Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut haalii tuntemattomia facebook-kavereiksi?
16.02.2018 |
Seinät täyttyy "kiitos fb-kaveruudesta" viesteistä, Messengerissä tehdään tuttavuutta.
Laitetaan huomenet, hyvät yöt ja ystävänpäivätoivotukset, vaikka ei ole ikinä tavattu.
Miehet haluavat tutustua lähemmin, jokaikiselle laitetaan sydämiä.
Kertooko tämä ihmisten yksinäisyydestä, vai onko se jotenkin hienoa kun on paljon Facebook-kavereita?
En siis sano tätä pahalla, vaan ihmettelen.
Kommentit (39)
Veikkaan että nämä ihmiset ovat tosi yksinäisiä. joskus saan myös tuntemattomilta pyyntöjä, joita en tunne, mutta en koe sitä tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain 50 kaveria ja kaikki tunnen. En ota tuntemattomia kavereiksi.
Mua on kanssa ihan tuntemattomat pyytänyt kaveriksi, enkä ymmärrä miksi ihmeessä. Mun elämäkin on niin tylsää, ettei luulis ketään kiinnostavan.
Mä vähän luulen että jotain näyttämisen halua siinä on: "Kattokaas nyt kaikki kun olen suosittu, mulla on nääääääin paljon Facebook-kavereita." Jotenkin läpinäkyvää touhua ja mua ainaskin säälittää nämä tyypit, ja ärsyttääkin kieltämättä. Yks tuttu kerää sinne listoille kaikki B-luokan laulajat ym., on kuulkaa tangofinalisteja jne joukossa ja kaikille sitten lähettää synttäri- ja nimpparionnet kuin hyvillekin ystäville. Jaiks. Muistaa kyllä paljonko on "kavereita" ja jos yksi syystä jos toisesta puuttuu, kauhea setviminen että kuka kuka kuka on nyt tiputtanut hänet listoilta ja miksi?! Voi elämä. Itse hyväksyn vain ihmiset jotka tosiaan tunnen, paljon mukavampaa niin.
Veikkaan että nämä ihmiset ovat tosi yksinäisiä. joskus saan myös tuntemattomilta pyyntöjä, joita en tunne, mutta en koe sitä tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen että jotain näyttämisen halua siinä on: "Kattokaas nyt kaikki kun olen suosittu, mulla on nääääääin paljon Facebook-kavereita." Jotenkin läpinäkyvää touhua ja mua ainaskin säälittää nämä tyypit, ja ärsyttääkin kieltämättä. Yks tuttu kerää sinne listoille kaikki B-luokan laulajat ym., on kuulkaa tangofinalisteja jne joukossa ja kaikille sitten lähettää synttäri- ja nimpparionnet kuin hyvillekin ystäville. Jaiks. Muistaa kyllä paljonko on "kavereita" ja jos yksi syystä jos toisesta puuttuu, kauhea setviminen että kuka kuka kuka on nyt tiputtanut hänet listoilta ja miksi?! Voi elämä. Itse hyväksyn vain ihmiset jotka tosiaan tunnen, paljon mukavampaa niin.
Mun kaveri erosi ja sitä ennen ei ollutkaan juuri facebuukissa, nyt kalastelee just näitä tykkäyksiä ja vaihtaa profiilikuvaa ja tuntemattomat kauheet ukot kilvan kehuu, ja toinen ihan polleena :D kehuu kuinka paljon saa tykkäyksiä. Mun mielestä hivenen outoa mutta en mä sano sille.
Mulla ei ole yhtäkään kaveria, poista tyrkyt heti kun niitä ilmaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen että jotain näyttämisen halua siinä on: "Kattokaas nyt kaikki kun olen suosittu, mulla on nääääääin paljon Facebook-kavereita." Jotenkin läpinäkyvää touhua ja mua ainaskin säälittää nämä tyypit, ja ärsyttääkin kieltämättä. Yks tuttu kerää sinne listoille kaikki B-luokan laulajat ym., on kuulkaa tangofinalisteja jne joukossa ja kaikille sitten lähettää synttäri- ja nimpparionnet kuin hyvillekin ystäville. Jaiks. Muistaa kyllä paljonko on "kavereita" ja jos yksi syystä jos toisesta puuttuu, kauhea setviminen että kuka kuka kuka on nyt tiputtanut hänet listoilta ja miksi?! Voi elämä. Itse hyväksyn vain ihmiset jotka tosiaan tunnen, paljon mukavampaa niin.
Mun kaveri erosi ja sitä ennen ei ollutkaan juuri facebuukissa, nyt kalastelee just näitä tykkäyksiä ja vaihtaa profiilikuvaa ja tuntemattomat kauheet ukot kilvan kehuu, ja toinen ihan polleena :D kehuu kuinka paljon saa tykkäyksiä. Mun mielestä hivenen outoa mutta en mä sano sille.
Jännä kyllä miten ihminen jotenkin sokeutuu itse noihin Facebook-juttuihinsa ja tekee itsestään naurettavan. Mäkin tiedän yhden naisen joka erosi ja alkoi sen jälkeen vaihtamaan urakalla prof.kuvia ja laittoi sinne taustakuvakseen (vai mikä se on) koko ajan vaihtuvia voimalauseita ym. Ja näillä prof.kuvan vaihdoksillaan ilmiselvästi pönkitti itsetuntoaan kun haki tykkäyksiä ja kehuja. Nyt kun on uudessa parisuhteessa niin eipä vaihdu kuvat enää juuri koskaan.
Mä taas ihmettelen miks tuntemattomat tai ihmiset joiden kanssa olen vaihtanu yhden meilin lähettelevät mulle LinkedIn-kutsuja?
En ole siellä enkä ajatellut liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on esim kaverienhakuryhmissä, jolloin monesti sitä kautta hyväksytään kaveriksi toistaiseksi tuntemattomia.
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän luulen että jotain näyttämisen halua siinä on: "Kattokaas nyt kaikki kun olen suosittu, mulla on nääääääin paljon Facebook-kavereita." Jotenkin läpinäkyvää touhua ja mua ainaskin säälittää nämä tyypit, ja ärsyttääkin kieltämättä. Yks tuttu kerää sinne listoille kaikki B-luokan laulajat ym., on kuulkaa tangofinalisteja jne joukossa ja kaikille sitten lähettää synttäri- ja nimpparionnet kuin hyvillekin ystäville. Jaiks. Muistaa kyllä paljonko on "kavereita" ja jos yksi syystä jos toisesta puuttuu, kauhea setviminen että kuka kuka kuka on nyt tiputtanut hänet listoilta ja miksi?! Voi elämä. Itse hyväksyn vain ihmiset jotka tosiaan tunnen, paljon mukavampaa niin.
Nää on niin noloja. Yks mamma kuvittelee olevansa Antti Tuiskun ylin ystävä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain 50 kaveria ja kaikki tunnen. En ota tuntemattomia kavereiksi.
Mulla oli joskus yli 200 kaveria ja mulle se oli jo paljon. Sitten aloin miettimään että hetkinen hei... Mitä hittoa mä noilla kaikilla teen. Ei mulla kiinnosta jonkun ala-aste tai yläaste-kaverin päivitykset tai joku tuttu, joka on kaverin kaveri kaveri... Tai työkaverit entisistä paikoista tms.
Sitten poistinkin ahkerasti listaa ja jäi myös n. 50 kaveria joista vieläkin voisi karsia. Haluan sinne vain sellaiset, joiden kanssa oikeasti olen yhteyksissä. + tärkeät sukulaiset. En ketään muita. En siis ymmärrä miten joillakin on luku edes yli 200.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain 50 kaveria ja kaikki tunnen. En ota tuntemattomia kavereiksi.
Mulla oli joskus yli 200 kaveria ja mulle se oli jo paljon. Sitten aloin miettimään että hetkinen hei... Mitä hittoa mä noilla kaikilla teen. Ei mulla kiinnosta jonkun ala-aste tai yläaste-kaverin päivitykset tai joku tuttu, joka on kaverin kaveri kaveri... Tai työkaverit entisistä paikoista tms.
Sitten poistinkin ahkerasti listaa ja jäi myös n. 50 kaveria joista vieläkin voisi karsia. Haluan sinne vain sellaiset, joiden kanssa oikeasti olen yhteyksissä. + tärkeät sukulaiset. En ketään muita. En siis ymmärrä miten joillakin on luku edes yli 200.
Hyvä sinä! Mä vaan kylmästi poistuin koko FB:sta ja kyllä jollain tasolla on elämä parempaa kun sen tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain 50 kaveria ja kaikki tunnen. En ota tuntemattomia kavereiksi.
Mulla oli joskus yli 200 kaveria ja mulle se oli jo paljon. Sitten aloin miettimään että hetkinen hei... Mitä hittoa mä noilla kaikilla teen. Ei mulla kiinnosta jonkun ala-aste tai yläaste-kaverin päivitykset tai joku tuttu, joka on kaverin kaveri kaveri... Tai työkaverit entisistä paikoista tms.
Sitten poistinkin ahkerasti listaa ja jäi myös n. 50 kaveria joista vieläkin voisi karsia. Haluan sinne vain sellaiset, joiden kanssa oikeasti olen yhteyksissä. + tärkeät sukulaiset. En ketään muita. En siis ymmärrä miten joillakin on luku edes yli 200.
Hyvä sinä! Mä vaan kylmästi poistuin koko FB:sta ja kyllä jollain tasolla on elämä parempaa kun sen tein.
Poistuisin minäkin mutta sitä kautta saa erilaiset tapahtumat jne kätevästi tietoon..
T. tuo edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain 50 kaveria ja kaikki tunnen. En ota tuntemattomia kavereiksi.
Mulla oli joskus yli 200 kaveria ja mulle se oli jo paljon. Sitten aloin miettimään että hetkinen hei... Mitä hittoa mä noilla kaikilla teen. Ei mulla kiinnosta jonkun ala-aste tai yläaste-kaverin päivitykset tai joku tuttu, joka on kaverin kaveri kaveri... Tai työkaverit entisistä paikoista tms.
Sitten poistinkin ahkerasti listaa ja jäi myös n. 50 kaveria joista vieläkin voisi karsia. Haluan sinne vain sellaiset, joiden kanssa oikeasti olen yhteyksissä. + tärkeät sukulaiset. En ketään muita. En siis ymmärrä miten joillakin on luku edes yli 200.
Hyvä sinä! Mä vaan kylmästi poistuin koko FB:sta ja kyllä jollain tasolla on elämä parempaa kun sen tein.
Poistuisin minäkin mutta sitä kautta saa erilaiset tapahtumat jne kätevästi tietoon..
T. tuo edellinen
No joo, totta. Aloin miettimään että mistäköhän mä itse ne saan tietooni ilman Facebookia....hmmm....no lähinnä sanomalehdistä ja toisilta ihmisiltä ja googlelta.
nro 14
Vaikea tietää. Ehkä ovat epävarmoja ja haluavat vaikuttaa suosituilta. Itselläni on noin 50 kaveria ja ne tosiaan on kavereita/ystäviä/läheisiä.
En hyväksy ketään ikivanhaa koulukaveria tai jotain vanhaa nuoruuden heilaa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Haluan päivitykseni näkyvän vain niille kaikista tärkeimmille.
Huomionkipeät tai muuten vain yksinäiset ihmiset luulisin.
*mummeli* kirjoitti:
Vaikea tietää. Ehkä ovat epävarmoja ja haluavat vaikuttaa suosituilta. Itselläni on noin 50 kaveria ja ne tosiaan on kavereita/ystäviä/läheisiä.
En hyväksy ketään ikivanhaa koulukaveria tai jotain vanhaa nuoruuden heilaa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä. Haluan päivitykseni näkyvän vain niille kaikista tärkeimmille.
Näinhän sen pitäisi mennä...ja meneekin jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä. :)
Juuri kysyi joku kaverin kaveri kaveriksi, siis joku jota edes koskaan nähnyt tai edes kuullut puhuttavan. Jotenkin nyt jäi pyyntö hyväksymättä. Olen kyllä miettinyt koko paipasta poistumista, mutta muutamat ryhmät "pakottavat" siellä olon
Muakin kiinnostaa tää.
Mulla on sellainen kaveri, joka yhtäkkiä on hankkinut itselleen 300 kaveria lisää tosta noin vaan, ja seinä on täynnä näitä kiitos kaveruudesta :D. Kysyin mistä tuntee, niin ei kuulemma mistään :D. Sitten siellä on just hyvät huomenet ja hyvät yöt ja sydämmiä lentää ihan niin kuin olisi hyviäkin tuttuja vaikkeivat ikinä nähneet. Ajattelen että liekö itsetunnon pönkitystä tai jotain...