Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden
11.02.2018 |
Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...
Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.
Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.
Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.
Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.
Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.
Kommentit (552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUKA SIIS TEISTÄ TEKEE KANSALAISALOITTEEN:
" PIENRYHMÄLUOKKIA ERITYISOPETUKSEEN LISÄTTÄVÄ VÄLITTÖMÄSTI".
Muuten nykypäättäjät ei reagoi.
Viikossa varmaan 50 000 ääntä.
Opettajat? Vanhemmat?
Sitä odotellessa....
No et itse näköjään tee.
En teekään. Lapset saatu (onneksi) jo aikuisiksi. Taistelkaa te vuorostanne jos pystytte.
Koettakaa pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulun ulkopuolisella ajalla näiden erityislasten kanssa ei onneksi tarvitse viettää aikaa. Sen pystyt vanhenpana kieltämään.
Vaan enpä pysty. Lapseni liikuntaharrastukseen tuotiin juuri yksi häirikkö ihan sossun toimesta. Kaupunki maksaa harrastuksen (tiedän, kun hoidan tilejä), mutta lapsi lykätään sinne ilman avustajaa (joka päivän on lapsen apuna koulussa). Tämä lapsi ei pysty olemaan ryhmässä kunnolla ja ilmeisesti näiden taitojen harjaannuttamiseksi tungettu nyt myös illalla ryhmäliikuntaan. Kivasti sotkee toisten harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lahjakas ja rauhallinen aistiherkkä asperger tyttö. Hänen koulupäivänsä menevät pilalle kun tavalliset äidin kultamussukat kiusaavat häntä ja meluavat tunnilla. Haluaisi opiskella vaan rauhassa, mutta häntä kiusataan, kun haluaisi vetäytyä sivuun huutavista suurista lapsiryhmistä eikä ymmärrä muiden lasten sosiaalista "peliä" ja erilaisuuden vieroksumista, joka on näemmä aika kovaa jo alaluokkalaisilla tytöillä. Onneksi joku kiva fiksu kaveri löytyy kuitenkin.
Kivittäkää vaan, mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman, ei ne tavislapsetkaan aina enkeleitä ole
Lapseni luokalla on samanlainen lapsi kuin tyttösi. Todella hankalaa on tavislasten kommunikoida tämän erityisen kanssa. Itkee joka asiaa, jopa äänensävyä jolla hänelle puhutaan. Mikään ei kelpaa, pitäisi antaa olla rauhassa mutta sitten syytetään syrjinnästä ja kiusaamisesta. Aistiherkkä lapsi kokee helposti normaalit asiatkin hankalina. Eivät lapset osaa miettiä mistä joku erityislapsi milloinkin pahoittaa mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan siksi, että pystyn hyvin samaistumaan näihin vanhempiin,keiden lasta nyt kovasti halveksit. Ymmärrän sen, että luokassa voi olla hankalaa, mutta tuskinpa hän ainoa häiriötekijä siellä on. (Tämä on nyt ihan oma olettamus) Ja siksi kirjoitan, että oma tyttöni on eha ryhmässä yksin kuuden pojan kanssa. Kukaan lapsista ei puhu ja olisi ensi arvoisen tärkeää, että tyttöni saisi mahdollisimman paljon mallia mitä matkia ja mistä oppia eli normaaleilta lapsilta. Toiveena olisi, että tyttöni pääsisi normaaliin luokkaan,mutta se ei käytännössä ole valitettavasti mahdollista.
Varmasti kaikki nämä lapset haluaisivat enemmän kun paljon olla ns normaaleita lapsia,mutta aina se ei mene niin. Ja nyt kirjoitan ihan yleisesti mihin tahansa tässä pitkässä keskustelussa tulleeseen kommenttiin, että tässä vuosien varrella olen monesti saanut huomata, että lapset oppivat vanhemmiltaan ja myös kaikki ennakkoluulot tulevat heiltä. Tästäkin viestiketjusta tulee eittämättä joissakin kohdissa tosi kovasti esiin vanhempien viha erityislapsia kohtaan ja se kulkeutuu myös lapsiin..valitettavasti...
Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että pienellä paikkakunnalla on avoimesti puhuttu asiasta ja tyttöni sai edes hoitoajan olla normaalissa vuoropäiväkodissa tavallisten lasten ympärillä oman avustajan kanssa, se oli hänelle todella rikasta aikaa. On sääli, että erityislapset koetaan normaaleissa koululuokissa häiriköiksi (ja varmasti joskus sitä onkin) mutta kannattaa aina miettiä asiasta myös toinen puoli ja varsinkin,miten kukin siihen suhtautuu. Ja ei, enää en kirjoita. Tämä on aihe ja aina tulee olemaan aihe,mitä ei ennen ymmärrä, kun itse on kehitysvammaisen lapsen vanhempi.
Kysehän ei ole siitä etteikö erityislapsi saisi normaaliluokalla olla. Jokaisen kohdalla pitää miettiä onko normaaliluokka erityislapselle hyväksi, sekä muiden että hänen oppimisensa kannalta. Jos lapsi aiheuttaa niin paljon häiriötä, että se estää myös muiden opiskelun niin silloin lapsi ei ole oikeassa paikassa. Kuten joku oli edellä kirjoittanut, osa asioista saattaa jäädä lukuvuoden aikana kokonaan opiskelematta yhden lapsen takia, onko oikein uhrata 30 muun lapsen oppiminen, onko oikein että muut jäävät ikätovereihinsa nähden jälkeen ja näin vaikeuttaa heidän koulunkäyntiä ja pahimmassa tapauksessa myöhemmin opiskelupaikan saamista, onko oikein että lapsi pelkää kouluun menemistä? Ei koulunkäynnillä pitäisi lapselle trumoja aiheuttaa vaan päinvastoin, koulunkäynti pitäisi olla lapselle mieluisaa ja antoisaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan siksi, että pystyn hyvin samaistumaan näihin vanhempiin,keiden lasta nyt kovasti halveksit. Ymmärrän sen, että luokassa voi olla hankalaa, mutta tuskinpa hän ainoa häiriötekijä siellä on. (Tämä on nyt ihan oma olettamus) Ja siksi kirjoitan, että oma tyttöni on eha ryhmässä yksin kuuden pojan kanssa. Kukaan lapsista ei puhu ja olisi ensi arvoisen tärkeää, että tyttöni saisi mahdollisimman paljon mallia mitä matkia ja mistä oppia eli normaaleilta lapsilta. Toiveena olisi, että tyttöni pääsisi normaaliin luokkaan,mutta se ei käytännössä ole valitettavasti mahdollista.
Varmasti kaikki nämä lapset haluaisivat enemmän kun paljon olla ns normaaleita lapsia,mutta aina se ei mene niin. Ja nyt kirjoitan ihan yleisesti mihin tahansa tässä pitkässä keskustelussa tulleeseen kommenttiin, että tässä vuosien varrella olen monesti saanut huomata, että lapset oppivat vanhemmiltaan ja myös kaikki ennakkoluulot tulevat heiltä. Tästäkin viestiketjusta tulee eittämättä joissakin kohdissa tosi kovasti esiin vanhempien viha erityislapsia kohtaan ja se kulkeutuu myös lapsiin..valitettavasti...
Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että pienellä paikkakunnalla on avoimesti puhuttu asiasta ja tyttöni sai edes hoitoajan olla normaalissa vuoropäiväkodissa tavallisten lasten ympärillä oman avustajan kanssa, se oli hänelle todella rikasta aikaa. On sääli, että erityislapset koetaan normaaleissa koululuokissa häiriköiksi (ja varmasti joskus sitä onkin) mutta kannattaa aina miettiä asiasta myös toinen puoli ja varsinkin,miten kukin siihen suhtautuu. Ja ei, enää en kirjoita. Tämä on aihe ja aina tulee olemaan aihe,mitä ei ennen ymmärrä, kun itse on kehitysvammaisen lapsen vanhempi.
Erityislapsissa ON eroja.
On lapsia jotka sopeutuvat työskentelmään normaaliryhmässä ja asiassa ei mitään ongelmaa.
Käsittääkseni tässä puhuttiin pääasialisesti vakavsita käytöshäiriöistä jotka näyttäytyvät opetustilanteissa väkivaltaisina ja ennakoimattomina , rajuina purkauksina mikä vaikuttaa suoraan opiskelurauhaan ja opiskelumenestykseen.
Nyt on tilanne että kaikki erityislapset näytetään haluavan integroida säästösyistä normiluokkaan ja KUKAAN ei järjestelystä hyödy, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun ulkopuolisella ajalla näiden erityislasten kanssa ei onneksi tarvitse viettää aikaa. Sen pystyt vanhenpana kieltämään.
Vaan enpä pysty. Lapseni liikuntaharrastukseen tuotiin juuri yksi häirikkö ihan sossun toimesta. Kaupunki maksaa harrastuksen (tiedän, kun hoidan tilejä), mutta lapsi lykätään sinne ilman avustajaa (joka päivän on lapsen apuna koulussa). Tämä lapsi ei pysty olemaan ryhmässä kunnolla ja ilmeisesti näiden taitojen harjaannuttamiseksi tungettu nyt myös illalla ryhmäliikuntaan. Kivasti sotkee toisten harrastuksen.
Kerro tarkemmin esumerkinomaisesti miten sotkee toisten harrastuksen?
Ihan siksi koska suurin osa ihmisistä ei halua tajuta mistä on kysymys ellei rautalangasta väännä mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun ulkopuolisella ajalla näiden erityislasten kanssa ei onneksi tarvitse viettää aikaa. Sen pystyt vanhenpana kieltämään.
Erityislasten vanhemmat joutuvat asumaan niiden kanssa.
Ei kukaan tietääkseni tähän pakota. Lapset voi antaa pois
ohis
Vanhemmilla on huolenpitovastuu lapsistaan. Mihin ajattelit, että kouluikäinen erityislapsi "annetaan"? Ei heitä kukaan adoptoi, jos sitä kuvittelit. Sitä paitsi rakkaitahan ne riiviötkin ovat ja onneksi useimmilla on kova velvollisuudentunto.
Ihme paskan nakkelua sulla meneillään. Häpeäisit edes. Ja toivo kuule aika hartaasti, ettei osu omalle kohdalle tuo sun ilkeilysi ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun ulkopuolisella ajalla näiden erityislasten kanssa ei onneksi tarvitse viettää aikaa. Sen pystyt vanhenpana kieltämään.
Vaan enpä pysty. Lapseni liikuntaharrastukseen tuotiin juuri yksi häirikkö ihan sossun toimesta. Kaupunki maksaa harrastuksen (tiedän, kun hoidan tilejä), mutta lapsi lykätään sinne ilman avustajaa (joka päivän on lapsen apuna koulussa). Tämä lapsi ei pysty olemaan ryhmässä kunnolla ja ilmeisesti näiden taitojen harjaannuttamiseksi tungettu nyt myös illalla ryhmäliikuntaan. Kivasti sotkee toisten harrastuksen.
Tottakai pystyt vaikuttamaan kuka teille kotiin tulee vierailulle ja kuka ei. Myös siihen kenen kanssa lapsesi leikkii pystyt tarvittaessa vaikuttamaan. Huono seura on huonoa seuraa ja siitä saa huonoja vaikutteita.
Yleensä nämä harrastuksissa sossun maksamat sitten. Kyllä ne lapset itse puhuvat asioista ja tietävät asioista enemmänkuin me vanhemmat uskommekaan. Tavoitteelliseen harrastamiseen vaaditaan koko perheen tuki ja se näiltä erikoistapauksilta puuttuu. Jaksavat siis pyöriä siellä jonkin aikaa kunnes luovuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUKA SIIS TEISTÄ TEKEE KANSALAISALOITTEEN:
" PIENRYHMÄLUOKKIA ERITYISOPETUKSEEN LISÄTTÄVÄ VÄLITTÖMÄSTI".
Muuten nykypäättäjät ei reagoi.
Viikossa varmaan 50 000 ääntä.
Opettajat? Vanhemmat?
Sitä odotellessa....
No et itse näköjään tee.
En teekään. Lapset saatu (onneksi) jo aikuisiksi. Taistelkaa te vuorostanne jos pystytte.
Koettakaa pärjätä.
Mitä? Luulin tekstistäsi, että olet joku teini! Niin oletkin ja tuo oli provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lahjakas ja rauhallinen aistiherkkä asperger tyttö. Hänen koulupäivänsä menevät pilalle kun tavalliset äidin kultamussukat kiusaavat häntä ja meluavat tunnilla. Haluaisi opiskella vaan rauhassa, mutta häntä kiusataan, kun haluaisi vetäytyä sivuun huutavista suurista lapsiryhmistä eikä ymmärrä muiden lasten sosiaalista "peliä" ja erilaisuuden vieroksumista, joka on näemmä aika kovaa jo alaluokkalaisilla tytöillä. Onneksi joku kiva fiksu kaveri löytyy kuitenkin.
Kivittäkää vaan, mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman, ei ne tavislapsetkaan aina enkeleitä ole
Lapseni luokalla on samanlainen lapsi kuin tyttösi. Todella hankalaa on tavislasten kommunikoida tämän erityisen kanssa. Itkee joka asiaa, jopa äänensävyä jolla hänelle puhutaan. Mikään ei kelpaa, pitäisi antaa olla rauhassa mutta sitten syytetään syrjinnästä ja kiusaamisesta. Aistiherkkä lapsi kokee helposti normaalit asiatkin hankalina. Eivät lapset osaa miettiä mistä joku erityislapsi milloinkin pahoittaa mielensä.
Se on totta, että aspergerit voivat tulkita tilanteita aika erikoisella tavalla. Sitä se sosiaalisten taitojen puute poikii, että tilanteita luetaan poikkeavalla tavalla!
Mutta äärimmäisen harvoin siinä kyllä on kyse siitä, että ihan vaan muiden keskenään touhuilu alkaisi assia ärsyttää. Se on vaan ns. tavislapsien yleisin tulkinta, että "ei me sitä olla kiusattu, se vaan kävi ilman syytä päälle" kun on ensin viikkokaupalla pilkattu, lällätelty, suljettu sivuun, piiloteltu tavaroita ja naureskeltu tunnilla tämän vastauksille.
Assit ovat omalaatuisia käytökseltään ja puhetavaltaan. Harvoin he saavat olla rauhassa, mutta juuri sitä rauhassoloa he useinmiten haluavat. Ei tarvitse ottaa leikkeihin mukaan, vaan antaa olla rauhassa. Sekin vaan on usein liikaa pyydetty.
Normalailapset on usein todella pahoja petoja vähänkään sakista poikkeaville. He eivät häiriköi tunnilla kuten erityislapset, vaan puukottavat sosiaalisesti ja psykologisesti selkään välitunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun ulkopuolisella ajalla näiden erityislasten kanssa ei onneksi tarvitse viettää aikaa. Sen pystyt vanhenpana kieltämään.
Vaan enpä pysty. Lapseni liikuntaharrastukseen tuotiin juuri yksi häirikkö ihan sossun toimesta. Kaupunki maksaa harrastuksen (tiedän, kun hoidan tilejä), mutta lapsi lykätään sinne ilman avustajaa (joka päivän on lapsen apuna koulussa). Tämä lapsi ei pysty olemaan ryhmässä kunnolla ja ilmeisesti näiden taitojen harjaannuttamiseksi tungettu nyt myös illalla ryhmäliikuntaan. Kivasti sotkee toisten harrastuksen.
Kerro tarkemmin esumerkinomaisesti miten sotkee toisten harrastuksen?
Ihan siksi koska suurin osa ihmisistä ei halua tajuta mistä on kysymys ellei rautalangasta väännä mitä tämä käytännössä tarkoittaa.
No hitto. Onko muka vaikea kuvitella, että tönii, hyökkää, kampittaa, huutelee, käy kimppuun, sabotoi peliä....?
Mun alle kouluikäisten lasten liikuntaryhmässä on tällainen poika. En sano arvaamattomaksi, sillä häiriköinti monessa muodossaan on aina ennalta-arvattavaa. On myös samassa päiväkodissa, aina hyökkäämässä muiden kimppuun. Joskus todellakin pelottaa.
- eri ihminen kuin aiemman kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lahjakas ja rauhallinen aistiherkkä asperger tyttö. Hänen koulupäivänsä menevät pilalle kun tavalliset äidin kultamussukat kiusaavat häntä ja meluavat tunnilla. Haluaisi opiskella vaan rauhassa, mutta häntä kiusataan, kun haluaisi vetäytyä sivuun huutavista suurista lapsiryhmistä eikä ymmärrä muiden lasten sosiaalista "peliä" ja erilaisuuden vieroksumista, joka on näemmä aika kovaa jo alaluokkalaisilla tytöillä. Onneksi joku kiva fiksu kaveri löytyy kuitenkin.
Kivittäkää vaan, mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman, ei ne tavislapsetkaan aina enkeleitä ole
Lapseni luokalla on samanlainen lapsi kuin tyttösi. Todella hankalaa on tavislasten kommunikoida tämän erityisen kanssa. Itkee joka asiaa, jopa äänensävyä jolla hänelle puhutaan. Mikään ei kelpaa, pitäisi antaa olla rauhassa mutta sitten syytetään syrjinnästä ja kiusaamisesta. Aistiherkkä lapsi kokee helposti normaalit asiatkin hankalina. Eivät lapset osaa miettiä mistä joku erityislapsi milloinkin pahoittaa mielensä.
Se on totta, että aspergerit voivat tulkita tilanteita aika erikoisella tavalla. Sitä se sosiaalisten taitojen puute poikii, että tilanteita luetaan poikkeavalla tavalla!
Mutta äärimmäisen harvoin siinä kyllä on kyse siitä, että ihan vaan muiden keskenään touhuilu alkaisi assia ärsyttää. Se on vaan ns. tavislapsien yleisin tulkinta, että "ei me sitä olla kiusattu, se vaan kävi ilman syytä päälle" kun on ensin viikkokaupalla pilkattu, lällätelty, suljettu sivuun, piiloteltu tavaroita ja naureskeltu tunnilla tämän vastauksille.
Assit ovat omalaatuisia käytökseltään ja puhetavaltaan. Harvoin he saavat olla rauhassa, mutta juuri sitä rauhassoloa he useinmiten haluavat. Ei tarvitse ottaa leikkeihin mukaan, vaan antaa olla rauhassa. Sekin vaan on usein liikaa pyydetty.
Normalailapset on usein todella pahoja petoja vähänkään sakista poikkeaville. He eivät häiriköi tunnilla kuten erityislapset, vaan puukottavat sosiaalisesti ja psykologisesti selkään välitunnilla.
No eikö olis kaikkien, kaikkien etu, että "tavalliset" ja "erikoiset" olisivat erikseen?
Kiusaamiselle nollatole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lahjakas ja rauhallinen aistiherkkä asperger tyttö. Hänen koulupäivänsä menevät pilalle kun tavalliset äidin kultamussukat kiusaavat häntä ja meluavat tunnilla. Haluaisi opiskella vaan rauhassa, mutta häntä kiusataan, kun haluaisi vetäytyä sivuun huutavista suurista lapsiryhmistä eikä ymmärrä muiden lasten sosiaalista "peliä" ja erilaisuuden vieroksumista, joka on näemmä aika kovaa jo alaluokkalaisilla tytöillä. Onneksi joku kiva fiksu kaveri löytyy kuitenkin.
Kivittäkää vaan, mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman, ei ne tavislapsetkaan aina enkeleitä ole
Lapseni luokalla on samanlainen lapsi kuin tyttösi. Todella hankalaa on tavislasten kommunikoida tämän erityisen kanssa. Itkee joka asiaa, jopa äänensävyä jolla hänelle puhutaan. Mikään ei kelpaa, pitäisi antaa olla rauhassa mutta sitten syytetään syrjinnästä ja kiusaamisesta. Aistiherkkä lapsi kokee helposti normaalit asiatkin hankalina. Eivät lapset osaa miettiä mistä joku erityislapsi milloinkin pahoittaa mielensä.
Se on totta, että aspergerit voivat tulkita tilanteita aika erikoisella tavalla. Sitä se sosiaalisten taitojen puute poikii, että tilanteita luetaan poikkeavalla tavalla!
Mutta äärimmäisen harvoin siinä kyllä on kyse siitä, että ihan vaan muiden keskenään touhuilu alkaisi assia ärsyttää. Se on vaan ns. tavislapsien yleisin tulkinta, että "ei me sitä olla kiusattu, se vaan kävi ilman syytä päälle" kun on ensin viikkokaupalla pilkattu, lällätelty, suljettu sivuun, piiloteltu tavaroita ja naureskeltu tunnilla tämän vastauksille.
Assit ovat omalaatuisia käytökseltään ja puhetavaltaan. Harvoin he saavat olla rauhassa, mutta juuri sitä rauhassoloa he useinmiten haluavat. Ei tarvitse ottaa leikkeihin mukaan, vaan antaa olla rauhassa. Sekin vaan on usein liikaa pyydetty.
Normalailapset on usein todella pahoja petoja vähänkään sakista poikkeaville. He eivät häiriköi tunnilla kuten erityislapset, vaan puukottavat sosiaalisesti ja psykologisesti selkään välitunnilla.
No eikö olis kaikkien, kaikkien etu, että "tavalliset" ja "erikoiset" olisivat erikseen?
Kiusaamiselle nollatole.
Erikoisiakin on niin erilaisia. Herkkä autistinen rauhallinen lapsi järkkyy käytöshäiriöisten keskellä. Heitä ei pitäisi sekoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUKA SIIS TEISTÄ TEKEE KANSALAISALOITTEEN:
" PIENRYHMÄLUOKKIA ERITYISOPETUKSEEN LISÄTTÄVÄ VÄLITTÖMÄSTI".
Muuten nykypäättäjät ei reagoi.
Viikossa varmaan 50 000 ääntä.
Opettajat? Vanhemmat?
Sitä odotellessa....
No et itse näköjään tee.
En teekään. Lapset saatu (onneksi) jo aikuisiksi. Taistelkaa te vuorostanne jos pystytte.
Koettakaa pärjätä.
Mitä? Luulin tekstistäsi, että olet joku teini! Niin oletkin ja tuo oli provo.
Mikä sinua vaivaa? Eikö sinulla ole mitään rakentavaa sanottavaa asioihin, kun käyt noin henkilökohtaisuuksiin?
Minä ainakin allekirjoittaisin välittömästi.
Koko tämä ongelmatiikka kun johtuu juuri siitä, että ensin laadittiin perusopetuslaki, joka kannusti integroimaan erityislapsia normaaliluokille, sitten valtio siirsi erityisopetuksen kustannukset kuntien maksettavaksi ja sitten kunnat leikkasivat erityisopetuksen määrärahoja.
Koska normaaliluokassa oppilas maksaa noin neljänneksen erityisluokan oppilaasta, niin erityisluokkien määrää on karsittu kovalla kädellä. Samoin normaaliluokissa käytettävissä olevia avustajaresursseja.
Erityisluokkia JA normaaliluokkien avustajaresursseja siis pitäisi saada lisää, edes entisenlaiset määrät. Joten lisäisin avustajaresurssit tuohon addressiin.
Uskon myös opettajien tukevan ajatusta lämpimästi, he näkevät sen, mitä 2010 laki on aikaansaanut koulujen työrauhalle.
T. As-lapsen surullinen äiti
No doh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, millaista sen erityislapsen vanhemmilla on. Se on ympärivuorokautista. Ihan oikeasti, mieti. Ja se kestää koko elämän, koska erityislapsi ei lähde kotoa pois.
Jos nyt ihan suoraan sanotaan niin varsin suurella osalla erityislasten vanhemmista on ongelmia itsensä ja sitä myötä lasten kasvatuksen kanssa. Se, että oma kykenemättömyys laitetaan yhteiskunnan ja kanssaeläien ongelmaksi, ei mielestäni ole oikein. Ja joo, tietysti asia ei aina ole näin, mutta kyllä se suurimmassa osassa tuntemiani tapauksia kuitenkin on.
Tässä taitaa olla kommentoijana koulutustasolta matalasti koulutettu viisastelija. (lähihoitaja tai joku muu viisastelija). Ne lapset joilla on todellisia ongelmia esim. adhd, niin ko. lasten ongelmat ei johdu vanhempien kykenemättömyydestä tai tekemättä jättämisistä. Pitäisi jättää näiden amis-psykologien kommentit huomioon ottamatta.....
Tässä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. On lapsia, joilla on nerologisia/psyykkisiä ongelmia. Tällä ei ole mitään tekemistä vanhempien koulutustason kanssa, toki kotona voidaan parhaan mukaan yrittää tukea lasta, mutta se ei välttämättä pahoissa tapauksissa auta.
Toinen asia on lapset, joilla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia ja joiden huonoon käytökseen ei kotona puututa syystä tai toisesta. Näitä löytyy ihan joka sosiaaliluokasta. Heitä ei pidä sekoittaa erityislapsiin. Koulun tulee puuttua huonoon käyökseen ja kodin myös. Oman poikani käytökseen puutuin todella tiukasti ja yhteistyössä koulun kanssa tilanne rauhottui. Hän ei ole erityislapsi, vaan yksinkertaisesti käyttäytyi huonosti, on haastava tempperamenrtinen lapsi, mutta silti on osattava käyttäytyä.
Kolmas tapaus on vanhemmat, jotka hakevat lapsen huonolle käytökselle syytä jonkun diagnoosin avulla. Ei uskalleta tuottaa pettymyksiä, kaiken pitää olla kivaa, eikä ole pakko jos ei halua. Pätee myös kakkos kohdan lapsiin.
Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta ja välillä sitä, että heille kerrotaan miten pitää olla ja käyttäytyä ja että joskus elämässä pitää tehdä ikäviäkin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lahjakas ja rauhallinen aistiherkkä asperger tyttö. Hänen koulupäivänsä menevät pilalle kun tavalliset äidin kultamussukat kiusaavat häntä ja meluavat tunnilla. Haluaisi opiskella vaan rauhassa, mutta häntä kiusataan, kun haluaisi vetäytyä sivuun huutavista suurista lapsiryhmistä eikä ymmärrä muiden lasten sosiaalista "peliä" ja erilaisuuden vieroksumista, joka on näemmä aika kovaa jo alaluokkalaisilla tytöillä. Onneksi joku kiva fiksu kaveri löytyy kuitenkin.
Kivittäkää vaan, mutta halusin tuoda myös tämän näkökulman, ei ne tavislapsetkaan aina enkeleitä ole
Lapseni luokalla on samanlainen lapsi kuin tyttösi. Todella hankalaa on tavislasten kommunikoida tämän erityisen kanssa. Itkee joka asiaa, jopa äänensävyä jolla hänelle puhutaan. Mikään ei kelpaa, pitäisi antaa olla rauhassa mutta sitten syytetään syrjinnästä ja kiusaamisesta. Aistiherkkä lapsi kokee helposti normaalit asiatkin hankalina. Eivät lapset osaa miettiä mistä joku erityislapsi milloinkin pahoittaa mielensä.
Se on totta, että aspergerit voivat tulkita tilanteita aika erikoisella tavalla. Sitä se sosiaalisten taitojen puute poikii, että tilanteita luetaan poikkeavalla tavalla!
Mutta äärimmäisen harvoin siinä kyllä on kyse siitä, että ihan vaan muiden keskenään touhuilu alkaisi assia ärsyttää. Se on vaan ns. tavislapsien yleisin tulkinta, että "ei me sitä olla kiusattu, se vaan kävi ilman syytä päälle" kun on ensin viikkokaupalla pilkattu, lällätelty, suljettu sivuun, piiloteltu tavaroita ja naureskeltu tunnilla tämän vastauksille.
Assit ovat omalaatuisia käytökseltään ja puhetavaltaan. Harvoin he saavat olla rauhassa, mutta juuri sitä rauhassoloa he useinmiten haluavat. Ei tarvitse ottaa leikkeihin mukaan, vaan antaa olla rauhassa. Sekin vaan on usein liikaa pyydetty.
Normalailapset on usein todella pahoja petoja vähänkään sakista poikkeaville. He eivät häiriköi tunnilla kuten erityislapset, vaan puukottavat sosiaalisesti ja psykologisesti selkään välitunnilla.
No eikö olis kaikkien, kaikkien etu, että "tavalliset" ja "erikoiset" olisivat erikseen?
Kiusaamiselle nollatole.Erikoisiakin on niin erilaisia. Herkkä autistinen rauhallinen lapsi järkkyy käytöshäiriöisten keskellä. Heitä ei pitäisi sekoittaa.
Juurikin näin. Ei mitään "poissa silmistä" -kaatoluokkaa! Erityislapsia on todella monenlaisia diabeetikoista keskittymishäiriöisiin, dysfaatikoita psyykkisesti sairaisiin.
Jokainen pitää diagnosoida ja hänelle pitää laatia henkilökohtainen tukisuunnitelma ja nykyään. Se, mikä mättää on, että kunnat ovat säästäneet osan tukimuodoista pois joten NE erityislapsista, jotka hyötyisivät pienryhmäopetuksesta, eivät sitä saa, eivätkä myöskään avustajaa normaaliluokalle.
KAIKILLE PIENRYHMÄ EI OLE PARAS VAIHTOEHTO, eikä pienryhmä siten ole mikään patenttiratkaisu.
Mutta NIITÄKIN PITÄÄ SILTI OLLA TARJOLLA NIILLE, JOTKA SELLAISTA TARVITSEVAT.
T. As-lapsen surullinen äiti
Olet hirveä ja oksettava ihminen. Nimittelet lasta sairaaksi.
Entä jos kyseessä olisi oma lapsesi?
Sinulla on varamaan laittaa näkysille todisteet lapsen sairaudesta. Ai ei ole vai?
Huomaa kyllä kun oman lasten luokille tulee näitä "erityislapsia" ja mikä niistä todella tekee erityisiä on se ettei niille ole koskaan sanottu kotona ei, vaan ovat saaneet elää ihan pellossa! Jos opettaja tai muut oppilaat eivät tee kuten he tahtovat niin alkaa kamalat showt!
Kehityksen suurin jarru tässäkin asiassa on loukkaantuvat vanhemmat
joiden vuoksi julkinen keskustelu on tehtävä niin silkkihansikkain että se on käytönnössä mahdotonta.
Aina kun asia otetaan esille tulevat vammaisten ja erituyislasten vanhemmat joukolla loukkaantumaan pahanmielen vallitessa oman lapsen puolesta ja kaikki otetaan henkilökohtaisesti koska on jouduttu niin paljon sitä omaa lasta puolustamaan niin heti ollaan karvat pystyssä ja hampaat irvessä uhriutumassa.
Mitään ei tapahdu ellette salli keskustelua yleisellä tasolla vakavasta asiasta! Siirtäkää hetkeksi tunteenne syrjään vaikka rintaa vihloisi!
Kaikille kuuluu perusjärkevä opetustilanne , sekä erityislapsille että heille joilla erityistarpeita ei ole havaittu.
Pienryhmiä on lisättävä lakisääteisesti sekä päiväkodissa että kouluissa!
Samat on havainnot. Hyvin tiivistit: "Tavalliset lapset pääsevät terapoimaan mielenterveyspotilaita".
Lapsi on ensin päiväkodissa tukilapsi jonka osa on sietää ja olla varuillaan, sitten hän on koulussa oppilas jonka osa on sietää ja olla varuillaan.
Päiväkodissa ollaan liian monta kertaa täysin avuttomia hoitajatasolla - tilanteita hoidetaan sormien läpi katsomisella, maton alle lakaisulla muiden lasten kustannuksella tai pahimmissa tilanteissa holdaamalla ja tilanteesta poistamisella - kesken jää yhteiset toimintahetket jotka keskeytyvät joka kerta kun joku useammasta erityislapsesta räjähtää tai heittää saksilla askarteluhetkessä tai repii villinä kiljuen seiniltä alas yhdessä vaivalla tehdyt askartelutyöt. Hoitaja sitten ottaa syykkyyn ja puhelee lässyttäen tälle rauhoittavasti kun muut lapset ovat kauhuissaan jähmettyneinä hiljaa.
Silti näitä lapsia otetaan niin paljon kuin ryhmään mahtuu vastoin sekä heidän että muun ryhmän lapsien etua. Ei tavallinen lastentarhanopettaja tai joku sosionomi/lähihoitaja voi vastata käytöshäiriöisen tai tunne-elämältään selkeästi vaurioituneen lapsen kasvatusvastuuseen tai pedagogisiin tarpeisiin. Tai ehkä olen väärässä ja he voivat ja jaksavat koska näin tapahtuu?