Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Sellainen tuli mieleeni, että onko kenelläkään näitä ohjeita seuranneella naista elämässään?
Veikkaan, että ei. Eihän tuolla 121212:llakaan ole, vaikka mainostaakin neuvojaan hyvinä. No, onhan sillä se panosuhde, mutta tuskin se sitäkään noilla neuvoillaan on saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Ehkä sitten kannattaa selvittää asia jo viestittelyvaiheessa, siis siinä tapauksessa, jos toinen tiedustelee parisuhdehistoriaa.
Niin siinä yleensä käy, mutta pari kertaa ei oo tyllu puheeks. En sitä ite juurikaan aattele muutoin kuin sillon ku aletaan niitä asioita sivuta ja vähän epäluontevalta tuntuis ohjata väkisinkään niihin.
Siis yleensä ne karuimmat kommentit on tulleet viesteissä. Kaikkea tyyliin en ala ketään opettamaa, haluun kokeneen miehen, kokemattomuus on turn off.Siis mitä hiton teinipissiksiä nämä ovat? Vai onko nämä jotain seksiseuran hakijoita?
Ainakin lievemmässä muodossa noita kuulee aika useinkin, jopa +-25v koulutetuilta naisilta. Saati nyt sitten WT-naisilta.
"Kyllähän miehen kuuluu tietää/osata/viedä..."
Tai:
"Kyllä tuon ikäisellä miehelle luulisi olevan kokemusta..."
No niin, kuten sanottu, kusipäitä on niin miehissä kuin naisissakin. Veikkaan tuollaisten naisten olevan myös epävarmoja omassa itsessään.
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :D
Ei tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.
121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.
Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.
Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja.
Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.
Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.
Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja.
Näin juuri. Cv:säkin miehet liioittelevat, naiset vähättelevät. Nainen sanoo olevansa sohvaperuna, vaikka juoksee 10km monta kertaa viikossa, koska ei halua herättää liikoja toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Ehkä sitten kannattaa selvittää asia jo viestittelyvaiheessa, siis siinä tapauksessa, jos toinen tiedustelee parisuhdehistoriaa.
Niin siinä yleensä käy, mutta pari kertaa ei oo tyllu puheeks. En sitä ite juurikaan aattele muutoin kuin sillon ku aletaan niitä asioita sivuta ja vähän epäluontevalta tuntuis ohjata väkisinkään niihin.
Siis yleensä ne karuimmat kommentit on tulleet viesteissä. Kaikkea tyyliin en ala ketään opettamaa, haluun kokeneen miehen, kokemattomuus on turn off.Siis mitä hiton teinipissiksiä nämä ovat? Vai onko nämä jotain seksiseuran hakijoita?
Ainakin lievemmässä muodossa noita kuulee aika useinkin, jopa +-25v koulutetuilta naisilta. Saati nyt sitten WT-naisilta.
"Kyllähän miehen kuuluu tietää/osata/viedä..."
Tai:
"Kyllä tuon ikäisellä miehelle luulisi olevan kokemusta..."
Minä olen oikeasti nyt tosi ihmeissäni täällä. :O Sanotaanko tuollaisia siis kommenttina siihen kokemattomuuteen, vai onko tuo sellaista vihjailevaa flirttiä tyyliin "kokeillaanko, osaisitko viedä, vaikka oletkin kokematon". Minä taidan olla tosi kiltti nainen, kun ei tulisi mieleenkään sanoa tuollaista dissausmielessä. Ja silti sinäkin pidät minua l*rttoprinsessana, joka pyörii karusellissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Ehkä sitten kannattaa selvittää asia jo viestittelyvaiheessa, siis siinä tapauksessa, jos toinen tiedustelee parisuhdehistoriaa.
Niin siinä yleensä käy, mutta pari kertaa ei oo tyllu puheeks. En sitä ite juurikaan aattele muutoin kuin sillon ku aletaan niitä asioita sivuta ja vähän epäluontevalta tuntuis ohjata väkisinkään niihin.
Siis yleensä ne karuimmat kommentit on tulleet viesteissä. Kaikkea tyyliin en ala ketään opettamaa, haluun kokeneen miehen, kokemattomuus on turn off.Tuollaisten naisten perään ei kannata surra, et ole mitään hyvää menettänyt.
Mutta edelleen en usko, että niitä sinulle sopivia naisia löytyisi netistä. Netissä on porukkaa laidasta laitaan, ja noista sinun saamistasi kommenteista päätellen lähinnä sitä toista laitaa. Fiksut naiset, joille lukeminen ja pyöräily on plussaa, ja samoin se, ettet ole hyppinyt kukasta kukkaan, ovat muualla. Joten tutustu naisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mistä sinä. Ehdotin aiemmin sitä kirjapiiriä. Mikä siinä on vikana?
Tosta kirjapiiristä. On vähän huono ulosanti isommassa tuntemattomien joukossa ja en oo finlandiaehdokkaiden yms perään, vaan lähinnä englanninkielistä fantasiaa ja vähän skifiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Ehkä sitten kannattaa selvittää asia jo viestittelyvaiheessa, siis siinä tapauksessa, jos toinen tiedustelee parisuhdehistoriaa.
Niin siinä yleensä käy, mutta pari kertaa ei oo tyllu puheeks. En sitä ite juurikaan aattele muutoin kuin sillon ku aletaan niitä asioita sivuta ja vähän epäluontevalta tuntuis ohjata väkisinkään niihin.
Siis yleensä ne karuimmat kommentit on tulleet viesteissä. Kaikkea tyyliin en ala ketään opettamaa, haluun kokeneen miehen, kokemattomuus on turn off.Tuollaisten naisten perään ei kannata surra, et ole mitään hyvää menettänyt.
Mutta edelleen en usko, että niitä sinulle sopivia naisia löytyisi netistä. Netissä on porukkaa laidasta laitaan, ja noista sinun saamistasi kommenteista päätellen lähinnä sitä toista laitaa. Fiksut naiset, joille lukeminen ja pyöräily on plussaa, ja samoin se, ettet ole hyppinyt kukasta kukkaan, ovat muualla. Joten tutustu naisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mistä sinä. Ehdotin aiemmin sitä kirjapiiriä. Mikä siinä on vikana?
Tosta kirjapiiristä. On vähän huono ulosanti isommassa tuntemattomien joukossa ja en oo finlandiaehdokkaiden yms perään, vaan lähinnä englanninkielistä fantasiaa ja vähän skifiä.
No eikö noista löydy netistä keskusteluryhmiä? Laitat sinne kuvallisen profiilin, et lähde iskemään ketään, mutta tutustut keskusteluissa avoimesti.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja.
Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.
Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.
Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.
Eihän tulkitse päinvastoin vaan täsmälleen samalla tavalla. Nainen olettaa, että mies ilmaisee samantasoisen liikkumisen samantasoisilla ilmaisuilla. Eli koska itse hieman liioittelee, olettaa, että mieskin liioittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Ehkä sitten kannattaa selvittää asia jo viestittelyvaiheessa, siis siinä tapauksessa, jos toinen tiedustelee parisuhdehistoriaa.
Niin siinä yleensä käy, mutta pari kertaa ei oo tyllu puheeks. En sitä ite juurikaan aattele muutoin kuin sillon ku aletaan niitä asioita sivuta ja vähän epäluontevalta tuntuis ohjata väkisinkään niihin.
Siis yleensä ne karuimmat kommentit on tulleet viesteissä. Kaikkea tyyliin en ala ketään opettamaa, haluun kokeneen miehen, kokemattomuus on turn off.Tuollaisten naisten perään ei kannata surra, et ole mitään hyvää menettänyt.
Mutta edelleen en usko, että niitä sinulle sopivia naisia löytyisi netistä. Netissä on porukkaa laidasta laitaan, ja noista sinun saamistasi kommenteista päätellen lähinnä sitä toista laitaa. Fiksut naiset, joille lukeminen ja pyöräily on plussaa, ja samoin se, ettet ole hyppinyt kukasta kukkaan, ovat muualla. Joten tutustu naisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mistä sinä. Ehdotin aiemmin sitä kirjapiiriä. Mikä siinä on vikana?
Tosta kirjapiiristä. On vähän huono ulosanti isommassa tuntemattomien joukossa ja en oo finlandiaehdokkaiden yms perään, vaan lähinnä englanninkielistä fantasiaa ja vähän skifiä.
No eikö noista löydy netistä keskusteluryhmiä? Laitat sinne kuvallisen profiilin, et lähde iskemään ketään, mutta tutustut keskusteluissa avoimesti.
Tuota vois selvitellä kunhan saan kämpän remontin viimein valmiiksi, että on paremmin aikaa. Vaikka yleensä kirjat on vaan pakopaikka arjesta ja luen vaihtelevasti. Eiks noissä pitäis yrittää pysyä toisten kanssa suurinpiirtein samassa vauhdissa?
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DEi tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.
121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.
Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.
Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.
Käsittämätön?
Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.
Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?
Juuri siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Ehkä sitten kannattaa selvittää asia jo viestittelyvaiheessa, siis siinä tapauksessa, jos toinen tiedustelee parisuhdehistoriaa.
Niin siinä yleensä käy, mutta pari kertaa ei oo tyllu puheeks. En sitä ite juurikaan aattele muutoin kuin sillon ku aletaan niitä asioita sivuta ja vähän epäluontevalta tuntuis ohjata väkisinkään niihin.
Siis yleensä ne karuimmat kommentit on tulleet viesteissä. Kaikkea tyyliin en ala ketään opettamaa, haluun kokeneen miehen, kokemattomuus on turn off.Tuollaisten naisten perään ei kannata surra, et ole mitään hyvää menettänyt.
Mutta edelleen en usko, että niitä sinulle sopivia naisia löytyisi netistä. Netissä on porukkaa laidasta laitaan, ja noista sinun saamistasi kommenteista päätellen lähinnä sitä toista laitaa. Fiksut naiset, joille lukeminen ja pyöräily on plussaa, ja samoin se, ettet ole hyppinyt kukasta kukkaan, ovat muualla. Joten tutustu naisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mistä sinä. Ehdotin aiemmin sitä kirjapiiriä. Mikä siinä on vikana?
Tosta kirjapiiristä. On vähän huono ulosanti isommassa tuntemattomien joukossa ja en oo finlandiaehdokkaiden yms perään, vaan lähinnä englanninkielistä fantasiaa ja vähän skifiä.
Ja *klang* nyt kiinnostuvat nörttitytöt. Ovat usein introvertteja, kuten itsekin.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja.
Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.
Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.
Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.Eihän tulkitse päinvastoin vaan täsmälleen samalla tavalla. Nainen olettaa, että mies ilmaisee samantasoisen liikkumisen samantasoisilla ilmaisuilla. Eli koska itse hieman liioittelee, olettaa, että mieskin liioittelee.
On ihan tutkittu juttu, että miehet liioittelevat, ja naiset vähättelevät. Noin keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DEi tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.
121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.
Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.
Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.
Käsittämätön?
Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.
Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?
Juuri siksi.
Naiset tyypillisesti arvostavat esim lukemista ja luonnossa liikkumista. Kerrotko, miksi?
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DEi tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.
121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.
Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.
Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.
Käsittämätön?
Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.
Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?
Juuri siksi.
Niin niin. Ja samalla tavalla miesten naisissa arvostamat ominaisuudet liittyvät seksi- ja kotiorjuuteen. Älä jaksa.
Hah. Jos 121212 ois uskominen, varmaan mun pitäis eritoten korostaa osakesijoituksia harrastuksena, vaikken yleensä ees mainitse, ku ei gold digerit kiinnosta (ja nekin pettyis) xD
(Niin samainen introverttimies)
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja.
Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.
Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.
Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.
Haha, kyllä!
Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.
WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya.
Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D
Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nythuvittaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertin miehen ole niin vaikeaa saada naista parisuhteeseen. Toki jos asuu jossain peräpökölässä eikä suostu lähtemään tapaamaan ketään sieltä jos vaikka on netissä törmännyt. Kyllä niillä sinkuilla syyt ovat muualla kuin introverttiydessä.
Introvertio yksin ei ehkä olisi ongelma naiselle, mutta kun (kaiketi introversion takia) ei kaivannut naista/naisia elämäänsä ennen 26 ikävuotta, on lisäksi kokematon parisuhteissa (juu ja kyllä liki jokainen nainen on kysynyt viimeisimmästä seurustelusuhteesta viimeistään treffeillä).
Niin no on tässä jo kolme vuotta tullut laihalla menestyksellä etsittyä, niin 29v on tän hetken totuus. Olen sanonut eetten etsinyt ihmissuhteita, kun muut tavoitteet ja harrastukset veivät ajan, eikä kaivannut.
Ainakaan tää totuus ei ole tuntunut auttavan. Valehtelemaan tai tietoisesti harhaan johtamaan en ala.Tässä kohtaa nainen ajattelee, että onko sinulla nytkään seurusteluun aikaa ja miten sitten minä mahtuisin elämääsi.
Voi se niinkin olla, mutta introvertilla oikeasri on aina aikaa järjesteltävissä, jaksaminen on eri asia, mutta se ei ole suuri murhe, jos olen kiinnostunut jostakusta. Minkä noille ennakkoluuloille voi? :(
Kohtaan jokaisen yksilönä, joten harmittaa.Mistä ne ennakkoluulot tulevat? Eihän se potentiaalinen treffikaveri/kumppani näe sinun introverttiyttäsi päälle päin. Vai ratsastatko paikalle introvertti-lippua heiluttaen ja mainitset asian joka lauseessa?
Monasti treffeillä tai jo viestitellessä (nettideitti systeemit) tuomioksi on tullut , että olen liian tylsä (siis ei ihq matkustelua ja biletystä). Välillä ihan keskustelussa tullut intriverttiys ilmi ja yksikin perui sovitut treffit sen vuoksi. Lopuista valtaosa kavahtaa sit kokemattomuuta, kunhan sattuvat asiasta kysymään jossain muodossa.
Pidätkö edes itse itseäsi mielenkiintoisena? Mitkä on ne jutut, mielenkiinnonkohteet ja harrastukset mitkä tekee susta sinut, mielenkiintoisen? Vai oletko vain lysyssä "no mä nyt oon vaan tämmönen, emmä mitään harrasta".
Tuotko itse introverttiyden aina esille ja puhutko siitä negatiiviseen sävyyn, ongelmanasi? Jos et osaa puhua siitä normaalisti, niin kannattaa varmaan välttää aihetta.
Kokemattomuutta ei tarvitse myöskään mainita, ainakaan surkuttelevaan sävyyn.Tämä x 100. Edellä kirjoittaja kertoi, mitä ei tee (ei matkustelua, ei biletystä). Paljon, paljon tärkeämpää olisi kertoa, mitä tekee, mitä harrastaa, mistä innostuu, mistä tykkää, missä on hyvä, mikä on intohimo. Se voi olla vaikka postimerkkeily, mutta se kannattaa mainita! Voi olla, että Suomessa on hyvin vähän postimerkkeilyyn hurahtaneita nuoria naisia, mutta olennaista onkin löytää juuri se nainen, joka joko jakaa saman intohimon tai ainakin pystyy samaistumaan siihen.
Tälle yläpeukkuja (pitää puhua "intohimosta").
Sama vinkki 121212:n antamana, alapeukkuja :DEi tuo minusta sama vinkki ollut. Kommentoimasi kirjoittajan pointti oli se, että sen sijaan, että kertoo mitä ei tee, kertoisi siitä mitä tykkää tehdä eikä suhtaudu vähätellen siihen mitä tykkää tehdä. Jos jokin harrastus on itselle intohimo, siitä voi tietenkin intohimona puhua, mutta ei se ole oleellista. Oleellista on olla ylpeä siitä mitä harrastaa ja missä on hyvä.
121212:n vinkki taas sisälsi ohjeita siitä, millä sanavalinnoilla näistä harrastuksistaan pitää puhua ja hän opasti, että naisille pitäisi puhua kuin hömppäromaanien sankarit puhuvat, suurista haaveista ja intohimoista pelkkien toiveiden sijaan. Minusta tällainen neuvo on sikäli hyödytön, että jos tuollainen mahtipontinen kielenkäyttö ja asioiden kuvailu ei tule luonnostaan, se ei kuulosta kuulijankaan korvaan aidolta vaan pahimmillaan teeskentelyltä. Varsinkin jos sosiaaliset tilanteet ovat muutenkin vaikeita, jännittyneitä tai ahdistavia, on turha rasittaa itseään vielä silläkin, että pitäisi alkaa vetämään jotain roolia ja näyttelysuoritusta saadakseen kerrottua itsestään ihan normaaleja ja tavallisia asioita, kuten vaikka ne harrastukset.
Lisäksi 121212:n kommentissa oli tuo juttu suuremmista materiaalisista resursseista, mistä en viitsi lähteä edes arvailemaan mihin ihmeeseen hän silläkin pyrkii. Täysin käsittämätön lisäys.
Tässä varmaan pääsyyt siihen, miksi 121212:n viesti sai alapeukkuja.
Käsittämätön?
Ne ominaisuudet joita nainen miehen harrastamisessa arvostaa, ovat samoja ominaisuuksia jotka ovat eduksi statuksen ja resurssien tavoittelussa.
Vai miksi uskot että juuri naisille intohimo, kunnianhimo, määrätietoisuus, jne ovat niin tärkeitä?
Juuri siksi.
Ja juuri siksi te kaikki olette yksin, kun uskotte tällaiseen bullshittiin.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttimies: Jos treffeillä ollessa sinulta kysytään, milloin olet seurustellut viimeksi, voit aivan hyvin kertoa asian niin kuin se on. Sanot, ettet ole koskaan ollut seurustelusuhteessa. Piste. Jos asia on niin, mitäpä sitä peittelemään?
Kokemattomuuden syistä voi kenties keskustella sitten myöhemmin, jos uusia treffejä tulee vielä.
Se on yleensä heti jatkokysymyksenä...
Ja tän jälkeen tulee oudoksuntaa ja kuinka ei ole normaalia ja monelta vielä se "turn off"...
Sitä tilannetta viestittelyssä tai treffeillä oppii inhoamaan.Jos tulee jatkokysymyksiä, sanot vain että ei ole sattunut kohdalle ketään sopivaa, että elämä on vain mennyt näin.
Kyllähän se kokemattomuus saattaa vähän herättää kysymyksiä. Mutta sanoit itsekin, ettet halua valehdella tai sepittää tarinoita. Nehän myös paljastuisivat jossain vaiheessa myöhemmin.
Miten olet päätynyt treffeille tähän mennessä, jonkin deittisovelluksen kauttako?
Erinäisten deittisaittien tai deittisovelluksien kautta. Ei livenä tuu juuri tilanteita ja oon sen verran hidas motivoimaan itteni mennä tutustumaan, että vain kerran oon töissä yhtä kesätöissä ollutta kysyny livenä ( mut oli varattu, ja eihän siel yleensä naisia oo).
Simuloidaanpas tähän tilanne, miten keskustelet tästä aiheesta. Kuvittele, että tämä on nyt tinder ja minä olen sinun mätsisi. Vastaa täsmälleen niillä sanoilla kuin vastaisit oikeassa tilanteessa.
"Kerrohan jotain itsestäsi. Millä mielin olet liikkeellä täällä? Haluaisitko kertoa esim parisuhdehistoriastasi?"
Tykkään valokuvata ja erityisesti talvisin lukea, kesähelteillä uiminen on kivaa. Olisi mukavaa kohdata joku, jonka kanssa synkkaisi; tyttöystävää siis. Ei ole liiemmin mainittavaa seurusteluhistoriaa. Vähän aikaa oon tapaillut, muttei edennyt seurusteluks.
Jätän nyt jatkon ku toi vastannee sun kysymyksees.Tuossahan asia tulee kerrottua hyvin, rehellisesti ja ilman selittelyjä.
Suosittelen yhäkin ajamaan tuon Suomi-nainen-kääntäjän läpi.
Tapaamieni naisten perusteella:
"Olen intohimoinen liikkuja" = harrastaa liikuntaa
"Harrastan liikuntaa" = liikun hädin tuskin sen verran että täytän minimiliikuntasuositukset
"Liikun välillä" = jääkaapilta sohvan ja Netflixin pariin
Miehen kannattaa olettaa että hänen sanomisensa tulkitaan päin vastoin. Jos haluat kertoa harrastavasi liikuntaa, ilmaise olevasi intohimoinen liikkuja jolla on liikuntaan liittyviä haaveita ja unelmia, joiden toteuttaminen on osa matkaa jolle nainen kanssasi haluaa.
Aivan samoin et halua olla mies joka vain soittaa viulua. Sinä olet viulisti, muusikko, jolle musiikki on intohimo ja matka kohti haaveita ja unelmia.(ehkä mahdollisesti kohti menestystä, eli statusta jota ei saavuta ilman palavaa intohimoa ja määrätietoista tavoitteellisuutta)
Kas näin! ;)Miten niin päinvastoin? Nuohan menevät täsmälleen samalla tavalla. Nainen sanoo olevansa intohimoinen liikkuja = harrastaa liikuntaa. Mies harrastaa liikuntaa = hänen kannattaa sanoa olevansa intohimoinen liikkuja.
Olisi pitänyt selventää. Tarkoitin että nainen tulkitsee omat harrastuksensa vs miehen harrastukset päin vastoin.
Eli omat harrastuksensa yläkenttiin, miehen harrastukset alakanttiin.
Sama pätee muuhunkin. Nainen voi käydä pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä kaveriensa seuraamaan blogiin = hänen kaltaisensa mies on maailmanmatkaaja-toimitusjohtaja-rocktähti-seikkailija, ei suinkaan mies joka nyt vain käy pari kertaa vuodessa reissussa ja kirjoittaa siitä someen kavereilleen.Haha, kyllä!
Tämän olen huomannut naisten kuvaillessa itseään "urheilullisiksi". LOL, nykyään joka toinen nainen kertoo olevansa urheilullinen. Oikeasti, pieni prosentti naisista on urheilullisia. Eikä tarvitse ollakaan, mutta ihmetyttää millaisissa harhoissa naiset oikein elävät. Normaali ei ole urheilullinen.
WTF, itseä entisenä "piiritason" urheilijana harmittaa jo senkin vuoksi, että tuo vetää lokaan oikeita urheilijoita. En ikinä kutsuisi nykyistä itseäni urheilulliseksi, vaikken olekaan lihava ja juoksen ja pelaan työporukassa salibandya.
Tiedä sitten kokevatko naiset kaiken itse tekemänsä jotenkin kauhean erikoisena ja haastavana :D
Tulee mieleen vanha vitsi Ladan sporttimallista. Se on sellainen missä on hyppynaru hansikaslokerossa.
Missä menee urheilullisen raja, paljonko ja kuinka tavoitteellisesti on urheiltava, jotta saa sanoa olevansa urheilullinen?
Alue: Aihe vapaa
Tuollaisten naisten perään ei kannata surra, et ole mitään hyvää menettänyt.
Mutta edelleen en usko, että niitä sinulle sopivia naisia löytyisi netistä. Netissä on porukkaa laidasta laitaan, ja noista sinun saamistasi kommenteista päätellen lähinnä sitä toista laitaa. Fiksut naiset, joille lukeminen ja pyöräily on plussaa, ja samoin se, ettet ole hyppinyt kukasta kukkaan, ovat muualla. Joten tutustu naisiin, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mistä sinä. Ehdotin aiemmin sitä kirjapiiriä. Mikä siinä on vikana?