Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden
11.02.2018 |
Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...
Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.
Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.
Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.
Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.
Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.
Kommentit (552)
Vierailija kirjoitti:
Yhtä "erityislasta" seuranneena en voi, kun ihmetellä, mitä tämä touhu on.
On palaveria, sairaalatutkimuksia, avustajaa, kotikäyntejä, lastensuojelu yms.
Mutta mikään ei auta. Kovasti papereita pyöritellään ja odotetaan ja ihmetellään ja voivotellaan. Lapsi on nyt eskarissa ja aivan kaamea siellä. Tälläisessä pienryhmässä, johon on sijoitettu myös normilapsia.
Nyt odotellaan kuulemma koulunalkua, pienryhmää, johon lapsi saa vielä enemmän tukea. Koska eskarista hänelle ei ole hyötyä, kun ei pysty osallistumaan. Lapsi on hyvin tietoinen, että häiriökäyttäytymisellä se huomio tulee. Ja sitähän riittää.
Mihin se siitä muuttuisi, kun koulussa huomioo saa vielä enemmän.Toinen vanhemmista, jonka luona lapsi asuu on ns. syrjäytynyt.
Etävanhempi taas työelämässä, parisuhteessa, lapsella sisarpuolia ja elämä mallillaan. Tänne lapsen ei suoda muuttaa, vaikka resurssit kuntouttamiseen ja normaaliin elämään on ihan toista luokkaa, kuin lähivanhemmalla. Lähivanhemmalle lapsi on tulonlähde ja suotavaa on, että ei edes kuntoudu, koska mm.vammaistuki saattaisi loppua.Kaikki merkit tulevaan kriminaaliin ovat ilmassa, eikä voi kun kauhulla seurata sivusta, mitä tuleman pitää.
MIksi on näin? Onko lähivanhempi äiti ja huoltajuus annetaan hänelle sen takia? Ottaisiko nykyinen etävanhempi lähihuoltajuuden?Miksi ei ole viikko-viikko-systeemiä jos nykyinen etävanhempi sen haluaisi?Eikös Breivikiäkin vaan seurattu vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne muuten apukoulut ja tarkkailuluokat katosivat?
Siksi meistä 70-luvun lapsista tuli varmaan näin hyvin koulutettuja ja menestyviä, koska meidän luokilta siirrettiin kaikki muita hitaammin oppivat apukouluun ja kaikki häiriköt tarkkailuluokille!
Tyttäreni luokassa on ollut ekasta asti poika jolla on todella vaikea ADHD, sekä joukko muita häiriöitä. Hän on pari vuotta vanhempi kuin muut lapset.
On ollut alusta asti selvää että tuo poika on vähän erilainen, ja vaatii muilta joustoa ja sopeutumista, mutta kertaakaan ei esim. tyttäreni ole valittanut häiriintyvänsä pojan käytöksestä. Opettaja on ilmeisen ammattitaitoinen sillä luovii erityisoppilaan kanssa. Itseasiassa, lapselleni on jotenkin täysin itsestäänselvää että erilaisia ihmisiä on, eikä kaikki ole samasta muotista. Vaikka olen ollut todistamassa eräässä koulun juhlassa tämän pojan silmitöntä raivokohtausta joka loppui vasta kun kolme aikuista kantoi pojan ulos, ei kenellekään tulisi mieleenkään ajatella että kylläpä tämä "erityislapsi" nyt pilaa kaikkien oppimisen.
Vaihda koulua tai opeta lapsesi olemaan suvaitsevaisempi erilaisuutta kohtaan. Tai olisikohan kotiopetus teille paras vaihtoehto, sitten ei häiriötekijöitäkään olisi?
Sääliksi käy luokkanne erityislapsen vanhempia, voin vaan kuvitella mikä kollektiivinen dissaus muiden vanhempien taholta on meneillään, sen sijaan että ymmärrettäisiin ja koitettaisiin keksiä ratkaisua, toivotte että lapsi olisi jopa sairaana. Hävetkää.
No voi kuule, tuo on elämää. Joten:
Ota yhteyttä luokanopettajaan, sopikaa vanhempien kanssa tapaaminen ja puhuttakaa "erityisoppilasta". Erityistapauksia on aina! Minunkin luokallani oli, tällä pojalla oli tosi huonot kotiolot, kiusasi kaikkia purkaen oman kiukkunsa muihin lapsiin..ja meidän muiden lasten"piti ymmärtää". Erityisluokat ovat yleensä häirikköjä varten tai "tarkkailuluokat" jossa ovat pahimmat psykopaatinalut.
Eikö nykyajan vanhemmat osaa hoitaa tällaisia asioita yhdessä..puolustamalla omaa lastaan. Tietysti lasta pelottaa..jos koulun ilmapiiri on uhattu. Yleensä kiusaus höllentyy jos vanhemmat ovat sen verran oma-aloitteisia, että puuttuvat siihen. Joillakin lapsilla on paha olla..itsensä kanssa tai sitten se tulee kotoa ja hoidon laiminlyönnistä. Näistä tapauksista tulee yleensä aikuisena niitä "vaikeita työkavereita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD-lapsen vanhempana tämä ketju on kauheaa luettavaa. Oppivelvollisuus koskee myös ADHD-lapsia, miten me erityislasten vanhemmat voimme ratkaista tilanteen? Olla tuomatta lasta kouluun?
Minun pojallani on kotona kaikki hyvin, mutta hän vain on levoton ja vilkas sekä uuden oppiminen on hänelle 3 kertaa vaikeampaa kuin muille. Ja kun aivot eivät ota uutta tietoa vastaan, lapsi turhautuu koulussa tai riehuu koska pelkää että toiset lapset leimaavat tyhmäksi. Kun luen näiden "normaalilasten" vanhempien kirjoituksia, huomaan että tällainen pelko on aiheellistakin.
Suomessa kuulemma ADHD-diagnoosit annetaan tuosta vaan, ilman että lapsen aivokäyrälukuja seurataan!
Yhtä helposti lyödään kai ADHD-lääkkeet käteen kuin aikuiselle masennuslääkkeet jos menet vähän valittamaan selkäkipua?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä päiväkodissa. Toivotonta. Onneksi ei vielä hirveästi tarvitse lasten oppia, selvitään "vain" ahdistuneella lapsella joka ei halua mennä päiväkotiin yhden erityislapsen vuoksi.
Ei tuo ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lapsen vanhempana tämä ketju on kauheaa luettavaa. Oppivelvollisuus koskee myös ADHD-lapsia, miten me erityislasten vanhemmat voimme ratkaista tilanteen? Olla tuomatta lasta kouluun?
Minun pojallani on kotona kaikki hyvin, mutta hän vain on levoton ja vilkas sekä uuden oppiminen on hänelle 3 kertaa vaikeampaa kuin muille. Ja kun aivot eivät ota uutta tietoa vastaan, lapsi turhautuu koulussa tai riehuu koska pelkää että toiset lapset leimaavat tyhmäksi. Kun luen näiden "normaalilasten" vanhempien kirjoituksia, huomaan että tällainen pelko on aiheellistakin.
Mikä tässä on niin kauheaa luettavaa?
Sekö että rehellisesti kerrotaan miksi pienryhmiä ja yksilöopetusta tarvitaan kipeästi.
Kaikilla lapsilla on oikeus oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaa, kun loputkin erityislapset siirretään normaaliluokkiin. Olen hoitanut lapsia, jotka purevat, hakkaavat ja potkivat. Meillä on ollut sairauslomia sormen mirtumisen, aivotärhdyksen ja hiustukon päästä repimisen vuoksi. Ja hoitajina myös miehiä. Kuvitelkaapa, kun nämä on lastenne joukossa, kun aikuinen ihminenkään ei voi mitään.
Viime vuosituhannella oli vielä sellaisia järjestelyjä kuin apukoulu (oppimisvaikeuksisille) ja tarkkailuluokka (käytösongelmaisille), jossa samalla luokalla olivat samanlaisia ongelmia omaavat oppilaat, eivätkä he riekkuneet ns. normaalien oppilaiden luokissa ja tunneilla mekastamassa ja häiriköimässä ja luokilla oli omat erityisopettajansa, ilmeisesti erikoistuneet nimenomaan "erityisryhmien" opetukseen. Näitäkö ei enää ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehityksen suurin jarru tässäkin asiassa on loukkaantuvat vanhemmat
joiden vuoksi julkinen keskustelu on tehtävä niin silkkihansikkain että se on käytönnössä mahdotonta.
Aina kun asia otetaan esille tulevat vammaisten ja erituyislasten vanhemmat joukolla loukkaantumaan pahanmielen vallitessa oman lapsen puolesta ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti koska on jouduttu niin paljon sitä omaa lasta puolustamaan niin heti ollaan karvat pystyssä ja hampaat irvessä uhriutumassa.
Mitään ei tapahdu ellette salli keskustelua yleisellä tasolla vakavasta asiasta! Siirtäkää hetkeksi tunteenne syrjään vaikka rintaa vihloisi!
Kaikille kuuluu perusjärkevä opetustilanne , sekä erityislapsille että heille joilla erityistarpeita ei ole havaittu.
Pienryhmiä on lisättävä lakisääteisesti sekä päiväkodissa että kouluissa!
Mitään ei tapahdu jos asia taputellaan piiloon ettei eri erityisryhmien vanhemmille tule paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Odottaa, kun loputkin erityislapset siirretään normaaliluokkiin. Olen hoitanut lapsia, jotka purevat, hakkaavat ja potkivat. Meillä on ollut sairauslomia sormen mirtumisen, aivotärhdyksen ja hiustukon päästä repimisen vuoksi. Ja hoitajina myös miehiä. Kuvitelkaapa, kun nämä on lastenne joukossa, kun aikuinen ihminenkään ei voi mitään.
Nyt tuli kyllä jollekin vanhemmalle tosi tosi paha mieli.
Olkaa hiljaa ja jatkakaa samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosituhannella oli vielä sellaisia järjestelyjä kuin apukoulu (oppimisvaikeuksisille) ja tarkkailuluokka (käytösongelmaisille), jossa samalla luokalla olivat samanlaisia ongelmia omaavat oppilaat, eivätkä he riekkuneet ns. normaalien oppilaiden luokissa ja tunneilla mekastamassa ja häiriköimässä ja luokilla oli omat erityisopettajansa, ilmeisesti erikoistuneet nimenomaan "erityisryhmien" opetukseen. Näitäkö ei enää ole?
Ei ole. Apukoulunimitystä ei edes ole eikä tarkkistakaan. Osassa kouluja on erityisluokkia mutta sinne ei mahdu kuin pieni osa apua tarvitsevista.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vieläkään tajua, miksi sillä yhdellä erityisellä on enempi oikeuksia kuin niillä saman luokan 25 lapsella yhteensä!!
On kyllä surullista, että asia on näin. Moniko lapsi joutuu pelkäämään kouluun menoa, kun joku inkluusion ihmelapsi riehuu kaikki päivät? Moneltako ryöstetään koulumenestys ja oppimisen ilo tästä syystä?
Eikä tuo erityisten tilanne ole parempi, kun kaikki karsastavat ja pelkäävät häntä. Eivätkä he saa tukea omiin pulmiinsa.
Mutta, jos on pakko valita, niin mieluummin pitäisin huolen, että ne 25 saa turvallisen oppimisympäristön ja kadotetaan tämä erityistapaus kuin se, ettämenetetään kaikkien 26 lapsen tulevaisuus tämän yhden erityisen "oikeuksien" takia.
Tuota itsekin ihmettelen.
Jätin aikoinaan ip-ryhmän jota rakastin ohjata koska ryhmään ei saatu henk.koht.avustajaa lapselle joka riehui koko kerhon ajan. Viimeinen pisara oli kun mottasi taas kerran tyttöä joka itkien haettiin kotiin eikä enää kerhossa näkynyt. Otin loparit koska en voinut taata lasten turvallisuutta ja koska oli vain ajan kysmys koska vakavampaa tapahtuu enkä ehdi lentävän tuolin eteen, niin oli viisaampi häipyä. Sillä minä ohjaajana olisin ollut syytettyjen penkillä jos jollekin ryhmäläisistä olisi aiheutunut vamma tai vielä pahempaa...
Myöhemmin ryhmään oli kuulemma saatu aikuinen jonka työ oli pääasiassa juosta koko ipkerhon ajan pikkuriehujan perässä ja pitää huoli ettei tämä hyöki kenenkään kimppuun.
Tästä on aikaa yli kymmenen vuotta eikä mikään ole näköjään muuttunut?
Olet oikeassa, mutta omaan korvaan vaan särähti ketjun jotkut kommentit. Itselläni on adhd ja olen joskus ollut häirikkö ja huono oppilas, niin sanottu "ongelma nuori", mutta kyllä vaan minustakin kasvoi "normaali" aikuinen. :) ei se erityisyys aina niin pahastakaan ole
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni luokassa on ollut ekasta asti poika jolla on todella vaikea ADHD, sekä joukko muita häiriöitä. Hän on pari vuotta vanhempi kuin muut lapset.
On ollut alusta asti selvää että tuo poika on vähän erilainen, ja vaatii muilta joustoa ja sopeutumista, mutta kertaakaan ei esim. tyttäreni ole valittanut häiriintyvänsä pojan käytöksestä. Opettaja on ilmeisen ammattitaitoinen sillä luovii erityisoppilaan kanssa. Itseasiassa, lapselleni on jotenkin täysin itsestäänselvää että erilaisia ihmisiä on, eikä kaikki ole samasta muotista. Vaikka olen ollut todistamassa eräässä koulun juhlassa tämän pojan silmitöntä raivokohtausta joka loppui vasta kun kolme aikuista kantoi pojan ulos, ei kenellekään tulisi mieleenkään ajatella että kylläpä tämä "erityislapsi" nyt pilaa kaikkien oppimisen.
Vaihda koulua tai opeta lapsesi olemaan suvaitsevaisempi erilaisuutta kohtaan. Tai olisikohan kotiopetus teille paras vaihtoehto, sitten ei häiriötekijöitäkään olisi?
Sääliksi käy luokkanne erityislapsen vanhempia, voin vaan kuvitella mikä kollektiivinen dissaus muiden vanhempien taholta on meneillään, sen sijaan että ymmärrettäisiin ja koitettaisiin keksiä ratkaisua, toivotte että lapsi olisi jopa sairaana. Hävetkää.
Hienoa, jos lapsesi luokan ADHD ei häiritse muiden opetusta. Oman lapseni opiskelu sen sijaan on täysin pilalla luokan erityisoppilaan takia (ei tiedossa tarkalleen mikä tai mitä diagnooseja kyseisellä oppilaalla on, mutta ainakin kotiolot ilmeisen vaikeat). Kyse ei ole mistään vähäpätöisestä ongelmasta, jossa erityislapsi olisi vain hieman vilkaamman puoleinen, vaan hän on mm. uhannut muita oppilaita veitsellä, ahdistellut seksuaalisesti, kiusaa ja haukkuu muita oppilaita, huutaa ja juoksee ympäri luokkaa oppitunneilla ja on täysin rajaton. Oma lapseni on joutunut olemaan jopa sairaslomalla, koska luokkatilanne on niin stressaava ja jopa pelottava. Opettajalla ei ole mitään keinoja tilanteen ratkaisemiseksi eikä koulun rehtoria kiinnosta. Luokan tai koulun vaihto ei onnistu, koska siihen ei kuulemma ole riittävää perustetta ja muut lähialueen koulut ovat täynnä. Jos erityisoppilas on jatkamassa luokassa vielä ensi vuonna, otan omani kotiopetukseen. Joka tapauksessa joudun jo nyt opettamaan häntä iltaisin kotona, kun koulussa opettajan aika ei riitä opettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Odottaa, kun loputkin erityislapset siirretään normaaliluokkiin. Olen hoitanut lapsia, jotka purevat, hakkaavat ja potkivat. Meillä on ollut sairauslomia sormen mirtumisen, aivotärhdyksen ja hiustukon päästä repimisen vuoksi. Ja hoitajina myös miehiä. Kuvitelkaapa, kun nämä on lastenne joukossa, kun aikuinen ihminenkään ei voi mitään.
Seuraavat ekaluokkalaiset alkaakin olla jo mielenkiintoista porukkaa.
Oppimisen iloa vaan kaikille ellei mikään tosissaan muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni luokassa on ollut ekasta asti poika jolla on todella vaikea ADHD, sekä joukko muita häiriöitä. Hän on pari vuotta vanhempi kuin muut lapset.
On ollut alusta asti selvää että tuo poika on vähän erilainen, ja vaatii muilta joustoa ja sopeutumista, mutta kertaakaan ei esim. tyttäreni ole valittanut häiriintyvänsä pojan käytöksestä. Opettaja on ilmeisen ammattitaitoinen sillä luovii erityisoppilaan kanssa. Itseasiassa, lapselleni on jotenkin täysin itsestäänselvää että erilaisia ihmisiä on, eikä kaikki ole samasta muotista. Vaikka olen ollut todistamassa eräässä koulun juhlassa tämän pojan silmitöntä raivokohtausta joka loppui vasta kun kolme aikuista kantoi pojan ulos, ei kenellekään tulisi mieleenkään ajatella että kylläpä tämä "erityislapsi" nyt pilaa kaikkien oppimisen.
Vaihda koulua tai opeta lapsesi olemaan suvaitsevaisempi erilaisuutta kohtaan. Tai olisikohan kotiopetus teille paras vaihtoehto, sitten ei häiriötekijöitäkään olisi?
Sääliksi käy luokkanne erityislapsen vanhempia, voin vaan kuvitella mikä kollektiivinen dissaus muiden vanhempien taholta on meneillään, sen sijaan että ymmärrettäisiin ja koitettaisiin keksiä ratkaisua, toivotte että lapsi olisi jopa sairaana. Hävetkää.
Hienoa, jos lapsesi luokan ADHD ei häiritse muiden opetusta. Oman lapseni opiskelu sen sijaan on täysin pilalla luokan erityisoppilaan takia (ei tiedossa tarkalleen mikä tai mitä diagnooseja kyseisellä oppilaalla on, mutta ainakin kotiolot ilmeisen vaikeat). Kyse ei ole mistään vähäpätöisestä ongelmasta, jossa erityislapsi olisi vain hieman vilkaamman puoleinen, vaan hän on mm. uhannut muita oppilaita veitsellä, ahdistellut seksuaalisesti, kiusaa ja haukkuu muita oppilaita, huutaa ja juoksee ympäri luokkaa oppitunneilla ja on täysin rajaton. Oma lapseni on joutunut olemaan jopa sairaslomalla, koska luokkatilanne on niin stressaava ja jopa pelottava. Opettajalla ei ole mitään keinoja tilanteen ratkaisemiseksi eikä koulun rehtoria kiinnosta. Luokan tai koulun vaihto ei onnistu, koska siihen ei kuulemma ole riittävää perustetta ja muut lähialueen koulut ovat täynnä. Jos erityisoppilas on jatkamassa luokassa vielä ensi vuonna, otan omani kotiopetukseen. Joka tapauksessa joudun jo nyt opettamaan häntä iltaisin kotona, kun koulussa opettajan aika ei riitä opettamiseen.
Hyvä että vanhemmat aukaisevat vihdoinkin suunsa!
Muistaako kukaan Radioheadin biisin Creep? Eikö siinä laulettu:
I wish I was special... so fuckkking special... but I am a creep.
Sopiiko tähän ketjuun?