Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

Noin vaikeasti sairaalle erityislapselle normaali koululuokka ei ole oikea paikka. Siinä kärsivät kaikki. Muut lapset eivät saa tarvitsemaansa huomiota ja erityislapsi jää vaille tarvitsemaansa hoitoa. Tuntuu kuitenkin, ettei kukaan ota vastuuta ja lasta pompotellaan paikasta toiseen. Ollaan säästävinään, mutta tämä säästö se vasta kalliiksi tulee ajan kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Toisaalta, voisit pitää lapsen kotona ison osan viikosta ja lähettää kouluun vain hyvinä päivinä. Lapsesi on syytön tilanteeseensa, ja niin ovat muutkin lapset. Ei paljon lämmitä sinun anteeksipyyntösi, kun muidenkin tulevaisuus on tuhottu jo alakoulussa.

Uskomatonta, että edes viitsin vastata näin typerään provoon, mutta tällä logiikalla en voi laittaa lasta kouluun ikinä. Ei hänestä aamulla näe, onko hyvä vai huono päivä. Voi olla vaikka kolme hyvää tuntia, yksi huono, ja sen jälkeen hyvä loppupäivä. Toisekseen, sinulta meni nyt ohi se minun ydinviesti, että tästä tilanteesta kärsivät aivan kaikki ja jokainen lapsi on tilanteeseen syytön. Syyllisiä ovat päättäjät, jotka ajavat resurssit niin alas että erityislapsille ei ole tukea ja täten kärsivät myös ne normaalit. Minulla on myös näitä "normaaleja" lapsia, joten sekin näkökulma on tuttu. Minun mielestäni kaikki lapset - omat ja toisten, normaalit ja erityislapset - ovat yhtä arvokkaita ja laadukkaan koulutuksen osana ihmisarvoista lapsuutta tässä maassa, minkä pitäisi olla hyvinvointivaltio, ansainneet. Toivottavasti sinä purat turhautumistasi vain nettitrollailuun etkä kasvata yhtäön minkäänlaisia lapsia tuolla asenteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Integraatio ja inkluusio ovat nyt in. Ei ole erityisoppilaita ja tavallisia oppilaita. Kaikilla on oikeus osallistua normaaliopetukseen, riippumatta siitä oppivatko muut, kun tällä yhdellä on oikeus käyttäytyä tunneilla, miten huvittaa. Nykydemokratian mukaan enemmistön on totuteltava vähemmistön vaatimuksiin.

Kuulehan nyt. Ihan aikuisena ja selvin päin kommentoit?

Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että PERHEELTÄ kysytään tuota? Että heille tarjotaan eteen monta eri vaihtoehtoa, että "haluaisittekos te laittaa lapsenne tällaiselle luokalle, jossa on erityisopettaja, kaksi avustajaa ja kahdeksan muuta lasta vai mieluummin 26 lapsen luokkaan, jossa ei ole kuin opettaja" - ja vanhemmat sitten VALITSEVAT ihan teidän normilasten kiusaksi sen tavallisen luokan....?

Ei jeesus.

Kukaan ei ole vanhempia syyttänytkään vaan tätä s..nan systeemiä integroimisineen ja inklusioineen. Myös erityislapsella on oikeus saada tasoistaan opetusta. Se ei toteudu nykysysteemissä.

Ope täällä moi, on ihan tavallista. Voi mennä vaikka koko ala-aste tuohon. Sairaalakoulupaikkoja ei riitä, niihin ei pääse ja vanhemmat voivat vastustaa viimeiseen asti tukitoimia. Muu luokkaa pelkää väkivaltaa eikä saa opetusta, seuraavaksi alkaa sijaisrumba, kun ope uupuu. Erityislapsilla on oikeuksia, muilla ei.

Vierailija kirjoitti:

- Sitä tässä ihmettelen, että kuka tässä tapauksessa oli jutun alulle laittaja? - Rehtoriko soitti teille kertoen, että on syvästi pahoillaan kun lapsenne luokalle on Joulukuun alussa sijoitettu hirviö, joka ottaa säännöllisesti luokassa vallan ja Teräsmies eikä lepakkotyttö eivät ole kiireiltään ennättäny tuhomaan tuota pahista vielä elmikuunlle tultaessa. 

Mitä ihmettä?? Onhan se ap:n lapsi samalla luokalla. Kai se nyt on osannut kotona kertoa millaisia koulupäivät ovat. Haloo!

Päättäjät voisi mennä niihin kouluun katsomaan missä on hurja meno. 

Vierailija kirjoitti:

Ope täällä moi, on ihan tavallista. Voi mennä vaikka koko ala-aste tuohon. Sairaalakoulupaikkoja ei riitä, niihin ei pääse ja vanhemmat voivat vastustaa viimeiseen asti tukitoimia. Muu luokkaa pelkää väkivaltaa eikä saa opetusta, seuraavaksi alkaa sijaisrumba, kun ope uupuu. Erityislapsilla on oikeuksia, muilla ei.

Tavallinen vanhempi täällä moi, harmi että teillä ei ole minkäänlaista työnohjausta. Lastensuojeluilmoituksia voit tehdä perheestä, mutta todennäköisesti ovat jo lastensuojelun piirissä. Neuvo siis väkivaltatapauksissa lasten vanhempia tekemään rikosilmoitus, joka kerta. Kun poliisi puuttuu asiaan niin koulutoimen on toimittava. Sen verran vielä korjaan että sairaalakoulu ei ole moniongelmaiselle lapselle ensimmäinen osoite vaan ns. sopeutumattomien opetus (ennen sanottiin tarkkailuluokka).

Jännä. Viimeksi kun tein aloituksen, että tarkkikset pitäisi ottaa takaisin käyttöön, niin tämä palsta tyrmäsi sen täysin.

No just tän takia haluaisin tarkkikset takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä. Viimeksi kun tein aloituksen, että tarkkikset pitäisi ottaa takaisin käyttöön, niin tämä palsta tyrmäsi sen täysin.

No just tän takia haluaisin tarkkikset takaisin.

Ei niitä mihinkään hukattu ole, nimi vain muuttunut. Vähennetty niitä toki on mutta joka kaupungissa toimii, no jossain pikkukunnan kyläkoulussa ehkei mutta muuten kyllä.

Esikoinen tuli ekana koulupäivänä kotiin ja kysyi: "miksi se yksi lapsi kaatoi pulpetin ja huusi?". Siitä alkoi mielenkiintoinen ala-asteen taival, jossa kotona sai toimia terapeuttina harva se ilta.

Nyt on toinen lapsemme koulutaivalta aloittamassa ja osa vanhemmista on joutunut tekemään rikosilmoituksia väkivaltatilanteista. Ei se integraatio ja tuki toimi, jos muihin oppilaisiin kohdistuu päivittäinen väkivallan vaara. Kaikkein vähiten se on sen oireilevan lapsen hyvän kasvun tukemista, kun laitetaan tilanteeseen, jossa ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä. Koulupäivä vielä menee miten kuten, mutta iltapäivätoiminta on sitten sellainen pommikenttä, että pahaa tekee. Sinne samaan laumaan 5-6 tunnin ajaksi tuupataan nekin lapset, joille 3 tunnin koulupäivän ajan on tukea tarjolla.  :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä. Viimeksi kun tein aloituksen, että tarkkikset pitäisi ottaa takaisin käyttöön, niin tämä palsta tyrmäsi sen täysin.

No just tän takia haluaisin tarkkikset takaisin.

Ei niitä mihinkään hukattu ole, nimi vain muuttunut. Vähennetty niitä toki on mutta joka kaupungissa toimii, no jossain pikkukunnan kyläkoulussa ehkei mutta muuten kyllä.

Missä muka? Pienluokkia kyllä on, mutta ei tarkkailuluokkia. Pienluokkaan sopii ne kiltit ja hitaat oppivat, sekopäät sais tunkea kaikki samaan karsinaan riehumaan keskenään. Nyt ne terrorisoi normaaliluokissa, jotka on muutenkin liian isoja nykyään.

187, sellaisia "tarkkiksia"ei enää ole:) jokainen lapsi on oikeutettu opiskelemaan omassa luokassaan.

Suomi on sairaiden paratiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Olen pahoillani. Pystytkö hetkeksi asettumaan tuon lapsen asemaan. Hänellä on hätä, laitettu isoon ryhmään jossa hänellä ei ole oppimisen mahdollisuuksia. Tilanne tuo stressin ja koska hänellä on puutteelliset keinot käsitellä sitä niin siitä seuraan kiinnipitoa ja muuta ikävää. Jos lapsi saisi valita niin hän opiskelisi pienryhmässä avustajan avulla.

Valitettavasti jonot psykiatriselle puolelle on valtavat, jos vanhemmat eivät osaa vaatia niin jonon hännillä ollaan pitkään. Lastensuojelu ei auta ennen kuin lapsi on tutkittu. Lääkitystä ei aloiteta ennen tutkimuksia.

Tässä tilanteessa lapsi ei ole syyllinen vaan systeemi. Ole aktiivinen kuntasi hallintoon ja vaadi siellä toimenpiteitä. Vaadi erityisluokat takaisin ja riittävästi avustajia.

Tsemppiä! Ota itsellesi ohjeeksi  yksi asia ja kysy itseltäsi, miten minä voisin helpottaa tuon lapsen arkea koulussa.

Olet oikeassa, että tätäkin lasta pitää ymmärtää. Mun ensisijainen tehtävä on kuitenkin ymmärtää omaa lastani ja hänen tarpeitaan. Rauhallinen työskentely ympäristö on hänen kehitykselleen ja kasvulleen tärkeä asia.

Kyllä, oikeanlainen työskentely-ympäristö on jokaiselle lapselle tärkeää. Ja me aikuiset voimme vaikuttaa siihen, ei lapsi. Emme voi tuijottaa vain omaa lasta ja esittää sen suhteen vaatimuksia. Meidän aikuisten tehtävä on vaikuttaa päättäjiin, he päättävät koulujen määrärahat ja erityisopetuksen laajuuden. Ei kaikki kunnat ole lähteneet inkluusion hehkutuksessa vähentämään erityisopetusta 90% entisestä. Ei kaikissa ole vähennetty avustajia. 

Tällaisen erityisen lapsen vanhemmat ovat monesti puun ja kuoren välissä. Minua hävettää lapseni käytös, olen hakenut siihen apua sekä lääkäristä että sosiaalityöntekijöiltä. Meitä perheenä pompotellaan pallona siinä välissä. Vasta kun uhkaat julkisuudella, avilla ja poliisilla niin saattaa tapahtua jotain, siis puolen vuoden päästä. Sairaala tähtää siihen että lapsi saa opiskella tutussa lähikoulussa, sairaalakoulu kieltäytyy ottamasta koska on pahempiakin. Nyt on menossa henkilökohtaisen avustajan haku. Liitteitä oli 9 sivua eikä ole varmaa meneekö hakemus läpi tai kauanko sen käsittely kestää.  Sosiaalityöntekijä käy hymistelemässä kotona aina välillä tai soittaa mitä kouluun kuuluu, on kuulemma koulun tehtävä järjestää tarvittavat tukitoimet. 

Minä niin mielelläni laittaisin lapseni erityisluokalle, pieneen ryhmään mutta kun se ei onnistu, nyt on nelosella niin ehkä kutosella pääsee. Sitten ollaankin taas jo yläkoulun puolella ja tässä kaupungissa ei silloin olla enää pienluokalla kuin äärimmäisessä tapauksessa.

Pyydän anteeksi lapseni käytöstä, en sitä että hän syntyi tähän maailmaan ja sairastui. Enkä sitä että hänen on oltava sinun lapsesi luokalla.

Tsemppiä.

Ei näitä asioita tunne ja ymmärrä muut kuin opetusalan ihmiset ja sitten me erityislasten vanhemmat.

Minulla on as-lapsi, joka on kiltti, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Suorastaa unelmaoppilas opettajan kannalta - mutta liiankin helppo unohtaa tuijottelemaan seiniä. 

Hän on pärjännyt, koska Helsingissä on vielä erityisluokkia ja minä toimittajana olen ärhäkkä ottamaan selvää ja vaatimaan. Poika on käynyt melkein koko peruskoulun erityisluokalla ja jatkaa nyt lukioon.

Yksi esimerkki. Kukaan - siis ei tosiaankaan kukaan - ottanut kantaa ja neuvonut lapsen kouluvalinnassa, kun hän aloitti koulu-uransa. Ei päiväkoti, ei mikään "alueellinen erityisopettaja" - kappas, hän olikin juuri vaihtanut toisiin tehtäviin ja uuttahan ei valittu piiiiitkään aikaan. Kävin itse lävitse kouluja useamman pk-seudun kunnan alueella ja soittelin puheluita ja kyselin. Yksi ihana autismiklinikan erityisopettaja tutki lapseni otona ja suositti laaja-alaista pienryhmää, koska lapsi on kumminkin normaaliälyinen, vaikka vahvasti asperger. Sopiva pienluokka löytyi kuukausien tutkimustyön jälkeen. 

Mutta ajattelen vaan, että tällaisen ei pitäisi olla perheiden omalla vastuulla. Järjestelmä kusee, kun pieni innokkaita koululaisia pompotellaan väärille luokille, he leimaantuvat"tyhmiksi" ja "häiriköiksi" ja oikeastikin saattavat häiritä luokkien opiskelurauhaa. Sen sijaan pienellä ennakkotutkinnalla joku asiantunteva erityisopettaja - joka tuntee valmiiksi koulujen vaihtoehdot toisin kuin mitä minä maallikkona - voisi heti osoittaa toimivan ratkaisun.

Minun lapseni rakastaa koulunkäynti, koska on aina saanut siitä onnistumisen elämyksiä ja on siinä HYVÄ!

(Ok, ne normaalilapset kyllä kiusaavat ja lällättelevät ja piilottelevat lapseni kamoja, koska heillä lienee kotikasvatuksen peruna asenne, että erityislapset ovat perseestä. Mutta en jaksa tästä sen enempää, tämän ketjun jotkut kommentit puhukoot puolestaan....)

Mutta ihan valtavasti olen joutunut käyttämään aikaa asioiden selville ottamiseen ja prosessointiin. Kaikesta tosiaan on säästetty ja jos vanhemmat eivät osaa pitää puoliaan, niin heikosti käy.

Eikä se aina ole vanhempien taidoista kiinni tietenkään, siksi aveihin on hallintovalituksien määrä kasvanut ihan hirveästi, että osa kunnista rikkoo räikeästi kaikkia mahdo0llisia säädöksiä opetuslaista ja vammaispalvelulaista. Pitäkää tekin puolenne....

t. as-lapsen surullinen äiti

Kiitos! Tsemppiä myös teille. Osa kunnista rikkoo lakia tiedostettuna. Valitus viipyy avissa noin vuoden ja sillä aikaa voi melskata ja rikkoa lakia miten haluaa. Ja kun avista tulee päätös niin vasta sitten korjataan asia jos korjattavaa enää on. Vuosi on erityislapsen asemassa aivan liian pitkä aika. Melkoinen tiikeriäiti tässä saa olla että lapsi saa hänelle kuuluvat tukitoimet ja kuntoutukset.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun paras kommentti oli se, jossa todettiin, että rikkaiden alueilla ei varmaan erityislapsia ole! Lapsi on erityislapsi jo syntyessään ja ei voi mitään sille, kenelle erityislapsi syntyy. Ihan samalla tavalla lääkäreille kuin joillekin muille. Miten joku voi olla niin ulalla...

No... Varmaan tuon kommentin kirjoittaja viittasi kaikkiin muihin käytöshäiriöisiin kuin niihin joilla on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi. Niitä muitakin usein pidetään erityislapsina vaikka diagnoosi on laaja-alainen kehityshäiriö, uhmakkuushäiriö, määrittämätön käytöshäiriö tms. Nämä lapset usein oireilevat ympäristöstä johtuvista syistä eikä neuropsykiatrista syytä löydy. Tietenkään varakkuus ei tee kenestäkään automaattisesti yhtään sen parempaa vanhempaa mutta totuus on kuitenkin että ongelmat helposti kasaantuvat perheisiin joissa vanhempien sosioekonominen tausta on huono.

Joka kunnassa poliittinen johtoporras ja muu ns.eliitti laittaa lapsensa eri tavoin painotetuille luokille, jonne on keskiarvorajat ja jonne ei nämä häiriköt mene. Näin ollen heitä ei haittaa, kun muu rahvas joutuu kärsimään heidän alimitoitetuista koulubudjeteista ja säästöistä avustajissa, erityisopetuksessa ja sosiaalitoimessa!! Eliitti kertautuu valtion tasolle, jossa kouluun on pakotettu ns.konsulttikielistä puuhastelua perusasioiden opettamisen sijaan ja sitten nämä hyväkkäät kehtaavat olla pisatulosten laskemisesta huolissaan!!! Ajatelkaa, mikä seuraus soteuudistuksesta on! Kuntien budjetit romahtavat, kun veroprosentit putoavat. Tilanne pahenee, kun sotehimmelit erkaantuvat koulutoinesta vielä entisestään. Mutta: Kokoomuslaiset huolehtivat, että heidän lapsensa pääsevät eliittiluokille ja eliittilukioon ja yliopistoihin. Tavallisen kansan lasten koulutuksen tasa-arvosta ei olla huolissaan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, millaista sen erityislapsen vanhemmilla on. Se on ympärivuorokautista. Ihan oikeasti, mieti. Ja se kestää koko elämän, koska erityislapsi ei lähde kotoa pois.

Jos nyt ihan suoraan sanotaan niin varsin suurella osalla erityislasten vanhemmista on ongelmia itsensä ja sitä myötä lasten kasvatuksen kanssa. Se, että oma kykenemättömyys laitetaan yhteiskunnan ja kanssaeläien ongelmaksi, ei mielestäni ole oikein. Ja joo, tietysti asia ei aina ole näin, mutta kyllä se suurimmassa osassa tuntemiani tapauksia kuitenkin on.

Jos sinulla on tuollaisia kokemuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä, niin se ei tarkoita, että tämä koskisi suurinta osaa. Sano nyt vielä, että olet neurologi ja kykenet tekemään diagnooseja kotisohvalta tai purkamaan ne kasvatusongelmuksi.

Aikuisten oikeasti asiat ei mene noin.

Vierailija kirjoitti:

Uhkaisin tehdä kaupungille valituksen rehtorista/koulusta yhdessä luokan muiden vanhempien kanssa, kun ei kykene turvaamaan turvallista oppimisympäristöä. Sopisin muiden vanhempien kanssa että jokaisesta kerrasta kun ko.lapsi lyö tai käy muiden oppilaiden päälle tehdään rikosilmoitus. Äkkiä alkaa tuollaiset toimenpiteet pistää päätöksentekoon vauhtia.

Valitettavasti rehtori ei yleensä päätä oppilaiden opiskelupaikkaa. Esim. Helsingissä päätöksen tekee opetusviraston erityisen tuen suunnittelija. Viime kädessä vastuu turvallisesta koulupäivästä on niin ikään koulutuksen järjestäjällä, eli kunnalla/kaupungilla. Koska näistä asioista on tehty hyvin byrokraattisia ne ovat myös hitaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi sinun lapsellasikin olla oikeus opiskelurauhaan. Koko homma on mennyt ihan pelleilyksi, kun sellaiset lapset, jotka eivät selvästi kuulu tavalliselle luokalle, no tästä huolimatta he ovat normiluokalla häiritsemässä muiden oppilaiden opiskelua, ja eihän heidän omasta koulunkäynnistäänkään mitään tule.

Jos lapsesi luokasta on tulossa ns. häirikköluokka, niin olisiko mahdollista, että hän vaihtaa toiselle luokalle, tai toiseen kouluun?

Mitä se pakeneminen auttaa? Ongelmia on kuitenkin eri muodoissaan joka puolella. Parasta olisi, että lapsi opetettaisiin pärjäämään näiden kahjojen kanssa, jolloin se mölisevä apina ei niin haittaa siinä viereisessä pulpetissa ölistessään. Muistan itsekin näitä idiootteja jo 80-luvulta, mutta niiden kanssa pärjäsi kyllä kun oli vähän hoksottimia ja itselleenhän ne lopulta hallaa tekevät.

Kahdeksankymmentä luvulla häiriköt oli tarkkiksella, heikkolahjaisimmat apukoulussa ja psyykkisesti sairaat sairaalakoulussa tai osastolla.

Oi niitä aikoja.

Ja missäs niistä sinä olit?

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulupaikka ei ole kuin viikoiksi kerrallaan, tuskin mikään loppusijoituspaikka.

Ei sentään ihan noin lyhytjänteistä touhua! Omani on nyt ollut sairaalakoulussa 1,5 v.