Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja. 

Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.

Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.

Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.

Haha, kyllä!

Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.

WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya. 

Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D

Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa. 

Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?

Huutelen täältä sivusta:

Oma mielipiteeni on, että urheilullinen/atleettinen myös näyttää siltä. Lihaksia löytyy ja rasvaprosentti on sen verran alhaalla, että lihakset erottuvat. Esimerkkinä vaikka kilpatason koripalloilijat ja ylesiurheilijat. Itse sanoisin mielummin harrastavani kuntoilua ja liikuntaa säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja. 

Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.

Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.

Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.

Haha, kyllä!

Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.

WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya. 

Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D

Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa. 

Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?

Vaikea määritellä, mutta kyllä se jossain saisi jo näkyä sitten jos noin itseään haluaa luonnehtia.

Eihän kukaan luonnehdi itseään rikkaaksikaan kovin heppoisin perustein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja. 

Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.

Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.

Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.

Haha, kyllä!

Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.

WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya. 

Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D

Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa. 

Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?

Huutelen täältä sivusta:

Oma mielipiteeni on, että urheilullinen/atleettinen myös näyttää siltä. Lihaksia löytyy ja rasvaprosentti on sen verran alhaalla, että lihakset erottuvat. Esimerkkinä vaikka kilpatason koripalloilijat ja ylesiurheilijat. Itse sanoisin mielummin harrastavani kuntoilua ja liikuntaa säännöllisesti.

Eli tässä voisi mennä nyt samanlaiseen hiusten hankkimiseen kuin aiemmin aiheesta "ensimmäinen". Saanko sanoa olevani liikunnallinen, jos käyn kolmesti viikossa kuntosalilla ja päivittäin pitkillä lenkeillä koiran kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja. 

Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.

Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.

Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.

Haha, kyllä!

Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.

WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya. 

Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D

Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa. 

Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?

Huutelen täältä sivusta:

Oma mielipiteeni on, että urheilullinen/atleettinen myös näyttää siltä. Lihaksia löytyy ja rasvaprosentti on sen verran alhaalla, että lihakset erottuvat. Esimerkkinä vaikka kilpatason koripalloilijat ja ylesiurheilijat. Itse sanoisin mielummin harrastavani kuntoilua ja liikuntaa säännöllisesti.

Eli tässä voisi mennä nyt samanlaiseen hiusten hankkimiseen kuin aiemmin aiheesta "ensimmäinen". Saanko sanoa olevani liikunnallinen, jos käyn kolmesti viikossa kuntosalilla ja päivittäin pitkillä lenkeillä koiran kanssa?

Voi apua :D hiusten HALKOMISEEN tietysti. Terveisiä autocorrectilta.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Mäkin olen nainen, eikä tuo introverttimies kuulosta lainkaan pahalta, kunhan hän saa asiansa esitettyä positiiviseen sävyyn, itseään arvostaen. Lukuharrastus, kodin remontointi, pyöräily, kävelylenkit ja ennen kaikkea se, etteivät golddiggerit kiinnosta kertovat miehestä, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Kuulun muuten niihin naisiin, jotka arvostavat sitä, ettei seurustele vain jonkun kanssa seurustelun vuoksi eli kokemattomuus ei ole haitta, kunhan halua oppia löytyy. Suhteessa tarvitaan kykyä tehdä kompromisseja ja toisen osapuolen arvostamista, enkä näe mitään syytä, miksei intromiehellä voisi niitä olla. Introus on muuten minun kirjoissani iso plussa.

Nainen haluaa miehen jolla on mielenkiintoisia harrastuksia. Kun mies on nalkissa sen voi vieroittaa noista harrastuksista, ettei kukaan muu ala katselemaan miestä sillä silmällä. Sitten voi ihmetellä kun mies onkin tylsä eikä harrastakaan mitään mielenkiintoista. Naiset etsivät villimiestä kesytettäväksi ja onnistuttuaan kyllästyvät.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Ei nämä 112-miehet edes ymmärrä noita boldattuja käsitteitä, heidän maailmansa ei tunne näitä ilmiöitä *köhautismiköh*.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja. 

Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.

Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.

Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.

Haha, kyllä!

Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.

WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya. 

Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D

Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa. 

Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?

Huutelen täältä sivusta:

Oma mielipiteeni on, että urheilullinen/atleettinen myös näyttää siltä. Lihaksia löytyy ja rasvaprosentti on sen verran alhaalla, että lihakset erottuvat. Esimerkkinä vaikka kilpatason koripalloilijat ja ylesiurheilijat. Itse sanoisin mielummin harrastavani kuntoilua ja liikuntaa säännöllisesti.

No just. :D nyt puhuttiin urheilullisuudesta, eikä kehonrakennuksesta. Esimerkiksi kuulantyöntäjillähän tunnetusti rasvaprosentit on tosi alhaalla. 

AP:n kannattaisi alkaa tasa-arvoaktivistiksi. Tuore tutkimushan nimittäin osoittaa että tasa-arvon edistyessä myös nuo perinteiset kumppaninvalintapreferenssit ovat muuttumassa - miehiä on alkanut kiinnostaa naisissa enemmän äly, status ja resurssit kun taas naisilla näiden merkitys on vähentynyt.

http://neurosciencenews.com/gender-equality-mating-preferences-3654/

Cross-cultural research found that the more gender-egalitarian a country, the less likely that men and women trade male earning power for female youth and beauty — the pattern that many evolutionary psychologists believe to be innate. The greater preference of women for a high-earning partner is twice as large in gender-unequal nations such as Korea and Turkey than in more gender-equal nations such as Finland and the United States. Notably, in Finland men are more interested in an educated, intelligent partner than women are.

Gender equality appears to act as a lever. Wherever you push it up, differences between men’s and women’s partner preferences diminish. That doesn’t mean that these differences will disappear entirely or that biology plays no role in mate preferences. However, social factors shape mate preferences much more strongly than has been assumed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Ei nämä 112-miehet edes ymmärrä noita boldattuja käsitteitä, heidän maailmansa ei tunne näitä ilmiöitä *köhautismiköh*.

Kohta 112-mies alkaa jankuttaa siitä, että naiset löytävät noita boldattuja asioita ainoastaan pitkien, tummien, komeiden ja jykeväleukaisten miesten kanssa. Kumppanuus, välittäminen ja rakkaus tulee sieltä leuasta. 

Vierailija kirjoitti:

AP:n kannattaisi alkaa tasa-arvoaktivistiksi. Tuore tutkimushan nimittäin osoittaa että tasa-arvon edistyessä myös nuo perinteiset kumppaninvalintapreferenssit ovat muuttumassa - miehiä on alkanut kiinnostaa naisissa enemmän äly, status ja resurssit kun taas naisilla näiden merkitys on vähentynyt.

http://neurosciencenews.com/gender-equality-mating-preferences-3654/

Cross-cultural research found that the more gender-egalitarian a country, the less likely that men and women trade male earning power for female youth and beauty — the pattern that many evolutionary psychologists believe to be innate. The greater preference of women for a high-earning partner is twice as large in gender-unequal nations such as Korea and Turkey than in more gender-equal nations such as Finland and the United States. Notably, in Finland men are more interested in an educated, intelligent partner than women are.

Gender equality appears to act as a lever. Wherever you push it up, differences between men’s and women’s partner preferences diminish. That doesn’t mean that these differences will disappear entirely or that biology plays no role in mate preferences. However, social factors shape mate preferences much more strongly than has been assumed.

Tähän liittyen uutisoitiin vuosipari sitten jenkkitutkimuksesta, jonka perusteella ns. milleniaaleista eli tällä vuosituhannella aikuistuneista miehet olivat kiinnostuneempia naimaan rahaa ja statusta kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Ei nämä 112-miehet edes ymmärrä noita boldattuja käsitteitä, heidän maailmansa ei tunne näitä ilmiöitä *köhautismiköh*.

Kohta 112-mies alkaa jankuttaa siitä, että naiset löytävät noita boldattuja asioita ainoastaan pitkien, tummien, komeiden ja jykeväleukaisten miesten kanssa. Kumppanuus, välittäminen ja rakkaus tulee sieltä leuasta. 

Ooh, jykeväleukainen. <3 Hehe! Minulle tulee mieleen kaikkien janoisten sankari, Kari Grandi.

Pera123 kirjoitti:

Nainen haluaa miehen jolla on mielenkiintoisia harrastuksia. Kun mies on nalkissa sen voi vieroittaa noista harrastuksista, ettei kukaan muu ala katselemaan miestä sillä silmällä. Sitten voi ihmetellä kun mies onkin tylsä eikä harrastakaan mitään mielenkiintoista. Naiset etsivät villimiestä kesytettäväksi ja onnistuttuaan kyllästyvät.

Voi Pera, Pera, Pera. Vähän epäilen ettei sulla koskaan ole ollut sen kummemmin harrastusta kuin naistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Mäkin olen nainen, eikä tuo introverttimies kuulosta lainkaan pahalta, kunhan hän saa asiansa esitettyä positiiviseen sävyyn, itseään arvostaen. Lukuharrastus, kodin remontointi, pyöräily, kävelylenkit ja ennen kaikkea se, etteivät golddiggerit kiinnosta kertovat miehestä, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Kuulun muuten niihin naisiin, jotka arvostavat sitä, ettei seurustele vain jonkun kanssa seurustelun vuoksi eli kokemattomuus ei ole haitta, kunhan halua oppia löytyy. Suhteessa tarvitaan kykyä tehdä kompromisseja ja toisen osapuolen arvostamista, enkä näe mitään syytä, miksei intromiehellä voisi niitä olla. Introus on muuten minun kirjoissani iso plussa.

Tää kyl piristi päivää. Niin paljon vaan on tullu kaikke negatiivista ja kaikki joihin oon ehtiny tutustua sen verran, että tunteita on heränny ovat päätyneet pitämään tavalla tai toisella epäkelpona (osassa ehkä mukana vähän aspergermäinen totuuskäsitys ja se ettei tunnepuoli aina ennätä sensuroida tunneystävällisiksi logiikkapuoken syötettä...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja. 

Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.

Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.

Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.

Haha, kyllä!

Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.

WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya. 

Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D

Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa. 

Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?

Huutelen täältä sivusta:

Oma mielipiteeni on, että urheilullinen/atleettinen myös näyttää siltä. Lihaksia löytyy ja rasvaprosentti on sen verran alhaalla, että lihakset erottuvat. Esimerkkinä vaikka kilpatason koripalloilijat ja ylesiurheilijat. Itse sanoisin mielummin harrastavani kuntoilua ja liikuntaa säännöllisesti.

No just. :D nyt puhuttiin urheilullisuudesta, eikä kehonrakennuksesta. Esimerkiksi kuulantyöntäjillähän tunnetusti rasvaprosentit on tosi alhaalla. 

Ei mennä taas tähän kuulantyöntäjä, sumopaini ym osastolle, jota joskus aikoinaan täällä väiteltiin. Jos noita korkean rasvan lajeja harrastaa/urheilee kilpatasolla, niin senkin voinee mainita omassa kuvauksessaan.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Anteeksi nyt että kysyn, mutta teetkö sinä pilkkaa tästä introverttimiehestä, vai luuletko oikeasti hänen olevan joku vähintäänkin keskivertolahjakas näyttelijä? Ymmärrätkö tarjoavasi tässä neuvoja ihmiselle, joka on kertonut, että sosiaaliset tilanteet naisten kanssa ja kunnollisen keskusteluyhteyden saavuttaminen on hänelle hankalaa? Miten uskot että tuollaisen ehdottamasi roolin vetäminen häneltä sujuisi niin, että se ei naisesta tunnu roolin vetämiseltä?

Sanon nyt uudestaan, että jos tällainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei vastapuolelle kuulostaa aidolta ja luonnolliselta, ellei se roolin vetäjä sitten ole hyvä näyttelemään. Teeskentely paistaa läpi ja se tuskin tekee mitenkään positiivista vaikutusta ainakaan sen tyyppisiin naisiin, jotka tälle introverttimiehelle sopisivat.

Tämä sinun neuvosi sopinee lähinnä suht kokeneelle pelimiehelle peliliikkeeksi, kun hän hakee lyhytaikaista panoseuraa. Tässä nyt kuitenkin on käsittääkseni kyseessä ihan oikea ihminen, joka ei ole sen enempää kokenut pelimies kuin mitään pelejä edes haluaa pelaillakaan. Mikäli oikein ymmärsin, hän tavoittelee parisuhdetta, ei sitä että olisi suosittu alfa naaraita naurattamassa ja naaraamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nythuvittaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.

Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.

Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.

Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(

Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.

Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?

Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.

Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".

Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.

Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.

Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.

Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").

Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D

Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.

121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.

Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.

Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.

Käsittämätön?

Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.

Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?

Juuri siksi.

Minä olen nainen ja tämäkin kommenttisi on mulle täyttä hepreaa. En tiedä kuka tässä jotain statusta tai resursseja tavoittelee kun harrastuksista puhutaan, en minä ainakaan enkä käsitä mitä ihmettä edes tarkoitat niillä. Kun minä kysyn miehen harrastuksista, en mieti ollenkaan mitään tuollaista. Mietin lähinnä sitä, että olisiko meillä yhteisiä harrastuksia, jotain mitä kautta voisimme viihtyä yhdessä, tuntea olonsa kotoisaksi toisen seurassa.

En kaipaa mieheltä statusta tai jotain ihmeellisiä resursseja (????) vaan kaipaan kumppanuutta, välittämistä ja rakkautta. Tämän kyseisen miehen harrastuksista välittömästi positiiviset fiilikset syntyivät valokuvauksesta ja lukemisesta, sillä niitä harrastan itsekin. Ne eivät mulle tuo mitään statusta tai resursseja, enkä oleta tuovan miehellekään, mutta ehkä voitaisiin jutella kirjoista ja käydä vaikka yhdessä kuvausreissuilla. Siinä olisi sitä mukavaa ja rentoa yhdessä oloa, kumppanuutta.

Mäkin olen nainen, eikä tuo introverttimies kuulosta lainkaan pahalta, kunhan hän saa asiansa esitettyä positiiviseen sävyyn, itseään arvostaen. Lukuharrastus, kodin remontointi, pyöräily, kävelylenkit ja ennen kaikkea se, etteivät golddiggerit kiinnosta kertovat miehestä, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Kuulun muuten niihin naisiin, jotka arvostavat sitä, ettei seurustele vain jonkun kanssa seurustelun vuoksi eli kokemattomuus ei ole haitta, kunhan halua oppia löytyy. Suhteessa tarvitaan kykyä tehdä kompromisseja ja toisen osapuolen arvostamista, enkä näe mitään syytä, miksei intromiehellä voisi niitä olla. Introus on muuten minun kirjoissani iso plussa.

Tää kyl piristi päivää. Niin paljon vaan on tullu kaikke negatiivista ja kaikki joihin oon ehtiny tutustua sen verran, että tunteita on heränny ovat päätyneet pitämään tavalla tai toisella epäkelpona (osassa ehkä mukana vähän aspergermäinen totuuskäsitys ja se ettei tunnepuoli aina ennätä sensuroida tunneystävällisiksi logiikkapuoken syötettä...)

Hei, edellisten mainitsemieni lisäksi lempeä itseironia, alkoholin oikea kohtuukäyttö ja fantasia/scifi? Lähtisin itse treffeille, ellen olisi naimisissa. Toistan itseäni, mutta arvosta itseäsi. Lippu korkealle, et vaan _vielä_ ole löytänyt omaa nörttityttöäsi. Tuossa on jo varsin paljon edellytyksiä olla sellaiselle vaikka loppuiän aarre. Mun miehessä on muuten varsin paljon samaa. Mihinkään en vaihtaisi, sanoivat palstan teoreetikot mitä tahansa.

NotSoFast kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.

Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).

Tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. 26-vuotiaissa riittää miehiä jotka eivät ole seurustelleet.

Tässä neuvoni:

- oleta naisen kysyvän miksi et ole _halunnut_ seurustelusuhdetta

- kehitä hyvä vastaus etukäteen. Tärkeintä on ettet vaikuta mieheltä joka ei olisi _saanut_ seurustelusuhdetta

"En ole halunnut seurustella vain seurustelemisen vuoksi, minulle on tärkeää että kemiat oikeasti kohtaavat" tms.

 

Näin on, hyvä yykaayykaayykaa!

Keksi tarinoita, valehtele, ole joku muu kuin olet! Siitä ne naiset tykkää! Ai, mutta eihän sillä naisella väliä, kunhan sinä saat mitä haluat.

Suurin osa miehistä joutuu enemmän tai vähemmän huijaamaan, kaventaakseen kuilua naisen odotusten ja todellisuuden välillä.

Jos mies möntää vaikeudet löytää naista, laumasieluna nainen päättelee "mitähän vikaa tässä miehessä on kun muutkaan naiset eivät häntä halua?". Ja kun vikoja alkaa etsiä, niitä takuuvarmasti löytyy. Ellei nainen ole jo päättänyt ettei joka tapauksessa halua miestä jota muutkaan eivät halua.

Lainatakseni vanhaa väittelykumppaniani, joka anonyyminä osallistui tähänkin keskusteluun: uros esittää soidinmenot. Soidinmenot ovat huijaamista. Uros esittää isompaa, rohkeampaa, menevämpää, ym kuin tosielämässä on.

 

Ei, ei ja ei. Naiselle hälytyskellot tuossa skenaariossa soivat siinä, että tämä mies haluaa epätoivoisesti naisen, joten minä olen hänelle vain joku jonka hän saa. Ei sellainen halua kukaan olla.

Sen sijaan, jos mies sanoo, ettei ole seurustellut koskaan, koska ei ole ollut rakastunut, eikä voisi seurustella ilman aitoja tunteita (ja tietysti niin, että tämä on totta), nainen on erityinen, koska juuri tämän naisen takia mies olisi valmis luopumaan vapaudestaan. Ei kenenkään muun. Silloin tilanne on täysin toinen.

Se, että mies haluaa naisen, ja seurustella, on aika luotaantyöntävää. Siksi elävässä elämässä tutustuminen on lähtökohtaisesti parempi kuin joku nettideitti.

Vapaudesta luopumisen arvo riippuu siitä haluavatko muutkin naiset ko. miehen.

Minun kiinnostukseni on useammin kuin kerran lopahtanut kun miehellä oli selvästi viestiä.

Riippuu varmaan millaisen naisen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään? 

Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä. 

Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...

Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...

Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.

Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.

Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin. 

Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako? 

Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).

Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa. 

"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?" 

Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.

Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.

Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä. 

Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.

Tapaamieni naisten perusteella:

"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa

"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset

"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin

Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.

Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.

(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)

Kas näin! ;)

Anteeksi nyt että kysyn, mutta teetkö sinä pilkkaa tästä introverttimiehestä, vai luuletko oikeasti hänen olevan joku vähintäänkin keskivertolahjakas näyttelijä? Ymmärrätkö tarjoavasi tässä neuvoja ihmiselle, joka on kertonut, että sosiaaliset tilanteet naisten kanssa ja kunnollisen keskusteluyhteyden saavuttaminen on hänelle hankalaa? Miten uskot että tuollaisen ehdottamasi roolin vetäminen häneltä sujuisi niin, että se ei naisesta tunnu roolin vetämiseltä?

Sanon nyt uudestaan, että jos tällainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei vastapuolelle kuulostaa aidolta ja luonnolliselta, ellei se roolin vetäjä sitten ole hyvä näyttelemään. Teeskentely paistaa läpi ja se tuskin tekee mitenkään positiivista vaikutusta ainakaan sen tyyppisiin naisiin, jotka tälle introverttimiehelle sopisivat.

Tämä sinun neuvosi sopinee lähinnä suht kokeneelle pelimiehelle peliliikkeeksi, kun hän hakee lyhytaikaista panoseuraa. Tässä nyt kuitenkin on käsittääkseni kyseessä ihan oikea ihminen, joka ei ole sen enempää kokenut pelimies kuin mitään pelejä edes haluaa pelaillakaan. Mikäli oikein ymmärsin, hän tavoittelee parisuhdetta, ei sitä että olisi suosittu alfa naaraita naurattamassa ja naaraamassa.

Jos olen ymmärtänyt oikein, juuri siihen naaraiden naurattamiseen pitäisi kaikkien miesten pyrkiä, koska sellaisia miehiä arvostetaan eniten. En tiedä, ihan pokalla en pystynyt tätä edes kirjoittamaan, sen verran hassuja nää yykaan teoriat.