apua, tajusin just, että olen hukannut koko elämäni peleille.
ap
Se on nykyaikaa. Sitä voi rajoittaa, käyttää auktoriteettiaan ja ottaa pelikoneita pois. Määrätä koska pelataan. Näin meillä tehdään. Määrään lapsiani. Ei ne itse tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kyllä kertoi pojalla olleen läppärin matkalla sylissä takapenkillä 😆
Mulla ois taas mennyt käämi.
apMihin?
Siihen pojan riippuvuuden sivustaseuraamiseen.
apAi. Niin joo.. Sinustahan normaali vanhemman ja lapsen kanssakäyminen ja kasvattaminen on jotenkin sairasta.
Tiedätkö mitä, normaalit vanhemmat rajoittavat lasten peliaikaa.
Se rajoittaminen ei mitenkään tee hänen elämäänsä sen vähempää hukkaanheitetyksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se poikahan oli tässäkin tarinassa se, joka ei lähde mihinkään jos ei ole mitään erityisen kivaa tiedossa. Ja ei ole mistään kiitollinen, kiukuttelee joulunakin jo valmiiksi.
Onneksi Ähtäri nosti huomion pelaamisesta niin että sinne ei tarvinnut pakottaa.
apNo joo, pikkujätkät on kovia pelaamaan, muttei niitä sen takia vihata.
Pilaavat vain oman elämänsä sillä.
apPilaavat? Miten se siitä pilalle menee?
Hänkin voi sitten kaksikymppisenä tehdä aloituksen, että apua, tajusin just, että olen hukannut koko elämäni peleille.
apSe on nykyaikaa. Sitä voi rajoittaa, käyttää auktoriteettiaan ja ottaa pelikoneita pois. Määrätä koska pelataan. Näin meillä tehdään. Määrään lapsiani. Ei ne itse tajua.
Mä en määrää lapsiani. Se voi jättää siemenen, että kun vanhempi ei enää määrää, addiktiota ei hallitse enää kukaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Kai Tämä ole kivikissaäiti. Eikös hän asu lastensa kanssa?
Ap:llä on varmaan aivan kauhea olo. Hänen lapsillaan on varmaan myös kurja olla, kun ap lähti pois.
Kannattaisiko ap:n pyrkiä sisälle psykiatriseen sairaalaan, jossa etsittäisiin toimiva lääkeyhdistelmä?
Tämä on nimenomaan Kivikissaäiti. Hän ei ole yli pariin kuukauteen ollut lastensa ja miehensä kanssa kotona.
Ahaa, no sitten. En tiennyt, että ei asu lastensa kanssa. Ehkä tuo erillään olo on lapsille hyväksi
En tiennyt tätä käännettä. Miksei kivikissaäiti hakeudu hoitoon ja syö sieltä saamiaan lääkkeitä.
Mitenkähän hänen oli suhteensa muuttuvat, kun lapset muuttavat omilleen.
No mitä kuvittelet tuosta hänen "yksiöstään", jossa mies ja lapsi käyvät häntä katsomassa 1-2 kertaa kuukaudessa, jossa on aikaa palstailla aamusta iltaan ja josta ei pääse lähtemään mukaan esim. Ähtärin matkalle? En tiedä, miksi Kivikissa yrittää peitellä tätä asiaa, vaikka täällä taisi kerran olla joku hänen tutun tuttunsakin kommentoimassa, joka tiesi asiasta. Laitoshoito on varmasti hyvä asia, vaikkei siitä vielä näiden ketjujen perusteella ainakaan ole ollut Kivikselle hyötyä.
Ja siis on lapsella kaksi laitteetonta päivää. Minusta saisi olla kolme, mutta en päätä asiasta yksin. Enkä voi hyvin katsellessani sitä elämänsä hukkaan heittäjää mököttämässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Kai Tämä ole kivikissaäiti. Eikös hän asu lastensa kanssa?
Ap:llä on varmaan aivan kauhea olo. Hänen lapsillaan on varmaan myös kurja olla, kun ap lähti pois.
Kannattaisiko ap:n pyrkiä sisälle psykiatriseen sairaalaan, jossa etsittäisiin toimiva lääkeyhdistelmä?
Tämä on nimenomaan Kivikissaäiti. Hän ei ole yli pariin kuukauteen ollut lastensa ja miehensä kanssa kotona.
Ahaa, no sitten. En tiennyt, että ei asu lastensa kanssa. Ehkä tuo erillään olo on lapsille hyväksi
En tiennyt tätä käännettä. Miksei kivikissaäiti hakeudu hoitoon ja syö sieltä saamiaan lääkkeitä.
Mitenkähän hänen oli suhteensa muuttuvat, kun lapset muuttavat omilleen.
No mitä kuvittelet tuosta hänen "yksiöstään", jossa mies ja lapsi käyvät häntä katsomassa 1-2 kertaa kuukaudessa, jossa on aikaa palstailla aamusta iltaan ja josta ei pääse lähtemään mukaan esim. Ähtärin matkalle? En tiedä, miksi Kivikissa yrittää peitellä tätä asiaa, vaikka täällä taisi kerran olla joku hänen tutun tuttunsakin kommentoimassa, joka tiesi asiasta. Laitoshoito on varmasti hyvä asia, vaikkei siitä vielä näiden ketjujen perusteella ainakaan ole ollut Kivikselle hyötyä.
Ei ole kommentoimassa kukaan tutun tuttu, enkä tajua, miten sinusta jonkun aikuisen mielestä Ähtärin matka ois niin ihana asia, ettei mieluummin jäisi kotiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Kai Tämä ole kivikissaäiti. Eikös hän asu lastensa kanssa?
Ap:llä on varmaan aivan kauhea olo. Hänen lapsillaan on varmaan myös kurja olla, kun ap lähti pois.
Kannattaisiko ap:n pyrkiä sisälle psykiatriseen sairaalaan, jossa etsittäisiin toimiva lääkeyhdistelmä?
Tämä on nimenomaan Kivikissaäiti. Hän ei ole yli pariin kuukauteen ollut lastensa ja miehensä kanssa kotona.
Ahaa, no sitten. En tiennyt, että ei asu lastensa kanssa. Ehkä tuo erillään olo on lapsille hyväksi
En tiennyt tätä käännettä. Miksei kivikissaäiti hakeudu hoitoon ja syö sieltä saamiaan lääkkeitä.
Mitenkähän hänen oli suhteensa muuttuvat, kun lapset muuttavat omilleen.
No mitä kuvittelet tuosta hänen "yksiöstään", jossa mies ja lapsi käyvät häntä katsomassa 1-2 kertaa kuukaudessa, jossa on aikaa palstailla aamusta iltaan ja josta ei pääse lähtemään mukaan esim. Ähtärin matkalle? En tiedä, miksi Kivikissa yrittää peitellä tätä asiaa, vaikka täällä taisi kerran olla joku hänen tutun tuttunsakin kommentoimassa, joka tiesi asiasta. Laitoshoito on varmasti hyvä asia, vaikkei siitä vielä näiden ketjujen perusteella ainakaan ole ollut Kivikselle hyötyä.
No tuo on kyllä ihan totta.
Onpa hyvä. Laitos on hänelle varmasti paras paikka.
Ajattelinkin sen jouluisen sekoilun jälkeen, että on ihme jos ei hän joudu johonkin sisään.
Varsinkin, kun oon siellä Ähtärissä kyllä jo kerran käynyt (kesällä). Että ei edes uteliaisuudesta kiinnostanut lähteä. Ja kun tiesin, etttä oisin voinut huonosti koko ajan. Näin se tuli myös halvemmaksi :)
ap
Kaikkea hyvää sinulle. Onneksi olet jossain sisällä. Eli ne sun työt taitaa olla jotain parantavaa askartelua siellä laitoksessa?
Koen lapseni elämän hukkaan heitetyksi. Tyttären elämä tuskin menee hukkaan, sen verran ponteva tapaus.
ap
Niin kuka jaksaa kasvattaa sellaista, jonka elämän näkee menevän hukkaan? Mulla ei ollut voimia siihen.
ap
Ainoa toivoni on, että MINÄ olin siinä väärässä, eikä pojan elämä mene hukkaan.
ap
Hih Hih hii. Jäätävää varmaan olla laitoskamaa.
Toivotan sinulle voimia ja jaksamista. Joitain ilkeitä viestejä olet saanut ja peukkujakin niille, yritä jättää omaan arvoonsa. On vaikea selittää ja saada toinen ymmärtämään oma rikkinäisyys jos se on totaalista. Äiti särki minun psyykeni lapsuudessa niin pahoin, että meni monta vuotta ennen kuin tunnistin itseni edes peilistä. En osannut lainkaan yhdistää henkistä minääni kehoon, ne olivat koko lapsuuden ja nuoruuden ajan erillisiä, ruumis oli se mitä äiti satutti ja tuhosi, mutta mieleni oli näkymätön ja häneltä turvassa. Nykyäänkin saattaa tulla kuvotuksen tunne kun tajuan näyttäväni äidiltäni ja biologiallehan ei mitään voi. Olen saanut voimaa terapiasta ja rauhassa olemisesta, pitänyt miettiä kuka oikeasti olen ja se tervehdytti.
En ole hoidossa, vaan menin psykoterapiaan. Sellaisessa hoidossa olen .
ap