Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erityisoppilaita alettiin integroida tavallisiin luokkiin ja apukouluja ja tarkkiksia lopettaa, taattiin erikoisoppilaille omat avustajat. Se oli noiden erikoisluokkien lakkautuksen vakuutus. Nyt siis kipin kapin tekemään valitusta koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tai millä nimellä se henkilö teidän kunnassanne onkaan ja vaatimaan erityisavustajaa luokkaan, koska sinun lapsellasi (ja ihan jokaisella lapsella) on lakisääteinen oikeus koulurauhaan. Sinulla on laki takanasi.

Eihän niitä suorin tein anneta tuollaiselle integroidulle oppilaalle, kun "ensin kokeillaan", vaikka oikeasti takana on ajatus, että ehkä päästään halvalla eikä kukaan vaadi avustajaa eikä tarvitse maksaa, annetaan vain kaikkien kärsiä.

Sanonpa suoraan, että jos herra/rouva koulutoimenjohtajan oma lapsi olisi tuollaisella luokalla, oli ollut itsestään selvää, että erikoisoppilasta ei olisi integroitu ilman erityisavustajaa heti kättelyssä.

Ehei.

Olisihan se kiva ajatus, että jokaisella erityisoppilaalla olisi oma avustaja, mutta ei niitä ole koskaan ollut kuin vaikeavammaisilla tai sellaisilla, joilla on useita, liikkumista ja terveyttä uhkaavia ongelmia.

Missään vaiheessa ei kyllä edes yritetty "ostaa" erityisoppilaiden vanhemmilta suostumusta millään tavalla. Saati nyt että olisi luvattu henkilökohtaisia avustajia.

Minä olisin iloinen jo siitä, että 2010 luvattu tuki kouluille alkuopetuksen ryhmäkokojen pienentämisestä palautettaisiin, se kun vähin äänin säästettiin pois.

Ja purettaisiin valtiosuuksien poisto erityisopetukselta. Kun kustannukset nyt ovat kuntien vastuulla, kunnissa sooloillaan miten sattuu. Fiksussa kunnassa ymmärretään, että erityisopetuksen tuesta säästämällä heikennetään koulujen oppimisrauhaa laajemminkin. Tyhmissä ja lyhytnäköisesti säästävissä kunnissa on jo menty laittomaan tilanteeseen, siksi aluehallintovirastoihin tulee nykyään todella paljon muutoshakemuksia ja suoranaisia päätösvirheiden oikaisuvaatimuksia koskien erityisopetuspäätöksiä ja luokkamuotopäätöksiä.

Mutta ei, millään valittamisella ei joku adhd lapsi saa omaa henkilökohtaista avustajaa. Valitettavasti näin.

T. As-lapsen surullinen äiti

Jokaisella erityisoppilaalla on oikeus avustajaan. Sitä pitää erikseen anoa. Hopi hopi hoitamaan asia kuntoon. Laki takaa avustajan oppilaalle, joka ei kykene normaaliin luokkatoimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erityisoppilaita alettiin integroida tavallisiin luokkiin ja apukouluja ja tarkkiksia lopettaa, taattiin erikoisoppilaille omat avustajat. Se oli noiden erikoisluokkien lakkautuksen vakuutus. Nyt siis kipin kapin tekemään valitusta koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tai millä nimellä se henkilö teidän kunnassanne onkaan ja vaatimaan erityisavustajaa luokkaan, koska sinun lapsellasi (ja ihan jokaisella lapsella) on lakisääteinen oikeus koulurauhaan. Sinulla on laki takanasi.

Eihän niitä suorin tein anneta tuollaiselle integroidulle oppilaalle, kun "ensin kokeillaan", vaikka oikeasti takana on ajatus, että ehkä päästään halvalla eikä kukaan vaadi avustajaa eikä tarvitse maksaa, annetaan vain kaikkien kärsiä.

Sanonpa suoraan, että jos herra/rouva koulutoimenjohtajan oma lapsi olisi tuollaisella luokalla, oli ollut itsestään selvää, että erikoisoppilasta ei olisi integroitu ilman erityisavustajaa heti kättelyssä.

Ehei.

Olisihan se kiva ajatus, että jokaisella erityisoppilaalla olisi oma avustaja, mutta ei niitä ole koskaan ollut kuin vaikeavammaisilla tai sellaisilla, joilla on useita, liikkumista ja terveyttä uhkaavia ongelmia.

Missään vaiheessa ei kyllä edes yritetty "ostaa" erityisoppilaiden vanhemmilta suostumusta millään tavalla. Saati nyt että olisi luvattu henkilökohtaisia avustajia.

Minä olisin iloinen jo siitä, että 2010 luvattu tuki kouluille alkuopetuksen ryhmäkokojen pienentämisestä palautettaisiin, se kun vähin äänin säästettiin pois.

Ja purettaisiin valtiosuuksien poisto erityisopetukselta. Kun kustannukset nyt ovat kuntien vastuulla, kunnissa sooloillaan miten sattuu. Fiksussa kunnassa ymmärretään, että erityisopetuksen tuesta säästämällä heikennetään koulujen oppimisrauhaa laajemminkin. Tyhmissä ja lyhytnäköisesti säästävissä kunnissa on jo menty laittomaan tilanteeseen, siksi aluehallintovirastoihin tulee nykyään todella paljon muutoshakemuksia ja suoranaisia päätösvirheiden oikaisuvaatimuksia koskien erityisopetuspäätöksiä ja luokkamuotopäätöksiä.

Mutta ei, millään valittamisella ei joku adhd lapsi saa omaa henkilökohtaista avustajaa. Valitettavasti näin.

T. As-lapsen surullinen äiti

Jokaisella erityisoppilaalla on oikeus avustajaan. Sitä pitää erikseen anoa. Hopi hopi hoitamaan asia kuntoon. Laki takaa avustajan oppilaalle, joka ei kykene normaaliin luokkatoimintaan.

Meidän kunnassa opettajia on kielletty kirjoittamasta pedagogisiin asiakirjoihin, että erityisoppilas tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan, koska niitä ei palkata. Luokassa voi toki olla koulunkäynninohjaaja, joka on käytännössä tietyn oppilaan apuna (virallisesti "koko luokan tukena"), koska sellaisille pitää maksaa vähemmän palkkaa kuin hlökohtaiselle avustajalle.

Mutta siis, on paljon erityisoppilaita, joille sopii integrointi "normaaliluokkaan" tosi hyvin, he hyötyvät siitä ja muut lapset oppivat sietämään ja arvostamaan erilaisuutta. Mutta sitten on (usein käytöshäiriöisiä ja väkivaltaisia) lapsia, joiden sijoittaminen normiluokkaan ei palvele ketään muuta kuin kunnan rahojen säästymistä. Sellaisesta tilanteesta kärsivät niin "tavalliset" oppilaat, opettaja ja lapsi itse.

Jos haluatte saada muutosta asiaan, niin mahdollisimman suurella volyymilla valitusta kehiin rehtorin ja opetustoimenjohtajan taholle. Opettajia ei kuuntele kukaan, vaikka inkluusion ongelmista on vuosia puhuttu, ja olenkin vähän odottanut, että missä vaiheessa ns. tavallisten lasten huoltajat alkavat pitää meteliä siitä, että heidän lapsensa joutuvat käymään koulua päivittäin väkivallan uhan alla. Inkluusio on ollut kunnille niin näppärä säästötoimenpide, ettei siitä luovuta elleivät huoltajat ala tosissaan äänekkäästi vaatia kouluihin turvallista, väkivallasta vapaata oppimisympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, millaista sen erityislapsen vanhemmilla on. Se on ympärivuorokautista. Ihan oikeasti, mieti. Ja se kestää koko elämän, koska erityislapsi ei lähde kotoa pois.

Höpö höpö. Kyysessä tuskin on älyllisesti vammainen lapsi, koska heitä ei normiluokkaan sijoiteta. ADHD, asperger, tourette yms. lapset pystyvät elämään yleensä täysin normaalia elämää aikuisina.  Psyykkisesti sairasta lasta taas ei erityislapseksi "lasketa" Sairaalakoulupaikka voidaan myöntää lapselle pysyväksi ratkaisuksi, jos muuta vaihtoehtoa ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.

Haistappa kuule vittu. Olen itse opettaja yläkoulussa ja sitä mieltä, ettei erityislasten missään nimessä kuulu olla normaalien kanssa samassa luokassa. Yhdellä pikku häiritsijällä EI ole oikeutta pilata muiden opiskelua, ja mitä sitten kun erityislapsia/nuoria onkin useampi samalla luokalla. Mistäs tiedät, miten paljon normaalilapset häiritsevät? Oletko ollut koulussa?

Wautsi. Opettaja haistatti vitut.

Jännä tää nykyaika kyllä.

Jännä tosiaan, että opettajillakin on hermot ja ne hermot voivat välillä mennä ihan niin kuin muillakin kuolevaisilla. Ei toki luokkatilanteessa mutta AV:han ei ole oppitunti.

Ei kukaan järkevä aikuinen ihminen haistattele, eikä varsinkaan opettajan ammatissa toimiva. Todella asiatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.

Haistappa kuule vittu. Olen itse opettaja yläkoulussa ja sitä mieltä, ettei erityislasten missään nimessä kuulu olla normaalien kanssa samassa luokassa. Yhdellä pikku häiritsijällä EI ole oikeutta pilata muiden opiskelua, ja mitä sitten kun erityislapsia/nuoria onkin useampi samalla luokalla. Mistäs tiedät, miten paljon normaalilapset häiritsevät? Oletko ollut koulussa?

Wautsi. Opettaja haistatti vitut.

Jännä tää nykyaika kyllä.

Aivan. Paljasti heti alkuun ettei todellakaan oo mikään opettaja.

Ammattitaitoiset koulunkäynninohjaajat, moni taustaltaan vielä lähihoitaja, eivät pääse luokkaan ohjaamaan, kun siellä on ne parikymppiset huuhaat, joille ei tarvitse maksaa palkkaa.

Ohiksena niille, jotka haikailivat kultaisen 80-luvun perään, jolloin erityiset olivat tarkkiksilla ja apukouluissa. Eivät olleet. Omassa kotikunnassa säästettiin, ja vammaisia lukuunottamatta kaikki kävivät samaa koulua. Omassa luokassani oli esim. tyttö joka huusi ja riehui tunnit, huoritteli, kiusasi, varasti opettajalta, pahoinpiteli, ja teki kuuntelusta tunneilla todella vaikeaa. Samantyyppisiä muitakin oli. Että sellaista kasari-inkluusiota maaseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ollut adhd vaan olit pelkästään huonokäytöksinen, jos kerran huonon käytöksen lopettaminen noin vain ryhdistäytymällä onnistui omasta päätöksestä. Sinun laisesi olisi joutanut tarkkikselle, koska tieten tahtoen pilasit työrauhan kaikilta muilta.

Logiikka on että jos seitsemänvuotias tekee virheitä, niin tuhotaan sen koko elämä. Onneksi tuon kaltaiset juntit ei enää pysty tuhoamaan lasten koko elämää.

Ja kaikille jotka ulisee kouluvuoden pilaamisesta, niin sanon että hyvä vaan että lapsenne oppii sietämään erilaisuutta. Ei työelämässäkään voi välttyä siltä, että pitää tulla toimeen muidenkin kuin "keskivertojen" kanssa. Väkivaltaa ei tietenkään pidä kenenkään suvaita ja sen estäminen kuuluisi olla opettajien perustehtävä.

Ja meillä, jos kuiskasi kolme kertaa lukukauden aikana kaverin korvaan tunnilla, sai jälki-istuntoa. Ja mistä muusta tahansa kolmesta rikkeestä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ollut adhd vaan olit pelkästään huonokäytöksinen, jos kerran huonon käytöksen lopettaminen noin vain ryhdistäytymällä onnistui omasta päätöksestä. Sinun laisesi olisi joutanut tarkkikselle, koska tieten tahtoen pilasit työrauhan kaikilta muilta.

Logiikka on että jos seitsemänvuotias tekee virheitä, niin tuhotaan sen koko elämä. Onneksi tuon kaltaiset juntit ei enää pysty tuhoamaan lasten koko elämää.

Ja kaikille jotka ulisee kouluvuoden pilaamisesta, niin sanon että hyvä vaan että lapsenne oppii sietämään erilaisuutta. Ei työelämässäkään voi välttyä siltä, että pitää tulla toimeen muidenkin kuin "keskivertojen" kanssa. Väkivaltaa ei tietenkään pidä kenenkään suvaita ja sen estäminen kuuluisi olla opettajien perustehtävä.

Paskat. Opettajan perustehtävän kuuluu olla opettaminen. Väkivaltaa ei pitäisi esiintyä kouluissa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erityisoppilaita alettiin integroida tavallisiin luokkiin ja apukouluja ja tarkkiksia lopettaa, taattiin erikoisoppilaille omat avustajat. Se oli noiden erikoisluokkien lakkautuksen vakuutus. Nyt siis kipin kapin tekemään valitusta koulutoimenjohtajalle tai sivistysjohtajalle tai millä nimellä se henkilö teidän kunnassanne onkaan ja vaatimaan erityisavustajaa luokkaan, koska sinun lapsellasi (ja ihan jokaisella lapsella) on lakisääteinen oikeus koulurauhaan. Sinulla on laki takanasi.

Eihän niitä suorin tein anneta tuollaiselle integroidulle oppilaalle, kun "ensin kokeillaan", vaikka oikeasti takana on ajatus, että ehkä päästään halvalla eikä kukaan vaadi avustajaa eikä tarvitse maksaa, annetaan vain kaikkien kärsiä.

Sanonpa suoraan, että jos herra/rouva koulutoimenjohtajan oma lapsi olisi tuollaisella luokalla, oli ollut itsestään selvää, että erikoisoppilasta ei olisi integroitu ilman erityisavustajaa heti kättelyssä.

Ehei.

Olisihan se kiva ajatus, että jokaisella erityisoppilaalla olisi oma avustaja, mutta ei niitä ole koskaan ollut kuin vaikeavammaisilla tai sellaisilla, joilla on useita, liikkumista ja terveyttä uhkaavia ongelmia.

Missään vaiheessa ei kyllä edes yritetty "ostaa" erityisoppilaiden vanhemmilta suostumusta millään tavalla. Saati nyt että olisi luvattu henkilökohtaisia avustajia.

Minä olisin iloinen jo siitä, että 2010 luvattu tuki kouluille alkuopetuksen ryhmäkokojen pienentämisestä palautettaisiin, se kun vähin äänin säästettiin pois.

Ja purettaisiin valtiosuuksien poisto erityisopetukselta. Kun kustannukset nyt ovat kuntien vastuulla, kunnissa sooloillaan miten sattuu. Fiksussa kunnassa ymmärretään, että erityisopetuksen tuesta säästämällä heikennetään koulujen oppimisrauhaa laajemminkin. Tyhmissä ja lyhytnäköisesti säästävissä kunnissa on jo menty laittomaan tilanteeseen, siksi aluehallintovirastoihin tulee nykyään todella paljon muutoshakemuksia ja suoranaisia päätösvirheiden oikaisuvaatimuksia koskien erityisopetuspäätöksiä ja luokkamuotopäätöksiä.

Mutta ei, millään valittamisella ei joku adhd lapsi saa omaa henkilökohtaista avustajaa. Valitettavasti näin.

T. As-lapsen surullinen äiti

Jokaisella erityisoppilaalla on oikeus avustajaan. Sitä pitää erikseen anoa. Hopi hopi hoitamaan asia kuntoon. Laki takaa avustajan oppilaalle, joka ei kykene normaaliin luokkatoimintaan.

Meidän kunnassa opettajia on kielletty kirjoittamasta pedagogisiin asiakirjoihin, että erityisoppilas tarvitsisi henkilökohtaisen avustajan, koska niitä ei palkata. Luokassa voi toki olla koulunkäynninohjaaja, joka on käytännössä tietyn oppilaan apuna (virallisesti "koko luokan tukena"), koska sellaisille pitää maksaa vähemmän palkkaa kuin hlökohtaiselle avustajalle.

Mutta siis, on paljon erityisoppilaita, joille sopii integrointi "normaaliluokkaan" tosi hyvin, he hyötyvät siitä ja muut lapset oppivat sietämään ja arvostamaan erilaisuutta. Mutta sitten on (usein käytöshäiriöisiä ja väkivaltaisia) lapsia, joiden sijoittaminen normiluokkaan ei palvele ketään muuta kuin kunnan rahojen säästymistä. Sellaisesta tilanteesta kärsivät niin "tavalliset" oppilaat, opettaja ja lapsi itse.

Jos haluatte saada muutosta asiaan, niin mahdollisimman suurella volyymilla valitusta kehiin rehtorin ja opetustoimenjohtajan taholle. Opettajia ei kuuntele kukaan, vaikka inkluusion ongelmista on vuosia puhuttu, ja olenkin vähän odottanut, että missä vaiheessa ns. tavallisten lasten huoltajat alkavat pitää meteliä siitä, että heidän lapsensa joutuvat käymään koulua päivittäin väkivallan uhan alla. Inkluusio on ollut kunnille niin näppärä säästötoimenpide, ettei siitä luovuta elleivät huoltajat ala tosissaan äänekkäästi vaatia kouluihin turvallista, väkivallasta vapaata oppimisympäristöä.

Opettajat eivät ota kantaa avustajien palkkaamiseen vaan erityisopettajat ja koulupsykologit. Jos on psykologilta lausunto, sen pitäisi riittää, ellei erityisopettaja jostain syystä kirjoita hyvin painokasta vastalausuntoa, mutta sellaisesta en ole koskaan kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä.

Hallituspuolue tai oppositiopuolue - ei tässä syy sieltä löydy. Kehitys on ollut inkluusionsuuntainen jo parikymmentä vuotta eikä valitettavasti lähiaikoina ole näköpiirissä, että asiaan saataisiin parannusta. Sääli, ettei rahaa tunnu lapsiin löytyvän. Erityisryhmät ja koulunkäynninohjaajat ovat ne, joista on säästetty, puhumattakaan lastenpsykiatrian riittämättömistä resursseista.

Niin kauan kun rahaa em. kohteisiin ei ole varaa laittaa reilusti lisää, tilanne ei tule muuttumaan - avun saaminen on toivottoman hidasta ja kärsimyksestä saavat osansa ihan kaikki: apua tarvitseva erityislapsi, luokan muut lapset, koulun henkilökunta ja lasten vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni luokassa on ollut ekasta asti poika jolla on todella vaikea ADHD, sekä joukko muita häiriöitä. Hän on pari vuotta vanhempi kuin muut lapset.

On ollut alusta asti selvää että tuo poika on vähän erilainen, ja vaatii muilta joustoa ja sopeutumista, mutta kertaakaan ei esim. tyttäreni ole valittanut häiriintyvänsä pojan käytöksestä. Opettaja on ilmeisen ammattitaitoinen sillä luovii erityisoppilaan kanssa. Itseasiassa, lapselleni on jotenkin täysin itsestäänselvää että erilaisia ihmisiä on, eikä kaikki ole samasta muotista. Vaikka olen ollut todistamassa eräässä koulun juhlassa tämän pojan silmitöntä raivokohtausta joka loppui vasta kun kolme aikuista kantoi pojan ulos, ei kenellekään tulisi mieleenkään ajatella että kylläpä tämä "erityislapsi" nyt pilaa kaikkien oppimisen. 

Vaihda koulua tai opeta lapsesi olemaan suvaitsevaisempi erilaisuutta kohtaan. Tai olisikohan kotiopetus teille paras vaihtoehto, sitten ei häiriötekijöitäkään olisi? 

Sääliksi käy luokkanne erityislapsen vanhempia, voin vaan kuvitella mikä kollektiivinen dissaus muiden vanhempien taholta on meneillään, sen sijaan että ymmärrettäisiin ja koitettaisiin keksiä ratkaisua, toivotte että lapsi olisi jopa sairaana. Hävetkää.

Kiitos tästä kirjoituksesta.

Tiedän tarkalleen mitä kollektiivinen dissaus normilasten vanhempien taholta tarkoittaa. Se kohdistuu erityislapseen, hänen vanhempiinsa, sekä jopa myös koulun aikuisiin jotka tukevat erityislasta. Kollektiivinen dissaus, kollektiivinen omahyväinen asenne lannisti erityislapseni alaluokilla ja melkein lannisti minutkin (äidin).

On kuvottavaa miten huonosti normilasten vanhemmat voivat kohdella erityislasta vanhempineen, ja liittoutua keskenään yhtä lasta vastaan.

Tiedän että lapseni luokalla oli tyttöjä ihanine vanhempineen jotka ymmärsivät ja pitivät lapsestani. Kuitenkin, paha kello kuului aina kauemmas.

Lapseni on rohkea selviytyjä, ja nykyään hän on rohkea, erityinen oman tiensä kulkija.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, millaista sen erityislapsen vanhemmilla on. Se on ympärivuorokautista. Ihan oikeasti, mieti. Ja se kestää koko elämän, koska erityislapsi ei lähde kotoa pois.

Ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ollut adhd vaan olit pelkästään huonokäytöksinen, jos kerran huonon käytöksen lopettaminen noin vain ryhdistäytymällä onnistui omasta päätöksestä. Sinun laisesi olisi joutanut tarkkikselle, koska tieten tahtoen pilasit työrauhan kaikilta muilta.

Logiikka on että jos seitsemänvuotias tekee virheitä, niin tuhotaan sen koko elämä. Onneksi tuon kaltaiset juntit ei enää pysty tuhoamaan lasten koko elämää.

Ja kaikille jotka ulisee kouluvuoden pilaamisesta, niin sanon että hyvä vaan että lapsenne oppii sietämään erilaisuutta. Ei työelämässäkään voi välttyä siltä, että pitää tulla toimeen muidenkin kuin "keskivertojen" kanssa. Väkivaltaa ei tietenkään pidä kenenkään suvaita ja sen estäminen kuuluisi olla opettajien perustehtävä.

Kun kouluttautuu ja hankkii akateemisen asiantuntija-ammatin, niin ei tarvitse työelämässä sietää näitä "erityisiä" häiriköitä. Jo lukiossa niistä pääsee aika hyvin eroon, eikä niihin yliopistossakaan törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun paras kommentti oli se, jossa todettiin, että rikkaiden alueilla ei varmaan erityislapsia ole! Lapsi on erityislapsi jo syntyessään ja ei voi mitään sille, kenelle erityislapsi syntyy. Ihan samalla tavalla lääkäreille kuin joillekin muille. Miten joku voi olla niin ulalla...

No... Varmaan tuon kommentin kirjoittaja viittasi kaikkiin muihin käytöshäiriöisiin kuin niihin joilla on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi. Niitä muitakin usein pidetään erityislapsina vaikka diagnoosi on laaja-alainen kehityshäiriö, uhmakkuushäiriö, määrittämätön käytöshäiriö tms. Nämä lapset usein oireilevat ympäristöstä johtuvista syistä eikä neuropsykiatrista syytä löydy. Tietenkään varakkuus ei tee kenestäkään automaattisesti yhtään sen parempaa vanhempaa mutta totuus on kuitenkin että ongelmat helposti kasaantuvat perheisiin joissa vanhempien sosioekonominen tausta on huono.

Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin. Erityislapsi se laaja - alaisesta kehityshäiriöstäkin kärsivä on, mikä on neurologinen /neuropsykiatrinen dg ja esim. Autisminkirjon häiriöt ovat laaja-alaisia kehityshäiriöitä.

Meilläkin korkeastikoulutetuilla ja hyvätuloisilla ja ns. hyvinä vanhempina on erityislapsi. Se voi sattua kenelle vain. Mekin luulimme saavamme ns. normaalin lapsen kunnes pikkuhiljaa selvisi, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi

Meidän luokalla oli aikanaan kaukaisella 90-luvulla poika, joka sai raivokohtauksia, heitteli tuoleja ja löi joskus myös muita oppilaita. Tyyppi oli yllättävää kyllä kohtuullisen hyvä koulussa, joten olisiko tämä ollut se syy, miksi tarkkis ei kutsunut (oli aiemmin tällaisessa kyllä ollut). No, hänen kanssaan kuitenkin pärjättiin kun opittiin tuntemaan. Oli joitakin asioita, jotka saivat hänet raivon partaalle, joten niitä pyrittiin porukalla välttämään, tosin joskus taisi olla niin, että häntä joskus provosoitiinkin "viihteen" merkeissä. Siihen aikaan ei tappelua pidetty niin vaarallisena ja se selvitettiin opettajan/rehtorin puhuttelulla. Muutenkin meininki oli aika tavalla toinen, sanoisinko kovempi jos nykypäivään vertaa. Mutta niin hän vain selvitti peruskoulun kanssamme, eikä mieleeni jäänyt, että kukaan olisi jättänyt kouluaan kesken tai vaihtanut luokkaa hänen takiaan. Jos puhutaan ns. kylähulluista, oli hän vähän sen tyyppinen tapaus. 

Mitä tällä yritän tarkoittaa on, että lapsi kyllä pärjäilee erikoisempienkin tyyppien kanssa, jos nyt niihin ei sisälly aivan jatkuva henkinen ja fyysinen väkivalta. Mainitsemassani tapauksessa tappeluita toki tuli, mutta  niille oli syynsä joissakin oppilaissa, jotka ärsyttivät tahallaan. Jostain kummunneet tuolien heittelyt, raivokohtaukset ja opettajien kiinnipidot eivät puolestaan oppilaita haitanneet, koska ne jotenkin kuuluivat asiaan ja menivät aina ohi. Niillä oli ehkä enemmän sellaista viihdearvoa, kun sivusta seurattiin opettajan ja oppilaan painia. En suoraan sanottuna usko, että kukaan muista oppilaista kuitenkaan traumatisoitui.

Tyyppi kirjoitti käsittääkseni ylioppilaaksi. En tiedä mikä sairaus hänellä oli, mutta normaali hän ei täysin ollut. Toivottavasti elämänsä luistaa hyvin, on jo nelikymppinen mikäli elää.

Minua pidetään täällä kylmänä ja inhottavana ihmisenä, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kun tilanne luokassa kärjistyy niin ettei siellä opiskelu enää onnistu, on väärin jos tavislapset joutuvat luopumaan omista oikeuksistaan. Kun vastakkain on yhden erityisen ja 20 taviksen oikeudet, niin ainoa oikeudenmukainen ratkaisu olisi turvata edes tavisten oikeus oppimiseen.

Ihannetilanteessa luokkaan saataisiin lisäresursseja ja kaikkia voitaisiin opettaa, mutta usein se on toiveajattelua. Sen tavislapsen vanhemman soittelu ja kirjelmöinti opetusvirastoon on ihan yhtä tyhjän kanssa, tämän tiedän kokemuksesta.

Eli jos pitää valita, niin erityishäirikön kuuluu väistää. Jos mikään muu ei onnistu, niin sitten kotikouluun.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, millaista sen erityislapsen vanhemmilla on. Se on ympärivuorokautista. Ihan oikeasti, mieti. Ja se kestää koko elämän, koska erityislapsi ei lähde kotoa pois.

En mieti, se skeida on niiden ihan ikioma tuotos. Lapsellani oli aikoinaan koulussa tiukka tilanne pitemmän aikaa ja se kuminoitui siihen että se häirikkö kehui kantavansa puukkoa mukanaan ja tappavansa lapseni, jolloin julistin suureen ääneen että siinä tapauksessa hoidan ongelman itse. No se kersa vaan katosi, en tiedä vieläkään muuttiko se koko addamsfamily vai mikä oli, mutta ei sitä vajakkia enää näkynyt. 

Tuntuu joskus siltä, että aikuiset ovat unohtaneet kurin ja rajojen merkityksen. Kuri ei ole väkivaltaa, vaan se on aikuisten luomat rajat, joiden sisällä lapsi tuntee olevansa turvassa. Lapset elävät ennen murrosikää kautta, jolloin asiat on sanottava selkeästi, käyttäen sanoja "ei", eli kielletty ja "kyllä" , sallittu. Nyt olemme menneet  ylipsykologisoinnin puolelle ja tällä vain hämmennämme erityislasta ja aikuisia hänen ympärillään. Tuttavapiirissäni on erityislapsi, jolle vanhemmat eivät ole missään tilanteessa antaneet erityisoikeuksia olla ja käyttäytyä huonosti. Huonosta käyttäytymisestä on aina seurannut sanktio, joka on liittynyt ikäkauden ymmärrykseen. Poika on mukana vanhempien kanssa niin kylässä kuin muissakin sosiaalisissa tilanteissa ja käyttäytyy varsin mallikelpoisesti.

Onko niin että kohtelemalla erityislapsia jotenkin erityisesti, luomme vain lisää erityistarpeita ja -lapsia?

Erityislapset toki tarvitsevat erityistä tukea, josta vastuu on nyt siirretty opettajille ja muille lapsille. Se on väärin. Raha on se, jota nyt tarvitaan. Rahalla saadaan resursseja. Oikea osoite suunnata viestejä on mm. opetusministeri. On turhaa keskittyä varhaiskasvatuksen hienouksiin, jos kouluissa joudutaan kohtamaan yhä enemmän erityislapsia ja kurinpidollisia tarpeita.

Vanhemmilta vaaditaan ns. isoa ääntä, joka ei ole meille suomalaisille kovin tuttua. Elämme kuitenkin nyt aikaa, jolloin eniten ääntä pitävät  voittavat ja saavat. Opettele vaatimaan, pitämään ääntä ja suojelemaan oikeita rakenteita!