Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni ei halua mennä vanhojentansseihin. Onko joku ollut menemättä? Mistä syystä?
16.02.2018 |
Sehän ei ole millään tavalla pakollinen, joten ei siitä mitään rangaistustakaan tule. Tyttöni ei ole oikein päässyt lukiossa sisälle mihinkään kaveriporukkaan ja kuulemma paritkin on jaettu jo nyt ekan luokan aikana, koska poikia on 2 jokaista 10 tyttöä kohden. Loput joutuvat tanssimaan lukion ekaluokkalaisten tai poikaystäviensä tai sukulaispoikien kanssa.
Mielestäni saa olla pois, jos ei halua mennä - kuluupa vähemmän rahaakin. Mutta onko joku ollut menemättä ja sitten katunut jälkikäteen? Ainutkertainen tilaisuus jää välistä?
Kommentit (206)
Itse pidin aikoinaan vanhojen tansseja naurettavana pelleilynä ja jätin väliin. Olen edelleen 25 vuotta myöhemmin samaa mieltä, eli en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan tyttäreni ei tänään osallistunut vanhojen tansseihin. Hän on ujo ja kärsii yhä ala-asteen koulukiusaamisen aiheuttamista huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteista.
Tansseista poisjääminen ei tietenkään paranna tilannetta, hän kärsii seuratessaan sivusta, kun muilla on kivaa yhdessä.
Rakastan tytärtäni sellaisena kuin hän on. Hän on maailman kaunein tyttö ja uskon, että vielä jonain päivänä hänkin saa olla oman elämänsä prinsessa. Toivoisin vain, että hän olisi onnellinen.
Mistä tiedät että tyttäresi kärsii ja kaipaa omaa prinsessapäivää? Kun itse katselin sivusta kurssikavereiden tanssimista hienoissa mekoissaan, ajattelin vain että onneksi minun ei tarvitse tehdä tuota.
Ihmisiä on erilaisia, älä pakota tytärtäsi tiettyyn prinsessamuottiin.
Ei meidänkään tyttö halunnut tanssia, eikä ollut edes ainoa ryhmästään joka jätti tanssimatta.
Myös minä jätin väliin ihan siitä syystä että poikia ei ollut tarpeeksi pareiksi. Olisi ollut äärimmäisen turhauttavaa laittautua ja olla hienona ja päätyä tyttöparina tanssimaan tai jotain. Sain pienestä kuumeesta oikein hyvän tekosyyn sitten jäädä pois. Minun aikanani ei ollut vielä sitä tapaa, että poikia tulisi tuttujen joukosta tai armeijan pojista. Seinäkukkaseksi tai sivusta katsojaksi en todellakaan olisi halunnut jäädä. Ehkä on 1-2% välillä harmittanut. Minusta on kuitenkin kuoriutunut jääräpää, joka muutenkin tekee asioita miten huvittaa ja massasta poikkeavalla tavalla joten se siitä sitten...
N42
Muistoja 2000-luvun alusta: joka vuosi oli vähintään yksi tyttöpari joka tanssi täydessä mekkotällingissä. Tyttöpareista ehkä joka neljänneltä oli toinen osapuoli pukeutunut frakkiin/smokkiin mihinlie.
Poikapareja ei näkynyt ikinä. :D Itseasiassa läpi peruskoulun toistui sama kaava, jos tyttöjä oli liikaa tytöt tanssivat pareittain, jos poikia oli liikaa ylijäämäpojat saivat istua sivussa nauramassa tanssijoille. Reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parini teki oharit tanssipäivänä. En olisi tosin halunnutkaan tanssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan tyttäreni ei tänään osallistunut vanhojen tansseihin. Hän on ujo ja kärsii yhä ala-asteen koulukiusaamisen aiheuttamista huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteista.
Tansseista poisjääminen ei tietenkään paranna tilannetta, hän kärsii seuratessaan sivusta, kun muilla on kivaa yhdessä.
Rakastan tytärtäni sellaisena kuin hän on. Hän on maailman kaunein tyttö ja uskon, että vielä jonain päivänä hänkin saa olla oman elämänsä prinsessa. Toivoisin vain, että hän olisi onnellinen.
Mistä tiedät että tyttäresi kärsii ja kaipaa omaa prinsessapäivää? Kun itse katselin sivusta kurssikavereiden tanssimista hienoissa mekoissaan, ajattelin vain että onneksi minun ei tarvitse tehdä tuota.
Ihmisiä on erilaisia, älä pakota tytärtäsi tiettyyn prinsessamuottiin.
Olet oikeassa, enkä häntä pakottanutkaan. Sai tehdä kuten itse halusi.
En osallistunut. Ala- ja yläasteaikainen kiusaajani pyysi minua parikseen ja oikeasti olisin suostunut jos kuka tahansa muu olisi minua pyytänyt. Mutta hänen kanssaan en siihen pystynyt, varsinkaan kun en tiennyt että pyytääkö hän edes tosissaan vai onko se joku ilkeilyjuttu. Tämän jälkeen minut suljettiin täysin kaikkien tanssisuunnitelmien ulkopuolelle koska olin ilkimys joka oli kieltäytynyt tarjolla olevasta parista.
Olisin minä sinne silti saanut mennä ja ehkä minulle olisi puoliväkisin joku parikin löydetty, mutta en kokenut olevani aidosti tervetullut sinne. Ehkä se vähän harmittaa mutta ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin väliin eikä ole kaduttanut. Pari olisi ollut tarjolla, mutta en tykännyt niistä tansseista eikä prinsessatouhu ole lapsuuden jälkeen ollut mun juttu. En mennyt edes jatkoille. Ei vaan kiinnostanut. Joskus jälkikäteen juteltiin näistä ja totesin silloin, että jos oisin tajunnut voivani pukeutua 1920-luvun tyyliin niin olisin saattanut mennäkin. Mut 90-luvulla meidän pikkukaupungissa kaikilla oli tyllit, röyhelöt ja avonainen kaula-aukko. Ei silloin käynyt mielessä, että ois voinut poiketa kaavasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole harmittanut.
Abi-päivään osallistuin mielelläni ja iltajuhliin myös, jotka nyt oli lähinnä mökillä ryyppäystä tunturissa. Vain kaksi abeista oli silloin täysikäisiä (meitä oli n.15kpl).
Sekoitatko nyt abit ja kakkosluokan pirskeet toisiinsa? Meidän luokalla ainakin oli vain yksi alaikäinen abi, sellainen, jok oli aloittanut koulun kuusivuotiaana ja synttärit oli maaliskuussa. Vai oliko joku poikkeuskoulu? Kolme vuotta lukiota käyneet ovat pääsääntöisesti täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tanssinut. En ole katunut. Olihan sitten häät 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tanssinut, koska en saanut paria. Tuskin mua niin kiinnostikaan, kun en jaksanut nähdä vaivaa jahtaamalla ykkösen poikia niin kuin jotkut tytöt. Ei jäänyt traumoja.
Olin iltatapahtumassa katsomassa kun kaverit tanssi ja tanssin siellä myös yleisötansseja silloisen heilan kanssa, jolla oli oma tanssipari. Tapasimme noin kuukautta ennen vanhoja ja hän oli eri lukiossa, joten emme olleet pari. Osallistuin jatkoille ja niistä jäi hauskat muistot. Salakuljetettiin kavereiden kanssa taskumateissa viinaa jota lantrattiin limppariin ja muhinoin sen silloisen poikaystävän kanssa jatkopaikan nurkassa. Tästäkin on tasan 10 vuotta aikaa :-) Tuntuu siltä kuin eilen olisi tapahtunut!
Ei kiinnistanut hevosen vitu n vertaa tuhlata aikaa joutavaan keimailuun.
En osallistunut enkä ole katunut (19v kulunut). Pidin sitä ihme vouhotuksena.
Elokuussa koulun alkessa olin vielä osallistumassa, mutta jo syyskuussa olin saanut tarpeekseni siihen liittyvästä vouhotuksesta.
Minä en 10v sitten tanssinut vanhoja. Minusta se oli tyhmä hypetystä enkä ole yhtään sellainen nainen jota tuollainen kiinnostaisi. Ikinä en ole katunut. Häät meni vähän samaan tyyliin ilman mitään morsiushöpötyksiä. En vaan kestä tuollaisia.
"kuka tahansa tanssii lukion vanhoja mutta vain harvat ja valitut RUK:n kurssijuhlia - onasta ansiostaan".
Ja se tyttöjen niuho liiksamaikka joutui toteamaan pari vuotta myöhemnin että näin myös tapahtui, kun erehtyi sanomaan "onpas nuorella miehellä suuret luulot itsestään!".
Kumpikaan meidän tyttäristä ei ole halunnut vanhojen tansseihin. Kumpikin on ollut ensimmäisen lukiovuoden jälkeen vaihdossa ja vaihdon jäkeen kun kurssikaverit ovat vaihtuneet ja vanhojen tanssit ovat vuoden myöhemmin kuin aikaisemmilla koulukavereilla, niin ei vaan kuulema kiinnosta.
Minunkaan tyttäreni ei tänään osallistunut vanhojen tansseihin. Hän on ujo ja kärsii yhä ala-asteen koulukiusaamisen aiheuttamista huonommuuden ja ulkopuolisuuden tunteista.
Tansseista poisjääminen ei tietenkään paranna tilannetta, hän kärsii seuratessaan sivusta, kun muilla on kivaa yhdessä.
Rakastan tytärtäni sellaisena kuin hän on. Hän on maailman kaunein tyttö ja uskon, että vielä jonain päivänä hänkin saa olla oman elämänsä prinsessa. Toivoisin vain, että hän olisi onnellinen.