Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.
Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.
Oma kokemukseni oli ennemminkin, että kielenkäyttö oli samanlaista, mutta sanasto eri (oma tankeroenkkuni vs. hän valitsi aina sanakirjan monimutkaisimman sanan ihan vaikka yksinkertainenkin vastine olisi ollut tarjolla).
Tuo voi olla puhdasta snobbailua tai sitten hän ihan oikeasti on tottunut käyttämään sivistyssanoja. Ei hän ainakaan kovin huomaavainen ollut, koska tiesi että sinä et pelaa äidinkielelläsi niin varmaankaan sanavarastosi ei ole ihan samalla tasolla.
Itse tykkään käyttää monipuolista kieltä, mutta osaan huomioida myös seurani ja lukea tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin. Mies on melko tyhmä, jos luulee, että nainen haluaa itseään vanhemman miehen, vaikka tämä kykenisikin saamaan lapsia. Ei halua, yhtään sen enempää, kuin mies vanhan naisen.
Toki julkkiksista löytyy esimerkkejä, mutta vain idiootti nainen luulee saavansa nuoren miehen siksi, että Madonnakin saa, ja sama koskee myös miehiä. Mies, joka joutuu etsimään kumppania jostain nettipalveluista, ei voi saada itseään selvästi nuorempaa kumppania.
En minä ainakaan mitään kuvittele, on vaan sattunut käymään niin että nuoremmat naiset ovat minut valinneet. Eivät hekään ole tietoisesti vanhempaa halunneet, mutta kun ihastus syntyy niin rajat venyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjkhjkghk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.Entäs korkeakoulutettu, joka dissaa koulutusta? Itse olen DI (ja tekuinssi ja sähköarska, lukiokin takana) enkä pidä tuota suoritusta kovinkaan kummoisena. Sen myötä suorastaan huvitun noista "akateemisista* naista jotka keulii sillä keskinkertaisella maisteriskoulutuksellaan, aivan kuin se olisi suuri meriitti nykyään. Jollekin ehkä, minulle pakollinen paha joka nyt vaan oli hoidettava pois alta. Se todellinen osaaminen sitten hankittiinkin ihan muilla metodeilla kuin kirjoja lukien tai labraharkkoja nysväten.
(Täydellinen off-topic)Vaikka kerrot olevasi DI sinulle ei ole kehittynyt DI n ammatti-identideettiä kuten niille, jotka on edenneet suoraan lukiosta korkeakouluun. Identiteettisi on sähköarskan. Luuletko tosiaan että olisit tuossa tilanteessa mikäli opintopolustasi lukio puuttuisi? Esim. AMK tasolla näkyy selkeästi ero esim matematiikan ja fysiikan alueella lukion ja pelkän amiksen käyneiden välillä. Amis voi kovalla työllä niistä selviytyä, mutta ei se eteneminen sitä polkua pitkin helpolla tule.
Olen eri, mutta eiköhän ammatti-identiteetti kehity ammatin harjoittamisen kautta, eikä sen mukaan että mitä polkua on koulunsa käynyt aikoinaan. Tämä kai teissä hehkuttajissa mättää, te jotenkin glorifioitte sitä teidän koulunkäyntiänne ja opiskeluanne, vaikka se on vain se polku jolla päästään lopputulokseen. Onko se koulutus tuonut teille sitä ammattia missä olette hyviä ja saatte oikeasti jotain hyodyllistä aikaan tässä yhteiskunnassa? Siinä se arvo vasta realisoituu, ei niissä tenteissä joissa olette istuneet vuosia sitten.
Siinäpä se pähkinänkuoressa.
Missä kuplassa elää, jos ei tajua että nykyisin päästäkseen edes luomaan sitä työuraa pitää olla koulutusta? Ei nykyään pääsee töihin ilman koulutusta, joskus edettiin juoksupojasta pääjohtajaksi ilman kouluja, mutta ne ajat ovat kaukana takanapäin.
Jos ei riitä kyvyt edes opiskeluun, mistä ne revitään sinne työelämään?
Ja sille joka kertoi että eläminen maksaa vaikka koulutus on ilmainen, niin luuleeko hän että muut ovat eläneet opiskeluajan ilmaiseksi?
Toki koulutusta tarvitaan, mutta ei aina korkeakolutusta. Vai oletko niitä ihmisiä, joille kaikki duunaritason työläiset ovat näkymättömiä? Kuvittelet, että kaikki vain istuvat toimistoissaan nimet ovissa ja yhteiskunta pyörii sillä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
gdfdsgdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gfdfsdgsdfgsfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.Huhhuh, taidatte tosiaan olla ihan autuaan sokeita omalle ylimielisyydellenne? Ihan oikeasti, kuka päästelee tuollaisia suustaan? :D Että ihan sokeisiin voidaan verrata ihmisiä, jotka eivät ole yliopistoa käyneet. Ei hyvää päivää. Sinun on pakko olla trolli.
Entäs minä, joka opiskelin yliopistossa 8 vuotta, mutta lopulta jätin kesken, koska en vain saanut itseäni innostumaan esimerkiksi juurikin noista kirjallisuuden klassikoista. Ne olivat tylsiä. Kuulkaa kaikki, jotka ette ole yliopistossa olleet. Siellä voi olla ÄÄRIMMÄISEN TYLSÄÄ. Jos menette sinne, valitkaa alanne tarkkaan. Ja ennen kaikkea, älkää kuvitelko, että siellä olisi jotenkin ihmeellistä. Se on vain koulua koulun perään, fokus toki keskitetään tiettyyn alaan yleistiedon sijaan. Jos satut rakastamaan sitä alaa, varmasti nautit. Muuten et. Opetetaan myös tieteellistä ajattelutapaa ja kirjoittamista, joka toki kuuluu asiaan jos aiot tieteellistä ammattia harjoittaa. Muuten kaikki on itsestäsi kiinni. Oletko kiinnostunut maailmasta muutenkin kuin omista asioistasi? Tieto on kaikkien saatavilla, jos vain haluaa ja vaivautuu. Jos pidät kirjoista, voit lukea niitä mielin määrin koulutuksesta riippumatta ja niin edelleen.
Ja jos päätät lähteä akateemiselle uralle, älä anna sen nousta päähäsi, koska sille ei ole mitään perustetta. Jos hoidat työsi hyvin tai jopa luot jotain mullistavaa, siitä voit olla ylpeä kuten me kaikki muutkin.No minä olen akateemisella uralla. Jos kiinnostaa tietää ja ymmärtää, ihminen lähes aina kouluttautuu, Suomessa se ei enää ole edes rahasta kiinni.
Lopettaminen 8 vuoden jälkeen kesken siksi että on "tylsää", on pelkästään lapsellista ja lyhytnäköistä. Jos on noin paljon satsannut, hoitaa edes loppuun asti ja ottaa hyödyt. Jos ala on valittu väärin, normijärjellä asia selviää nopeammin kuin 8 vuodessa, vaihtaa kiinnostavampaan.
Nämä keskustelut vahvistavat näkemystä, että erilainen koulutustausta on rasite suhteessa, puhutaan ihan eri kieltä.
Kieltämättä olen jälkikäteen hieman harmitellut sitä, etten ottanut edes kandin tutkintoa ulos ennen lopettamista. Tai olisin voinut vaihtaa pääainetta kuten jotkut kurssikaverista tekivät. Nautiskelin lähinnä opiskeluelämän sosiaalisista aspekteista ja ajelehdin. Ihan vain saamattomuutta. Toki sitä nuorena onkin typerämpi ja lapsellisempi, se lienee luonnollista etenkin poikien kohdalla.
Mielestäni keskustelemme kyllä ihan sujuvasti, ellei lasketa tuomitsevaa ja alentavaa asennettasi.
Kuullostaa tyypilliseltä ei akateemisen perheen lähtökohdista ponnistelevan ensimmäisen polven yliopisto-opiskelijan puuhalta. Muilla akateemiset vanhemmat luosasivat käytännönläheisesti valmiiksi, proletaustaiset ajelehti. Mullakin meni aikansa, mutta nyt on kaksi maisterin tutkintoa plakkarissa.
Osuit oikeaan, hyvin päätelty :) Vanhempani ovat sukupolvea, joka muutti maalta kaupunkiin luomaan omaa elämäänsä. Ei ole siis lapsesta asti koulutettu ja ohjattu akateemiseen suppiloon. Toki olivat ylpeitä kun pääsin sisään.
Vierailija kirjoitti:
gfdfdfsgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeä tuosta "akateemikosta". Kvg.
Mutta hyvä esimerkki, miten yleissivistys ei kerry vaan itsekseen asioiden ihmettelystä, tarvitaan koulutusta. Muuten se sivistys on vähän kun rakentaisi taloa vailla perustuksia, ei tule toimivaa vaikka sinänsä mukana olisi ihan ehjiä tiiliä ja ikkunoita.
Sivistyssanakirjan mukaan:
Synonyymit: akateemikko
akateemikko
opettaja, tiedekunnan jäsen, kasvattaja.
Toki kaikki kouluttautuneet eivät kuulu esimerkiksi tiedekuntaan, mutta voin lopettaa termin käyttämisen jos se kovasti kaihertaa. Laiskuuttani tempaisin jostain tuollaisen kattotermin tätä keskustelua varten.
Ei pelkästä ihmettelystä tietenkään, pitää myös ottaa selvää ihmetyksen aiheista. En tosin ymmärrä miksi sama tietokirja tai muu lähde antaisi eri tietoja riippuen siitä, onko se luettu luentosalissa vai kirjastossa tai vaikkapa netissä. Tietoa on nykyään tarjolla kenelle tahansa, se ei enää ole vain etuoikeutettujen huvia.
Yliopistossa opetetaan myös lähdekritiikkiä, jota sinulla ei selvästikään ole.
Akateemikko on Suomessa arvonimi, jonka tasavallan presidentti myöntää erityisen ansioituneille tieteen- ja taiteenharjoittajille. Vuosina 1947–1969 niin sanotussa vanhassa Suomen Akatemiassa oli kaksitoista akateemikon virkaa (neljä luonnontieteellistä, kolme hengentieteellistä, kolme taiteellista, kaksi vaihtuvaa), joiden haltijat velvoitettiin harjoittamaan ja edistämään omaa tieteellistä tai taiteellista alaansa. Vaikka Suomen Akatemia silloisessa muodossaan lakkautettiin vuoden 1970 alussa, saivat silloiset akateemikot pitää virkansa ja palkkaetunsa vanhan lain mukaiseen 70 vuoden eroamisikään saakka.[1] Vuodesta 1972 akateemikko on ollut valtiollinen arvonimi.
Niin, nuo samat hakutulokset minullekin tulivat ensimmäisinä mutta sivistyssanakirjan tulos oli niiden jälkeen. Pidän sitä kohtuullisen luotettavana lähteenä. Uskoisin, että ilman loppututkintojakin useimmat ovat osaneet päätellä, etten ole olettanut teidän kaikkien olevan presidentin nimittämiä ansioituneita harjoittajia. Teistä ei kyllä aina tiedä, kun näköjään jäätte jumiin näihin titteleihinne sekä keskustelussa että sen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
gdfgdfgsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötähäpeä tuosta "akateemikosta". Kvg.Mutta hyvä esimerkki, miten yleissivistys ei kerry vaan itsekseen asioiden ihmettelystä, tarvitaan koulutusta. Muuten se sivistys on vähän kun rakentaisi taloa vailla perustuksia, ei tule toimivaa vaikka sinänsä mukana olisi ihan ehjiä tiiliä ja ikkunoita.
Toi ettei erota mikä on akateeminen ja akateemikko on aika hyvä esimerkki, kouluttamaton laukoo juuri tuollaisia sammakoita ja sitten ihmettelee, miksi ei ole kovin kiinnostava keskustelukumppani. Tuollainen saa kuulijan nolostumaan sanojan puolesta.
Vähän kun joku tosissaan sanoisi että kyllä 2 + 2 =5, miten siitä jatketaan luontevasti keskustelua? "Öö, voi kai se noinkin olla (jossakin toisessa todellisuudessa)", vai miten jatkaa luontevasti?Shh, älä nolaa itseäsi enempää. Jos olet opettaja, tiedekunnan jäsen, tai kasvattaja niin olet akateemikko. Tietenkään kaikki koulutetut eivät ole ja korkeakoulutusta saa muuallakin kuin yliopistossa, mutta kovin vähissä ovat argumentit, jos pitää takertua tuollaiseen.
Tuohon toiseen asiaan sanoisin että hienoa, ihan kivasti pääsit jo keskustelun alkuun tuossa. Vähän vielä harjoittelua kaipaa kyllä. Ehkä lähtisin ensin pyytämään väitteen esittäjältä lisää taustoitusta väitteelleen ja selvittäisin hänen määritteensä. Puhutaanko kenties kvanttimatematiikasta tai ehkäpä kyseessä on vain kokeellinen ajatusleikki, jossa pyritään venyttämään käsitteiden rajoja.Ai olen jo akateemikkokin? *huutonaurua*. Ja turha yrittää käyttää sivistyssanoja, puutaheinää on puutaheinää vaikka sen sanoisi miten hienoja sivistyssanoja käyttäen. Tietämättömyys ihan peruskäsitteiden merkityksestä ei ole mitään käsitteiden rajojen venytystä, vaan silkkaa noloa tietämättömyyttä.
Tuo on se ongelma keskustellessa kouluttamattoman kanssa, hän ei ymmärrä eikä tiedä sellaista joka kaikille akateemisille on itsestäänselvyys. Lopputulema on kuin keskustelu 10- vuotiaan kanssa, hän voi olla ikäisekseen oikein fiksukin, mutta puhutaan niin eri tasoilta, ettei synny oikeaa tasaveroista keskustelua.
Toki parisuhde on muutakin kun keskustelua, mutta erilainen koulutustausta on silti rasite suhteessa. Kun pitää rajata pois ne vähiten todennäköiset sopivat puolisot kun kaikkiin ei millään voi aika riittää tutustua, saman koulutustason suosiminen on varsin järkevää.
Jos sinä et tiedä edes mikä itse olet tai mitä kaikkea sana "akateemikko" merkitsee, se on sinun ongelmasi. Vaikea tosiaan saada tuollaisen tolvanan kanssa tasaveroista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
tyterterwt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Tarkoitatko siis, että kannattaa valita elitistinen mies, joka ei pidä naista lähtökohtaisesti tasa-arvoisena kumppanina, vaan vasta tietyn koulutuksen jälkeen? Neuvoisin kylläkin naisia juoksemaan ja kovaa sellaisen luota.
Minä näen naisen tasa-arvoisena kumppanina, ystävänä ja kumppanina koulutuksesta riippumatta. Ai niin, se rakastettu pitää vielä lisätä listaan, mutta teille "älypäille" ei ilmeisesti ole siitä edes kyse, vaan lähinnä taloudellisesta liittoumasta ja statuksesta.
Koulutettu mies haluaa todennäköisesti myös keskustella oman kumppaninsa kanssa ja liikkua sellaisessa seurassa ettei tarvitse oman kumppanin juttuja hävetä ainakaan typeryyden perusteella. Keskustelukumppanuudessa ei ole mitää talouden tai statuksen kanssa tekemistä ellet ole huomannut.
Eipä ole vielä ketään tarvinnut hävetä. Toisen häpeäminen kertoo aika paljon myös itsestäsi. Mitä oikeastaan häpeät silloin? Kerro toki omista kokemuksistasi naisen kanssa, jota sai hävetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
rwererwe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Taas palataan siihen alkuruutuun ja jankutetaan, että koulutustaso on tärkein kumppanuuden mittari ja muuten ei voi mitenkään ymmärtää toista. Plääh, vaihda jo levyä.
Tiedätkö mitä, minusta alkaa vaikuttaa ihan siltä, että te koulutuksella ratsastavat olette niitä fyysisesti vähemmän viehättäviä ja käytökseltänne ja karismaltanne hiirulaismaisen harmaita ihmisiä, jotka eivät parisuhdemarkkinoilla kelpaa kuin toisilleen ja siksi teidän on pakko ripustaa koko minuutenne siihen koulutukseen ja sen tuomaan autuuteen. Toki teidän joukossanne on väistämättä isolla prosentilla aspergereita ja muita vastaavia, jotka eivät oikein edes hahmota että mitä se rakkauselämä tunnetasolla on. Mutta hyvä että teillä on toisenne.
Kerro toki minulle akateemiselle millainen se on ihanteesi mukainen rakkauselämäsi. Mitä te tekisitte yhdessä puolisonne kanssa?
Mitä sinä sillä tiedolla teet? Meillä on eri käsitykset ja niitä on loppujen lopuksi varmaan aika paljonkin monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
qrewrweqrweqr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
wrwerewqw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.
Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.
En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".
Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.
Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.
Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?
t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja
P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.
Ahaa, eli kuulut juuri siihen pieneen joukkoon, jolla raja on venyvä verrattuna yleiseen pettämiskäsitykseen.
Ihan hyvä kysymys kyllä sinänsä. Miksi niin harva pystyy avoimeen suhteeseen? Mustasukkaisuus? Epävarmuus? Luulen, että taustalla on aina näitä jonkin verran ja lisäksi tietysti evolutiivinen taustamme, joka tekee sen että haluamme varmistaa, että mahdolliset jälkeläisemme ovat tosiaan omiamme ja omat geenimme pääsevät eteenpäin. Enimmäkseen varmaankin kuitenkin koen tunnetasolla, että kun olen rakastunut naiseen ja hän toivottavasti minuun, niin meidän välisemme seksi on osa sitä rakkautta, se jotenkin menettää arvoaan jos näin intiimi asia jaetaan samaan aikaan jonkun vieraan kanssa. Asia on eri, jos ei ole kyse rakkaussuhteesta jossa ei ole uskollisuuden odotuksia.
Oikeastaan ei mielestäni ole merkitystä, mitkä ne syyt taustalla ovat. Ihminen kokee asiat yleensä tunnepohjalta vaikka ei sitä haluaisi myöntääkään ja tällöin jos kumppani ei ole valmis avoimeen järjestelyyn, ei sitä saa hänelle järjellä perusteltua. Molempien pitää olla samasta puusta, jotta sellainen onnistuu ja silloinkin väitän, että aika moneen avoimeen järjestelyyn tulee tunnesolmuja jossain vaiheessa.
Miten päädyit tuollaiseen käsitykseen minusta ja ajatusmaailmastani? Koska pyysin sinua/lukijaa pohtimaan tiettyä kysymystä, oletit välittömästi, että se ilmaisee samalla minun mielipiteeni kyseisestä asiasta? Jos luit ketjua pitemmälle, niin tiedätkin jo, että minun mielestäni parisuhteeseen ja elämänkumppaniin liittyy tietty ainutlaatuisuus; hän on se ainoa ihminen, jonka kanssa haluan jakaa seksin ja hellyyden. Minusta oli erittäin tärkeää ja mielenkiintoista kuulla miesystäväni käsitys siitä, mikä on pettämistä, mutta myös pohtia asiaa puhtaan filosofisesti.
Vedin siis väärän johtopäätöksen, myönnän virheeni. Minua varmaankin hämäsi voimakas kiinnostuksesi uskollisuuden filosofiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
dfgdfsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
wrwerewqw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.
Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.
En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".
Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.
Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.
Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?
t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja
P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.
Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen.
Taipuu toki. Koko lailla tuolla tavalla ilmaisin omankin näkemykseni siinä keskustelussa, jota miesystäväni kanssa kävin. Käytin nimenomaan tuota ainutlaatuisuus-näkökulmaa. Mutta ilman että olisimme käyneet sitä keskustelua (johon sisältyi paljon muutakin uskottomuuteen liittyvää) hän ei tietäisi, että minä ajattelen noin, ja minä en tietäisi kuinka hän ajattelee.
Eikö miehesi tosiaan ymmärtänyt tuota asiaa itsestäänselvänä, kuten se yleensä ymmärretään? Te taidatte olla tässä suhteessa niin eri pohjalta toimivia, että teidän suhteessanne ne tuntien keskustelut pettämisestä varmaan ovatkin tarpeellisia. Minä kun luulin, että olette samasta puusta veistettyjä.
Äsken sinä tai joku muu veti johtopäätöksen, että minä kuulun avoimen suhteen kannattajiin, koska kysyin mitä pahaa pettämisessä itse asiassa on. Nyt sinä päättelet, että mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Sinun kanssasi olisi kyllä äärimmäisen vaikea keskustella mistään.
Ehkä olen vain epäluuloista sorttia. Jos pitkässä parisuhteessa kumppani yhtäkkiä haluaisi kovasti keskustella siitä, mikä oikeastaan on pettämistä ja miksi se loukkaa, tulisi vähän outo tunne, että mihin tässä ollaan menossa, mistä nyt tuulee :)
ttytry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
dfgdfsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
wrwerewqw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.
Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.
En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".
Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.
Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.
Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?
t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja
P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.
Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen.
Taipuu toki. Koko lailla tuolla tavalla ilmaisin omankin näkemykseni siinä keskustelussa, jota miesystäväni kanssa kävin. Käytin nimenomaan tuota ainutlaatuisuus-näkökulmaa. Mutta ilman että olisimme käyneet sitä keskustelua (johon sisältyi paljon muutakin uskottomuuteen liittyvää) hän ei tietäisi, että minä ajattelen noin, ja minä en tietäisi kuinka hän ajattelee.
Eikö miehesi tosiaan ymmärtänyt tuota asiaa itsestäänselvänä, kuten se yleensä ymmärretään? Te taidatte olla tässä suhteessa niin eri pohjalta toimivia, että teidän suhteessanne ne tuntien keskustelut pettämisestä varmaan ovatkin tarpeellisia. Minä kun luulin, että olette samasta puusta veistettyjä.
Äsken sinä tai joku muu veti johtopäätöksen, että minä kuulun avoimen suhteen kannattajiin, koska kysyin mitä pahaa pettämisessä itse asiassa on. Nyt sinä päättelet, että mieheni mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Sinun kanssasi olisi kyllä äärimmäisen vaikea keskustella mistään.
Ehkä olen vain epäluuloista sorttia. Jos pitkässä parisuhteessa kumppani yhtäkkiä haluaisi kovasti keskustella siitä, mikä oikeastaan on pettämistä ja miksi se loukkaa, tulisi vähän outo tunne, että mihin tässä ollaan menossa, mistä nyt tuulee :)
Hyvä kuitenkin, että tunnistat oman epäluuloisuutesi. Seuraavassa vaiheessa ehkä opettelet puhumaan puolisollesi tunteestasi sen sijaan, että pitäisit sitä sisälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisia vetää akateemiselle uralle tiedonhalu, joka voi ulottua myös arkeen siten, että he nauttivat monipuolisista keskusteluista sivistyneessä ja sivistyneesti käyttäytyvässä seurassa.
Lisäksi hyvin monet akateemiset ovat juuri niitä entisiä kiusattuja peruskoulun nörttipoikia ja kympin tyttöjä, joilla on jo valmiiksi huonoja kokemuksia niistä miespuolisista amikseen menneistä pojista (osalla toki myös tytöistä), jotka siellä yläasteella haukkuivat heitä hikareiksi, homoiksi, rumiksi lehmiksi ja ties miksi yrittäessään itse esiintyä koviksina ja koulun kingeinä nolaamalla muita.
Väitän kokemuksen perusteella, että ainakin osalla amisväestä tuo yläasteelta peräisin oleva käytös säilyy koko eliniän. Yliopistossa opiskelevan naisen ei tarvitse kuin mennä kesätöihin johonkin vähemmin akateemiseen työympäristöön, niin eiköhän sieltä samoista hommista joku about 50-vuotias elämässään hävinnyt puolijuoppo, iso ja tyly amisäijä, tässä vaikkapa "Reino", samanmielisine lakejoineen myös löydy, joka mahtailee, alistaa ja karjuu neidille ohjeita osoittakseen olevansa mies ja siten tätä ylempänä joka tavalla kommentoiden myös naisen tissejä ja muita avuja kaverinsa kanssa siinä muun sovinistisen käskytyksen ja tytöttelyn välissä. Tämä "Reino" sitten kavereineen tekee neidille erittäin selväksi, että he eivät väistä ketään eivätkä he kunnioita mitään minitissisiä itseään täynnä olevia yliopistopimuja, eivätkä muutoinkaan missään tapauksessa ikinä kuuntele naista, joten jos he haluavat vaikka rikkoa työpaikan oven tai ikkunan, niin se myös tehdään, eikä siinä mitään nuorta "tu*sua" ja mukamas yliopistoa käyvää pikkuista ja turhaa naisen sukuelintä, lopulta pelkkää typerää lesb*femakk*a pidä kuunnella eikä odottaa jotain "vanhaa läs*istä ämmää" avaimineen, jos kerran isojen miesten on mielestään heti päästävä kahville [true story].
Juuri näiden reinojen ja niiden yläasteen kingien käytöksestä valitettavasti ne mielikuvat amislaisista syntyvät heitä sivistyneempien mielissä ja myös istuvat siellä tiukassa, jolloin myös kaikki positiiviset kokemukset amiksista jäävät syntymättä, koska akateemiset välttävät entisten kiusaajiensa seuraa, ja nämä äänekkäät ja sikamaisesti käyttäytyvät reinot yhdistyvät akateemisten mielissä niin tiukasti siihen amikseen. Ja niitä reinoja ei voi välttää; heitä kun kuulee myös yliopiston ruokalassa, jossa raksaäijät käyvät porukalla syömässä, jolloin tissivitsit ja per*että koskevat lohkaisut lentävät keltaisissa työliiveissä olevasta miesporukasta sinne ruokailemaan tulleiden yliopistolaisten suuntaan. Tällaiseen reinouteen kun lisää vielä nykyisin valloillaan olevan rasismin, laa*aslaisen konservatiivisen sovinismin, MA-teorian ja akateemisten naisten halveksunnan, syntyy kombo, joka on monelle akateemiselle naiselle täysin mahdoton ja jopa kuolemaa pahempi vaihtoehto pariutumisen kannalta. Alatyylinen käytös yhdistyy kokemuksen perusteella niin tiivisti duunareihin, että heistä halutaan pysyä erossa. Myös akateemiset miehet karttavat alemmin koulutettuja naisia ja suosivat akateemisia: tilastojen valossa akateeminen nainen kelpuuttaa akateemista miestä useammin sen itseään alemmin koulutetun puolison, vaikka naiselle jonkun reino rasvanäpin käsiin joutuminen on paljon pahempaa pinttyneiden sukupuoliroolien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia vetää akateemiselle uralle tiedonhalu, joka voi ulottua myös arkeen siten, että he nauttivat monipuolisista keskusteluista sivistyneessä ja sivistyneesti käyttäytyvässä seurassa.
Lisäksi hyvin monet akateemiset ovat juuri niitä entisiä kiusattuja peruskoulun nörttipoikia ja kympin tyttöjä, joilla on jo valmiiksi huonoja kokemuksia niistä miespuolisista amikseen menneistä pojista (osalla toki myös tytöistä), jotka siellä yläasteella haukkuivat heitä hikareiksi, homoiksi, rumiksi lehmiksi ja ties miksi yrittäessään itse esiintyä koviksina ja koulun kingeinä nolaamalla muita.
Väitän kokemuksen perusteella, että ainakin osalla amisväestä tuo yläasteelta peräisin oleva käytös säilyy koko eliniän. Yliopistossa opiskelevan naisen ei tarvitse kuin mennä kesätöihin johonkin vähemmin akateemiseen työympäristöön, niin eiköhän sieltä samoista hommista joku about 50-vuotias elämässään hävinnyt puolijuoppo, iso ja tyly amisäijä, tässä vaikkapa "Reino", samanmielisine lakejoineen myös löydy, joka mahtailee, alistaa ja karjuu neidille ohjeita osoittakseen olevansa mies ja siten tätä ylempänä joka tavalla kommentoiden myös naisen tissejä ja muita avuja kaverinsa kanssa siinä muun sovinistisen käskytyksen ja tytöttelyn välissä. Tämä "Reino" sitten kavereineen tekee neidille erittäin selväksi, että he eivät väistä ketään eivätkä he kunnioita mitään minitissisiä itseään täynnä olevia yliopistopimuja, eivätkä muutoinkaan missään tapauksessa ikinä kuuntele naista, joten jos he haluavat vaikka rikkoa työpaikan oven tai ikkunan, niin se myös tehdään, eikä siinä mitään nuorta "tu*sua" ja mukamas yliopistoa käyvää pikkuista ja turhaa naisen sukuelintä, lopulta pelkkää typerää lesb*femakk*a pidä kuunnella eikä odottaa jotain "vanhaa läs*istä ämmää" avaimineen, jos kerran isojen miesten on mielestään heti päästävä kahville [true story].
Juuri näiden reinojen ja niiden yläasteen kingien käytöksestä valitettavasti ne mielikuvat amislaisista syntyvät heitä sivistyneempien mielissä ja myös istuvat siellä tiukassa, jolloin myös kaikki positiiviset kokemukset amiksista jäävät syntymättä, koska akateemiset välttävät entisten kiusaajiensa seuraa, ja nämä äänekkäät ja sikamaisesti käyttäytyvät reinot yhdistyvät akateemisten mielissä niin tiukasti siihen amikseen. Ja niitä reinoja ei voi välttää; heitä kun kuulee myös yliopiston ruokalassa, jossa raksaäijät käyvät porukalla syömässä, jolloin tissivitsit ja per*että koskevat lohkaisut lentävät keltaisissa työliiveissä olevasta miesporukasta sinne ruokailemaan tulleiden yliopistolaisten suuntaan. Tällaiseen reinouteen kun lisää vielä nykyisin valloillaan olevan rasismin, laa*aslaisen konservatiivisen sovinismin, MA-teorian ja akateemisten naisten halveksunnan, syntyy kombo, joka on monelle akateemiselle naiselle täysin mahdoton ja jopa kuolemaa pahempi vaihtoehto pariutumisen kannalta. Alatyylinen käytös yhdistyy kokemuksen perusteella niin tiivisti duunareihin, että heistä halutaan pysyä erossa. Myös akateemiset miehet karttavat alemmin koulutettuja naisia ja suosivat akateemisia: tilastojen valossa akateeminen nainen kelpuuttaa akateemista miestä useammin sen itseään alemmin koulutetun puolison, vaikka naiselle jonkun reino rasvanäpin käsiin joutuminen on paljon pahempaa pinttyneiden sukupuoliroolien vuoksi.
Nämä moniongelmaiset tyypit myös vaientavat naiset aina, kun se on mahdollista, joten annapa näiden luomakunnan kruunujen olla yksinään pahoinvointinsa kanssa, sivuuta sinä heidät ja keskity siihen missä olet itse hyvä.
t: tyttö, jolta amikseen menneet pojat vetivät housut alas yläasteella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia vetää akateemiselle uralle tiedonhalu, joka voi ulottua myös arkeen siten, että he nauttivat monipuolisista keskusteluista sivistyneessä ja sivistyneesti käyttäytyvässä seurassa.
Lisäksi hyvin monet akateemiset ovat juuri niitä entisiä kiusattuja peruskoulun nörttipoikia ja kympin tyttöjä, joilla on jo valmiiksi huonoja kokemuksia niistä miespuolisista amikseen menneistä pojista (osalla toki myös tytöistä), jotka siellä yläasteella haukkuivat heitä hikareiksi, homoiksi, rumiksi lehmiksi ja ties miksi yrittäessään itse esiintyä koviksina ja koulun kingeinä nolaamalla muita.
Väitän kokemuksen perusteella, että ainakin osalla amisväestä tuo yläasteelta peräisin oleva käytös säilyy koko eliniän. Yliopistossa opiskelevan naisen ei tarvitse kuin mennä kesätöihin johonkin vähemmin akateemiseen työympäristöön, niin eiköhän sieltä samoista hommista joku about 50-vuotias elämässään hävinnyt puolijuoppo, iso ja tyly amisäijä, tässä vaikkapa "Reino", samanmielisine lakejoineen myös löydy, joka mahtailee, alistaa ja karjuu neidille ohjeita osoittakseen olevansa mies ja siten tätä ylempänä joka tavalla kommentoiden myös naisen tissejä ja muita avuja kaverinsa kanssa siinä muun sovinistisen käskytyksen ja tytöttelyn välissä. Tämä "Reino" sitten kavereineen tekee neidille erittäin selväksi, että he eivät väistä ketään eivätkä he kunnioita mitään minitissisiä itseään täynnä olevia yliopistopimuja, eivätkä muutoinkaan missään tapauksessa ikinä kuuntele naista, joten jos he haluavat vaikka rikkoa työpaikan oven tai ikkunan, niin se myös tehdään, eikä siinä mitään nuorta "tu*sua" ja mukamas yliopistoa käyvää pikkuista ja turhaa naisen sukuelintä, lopulta pelkkää typerää lesb*femakk*a pidä kuunnella eikä odottaa jotain "vanhaa läs*istä ämmää" avaimineen, jos kerran isojen miesten on mielestään heti päästävä kahville [true story].
Juuri näiden reinojen ja niiden yläasteen kingien käytöksestä valitettavasti ne mielikuvat amislaisista syntyvät heitä sivistyneempien mielissä ja myös istuvat siellä tiukassa, jolloin myös kaikki positiiviset kokemukset amiksista jäävät syntymättä, koska akateemiset välttävät entisten kiusaajiensa seuraa, ja nämä äänekkäät ja sikamaisesti käyttäytyvät reinot yhdistyvät akateemisten mielissä niin tiukasti siihen amikseen. Ja niitä reinoja ei voi välttää; heitä kun kuulee myös yliopiston ruokalassa, jossa raksaäijät käyvät porukalla syömässä, jolloin tissivitsit ja per*että koskevat lohkaisut lentävät keltaisissa työliiveissä olevasta miesporukasta sinne ruokailemaan tulleiden yliopistolaisten suuntaan. Tällaiseen reinouteen kun lisää vielä nykyisin valloillaan olevan rasismin, laa*aslaisen konservatiivisen sovinismin, MA-teorian ja akateemisten naisten halveksunnan, syntyy kombo, joka on monelle akateemiselle naiselle täysin mahdoton ja jopa kuolemaa pahempi vaihtoehto pariutumisen kannalta. Alatyylinen käytös yhdistyy kokemuksen perusteella niin tiivisti duunareihin, että heistä halutaan pysyä erossa. Myös akateemiset miehet karttavat alemmin koulutettuja naisia ja suosivat akateemisia: tilastojen valossa akateeminen nainen kelpuuttaa akateemista miestä useammin sen itseään alemmin koulutetun puolison, vaikka naiselle jonkun reino rasvanäpin käsiin joutuminen on paljon pahempaa pinttyneiden sukupuoliroolien vuoksi.
Nämä moniongelmaiset tyypit myös vaientavat naiset aina, kun se on mahdollista, joten annapa näiden luomakunnan kruunujen olla yksinään pahoinvointinsa kanssa, sivuuta sinä heidät ja keskity siihen missä olet itse hyvä.
t: tyttö, jolta amikseen menneet pojat vetivät housut alas yläasteella
Ja yliopistossa minua ahdisteltiin seksuaalisesti ihan "sivistyneessä" seurassa... Ei mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Aiemmin ketjussa puhuttiin yliopistojen raiskauskulttuurista (ulkomailla) ja Suomesta esimerkkinä oikeustieteellisen seksistinen kulttuuri. Eli ei mitään todenperäisyyttä sillä, että amikset olisivat yhtään sen pervompia. Joka paikasta löytyy samat mätämunat ja sitten ne hyvät tyypit.
hfghhgf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjghghjghj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsdgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.
Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?
No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.
No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.
Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.
Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.
Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.
Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.
Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.
Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.
Minusta tämä ketju todistaa monta syytä sille, miksi akateemisen naisen kannattaa pysyä akateemisessa seurassa.
Yksi on tuo tässäkin ketjussa esiin nouseva koulutuksen halveksunta. Ei omaa koulutustaan väheksyvän kanssa halua olla pitkässä parisuhteessa.
Toinen on se, että amismiehet näyttävät tämän ketjun perusteella arvostavan lähinnä rahaa ja statusta, eivätkä millään ymmärrä, että koulutukseen liittyy ihan muita arvoja. Tohtoriksi väittely on akateemiselle arvo, vaikka sillä ei koskaan tienaisi euroakaan, ja se olisi alalta, joka ei nostaisi kenenkään statusta. Mutta jos raha on menestyksen mittari, silloin et sovi parisuhteeseen minun kaltaiseni ihmisen kanssa.
Yksi tuo myös tuo, ettei ymmärretä erilaisten yhteiskuntaluokkien olemassaoloa, vaan sotketaan sekin asia rahaan. Raha ei erottele suomalaisia yhteiskuntaluokkia juuri lainkaan, koska meillä duunari voi tienata paremmin kuin professori. Silti ne luokat ovat, ja ne ovat helposti havaittavissa. Kielenkäytöstä, pukeutumisesta, ajanviettotavoista, arvoista jne. Ja yksinkertaisesti se parisuhde on helpompaa, kun ponnistetaan samasta taustasta.
fgdfggdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.
Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.
Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.
Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
fgdfggdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.
Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.
Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.
Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.
Ja tähän vielä, kun puhuttiin, että amerikkalainen koulutettu mies haluaa hoikan puolison. Amerikassa paino on jakautunut aika äärimmäisellä tavalla eri yhteiskuntaluokissa. Koulutettu ylemmän keskiluokan nainen on useimmiten hoikka, aika usein jopa äärimmäisen laiha. Terveystietoisuus on kovaa, syödään vain luomua ja raakaruokaa, ja perheenäiti käy viideltä salilla joka aamu.
Ja alemmissa sosiaaliluokissa syödään roskaruokaa, nuori ihminen voi toki olla normaalipainoinen, mutta aika pian aika moni on hyvinkin lihava.
Joten Usassa hoikkuus on hyvin vahvasti myös yhteiskuntaluokan indikaattori, siksi mitä korkeampi koulutus miehellä on, sitä tärkeämpi asia hänelle hoikkuus on. Koska naiset, jotka ovat älyllisesti ja sosiaalisesti samalla tasolla hänen kanssaan, ovat silloin hoikempia.
Vierailija kirjoitti:
hfghhgf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjghghjghj kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsdgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.
Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?
No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.
No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.
Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.
Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.
Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.
Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.
Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.
Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.
Niin ja tässähän on juuri valtava ketju loukkaantumista täynnä, kun ei alemmin koulutettu kelpaa. Vain mies saa ilmeisesti toivoa mitään, ei nainen.
Pikemminkin *naisten* ansa on kuvitelma siitä, että lasten hankkimisen voi jättää myöhemmäksi. Harvemmat miehet enää haluavatkaan lapsia siinä vaiheessa kun 40 alkaa lähestyä. Jos koskaan. Mutta jos tarve tulee niin se on heille edelleen mahdollista.