Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni ei halua mennä vanhojentansseihin. Onko joku ollut menemättä? Mistä syystä?
16.02.2018 |
Sehän ei ole millään tavalla pakollinen, joten ei siitä mitään rangaistustakaan tule. Tyttöni ei ole oikein päässyt lukiossa sisälle mihinkään kaveriporukkaan ja kuulemma paritkin on jaettu jo nyt ekan luokan aikana, koska poikia on 2 jokaista 10 tyttöä kohden. Loput joutuvat tanssimaan lukion ekaluokkalaisten tai poikaystäviensä tai sukulaispoikien kanssa.
Mielestäni saa olla pois, jos ei halua mennä - kuluupa vähemmän rahaakin. Mutta onko joku ollut menemättä ja sitten katunut jälkikäteen? Ainutkertainen tilaisuus jää välistä?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
En osallistunut. Ala- ja yläasteaikainen kiusaajani pyysi minua parikseen ja oikeasti olisin suostunut jos kuka tahansa muu olisi minua pyytänyt. Mutta hänen kanssaan en siihen pystynyt, varsinkaan kun en tiennyt että pyytääkö hän edes tosissaan vai onko se joku ilkeilyjuttu. Tämän jälkeen minut suljettiin täysin kaikkien tanssisuunnitelmien ulkopuolelle koska olin ilkimys joka oli kieltäytynyt tarjolla olevasta parista.
Olisin minä sinne silti saanut mennä ja ehkä minulle olisi puoliväkisin joku parikin löydetty, mutta en kokenut olevani aidosti tervetullut sinne. Ehkä se vähän harmittaa mutta ei kaduta.
Ai ni koulukiusattu unohtui
Rumuus..köyhyys..ujous..kiusattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mennyt, ei kiinnosta tanssiminen, ja poikatyttö kun olin niin ei hameissa hienostelukaan. Ja enpähän ollut viemässä tanssiparia keneltäkään asiasta innostuneemmalta. Ei kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en 10v sitten tanssinut vanhoja. Minusta se oli tyhmä hypetystä enkä ole yhtään sellainen nainen jota tuollainen kiinnostaisi. Ikinä en ole katunut. Häät meni vähän samaan tyyliin ilman mitään morsiushöpötyksiä. En vaan kestä tuollaisia.
Ruma..lihava..outo..köyhä
Jätin menemättä koska ei kiinnostanut yhtään "päivä prinsessana". En ole sen tyyppinen. Kaikki se vaivannäkö tälläytymisineen tuntui aika turhalta. Äiti tietysti pettyi, mutta en voinut osallistua vain hänen mielikseen.
Mä en mennyt, koska ei olisi ollut rahaa pukuun. Edes halpaan vuokrapukuun. Saati sitten kivaan kampaukseen ja meikkiin. Lisäksi jännitin ihan hirveästi poikien kanssa tanssimista ja ihmisten edessä esiintymistä. Olin varma että kukaan ei haluaisi olla parini. Helpointa oli jäädä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kaduttaa se että osallistuin. En olisi millään halunnut mutta kävi niin että todella hyvännäköinen poika pyysi minua parikseen enkä voinut kieltäytyä. Lopulta esitin hänelle kohtuuhulnoa tanssia eikä me muistaakseni sen jälkeen koskaan edes juteltu.
Ei ollut kallis puku mutta kyllä siihenkin rahaa meni. Aikaa kului turhaan ja sata kertaa onnistuin itseni nolaamaan. Jos siitä jotain positiivista jäi käteen, niin ainakin tuli oppirahat maksettua siitä ettei aina kannata ajatella vaan pillullaan.
Sama täällä. Tanssiminen tai pukeutuminen eivät kiinnostaneet mutta siinä vaiheessa alkoi homma kiinnostamaan kun selvisi ettei voisin saada parikseni jätkän johon olin jo pidemmän aikaa ollut ihastunut. No se ei sitten todellakaan ollut tilaisuus jossa olisin päässyt parhaita puoliani esittelemään ja kommunikaatio parin kanssa oli muutenkin yhtä intiimiä kuin tavallisella ruotsin tunnilla.
Minäkään en osallistunut. Inhosin mekkoja ja koko sitä hössötystä. Sen sijaan penkkarit ja abiristely oli mun juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en mennyt, koska ei olisi ollut rahaa pukuun. Edes halpaan vuokrapukuun. Saati sitten kivaan kampaukseen ja meikkiin. Lisäksi jännitin ihan hirveästi poikien kanssa tanssimista ja ihmisten edessä esiintymistä. Olin varma että kukaan ei haluaisi olla parini. Helpointa oli jäädä pois.
köyhyys
Vierailija kirjoitti:
Jätin menemättä koska ei kiinnostanut yhtään "päivä prinsessana". En ole sen tyyppinen. Kaikki se vaivannäkö tälläytymisineen tuntui aika turhalta. Äiti tietysti pettyi, mutta en voinut osallistua vain hänen mielikseen.
ruma/outo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en osallistunut ja nyt on haaveillut ballroom -tanssiaisista. Vielä kun tuskin menen naimisiinkaan, niin tuskin tulen ikinä pitämään hienoa mekkoa päälläni.
Mä olisin halunnut tanssia, mutta en sitten löytänyt paria eikä huvittanut tyttöparina mennä.
Toisaalta se kaikki kilpavarustelu monen sadan mekoin ja kampaajakäynnein ei tuntunut omalta jutulta eikä lopulta jäänyt harmittamaan. Lähdin niillä tansseista säästyneillä rahoilla Roomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin amislukion ja meillä olis mennyt pitkän matikan kurssi tanssikurssin kanssa päällekkäin siten, että matikka olisi pitänyt suorittaa iltalukiossa. Ei kiinnostanut tanssit tarpeeksi, että olisin siihen säätämiseen ryhtynyt. Ei kaduta. Poikaystäväkin oli toisella paikkakunnalla amiksessa, eikä olisi päässyt järkevästi osallistumaan tanssikurssille vaikka mahdollista olisi ollut.
Myöhemmin pääsin samaisen pojan avecina RUK:n kurssijuhlaan ja sain kokemukseni hienosta puvusta ja tansseista.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö ei halunnut, poika olis halunnut muttei saanut paria :(
Onko siinä lukiossa sitten kovinkin tasapuolinen sukupuolijakauma tai kenties jopa poikia enemmän?
Kun itse olin lukiossa, oli meidän lukiossa, kuten varmaan suurimmassa osassa lukioita muutenkin, tyttöjä enemmän kuin poikia. Sitten tietty kaikista pojista vielä huomattavasti harvempi halusi tanssia ollenkaan verrattuna tyttöihin. Tämä oli ehkä syynä siihen, että meidän lukiossa riitti sen vuoksi niille "epäsuosituimmille" pojillekkin kysyntää. Osan tytöistä oli sitten tanssittava joko tytön kanssa tai haettava pari amiksesta, jos tansseihin halusivat osallistua.
Muakin kysyttiin useamman tytön osalta, vaikka en todellakaan kuulunut niihin suosituimiin poikiin. En kuitenkaan tanssinut, koska en halunnut tansseihin osallistua. Ei vain kiinnostanut, tämä oli itselleni selvää jo ennen kuin olin edes lukion ensimmäistä vuotta aloittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut paria minulle. Poikia ei riittänyt meidänkään pienessä lukiossa.
Vaihtoehdot ovat tuolloin seuraavat:
1. Poika oman lukion toiselta vuosikurssilta
2. Poika toisesta lukiosta
3. Poika amiksesta
4. Tanssia tytön kanssa
Oot fiksu AP. Itse en olisi halunnut mennä, mutta vanhemmat pakottivat. Mitään en niistä irti saanut. Jälkeenpäin v*tuttaa, etten tehnyt niin kuin itse tahdoin.
Sen sijaan harmittaa, että abiristeily jäi välistä, kun kaverit eivät halunneet :/ Ainutlaatuisia tilaisuuksia molemmat, mutta eivät kaikkia varten. Kannattaa miettiä miltä itse tuntuu, kyllä lukioikäinen osaa sen verran arvioida.
Oiskin päässyt. Ei ollut varaa. Tästä toki parikymmentä vuotta jo.
Jos joku ei oikeasti halua, eli homma ei aidosti kiinnosta, ei poisjäänti kaduta. Sitten voi olla eri asia, jos pohjimmiltaan haluaisi osallistua, muttei vaan ole kavereita.
Itseäni ei yksinkertaisesti kiinnostanut tippaakaan. En pidä paritansseista eikä päivä ns. prinsessana tuntunut omalta jutulta. Yksi stressi vähemmän, kun ei tarvinnut miettiä mekkoa eikä kampausta. Taisin olla vuosikurssini (-98) ainoa tyttö joka jätti tanssit väliin. En kokenut paineita mennä massan mukana. Ja ihan hyvä, että kiinnostusta ei löytynyt. Säästin äitini rahahuolilta.
Olisin itse tanssinut tänään vanhat jos olisin osallistunut. En halunnut osallistua, koska kukaan kavereistani ei myöskään tanssinut, en olisi saanut paria ja muutenkaan en halunnut sitä extra stressiä mitä siitä olisi syntynyt. Olisin kyllä halunnut sellaisen hienon prinsessamekon mutta ei muuten kyllä harmita :D
Vierailija kirjoitti:
Mä en osallistunut ja nyt on haaveillut ballroom -tanssiaisista. Vielä kun tuskin menen naimisiinkaan, niin tuskin tulen ikinä pitämään hienoa mekkoa päälläni.
Järjestä hienot juhlat kun täytät 30_v
Teemana esim Jessican päivä prinsessana.
Hanki upea puku käytettynä..panosta meikkiin ja kampaukseen
Hienot ravintolat antavat tiloja alkuillasta surueiden käyttöön.
Järjestä vähän ohjelmaa ja skumppatarjoilua.
Loppuillasta herätät kaikkien miesten huomion upeimpana naisena:)
Lähinnä kaduttaa se että osallistuin. En olisi millään halunnut mutta kävi niin että todella hyvännäköinen poika pyysi minua parikseen enkä voinut kieltäytyä. Lopulta esitin hänelle kohtuuhulnoa tanssia eikä me muistaakseni sen jälkeen koskaan edes juteltu.
Ei ollut kallis puku mutta kyllä siihenkin rahaa meni. Aikaa kului turhaan ja sata kertaa onnistuin itseni nolaamaan. Jos siitä jotain positiivista jäi käteen, niin ainakin tuli oppirahat maksettua siitä ettei aina kannata ajatella vaan pillullaan.