HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Mulla on erilainen kokemus.

Opiskelin lähihoitajaksi eli joka paikassa oli 99% naisia, vain yksi epäviehättävä ja lihava nainen yritti mua.

Mulla samoja kokemuksia akateemiselta puolelta. Miksi naisille saman aineen opiskelu toisi mitään kiinnostusarvoa, kun miehiä on opiskelijabileet, tinderit ja muut täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Kaverini opiskeli pelkästään tuon naisten saamisen takia kaksi vuotta hoitsuoppilaitoksessa, kunnes kyllästyi (=maa alkoi polttaa jalkojen alla) ja lähti sitten opiskelemaan insinööriksi.

Sanoi että hoitsuopiskelijana oli aina kyntövakoa tiedossa viikonlopuksi, joskus kaksikin...

Kummallista. Itse opiskelin 2.5v miehenä hoitsuksi eikä ollut vaosta tietoakaan.

Missäs vika mielestäsi on, niissä naisissa vai sinussa?

Minussa tietenkin, kyllä minä tiedän että kasvoni ei näytä hyvältä enkä ole erityisen pitkä enkä matalaääninen ym ym ym jne

Siksi ihmettelinkin noita väitteitä että naisvaltaiset opinnot olisi jokin oikotie onneen.

Se valitettavasti on niin että jos mies saa naisia muuallakin niin hän saa hoitsukoulussakin ja jos mies kuten minä en saa naisia muutenkaan niin en saa niitä myöskään hoitsukoulusta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Mulla on erilainen kokemus.

Opiskelin lähihoitajaksi eli joka paikassa oli 99% naisia, vain yksi epäviehättävä ja lihava nainen yritti mua.

Mulla samoja kokemuksia akateemiselta puolelta. Miksi naisille saman aineen opiskelu toisi mitään kiinnostusarvoa, kun miehiä on opiskelijabileet, tinderit ja muut täynnä?

Aijaa. Yleensä vaan kuulee sanottavan että akateemiset miesopiskelijat viedään käsistä. Mutta ehkä sekään ei pidä paikkansa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Mulla on erilainen kokemus.

Opiskelin lähihoitajaksi eli joka paikassa oli 99% naisia, vain yksi epäviehättävä ja lihava nainen yritti mua.

Mulla samoja kokemuksia akateemiselta puolelta. Miksi naisille saman aineen opiskelu toisi mitään kiinnostusarvoa, kun miehiä on opiskelijabileet, tinderit ja muut täynnä?

Aijaa. Yleensä vaan kuulee sanottavan että akateemiset miesopiskelijat viedään käsistä. Mutta ehkä sekään ei pidä paikkansa..

Itsekin luulin näin aiemmin, mutta totuus on tosiaan ihan toista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Mulla on erilainen kokemus.

Opiskelin lähihoitajaksi eli joka paikassa oli 99% naisia, vain yksi epäviehättävä ja lihava nainen yritti mua.

Mulla samoja kokemuksia akateemiselta puolelta. Miksi naisille saman aineen opiskelu toisi mitään kiinnostusarvoa, kun miehiä on opiskelijabileet, tinderit ja muut täynnä?

Aijaa. Yleensä vaan kuulee sanottavan että akateemiset miesopiskelijat viedään käsistä. Mutta ehkä sekään ei pidä paikkansa..

Itsekin luulin näin aiemmin, mutta totuus on tosiaan ihan toista

Mulla on käynyt monesti mielessä että kokeilisin joskus valehtelevani olevani lääkäri ihan vain että näkisin sen eron suhtautumisessa siihen kuin mitä nyt olen lähihoitaja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfgdfsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen. 

Taipuu toki. Koko lailla tuolla tavalla ilmaisin omankin näkemykseni siinä keskustelussa, jota miesystäväni kanssa kävin. Käytin nimenomaan tuota ainutlaatuisuus-näkökulmaa. Mutta ilman että olisimme käyneet sitä keskustelua (johon sisältyi paljon muutakin uskottomuuteen liittyvää) hän ei tietäisi, että minä ajattelen noin, ja minä en tietäisi kuinka hän ajattelee.

Eikö miehesi tosiaan ymmärtänyt tuota asiaa itsestäänselvänä, kuten se yleensä ymmärretään? Te taidatte olla tässä suhteessa niin eri pohjalta toimivia, että teidän suhteessanne ne tuntien keskustelut pettämisestä varmaan ovatkin tarpeellisia. Minä kun luulin, että olette samasta puusta veistettyjä.

Äsken sinä tai joku muu veti johtopäätöksen, että minä kuulun avoimen suhteen kannattajiin, koska kysyin mitä pahaa pettämisessä itse asiassa on. Nyt sinä päättelet, että mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Sinun kanssasi olisi kyllä äärimmäisen vaikea keskustella mistään.

Eilen, muuten, puhuimme varmaan varttitunnin "luoda"-sanan etymologiasta.  Ajattelet nyt luultavasti jotain tyyliin "ei v*ttu!" mutta juuri siitähän tässä keskustelussa on ymmärtääkseni kysymys; ihmisten halusta löytää kumppani, joka on juuri sopiva heille. Ihan varmasti amislaisistakin löytyy miehiä, joita kiinnostaa sanojen etymologia ja pitkät keskustelut pettämisestä, mutta veikkaan, että enemmän heitä löytyy akateemisista.

Miksi ajattelisin, että "ei v*ttu!"? Olen käynyt itse luultavasti saman keskustelun joskus.

Vierailija kirjoitti:

retrtry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.

Näin akateemisena miehenä haluaisin sivusta huomauttaa että et voi vetää yhtäläisyysmerkkejä väitteiden "naisen koulutuksella ei ole väliä" ja "naisen ammatti ei kiinnosta" välille.  Ensimmäinen tarkoittaa että miestä kiinnostaa naisen koulutus yhtä paljon oli nainen esimerkiksi lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, mutta ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta, kun taas jälkimmäisessä kiinnostuksen taso on matala. Minulle tärkeintä on että nainen viihtyy työssään, on onnellinen ja ei tuo työpaikan ongelmia ainakaan kovin useasti kotiin. Koulutustaso on toissijainen ja tuo lisäarvoa lähinnä jos se on yhdistynyt sivistyneen käytöksen kanssa. Vaimo oli tutustuessa baarissa töissä ja ihastuin hänen aitouteen ja ystävällisyyteen, joten voin sanoa että vaikka hän myöhemmin sai myös akateemisen tutkinnon, niin sillä koulutusasteella ei ollut tälle tohtorille mitään väliä.

Et sinä voi sanoa, ettei vaimon älykkyydellä ollut merkitystä. Ei minunkaan mieheni ollut tohtori, kun tutustuimme, mutta tottakai ne samat ominaisuudet, jotka mahdollistivat välttelemisen, olivat hänessä jo tutustuessamme. Sama koskee vaimoasi. Yhteiskuntaluokat meillä on hyvin tiedostamattomalla tavalla päässämme, mutta ei se tarkoita silti, etteivätkö ne oikeasti ohjaisi toimintaamme paljonkin.

Yhteiskuntaluokat eivät kyllä Suomessa ole mitenkään räikeitä muuten, kuin tuloerojen kohdalla. Eli jos hakeutuu rahan seuraan, niin se tehdään hyvin tietoisesti.

Kyllä Suomessa yhteiskuntaluokat löytyvät hyvin selvinä vaikka mikään ikivanha luokkayhteiskunta mallia Ranska tai Iso-Britannia ei tämä maa olekaan. Kyllä elämäntapaerot paljastavat hyvin paljon ihmisen yhteiskuntaluokkaa vaikka varallisuus olisikin verotuksella tasattu melko lailla samoihin. Lisäksi eroa tekee asuinympäristö, asuuko kaupungissa vai maalla koko ajan enenevässä määrin. Elämäntapaerot näkyvät kaikessa alkaen mausta ja mieltymisistä vaikkapa urheilussa, päättyen siihen mihin kukin rahansa käyttää tässä elämässä.

Tokihan tuollaisia eroja löytyy, mutta se kuinka paljon noiden perusteella haluaa luokitella ihmisiä on ihan omassa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Mulla on erilainen kokemus.

Opiskelin lähihoitajaksi eli joka paikassa oli 99% naisia, vain yksi epäviehättävä ja lihava nainen yritti mua.

Tämähän se on se kohtaanto-ongelma. Kukaan ei halua minua paitsi se, joka ei minua syystä x ja y viehätä. Minnekkäs se näin päin unohtuu, että kuka vaan kelpaa jos antaa epäviehättävillekin mahdollisuuden ja tutustuu syvemmin?

Vierailija kirjoitti:

ttytry kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfgdfsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen. 

Taipuu toki. Koko lailla tuolla tavalla ilmaisin omankin näkemykseni siinä keskustelussa, jota miesystäväni kanssa kävin. Käytin nimenomaan tuota ainutlaatuisuus-näkökulmaa. Mutta ilman että olisimme käyneet sitä keskustelua (johon sisältyi paljon muutakin uskottomuuteen liittyvää) hän ei tietäisi, että minä ajattelen noin, ja minä en tietäisi kuinka hän ajattelee.

Eikö miehesi tosiaan ymmärtänyt tuota asiaa itsestäänselvänä, kuten se yleensä ymmärretään? Te taidatte olla tässä suhteessa niin eri pohjalta toimivia, että teidän suhteessanne ne tuntien keskustelut pettämisestä varmaan ovatkin tarpeellisia. Minä kun luulin, että olette samasta puusta veistettyjä.

Äsken sinä tai joku muu veti johtopäätöksen, että minä kuulun avoimen suhteen kannattajiin, koska kysyin mitä pahaa pettämisessä itse asiassa on. Nyt sinä päättelet, että mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Sinun kanssasi olisi kyllä äärimmäisen vaikea keskustella mistään.

Ehkä olen vain epäluuloista sorttia. Jos pitkässä parisuhteessa kumppani yhtäkkiä haluaisi kovasti keskustella siitä, mikä oikeastaan on pettämistä ja miksi se loukkaa, tulisi vähän outo tunne, että mihin tässä ollaan menossa, mistä nyt tuulee :)

Hyvä kuitenkin, että tunnistat oman epäluuloisuutesi. Seuraavassa vaiheessa ehkä opettelet puhumaan puolisollesi tunteestasi sen sijaan, että pitäisit sitä sisälläsi.

En minä sitä sisälläni pitäisi. Kysyisin luultavasti leikkimielisesti, että onko siipalla kenties jotain mielen päällä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia vetää akateemiselle uralle tiedonhalu, joka voi ulottua myös arkeen siten, että he nauttivat monipuolisista keskusteluista sivistyneessä ja sivistyneesti käyttäytyvässä seurassa.

Lisäksi hyvin monet akateemiset ovat juuri niitä entisiä kiusattuja peruskoulun nörttipoikia ja kympin tyttöjä, joilla on jo valmiiksi huonoja kokemuksia niistä miespuolisista amikseen menneistä pojista (osalla toki myös tytöistä), jotka siellä yläasteella haukkuivat heitä hikareiksi, homoiksi, rumiksi lehmiksi ja ties miksi yrittäessään itse esiintyä koviksina ja koulun kingeinä nolaamalla muita.

Väitän kokemuksen perusteella, että ainakin osalla amisväestä tuo yläasteelta peräisin oleva käytös säilyy koko eliniän. Yliopistossa opiskelevan naisen ei tarvitse kuin mennä kesätöihin johonkin vähemmin akateemiseen työympäristöön, niin eiköhän sieltä samoista hommista joku about 50-vuotias elämässään hävinnyt puolijuoppo, iso ja tyly amisäijä, tässä vaikkapa "Reino",  samanmielisine lakejoineen myös löydy, joka mahtailee, alistaa ja karjuu neidille ohjeita osoittakseen olevansa mies ja siten tätä ylempänä joka tavalla kommentoiden myös naisen tissejä ja muita avuja kaverinsa kanssa siinä muun sovinistisen käskytyksen ja tytöttelyn välissä. Tämä "Reino" sitten kavereineen tekee neidille erittäin selväksi, että he eivät väistä ketään eivätkä he kunnioita mitään minitissisiä itseään täynnä olevia yliopistopimuja, eivätkä muutoinkaan missään tapauksessa ikinä kuuntele naista, joten jos he haluavat vaikka rikkoa työpaikan oven tai ikkunan, niin se myös tehdään, eikä siinä mitään nuorta "tu*sua" ja mukamas yliopistoa käyvää pikkuista ja turhaa naisen sukuelintä, lopulta pelkkää typerää lesb*femakk*a pidä kuunnella eikä odottaa jotain "vanhaa läs*istä ämmää" avaimineen, jos kerran isojen miesten on mielestään heti päästävä kahville [true story].

Juuri näiden reinojen ja niiden yläasteen kingien käytöksestä valitettavasti ne mielikuvat amislaisista syntyvät heitä sivistyneempien mielissä ja myös istuvat siellä tiukassa, jolloin myös kaikki positiiviset kokemukset amiksista jäävät syntymättä, koska akateemiset välttävät entisten kiusaajiensa seuraa, ja nämä äänekkäät ja sikamaisesti käyttäytyvät reinot yhdistyvät akateemisten mielissä niin tiukasti siihen amikseen. Ja niitä reinoja ei voi välttää; heitä kun kuulee myös yliopiston ruokalassa, jossa raksaäijät käyvät porukalla syömässä, jolloin tissivitsit ja per*että koskevat lohkaisut lentävät keltaisissa työliiveissä olevasta miesporukasta sinne ruokailemaan tulleiden yliopistolaisten suuntaan. Tällaiseen reinouteen kun lisää vielä nykyisin valloillaan olevan rasismin, laa*aslaisen konservatiivisen sovinismin, MA-teorian ja akateemisten naisten halveksunnan, syntyy kombo, joka on monelle akateemiselle naiselle täysin mahdoton ja jopa kuolemaa pahempi vaihtoehto pariutumisen kannalta. Alatyylinen käytös yhdistyy kokemuksen perusteella niin tiivisti duunareihin, että heistä halutaan pysyä erossa. Myös akateemiset miehet karttavat alemmin koulutettuja naisia ja suosivat akateemisia: tilastojen valossa akateeminen nainen kelpuuttaa akateemista miestä useammin sen itseään alemmin koulutetun puolison, vaikka naiselle jonkun reino rasvanäpin käsiin joutuminen on paljon pahempaa pinttyneiden sukupuoliroolien vuoksi.

Ohhoh, no enpä osannut hahmottaa että siellä taustalla voi olla näinkin valtavia traumoja. Enkä epäile ollenkaan, etteikö tuollaista tapahtuisi. Olin itsekin poikasena raksalla kesätöissä ja kun siellä kerroin olevani yliopistossa niin en saanut siitä mitään negatiivita niskaani, johtuneeko sitten sukupuolestani. En ollut kai sitten miespuolisena niin uhkaava asia Raksa-Ranejen itsetunnoille.

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ketju todistaa monta syytä sille, miksi akateemisen naisen kannattaa pysyä akateemisessa seurassa.

Yksi on tuo tässäkin ketjussa esiin nouseva koulutuksen halveksunta. Ei omaa koulutustaan väheksyvän kanssa halua olla pitkässä parisuhteessa.

Toinen on se, että amismiehet näyttävät tämän ketjun perusteella arvostavan lähinnä rahaa ja statusta, eivätkä millään ymmärrä, että koulutukseen liittyy ihan muita arvoja. Tohtoriksi väittely on akateemiselle arvo, vaikka sillä ei koskaan tienaisi euroakaan, ja se olisi alalta, joka ei nostaisi kenenkään statusta. Mutta jos raha on menestyksen mittari, silloin et sovi parisuhteeseen minun kaltaiseni ihmisen kanssa.

Yksi tuo myös tuo, ettei ymmärretä erilaisten yhteiskuntaluokkien olemassaoloa, vaan sotketaan sekin asia rahaan. Raha ei erottele suomalaisia yhteiskuntaluokkia juuri lainkaan, koska meillä duunari voi tienata paremmin kuin professori. Silti ne luokat ovat, ja ne ovat helposti havaittavissa. Kielenkäytöstä, pukeutumisesta, ajanviettotavoista, arvoista jne. Ja yksinkertaisesti se parisuhde on helpompaa, kun ponnistetaan samasta taustasta.

Kyllähän tuossa jotain perää varmasti on, mutta siinä vaan aika helposti sortuu ennakkoluuloihin ja elitismiin, mikä tässäkin keskustelussa puskee aika rumasti esiin.

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Ja tähän vielä, kun puhuttiin, että amerikkalainen koulutettu mies haluaa hoikan puolison. Amerikassa paino on jakautunut aika äärimmäisellä tavalla eri yhteiskuntaluokissa. Koulutettu ylemmän keskiluokan nainen on useimmiten hoikka, aika usein jopa äärimmäisen laiha. Terveystietoisuus on kovaa, syödään vain luomua ja raakaruokaa, ja perheenäiti käy viideltä salilla joka aamu.

Ja alemmissa sosiaaliluokissa syödään roskaruokaa, nuori ihminen voi toki olla normaalipainoinen, mutta aika pian aika moni on hyvinkin lihava.

Joten Usassa hoikkuus on hyvin vahvasti myös yhteiskuntaluokan indikaattori, siksi mitä korkeampi koulutus miehellä on, sitä tärkeämpi asia hänelle hoikkuus on. Koska naiset, jotka ovat älyllisesti ja sosiaalisesti samalla tasolla hänen kanssaan, ovat silloin hoikempia.

Tämä pitänee paikkansa pitkälti sen takia, että vain varakkaammilla on aikaa ja rahaa käydä säännöllisesti salilla ja palkata ammattitreenaaja avuksi. Indikoi enemmänkin rahaa kuin älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

Nuorten miesten kannattaisi kouluttautua naisvaltaisille aloille. Kun opiskelin, luokallani oli kolme miestä. Ainakin kaksi näistä sai useamman treffikutsun luokan naisilta. Naiset (toisistaan tietämättä) kertoivat minulle pyytäneensä miestä kahville/keikalle/leffaan. Miehet eivät olleet lähteneet, ilmeisesti eivät olleet kiinnostuneita, ja ehkä eivät halunneet aiheuttaa eripuraa. Olivat torjuneet kohteliaasti. Kyseessä eivät olleet mitkään huippukomeat kundit, vaan ihan kivan näköiset, mukavat kaverit.

Mulla on erilainen kokemus.

Opiskelin lähihoitajaksi eli joka paikassa oli 99% naisia, vain yksi epäviehättävä ja lihava nainen yritti mua.

Tämähän se on se kohtaanto-ongelma. Kukaan ei halua minua paitsi se, joka ei minua syystä x ja y viehätä. Minnekkäs se näin päin unohtuu, että kuka vaan kelpaa jos antaa epäviehättävillekin mahdollisuuden ja tutustuu syvemmin?

No mutta sehän menee niin, että naisten pitää antaa mahdollisuus myös epäviehättäville miehille, koska he voivat olla hyviä tyyppejä ja kun se paljastuu, niin ulkonäöllä ei enää ole merkitystä. Miesten ei tarvitse antaa mahdollisuutta epäviehättäville naisille, koska ylipaino kertoo, että nainen on siideriä lipittävä sohvaperuna ja ruman naisen kanssa ei seiso, vaikka hän olisi kuinka mukava ja kunnollinen. Etkö sinä tämän vertaa ole vielä palstamiesten sielunmaailmasta oppinut? ;-)

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Olen aika vakuuttunut, että siellä olisi ollut huonoja vaihtoehtoja. Jos ihminen ei tajua itse vanhenevansa, jossakin on ongelma.

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Tuo on omaa tulkintaasi. Koska et näitä miehiä koskaan edes suostunut tapaamaan niin et voi sanoa oliko tulkintasi oikea.