Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden
11.02.2018 |
Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...
Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.
Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.
Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.
Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.
Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.
Kommentit (552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Täh. Onko erikoislapsen perhe, suku, ystävät, naapurit, kaikki joitain häiriökäyttäytyjiä, jos ei muuten "ihmistä näkis"?
Täh. Nyt oli kuule kaiketi kyse vertaisoppimisesta, jota lapsi harrastaa paljon. Siis ikätovereista ja siitä, miten KOULUSSA ollaan ja käyttydytään. Ei muista tilanteista, ei aikuisista.
Tuo pointti oli olennainen integraatiota puoltava tekijä. Jokaisen lapsen kohdalla pitää erikseen harkita, mikä hänelle on parhaaksi. Lasta palveleva ratkaisu palvelee nimittäin MYÖS NIITÄ MUITA OPPILAITA. Kun erityislapsi saa tarvitsemansa tuen ja kykenee oppimaan, hän ei häiriköi muiden opiskelurauhaa.
Vaikka moni tässä ketjussa tuntuukin luulevan päinvastoin, niin kyllä erityislasten etu on ihan samansuuntainen normaalilasten edun kanssa!
T. As-lapsen surullinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä niiden lahjakkaampien/älykkäämpien lasten oikeus oppimiseen ja opetukseen (kaikki ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä, tämä on fakta joka ei muuksi muutu)? Jo "normaalien" mutta vähemmän älykkäiden luokkatovereiden mukaan toteutettu ns. normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus on älykkäille lapsille hidasta ja tankkaavaa kun oma osaaminen on parempaa ja eteneminen saisi olla nopeampaa ja opetus vaativampaa. Saati jos opetusta joudutaan entisestään hidastamaan ja vähentämään "erityisten" oppilaiden vuoksi, joille se normaali opetus ja rytmikin on liian vaativaa. Eikö oma luokka ole silloin kaikille paras vaihtoehto.
Joo, opetuksen mukauttaminen erilaisille oppilaille on toki haaste myös sinne haitarin yläpäähän.
Muistuttaisin kumminkin, että likikään kaikki erityisoppilaat eivät ole mitään oppimishäiriöisiä. Minunkin as-poikani luki, kirjoitti ja laski sujuvasti kerto- ja jakolaskuja päässään (paljon useampinumeroisilla luvuilla kuin minä, pitkästä matikasta ällän kirjoittanut äiti) jo mennessään kouluun.
Tässäkin se yksilöiden vahvuuksien ja tuentarpeiden kartoittaminen olisi avuksi. Tietenkään jokaiselle muksulle ei voi räätälöidä täysin yksilöllistä opetusta, mutta pienemmissä opetusryhmissä voi kyllä paremmin keksiä haastavaa tekemistä niillekin tenaville, jotka jo osaavat opetettavana olevan asian.
(Lapseni pienryhmässä muuten toimittiin niin, että poika teki muiden opiskellessa lukemaan luetunymmärryksen tehtäviä ja luki suomen kielioppia. Joten erityisluokla mahdollistaa myös opetuksen säätämistä tuohon suuntaan!)
T. As-lapsen surullinen äiti
Vierailija kirjoitti:
No minä tiedän omalta peruskouluajaltani näitä "erityisoppilaita" kun samoissa koulurakennuksissa koulunsa kävivät, siihen aikaan heitä sanottiin häiriköiksi tai oppimisvaikeuksia omaaviksi. Kuka oli tarkkiksella kuka apukoulussa, mutta kummasti suurin osa on viettää ihan tavallista perusarkea, on ammatti opiskeltuna (eivät jatkaneet lukioon eivätkä ole toki mitään rakettitieteilijöitä, mutta sellaisia ei ole suurin osa "normaaleistakaan"), käyvät töissä, on perhettä, ystäviä ja perusmeininkiä ilman alko-ongelmia tai muutakaan. He ovat sen ajan koululaisia, kun oli vielä tarkkailuokat ja apukoulut.
Ilmeisesti ainakin tuonaikainen systeemi tuon ajan ihmisille oli toimiva, koska se tuotti ihan tavallisia aikuisia.
Eikä tuohon aikaan sen kummemmin "erityisoppilaita" kiusattu, niillä oli kavereita ihan taviskoululaisista jos olivat mukavia niinkuin kaverien kuului. Ei kaikki halunneet hikipinkojenkaan kanssa kaveerata - jos joku oli tyhmää seuraa, inhottava tai muuten ääliö, aivan sama vaikka olisi ollut millainen älykkö menestyjä, ei sen kanssa haluttu olla. Ehkä ennenvanhaan ystävyys ja kaveruus sitten perustui "paremmille arvoille" kuin nykyään, kun kaveriksi ei kelvannut vain siksi että oli naamassa maalia tai vanhemmilla komea talo, piti olla ihan ihmisenä mukava. Sikäli voi olla, että nykyään apukoulut ja tarkkikset eivät toimisi noinniinkuin sosiaaliselta kannalta.
Meidän luokalla oli erityislapsi, poika, kun olin 7.-luokalla. Ja kyllähän se vitutti, kun ei koskaan tiennyt että mistä päin tänään tuulee. Joka päivä oli joku hätänä. Esim. saattoi ihan yhtäkkiä käydä toisen oppilaan kimppuun ilman syytä, juoksi kovaan ääneen nauraen ulos luokasta ja ilmestyi sitten 5-10min päästä takaisin, heitteli muita oppilaita tavaroilla, kokeen aikana kaivoi kirjan ulos repustaan ja alkoi huutaa vastauksia (opettaja heitti aika nopeasti ulos), lista on pitkä. Huomasin opettajien kasvoista, että hekin olivat aivan räjähdyspisteessä. Eräänä päivänä kun meillä oli ollut koulussa lettuja, tällä pojalla oli mansikkahilloa iso klöntti paidallaan. Sanoimme kaverini kanssa tästä hänelle ihan kiltisti, ja hän alkoi karjumaan meille täyttä kurkkua, hyvä kun ei repinyt meiltä päätä irti.
Ilmeisesti häntä ei heti haluttu siirtää tarkkikselle, sillä sen koulun tarkkiksella oli lähinnä sellaisia psykoosin partaalla olevia, jotka tupakoivat, joivat alkoholia ja käyttivät huumeita. Opettajat varmaan pelkäsivät että he alkavat kiusaamaan tätä poikaa.
8.-luokalla häntä ei sitten näkynyt enää ollenkaan. Siirrettiin varmaan toiseen kouluun. Mutta oi sitä työrauhaa mikä laskeutui heti kun hän lähti.
Vierailija kirjoitti:
Entä niiden lahjakkaampien/älykkäämpien lasten oikeus oppimiseen ja opetukseen (kaikki ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä, tämä on fakta joka ei muuksi muutu)? Jo "normaalien" mutta vähemmän älykkäiden luokkatovereiden mukaan toteutettu ns. normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus on älykkäille lapsille hidasta ja tankkaavaa kun oma osaaminen on parempaa ja eteneminen saisi olla nopeampaa ja opetus vaativampaa. Saati jos opetusta joudutaan entisestään hidastamaan ja vähentämään "erityisten" oppilaiden vuoksi, joille se normaali opetus ja rytmikin on liian vaativaa. Eikö oma luokka ole silloin kaikille paras vaihtoehto.
Mikä oma luokka? Ei esim. ADHD tarkoita että lapsella olisi mitään oppimisen ongelmia, vaan ongelmat on keskittymisessä.
Omaa lastanikin on yritetty aiemmin ehdotella pienryhmään, koska on levoton ( ei väkivaltainen tai aggressiivinen), ja vaihtoehdot on oppimisvaikeuksisten luokka tai käytöshäiriöisten luokka. No hän nyt ei vaan kuulu kumpaankaan, kun ei ole käytöshäiriöinen ( vaikka av-mammat kuinka diagnosoisi tarkkaavuuden häiriön sellaiseksi), tai oppimisongelmainen.
Onneksi tuli parempi opettaja, joka melkoisen pienillä apukonsteilla saa homman toimimaan. Edellinen ei viitsinyt edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä niiden lahjakkaampien/älykkäämpien lasten oikeus oppimiseen ja opetukseen (kaikki ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä, tämä on fakta joka ei muuksi muutu)? Jo "normaalien" mutta vähemmän älykkäiden luokkatovereiden mukaan toteutettu ns. normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus on älykkäille lapsille hidasta ja tankkaavaa kun oma osaaminen on parempaa ja eteneminen saisi olla nopeampaa ja opetus vaativampaa. Saati jos opetusta joudutaan entisestään hidastamaan ja vähentämään "erityisten" oppilaiden vuoksi, joille se normaali opetus ja rytmikin on liian vaativaa. Eikö oma luokka ole silloin kaikille paras vaihtoehto.
Mikä oma luokka? Ei esim. ADHD tarkoita että lapsella olisi mitään oppimisen ongelmia, vaan ongelmat on keskittymisessä.
Omaa lastanikin on yritetty aiemmin ehdotella pienryhmään, koska on levoton ( ei väkivaltainen tai aggressiivinen), ja vaihtoehdot on oppimisvaikeuksisten luokka tai käytöshäiriöisten luokka. No hän nyt ei vaan kuulu kumpaankaan, kun ei ole käytöshäiriöinen ( vaikka av-mammat kuinka diagnosoisi tarkkaavuuden häiriön sellaiseksi), tai oppimisongelmainen.
Onneksi tuli parempi opettaja, joka melkoisen pienillä apukonsteilla saa homman toimimaan. Edellinen ei viitsinyt edes yrittää.
Sanotaan sitä sitten miksi tahansa, mutta sellainen käyttäytyminen tunnilla, että opettaja ei voi keskittyä opettamiseen, muut oppilaat oppimiseen ja kenelläkään ei ole työrauhaa. Vaikka häirikkö olisi äo:ltaan nero, sillä ei ole mitään merkitystä, koska jos häiriköi ja häiritsee niin häirilöi ja häiritsee. Se on samanlainen ongelma muun luokan ja muiden oppimisen kannalta, tekee sen kuka tahansa. Jos luokassa on 24 rauhallista oppilasta ja 1 häirikkö, niin tällä yhdelläkö on oikeus häiritä 24:n oppimisrauhaa ja koulutyötä ja tästä ei saisi edes sanoa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Sydämeni särkyi entisestään näitä lukiessa... Maailmani musertui kun saimme 3 kk sitten tietää täydellisen ja suloisen lapsemme olevan autistinen. Hän oli täysin normaali vauva ja taapero, mutta sitten yhtäkkiä hän alkoi taantua. Olemme ihan tavallinen, korkeastikoulutettu perhe, ei päihteitä eikä mitään muutakaan ongelmia ja kaikki muut lapset ovat ns normaaleja. On todella kauheaa miten ihmiset puhuvat näistä lapsista jotka itse eivät pysty vaikuttamaan mitenkään tilaansa. Eikä me vanhemmatkaan voitu tälle asialle mitään. Eikä ole sen lapsen syytä, että yhteiskunta hakee vain säästöjä kaikkien kustannuksella. Usein erityislasten vanhemmat taistelevat apua ja tukea lapselleen niin että ovat ihan loppu kun sitä ei saa mistään. Mitä tekisitte omille lapsillenne jos saisivat vaikka aivovaurion ja muuttuisivät möliseviksi eläimiksi ja kunta vain työntää hänet tavalliselle luokalle?.
No aivovauriohan on jo näillä viattomia lapsia eläimiksi haukkuvilla kirjoittelijoilla. Ja koska karma is a bitch todennäköisesti saavat maistaa omaa lääkettään kun omat täydelliset kullanmurut sairastuvat vakavasti tai päätyvät narkkareiksi/murhaajiksi. Sinun autistinen lapsi tulee välttymään kaikelta tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityksen suurin jarru tässäkin asiassa on loukkaantuvat vanhemmat
joiden vuoksi julkinen keskustelu on tehtävä niin silkkihansikkain että se on käytönnössä mahdotonta.
Aina kun asia otetaan esille tulevat vammaisten ja erituyislasten vanhemmat joukolla loukkaantumaan pahanmielen vallitessa oman lapsen puolesta ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti koska on jouduttu niin paljon sitä omaa lasta puolustamaan niin heti ollaan karvat pystyssä ja hampaat irvessä uhriutumassa.
Mitään ei tapahdu ellette salli keskustelua yleisellä tasolla vakavasta asiasta! Siirtäkää hetkeksi tunteenne syrjään vaikka rintaa vihloisi!
Kaikille kuuluu perusjärkevä opetustilanne , sekä erityislapsille että heille joilla erityistarpeita ei ole havaittu.
Pienryhmiä on lisättävä lakisääteisesti sekä päiväkodissa että kouluissa!
Kas kun keskustelua ei monikaan OSAA KÄYDÄ asiasta ja yleisellä tasolla, vaan esiin vedetään ennakkoluuloisia yleistyksiä kaikista erityislapsista ja omasta herrantertusta, joka on niiiiiiin kiltti (mitä nyt osallistuu toki sen erityislapsen kiusaamiseen, mutta ei se nyt mitään ole, mustelmia ei ole tiettävästi aiheutettu kovin montaa)....
Minä ainakin olen ensimmäisenä vaatimassa resursseja erityisopetukseen. Pienryhmiä lisää niille, jotka sellaista tarvitsevat. Ja avustajia normaaliluokkiin niille, joille integrointi on paras ratkaisu.
Ehdottomasti ongelmien kantasyy on pieleen menneessä perusopetuslaissa ja kustannuksien siirtämisessä kuntien maksettavaksi. Yksittäisen kunnan kun on äärimmäisen helppo lyhytnäköisesti säästää opetusmäärärahoissa.
Mutta en todellakaan pidä tämän ketjun hengestä, jossa kaikki erityisoppilaat on niputettu samaan kastiin häiriköiksi. Poskettomissa kommenteissa epäillään perheiden aiheuttaneen lapsensa erityisyyden, kehotetaan antamaan lapsensa pois tai irtisanoutumaan töistä ja opettamaan lapsiaan kotona.
Se on kumminkin lakiin kirjattu oikeus, että JOKAISEN lapsen on saatava opetusta. Jokaisen. Ei pelkästään sinun tai minun tai naapurin Jorman lapsen, vaan jokaisen.
Ja kuka sen perheen elättää, jossa vanhempi jää kotiin pitämään kotikoulua?
Ärsyttää, että tästä ei tosiaan voida puhua asiallisemmin. Mutta katson, että ikävimmin tässä asiassa kyllä kommentoivat ns. normaalilasten vanhemmat. Heillä ei selvästi ole tässä ketjussa juurikaan tietoa aihepiiristä, mutta sitäkin enemmän ennakkoluuloja.
Erityislasten vanhemmat sentään kantapään kautta tietävät, mistä puhuvat.
T. As-lapsen surullinen äiti
Tässä puhutaan nimenomaan väkivaltaisesta riehuja lapsesta.
Asia ei siis koske lastasi millään laillaEn ole kokenutkaan sen koskevan. Mutta tässä ketjussa on puhuttu erityislapsista könttänä ja vetäen heistä yhtäläisyysmerkit häiriköihin.
Ja syyllistetty häiriköivien erityislasten vanhempia ikään kuin he olisivat tulppana ratkaisuyrityksissä. Kun todellisuudessa monessa kunnassa on tilanne, ettei vaihtoehtoja OLE OLEMASSA. Tätä, erityisopetuksen ongelmatiikkaa olen tässä yrittänyt tuoda esille, ottaen välillä esimerkkejä oman perheemme kokemuksista. En todellakaan syyllisty keskustelusta, koska omaa lastani on kiusattu, eikä hän ole häiriköinyt vähäisimmässäkään määrin.
As-lapsen surullinen äiti
Tässä on ongelman ydin myös tavislasten ja heidän vanhempiensa osalta. Kun luokassa on häiriköitä yleensä vain kourallinen ja taviksia parikymmentä, herää kysymys siitä, onko oikein että kourallinen häiriköitä pilaa parinkymmenen lapsen opiskelun. Kun jonkun on väistyttävä, niin onko oikein että väistyjiä ja omista oikeuksista luopujia ovat aina ne tavislapset? Minua tavislapsen äitinä kiinnosta ensisijassa juuri sen oman mussukkani opiskelu ja tulevaisuus. Vaikka tunnen sympatiaa erityislapsia ja heidän perheitänsä kohtaan, olen kuitenkin sen verran itsekäs, etten halua uhrata oman lapseni opiskelua erityislapsen ongelmien vuoksi.
Niin. Sinä ensin ihmettelet, että on se kumma, kun erityislapsien äidit puolustautuvat ja ottavat itseensä, kun heidän lapsiaan syytetään kimppana kaikkia huonosti kasvatetuiksi häiriköiksi ja jopa kehotetaan ottamaan lapsensa kotiin kasvatettavaksi, vaikka koulunkäynti on Suomen laissa taattu oikeus ja pakko.
Ja sitten kumminkin itse sanot tuossa, että "ei paljon kiinnista erityislasten oikeudet, olen kiinnostunut vain omasta lapsestani".
Tajuatko yhtään ollenkaan puhuvasi ristiriitaisia?
No. Joka tapauksessa. Kiukuttelun kohde on monella väärä tässä ketjussa, ja se on sitä sinullakin.
Ihan turha ärmystellä erityislapsille tai heidän vanhemmilleen. Eivät lapset kiusallaan häiriköi, vaan siksi, että he eivät osaa olla, kuten pitäisi ja heille se kyseinen luokkaympäristö ei toimi eivätkä he saa sellaista oppimisen tukea, mitä he tarvitsisivat.
NORMAALILASTEN JA ERITYISLASTEN INTRESSI ON TÄYSIN SAMA! Jos luokka ja tuki on sopiva erityislapselle, hän ei häiriköi, vaan oppii. Ja luokassa on rauha.
Jos jonkun lapsen luokassa on hitto nyt irti, niin ainoa oikea taho on a) luokan opettaja, b) koulun rehtori ja c) kunnan opetusvirasto. Puhelinta käteen!
Kun koulu saa vanhemmilta painokkaasti viestiä, että kyseiselle lapselle on saatava tukea, asia järjestyy kyllä. Mutta koska erityisoppilaan tuki on kallista, vaatia pitää.
Hyvin harvoin kyse on siitä, että jos erityislapsen - siis nyt todellakin puhutaan erityislapsista, joilla on siis jo diagnoosi ja erityisoppimisest päätös, ei mistään muuten-vaan-kurittomasta-lapsesta - opettaja perustelee lapsen vanhemmille, miten nykyinen luokkatilanne ei toimi ja tarjoaa parempaa ja perusteltua vaihtoehtoa, vanhemmat eivät suostuisi.
Vanhempien vastahankaisuutta on paljon enemmän siinä vaiheessa, kun normaalilapsen kirjoissa olevan pikkuhäirikön kohdalla herää epäilys siitä, että kaikki ei ole ok ja lasta vasta yritetään saada tutkimuksiin.
Erityislapsi on jo tutkittu ja diagnosoitu ja petuspäätös, jota ei saa helpolla. Vanhemmilla on siinä vaiheessa jo tieto ongelmista ja he ovat sen pitkälti hyväksyneet, tutkimusprosessi kun vie helposti monta kuukautta, ja eriyisopetuspäätöksen hakeminen siihen päälle lisää.
Ap puhui nimenomaan erityislapsesta, ei mistään muunlaisesta häiriköijästä.
T. As-lapsen surullinen äiti
Kun erityisoppilaita alettiin integroida tavallisiin luokkiin ja apukouluja ja tarkkiksia lopettaa, taattiin erikoisoppilaille omat avustajat. Se oli noiden erikoisluokkien lakkautuksen vakuutus. Nyt siis kipin kapin tekemään valitusta koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tai millä nimellä se henkilö teidän kunnassanne onkaan ja vaatimaan erityisavustajaa luokkaan, koska sinun lapsellasi (ja ihan jokaisella lapsella) on lakisääteinen oikeus koulurauhaan. Sinulla on laki takanasi.
Eihän niitä suorin tein anneta tuollaiselle integroidulle oppilaalle, kun "ensin kokeillaan", vaikka oikeasti takana on ajatus, että ehkä päästään halvalla eikä kukaan vaadi avustajaa eikä tarvitse maksaa, annetaan vain kaikkien kärsiä.
Sanonpa suoraan, että jos herra/rouva koulutoimenjohtajan oma lapsi olisi tuollaisella luokalla, oli ollut itsestään selvää, että erikoisoppilasta ei olisi integroitu ilman erityisavustajaa heti kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.
Kyllä erikoiskouluja ja erikoisluokkia on olemassa edelleen. Mutta jos kaikki ADHD, ADD ja Asperger lapset laitettaisiin sellaiselle niin montako oppilasta jää normaaliin luokkaan? Ainakin meillä päiväkodissa melkein puolella lapsista on joku diagnoosi työn alla.
ADHD ja ADD eivät ole sellaisia ongelmia, että niiden takia lapsi tarvitsisikaan erityisluokkaa. Väkivaltainen käytös sen sijaan on.
Jeps, näistä yleensä selvitään selkeillä tukitoimilla, jos opettajalla on halua siihen. Jos halua on vain siihen, että kaikki ovat samanlaisia ja samalla viivalla, niin sitten ongelmia on varmasti luvassa.
Esim. meillä 1-2 luokan opettaja oli tuollainen, että ei edes halunnut ymmärtää. Kun toimintaterapeutti oli sanonut että lapsen kaikki joutoaika kannattaa minimoida, tehtävien pariin pitäisi päästä mahdollisimman heti luokkaan tultua, ja vaikkapa moniste-tehtävät antaa aina ihan suoraan lapselle, niin tämä neropatti käytti rangaistuksena sitä, että jos lapsi oli levoton, sai tehtävät viimeisenä. Kylläpä kannatti.
Nykyinen opettaja oli lottovoitto, koska häntä kiinnostaa jokaisen oppilaan kohdalla, miten nämä saa toimimaan itselleen parhaalla tavalla. Ei tee rangaistuksia ja palkintoja tuollaisista asioista mitä aiempi, ja sen myötä lietso ongelmia pahemmiksi. Mutta hyvin paljon opettajasta kiinni, ja tosiaan nyt on kysymys vain keskittymisen ongelmasta ja levottomuudesta, ei väkivaltaisuudesta.
... halua, tietoa, taitoa, apua, aikaa...
Harvalla luokanopettajalla on tuota kaikkea riittävästi. Erityisopettajan lisäpätevyys tulisi kaikille luokanopettajille (ja aineenopettajille) tarpeeseen, mutta opiskeluajat pidentyisivät ja palkkaa pitäisi maksaa sen vuoksi lisää. Yhteiskunta ei sitä halua, joten osaamisen kehittäminen jää aika lailla vapaa-ajan harrastukseksi.
No tässä tapauksessa ne keinot ja apuvälineet annettiin kyllä suoraan käteen toisen ammattilaisen toimesta, mutta oikeasti: tosi moni opettaja ei ikävä kyllä halua joustaa omista ajatuksistaan ja periaatteistaan yhtään, vaan ajattelee, että kaikilla lapsilla pitää olla " sama kuri". Vaikka sillä joustamisella saataisiin aikaan huomattavasti toimivampi ja rauhallisempi luokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä niiden lahjakkaampien/älykkäämpien lasten oikeus oppimiseen ja opetukseen (kaikki ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä, tämä on fakta joka ei muuksi muutu)? Jo "normaalien" mutta vähemmän älykkäiden luokkatovereiden mukaan toteutettu ns. normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus on älykkäille lapsille hidasta ja tankkaavaa kun oma osaaminen on parempaa ja eteneminen saisi olla nopeampaa ja opetus vaativampaa. Saati jos opetusta joudutaan entisestään hidastamaan ja vähentämään "erityisten" oppilaiden vuoksi, joille se normaali opetus ja rytmikin on liian vaativaa. Eikö oma luokka ole silloin kaikille paras vaihtoehto.
Mikä oma luokka? Ei esim. ADHD tarkoita että lapsella olisi mitään oppimisen ongelmia, vaan ongelmat on keskittymisessä.
Omaa lastanikin on yritetty aiemmin ehdotella pienryhmään, koska on levoton ( ei väkivaltainen tai aggressiivinen), ja vaihtoehdot on oppimisvaikeuksisten luokka tai käytöshäiriöisten luokka. No hän nyt ei vaan kuulu kumpaankaan, kun ei ole käytöshäiriöinen ( vaikka av-mammat kuinka diagnosoisi tarkkaavuuden häiriön sellaiseksi), tai oppimisongelmainen.
Onneksi tuli parempi opettaja, joka melkoisen pienillä apukonsteilla saa homman toimimaan. Edellinen ei viitsinyt edes yrittää.
Sanotaan sitä sitten miksi tahansa, mutta sellainen käyttäytyminen tunnilla, että opettaja ei voi keskittyä opettamiseen, muut oppilaat oppimiseen ja kenelläkään ei ole työrauhaa. Vaikka häirikkö olisi äo:ltaan nero, sillä ei ole mitään merkitystä, koska jos häiriköi ja häiritsee niin häirilöi ja häiritsee. Se on samanlainen ongelma muun luokan ja muiden oppimisen kannalta, tekee sen kuka tahansa. Jos luokassa on 24 rauhallista oppilasta ja 1 häirikkö, niin tällä yhdelläkö on oikeus häiritä 24:n oppimisrauhaa ja koulutyötä ja tästä ei saisi edes sanoa mitään?
Kyllä minä sanoisin, että adhd:n kuten muidenkin lasten neroudella on aika helvetisti väliä ja on tärkeää, että nerot hyödynnetään nykyaikana ihan kaikki...
Ei tässä kuule kukaan ole vastustellut sitä, että oppimisrauhasta ollaan huolissaan ja luokassa häiriköiville on saatava sellaiset tukitoimet, että häiriköinti loppuu.
Se - häiriköinti siis - johtuu aina jostakin. Hälystä, liiallisesta viriketulvasta, vaikkapa siitä, että opettaja painottaa liikaa paikoillaan tapahtuvaa pänttäämistä. Nykyään on muuten tiedossa se, että pieni tunnin aikana tapahtuva liikkuminen parantaa myös normioppijan oppimistuloksia!
Se, mitä tässä on yritetty vastustaa on vastakkainasettelua, lynkkaamismielialaaa ja sitä, että syytetään kuntien säästöpäätöksien seurauksista yksittäisiä perheitä, saati lapsia.
T. As-lapsen surullinen äiti ohiksena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun erityisoppilaita alettiin integroida tavallisiin luokkiin ja apukouluja ja tarkkiksia lopettaa, taattiin erikoisoppilaille omat avustajat. Se oli noiden erikoisluokkien lakkautuksen vakuutus. Nyt siis kipin kapin tekemään valitusta koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tai millä nimellä se henkilö teidän kunnassanne onkaan ja vaatimaan erityisavustajaa luokkaan, koska sinun lapsellasi (ja ihan jokaisella lapsella) on lakisääteinen oikeus koulurauhaan. Sinulla on laki takanasi.
Eihän niitä suorin tein anneta tuollaiselle integroidulle oppilaalle, kun "ensin kokeillaan", vaikka oikeasti takana on ajatus, että ehkä päästään halvalla eikä kukaan vaadi avustajaa eikä tarvitse maksaa, annetaan vain kaikkien kärsiä.
Sanonpa suoraan, että jos herra/rouva koulutoimenjohtajan oma lapsi olisi tuollaisella luokalla, oli ollut itsestään selvää, että erikoisoppilasta ei olisi integroitu ilman erityisavustajaa heti kättelyssä.
Ehei.
Olisihan se kiva ajatus, että jokaisella erityisoppilaalla olisi oma avustaja, mutta ei niitä ole koskaan ollut kuin vaikeavammaisilla tai sellaisilla, joilla on useita, liikkumista ja terveyttä uhkaavia ongelmia.
Missään vaiheessa ei kyllä edes yritetty "ostaa" erityisoppilaiden vanhemmilta suostumusta millään tavalla. Saati nyt että olisi luvattu henkilökohtaisia avustajia.
Minä olisin iloinen jo siitä, että 2010 luvattu tuki kouluille alkuopetuksen ryhmäkokojen pienentämisestä palautettaisiin, se kun vähin äänin säästettiin pois.
Ja purettaisiin valtiosuuksien poisto erityisopetukselta. Kun kustannukset nyt ovat kuntien vastuulla, kunnissa sooloillaan miten sattuu. Fiksussa kunnassa ymmärretään, että erityisopetuksen tuesta säästämällä heikennetään koulujen oppimisrauhaa laajemminkin. Tyhmissä ja lyhytnäköisesti säästävissä kunnissa on jo menty laittomaan tilanteeseen, siksi aluehallintovirastoihin tulee nykyään todella paljon muutoshakemuksia ja suoranaisia päätösvirheiden oikaisuvaatimuksia koskien erityisopetuspäätöksiä ja luokkamuotopäätöksiä.
Mutta ei, millään valittamisella ei joku adhd lapsi saa omaa henkilökohtaista avustajaa. Valitettavasti näin.
T. As-lapsen surullinen äiti
Järjen ääni kirjoitti:
Tätä samaa joutuu sietämään jo päiväkodeissa. Yleensä kyse on mamu-perheiden kasvateista, joille ei ilmeisesti opeteta alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä.
Eivät tottele ohjeita, eivät kunnioita aikuisia, räkivät, potkivat ja huutavat, ovat todellinen uhka toisille lapsille. Hälyttävän usein päiväkodin johto tuntuu asettuvan näiden erikoislapsien puolelle ja kaikki muut lapset kärsivät. Jos tästä aiheesta jotain sanoo, leimautuu heti rasistiksi. Jos yrittää käyttää kuria apuna, paheksuvat jotkut työkaverit ja pitävät julmana kun elapsi joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset. Joten työntekijän kädet ovat sidotut ja tilanne vain pahenee. Integroidut ryhmät ovat todella huono ratkaisu.
Ehdottaisin vanhemmille (jos vain on varaa) yksityisen perhepäivähoidon puoleen kääntymistä.
Yksityisellä voi olla asiat huonommin, ei ole välttämättä omaa kiertävää erityislastentarhanopettajaa. Sitten jää tukitoimet puuttumaan, jos päiväkodin johtaja ei ole valmis maksamaan konsultoivaa eltoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä niiden lahjakkaampien/älykkäämpien lasten oikeus oppimiseen ja opetukseen (kaikki ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä, tämä on fakta joka ei muuksi muutu)? Jo "normaalien" mutta vähemmän älykkäiden luokkatovereiden mukaan toteutettu ns. normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus on älykkäille lapsille hidasta ja tankkaavaa kun oma osaaminen on parempaa ja eteneminen saisi olla nopeampaa ja opetus vaativampaa. Saati jos opetusta joudutaan entisestään hidastamaan ja vähentämään "erityisten" oppilaiden vuoksi, joille se normaali opetus ja rytmikin on liian vaativaa. Eikö oma luokka ole silloin kaikille paras vaihtoehto.
Mikä oma luokka? Ei esim. ADHD tarkoita että lapsella olisi mitään oppimisen ongelmia, vaan ongelmat on keskittymisessä.
Omaa lastanikin on yritetty aiemmin ehdotella pienryhmään, koska on levoton ( ei väkivaltainen tai aggressiivinen), ja vaihtoehdot on oppimisvaikeuksisten luokka tai käytöshäiriöisten luokka. No hän nyt ei vaan kuulu kumpaankaan, kun ei ole käytöshäiriöinen ( vaikka av-mammat kuinka diagnosoisi tarkkaavuuden häiriön sellaiseksi), tai oppimisongelmainen.
Onneksi tuli parempi opettaja, joka melkoisen pienillä apukonsteilla saa homman toimimaan. Edellinen ei viitsinyt edes yrittää.
Sanotaan sitä sitten miksi tahansa, mutta sellainen käyttäytyminen tunnilla, että opettaja ei voi keskittyä opettamiseen, muut oppilaat oppimiseen ja kenelläkään ei ole työrauhaa. Vaikka häirikkö olisi äo:ltaan nero, sillä ei ole mitään merkitystä, koska jos häiriköi ja häiritsee niin häirilöi ja häiritsee. Se on samanlainen ongelma muun luokan ja muiden oppimisen kannalta, tekee sen kuka tahansa. Jos luokassa on 24 rauhallista oppilasta ja 1 häirikkö, niin tällä yhdelläkö on oikeus häiritä 24:n oppimisrauhaa ja koulutyötä ja tästä ei saisi edes sanoa mitään?
Kyllä minä sanoisin, että adhd:n kuten muidenkin lasten neroudella on aika helvetisti väliä ja on tärkeää, että nerot hyödynnetään nykyaikana ihan kaikki...
Ei tässä kuule kukaan ole vastustellut sitä, että oppimisrauhasta ollaan huolissaan ja luokassa häiriköiville on saatava sellaiset tukitoimet, että häiriköinti loppuu.
Se - häiriköinti siis - johtuu aina jostakin. Hälystä, liiallisesta viriketulvasta, vaikkapa siitä, että opettaja painottaa liikaa paikoillaan tapahtuvaa pänttäämistä. Nykyään on muuten tiedossa se, että pieni tunnin aikana tapahtuva liikkuminen parantaa myös normioppijan oppimistuloksia!
Se, mitä tässä on yritetty vastustaa on vastakkainasettelua, lynkkaamismielialaaa ja sitä, että syytetään kuntien säästöpäätöksien seurauksista yksittäisiä perheitä, saati lapsia.
T. As-lapsen surullinen äiti ohiksena
Omat lapset ainakin halusivat, että luokassa opiskeltaisiin ihan rauhassa. Opettaja opettaisi ja oppilaat opiskelisi. Ei tätä nykyaikaa, että kaikki vaeltaa edes takaisin ja jokaisella on omia sääntöjä. Kun tuo saa pomppia luokan edessä, kun se on erityinen. Mutta jos itse pomppasi, tuli moitteet.
On todellakin erilaisia oppijoita ja omat lapseni olivat niitä, jotka halusivat perinteisesti hiljaisen luokan ja opettajan opettamaan ja oppilaiden pysyvän paikallaan. Oppivat parhaiten niin.
Ja minulla itselläni on ADD-lapsi. Ja häntä varsinkin häiritsi nuo luokassa seilaajat, jotka oppivat kuulemma parhaiten, kun käveleskelevät luokassa ja pomppivat palloilla yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Haistappa kuule vittu. Olen itse opettaja yläkoulussa ja sitä mieltä, ettei erityislasten missään nimessä kuulu olla normaalien kanssa samassa luokassa. Yhdellä pikku häiritsijällä EI ole oikeutta pilata muiden opiskelua, ja mitä sitten kun erityislapsia/nuoria onkin useampi samalla luokalla. Mistäs tiedät, miten paljon normaalilapset häiritsevät? Oletko ollut koulussa?
Wautsi. Opettaja haistatti vitut.
Jännä tää nykyaika kyllä.
Olimme naapurin pojan kanssa "erityisoppilaita" 80-luvulla. Silloin meitä kutsuttiin häiriköiksi. Käytännössä paikallaan pysyminen oli vaikeaa ja häiritsin jatkuvasti opetusta. Nykyään olisi varmaan tullut joku adhd-diagnoosi. Jouduin myös koulukiusatuksi ja kiusasin itsekin, koska sillä sai edes vähän asemaa parannettua. Olin luokan pelle ja hain hyväksyntää.
Ryhdistäydyin jossain yläasteen tienoilla. Lopetin häiriköinnit ja muunkin. Pääsin lukioon ja kas kummaa pitkä matikka sujui. Pääsin lukion jälkeen Otaniemeen opiskelemaan dippainssiksi ja väittelin tohtoriksi. Olen oman alani töissä riittävällä palkalla. Naapurin poika toinen häirikkö pääsi oikikseen ja valmistui sieltä.
On kiva katsella nykyään noita tuomitsevia "normaaleja", joiden opiskelua muka häiritsin. Valtaosa heistä on nykyään ns. perustöissä. Ei rahkeet riittänyt mihinkään, kun piti todella jotain osata. Kympin tytöistä valtaosa floppasi viimeistään lukiossa useimmat jo yläasteella. Nykyään tulevat vastaan kaupan kassalla, jos kotikunnassa satun vierailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olimme naapurin pojan kanssa "erityisoppilaita" 80-luvulla. Silloin meitä kutsuttiin häiriköiksi. Käytännössä paikallaan pysyminen oli vaikeaa ja häiritsin jatkuvasti opetusta. Nykyään olisi varmaan tullut joku adhd-diagnoosi. Jouduin myös koulukiusatuksi ja kiusasin itsekin, koska sillä sai edes vähän asemaa parannettua. Olin luokan pelle ja hain hyväksyntää.
Ryhdistäydyin jossain yläasteen tienoilla. Lopetin häiriköinnit ja muunkin. Pääsin lukioon ja kas kummaa pitkä matikka sujui. Pääsin lukion jälkeen Otaniemeen opiskelemaan dippainssiksi ja väittelin tohtoriksi. Olen oman alani töissä riittävällä palkalla. Naapurin poika toinen häirikkö pääsi oikikseen ja valmistui sieltä.
On kiva katsella nykyään noita tuomitsevia "normaaleja", joiden opiskelua muka häiritsin. Valtaosa heistä on nykyään ns. perustöissä. Ei rahkeet riittänyt mihinkään, kun piti todella jotain osata. Kympin tytöistä valtaosa floppasi viimeistään lukiossa useimmat jo yläasteella. Nykyään tulevat vastaan kaupan kassalla, jos kotikunnassa satun vierailemaan.
Niin. Menestyksen mitta on joillekkin entinen kouluhäirikkö, nykyinen dippainssi from Otaniemi.
Toinen maanpäällinen taivas on ilmanmuuta "oikis".
Kaupan kassoillahan on tunnetusti onneton elämä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme naapurin pojan kanssa "erityisoppilaita" 80-luvulla. Silloin meitä kutsuttiin häiriköiksi. Käytännössä paikallaan pysyminen oli vaikeaa ja häiritsin jatkuvasti opetusta. Nykyään olisi varmaan tullut joku adhd-diagnoosi. Jouduin myös koulukiusatuksi ja kiusasin itsekin, koska sillä sai edes vähän asemaa parannettua. Olin luokan pelle ja hain hyväksyntää.
Ryhdistäydyin jossain yläasteen tienoilla. Lopetin häiriköinnit ja muunkin. Pääsin lukioon ja kas kummaa pitkä matikka sujui. Pääsin lukion jälkeen Otaniemeen opiskelemaan dippainssiksi ja väittelin tohtoriksi. Olen oman alani töissä riittävällä palkalla. Naapurin poika toinen häirikkö pääsi oikikseen ja valmistui sieltä.
On kiva katsella nykyään noita tuomitsevia "normaaleja", joiden opiskelua muka häiritsin. Valtaosa heistä on nykyään ns. perustöissä. Ei rahkeet riittänyt mihinkään, kun piti todella jotain osata. Kympin tytöistä valtaosa floppasi viimeistään lukiossa useimmat jo yläasteella. Nykyään tulevat vastaan kaupan kassalla, jos kotikunnassa satun vierailemaan.
Sinulla ei ollut adhd vaan olit pelkästään huonokäytöksinen, jos kerran huonon käytöksen lopettaminen noin vain ryhdistäytymällä onnistui omasta päätöksestä. Sinun laisesi olisi joutanut tarkkikselle, koska tieten tahtoen pilasit työrauhan kaikilta muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Haistappa kuule vittu. Olen itse opettaja yläkoulussa ja sitä mieltä, ettei erityislasten missään nimessä kuulu olla normaalien kanssa samassa luokassa. Yhdellä pikku häiritsijällä EI ole oikeutta pilata muiden opiskelua, ja mitä sitten kun erityislapsia/nuoria onkin useampi samalla luokalla. Mistäs tiedät, miten paljon normaalilapset häiritsevät? Oletko ollut koulussa?
Wautsi. Opettaja haistatti vitut.
Jännä tää nykyaika kyllä.
Jännä tosiaan, että opettajillakin on hermot ja ne hermot voivat välillä mennä ihan niin kuin muillakin kuolevaisilla. Ei toki luokkatilanteessa mutta AV:han ei ole oppitunti.
No se riippuu toki täysin lapsesta ja ryhmästä. Iltapäiväryhmiinkin muuten otetaan ylimääräinen ohjaaja, jos on useampia erityislapsia, ainakin Helsingissä ja uskoakseni muuallakin. Hyvien ohjaajin kerhossa voi olla hyväkin olla. Mutta toki on hälyisiä ja levottomia kerhoja, ja jopa ihan ilman erityislapsiakin....
Tusta meidän kokemuksesta on jo nyt kuusi vuotta. Mutta ainakin silloin olisimme saaneet neljännellekin luokalla iltapäiväkerhopaikan, jos olisimme tarvinneet.
Osassa erityisluokkia on koulun puolesta iltapäivätoiminta, näin oli ainakin aikaisemmin Espoon autismiluokilla Kilossa. Nykytilannetta en tunne. Muutenkin kuten sanoin vammaisdiagnoosin saaneilla tilanne on vähän eri.
Kannattaa kysellä omasta kotikunnasta!
T. As-lapsen surullinen äiti