Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Tekniikkalaitteiden neuvontaa saa seniorit ilmaiseksikin, ainakin pääkaupunkiseudulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaatte ulkopuolista apua. Vanhuksia ei saa hylätä.

Ai minä palkkaan? Ja ei tässä nyt ketään ole hylätty. Äiti passuuttaa vaan kun ei halua ostaa niitä palveluita. Jos/kun minusta tulee joskus äitini edunvalvoja (paperit on valmiina), palkkaan heti apua tai hommaan hoitokotipaikan.

Ap.

Kannattaa edunvalvonta ajoissa hoitaa, meillä ei enää onnistu kun äiti huononi yllättävän nopeasti.. 

Vieläkö aloittaja on samoissa ongelmissa, vai onko asia ratkennut luonnollisesti eli äiti heittänyt lusikan nurkkaan?

Siin on taas joku syyllistäjä. Jokaisen pitää tänä päivänä huolehtia itsestään. Ei saa jäädä työpaikasta (jos sellainen on) hoitamaan täyspäiväisesti vanhempaa eikä nuorempaa. Eläkettä on kerrytettävä, joka useilla tosin jää liian pieneksi pitkästä työurasta huolimatta. Yhteiskunnan, siis sosiaaliavut on nykyään tiukassa, joten niiden varaan ei omaa vanhuutta tule riskeerata. Äidille apu tosin nyt kunnallisesta tai yksityisestä hoivakodista. Ei se hänenkään auta kuin sopeutua. Sulkeutukoon sitten siellä vaikka erakkohuoneeseen tai pehmustettuun selliin. Ja omaiset käyvät silloin kuin ehtivät, vaikka kerran viikossa. Vierailu lukujärjestys hänelle seinään, ymmärtänee jos ei ole kognitiivinen vaiva. Ja vaikkei ymmärtäiskään. Minä itse viihdyn melko hyvin yksin, tosin kaipaan ainoaa poikaani, 49v, hän on totaalisesti hylännyt minut. Vuosikausiin, n. 6 v, en ole nähnyt enkä kuullut ääntään. Ei vastaa viesteihin eikä puheluihin, ei toivottele jouluja eikä äitienpäiviä. Muut ihmiset eivät voi korvata tätä suhdetta, eivätkä poistaa ikävääni. Valikoivasti katson tvtä, luen, teen sanaristikkoja, käyn kaupassa ja kirjastossa, vietän digiaikaa puhelimessa. Tietsikka nykyisin vähällä käytöllä. Olen yksinäinen. Ensi viikolla kai mttn terapeutti ottaa pyynnöstäni yhteyttä