Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Vierailija kirjoitti:

Lasten eikä lastenlasten tms. velvollisuus ei todellakaan ole hoitaa vanhempiaan. Vanhemmat voivat ostaa palveluita, hankkia apua ja jos eivät pärjää muuttaa palvelutaloon. Lapsilla on omat perheet, oma elämä.

Oletko omien vanhempiesi kanssa jo puhunut, että saavat sitten pärjätä ihan keskenään? En halua keljuilla, ihan mielenkiinnosta kysyn.

Minulle asia ei ole noin helppo. Omien vanhempien kotona käy kotihoito, mutta se on lääkkeiden antoa ja vessassa auttamista. Sen lisäksi yhteen päivään mahtuu monenmonta asiaa, jossa vanha ihminen tarvitsee apua. Taksilla pääsee hoitamaan asioita, mutta entä kun vanhus ei enää osaa hoitaa asioitaan samoin kuin ennen, mutta ei ole niin huonossa kunnossa, että joutuisi laitokseen? 

Osa kirjoittajista ei tunnu ymmärtävän, ettei näissä tilanteissa aina ole helppoja ja yksinkertaisia ratkaisuja.  

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Mitä olet tehnyt omien lastesi ja vanhempiesi hyväksi? Ettei vaan vanhemmat passauttaneet sinua, ja nyt otat vahingon takaisin?

Oli sen verran itsekästä ja omahyväistä tekstiä, ettei tosiaan tarvitse ihmetellä jos jää ilman apua. Sitäpaitsi mielikuva palvelutalosta on väärä. Aina vain takerrutaan tuttuihin vaivaistalo-metaforiin, kun yritetään jarruttaa ja ostaa lisäaikaa vaikka kaikki on jo saatu.

Ainakin omat samanikäiset appivanhemmat ja miksei omakin omainen ovat teettäneet työnsä aikojen alusta muilla, kun kasvatus sanoo että pitäisi olla ahkera, mutta oikeasti ei viitsitä. Silti on haalittu itselleen kaikki lasten tarpeiden ohi.

Nyt ei päästetä irti vaan roikutaan viimeisissä rippeissä, ja samalla tehdään (itse pilattu) heikompi lapsi avuttomaksi, että olisi joku jota hyysätä ja samalla juoksuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt kommentoijat vähän. Te puhutte meidän pressan ikäisistä ihmisistä täysin avuttomina. Heistä voi tulla avuttomia jos heidät päästää siihen tilaan. Toimintakyky laskee jos päätään ei käytä.

Vanhuksen yksinäisyys on suurelta osin hänen itsensä ratkaistava. Eläkeläisille on tarjolla jos jonkinlaista puuhaa, yhteisöllistä juttua jne. Niihin pitää vaan itse mennä. Tietokone jumissa ei ole sellainen kriisi, jonka vuoksi tyttären pitäisi ottaa töistään palkatonta vapaata.

Täysin eri mieltä. Vanhuksen resurssit ja kyvyt hupenevat enemmän ja vähemmän. Toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin. Monilla tulee sairauksia, rajoitteita eikä pääkään toimi enää samalla tavalla vaikkei varsinaista muistisairauttakaan olisi. Lääkkeilläkin on sivuvaikutuksia. Ystävät kuolevat tai sairastavat eikä heitä voi nähdä enää samalla tavoin. Puoliso on voinut menehtyä. Nykymaailman systeemit ja kerhot voivat tuntua vierailta ja niihin hakeutumisen kynnys voi olla suuri. Tässäkin voisi auttaa esimerkiksi oman lapsen tai muun läheisen tai tuttavan apu ja kannustus. Joku läheinen joka pystyy ottamaan selvää kerhoista ja retkistä ym. ja kertomaan ja auttamaan järjestelyissä, esim. bussiaikatauluissa jne (jos esim. pystyy vielä itse bussilla liikkumaan) Kuulo voi olla alentunut eikä siksikään ehkä luota että ymmärtäisi puhelimassa asioita hoitaessaaan kaiken. Läheisten apu, läsnäoleminen ja välittäminen on todellakin tärkeää.

Ei ole kyse ainoastaan siivoamisesta ja kuljetuksista yms. Kuinka paljon auttaakaan jo se tunne, että joku välittää ja auttaa kun tarvitsee, ja tietää sen ettei hylätä, vaan kuunnellaan ja ratkaistaan yhdessä eteen tulevia ongelmiakin. Kun tämä luottamus ja varmuus on, niin luulempa, että silloin ei välttämättä tarvitse koko aikaa ollakaan pyytämässä edes sitä apua, vaan maltetaan odottaakin.

- Erittäin hyvin sanottu!

Olen kotihoidossa töissä ja meillä on paljon vanhuksia hoidettavana, joiden sukulaiset asuvat kaukana tai ei ole ollenkaan lähisukulaisia.

Heillä on ruokapalvelua, kauppapalvelua ym.

Käyntejä lisätään tarpeen mukaan. Kotiin saa erilaisia turvalaitteita ja hälyttimiä.

Yöksi saa yöpartion käymään.

Suurin osa on dementikkoja.

Paljon on yksinäisiä vanhuksia. Ei edes naapurit käy. Monille me hoitajat ollaan ainoat ihmiset ketä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten eikä lastenlasten tms. velvollisuus ei todellakaan ole hoitaa vanhempiaan. Vanhemmat voivat ostaa palveluita, hankkia apua ja jos eivät pärjää muuttaa palvelutaloon. Lapsilla on omat perheet, oma elämä.

Juu kun se olisikin niin yksinkertaista..

Kaikilla on rahaa ja tonne vaan soittaa niin apua tulee. Ja muuttaa sinne mukavaan palvelutaloon jossa ihmiset hoitaa ja saa viettää mukavia vanhuuden päiviä ilman vaippoja ja lukittuja ovia, ilman sitä että joku määrää mitä syöt ja koska ja koska menet vessaan.

Sinne vaan kaikki kun eläkeikä koittaa. Kaikilla on mukava elämä eikä mikään pelota eikä huoleta, terveenä saa kuolla kun itse päättää.

Missä ihmeen harhassa porukka elää?

Voi olla että itku tulee kun tajuaa että on totaalisen vanha, ei oikein osaa ja jaksa ja on yksinäinen ja vähän pelottaa.. Eläke menee sairaalalaskuihin ja lääkkeisiin. Lapset koittaa saada lukkojen taakse vaikka itsellä olisi kaipuu vielä vaikka ulkoilemaan.. Märkä vaippa jalkovälissä.. Tai odottaa koko päivä josko se hoitaja piipahtaa niin olis joku jolle koittaa jutella...

On kyllä kylmää meininkiä.

Mites olisi, jos ottaisi hyvän omaisuusvakuutuksen, säästäisi vähän rahaa, hoitaisi asiansa AJOISSA kuntoon- sis. ihmissuhteet-, eikä vain lykkäisi väistämätöntä tuonnemmaksi?

Niin minä aion tehdä, vaikka olen pienituloinen pienihminen. Jos joutuisin kuvaamaasi tilanteeseen, se olisi ihan oma vikani ja sitä myöten ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on helppo huudella, mutta oma anoppinikin hoitelee juuri omaa vanhaa äitiään, vaikka äiti on kotihoidossa. 

Näin se on. Vaikka vanhus on muka hoidossa, niin koko ajan omaisilta pyydetään kaikenlaista venymistä.

Tarkennuksena... Kotihoito eri tarkoita, että joku tulee hoitamaan kotiin kaikki vanhuksen asiat. Se tarkoittaa, että joku tulee kotiin antamaan lääkkeet, auttamaan vessaan, ehkä lämmittämään ruuan. 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, ettei vanhempia tarvitse silloin hoitaa, jos he ovat olleet ilkeitä tai kaltoin kohdelleet. Miksei, mutta arkijärjen mukaan sellainen on kuitenkin harvinaisempaa kuin ns. normaali perhe-elämä, mutta täällä kuitenkin enemmistö edustaa kovaa linjaa. Kirjoittavatko tänne sitten enimmäkseen kaltoin kohdellut ihmiset?

Omat hyvät kokemukset eivät estä ymmärtämättä kaltoinkohdelluiden lasten perhesuhteita. Sitä voi kutsua vaikka arkijärjeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on helppo huudella, mutta oma anoppinikin hoitelee juuri omaa vanhaa äitiään, vaikka äiti on kotihoidossa. 

Näin se on. Vaikka vanhus on muka hoidossa, niin koko ajan omaisilta pyydetään kaikenlaista venymistä.

Tarkennuksena... Kotihoito eri tarkoita, että joku tulee hoitamaan kotiin kaikki vanhuksen asiat. Se tarkoittaa, että joku tulee kotiin antamaan lääkkeet, auttamaan vessaan, ehkä lämmittämään ruuan. 

Mitä se anoppi siellä sitten tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joo, vielä yksi juttu:

- Pakottakaa ne vanhukset muuttamaan pois omakotitalosta. Ilmoittakaa, että ette tee lumitöitä, puhdista rännejä, leikkaa nurmikkoa. Ne ovat vanhuksen omia valintoja, mutta ihan turhaa työtä vanhuksen hoidon kannalta. Väsytätte vain itseänne.

Mulla ei ole kuin rivitalon pääty, mutta siitä muutetaan viimeistään kun täytän 70 ja mies jää eläkkeelle. Katsellaan ajoissa senioritalo jossa voi asua muutenkin kuin ihan kasviksena.

Nautitaan elämästä ja annetaan muittenkin nauttia. Ei ruveta toistemme hoitajiksi. Ei vaadita sitä lapsilta.

Ja perintö jaetaan samalla ja ylimääräiset omistukset mökeistä jne myydään sille joka ne haluaa.

Sama päätös täälläkin. Meillä on talo, mutta se myydään viimeistään kun täytetään 70 ja muutetaan isompaan kaupunkiin johonkin senioritaloon. Lapsille olllaan jo nyt sanottu, että heidän ei tarvitse meitä hoitaa, mutta kiva jos käyvät katsomassa kun ehtivät. Jos ollaan kunnossa, niin mennään talveksi johonkin lämpimään, eikä pelätä, että jos kuolema tulee matkalla. Tulkoot, hyvä jos tulee aikanaa, ei tarvitse kitua täällä muiden riesana 100-vuotiaaksi. Mitään elämää ylläpitävää lääkitystä en aio aloittaa.

Hyvä se on tässä vaiheessa luvata.. Mutta kun tavallista ihmistä rupeaa pelottamaan että joku ryöstää postinhakureissulla niin maailma onkin ihan toinen..

Yritän elää niin että nuppi pysyy terävänä. Kun se tylsyy, tehdään kuten aiemmin mainitsin: lähimpään laitokseen ilman muuta. Tämä on hoitotahtoni. Oman äitini kanssa ei ole vielä edes pahinta käyty läpi, ja hän hermoili paljon järkevämmän äitinsä takia.

Kun minun empatiani on kuollut- toivottavasti ei-, ei tarvitse sääliä.

En aio myöskään sietää mieheltäni samaa kuin hänen isänsä on tehnyt, asia jonka olen myös tehnyt tiettäväksi.

Jep, sama. Mä kans 85-veenä vaan matkailun puolivuosittain Karibialla, koska pätäkkää riittää ja sit päätän, et huomena mä höpsähdän ja meen sinne ihanaan palvelutaloon asuun ja mun mies kanssa joka on kans ihan terävä ja päättää höpsähtää samana päivänä.

Näin!

Ymmärrätkö katkera kitkerikkö tahallasi väärin, vai etkö osaa lukea?

Tuossa kunnossa kuuluisin jo johonkin hoitoon, oli ikä sitten mikä tahansa.

Viranomainen (kotipalvelu, ruokapalvelu, siivooja, vanhainkoti, palvelutalo... ) EI OLE sama asia kuin omainen. Vaikka maksulliset tukitoimet toimisivat kuinka hyvin tahansa, niin silti se vanhus kaipaa omia lapsiaan, kun varmaan puoliso, sisarukset ja omat ystävät ovat jo kuolleet tai ainakin hekin jossain hoivapaikalla.

Kauhean kovia ihmisiä täällä ja kylmäävää tekstiä. Entä kun te itse tulette vanhoiksi ja vaivaisiksi, niin oletteko tyytyväisiä ostopalveluihin vaikka lapsenne eivät enää kävisi teitä katsomassa?! Mihin se ihmisen ikävä toisen luo katoaa muka siinä vaiheessa kun tulee vanhaksi ja yksinäiseksi?

Tietenkään lapset eivät voi määräänsä enempää auttaa ja käydä katsomassa, mutta puheelinsoitto kerran viikossa ja vierailut vaikka kerran kuukaudessa (jos on pitkä välimatka) ei ole liikaa vaadittu.

Kyselkää vaikka suvustanne, vanhempien lapsuudesta, elämän vaiheista ymym, katsokaa vanhoja valokuvia ja tallentakaa niitä muistoja. Sitten kun se vanhempanne on kuollut mistä saatte enää tietoja omasta suvustanne? Auttaa tietämään kuka itse on kun tuntee omat juurensa ja historiansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotihoidossa töissä ja meillä on paljon vanhuksia hoidettavana, joiden sukulaiset asuvat kaukana tai ei ole ollenkaan lähisukulaisia.

Heillä on ruokapalvelua, kauppapalvelua ym.

Käyntejä lisätään tarpeen mukaan. Kotiin saa erilaisia turvalaitteita ja hälyttimiä.

Yöksi saa yöpartion käymään.

Suurin osa on dementikkoja.

Paljon on yksinäisiä vanhuksia. Ei edes naapurit käy. Monille me hoitajat ollaan ainoat ihmiset ketä käy.

Surullista, mutta johtuu monesta asiasta. On toisaalta normaalia, että vanhat ihmiset jäävät vähitellen elämän uuninpankolle ja antavat nuoremmille tilaa.

Omaiset, jos heitä on, eivät aina voi systeemeille mitään ja jos vanhaksi elää, tulee vaivoja.

Vanha ihminen on usein jo kaiken saanut, ja lopulta haluaakin pois.

Vierailija kirjoitti:

Muutto esteettömään asuntoon ihmisten ilmoille pitää tehdä järkensä päivinä, vanhana on jo niin luutunut

omaan kotiinsa ettei halua lähteä. Vanhukset ovat usein myös niin itsekkäitä etteivät osaa ajatella kuin omaa mukavuuttaan. Omaisilta kysyy paljon lujuutta että osaa ja kehtaa sanoa vastaan. 

Nurmikko kyllä voi olla kesän ajamatta, lumitöiksi riittää auton mentävä spoori. 

Täytyy osata sulkea korvansa turhalta valitukselta, sanoa että etpä halunnut muuttaa sopivampaan asuntoon, tätä se nyt on. 

Aivan totta. Toisaalta siinä vaiheessa on turha muistuttaa menneistä, kun mummo ei muista enää lauseen loppupäässä, että mitä sanoikaan lauseen alussa. Ja seuraavassa lauseessa kumoaa kaiken mitä sanoi edellisessä lauseessa. 

Vierailija kirjoitti:

Viranomainen (kotipalvelu, ruokapalvelu, siivooja, vanhainkoti, palvelutalo... ) EI OLE sama asia kuin omainen. Vaikka maksulliset tukitoimet toimisivat kuinka hyvin tahansa, niin silti se vanhus kaipaa omia lapsiaan, kun varmaan puoliso, sisarukset ja omat ystävät ovat jo kuolleet tai ainakin hekin jossain hoivapaikalla.

Kauhean kovia ihmisiä täällä ja kylmäävää tekstiä. Entä kun te itse tulette vanhoiksi ja vaivaisiksi, niin oletteko tyytyväisiä ostopalveluihin vaikka lapsenne eivät enää kävisi teitä katsomassa?! Mihin se ihmisen ikävä toisen luo katoaa muka siinä vaiheessa kun tulee vanhaksi ja yksinäiseksi?

Tietenkään lapset eivät voi määräänsä enempää auttaa ja käydä katsomassa, mutta puheelinsoitto kerran viikossa ja vierailut vaikka kerran kuukaudessa (jos on pitkä välimatka) ei ole liikaa vaadittu.

Kyselkää vaikka suvustanne, vanhempien lapsuudesta, elämän vaiheista ymym, katsokaa vanhoja valokuvia ja tallentakaa niitä muistoja. Sitten kun se vanhempanne on kuollut mistä saatte enää tietoja omasta suvustanne? Auttaa tietämään kuka itse on kun tuntee omat juurensa ja historiansa.

Tämä.

Ap:lle: Kuvauksesi perusteella vanhempiesi tilanne ja heidän selviämisensä on ehkä jollakin tavalla heikentynyt. Mutta jos käyt töissä ja sinulla on omia lapsia ja perhettä hoidettavana, et voi auttaa enempää. Ellet sitten tee sitä ratkaisua ja päätöstä elämässäsi, että ryhdyt auttamaan heitä jatkossakin ja enemmän. Ongelma on vain siinä, että siitä se putki sitten alkaakin. Sillä jos todella alat auttaa heitä vieläkin enemmän, niin voin sanoa suoraan, omakohtaisten kokemusten perusteella, että miten siinä sitten käy. 

Olet vieläkin enemmän kiinni kaikissa velvotteissa ja itse asiassa jäät siihen koko loppuelämäksesi. Ja mikäli vanhemmista jompikumpi, tai molemmat sairastuvat dementiaan, niin sitten se vasta kaikki paheneekin.

Uuvut, väsyt ja sairastut burnoutiin.

Itselleni kävi näin. Omaishoitajuudessa nimittäin hyvin helposti urautuu sille auttamistyölle. Ja juuttuu siihen kiinni. Lopulta sinulla ei ole mitään omaa elämää. Vaan velvoitteet, katkeamaton auttamisputki, lopulta helvetti ja täysin romahtanut elämä. Uskokaa minua. Tiedän mistä puhun. Maahamme tarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän palveluasuntoja ja vanhainkoteja. Mutta ai niin, eihän meillä talousbudjetti ja varat niihin riitä. Ei ole riittävästi investointeja ja muuta. Kaikkeahan sitä selitellään aina taloustilanteella.

Pitkä ketju jo 17 sivua joten asia koskettaa monia. Surullista vaan huomata että lähes poikkeuksetta saa yläpeukkuja kommentit joissa ollaan sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta hoitaa vanhukset eivätkä he tarvitse enää omaisia, vaan lapset voivat unohtaa vanhat vanhempansa. Joissakin kulttuureissa vanhukset ovat tärkeitä perheenjäseniä ja arvostettuja, valitettavasti nykypäivän Suomessa ei ainakaan enää tunnuta ajateltavan näin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju jo 17 sivua joten asia koskettaa monia. Surullista vaan huomata että lähes poikkeuksetta saa yläpeukkuja kommentit joissa ollaan sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta hoitaa vanhukset eivätkä he tarvitse enää omaisia, vaan lapset voivat unohtaa vanhat vanhempansa. Joissakin kulttuureissa vanhukset ovat tärkeitä perheenjäseniä ja arvostettuja, valitettavasti nykypäivän Suomessa ei ainakaan enää tunnuta ajateltavan näin.

Ja lässyn lässyn.

Lue ne karut faktat, mitä täältä löytyy.

Trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju jo 17 sivua joten asia koskettaa monia. Surullista vaan huomata että lähes poikkeuksetta saa yläpeukkuja kommentit joissa ollaan sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta hoitaa vanhukset eivätkä he tarvitse enää omaisia, vaan lapset voivat unohtaa vanhat vanhempansa. Joissakin kulttuureissa vanhukset ovat tärkeitä perheenjäseniä ja arvostettuja, valitettavasti nykypäivän Suomessa ei ainakaan enää tunnuta ajateltavan näin.

Ja lässyn lässyn.

Lue ne karut faktat, mitä täältä löytyy.

Trolli.

Älä viitsi. Ensinnäkin trolli ei tarkoita ihmistä joka on eri mieltä kuin sinä. Ja karut faktat... Kaikilla tähän ketjuun kirjoittaneilla ei ole ollut kiduttavia sadistivanhempia. On ymmärrettävää, että kaltoinkohdeltu lapsi ei aikuisena halua auttaa vanhempiaan eikä sellaista voi odottaakaan. Vaikeampi on ymmärtää, että normaalilapsuuden elänyt ihminen on valmis jättämään omat vanhempansa täysin yhteiskunnan hoidettavaksi. Vanhempia voi auttaa ja hoitaa ilman, että uhraa siihen koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju jo 17 sivua joten asia koskettaa monia. Surullista vaan huomata että lähes poikkeuksetta saa yläpeukkuja kommentit joissa ollaan sitä mieltä, että kyllä yhteiskunta hoitaa vanhukset eivätkä he tarvitse enää omaisia, vaan lapset voivat unohtaa vanhat vanhempansa. Joissakin kulttuureissa vanhukset ovat tärkeitä perheenjäseniä ja arvostettuja, valitettavasti nykypäivän Suomessa ei ainakaan enää tunnuta ajateltavan näin.

Ja lässyn lässyn.

Lue ne karut faktat, mitä täältä löytyy.

Trolli.

Älä viitsi. Ensinnäkin trolli ei tarkoita ihmistä joka on eri mieltä kuin sinä. Ja karut faktat... Kaikilla tähän ketjuun kirjoittaneilla ei ole ollut kiduttavia sadistivanhempia. On ymmärrettävää, että kaltoinkohdeltu lapsi ei aikuisena halua auttaa vanhempiaan eikä sellaista voi odottaakaan. Vaikeampi on ymmärtää, että normaalilapsuuden elänyt ihminen on valmis jättämään omat vanhempansa täysin yhteiskunnan hoidettavaksi. Vanhempia voi auttaa ja hoitaa ilman, että uhraa siihen koko elämänsä.

Edelleen: lue ketjun karut faktat, monenlaiset, ennen kuin tukehdut erinomaisuuteesi.

Ja opettele vähän empatiaa.

Joo, onko ihan oikeasti niin että yhteiskunta ja sivulliset on sitä mieltä että minun pitää hoitaa isäni vanhana? Nimittäin minulla on sellaiset kostohalut ja kidutushaaveet isää kohtaan, että moni ei uskoisi. Isäni teki järkyttöviä asioita minulle kun olin lapsi. Olen joutunut traumaterapiaan aikuisena, ja en todellakaan ole unohtanut. Ei ole aikomustakaan ”unohtaa menneitä”. Isä saisi kerrankin maistaa omaa lääkettään ja kokea kauhua pelkoa ja kipua. Miksi tämä olisi väärin? Ei isääkään haitannut vaurioittaa ja satuttaa minua. Silmä silmästä, vai miten se nyt olikaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan, ettei vanhempia tarvitse silloin hoitaa, jos he ovat olleet ilkeitä tai kaltoin kohdelleet. Miksei, mutta arkijärjen mukaan sellainen on kuitenkin harvinaisempaa kuin ns. normaali perhe-elämä, mutta täällä kuitenkin enemmistö edustaa kovaa linjaa. Kirjoittavatko tänne sitten enimmäkseen kaltoin kohdellut ihmiset?

Omat hyvät kokemukset eivät estä ymmärtämättä kaltoinkohdelluiden lasten perhesuhteita. Sitä voi kutsua vaikka arkijärjeksi.

..tai empatiaksi.