Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Sitä hoitopaikkaa ei saa edes silloin, kun mummo on niin päästään sekaisin, että sytyttää vaatehuoneen palamaan, koska "miesten piti päästä saunaan" tai nukkuu yön kuistilla pahvinpalasen päällä, koska "joku käski". Ihan hyväkuntoinen mummo on, kotiin vain!

Voimia ja tuuria vain niiden laitospaikkojen ja vanhustenne kanssa <3

Minä olen tämän jo suunnitellut valmiiksi. Minulla ei ole mitään toiveita elää kovin vanhaksi. Muutan erakoksi jonnekkin ja aion siellä kuolla luonnollisen kuoleman. Jos kuolen aliravitsemukseen, niin se on helppo kuolema. Jos saan jotkut sydänlääkkeet, jätän ottamatta. Kenenkään ristiksi en aio alkaa.

Ja kyllä, olen hoitanut lapseni hyvin ja lapsenlapsetkin on tullut hoidettua. Mutta en halua, että he kokevat olevansa velkaa minulle tästä. Toivon, että kuolo korjaa, kun en ole enää kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

 

Sano, mistä sitä apua saa? Kunnallisesta kotihoitopalvelusta apua ei heru yhtään enempää, yksityiseen ei ole varaa. En ole opettanut äitiäni tarrautumaan minuun, hän on oppinut sen ihan itsekseen. 

Joissakin tapauksissa palveluiden ostamisesta ei tarvitse maksaa alvia. Onko tästä apua: 

https://www.kehralintu.fi/verovinkkeja-arvonlisaveroton-palvelu/

Punaisella ristillä on tukea omaishoitajien jaksamiseen. Et ehkä kaipaa vertaistukea, mutta tämän mukaan tarjolla on myös käytännön neuvoja: 

https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/omaishoitajana-jaksamise…

Punaisella ristillä on ystäväpalvelua. Löytyisikö sieltä tai jostain muusta vapaaehtoisjärjestöstä vanhukselle seuraa niin saisit hetken omaa aikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aion hoitaa vanhempani niin ”pitkälle” kuin pystyn. Asuvat 5km päässä. Onneksi ei vielä ajankohtaista.

Kaunis ajatus, noin minäkin ajattelin 14 v sitten, kun muutin vanhempieni naapuriin. Jopa sovimme asiasta, vanhempani antoivat minulle eräännlaista ennakkoperintöä sitä vastaan. Enpä tiennyt silloin mitä lupasin, moneen kertaan olen katunut. Sisarukset ajattelevat, että heillä ei ole mitään velvollisuuksia nyt vielä elossaolevaa äitiämme kohtaan, koska minä olen se hoitaja. Minä en ole enää vuosiin voinut lähteä minnekään matkalle, koska äiti ei pärjää ja on ihan sekaisin kun olen pois. Koko perheemme on kärsinyt tästä niin paljon, että on tullut sellainen mieli, että heti kun äidistä aika jättää, muutamme kauas, enkä pidä sisaruksiini mitään yhteyttä enää koskaan.

Miten kukaan voi ajatella, että jos yksi on luvannut huolehtia, ei se sitä tarkoita, että muilla ei ole yhtään mitään velvollisuuksia? Ihan hyvä äiti on äitimme ollut ja varsinkin näiden sisarusten lapsia hoitanut todella paljon. Ärsyttää olla missään yhteydessä noihin idiootteihin, joille se oma elämä on aina ykkönen. Ovat jo eläkkeellä ja aikaa on lähes rajattomasti, samoin rahaa. Kumpaakaan ei liikene. 

Yhteiskunnan apu on niin rajallista, että ei siitä ole juuri mitään apua. Ja vaikka sitä kuinka yrittää saada lisää, niin ei saa. Ja sekin maksaa maltaita. Päällimäinen ajatus ja toive on tällä hetkellä se, että kumpa äitini olisi yöllä nukahtanut ikuiseen uneen, sitä hän itsekin toivoo. 

Sinä sait perintöä hoitoa vastaan ja sisaret ei saanut mitään? Sinä teit silloin lupauksen hoitamisesta. Turha moittia sisaruksia.

Itse olet opettanut äitisi tarrautumaan sinuun.

Apua saa, kun sitä pyytää. Ei tarvi itse uhrautua. Mutta näitä marttyyrejähän riittää.

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Sano, mistä sitä apua saa? Kunnallisesta kotihoitopalvelusta apua ei heru yhtään enempää, yksityiseen ei ole varaa. En ole opettanut äitiäni tarrautumaan minuun, hän on oppinut sen ihan itsekseen. 

Käykö hänellä jo kotihoito?

Käy kerran päivässä. Enempää ei ole myönnetty hakemuksista huolimatta. Ei ole koskaan sattunut mitään vakavaa, ei karkaile, ei kaatuile pahemmin, ei ole sytyttänyt tulipaloa yms. Makaa ja istuskelee lähinnä päivät, niin eihän siinä mitään satu. 

Ja mitä kotihoito tekee? Mitä mummu tekee? Keittääkö hän aamupuuron? Tiskaa? Ei kotihoitoa haeta mistään lisää vaan kun tullaan kotihoidon asiakkaaksi niin tehdään kartoituskäynti missä käydään läpi mitä vanhus pystyy tekemään itse, missä tarvitsee apua jne.

Ja tilanteet muuttuvat. Apua voidaan lisätä ja vähentää tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun on lapsia, ei tarvitse yksin vanheta...

No meillä on kyllä niin, että leskiäitimme asuu yksin ja me neljä lasta pidämme hänestä vuorotellen huolta. Jokaisella on oma osa-alue, minkä hoitaa, niin homma sujuu hyvin ja sopassa ei ole liian montaa kokkia. Olemme kaikki ns. vahinkolapsia tuolta 50-60 luvulta, mutta äiti on aina huokaissut, että vaikka nuorena tuntui raskaalta saada neljä lasta peräkkäin siihen navetanhoidon sekaan, niin nyt on kyllä ihmeissään, kuinka hyvin me hänestä huolehdimme.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen että vastuu jakaantuu tasan. Jos olisin nuorempi, sanoisin tähän respect. :-D 

Vierailija kirjoitti:

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Eli sun saama perintö onkin vain 3000 e. Pieni summa siitä mitä teet. Eivätkö sisarukset osallistu todellakaan mitenkään? Käyvätkö edes? Soittavatko? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse aion hoitaa vanhempani niin ”pitkälle” kuin pystyn. Asuvat 5km päässä. Onneksi ei vielä ajankohtaista.

Kaunis ajatus, noin minäkin ajattelin 14 v sitten, kun muutin vanhempieni naapuriin. Jopa sovimme asiasta, vanhempani antoivat minulle eräännlaista ennakkoperintöä sitä vastaan. Enpä tiennyt silloin mitä lupasin, moneen kertaan olen katunut. Sisarukset ajattelevat, että heillä ei ole mitään velvollisuuksia nyt vielä elossaolevaa äitiämme kohtaan, koska minä olen se hoitaja. Minä en ole enää vuosiin voinut lähteä minnekään matkalle, koska äiti ei pärjää ja on ihan sekaisin kun olen pois. Koko perheemme on kärsinyt tästä niin paljon, että on tullut sellainen mieli, että heti kun äidistä aika jättää, muutamme kauas, enkä pidä sisaruksiini mitään yhteyttä enää koskaan.

Miten kukaan voi ajatella, että jos yksi on luvannut huolehtia, ei se sitä tarkoita, että muilla ei ole yhtään mitään velvollisuuksia? Ihan hyvä äiti on äitimme ollut ja varsinkin näiden sisarusten lapsia hoitanut todella paljon. Ärsyttää olla missään yhteydessä noihin idiootteihin, joille se oma elämä on aina ykkönen. Ovat jo eläkkeellä ja aikaa on lähes rajattomasti, samoin rahaa. Kumpaakaan ei liikene. 

Yhteiskunnan apu on niin rajallista, että ei siitä ole juuri mitään apua. Ja vaikka sitä kuinka yrittää saada lisää, niin ei saa. Ja sekin maksaa maltaita. Päällimäinen ajatus ja toive on tällä hetkellä se, että kumpa äitini olisi yöllä nukahtanut ikuiseen uneen, sitä hän itsekin toivoo. 

Sinä sait perintöä hoitoa vastaan ja sisaret ei saanut mitään? Sinä teit silloin lupauksen hoitamisesta. Turha moittia sisaruksia.

Itse olet opettanut äitisi tarrautumaan sinuun.

Apua saa, kun sitä pyytää. Ei tarvi itse uhrautua. Mutta näitä marttyyrejähän riittää.

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Sano, mistä sitä apua saa? Kunnallisesta kotihoitopalvelusta apua ei heru yhtään enempää, yksityiseen ei ole varaa. En ole opettanut äitiäni tarrautumaan minuun, hän on oppinut sen ihan itsekseen. 

Käykö hänellä jo kotihoito?

Käy kerran päivässä. Enempää ei ole myönnetty hakemuksista huolimatta. Ei ole koskaan sattunut mitään vakavaa, ei karkaile, ei kaatuile pahemmin, ei ole sytyttänyt tulipaloa yms. Makaa ja istuskelee lähinnä päivät, niin eihän siinä mitään satu. 

Ja mitä kotihoito tekee? Mitä mummu tekee? Keittääkö hän aamupuuron? Tiskaa? Ei kotihoitoa haeta mistään lisää vaan kun tullaan kotihoidon asiakkaaksi niin tehdään kartoituskäynti missä käydään läpi mitä vanhus pystyy tekemään itse, missä tarvitsee apua jne.

Ja tilanteet muuttuvat. Apua voidaan lisätä ja vähentää tarpeen mukaan.

Kartoitus on tehty jo 3 kertaa, tulos on aina sama, ei tarvitse enempää hoitoa. Osaa lämmittää itse ruuat ja tiskaa, muuten oleilee. Kotihoito antaa lääkkeet, tekee tarvittavat hoitotoimenpiteet, esim. rasvaa jalat, laittaa kipuvoidetta, mittaa verenpaineen. Olen selittänyt, että ei osaa pyykätä, ei voi siivota, ei käydä kaupassa, on iltaisin pelokas ja usein harhainen, soittelee jatkuvasti, myös yöllä. Hoitajien mukaan apua ei myönnetä, koska ei ole resursseja ja on tiedossa, että minä hoidan. 

Aika tylyjä kommentteja. Huomaa että on suomalaisia. Ulkomailla pidetään aivan eri tavalla huolta vanhemmista. Itse aion ottaa ulkomaan tavasta mallia ja ottaa vanhemmat luokseni asumaan kun sen aika tulee. No niin ja nyt odotan satoja alapeukkuja mitä varmasti tulee mutta aivan sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Eli sun saama perintö onkin vain 3000 e. Pieni summa siitä mitä teet. Eivätkö sisarukset osallistu todellakaan mitenkään? Käyvätkö edes? Soittavatko? 

Minä kirjoitin tuon. Ei ole tarkoitus halventaa sitä mitä teet. Halusin vain ottaa esiin sen, että sinun kohdallasi ei todellakaan voi puhua varsinaisesta perinnöstä. Jos sisaruksesi ajattelevat, että siinäpä teet työtä saamasi perinnön eteen niin en ihmettele, että haaveilet elämästä ilman sisaruksiasi. Sinun jaksamisesi on vähissä. Onko sinulla elämässä mitään mistä saat voimaa tai minkä parissa voit rentoutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Kuinka paljon sinä sitten viikon aikana autat? Minä vien lomilla (ja viikonloppuisin) mummoa lääkäriin, haen ruokaa kaupasta (2 kertaa viikossa), vien tk:n labraan, mittaan verensokereita, pesen pyykkiä, vien laskuja maksupalveluun, käytän apteekissa, tarvittaessa myös vähän siivoan. Hänellä käy siivooja kerran kuussa, mikä on liian harvoin, mutta itse huonon näkönsä kanssa saa vain isompia roskia ja pölypalloja pois rikkaimurilla. Siivous maksaa 35€/tunti, ja saahan siitä kotitalousvähennystä, mutta kuukaudessa jää kuitenkin maksettavaa itselle 60-80€. Minusta on luontevaa auttaa. Päivittäiselle kotihoidolle ei ole vielä tarvetta, joten käyvät kerran viikossa jakamassa lääkkeet yms. Mummolle se on todella iso säästö, että autetaan, koska kotihoitokin on kallista eläkeläiselle.

Sinun mummollasi on ihan erilaiset tarpeet, kuin ap:n äidillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Eli sun saama perintö onkin vain 3000 e. Pieni summa siitä mitä teet. Eivätkö sisarukset osallistu todellakaan mitenkään? Käyvätkö edes? Soittavatko? 

Käyvät kun se heille sopii. Saattavat olla matkoilla kuukausia vuodesta. Muuten eivät osallistu mitenkään, eivät käy kaupassa, eivät käytä lääkärissä, eivät soittele asioita äidin puolesta. Myös äiti on sitä mieltä, että minun kuuluu hoitaa hänet, koska olen luvannut. Hän myös hangoittelee vastaan kaikesta ulkopuolisesta avusta, haukkuu kotihoitoa, on minulle vihainen, kun hankin jotain apua tai edes apuvälineitä. Kaikesta pitää tapella, se rasittaa melkein yhtä paljon kuin muu auttaminen. Äidillä on muistisairaus, joten ei hän voi käytökselleen mitään. Nykyään itken lähes päivittäin tätä tilannetta. En tiedä mitä tekisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Eli sun saama perintö onkin vain 3000 e. Pieni summa siitä mitä teet. Eivätkö sisarukset osallistu todellakaan mitenkään? Käyvätkö edes? Soittavatko? 

Minä kirjoitin tuon. Ei ole tarkoitus halventaa sitä mitä teet. Halusin vain ottaa esiin sen, että sinun kohdallasi ei todellakaan voi puhua varsinaisesta perinnöstä. Jos sisaruksesi ajattelevat, että siinäpä teet työtä saamasi perinnön eteen niin en ihmettele, että haaveilet elämästä ilman sisaruksiasi. Sinun jaksamisesi on vähissä. Onko sinulla elämässä mitään mistä saat voimaa tai minkä parissa voit rentoutua?

On mulla yksi liikuntaharrastus, lisäksi kävelen joka päivä töistä kotiin 4 km, saa pää tuulettua. Ja ihana perhe, jotka onneksi tekevät reippaasti kotitöitä. Väsymys alkaa vain olla jo niin kovaa, että en tahdo jaksaa. Äidin öiset soittelut ovat ehkä raskainta, vaikka nykyään laitan ekan soiton jälkeen puhelimen kylmästi äänettömälle. Yöunet kuitenkin häiriintyy ja joskus en enää pääse uneen ollenkaan. 

Hirvittää lähinnä se, että tilanne ei tästä parane, eikä ole mitään tietoa, kuinka kauan näin jatkuu. Ehkä vielä vuosia? Se pistää mielen matalaksi ja itkettää...kun oma elämä lipuu ohitse kuin huomaamatta, ainaisten velvollisuuksien puristuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Sano, mistä sitä apua saa? Kunnallisesta kotihoitopalvelusta apua ei heru yhtään enempää, yksityiseen ei ole varaa. En ole opettanut äitiäni tarrautumaan minuun, hän on oppinut sen ihan itsekseen. 

Joissakin tapauksissa palveluiden ostamisesta ei tarvitse maksaa alvia. Onko tästä apua: 

https://www.kehralintu.fi/verovinkkeja-arvonlisaveroton-palvelu/

Punaisella ristillä on tukea omaishoitajien jaksamiseen. Et ehkä kaipaa vertaistukea, mutta tämän mukaan tarjolla on myös käytännön neuvoja: 

https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/omaishoitajana-jaksamise…

Punaisella ristillä on ystäväpalvelua. Löytyisikö sieltä tai jostain muusta vapaaehtoisjärjestöstä vanhukselle seuraa niin saisit hetken omaa aikaa? 

Kiitos tästä, pitää perehtyä. Mihinkään maksulliseen mulla ei ole varaa, ei vaikka olisi kuinka halpaa.  Äitini ei kyllä mitään ystäväpalvelua hyväksy, siitä on keskusteltu. HÄn ei myöskään lähde minnekään päivätoimintaan tai kerhoihin, on aina vaan yksin kotona. Olen kyllä tehnyt sen selväksi, että en ole viihdyttäjä, jos ei ehdottomani virikkeet kelpaa, niin ei voi mitään, siinä on rajani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Eli sun saama perintö onkin vain 3000 e. Pieni summa siitä mitä teet. Eivätkö sisarukset osallistu todellakaan mitenkään? Käyvätkö edes? Soittavatko? 

Käyvät kun se heille sopii. Saattavat olla matkoilla kuukausia vuodesta. Muuten eivät osallistu mitenkään, eivät käy kaupassa, eivät käytä lääkärissä, eivät soittele asioita äidin puolesta. Myös äiti on sitä mieltä, että minun kuuluu hoitaa hänet, koska olen luvannut. Hän myös hangoittelee vastaan kaikesta ulkopuolisesta avusta, haukkuu kotihoitoa, on minulle vihainen, kun hankin jotain apua tai edes apuvälineitä. Kaikesta pitää tapella, se rasittaa melkein yhtä paljon kuin muu auttaminen. Äidillä on muistisairaus, joten ei hän voi käytökselleen mitään. Nykyään itken lähes päivittäin tätä tilannetta. En tiedä mitä tekisin. 

Ethän sinä hyvä nainen pitkään jaksa tuollaista! Ota yhteyttä kotihoitoon ja sano, että tarvitset äitisi jaksopaikoille. Hoitopaikoissa on varattuna tietty, pieni kapasiteetti intervalliasukeille. Eli niille, jotka tulevat silloin tällöin viikoksi. Perusteeksi riittää, että omaishoitaja on uupunut. 

Sisarustesi toiminta on paskamaista. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä, pitää perehtyä. Mihinkään maksulliseen mulla ei ole varaa, ei vaikka olisi kuinka halpaa.  Äitini ei kyllä mitään ystäväpalvelua hyväksy, siitä on keskusteltu. HÄn ei myöskään lähde minnekään päivätoimintaan tai kerhoihin, on aina vaan yksin kotona. Olen kyllä tehnyt sen selväksi, että en ole viihdyttäjä, jos ei ehdottomani virikkeet kelpaa, niin ei voi mitään, siinä on rajani. 

Onko äidilläsi varaa maksaa intervallihoidot itse? Eihän sinun tarvitse sitä tehdä. Muistisairaus tekee äidistäsi raskaan hoidettavan ja koska sisaruksesi eivät auta niin onhan tämä sinulle aivan kohtuutonta. Otathan heti huomenna yhteyttä kotihoitoon ja kysy intervallijaksosta.

Lainaus:

"Vierailija kirjoitti:

Sinä sait perintöä hoitoa vastaan ja sisaret ei saanut mitään? Sinä teit silloin lupauksen hoitamisesta. Turha moittia sisaruksia.

Itse olet opettanut äitisi tarrautumaan sinuun.

Apua saa, kun sitä pyytää. Ei tarvi itse uhrautua. Mutta näitä marttyyrejähän riittää.

Juu, sain n. 5000 e, sisarukset eivät mitään. Mutta samalla sovittiin, että sitten kun tulee lopullinen perinnönjako, minä en saa mitään, eipä kyllä ole paljon jaettavaakaan. Sisarukseni saisivat tällä hetkellä n. 2000 e jokainen. Tein lupauksen tyhmyyttäni, en uskonut, että sisrukset eivät oikeasti osallistu mitenkään. Lupasin, että olen pääasiallinen hoitaja, en ainut. 

Sano, mistä sitä apua saa? Kunnallisesta kotihoitopalvelusta apua ei heru yhtään enempää, yksityiseen ei ole varaa. En ole opettanut äitiäni tarrautumaan minuun, hän on oppinut sen ihan itsekseen."

Miksi niitä äitinne säästöjä säästetään sisaruksillesi? Nehän ovat äitisi rahoja, joten niillä voi ostaa hänelle yksityistä kotiapua niin kauan kuin hänen säästönsä riittävät. Kirjoituksestasi tuli nyt sellainen kuva että ei ole rahaa ostaa äidillenne yksityistä apua, koska rahat täytyy säästää lapsilleen perinnöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Jos vanhemmat eivät ole auttaneet lasta lapsena, eikä aikuisena ja välit ovat tulehtuneet, miten sellainen, kotikasvatustraumainen aikuinen pystyy auttamaan vanhempiaan?

Silloin ei ole velvoitetta. Vanhemmuuten on vain yksi mahdollisuus. Jos pilaa sen ja paskoo välinsä lapseen huonolla kohtelulla niin peli on menetetty. Minun vanhempani just tollasia, välit ei korjaannu koska kaltoinkohtelu niin rajua (ja anteeksi eivät ole pyytäneet).

Omia lapsiani rakastan ja hellin yli kaiken, ja joka päivä mietin että kohtelenko heitä nyt hyvin ja arvostaen/kunnioittaen. Nimittäin hyvä ja rakastava kohtelu tarkoittaa sitä että välit ovat lämpimät kun lapsi on aikuinen. Jos kohtelisin nyt paskasti ja väkivalloin, ei kyllä minulla olisi oikeutta odottaa lämpimiä välejä tai huolenpitoa vanhana.

Arvelen, että voi olla myöskin niin, että se lapsen kokemus on huono, vaikka vanhempi luulee tehneensä parhaansa.

Enpä ole tällä palstalla koskaan lukenut, että joku äiti kirjoittaisi olevansa huono äiti.

Myös se lapsi voi olla psykopaatti tai narsistinen ja ei välitä vanhuksesta, vaan valehtelee vanhuksen olleen huono äiti.

Voi ehkä joskus harvoin ollakin? mutta näiden psyykkisten häiriöiden synty (erityisesti ainakin narsismi) johtuu useimmiten lapsuuden kaltoinkohtelusta ja huonoista kotioloista... että sellainen kierre.

Vierailija kirjoitti:

Aika tylyjä kommentteja. Huomaa että on suomalaisia. Ulkomailla pidetään aivan eri tavalla huolta vanhemmista. Itse aion ottaa ulkomaan tavasta mallia ja ottaa vanhemmat luokseni asumaan kun sen aika tulee. No niin ja nyt odotan satoja alapeukkuja mitä varmasti tulee mutta aivan sama.

Tämä. Respect!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tylyjä kommentteja. Huomaa että on suomalaisia. Ulkomailla pidetään aivan eri tavalla huolta vanhemmista. Itse aion ottaa ulkomaan tavasta mallia ja ottaa vanhemmat luokseni asumaan kun sen aika tulee. No niin ja nyt odotan satoja alapeukkuja mitä varmasti tulee mutta aivan sama.

Tämä. Respect!

No kuule otatko kokeeksi minun narsisti isäni. Hakkaa sinut ja lapsesi, kuristaa kurkusta, uhkaa tappaa, soittelee kiusallaan lasuja ja työnantajallesi haukkumispuheluita. Koko ajan saat pelätä henkesi ja turvallisuutesi puolesta.

Ai et ota? En minäkään. Helppo jeesustella kun on kivat vanhemmat, kaikilla katsos ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Joo, onko ihan oikeasti niin että yhteiskunta ja sivulliset on sitä mieltä että minun pitää hoitaa isäni vanhana? Nimittäin minulla on sellaiset kostohalut ja kidutushaaveet isää kohtaan, että moni ei uskoisi. Isäni teki järkyttöviä asioita minulle kun olin lapsi. Olen joutunut traumaterapiaan aikuisena, ja en todellakaan ole unohtanut. Ei ole aikomustakaan ”unohtaa menneitä”. Isä saisi kerrankin maistaa omaa lääkettään ja kokea kauhua pelkoa ja kipua. Miksi tämä olisi väärin? Ei isääkään haitannut vaurioittaa ja satuttaa minua. Silmä silmästä, vai miten se nyt olikaan...

Miksi sekaannut asialliseen keskusteluun, kun sinulla ei ole sille mitään annettavaa? Asenteesi on jo tullut kymmenissä kommenteissa varsin selväksi, eihän se ole sinulta poissa, jos jotkut haluavat kykyjensä mukaan auttaa vanhempiaan.