Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?

Tässä asetelmassa mua kiinnostaa seuraava asia: 20 vuotiaista miehistä yhdynnässä ei ole ollut 1/5 eli jos on kymmenen nuorukaista niin kaksi heistä ei ole NS. Saanut. 20 vuotiaista naisista ei ole ollut yhdynnässä 1 kymmenestä. Kysymys kuuluukin ketä nämä kahdeksan onnekasta nuorta miestä ovat sitten naineet jos kerran 10%n panomiehet hoitelee 90 %naisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa minkä tiedämme varmaksi on se, että varakkailla ja vaikutusvaltaisilla miehillä on aina naiset. 

Liekö maailmassa ainuttakaan naisetonta toimitusjohtajaa, valtion päämiestä tai vastaavaa. 

Eikä ne kyllä kaikki ole mitään kalsarimalleja, saati mukavia kavereita. 

Luin joskus jonkun ranskalais-brittiläisen tutkimuksen, jossa kerrottiin mm seuraavat tulokset:

-

40 % köyhistä sinkkumiehistä oli vasten tahtoaan yksin. Halutessaan seksiä heistä sai vain 12% ns ei-kaupallista seksiä.

-2% varakkaista sinkkumiehistä oli vasten tahtoaan yksin. Sen sijaan heidän halutessaan ei-kaupallista seksiä, päälle 3/4 (77%) sai sitä.

Niinpä. Jos miehellä on rahaa, ei tarvitse sitoutua kun tarjokkaita seuralaiseksi on jonossa. Näin käyttäytyisi jokainen perusjamppa jos olisi resursseja, mutta varmistaakseen edes jonkinlaisen seksin saamisen pitää sitten "sitoutua".

(vielä joskus kun löytäisi tuon tutkimusken linkin...toki silloinkin perinteinen av-täti sanoi "mutta ei kyllä Suomessa"...)

No jos noin olisi Suomessakin, niin mitä sitten? Mitä pitäisi tehdä? Kenen pitäisi tehdä? Onko vastaus edelleen se, että naisten pitäisi antaa seksiä niille köyhille sinkkumiehille (ilman sitoumuksia)? Mutta samaan aikaan naisten pitäisi olla siveellisiä, koska naiselle irtoseksi ei koskaan ole positiivinen asia?

Kertokaa minulle, että jos tuo on ongelma niin miten se ratkaistaan.

Ainoa mitä sinun pitäisi tehdä, on lopettaa teeskentely. Ei tarvitse muuttaa käytöstä. Olisi vaan kaikille reilua, jos tieto ihmisten käyttäytymismalleista olisi avoimesti hyväksyttyä.

Voin ihan avoimesti kertoa, että naistenvihaaja ja luonnehäiriöinen mies ei kiinnosta.

Paitsi jos hän on miljardööri-tomitusjohtaja.

VÄÄRIN. Miljardööri-toimitusjohtaja ei todellakaan kiinnosta jos hän on luonnehäiriöinen naistenvihaaja. T. Eri

Niin. Niinhän sinä sanot.

Oli varmaan sattumaa että tietyn kirjan Mr Grey oli miljardööri-toimitusjohtaja, eikä putkimies. Silkkaa sattumaa.

"-En minä semmoista roskaa lue, ne on ne muut naiset!!"

Ja tässä taas todiste "elävästä elämästä". Voi luoja tätä taas! 

Todisteet elävästä elämästä ovat tilastoja, eikä "poikani" tai "minä", mutta tilastot ei kiinnosta mammoja.

Elämä on kyllä muutakin kuin tilastoja. Ihmisten kokemus ei muutu toiseksi, vaikka toiset eläisivät tilastojen mukaan eri tavalla. Samoin ei muutu myöskään valheeksi heidän totuutensa esim. siitä, että ovat rakastuneet vaikka lyhyeen mieheen, vaikka kaikki muut haluaisivat pitkän puolison.

 Ihan kuin ihmisten kokemukset eivät olisi minkään arvoisia vain siksi, että ne eivät vahvista jonkun toisen käsitystä siitä miten asiat ovat.

Harvinaisilla poikkeuksilla ei ole paljon arvoa, kun keskustellaan normista. 

Ihmisten kokemukset tuskin ovat mitään harvinaisia poikkeuksia. Esim. itse olen nähnyt ihan kaikkien tuntemieni nuorten naisten seurustelevan jonkun nuoren miehen kanssa useita vuosia juuri siinä nuoruusiässä, jossa muka kaikki nuoret naiset makaavat alfojen alla pantavana. Miksi minun käsitykseni nuorista naisista olisi muka väärä? Minä sentään tunnen nuoria naisia, toisin kuin ne ilman naista olevat miehet, jotka valittavat kaikkien nuorten naisten olevan alfojen leluja.

Ihmiset ovat havainnoiissaan ja muistissaan erittäin alttiita vääristymille, kuten esim confirmation bias. Jos kokemuksesi eivät ole poikkeuksia, ne noudattavat tilastojen trendejä. Jos eivät noudata, ne ovat poikkeuksia.

Tilastot osoittavat, että nuoret naiset makaavat alfojen pantavana? Ok, sovitaan että näin on. Entä miten tämä ap:n elämää heilauttaa, hänhän on lähes 40-vuotias eli ei voi enää puhua nuoresta.

Eiköhän kyse ole lähinnä ymmärryksestä ja tiedon levittämisestä. Eikä niinkään oman elämän heiluttaminen. Voisiko sanoa yhteiskuntavaikuttaminen?

Eli siis haluat, että kaikki loputkin mahdollisuudet kaltaisiltasi lähtevät? Saavutus sinänsä että olet missannut sen, että tämä paasauksesi erittäin suositulla palstalla on johtanut naisten kokemukseen siitä, että olet empatiakyvytön, lapsellinen ja kaikin puolin ei-haluttava luonne, ja tämä epäilys kytee nykyisin jokaisen syrjäänvetäytyvän miehen kohdalla. Ne, jotka aiemmin olisivat edes harkinneet, tietävät jo, että kannattaa skipata kaikki kanssakäyminen. 

Hienosti vaikutettu Hermanni.

No, en ole AP, mutta ei välitetä siitä. Ei minulla ole koskaan ollut mahdollisuuksien puutetta. Olen 'sinkku', koska olen yhtä nirso kun monet naiset, vaikka eri kriteerein tietty. 

Tuskin tämä ketju vaikuttaa naisten valintoihin yhtään, mutta mahdollisesti lisää tietoa asioiden oikeasta laidasta. Etenkin miesten keskuudessa. 1212 kirjoittaa hyvin, ja vie palstamammoja 6-0, jokaisessa viestissään. Sinä olet tietenkin eri mieltä, se sinulle suotakoon.

Niin, sinulle kun keskustelukin on kilpailua. Ei sitä, että yrittäisi aidosti ymmärtää toisen sukupuolen elämää, kokemuksia ja kommentteja.

Minua kiinnostaa toisen sukupuolen oikeat valinnat ja teot, niiden perusteella voi hylkiä tai hyväksyä mahdollisia selityksiä niille. Toisen elämän, ja kokemusten tarinoista, pitää suodattaa kaunistelut, tekosyyt, ja valheet pois. Muuten ei oikeasti ymmärrä mitään, vaikka voi nautiskella empatian tunteesta ja vuorovaikutuksesta. 

Kerro meille äitisi, siskojesi, serkkujesi ja muiden tuntemiesi naisten valinnoista ja teoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Sehän nyt on ihan selvää ettei ulijankkaajilla ole alkeellisintakaan tietoa siitä mitä parisuhde on.

Siksi nämä keskutelut on niin huvittavia kun asiantuntijaa esittää joku joka ei aiheesta oikeasti tiedä mitään.

Ei ehkä parisuhteeseen asti ole päässyt moni, mutta kylläkin kokemusta on siitä, millä perusteilla naiset todella valitsevat. Ulitkin ovat luultavasti naisia tavoitelleet ja nähneet, ketkä niitä lopulta saavat. Miksi tämä kokemus ei ole minkään arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

En usko. Uskon ihan aidosti, että tasoteoreetikot ovat autismin/apergerin kirjolaisia ja/tai aleksityymikkoja. Mutta tämä oli joka tapauksessa merkittävä myönnytys:

"Samantasoiset jälleen suhteessa. Säännöstä ei poiketa. Kummasti se kemia ohjaa ihmisen omalle tasolleen."

Eli tasoteoreetikoidenkin mielestä jokaiselle sittenkin löytyy pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

Mikä siinä tasoteoriassa on noin ihmeellistä? Kyse on lapsellisen yksinkertaisesta havainnosta, että on olemassa tiettyjä ominaisuuksia, jotka ison joukon yli katsottuna ovat halutumpia kuin toiset. Jos näin on, niin seuraa, että osa ominaisuuksien kantajista on halutumpia kuin toiset. Ei kai tämän lapsellisen simppelin havainnon tekeminen tee kenestäkään ihmistä, jolla ei olisi ihastumiskokemuksia tai joka olisi autisti tm. mitä täällä on haukuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Sehän nyt on ihan selvää ettei ulijankkaajilla ole alkeellisintakaan tietoa siitä mitä parisuhde on.

Siksi nämä keskutelut on niin huvittavia kun asiantuntijaa esittää joku joka ei aiheesta oikeasti tiedä mitään.

Ei ehkä parisuhteeseen asti ole päässyt moni, mutta kylläkin kokemusta on siitä, millä perusteilla naiset todella valitsevat. Ulitkin ovat luultavasti naisia tavoitelleet ja nähneet, ketkä niitä lopulta saavat. Miksi tämä kokemus ei ole minkään arvoista?

Minullakin on kokemusta siitä, että hukkumiskuolemat lisääntyvät samaan aikaan kuin jäätelönsyönti. En silti oleta, että ensin mainittu johtuisi jälkimmäisestä.

Ulit näkevät, että muut miehet pariutuvat. He olettavat, että se johtuu jämerästä leuasta ja tästä he pitävät kiinni (tähän mennessä yli 120 sivua) sen sijaan, että lukisivat naisten kommentteja. Saati että juttelisivat ystävänaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

En usko. Uskon ihan aidosti, että tasoteoreetikot ovat autismin/apergerin kirjolaisia ja/tai aleksityymikkoja. Mutta tämä oli joka tapauksessa merkittävä myönnytys:

"Samantasoiset jälleen suhteessa. Säännöstä ei poiketa. Kummasti se kemia ohjaa ihmisen omalle tasolleen."

Eli tasoteoreetikoidenkin mielestä jokaiselle sittenkin löytyy pari.

Suhteeseen kyllä, pl. heikoin aines miehistä (koska miehiä on paljon enemmän kuin naisia naimaikäisissä ikäluokissa). Tämä siksi, että naistenkin halu olla parisuhteessa on niin vahva. Ihminenhän syö huonoakin ruokaa, jos muuta ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jykeväleukainen korkean statuksen tumma, komea, v-vartaloinen mies?

http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201802212200761218_tw.shtml?utm_me…

.

Samantasoiset jälleen suhteessa. Säännöstä ei poiketa. Kummasti se kemia ohjaa ihmisen omalle tasolleen.

Eli... Yritän nyt hetken puhua sinun kieltäsi.

Sinä koet siis olevasi vaikkapa kakkoskerroksen asukas tässä maailmanlaajuisessa tasokerrostalossa. Kerroksessasi asuu myös naisia, joiden kanssa sinä voisit olla yhdessä. Sinä kuitenkin mieluummin haukut naisia nettipalstoilla, koska haluat myös kaikki ylempien kerrosten naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Sehän nyt on ihan selvää ettei ulijankkaajilla ole alkeellisintakaan tietoa siitä mitä parisuhde on.

Siksi nämä keskutelut on niin huvittavia kun asiantuntijaa esittää joku joka ei aiheesta oikeasti tiedä mitään.

Ei ehkä parisuhteeseen asti ole päässyt moni, mutta kylläkin kokemusta on siitä, millä perusteilla naiset todella valitsevat. Ulitkin ovat luultavasti naisia tavoitelleet ja nähneet, ketkä niitä lopulta saavat. Miksi tämä kokemus ei ole minkään arvoista?

Ei kyse ole mistään tavoittelusta vaan siitä pystyvätkö nämä ymmärtämään mitä muut täällä kirjoittavat kemiasta ja tunteista.

Se että näkevät ei ole minkään arvoinen kokemus siihen ymmärtävätkö he mitä muut tuntevat.

Jos ei niin ei sillon voi todella tietää parinmuodostuksesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

En usko. Uskon ihan aidosti, että tasoteoreetikot ovat autismin/apergerin kirjolaisia ja/tai aleksityymikkoja. Mutta tämä oli joka tapauksessa merkittävä myönnytys:

"Samantasoiset jälleen suhteessa. Säännöstä ei poiketa. Kummasti se kemia ohjaa ihmisen omalle tasolleen."

Eli tasoteoreetikoidenkin mielestä jokaiselle sittenkin löytyy pari.

Suhteeseen kyllä, pl. heikoin aines miehistä (koska miehiä on paljon enemmän kuin naisia naimaikäisissä ikäluokissa). Tämä siksi, että naistenkin halu olla parisuhteessa on niin vahva. Ihminenhän syö huonoakin ruokaa, jos muuta ei ole tarjolla.

Miltä oikeasti tuntuu elää sellaisen ajatusmaailman kanssa, että "En ikinä saa naista. Jos joskus saankin, niin hän vain kelpuuttaa minut, koska ei saanut parempaa." Luulisi sen olevan valtavan ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

Mikä siinä tasoteoriassa on noin ihmeellistä? Kyse on lapsellisen yksinkertaisesta havainnosta, että on olemassa tiettyjä ominaisuuksia, jotka ison joukon yli katsottuna ovat halutumpia kuin toiset. Jos näin on, niin seuraa, että osa ominaisuuksien kantajista on halutumpia kuin toiset. Ei kai tämän lapsellisen simppelin havainnon tekeminen tee kenestäkään ihmistä, jolla ei olisi ihastumiskokemuksia tai joka olisi autisti tm. mitä täällä on haukuttu.

Otetaanko tasoteoriassa sisäisiä ominaisuuksia tai luonnetta ollenkaan huomioon? Vai kielletäänkö niiden olemassaolo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.

Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.

En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.

Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.

Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.

Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.

Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

En usko. Uskon ihan aidosti, että tasoteoreetikot ovat autismin/apergerin kirjolaisia ja/tai aleksityymikkoja. Mutta tämä oli joka tapauksessa merkittävä myönnytys:

"Samantasoiset jälleen suhteessa. Säännöstä ei poiketa. Kummasti se kemia ohjaa ihmisen omalle tasolleen."

Eli tasoteoreetikoidenkin mielestä jokaiselle sittenkin löytyy pari.

Suhteeseen kyllä, pl. heikoin aines miehistä (koska miehiä on paljon enemmän kuin naisia naimaikäisissä ikäluokissa). Tämä siksi, että naistenkin halu olla parisuhteessa on niin vahva. Ihminenhän syö huonoakin ruokaa, jos muuta ei ole tarjolla.

Suhde on siis paha, irtoseksi hyvä? Miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.
Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.
En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.
Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.
Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.
Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.
Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Sehän nyt on ihan selvää ettei ulijankkaajilla ole alkeellisintakaan tietoa siitä mitä parisuhde on.
Siksi nämä keskutelut on niin huvittavia kun asiantuntijaa esittää joku joka ei aiheesta oikeasti tiedä mitään.

Ei ehkä parisuhteeseen asti ole päässyt moni, mutta kylläkin kokemusta on siitä, millä perusteilla naiset todella valitsevat. Ulitkin ovat luultavasti naisia tavoitelleet ja nähneet, ketkä niitä lopulta saavat. Miksi tämä kokemus ei ole minkään arvoista?

Eli oma kokemus on nolla, ja mutta mistä sisäpiiritieto muiden suhteista? Kun muistetaan ettei ulilla myöskään ole ystäviä, eikä uli ymmärrä miksi pitäisikään olla. Jos oletetaan että uli kävisi baareissa (uli ei mene ulos), niin mitä niistä voi päätellä? Muuta kun että vähän kaikilla käy flaksi, paitsi ulilla. Tai ainakin ihmiset juttelevat keskenään, tai tanssivat. Joku lähtee yhdessä, mutta ellei ulilla ole mahtavaa vakoiluorganisaatiota, niin ei uli tiedä kenen tie eroaa jo ennen taksitolppaa, tai kenestä tulee pari. Toisekseen joku paikallisbaari ei ole mikään läpileikkaus ihmisistä, onnellisesti parisuhteessa olevat ei niissä enää yli 25 vuotiaana juuri notku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa minkä tiedämme varmaksi on se, että varakkailla ja vaikutusvaltaisilla miehillä on aina naiset. 

Liekö maailmassa ainuttakaan naisetonta toimitusjohtajaa, valtion päämiestä tai vastaavaa. 

Eikä ne kyllä kaikki ole mitään kalsarimalleja, saati mukavia kavereita. 

Luin joskus jonkun ranskalais-brittiläisen tutkimuksen, jossa kerrottiin mm seuraavat tulokset:

-

40 % köyhistä sinkkumiehistä oli vasten tahtoaan yksin. Halutessaan seksiä heistä sai vain 12% ns ei-kaupallista seksiä.

-2% varakkaista sinkkumiehistä oli vasten tahtoaan yksin. Sen sijaan heidän halutessaan ei-kaupallista seksiä, päälle 3/4 (77%) sai sitä.

Niinpä. Jos miehellä on rahaa, ei tarvitse sitoutua kun tarjokkaita seuralaiseksi on jonossa. Näin käyttäytyisi jokainen perusjamppa jos olisi resursseja, mutta varmistaakseen edes jonkinlaisen seksin saamisen pitää sitten "sitoutua".

(vielä joskus kun löytäisi tuon tutkimusken linkin...toki silloinkin perinteinen av-täti sanoi "mutta ei kyllä Suomessa"...)

No jos noin olisi Suomessakin, niin mitä sitten? Mitä pitäisi tehdä? Kenen pitäisi tehdä? Onko vastaus edelleen se, että naisten pitäisi antaa seksiä niille köyhille sinkkumiehille (ilman sitoumuksia)? Mutta samaan aikaan naisten pitäisi olla siveellisiä, koska naiselle irtoseksi ei koskaan ole positiivinen asia?

Kertokaa minulle, että jos tuo on ongelma niin miten se ratkaistaan.

Ainoa mitä sinun pitäisi tehdä, on lopettaa teeskentely. Ei tarvitse muuttaa käytöstä. Olisi vaan kaikille reilua, jos tieto ihmisten käyttäytymismalleista olisi avoimesti hyväksyttyä.

Voin ihan avoimesti kertoa, että naistenvihaaja ja luonnehäiriöinen mies ei kiinnosta.

Paitsi jos hän on miljardööri-tomitusjohtaja.

VÄÄRIN. Miljardööri-toimitusjohtaja ei todellakaan kiinnosta jos hän on luonnehäiriöinen naistenvihaaja. T. Eri

Niin. Niinhän sinä sanot.

Oli varmaan sattumaa että tietyn kirjan Mr Grey oli miljardööri-toimitusjohtaja, eikä putkimies. Silkkaa sattumaa.

"-En minä semmoista roskaa lue, ne on ne muut naiset!!"

Ja tässä taas todiste "elävästä elämästä". Voi luoja tätä taas! 

Todisteet elävästä elämästä ovat tilastoja, eikä "poikani" tai "minä", mutta tilastot ei kiinnosta mammoja.

Elämä on kyllä muutakin kuin tilastoja. Ihmisten kokemus ei muutu toiseksi, vaikka toiset eläisivät tilastojen mukaan eri tavalla. Samoin ei muutu myöskään valheeksi heidän totuutensa esim. siitä, että ovat rakastuneet vaikka lyhyeen mieheen, vaikka kaikki muut haluaisivat pitkän puolison.

 Ihan kuin ihmisten kokemukset eivät olisi minkään arvoisia vain siksi, että ne eivät vahvista jonkun toisen käsitystä siitä miten asiat ovat.

Harvinaisilla poikkeuksilla ei ole paljon arvoa, kun keskustellaan normista. 

Ihmisten kokemukset tuskin ovat mitään harvinaisia poikkeuksia. Esim. itse olen nähnyt ihan kaikkien tuntemieni nuorten naisten seurustelevan jonkun nuoren miehen kanssa useita vuosia juuri siinä nuoruusiässä, jossa muka kaikki nuoret naiset makaavat alfojen alla pantavana. Miksi minun käsitykseni nuorista naisista olisi muka väärä? Minä sentään tunnen nuoria naisia, toisin kuin ne ilman naista olevat miehet, jotka valittavat kaikkien nuorten naisten olevan alfojen leluja.

Ihmiset ovat havainnoiissaan ja muistissaan erittäin alttiita vääristymille, kuten esim confirmation bias. Jos kokemuksesi eivät ole poikkeuksia, ne noudattavat tilastojen trendejä. Jos eivät noudata, ne ovat poikkeuksia.

Tilastot osoittavat, että nuoret naiset makaavat alfojen pantavana? Ok, sovitaan että näin on. Entä miten tämä ap:n elämää heilauttaa, hänhän on lähes 40-vuotias eli ei voi enää puhua nuoresta.

Eiköhän kyse ole lähinnä ymmärryksestä ja tiedon levittämisestä. Eikä niinkään oman elämän heiluttaminen. Voisiko sanoa yhteiskuntavaikuttaminen?

Eli siis haluat, että kaikki loputkin mahdollisuudet kaltaisiltasi lähtevät? Saavutus sinänsä että olet missannut sen, että tämä paasauksesi erittäin suositulla palstalla on johtanut naisten kokemukseen siitä, että olet empatiakyvytön, lapsellinen ja kaikin puolin ei-haluttava luonne, ja tämä epäilys kytee nykyisin jokaisen syrjäänvetäytyvän miehen kohdalla. Ne, jotka aiemmin olisivat edes harkinneet, tietävät jo, että kannattaa skipata kaikki kanssakäyminen. 

Hienosti vaikutettu Hermanni.

No, en ole AP, mutta ei välitetä siitä. Ei minulla ole koskaan ollut mahdollisuuksien puutetta. Olen 'sinkku', koska olen yhtä nirso kun monet naiset, vaikka eri kriteerein tietty. 

Tuskin tämä ketju vaikuttaa naisten valintoihin yhtään, mutta mahdollisesti lisää tietoa asioiden oikeasta laidasta. Etenkin miesten keskuudessa. 1212 kirjoittaa hyvin, ja vie palstamammoja 6-0, jokaisessa viestissään. Sinä olet tietenkin eri mieltä, se sinulle suotakoon.

Mitä mahdat tarkoittaa sillä, että vie palstamammoja. Kun kaikki tajuaa, millainen mies se on (tai esittää olevansa). Irl noita tyyppejä ovat kohdanneet kaikki. Ja ihan sama , mitkä kriteerit naisilla on. Jokainen kai saa haluta parisuhteen, joka antaa enemmän kuin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Tiedätkö, miksi tässä ketjussa on väläytelty sanaa "persoonallisuushäiriö"?

Se ei ole vitsi, eikä loukkaus. Se on ainoa selitys tälle pakonomaiselle jankuttamiselle, johon mitkään vasta-argumentit eivät pure.

Miten et ymmärrä, että ”kemia” ei ole mikään vasta-argumentti? Seksi kasautuu pienelle osalle miehiä, tutkimukset kertovat naisten yhtenevistä ihanteista, status-julkkikset rypevät naisseurassa ja arkikokemuksessakin kaikki kyllä näkevät jo pienestä asti, minkälainen mies sitä naista saa. Mikään ei tue sellaista käsitystä, että kemia olisi jotain, missä kahdella ihmisellä mystisesti klikkaa. Kyllä se purkautuu pitkälti yleisesti arvostettuihin ominaisuuksiin. Aivan kuin kaikki muukin.

Joo, paitsi se yleisesti hyvännäköinen mies ei kyllä viehätä enää, jos paljastuu tyhmäksi/ilkeäksi tai muuten yhdentekeväksi. Huomaahan sen jo siitä, että kun katselee joidenkin komeiden julkkismiesten haastatteluja, kyllä siinä halut äkkiä häviää. Ainakin, jos jotain pitempiaikaisempaa miettii. Yhdenillan jutuksi riittää ihminen joka on hyvä sängyssä. Sen kanssa kun ei tarvitse olla enää tekemisissä koskaan.

Mutta sekö tässä nyt on ongelma? Että osa miehistä (aloittaja) ei pääse pukille sadan eri naisen kanssa? Onko nyt niin, että ap haluaisi vain seksiä ilman parisuhdetta? Miksi et käy maksullisissa?

Et edelleenkään ymmärrä tai sitten kierrät faktaa. Mitään "henkilökohtaista kemiaa" ei ole olemassa koska pillua saavat eniten ja helpoiten saavat julkkiseksi, komeat, pitkät, suulaat ja öykkärit.

Sitä paitsi, mistä sinä tiedät onko mies hyvä sängyssä ennen kuin annat sille jännäjonnelle?

Onko sinulla ollut teini-iässä idoli-ihastumisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa pitää olla, mutta jostainhan se kemia syntyy. Kuten komeudesta, statuksesta yms. Turha tätä sen enempää on mystifioida.

Taaskaan et kyennyt keksimään kuin kaksi pinnallista asiaa koska neurologinen häiriö. Joka on muuten perimmäinen syy sille miksi et saa naista.

Olemmeko me nyt todella sillä tasolla, että emme ole yhtä mieltä edes siitä, että komeus on merkittävä vetovoimatekijä miehessä?

Eli kaikki palstamammat ovat parisuhteessa kalsarimallin kanssa eivätkä ole sinkkuaikoinaan paneskelleet muita kuin kalsarimalleja?

Tämähän juuri tekee tämän ketjun niin viihdyttäväksi kun huonolla itsetunnolla varustetut ihmissuhdeteoreetikot yrittää todistaa, että kaikki naiset valitsee saman miehen. Parisuhteessa olevat ja näille miehille kelpaamattomassa iässä olevat naiset yrittää kertoa, miten elävässä elämässä tämä pariutuminen tapahtuu, koska kokemusta on onnistuneista pariutumisista. Ratkaisevin peruste on se keskinäinen kemia ja vetovoima, Tokihan näissä keinotekoisissa nettideitti systeemeissä se ulkonäkö muodostuu ratkaisevaksi kun päätetään kehen otetaan yhteyttä ja tämähän on se mihin nämä palvelut perustuu. Joku täällä kuitenkin ystävällisesti tarjoili tutkimuksen joka osoitti, että ainoastaan 2 paria kymmenestä on tutustunut nettideiteissä ja somen välityksellä. Tämähän on siis vain yksi lisäapu tähän seuranhakuun. Kumminkin edelleen suurin osa ihmisistä tapaa kumppaninsa perinteisesti IR ystävien, opiskelun, työn jne kautta. Näissä miellyttävä ulkonäkö tietysti auttaa, muttei ole ratkaiseva tekijä.

Kemia ja vetovoima = komeus, status ja sitä rataa. Ei se nyt sattumaa ole, että jo yläasteella kaikki tytöt haaveilee samoista pojista.

Mitä statusta on yläasteella olevalla pojalla? Onko paras status urheilijalla, mopon omistajalla vai sillä jolla on vähiten finnejä? Sinänsä huvittavaa, että ajattelet kaikkien tyttöjen haaveilevan samoista pojista. Ylipäätään poikien kanssa yläasteaikaan seurusteli vain neljä viisi tyttöä ja yksikään ei seurustellut samasta koulusta olevan pojan kanssa. Suurin osa oli vain kavereita keskenään. Munkin tyttären paras kaveri oli häntä noin puoli metriä lyhyempi poika, jonka kaveri hän oli ollut 3 vuotiaasta lähtien. Tyttöjen murrosikä alkaa aikaisemmin kuin poikien ja tästä seuraa se, että yläasteiässä pojat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyvinkin lapsellisia tyttöihin verrattuna, eikä todellakaan mitään haaveilun kohteita. Tuossa iässä pojista kiinnostuneet yleensä valitsee jonkun verran vanhemman poikakaverin.

Yläasteella tytöt haaveilevat Robinista ,Isac Elliotiosta ,Justin Bieberistä ja muista nuorison poptähdistä.

No kyllä, ja vielä pienempänä kiinnosti Nalle Puh. Mutta onneksi siitä yläasteiästä kasvetaan aikuisiksi, ja lähinnä naurattaa miten on fanittanut jotakin Dingoa.

Paitsi jos elää vain netissä ja katsoo paljon pornoa, sitten ei tapahdu aikuiseksi kasvamista.

30 prosenttia naisista harrastaa seksiä ennen 16 ikävuotta. Tuskin kuitenkaan Nalle Puhin kanssa.

Tuskin Robinin, Isacin tai kenekään muun idoli kanssa.
Idolivaihe kuuluu muuten normaaliin tunnekehitykseen jossa valitaan turvallinen eli kaukainen ihastumisen kohde. Se ei liity mitenkään siihen millaiseen ihmiseen rakastuu sitten aikuisena.

Nuorena aloin jossain vaiheessa ajatella ettei minulla ole ihan samainen tunne-elämä kuin muilla, luin vielä tästä idolijutusta mikä vahvisti ajatusta kun ei minulla ikinä sellaista vaihetta ollut.
En pystynyt ymmärtämään miksi jotkut seurustelevat. Tietysti tiesin mitä on rakkaus ja ne tunteet mutta se oli kuin joku selittäisi painottomuudesta avaruudessa, en ollut sitä itse ikinä kokenut niin en voinut ymmärtää miltä se tuntuu.
Harrastin yhdenillan juttuja mutta yleensä se seksi oli niin mitäänsanomatonta ettei kiinnostanut henkilöä uudelleen tavata kun se seksi kuitenkin oli ainut asia mikä heissä minua kiinnosti.
Ei sitten lopulta kiinnostanut tunteettomat tylsät panotkaan.
Olen jollain tavoilla tunnekylmä siinä mielessä etten pidä kuin ihan muutamaa ihmistä kiinnistavina persoonina. Minulla ei luonnollisesti ole paljon ystäviä ikinä ollut.

Sitten tapasin ihmisen. Muistan vieläkin tarkkaan ensimmäisen kerran kun suutelimme. Se oli jotain aivan erilaista mitä olin koskaan tuntenut enkä osaa sitä vieläkään selittää, varmaan olisi helpompi selittää sitä painovoimattomuuden tunnetta kuin rakkautta.

Joten vähän ymmärrystä palstan sinkkujankkaajille jos hekin ovat nuorena ohittanut kaikki ihastumisvaiheet eivätkä näin pysty ymmärtämään mistä täällä parisuhteessa olevat puhuvat.
Eri asia sitten pitäiskö heidän ymmärtää olla esittämättä asiantuntijoita siitä aiheesta. En minäkään väitä että tiedän millaista on olla astronautti.

Olisi mielenkiintoista kuulla tasoteoreetikkojen ihastumis/rakastumis kokemuksia. Onko niitä ollut?

En usko. Uskon ihan aidosti, että tasoteoreetikot ovat autismin/apergerin kirjolaisia ja/tai aleksityymikkoja. Mutta tämä oli joka tapauksessa merkittävä myönnytys:

"Samantasoiset jälleen suhteessa. Säännöstä ei poiketa. Kummasti se kemia ohjaa ihmisen omalle tasolleen."

Eli tasoteoreetikoidenkin mielestä jokaiselle sittenkin löytyy pari.

Suhteeseen kyllä, pl. heikoin aines miehistä (koska miehiä on paljon enemmän kuin naisia naimaikäisissä ikäluokissa). Tämä siksi, että naistenkin halu olla parisuhteessa on niin vahva. Ihminenhän syö huonoakin ruokaa, jos muuta ei ole tarjolla.

Suhde on siis paha, irtoseksi hyvä? Miksi näin?

No jotta voi kerskua kavereille, jota ulilla ei ole. Kun uli ei omaa normaalia tunne-elämää, ei kykene rakastamaan tai edes ihastumaan, niin mitäpä uli suhteella. Saati perheellä, sehän ei kävisi koska isän pitää olla aikuinen, uli on ikuinen keskenkasvuinen. Jonka "kokemukset" suhteesta on pornosta.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kaverit, jotka on ottaneet ulisevan Suomimiehen. Mulla on ihana ruotsalainen, joka on kyllä paljon parempi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että Ruotsi on Suomea kaikessa edellä 20 vuotta. En edes teininä antanut suomalaisille, kun se jotenkin tuntui ajatuksena niin inhottavan insestiseltä. Uussuomalaiset tietysti eri asia.

Aijaa mä oon vasta kokeillut tanskalaista ja norjalaista. Oon kuullu kans, että ruotsalaiset on tosi hyviä, niin pitää kokeilla tilaisuuden tullen. Niinhän sitä sanotaan, että sitä katuu enemmän, minkä jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää kaverit, jotka on ottaneet ulisevan Suomimiehen. Mulla on ihana ruotsalainen, joka on kyllä paljon parempi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että Ruotsi on Suomea kaikessa edellä 20 vuotta. En edes teininä antanut suomalaisille, kun se jotenkin tuntui ajatuksena niin inhottavan insestiseltä. Uussuomalaiset tietysti eri asia.

Uli taas yrittää esittää naista. Taikka hetkinen, eihän se että  haluaa miehen suinkaan tarkoita, että haluajan pitäisi olla nainen.

Mietin kuinka suuri osa naisvihaa on torjuttua homoseksualismia, nähdään miehet ylivertaisena, jauhetaan jykevistä leuoista jne, halveksitaan naisia ja kaikkea mikä liitetään naisiin, kuten tunteita. Mutta ei ole pokkaa tunnustaa itselleen, ettei vika ole naisissa, vaan siinä että naisvihaaja ylipäätään haluaa toisen miehen, ei naista.

Tuli liian hankalia kysymyksiä, joten piti alkaa trollailla ketjua pilalle.