Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

kyllästyttää kirjoitti:

Juu, päiväkodissa nuo erityislapset purevat hoitajia, raapivat, nipistelevät jne. Jatkuvaa melua ja raivokohtauksia ihan mistä tahansa asiasta. Leikkiminenkin on vain lelujen heittelyä ja eivät keskity mihinkään.  Varmasti koulussa vielä pahempaa, kun ovat isompia ja voimaa alkaa olla enemmän. Ei pitäisi erityislapsia siirtää normaaleiden lasten pariin. Normaalit lapset pelkäävät heitä.

Antaisitko oman lapsesi tukilapseksi?

Puruleluksi jollekin erituislapselle purkaa ylitsevuotavaa ahdistustaan.

Kyllä muuta töytyy tarjota lapselle joka oireilee räjähtämällä.

NS. Erityislaatuinen vanhempien mielestä lapsi on niin erityinen, että pitää saada olla kuin on ja muiden pitää vaan mukautua.

Sitten tulee näitä yksi terrorisoi kolmenkymmenen elämää.

Se, että jollekin kehityshäiriö isälle saadaan paremmat olot jotka mahdollistaa piilevän kykyjen (mitähän mahtanee olla - jotain autistinerojako kaikki!) Esille tulon, ei ole riittävä syy tuhota opiskelun ahdinkoa uudet muulta luokalta.

Kehityshäiriöiselle piti yllä lukea

Vierailija kirjoitti:

123028373920 kirjoitti:

Erityislapset eivät välttämättä ole mitenkään sairaita..halveksuvan tuntuista keskustelua jotenkin. Erityislapset ja kaikki muutkin ovat yhtä tärkeitä ja saman arvoisia.

Jos tämä erityislapsi vaikeuttaa muiden oppimista on se jo yhteiskunnallinen ongelma. Ei siinä auta että kaikki ovat yhtä tärkeitä.

Tässä tuli olennainen.

Miten tämä yhteiskunta muka pysyy pystyssä, kun kaikki ajattelu yhteiskunnan tasolla kielletään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen paikka ei oo normi luokassa mutta nyt on säästölinja. 

Itse asiassa nykyään erityislasten paikka on normiluokassa. Säästölinjan ja sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyökyvyttömyyden vuoksi lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea. Lisäksi lain mukaan oppilashuoltoa pitäisi toteuttaa yhteisöllisesti, eli sen sijaan että kurattori tai psykologi työskentelee yksittäisen lapsen kanssa, pitäisi koko koulun vanhempia myöten olla mukana luokan yhteishengestä, turvallisuudesta ja viihtyvyydestä huolehtimassa. Tämä kaikki tähtää siihen, että lapsilla on asiat niin hyvin, että kykenevät koulussa jotain oppimaankin.

Ja tämähän kaikki on vain ihanaa utopiaa koska salassapitovelvollisuus.

Mun keskimmäisen lapsen luokalle siirrettiin lapsi, joka ei ollut pärjännyt käytöshäiriöisten pienryhmässä eri koulussa. Voitte siis arvata mitä tuleman piti? Juuri kaikkea tuota mitä ap kuvaili. Ihan jo alkujaan mietitytti, että mikä helvetin idea oli koko hommassa? lapsi ei pärjää koulussa, repii kirjansa, karkailee luokasta, saa raivareita, on väkivaltainen jne.

Meidän koulussa kyllä väkivaltatilanteet käydään läpi rehtorin kanssa koko luokan kanssa, mutta eihän se mitään riitä.

Kun tärkeintä olisi se, että lapset oikeasti tuntisivat ja tietäisivät mistä kyseisen lapsen ongelmissa on kysymys. Että oikeasti oltaisiin samalla puolella, eikä yhden arvaamattoman armoilla. Se, että muut tietäisivät mikä lasta triggeröi, voisi auttaa selviämään tilanteista paremmin. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö e-lapsi saisi rangaistuksia sekoiluistaan, mutta muut lapset oppisivat paremmin lukemaan häntä.

Tällä hetkellä tilanne on se, mikä varmaan 99% luokista: joo, sitä häirikköä kyllä pelätään, mutta myös ärsytetään, sekä tahallaan että tahattomasti. Kyllä oma lapsikin ensin kertoi vaan niitä kauhutarinoita, mutta kun aloin kysellä että mitäs tapahtui ennen kuin se lapsi sai raivarin, niin sieltä alkoi myös paljastua vaikka ja mitä.

Ja ei, tuon lapsen reaktiot ja toiminta ei millään tavalla ole normaalia, ja kivointa olisikin meille muille, jos hän olisi pysynyt siellä pienryhmässä mihin käytöksensä perusteella kuului.

PS. Meilläkin yhdellä lapsella on tämä " muotidiagnoosi", kuten toisella vanhemmallakin. Mutta ei noista kumpikaan ole koskaan ollut väkivaltainen tai aggressiivinen, eli se ei mitenkään suoraan kuulu asiaan.

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Erityisopettajia haetaan mollin sivuilla pilvin pimein.

I wonder why?

Näin opettajana on pakko ihmetellä, että kuka aikuinen aikuinen jaksaisi päivästä toiseen selviytyä henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisen työkaverin kanssa. Tiedän, että tavallisiin luokkiin integroinnin taustalla on tärkeitä eettisiä periaatteita. Silti en voi käsittää, että lasten täytyy sietää henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisia luokkakavereita päivästä toiseen. Joiltakin aikuisilta tuntuu hämärtyvän se, että ei lapset ole "vain lapsia" toisille lapsille, vaan vertaisia, jotka voivat olla kaikin tavoin yhtä vahvoja kuin lapsi itse.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Kyllä erikoiskouluja ja erikoisluokkia on olemassa edelleen. Mutta jos kaikki ADHD, ADD ja Asperger lapset laitettaisiin sellaiselle niin montako oppilasta jää normaaliin luokkaan? Ainakin meillä päiväkodissa melkein puolella lapsista on joku diagnoosi työn alla.

Norppana kirjoitti:

Tätä ilmiötä valitettavasti näkee päiväkodeista lähtien tänäpäivänä. Ainoastaan erityislapsella on oikeuksia, mutta muiden lasten oikeutta turvalliseen päivään, oppimiseen yms. ei huomioida. Jos tilanne ei muutu niin vaihtaisin varmaan itse koulua.

Päiväkotiryhmässä muut sopeutui ja yrittivät olla hiljaa ja huomaamattomia kun yksi täysillä karjuen kuin elukka heittelee  ja repii KAIKEN mihin raivoissaan kätensä iskee pitkin seiniä ennenkuin lto ja hoitaja ehtii juosten holdaamaan. Näitä oireilevia  yleensä muutama per ryhmä, normi päivärytmi aamuhetkineen ja askarteluineen ja retkineen tapahtuu sitten näiden oireilevien ehdoilla. Kyllä tukilapset ymmärtää....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Kyllä erikoiskouluja ja erikoisluokkia on olemassa edelleen. Mutta jos kaikki ADHD, ADD ja Asperger lapset laitettaisiin sellaiselle niin montako oppilasta jää normaaliin luokkaan?

Ainakin meillä päiväkodissa melkein puolella lapsista on joku diagnoosi työn alla.

Onko se erityislastenpäiväkoti? Ei varmaankaan.

Ja vanhemmat tuovat lapsensa hoitopaikkaan tietämättä että suurin osa sen lapsista oireilee jatkuvasti ja muut sopeutuu meininkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Kyllä erikoiskouluja ja erikoisluokkia on olemassa edelleen. Mutta jos kaikki ADHD, ADD ja Asperger lapset laitettaisiin sellaiselle niin montako oppilasta jää normaaliin luokkaan? Ainakin meillä päiväkodissa melkein puolella lapsista on joku diagnoosi työn alla.

ADHD ja ADD eivät ole sellaisia ongelmia, että niiden takia lapsi tarvitsisikaan erityisluokkaa. Väkivaltainen käytös sen sijaan on.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa korostetaan sitä kuinka erityislapsi (usein hallitsemattomine) käytöshäiriöineen vaarantaa normiluokassa muiden oppimisen joskus jopa henkilökohtaisen turvallisuuden (tavarat lentää, pureminen, hyökkäily, riehuminen, jne).

Samanaikaisesti MYÖS erityislapsen oma kehitys ja oppiminen vaarantuu  ja turhautuminen lisää oireilua.

Kukaan ei voita. Tuloksena usein kaaos.

Fakta on se, että erityislapset hyötyvät pienryhmäopetuksesta missä on tarjolla osaavaa ammatillista erityislasten omia vahvuuksia korostavaa intensiiviopetusta. Yksilöllinen opetus ja ohjaus , mikä on normiluokassa täysin mahdoton yhtä tehokkaasti toteuttaa tuottaa hyviä oppimistuloksia, nähty on. Kun oppimisesta tulee mielekästä eli oppimista tapahtuu, niin se lunastaa koko koulujärkjestelmän olemassaolon tarkoituksen ja on siksi kannattavaa ja oikein.

    Kukaan tervejärkinen ei syyllistä erityislapsien vanhempia siitä, ettei nykyopetusmuoto yksinkertaisesti toimi oppilaiden hyväksi.     

           Monilla erityislapsilla löytyy erityisosaamista, yllättävää ja poikkeuksellista lahjakkuutta joka peittyy käytöksen ja käytöksen perusteella tehdyn leimaamisen alle.

Tässä esiin astuu erityisopettaja avustajineen ja taidot alkavat löytyä ja osaamista pystytään TUKEMAAN,  koska siihen (lapsen opettamiseen) on tarjottu sekä tilat että mahdollisuus ja opetusvastuulliset ovat välittäneet keskittyä täysillä löytääkseen toimivat opetusmenetelmät kaikki osapuolet huomioon ottaen - sekä normioppijan että erityistarpeita omaavan oppijan.

             Nykysystemissä NORMILUOKANopettajalta vaaditaan epäinhimillisiä kohtuuttomuksia ja asioita joihin hänen osaamisensa ja normijaksamisensa ei yksinkertaisesti riitä.

Opettajalla on lukuisia oppilaita joista on opetusvastuussa ja lisäksi integroituja erityisoppijoita jotka tarvitsisivat kipeästi pienryhmäopetusta osaavineen pedagogisineen opetusmenetelmineen.

              Pienryhmäopetusta tulee olla tarjolla oppilaille jotka selkeästi siitä hyötyvät.

Osaavassa pienryhmässä yksilöopetus on mahdollista. Tällöin  oppilaisiin tutustutaan kokonaisvaltaisina persoonallisuuksina , jolloin ne taidot ja lahjat löytyvät erilailla kun isossa opiskelijaryhmässä,

missä ei ole mahdollisuutta keskittyä yhden oppilaan edistymiseen liiemmin vaan oppimistilanne on usein itseohjautuvaa eli oppilaan itsensä vastuulla. Ryhmään hukkuu,  siellä on pärjättävänä osana ryhmään.

            Kun näitä kipeästi haluttuja pienryhmiä lisätään, normiopettaja saa työrauhan ja hänen jaksamisensa ei ole enää niin äärirajoilla syystä, että huomio ja voimavarat olisi hajoitettava moneen suuntaan pelkästään työrauhan oppimistilanteessa takaamiseksi.

            Kaikki voittavat.

Ei ole mitään järkeä esimerkiksi nyt tässäkin keskutelussa mainituissa päiväkotitilanteissa jo ottaa normilapsia "tukilapsiksi" häiriökäyttäytyijien ryhmään . Lapset eivät voi "tukilapsina" millään vastata alkeellisimpiinkaan pedagogisiin erityistarpeisiin. Päinvastoin sekä heidän (tukilasten)  että erityistarpeisten lasten lapsuus ja potentiaalinen kehitys uhrataan koska ei ole tarjota asiaan perehtyneitä aikuisresursseja riittävästi. Tilanne on usein se, että lto ja hoitaja holdaa kiljuvaa  ja riehuvaa lasta ja muut lapset katsovat vierestä odottaen että tilanne vain menisi taas ohi, nähty on kuinka erityistarpeisia lapsia on sijoitettu useampiakin surutta suurehkoon normiryhmään, koska muuta ei kyetä tarjoamaan.

Sitten siirrytään koulumaailmaan samalla mallilla.

Tämä ei toimi.

Henkilökunta hyväksyy tämän . Heistähän se muutos lähtee kun eivät enää suostu moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Kyllä erikoiskouluja ja erikoisluokkia on olemassa edelleen. Mutta jos kaikki ADHD, ADD ja Asperger lapset laitettaisiin sellaiselle niin montako oppilasta jää normaaliin luokkaan? Ainakin meillä päiväkodissa melkein puolella lapsista on joku diagnoosi työn alla.

ADHD ja ADD eivät ole sellaisia ongelmia, että niiden takia lapsi tarvitsisikaan erityisluokkaa. Väkivaltainen käytös sen sijaan on.

Jeps,  näistä yleensä selvitään selkeillä tukitoimilla, jos opettajalla on halua siihen. Jos halua on vain siihen, että kaikki ovat samanlaisia ja samalla viivalla, niin sitten ongelmia on varmasti luvassa.

Esim. meillä 1-2 luokan opettaja oli tuollainen, että ei edes halunnut ymmärtää. Kun toimintaterapeutti oli sanonut että lapsen kaikki joutoaika kannattaa minimoida, tehtävien pariin pitäisi päästä mahdollisimman heti luokkaan tultua, ja vaikkapa moniste-tehtävät antaa aina ihan suoraan lapselle, niin tämä neropatti käytti rangaistuksena sitä, että jos lapsi oli levoton, sai tehtävät viimeisenä. Kylläpä kannatti.

Nykyinen opettaja oli lottovoitto, koska häntä kiinnostaa jokaisen oppilaan kohdalla, miten nämä saa toimimaan itselleen parhaalla tavalla. Ei tee rangaistuksia ja palkintoja tuollaisista asioista mitä aiempi, ja sen myötä lietso ongelmia pahemmiksi. Mutta hyvin paljon opettajasta kiinni, ja tosiaan nyt on kysymys vain keskittymisen ongelmasta ja levottomuudesta, ei väkivaltaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Norppana kirjoitti:

Tätä ilmiötä valitettavasti näkee päiväkodeista lähtien tänäpäivänä. Ainoastaan erityislapsella on oikeuksia, mutta muiden lasten oikeutta turvalliseen päivään, oppimiseen yms. ei huomioida. Jos tilanne ei muutu niin vaihtaisin varmaan itse koulua.

Päiväkotiryhmässä muut sopeutui ja yrittivät olla hiljaa ja huomaamattomia kun yksi täysillä karjuen kuin elukka heittelee  ja repii KAIKEN mihin raivoissaan kätensä iskee pitkin seiniä ennenkuin lto ja hoitaja ehtii juosten holdaamaan. Näitä oireilevia  yleensä muutama per ryhmä, normi päivärytmi aamuhetkineen ja askarteluineen ja retkineen tapahtuu sitten näiden oireilevien ehdoilla. Kyllä tukilapset ymmärtää....

Näin se menee. Olin sijaisena ryhmässä, jossa oli erityislapsi, joka kävi aina yllättäen vetämässä toisia lapsia kipeästi korvasti. Näytti olevan toistuvat tapa: Lapsi istuu rauhassa pöydän ääressä palapeliä tekemässä ja sairas lapsi aivan yllättäen tulee niskan taakse, karjaisee ja kiskaisee täysiä korvesta, hiuksista tai läppäisee niskaa. Mitä tekivät aikuiset, toiset lapset ja uhri? Eivät mitään. Erityisopettajakaan ei tehnyt pienintäkään elettä lasta komentaakseen, ei siis reagoinut ollenkaan. Joko kaikki pelkäsivät asiaan puuttumista tai sitten oltiin todettu, ettei se tehoa, ja ainoa keino on olla puuttumatta asiaan kunnes lapsi ei enää saa väkivaltaisella käytöksellään itselleen huomiota. Näin ne tavalliset lapset pääsevät terapoimaan mielenterveyspotilaita. Ihmettelen kyllä, että vanhemmille tämä oli ok, tai sitten eivät tienneet asiasta.

^korva näyttää olleen vähän hankala sana..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada erityiskoulut ja tarkkikset takaisin. Muistan 80-luvulla, miten aina joku lähinaapuruston ongelmatapauksista joutui tarkkikselle joksikin vuodeksi. Osa näistä palasi myöhemmin takaisin tavalliselle luokalle, osa jäi käytännössä pysyvästi tarkkikselle. Mutta siellä oli tosi vähän oppilaita per luokka ja suurimmasta osasta tuli ihan normaaleita ihmisiä. Kun tarkkikset lopetettiin, arvasin, että ongelmia tulee. Ja niinhän siinä kävi. Syy lopettamiseen oli selkeästi huonosti verhoiltu säästämisvimma.

Kyllä erikoiskouluja ja erikoisluokkia on olemassa edelleen. Mutta jos kaikki ADHD, ADD ja Asperger lapset laitettaisiin sellaiselle niin montako oppilasta jää normaaliin luokkaan? Ainakin meillä päiväkodissa melkein puolella lapsista on joku diagnoosi työn alla.

ADHD ja ADD eivät ole sellaisia ongelmia, että niiden takia lapsi tarvitsisikaan erityisluokkaa. Väkivaltainen käytös sen sijaan on.

Jeps,  näistä yleensä selvitään selkeillä tukitoimilla, jos opettajalla on halua siihen. Jos halua on vain siihen, että kaikki ovat samanlaisia ja samalla viivalla, niin sitten ongelmia on varmasti luvassa.

Esim. meillä 1-2 luokan opettaja oli tuollainen, että ei edes halunnut ymmärtää. Kun toimintaterapeutti oli sanonut että lapsen kaikki joutoaika kannattaa minimoida, tehtävien pariin pitäisi päästä mahdollisimman heti luokkaan tultua, ja vaikkapa moniste-tehtävät antaa aina ihan suoraan lapselle, niin tämä neropatti käytti rangaistuksena sitä, että jos lapsi oli levoton, sai tehtävät viimeisenä. Kylläpä kannatti.

Nykyinen opettaja oli lottovoitto, koska häntä kiinnostaa jokaisen oppilaan kohdalla, miten nämä saa toimimaan itselleen parhaalla tavalla. Ei tee rangaistuksia ja palkintoja tuollaisista asioista mitä aiempi, ja sen myötä lietso ongelmia pahemmiksi. Mutta hyvin paljon opettajasta kiinni, ja tosiaan nyt on kysymys vain keskittymisen ongelmasta ja levottomuudesta, ei väkivaltaisuudesta.

... halua, tietoa, taitoa, apua, aikaa...

Harvalla luokanopettajalla on tuota kaikkea riittävästi. Erityisopettajan lisäpätevyys tulisi kaikille luokanopettajille (ja aineenopettajille) tarpeeseen, mutta opiskeluajat pidentyisivät ja palkkaa pitäisi maksaa sen vuoksi lisää. Yhteiskunta ei sitä halua, joten osaamisen kehittäminen jää aika lailla vapaa-ajan harrastukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi sinun lapsellasikin olla oikeus opiskelurauhaan. Koko homma on mennyt ihan pelleilyksi, kun sellaiset lapset, jotka eivät selvästi kuulu tavalliselle luokalle, no tästä huolimatta he ovat normiluokalla häiritsemässä muiden oppilaiden opiskelua, ja eihän heidän omasta koulunkäynnistäänkään mitään tule.

Jos lapsesi luokasta on tulossa ns. häirikköluokka, niin olisiko mahdollista, että hän vaihtaa toiselle luokalle, tai toiseen kouluun?

Koulun vaihto on ainoa ratkaisu, sillä katsopa vaan niin sinne roudataan vain kouluavustajaressukka hyssyttelemään raivokohtauksia, ja siihen avustajan saamiseen menee yleensä jonkin verran aikaa....

Koulunvaihto ei todellakaan ole mikään ratkaisu. Ei kaikki  muut tätä erityislasta lukuunottamatta voi vaihtaa koulua? Mitä sitten, jos tässä uudessakin koulussa on erityislapsi samalla luokalla?

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Täällä samanlainen tilanne. Kaikki mahdolliset keinot käytetty, myös yhteydenotot korkeampiin tahoihin. Ei ole resursseja, ei paikkoja. En haluaisi todellakaan kenenkään parhaaksi tälläistä tilannetta, mutta mitään ei asialle vaan voi.