Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden
11.02.2018 |
Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...
Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.
Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.
Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.
Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.
Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.
Kommentit (552)
Vierailija kirjoitti:
Minne muuten apukoulut ja tarkkailuluokat katosivat?
Siksi meistä 70-luvun lapsista tuli varmaan näin hyvin koulutettuja ja menestyviä, koska meidän luokilta siirrettiin kaikki muita hitaammin oppivat apukouluun ja kaikki häiriköt tarkkailuluokille!
Homma oli selkeää ja meni näin:
Oppitunnilla on kyettävä seuraamaan opetusta.
Mikäli tämä ei jostain syystä onnistunut: jälki-istunto tai vakavimmissa tapauksissa
1- Koulukuraattori (mistä mahtaa oppimisvaikeudet ja rauhattomuus johtua)
2. Tukiopetus
3. Tarkkailuluokka
4. Apukoulu
5. Koulusta erottaminen.
Tunnilla ei todellakaan katsottu kovinkaan pitkään ketään viisastelijaa tai häiritsijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Nykyajan muoti-ilmiönä erityislasten integraatio normaaliin koululuokkaan on äärimmäisen tuhoisa. Opettajalle, tavallisille oppilaille ja etenkin niille oppilaille, jotka tarvitsevat hieman tukea.
Erityislapset vievät kaiken huomion ja ajan opetukselta. Se ei ole reilua.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Haistappa kuule vittu. Olen itse opettaja yläkoulussa ja sitä mieltä, ettei erityislasten missään nimessä kuulu olla normaalien kanssa samassa luokassa. Yhdellä pikku häiritsijällä EI ole oikeutta pilata muiden opiskelua, ja mitä sitten kun erityislapsia/nuoria onkin useampi samalla luokalla. Mistäs tiedät, miten paljon normaalilapset häiritsevät? Oletko ollut koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityksen suurin jarru tässäkin asiassa on loukkaantuvat vanhemmat
joiden vuoksi julkinen keskustelu on tehtävä niin silkkihansikkain että se on käytönnössä mahdotonta.
Aina kun asia otetaan esille tulevat vammaisten ja erituyislasten vanhemmat joukolla loukkaantumaan pahanmielen vallitessa oman lapsen puolesta ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti koska on jouduttu niin paljon sitä omaa lasta puolustamaan niin heti ollaan karvat pystyssä ja hampaat irvessä uhriutumassa.
Mitään ei tapahdu ellette salli keskustelua yleisellä tasolla vakavasta asiasta! Siirtäkää hetkeksi tunteenne syrjään vaikka rintaa vihloisi!
Kaikille kuuluu perusjärkevä opetustilanne , sekä erityislapsille että heille joilla erityistarpeita ei ole havaittu.
Pienryhmiä on lisättävä lakisääteisesti sekä päiväkodissa että kouluissa!
Ei ainakaan omana peruskouluaikana apukoululaisia ja tarkkislaisia mitenkään kiusattu tai syrjitty. "Normaaleja" oli niilläkin kavereina. Enemmän se kaveruus ja miten muut suhtautuu, riippuu omasta käytöksestä ja muiden kohtelusta. Ei niillä fiksuilla ja huippuälykkäilläkään sen enempää kavereita ole jos on omassa asenteessa vikaa.
Mitään ei tapahdu jos asia taputellaan piiloon ettei eri erityisryhmien vanhemmille tule paha mieli.
Tai sitten muiden ihmisten pitää oppia suhtautumaan neutraalisti eriryisluokilla oleviin. Jokainen muistaa omasta nuoruudestaan, kun eriryisluokilla olevien napureitakin syrjittiin ja halveksitiin. Näin kärjistettynä. Sitten kun eriryisluokka ei leimaa, niitä tulee paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Täh. Onko erikoislapsen perhe, suku, ystävät, naapurit, kaikki joitain häiriökäyttäytyjiä, jos ei muuten "ihmistä näkis"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä, miten paha tilanne jollekin herkälle erityislapselle olisi olla pelkkien erityislasten kanssa ryhmässä, jossa on häiriökäyttäytymistä ja muuta. Ei koskaan saisi mallia normaalista käyttäytymisestä. Sen takia integraatio on hyvästä, että lapsi saa nähdä myös normaalia käytöstä, vaikka normaaliluokissa aika huliviliä ja meluisaa tuppaakin olemaan. Onneksi erityislapsilla on kuitenkin usein jonkinlainen avustaja mukana, etteivät ihan jää jalkoihin. Enemmän ne normaalilapset siellä häiritsevät kuin erityislapset.
Haistappa kuule vittu. Olen itse opettaja yläkoulussa ja sitä mieltä, ettei erityislasten missään nimessä kuulu olla normaalien kanssa samassa luokassa. Yhdellä pikku häiritsijällä EI ole oikeutta pilata muiden opiskelua, ja mitä sitten kun erityislapsia/nuoria onkin useampi samalla luokalla. Mistäs tiedät, miten paljon normaalilapset häiritsevät? Oletko ollut koulussa?
Komppaan. Omalla yläkoululuokallani oli yksi rääväsuinen poika, joka siirrettiin esylle ja kas kummaa, koko luokan ilmapiiri ja opiskelu muuttui kuin taikaiskusta. Hän kuristeli kesken tunnin muita, hakkasi nyrkillä, huoritteli tyttöjä, you name it. Ei hänen paikkansa ole muiden joukossa. Valtaosa oppilaista tekee hommansa ihan hyvin, mutta ihan muutama tai jopa yksi huutaja per luokka on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosituhannen vaihteessa töissä koulussa, jossa oli erillinen luokka erityisoppilaille. Ne, joilla oli oppimisen vaikeuksia, saivat hankalimmissa aineissa mukautettua opetusta kotiluokassaan, muuten pääsivät sitten yleisopetukseen. Muutama samalla luokka-asteella oleva lapsi kävi yhdessä noilla yleisopetuksen tunneilla ja heille lähti sinne avustaja mukaan. Kaikkein tulisimmat ja muuten hankalimmat yksilöt pidettiin suurin osa ajasta erityisluokassa, he saivat sitten ne raivarinsa siellä eikä isoissa luokissa häiritsemässä muiden tunteja.
Plussat:
-Yleisopetuksen puolella säilyi työrauha.
-Oppimisvaikeuksista kärsivät, mutta kiltit ja rauhalliset lapset saivat osallistua perusopetukseen mahdollisuuksiensa mukaan.
-Pahimmat häiriköt saivat työskennellä pienryhmässä. Mahdollisuus yksilölliseen opetukseen, vähemmän kaikkea mielenkiintoista nähtävää ja häiriötekijää kuin isossa luokassa.
Miinukset:
-Ne kiltit, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset joutuivat viettämään aikaa myös niiden pahimpien sekopäiden seurassa. Tietysti istumajärjestyksellä yms. yritettiin tähän vaikuttaa, mutta sattuihan siellä välillä isojen pojankölvien kesken pahoja tappeluita, joihin piti meidän aikuistenkin mennä sekaan. Yhden oikein pahan rähäkän jouduin "ratkomaan" yksin (eli käytännössä toimin varmaan kaikkia mahdollisia sääntöjä vastaan, säästääkseni porukan isommilta vammoilta) ja tuon sopan jälkeen jouduin ensin tyyntymään itse ja sitten tyynnyttelemään säikähtäneet ja itkuiset (ne herkät) lapset.
Ehdottomasti kannatan vastaavantyyppistä mallia: Opettajalle ja oppilaille työrauha, integraatiota apua tarvitseville siinä määrin kuin se on järkevää ja avustajia on tarjolla, (näitä on oltava, ovat väärä säästökohde!) ja pahimmille tapauksille sitten oma ryhmä.
- - -
Kummallisesti lasten oloja vähätellään ja lapsia opetetaan sietämään milloin mitäkin. Miettikääpä omalle kohdalle: Menet aamulla töihin, ja saat koko päivän pelätä. Ehkä tänään työkaveri vetää raivarit, uhkaa tökätä sinua saksilla tai tyrkkää alas rappusista, viskoo lounaasi pitkin seiniä, lyö tai puree. Ja pomo sitten tulee sanomaan, että koetetaan nyt vain ymmärtää. Onhan tämä harmillista, mutta annathan anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä "erityislasta" seuranneena en voi, kun ihmetellä, mitä tämä touhu on.
On palaveria, sairaalatutkimuksia, avustajaa, kotikäyntejä, lastensuojelu yms.
Mutta mikään ei auta. Kovasti papereita pyöritellään ja odotetaan ja ihmetellään ja voivotellaan. Lapsi on nyt eskarissa ja aivan kaamea siellä. Tälläisessä pienryhmässä, johon on sijoitettu myös normilapsia.
Nyt odotellaan kuulemma koulunalkua, pienryhmää, johon lapsi saa vielä enemmän tukea. Koska eskarista hänelle ei ole hyötyä, kun ei pysty osallistumaan. Lapsi on hyvin tietoinen, että häiriökäyttäytymisellä se huomio tulee. Ja sitähän riittää.
Mihin se siitä muuttuisi, kun koulussa huomioo saa vielä enemmän.Toinen vanhemmista, jonka luona lapsi asuu on ns. syrjäytynyt.
Etävanhempi taas työelämässä, parisuhteessa, lapsella sisarpuolia ja elämä mallillaan. Tänne lapsen ei suoda muuttaa, vaikka resurssit kuntouttamiseen ja normaaliin elämään on ihan toista luokkaa, kuin lähivanhemmalla. Lähivanhemmalle lapsi on tulonlähde ja suotavaa on, että ei edes kuntoudu, koska mm.vammaistuki saattaisi loppua.Kaikki merkit tulevaan kriminaaliin ovat ilmassa, eikä voi kun kauhulla seurata sivusta, mitä tuleman pitää.
MIksi on näin? Onko lähivanhempi äiti ja huoltajuus annetaan hänelle sen takia? Ottaisiko nykyinen etävanhempi lähihuoltajuuden?Miksi ei ole viikko-viikko-systeemiä jos nykyinen etävanhempi sen haluaisi?Eikös Breivikiäkin vaan seurattu vierestä.
Kyllä, äiti on lähivanhempi, isä hakee käräjillä lähihuoltajuutta. Ottaisi lapsen vaikka heti asumaan luokseen, mutta äiti ei suostu. Viikko-viikko- systeemi ei onnistu, koska vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla. Hyvin vähän voi isä tässä tapauksessa tehdä, kyllähän nämä käräjät usein äidin hyväksi päättyvät. Mainittakoon, että aloite lähihuoltajuuden vaihtoon tuli sosiaalitoimelta. Kannustivat isää siihen.
Aikaa kuluu, asioita pyöritellään. Odotellaan sitä ja tätä. Äiti on passiivinen, koska pelaa aikaa.
Ja kohta on liian myöhäistä. Ellei ole jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityksen suurin jarru tässäkin asiassa on loukkaantuvat vanhemmat
joiden vuoksi julkinen keskustelu on tehtävä niin silkkihansikkain että se on käytönnössä mahdotonta.
Aina kun asia otetaan esille tulevat vammaisten ja erituyislasten vanhemmat joukolla loukkaantumaan pahanmielen vallitessa oman lapsen puolesta ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti koska on jouduttu niin paljon sitä omaa lasta puolustamaan niin heti ollaan karvat pystyssä ja hampaat irvessä uhriutumassa.
Mitään ei tapahdu ellette salli keskustelua yleisellä tasolla vakavasta asiasta! Siirtäkää hetkeksi tunteenne syrjään vaikka rintaa vihloisi!
Kaikille kuuluu perusjärkevä opetustilanne , sekä erityislapsille että heille joilla erityistarpeita ei ole havaittu.
Pienryhmiä on lisättävä lakisääteisesti sekä päiväkodissa että kouluissa!
Mitään ei tapahdu jos asia taputellaan piiloon ettei eri erityisryhmien vanhemmille tule paha mieli.
Tai sitten muiden ihmisten pitää oppia suhtautumaan neutraalisti eriryisluokilla oleviin. Jokainen muistaa omasta nuoruudestaan, kun eriryisluokilla olevien napureitakin syrjittiin ja halveksitiin. Näin kärjistettynä. Sitten kun eriryisluokka ei leimaa, niitä tulee paljon.
Ei ainakaan omana peruskouluaikana tarkkislaisia ja apukoululaisia sen kummemmin kiusattu kuin muitakaan. Kyllähän ne, jotka kyseisillä luokilla olivat, tiedettiin mutta samanlailla niillä oli kavereita kuin muillakin ja ihan niistä "normaaleista" koulukavereista. Enemmän se on itsestä kiinni onko kavereita, on sitten normi tai ei.
Entä niiden lahjakkaampien/älykkäämpien lasten oikeus oppimiseen ja opetukseen (kaikki ihmiset eivät ole yhtä älykkäitä, tämä on fakta joka ei muuksi muutu)? Jo "normaalien" mutta vähemmän älykkäiden luokkatovereiden mukaan toteutettu ns. normaalin opetussuunnitelman mukainen opetus on älykkäille lapsille hidasta ja tankkaavaa kun oma osaaminen on parempaa ja eteneminen saisi olla nopeampaa ja opetus vaativampaa. Saati jos opetusta joudutaan entisestään hidastamaan ja vähentämään "erityisten" oppilaiden vuoksi, joille se normaali opetus ja rytmikin on liian vaativaa. Eikö oma luokka ole silloin kaikille paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lapsen vanhempana tämä ketju on kauheaa luettavaa. Oppivelvollisuus koskee myös ADHD-lapsia, miten me erityislasten vanhemmat voimme ratkaista tilanteen? Olla tuomatta lasta kouluun?
Minun pojallani on kotona kaikki hyvin, mutta hän vain on levoton ja vilkas sekä uuden oppiminen on hänelle 3 kertaa vaikeampaa kuin muille. Ja kun aivot eivät ota uutta tietoa vastaan, lapsi turhautuu koulussa tai riehuu koska pelkää että toiset lapset leimaavat tyhmäksi. Kun luen näiden "normaalilasten" vanhempien kirjoituksia, huomaan että tällainen pelko on aiheellistakin.
Kerro pojallesi, että hänestä voi tulla vaikka opettaja! Minulle kävi niin. Olen adhd ja silloin 60-luvulla koulussa ei siitä tiedetty. Ei ollut vaihtoehtona riehua, piti paeta omaan haavemaailmaan. Haaveilin kouluajan läpi, opiskelin kotona rauhassa, joskus jopa saunassa, ettei mikään häirinnyt. Pärjäsin elämässä. En ikinä ajatellut olevani tyhmä. Minulla oli vain tylsäääää!
Miksi termi "erityisoppilas"? Siitä voi tulla jollekulle harhaanjohtavasti mieleen erityisyys vastakkaisessa mielessä, siis erityisen älykäs ja menestyvä oppilas. Mummo kehuu innoissaan toisille mummoille, kuinka hänen lapsenlapsensa onkin oikein sellainen erityinen :D
Erikoinen termi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydämeni särkyi entisestään näitä lukiessa... Maailmani musertui kun saimme 3 kk sitten tietää täydellisen ja suloisen lapsemme olevan autistinen. Hän oli täysin normaali vauva ja taapero, mutta sitten yhtäkkiä hän alkoi taantua. Olemme ihan tavallinen, korkeastikoulutettu perhe, ei päihteitä eikä mitään muutakaan ongelmia ja kaikki muut lapset ovat ns normaaleja. On todella kauheaa miten ihmiset puhuvat näistä lapsista jotka itse eivät pysty vaikuttamaan mitenkään tilaansa. Eikä me vanhemmatkaan voitu tälle asialle mitään. Eikä ole sen lapsen syytä, että yhteiskunta hakee vain säästöjä kaikkien kustannuksella. Usein erityislasten vanhemmat taistelevat apua ja tukea lapselleen niin että ovat ihan loppu kun sitä ei saa mistään. Mitä tekisitte omille lapsillenne jos saisivat vaikka aivovaurion ja muuttuisivät möliseviksi eläimiksi ja kunta vain työntää hänet tavalliselle luokalle?
Tehkää tavislasten vanhemmat lasuja ja nouskaa barrikaadeille, erityisen lapsen vanhemmat haluavat myös omalle lapselleen hyvän ja hänelle tarkoitetun koulupaikan ja tarvisevat kaiken teidän tuen, että päättäjät ymmärtävät kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Erityisen lapsen vanhemmat ovat jo varmasti tehneet kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Sydämeni särkyi entisestään näitä lukiessa... Maailmani musertui kun saimme 3 kk sitten tietää täydellisen ja suloisen lapsemme olevan autistinen. Hän oli täysin normaali vauva ja taapero, mutta sitten yhtäkkiä hän alkoi taantua. Olemme ihan tavallinen, korkeastikoulutettu perhe, ei päihteitä eikä mitään muutakaan ongelmia ja kaikki muut lapset ovat ns normaaleja. On todella kauheaa miten ihmiset puhuvat näistä lapsista jotka itse eivät pysty vaikuttamaan mitenkään tilaansa. Eikä me vanhemmatkaan voitu tälle asialle mitään. Eikä ole sen lapsen syytä, että yhteiskunta hakee vain säästöjä kaikkien kustannuksella. Usein erityislasten vanhemmat taistelevat apua ja tukea lapselleen niin että ovat ihan loppu kun sitä ei saa mistään. Mitä tekisitte omille lapsillenne jos saisivat vaikka aivovaurion ja muuttuisivät möliseviksi eläimiksi ja kunta vain työntää hänet tavalliselle luokalle?
Tehkää tavislasten vanhemmat lasuja ja nouskaa barrikaadeille, erityisen lapsen vanhemmat haluavat myös omalle lapselleen hyvän ja hänelle tarkoitetun koulupaikan ja tarvisevat kaiken teidän tuen, että päättäjät ymmärtävät kuinka vakavasta tilanteesta on kyse. Erityisen lapsen vanhemmat ovat jo varmasti tehneet kaikkensa.
rUOTSISSA JURISTI PERHE T..PPOI ITSENSÄ JA LAPSENSA (2 TYTTÖÄ) JOILLE OLI TODETTU VÄSYMYSOIREYHTYMÄ.
PIkkulasten kokemattomat vanhemmat natseilee lasten ollessa alakoulussa. Erityisesti tietyt tyttöjen vanhemmat kokee, ettei oma prinsessa saa tarpeeksi tasokasta opetusta koska erityislapset. Olin itse luokilla 1-3 ns. erityislapsi joskin siihen aikaan niitä nimitettiin häiriköiksi. No niinhän siinä kävi että ajan tullen me erityislapset rauhotuttiin, mutta monet isin pikku kullannuput alkoi "kukoistaa" seiskalla. Yksikin lapsena oikeen kiltti tyttö hengasi asemalla, veti huumeita ja pokaili vanhempia miehiä. Huumevelkoja tultiin perimään heidän kotiovelleenkin.
Sanotaanko että näiden kilttien "lahjakkaiden" lasten isät ja äidit eivät suuremmin huudelleet enää silloin lapsensa koulunkäynnin pilaavien ADHD-poikien käytöksestä. Yläasteen rehtori kertoi että kun poikaporukalle sanoo "hyvää huomenta", niin jotain murinaa tulee vastaukseksi. Vastaavat isin pikku kullannupputytöt vastaavat "haista v....". Kuulemma siinä vanhempainillassa oma äitini sai nauraa partaansa kun nämä samat vanhemmat, jotka olivat ekalla niin kovasti mesonneet lapsensa koulunkäynnin puolesta olivat hyvin nöyrää poikaa.
Vaikka suomalaista koulujärjestelmää kehutaan kovasti, ei se ota huomioon erilaisia oppimistapoja. Kaikki tungetaan samasta tuubista läpi sopi se tai ei. Jo ihan "normaaleilla" lapsilla on erilaisia tapoja oppia, ei se pulpetin takana istuminen kaikille sovi. Joku oppii paremmin tekemisen kautta, toinen kuuntelemalla. Jos jollakin auttaa oppimiseen vaikka se että samalla kun opettelee kertotaulua saisi maalata, niin miksi se ei ole mahdollista?
No minä tiedän omalta peruskouluajaltani näitä "erityisoppilaita" kun samoissa koulurakennuksissa koulunsa kävivät, siihen aikaan heitä sanottiin häiriköiksi tai oppimisvaikeuksia omaaviksi. Kuka oli tarkkiksella kuka apukoulussa, mutta kummasti suurin osa on viettää ihan tavallista perusarkea, on ammatti opiskeltuna (eivät jatkaneet lukioon eivätkä ole toki mitään rakettitieteilijöitä, mutta sellaisia ei ole suurin osa "normaaleistakaan"), käyvät töissä, on perhettä, ystäviä ja perusmeininkiä ilman alko-ongelmia tai muutakaan. He ovat sen ajan koululaisia, kun oli vielä tarkkailuokat ja apukoulut.
Ilmeisesti ainakin tuonaikainen systeemi tuon ajan ihmisille oli toimiva, koska se tuotti ihan tavallisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi termi "erityisoppilas"? Siitä voi tulla jollekulle harhaanjohtavasti mieleen erityisyys vastakkaisessa mielessä, siis erityisen älykäs ja menestyvä oppilas. Mummo kehuu innoissaan toisille mummoille, kuinka hänen lapsenlapsensa onkin oikein sellainen erityinen :D
Erikoinen termi.
Erityispedagogiikassa käsitellään myös poikkeuksellisen korkean älykkyyden tuomia ongelmia. Aina se perusopetus ei pysty huomioimaan heidän erityistarpeitaan.
Lisäksi on alisuoriutujia, jotka esim. sosiaalisen paineen takia eivät käytä koulutyössään täyttä potentiaaliaan.
Tai sitten muiden ihmisten pitää oppia suhtautumaan neutraalisti eriryisluokilla oleviin. Jokainen muistaa omasta nuoruudestaan, kun eriryisluokilla olevien napureitakin syrjittiin ja halveksitiin. Näin kärjistettynä. Sitten kun eriryisluokka ei leimaa, niitä tulee paljon.