Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden
11.02.2018 |
Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...
Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.
Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.
Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.
Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.
Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.
Kommentit (552)
No nyt menee jo aika paksuksi kun aletaan vanhempiakin vielä syyllistämään erityislapsista. Hei jotain rajaa junttiudelle ja tietämättömyydellekin.
Vai oliko se taas niin, että vain näkyvät vammat kyetään ymmärtämään. Jos lapsella ei ole silmiä, niin uskotaan ettei hän näe. Jos lapsi taas kieriskelee tunnilla, niin motorinen levottomuus on kasvatuksen seurausta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsi ja aikuinen tietenkin myös voi olla huippuälykäs. Esim. Asperger henkilöitä on paljon yliopistoissa. Valmistuvat ja ovat työelämässä monella eri alalla.
Asperger-lapsen suurin ongelma koulussa onkin empatiakyvyn puute ja näin ollen sosiaalisten taitojen opetteleminen on haastavaa. Heillä saattaa olla vain yhden osa-alueen tai aiheen lahjakkuus ja joskus jopa vaikeata oppia niitä asioita, joihin heillä ei ole erityislahjakkuutta. Tutkijoina he ovat parhaimmillaan, eivät yliopiston opettajina.
Ei ainakaan minun asperger-lapseni ole empatiakyvytön. Hän ei vain ymmärrä muiden logiikkaa. Empatiaa hän kyllä tuntee, mutta oman ajatusmaailmansa kautta.
Vierailija kirjoitti:
Menkää niihin sikiöseulontoihin ja tehkää se ainoa järkevä päätös kun erityislapsi on tulossa. Näin sääsätätte sekä itsenne sekä muut ihmiset ja heidän lapsensa valtavalta harmilta.
Vaikka seulonnassa jollain taikakonstilla olisi näkynyt, että meille on asperger tulossa, en olisi raskautta keskeyttänyt. Ja nyt kun tunnen tämän poikkeuksellisen keväällä valmistuvan ylioppilaan, aivan kauhistuttaa se mahdollisuuskin, että hänet olisin menettänyt. Vilpittömästi sanon: hän on paras asia elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ollut adhd vaan olit pelkästään huonokäytöksinen, jos kerran huonon käytöksen lopettaminen noin vain ryhdistäytymällä onnistui omasta päätöksestä. Sinun laisesi olisi joutanut tarkkikselle, koska tieten tahtoen pilasit työrauhan kaikilta muilta.
Logiikka on että jos seitsemänvuotias tekee virheitä, niin tuhotaan sen koko elämä. Onneksi tuon kaltaiset juntit ei enää pysty tuhoamaan lasten koko elämää.
Ja kaikille jotka ulisee kouluvuoden pilaamisesta, niin sanon että hyvä vaan että lapsenne oppii sietämään erilaisuutta. Ei työelämässäkään voi välttyä siltä, että pitää tulla toimeen muidenkin kuin "keskivertojen" kanssa. Väkivaltaa ei tietenkään pidä kenenkään suvaita ja sen estäminen kuuluisi olla opettajien perustehtävä.
Kun kouluttautuu ja hankkii akateemisen asiantuntija-ammatin, niin ei tarvitse työelämässä sietää näitä "erityisiä" häiriköitä. Jo lukiossa niistä pääsee aika hyvin eroon, eikä niihin yliopistossakaan törmännyt.
Mun poikani lukiossa on kyllä useampi "erityinen", useimmat luokkansa parhaita. Yhdellä ADHD, loput aspergereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityksen suurin jarru tässäkin asiassa on loukkaantuvat vanhemmat
joiden vuoksi julkinen keskustelu on tehtävä niin silkkihansikkain että se on käytönnössä mahdotonta.
Aina kun asia otetaan esille tulevat vammaisten ja erituyislasten vanhemmat joukolla loukkaantumaan pahanmielen vallitessa oman lapsen puolesta ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti koska on jouduttu niin paljon sitä omaa lasta puolustamaan niin heti ollaan karvat pystyssä ja hampaat irvessä uhriutumassa.
Mitään ei tapahdu ellette salli keskustelua yleisellä tasolla vakavasta asiasta! Siirtäkää hetkeksi tunteenne syrjään vaikka rintaa vihloisi!
Kaikille kuuluu perusjärkevä opetustilanne , sekä erityislapsille että heille joilla erityistarpeita ei ole havaittu.
Pienryhmiä on lisättävä lakisääteisesti sekä päiväkodissa että kouluissa!
Kas kun keskustelua ei monikaan OSAA KÄYDÄ asiasta ja yleisellä tasolla, vaan esiin vedetään ennakkoluuloisia yleistyksiä kaikista erityislapsista ja omasta herrantertusta, joka on niiiiiiin kiltti (mitä nyt osallistuu toki sen erityislapsen kiusaamiseen, mutta ei se nyt mitään ole, mustelmia ei ole tiettävästi aiheutettu kovin montaa)....
Minä ainakin olen ensimmäisenä vaatimassa resursseja erityisopetukseen. Pienryhmiä lisää niille, jotka sellaista tarvitsevat. Ja avustajia normaaliluokkiin niille, joille integrointi on paras ratkaisu.
Ehdottomasti ongelmien kantasyy on pieleen menneessä perusopetuslaissa ja kustannuksien siirtämisessä kuntien maksettavaksi. Yksittäisen kunnan kun on äärimmäisen helppo lyhytnäköisesti säästää opetusmäärärahoissa.
Mutta en todellakaan pidä tämän ketjun hengestä, jossa kaikki erityisoppilaat on niputettu samaan kastiin häiriköiksi. Poskettomissa kommenteissa epäillään perheiden aiheuttaneen lapsensa erityisyyden, kehotetaan antamaan lapsensa pois tai irtisanoutumaan töistä ja opettamaan lapsiaan kotona.
Se on kumminkin lakiin kirjattu oikeus, että JOKAISEN lapsen on saatava opetusta. Jokaisen. Ei pelkästään sinun tai minun tai naapurin Jorman lapsen, vaan jokaisen.
Ja kuka sen perheen elättää, jossa vanhempi jää kotiin pitämään kotikoulua?
Ärsyttää, että tästä ei tosiaan voida puhua asiallisemmin. Mutta katson, että ikävimmin tässä asiassa kyllä kommentoivat ns. normaalilasten vanhemmat. Heillä ei selvästi ole tässä ketjussa juurikaan tietoa aihepiiristä, mutta sitäkin enemmän ennakkoluuloja.
Erityislasten vanhemmat sentään kantapään kautta tietävät, mistä puhuvat.
T. As-lapsen surullinen äiti
Tässä puhutaan nimenomaan väkivaltaisesta riehuja lapsesta.
Asia ei siis koske lastasi millään laillaEn ole kokenutkaan sen koskevan. Mutta tässä ketjussa on puhuttu erityislapsista könttänä ja vetäen heistä yhtäläisyysmerkit häiriköihin.
Ja syyllistetty häiriköivien erityislasten vanhempia ikään kuin he olisivat tulppana ratkaisuyrityksissä. Kun todellisuudessa monessa kunnassa on tilanne, ettei vaihtoehtoja OLE OLEMASSA. Tätä, erityisopetuksen ongelmatiikkaa olen tässä yrittänyt tuoda esille, ottaen välillä esimerkkejä oman perheemme kokemuksista. En todellakaan syyllisty keskustelusta, koska omaa lastani on kiusattu, eikä hän ole häiriköinyt vähäisimmässäkään määrin.
As-lapsen surullinen äiti
Tässä on ongelman ydin myös tavislasten ja heidän vanhempiensa osalta. Kun luokassa on häiriköitä yleensä vain kourallinen ja taviksia parikymmentä, herää kysymys siitä, onko oikein että kourallinen häiriköitä pilaa parinkymmenen lapsen opiskelun. Kun jonkun on väistyttävä, niin onko oikein että väistyjiä ja omista oikeuksista luopujia ovat aina ne tavislapset? Minua tavislapsen äitinä kiinnosta ensisijassa juuri sen oman mussukkani opiskelu ja tulevaisuus. Vaikka tunnen sympatiaa erityislapsia ja heidän perheitänsä kohtaan, olen kuitenkin sen verran itsekäs, etten halua uhrata oman lapseni opiskelua erityislapsen ongelmien vuoksi.
Niin. Sinä ensin ihmettelet, että on se kumma, kun erityislapsien äidit puolustautuvat ja ottavat itseensä, kun heidän lapsiaan syytetään kimppana kaikkia huonosti kasvatetuiksi häiriköiksi ja jopa kehotetaan ottamaan lapsensa kotiin kasvatettavaksi, vaikka koulunkäynti on Suomen laissa taattu oikeus ja pakko.
Ja sitten kumminkin itse sanot tuossa, että "ei paljon kiinnista erityislasten oikeudet, olen kiinnostunut vain omasta lapsestani".
Tajuatko yhtään ollenkaan puhuvasi ristiriitaisia?
No. Joka tapauksessa. Kiukuttelun kohde on monella väärä tässä ketjussa, ja se on sitä sinullakin.
Ihan turha ärmystellä erityislapsille tai heidän vanhemmilleen. Eivät lapset kiusallaan häiriköi, vaan siksi, että he eivät osaa olla, kuten pitäisi ja heille se kyseinen luokkaympäristö ei toimi eivätkä he saa sellaista oppimisen tukea, mitä he tarvitsisivat.
NORMAALILASTEN JA ERITYISLASTEN INTRESSI ON TÄYSIN SAMA! Jos luokka ja tuki on sopiva erityislapselle, hän ei häiriköi, vaan oppii. Ja luokassa on rauha.
Jos jonkun lapsen luokassa on hitto nyt irti, niin ainoa oikea taho on a) luokan opettaja, b) koulun rehtori ja c) kunnan opetusvirasto. Puhelinta käteen!
Kun koulu saa vanhemmilta painokkaasti viestiä, että kyseiselle lapselle on saatava tukea, asia järjestyy kyllä. Mutta koska erityisoppilaan tuki on kallista, vaatia pitää.
Hyvin harvoin kyse on siitä, että jos erityislapsen - siis nyt todellakin puhutaan erityislapsista, joilla on siis jo diagnoosi ja erityisoppimisest päätös, ei mistään muuten-vaan-kurittomasta-lapsesta - opettaja perustelee lapsen vanhemmille, miten nykyinen luokkatilanne ei toimi ja tarjoaa parempaa ja perusteltua vaihtoehtoa, vanhemmat eivät suostuisi.
Vanhempien vastahankaisuutta on paljon enemmän siinä vaiheessa, kun normaalilapsen kirjoissa olevan pikkuhäirikön kohdalla herää epäilys siitä, että kaikki ei ole ok ja lasta vasta yritetään saada tutkimuksiin.
Erityislapsi on jo tutkittu ja diagnosoitu ja petuspäätös, jota ei saa helpolla. Vanhemmilla on siinä vaiheessa jo tieto ongelmista ja he ovat sen pitkälti hyväksyneet, tutkimusprosessi kun vie helposti monta kuukautta, ja eriyisopetuspäätöksen hakeminen siihen päälle lisää.
Ap puhui nimenomaan erityislapsesta, ei mistään muunlaisesta häiriköijästä.
T. As-lapsen surullinen äiti
Miksi olet surullinen
T. As.lapsen onnellinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä pienluokkia. Sielläpä noita vasta onkin, ja hiljaiset lukihäiriöiset ja autistiset joutuvat kärsimään.
Häiriköille omat luokat!
Vierailija kirjoitti:
Tee lasu riehujalapsesta. Kunnalle kalliisiin erityisopetuksiin ym. tarvitaan vino pino todistusaineistoa lapsen ongelmista.
Ei sekään välttämättä paljoa auta. Oman lapsen luokalla oli tuollainen riehuja pari vuotta, jonka jälkeen siirrettiin erityiskouluun erityisluokalle. Hänellä on kirjaindiagnoosi ja hän tuli kertaamaan lapseni luokalle ensimmäistä luokkaa. Tämän lapsen vanhemmat pistivät kauan vastaan erityisluokalle siirtämistä. Ainakin aikaisemmin vanhemmilta vaadittiin suostumus erityisluokalle siirtymiseen. Siinä vaiheessa kun edessä olisi ollut toisenkin luokan kertaaminen ja huostaanotollakin kai uhkailtiin, hänet viimein siirrettiin tuonne erityisopetukseen. Joka oppitunti yleensä alkoi tuon yhden aiheuttamien välituntikärhämöintien selvittelyllä eli se söi paljon aikaa opetuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa erityislapsista, kuten aspergerit ja liwvemmät adhd:t pärjäsivät ennen vallan mainiosti normaaliluokassa, kun:
1. Opetus oli selkeästi strukturoitua ja opettajavetoista.
2. Opettakalla ja la oli auktiriteettia ja keinot sen ylläpitämiseksi.
3. Vaikeammin erityisille, eli heikkolahjaisille ja lievästi kehitysvammaisille oli apukoulu ja häiriköille tarkkailuluokka.
Erityislasten integrointi normaaliluokalle on perseestä. Apujoulut takaisin!
Oppikoulu/kansalaiskoulu oli peruskoulua parempi. Miksi heikkoja raahataan väkisin perässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites tälle jutulle kävi ap? Kun on kulunut aloituksesta jo 7 vuotta..
Kuka näitä oikein nostelee?
Kyllä se halaamalla siitä korjaantuu.
T: Vihervassari
Alue: Aihe vapaa
Eli siis lapsi elänyt esim. älylaitteen kasvattamana ja sitten kun käytännössä älylaitteen kasvattama lapsi oireilee, viedään tämä johokin kallopuoskarille, joka lätkäsee jonkun uutuutta kiiltävän diagnoosin papereihin, että pääsisi pätemään ja kokeilemaan uusia lääkkeitä lapseesi.
Tähän tämä yhteiskunta valitettavasti on mennyt.