HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Tuo on omaa tulkintaasi. Koska et näitä miehiä koskaan edes suostunut tapaamaan niin et voi sanoa oliko tulkintasi oikea.

En suostu tapaamaan, koska olen hyvässä parisuhteessa, enkä kyllä muutenkaan hakisi miestä jostain netistä.

Mutta on selvä, että jos 39v hakee naista skaalalla 27-32 vai mikä tuo alkuperäinen esimerkki oli, hänen skaalansa ei ole laaja, ja sen sijoittuminen antaa vastenmielisen kuvan ihmisestä. Enkä haluaisi tutustua edes kaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Tuo on omaa tulkintaasi. Koska et näitä miehiä koskaan edes suostunut tapaamaan niin et voi sanoa oliko tulkintasi oikea.

En suostu tapaamaan, koska olen hyvässä parisuhteessa, enkä kyllä muutenkaan hakisi miestä jostain netistä.

Mutta on selvä, että jos 39v hakee naista skaalalla 27-32 vai mikä tuo alkuperäinen esimerkki oli, hänen skaalansa ei ole laaja, ja sen sijoittuminen antaa vastenmielisen kuvan ihmisestä. Enkä haluaisi tutustua edes kaverina.

Tottakai se on sinulle selvää, koska asia perustuu pelkästään omiin ennakkoluuloihisi :)

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Amerikkalaiset pyrkivät noudattamaan tätä myös pariutuessaan ulkolaisten kanssa. Jenkkimiehet ovat yksi suurin ryhmä ulkolaisia puolisoita Suomessa ja löytyvät usein vastaavasti, koulutetulla suomalaisnaisella, koulutettu amerikkalaismies jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Amerikkalaiset pyrkivät noudattamaan tätä myös pariutuessaan ulkolaisten kanssa. Jenkkimiehet ovat yksi suurin ryhmä ulkolaisia puolisoita Suomessa ja löytyvät usein vastaavasti, koulutetulla suomalaisnaisella, koulutettu amerikkalaismies jne.

Ulkolaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Ei ole kyse mistään ennakkoluuloista, jos paljon vanhempi kumppani ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

Ilman muuta koen olevani onnekas. Erosin ensimmäisestä avioliitostani 36-vuotiaana kun silloinen vaimoni lopulta kallistuikin sille kannalle ettei halua lapsia ja uutta kumppania aloin aktiivisesti etsiskellä pari vuotta myöhemmin. En siis tarkalleen ottaen ollut nelikymppinen vaan 39-vuotias kun nykyiseen vaimooni tutustuin, lapsi toki syntyi pari vuotta myöhemmin.

Todennäköisyyksiin en osaa sen tarkemmin ottaa kantaa kuin että reilun vuoden aikana treffeille asti päädyin kahdeksan naisen kanssa, jotka olivat kolmen kympin alkupuolella tai vähän alle. Neljä löytyi nettideiteistä, yksi ystävien kautta, yksi töiden kautta ja pari sattumalta (kirjastosta ja yökerhosta). Onko tuo sitten paljon tai vähän, en osaa sanoa, varsinkin kun olen suurimman osan aikuisiästäni ollut parisuhteessa. Ihan toivottomalta ei kuitenkaan tuntunut.

Lähinnä pointtini oli kuitenki se, että ei se että mies etsii nuorempaa kumppania automaattisesti tarkoita että tämä olisi joku todellisuudesta vieraantunut Peter Pan tai limainen setämies vaan syy voi olla lapsihaaveissakin.  Toki iän karttuessa voi lapsihaaveidenkin realistisuuden tietysti kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Onko lähdettä?

Kuinka paljon on yli 40v, saati 45v miehiä jotka vielä haluavat esikoisen? Tuollainen tilastohan ei kerro yksinään mitään siitä onko peli käytännössä menetetty vai ei, yhtä hyvin voi olla kyse siitä että kovin harvaa koko peli enää syystä tai toisesta tuossa vaiheessa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

Ilman muuta koen olevani onnekas. Erosin ensimmäisestä avioliitostani 36-vuotiaana kun silloinen vaimoni lopulta kallistuikin sille kannalle ettei halua lapsia ja uutta kumppania aloin aktiivisesti etsiskellä pari vuotta myöhemmin. En siis tarkalleen ottaen ollut nelikymppinen vaan 39-vuotias kun nykyiseen vaimooni tutustuin, lapsi toki syntyi pari vuotta myöhemmin.

Todennäköisyyksiin en osaa sen tarkemmin ottaa kantaa kuin että reilun vuoden aikana treffeille asti päädyin kahdeksan naisen kanssa, jotka olivat kolmen kympin alkupuolella tai vähän alle. Neljä löytyi nettideiteistä, yksi ystävien kautta, yksi töiden kautta ja pari sattumalta (kirjastosta ja yökerhosta). Onko tuo sitten paljon tai vähän, en osaa sanoa, varsinkin kun olen suurimman osan aikuisiästäni ollut parisuhteessa. Ihan toivottomalta ei kuitenkaan tuntunut.

Lähinnä pointtini oli kuitenki se, että ei se että mies etsii nuorempaa kumppania automaattisesti tarkoita että tämä olisi joku todellisuudesta vieraantunut Peter Pan tai limainen setämies vaan syy voi olla lapsihaaveissakin.  Toki iän karttuessa voi lapsihaaveidenkin realistisuuden tietysti kyseenalaistaa.

Aaa, olit siis alun alkaenkin ihan eri tilanteessa kuin tyypillinen palstamies (etsii ensimmäistä elämänkumppaniaan vasta yli 30-vuotiaana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Onko lähdettä?

Kuinka paljon on yli 40v, saati 45v miehiä jotka vielä haluavat esikoisen? Tuollainen tilastohan ei kerro yksinään mitään siitä onko peli käytännössä menetetty vai ei, yhtä hyvin voi olla kyse siitä että kovin harvaa koko peli enää syystä tai toisesta tuossa vaiheessa kiinnostaa.

Oma mieheni oli 43 -vuotias kun tuli isäksi. Hänen saman ikäisissä kavereissaan moni on tehnyt vastaavat, viimeisin sai juuri vauvan 45 -vuotiaana. Syy varttuneeseen ikään on ollut siinä, että ei ole ollut erityistä syytä pitää kiirettä. Kaikki ovat terveitä, koulutettuja ja varakkaita ja odotettavissa olevaa elinikä vielä ainakin 50 vuotta jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Esikoisen hankkiminen niin, että ensin löytää elämänsä ensimmäisen parisuhteen nettideittailun avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Onko lähdettä?

Kuinka paljon on yli 40v, saati 45v miehiä jotka vielä haluavat esikoisen? Tuollainen tilastohan ei kerro yksinään mitään siitä onko peli käytännössä menetetty vai ei, yhtä hyvin voi olla kyse siitä että kovin harvaa koko peli enää syystä tai toisesta tuossa vaiheessa kiinnostaa.

Hesarin kuukausiliitteessä on pitkä juttu aiheesta viime kesänä. Yhä useampi mies jää nykyään tahtomattaan lapsettomaksi. Nyt lapsettomaksi jää miehistä 30 % (kaikki miehet tilastossa), mutta kehitys on jatkumassa samansuuntaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Tämä on liian vanha tilasto kuvaamaan nykytilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Tämä on liian vanha tilasto kuvaamaan nykytilannetta.

Jos väität että tilanne on radikaalisti kuudessa  vuodessa muuttunut niin se vaatii kyllä vähän perusteluitakin eikä pelkkää käsien heiluttelua.

Ensimmäisessä kuvaajassa on dataa neljännesvuosisadan ajalta ja vaikka lapsettomuuden trendi on kasvava niin se on sitä sekä 35v että 49v ikäryhmissä, joten tuon perusteella edelleenkin yllättävän moni nelikymppinen vielä sen esikoisensa saa.