Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!

Esim. tuo lapsiaan vihaava äitikin on heille enmmän vastuussa ottaa opikseen siitä, mitä MÄ hänelle tässä ketjussa sanoin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

Ja ei mua ainakaan haittaa jos joku idiootti loukkaantuu siitä, että joku sanoo jotain asiaa ihan homoksi.

ap

Hei ap. Mietin, että minkälaista palautetta sinä meiltä palstalaisilta lähinnä kaipaisit? Olen tulkinnut niin, että itse koet ainoaksi vaihtoehdoksesi päästä tämän asian yli sen, että äitisi lopulta tajuaisi tehneensä väärin ja pyytäisi anteeksi - ja lisäksi haluaisit kostaa hänelle kokemasi vääryydet. Olenko oikeassa?

Itselläni oli samankaltaisia vihan ja katkeruuden tunteita entistä kumppaniani kohtaan; olin aika alisteisessa asemassa häneen nähden, koska olin paljon nuorempi - suhteen alkaessa vielä alaikäinen - ja tulin rikkinäisestä perheestä. Hän kohteli minua äärimmäisen alistavasti ja vei kaiken itsetuntoni pitkäksi aikaa. Ikinä hän ei myöntänyt toimineensa väärin. Suhteemme lopulta päätyttyä odotin kauan häneltä jonkinlaista anteeksipyyntöä ja nöyrtymistä, ja oli minulla kostonhimoisiakin ajatuksia. Lopulta kuitenkin tajusin, etten ikinä tule saamaan mitään pahoitteluja. Ainoa ratkaisu oli sulkea hänet kokonaan pois elämästäni: katkaisin kaiken yhteydenpidon, ja sillä tavoin pikku hiljaa muut ajatukset ovat tulleet vihani ja katkeruuteni tilalle, eivätkä ajatukseni enää pyöri eksässäni. Oli äärimmäisen raastavaa rypeä jatkuvassa itsesäälissä, ja päivä toisensa jälkeen todeta, etten vieläkään ole saanut janoamaani anteeksipyyntöä, enkä myöskään onnistunut kostamaan alistajalleni.

Pahimmassa vihan tunteessa velloessani minulle oli todella tärkeää, että minulla oli pari hyvää ystävää, joille saatoin surutta vuodattaa raivoani ja kertoa alhaisimmatkin ajatukseni. He tuntevat minut, eivätkä tuominneet minua silloinkaan, kun sanoin haluavani tappaa eksäni tai leikata irti hänen k***änsä. Heillä oli tilannetajua, eivätkä he niinä hetkinä alkaneet lässyttää ja moralisoida, että vihani ei johda mihinkään tai että kosto ei ole ratkaisu - vaikka niin tietenkin ajattelivatkin. Ja oikeassa tilanteessa ovat sen minulle myös kertoneet.

Täältä palstalta ap rakas et ikinä tule saamaan tällaista kuvaileemaani tukea: täällä kukaan ei tunne sinua, ja täällä sinut tuomitaan, tekojasi moralisoidaan ja ajatuksiasi kauhistellaan. Mielestäni se on sinulle yksinomaan haitallista. Olet lapsuudessasi ja nuoruudessasi kärsinyt jatkuvasta lyttäämisestä ja tuomitsemisesta, ja nyt altistat itsesi samalle täällä palstalla. Tuolla tavoin et voi päästä huonoudentunteestasi. Kehottaisin sinua kääntymään sinusta välittävien ihmisten ja lisäksi terapeutin puoleen. Se ei voi tehdä sinulle hyvää, että joudut koko ajan puolustamaan itseäsi, ja tulet jatkuvasti tuomituksi - kuten täällä palstalla käy. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Mietin, että minkälaista palautetta sinä meiltä palstalaisilta lähinnä kaipaisit? Olen tulkinnut niin, että itse koet ainoaksi vaihtoehdoksesi päästä tämän asian yli sen, että äitisi lopulta tajuaisi tehneensä väärin ja pyytäisi anteeksi - ja lisäksi haluaisit kostaa hänelle kokemasi vääryydet. Olenko oikeassa?

Itselläni oli samankaltaisia vihan ja katkeruuden tunteita entistä kumppaniani kohtaan; olin aika alisteisessa asemassa häneen nähden, koska olin paljon nuorempi - suhteen alkaessa vielä alaikäinen - ja tulin rikkinäisestä perheestä. Hän kohteli minua äärimmäisen alistavasti ja vei kaiken itsetuntoni pitkäksi aikaa. Ikinä hän ei myöntänyt toimineensa väärin. Suhteemme lopulta päätyttyä odotin kauan häneltä jonkinlaista anteeksipyyntöä ja nöyrtymistä, ja oli minulla kostonhimoisiakin ajatuksia. Lopulta kuitenkin tajusin, etten ikinä tule saamaan mitään pahoitteluja. Ainoa ratkaisu oli sulkea hänet kokonaan pois elämästäni: katkaisin kaiken yhteydenpidon, ja sillä tavoin pikku hiljaa muut ajatukset ovat tulleet vihani ja katkeruuteni tilalle, eivätkä ajatukseni enää pyöri eksässäni. Oli äärimmäisen raastavaa rypeä jatkuvassa itsesäälissä, ja päivä toisensa jälkeen todeta, etten vieläkään ole saanut janoamaani anteeksipyyntöä, enkä myöskään onnistunut kostamaan alistajalleni.

Pahimmassa vihan tunteessa velloessani minulle oli todella tärkeää, että minulla oli pari hyvää ystävää, joille saatoin surutta vuodattaa raivoani ja kertoa alhaisimmatkin ajatukseni. He tuntevat minut, eivätkä tuominneet minua silloinkaan, kun sanoin haluavani tappaa eksäni tai leikata irti hänen k***änsä. Heillä oli tilannetajua, eivätkä he niinä hetkinä alkaneet lässyttää ja moralisoida, että vihani ei johda mihinkään tai että kosto ei ole ratkaisu - vaikka niin tietenkin ajattelivatkin. Ja oikeassa tilanteessa ovat sen minulle myös kertoneet.

Täältä palstalta ap rakas et ikinä tule saamaan tällaista kuvaileemaani tukea: täällä kukaan ei tunne sinua, ja täällä sinut tuomitaan, tekojasi moralisoidaan ja ajatuksiasi kauhistellaan. Mielestäni se on sinulle yksinomaan haitallista. Olet lapsuudessasi ja nuoruudessasi kärsinyt jatkuvasta lyttäämisestä ja tuomitsemisesta, ja nyt altistat itsesi samalle täällä palstalla. Tuolla tavoin et voi päästä huonoudentunteestasi. Kehottaisin sinua kääntymään sinusta välittävien ihmisten ja lisäksi terapeutin puoleen. Se ei voi tehdä sinulle hyvää, että joudut koko ajan puolustamaan itseäsi, ja tulet jatkuvasti tuomituksi - kuten täällä palstalla käy. Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää.

"Olen tulkinnut niin, että itse koet ainoaksi vaihtoehdoksesi päästä tämän asian yli sen, että äitisi lopulta tajuaisi tehneensä väärin ja pyytäisi anteeksi - ja lisäksi haluaisit kostaa hänelle kokemasi vääryydet. Olenko oikeassa?"

No siis ei se siitä riipu, eikä ole kiinni.

Kyllä huonoksi kokemisen, tai sen kohteena oleminen, että joku HALUAA kasvatusmielessä sinun kokevan, että on huono käsitteleminen olisi yksi avain paranemiseen. Ei ehkä ainoa, mutta silti. Ja siis äitini kiistää, että halusi minun kokevan olevani huono, mutta jos sanon, että hänen haukuistaan se tuli, niin hän edelleen sanoo, että niin no ne haukut olivat aiheellisia. Aivan kuin tämä homomamma täällä. Vaikka haukkua siitä ja sanoa itse asiasta (älä sano noin, minusta/joistain se voi olla rumaa) ovat kaksi täysin eri asiaa. Eli ainakin äiti edelleen vahvistaa haluavansa, että koen itseni huonoksi.

Tietäisin sen, vaikken kuulisi äidistäni enää koskaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Ok, ap. Olet aina oikeassa ja äitisi on paholainen.

Oletko nyt tyytyväinen? Onko tämä tällaista mitä haluat kuulla?

Voitko nyt olla hiljaa kun saat kuulla haluamasi?

Kukaan täällä ei voi auttaa sinua. Kukaan ei ymmärrä sinua täällä. Tämä ei ole oikea foorumi sinun vuodatuksellesi.

Ja lisäksi: kukaan ei edes välitä sinusta. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ok, ap. Olet aina oikeassa ja äitisi on paholainen.

Oletko nyt tyytyväinen? Onko tämä tällaista mitä haluat kuulla?

Voitko nyt olla hiljaa kun saat kuulla haluamasi?

Kukaan täällä ei voi auttaa sinua. Kukaan ei ymmärrä sinua täällä. Tämä ei ole oikea foorumi sinun vuodatuksellesi.

Ja lisäksi: kukaan ei edes välitä sinusta. Deal with it.

Kukaan ei välitä minusta. Niinkö sä haluat sen uskoa? Mä olen kyllä nähnyt kirjoittajien välittävän jopa minusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Itseasiassa suurin unelmani olisi elää niin, että ihmiset, jotka ovat satuttaneet minua tai jotka tuomitsevat tietämättä asioita jne saisivat varoa minua ja kiristelisivät hampaitaan kiukusta takiani ja kärsisivät siksi, etteivät itse opi mitään ihmisyydestä ja toisten kunnioittamisesta.

Jalompaa vielä olisi kai mennä senkin yli ja syleillä heitäkin aidolla rakkaudella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Täh? Ai ettenkö muka näkisi ihmisten sieluihin, eli maallisemmin ehkä tarkoitusperiin syvällisestikin? Kyllä siihen kykenee, jos haluaa.

ap

Juuri näin: kukaan täällä ei välitä sinusta. Jos lähdet palstalta, kukaan ei mieti mihin olet kadonnut.

Meitä ei kiinnosta.

Ymmärrä jo, että sinun äititraumasi on tylsää. Olet neljäkymppinen ja olet ollut vuosikausia terapiassa. Ilmeisesti seitsemäs terapeutti nyt kokeilee jos saisi jotain tehtyä tälle mission impossible:lle.

Sinun kielenkäyttöä on järkyttävä ja olet taakkaa ympäristöllesi. Onneksi lapsisi eivät asu kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

Ohhoh. Etkö siis halua neuvoja? Olen tuo joka kirjoitti alistaja-exästä. Olen pahoillani, jos sinusta tuntuu, että minäkin tyrkytin neuvoja - se ei ollut tarkoitukseni. Haluaisitko siis yksinomaan sellaista palautetta, jossa sanottaisiin, että olet oikeassa, äitisi oli hirveä, sinua on lytätty ja tuomittu lapsuudessasi ja nyt olet hajalla? Tämä kaikki on varmasti totta, mutta mitä se auttaa, että me muut toistelemme sitä? Itse ainakin haluaisin ihan oikeasti jotenkin olla sinulle avuksi, joten kertoisitko, minkälaista palautetta kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

No hyvä, en sitten käytä aikaani sinuun. 

Kyllähän se minullakin meni luihin ja ytimiin, mitä se olisi muuta voinut tehdä? Mutta minä olen tänään onnellinen. Olen onnellinen niin kauan, kun kukaan ei murenna minua uudelleen ja siksi häivyn mielummin kuin jään junnaamaan hajottaviin suhteisiin.  

Koska minun kanssa keskustelu ei sinua kiinnosta, ota nyt ihmeessä edes koppi tuosta, joka kirjoitti omasta paskaeksästään. 

Niin, onnellinen niin kauan kuin...... mä olen romahtanut äitinikin jälkeen erään tuollaisen ihmisen toimesta, enkä halua sulkeutua siihen koppiin, jossa minä piileksin heidänlaisiltaan, etten romahda, vaan he saavat alkaa varoa minua. Siis en hyökkää, en tee mitään pahaa, mutta paranemisprosessini osana on, että näen (=tunnistan ennalta) sellaisten kus*päiden rumat sielut jolloin mun ei tartte varoa ketään.

ap

Ethän sinä voi sellaista tietää, ellet elä erakkona. Parisuhdekin yllätti ja 15 vuoden jälkeen mies alkoikin käyttäytyä tavalla, joka aktivoi traumani, vaikka oli ollut turvallinen henkilö siihen asti. Onneksi saimme asiat selvitettyä ja luotan häneen jälleen. Olisin kyllä ollut valmis poistamaan hänet elämästäni oman mielenterveyteni säästääkseni, vaikka on elämäni rakkain henkilö. 

Ja niinhän minäkin olen siirtänyt mieheni ja lapseni itsestäni kauemmas, tai itseni heistä. Samana ilmiönä hyvin oletettavasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa suurin unelmani olisi elää niin, että ihmiset, jotka ovat satuttaneet minua tai jotka tuomitsevat tietämättä asioita jne saisivat varoa minua ja kiristelisivät hampaitaan kiukusta takiani ja kärsisivät siksi, etteivät itse opi mitään ihmisyydestä ja toisten kunnioittamisesta.

Jalompaa vielä olisi kai mennä senkin yli ja syleillä heitäkin aidolla rakkaudella.

ap

Narsistin päiväkirja, osa 3000

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis aika vammaista vanhemmalta, joka on jo jotain 15 vuotta kasvattanut kakaraansa vetää moraalinen paniikki joistain suht yksittäisistä sanoista. Että ellet teiniäsi ole siihen mennessä JO kasvattanut, tai et lastasi sen paremmin tunne, että miten se osaa käyttäytyä, ja kuvittelet kaikesta pahinta, niin saatkin akka kuunnella homottelua aamust iltaan. It will be just for you.

ap

Ei, kun et sinä käytä sanaa Homo vahvistuksena puhuessasi yhtään mistään, koska ei tuollaiselle ole mitään tarvetta ja se on rumaa.

Se ei ol lainvastaista, vaikka se SINUSTA olisikin rumaa, enkä mä välitä sun mielipiteistäsi. Joten, kyllä mä käytän, jos mua huvittaa, sä et asialle voi yhtään mitään. Sun mielipiteesi asiasta on vain sellainen mielipide, tajuatko?

ap

Ei, vaan se on rumaa ja saatat pahoittaa jonkun mielen tuollaisella.

Hyvät tavat eivät ole mikään mielipide-asia.

Minun mieleni pahoittamisesta ei vanhempi piitannut, joten mulle on aivan sama, pahoittaako hän siitä mielensä, että mä homottelen jotain asiaa.

ap

Se on voi voi jos lapselle tulee paha mieli siitä kun häntä ojentaa. Lapsi täytyy kasvattaa ihmiseksi ja välillä tulee paha mieli. Sille ei voi mitään. Tässä maailmassa kun ei voi käyttäytyä kuten itse haluaa.

Kuvittelet, että pahoittamalla jonkun mielen saat hänet haluamaan ajattelemaan, mistä sä pahoitat mielesi?

ap

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää ettei voi sanoa mitä tahansa tai käyttäytyä miten tahansa, koska ihmisillä tulee huonosta käytöksestä ja rumista sanoista paha mieli.

Normaali lapsi tämän pikkuhiljaa käsittää ja teini huuruista huolimatta kasvaa empaattiseksi ja normaaliksi aikuiseksi, vanhempiensa avustuksella.

Enpä usko, että lapsestasi kasvaa empaattinen sillä, että sinua ei häiritse se, että pahoitat toisten mielen. Hänestä ei ainakaan tule mahdollisimman onnellista ihmistä.

ap

Kyllä ihmisen pitää käyttäytyä siten ettei hänen tekonsa tai sanansa loukkaa muita ihmisiä.

Ei ihminen voi ajatella että käyttäydynpä mahdollisimman huonosti ja pahoitan muiden mielen että minä saan olla onnellinen.. Jos noin ajattelee, on psykopaatti.

Tein eilen aloituksen siitä, että eräs henkilö on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Ensimmäisten kommentoijien mielestä asia ei ollut millään lailla sen toisen ihmisen murhe, eli hän saisi olla heistä tasan niin onnellinen, kuin on, ja mun tulisi ratkoa asia keskenäni. Sitäkö tarkoitit?

ap

Nyt en ymmärtänyt.

Niin että minun mieleni pahoittanut ihminen ei ollut vastuussa siitä, että tunsin itseni huonoksi, vaan sai olla onnellinen siitä huolimatta.

ap

No niinhän se vaan menee. Sinun vastuullasi on pysyä kaukana ihmisestä, jonka lähellä voit huonosti, jos ette pääse yhteisymmärrykseen asioista. 

Niin. Ai kuten äitini. Mun vastuulla? Mites mä oisin voinut pysyä kaukana hänestä, kerrotko?

ap

Et voinut, olit lapsi. Sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä ja sinnitellä. Nyt taas olet aikuinen. Nyt sinulla on oikeus ja mahdollisuus suojella omia rajojasi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä ihmiseen, joka ajaa sinut hulluksi. 

Sinulla on velvollisuus pitää itsestäsi huolta, se ei ole itsekästä eikä epäonnistuminen. Sen lisäksi sinulla on velvollisuus pitää itse lapsistasi hyvää huolta tai huolehtia, että joku toinen tekee sen puolestasi ja sinun velvollisuutesi on suojella lapsiasi omalta pahoinvoinniltasi. 

Ai sinnitellä? Sä siis kuvittelet, ettei se huonoksi tekeminen aiheuttanut vaurioita? Ja että ihan terveenä vaan sinnittelin, mutta mikään ei hajonnut, mikään minussa ei mennyt rikki ja että siitä kun pääsin, niin olin kuin kuka tahansa? Kuvitteletko siten? Ettei se särkijä ole kuule vastuussa kaikesta siitä, mitä se minussa teki. En minä.

ap

En kuvittele. Minutkin on hajotettu lapsena. Eihän siinä muuta voinut kuin elää päivästä toiseen. Ei meistä kumpikaan marssinut lastensuojeluun pyytämään uutta kotia, koska koti oli kuitenkin koti eikä mikään laitos. Ja kyllä, minäkin nelikymppisenä olen tietyllä tavalla invalidi edelleen siitä johtuen. 

Siitä syystä emme ole isäni kanssa missään tekemisissä. Sen lisäksi poistan elämästäni kaikki muutkin ihmiset, jotka käyvät minun voimilleni liian raskaiksi. Se on ainoa keino elää parasta mahdollista elämää. Onneksi elämässäni on myös erittäin hyviä ihmissuhteita.  

No, mä en ainakaan lapsena edes tiennyt, että äitini on väärässä. Siksi se huonoksi kokeminen meni varmaan melkolailla luihin ja ytimiin, ulottumattomiin ja vaikea käsitellä. Mutta aion käsitellä sen sinua paremmin, siten, ettei minusta tule tuollainen toisille ohejita heidän elämäänsä, josta en ymmärrä mitään, jakeleva besserwisseri.

ap

Ohhoh. Etkö siis halua neuvoja? Olen tuo joka kirjoitti alistaja-exästä. Olen pahoillani, jos sinusta tuntuu, että minäkin tyrkytin neuvoja - se ei ollut tarkoitukseni. Haluaisitko siis yksinomaan sellaista palautetta, jossa sanottaisiin, että olet oikeassa, äitisi oli hirveä, sinua on lytätty ja tuomittu lapsuudessasi ja nyt olet hajalla? Tämä kaikki on varmasti totta, mutta mitä se auttaa, että me muut toistelemme sitä? Itse ainakin haluaisin ihan oikeasti jotenkin olla sinulle avuksi, joten kertoisitko, minkälaista palautetta kaipaat?

Lue se mun kommentti siihen kirjoitukseesi niin näet mitä haen. Ehkä keskustelua vertaistuen tyyppisesti, jos asia resonoi joillain. En todellakaan neuvoja juu kiitos vaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa suurin unelmani olisi elää niin, että ihmiset, jotka ovat satuttaneet minua tai jotka tuomitsevat tietämättä asioita jne saisivat varoa minua ja kiristelisivät hampaitaan kiukusta takiani ja kärsisivät siksi, etteivät itse opi mitään ihmisyydestä ja toisten kunnioittamisesta.

Jalompaa vielä olisi kai mennä senkin yli ja syleillä heitäkin aidolla rakkaudella.

ap

Tavallaan siis janoat kostoa. Tuolla tavalla ajattelemalla odotat, että asiat ensin olisivat jotenkin toisin, ja vasta sitten voisit alkaa täysipainoisesti elää omaa elämääsi. Nyt heität elämääsi hukkaan, kun odotat tuollaista tilannetta, jossa muut varovat sinua ja kiristelevät hampaitaan kiukusta. Ehkä sellaista ei koskaan tule! Elämäsi kuluu kostonhimossa, ja kuolinvuoteellasi huomaat, ettei kostonhimosi saanut edes täyttymystään - näin dramaattisesti ilmaistuna.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin: kukaan täällä ei välitä sinusta. Jos lähdet palstalta, kukaan ei mieti mihin olet kadonnut.

Meitä ei kiinnosta.

Ymmärrä jo, että sinun äititraumasi on tylsää. Olet neljäkymppinen ja olet ollut vuosikausia terapiassa. Ilmeisesti seitsemäs terapeutti nyt kokeilee jos saisi jotain tehtyä tälle mission impossible:lle.

Sinun kielenkäyttöä on järkyttävä ja olet taakkaa ympäristöllesi. Onneksi lapsisi eivät asu kanssasi.

Kyllä minusta välitetään ja joidenkin mielestä ketjuni ovat viihdyttäviä. Sinä nyt et pysty välittämään kuin kullankaivajista mutta ihmisiä on moniin juniin.

ap