HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Itse soitan pianoa, seuraan politiikkaa, puhun sujuvasti useita kieliä ja oon kalunnut niin dostojevskit kun tolstoitkin. Joo, alkuperäiskielellä :D En ymmärrä miksi nämä olisi sen parempia harrastuksia kuin jääkiekko vaikka.

Terveisin KYLLÄ, mielenterveys/aivovamma syistä sairaseläkkeellä oleva nuori naisihminen jota ottaa päähän hypetys korkeakulttuurista jonain ylemmän tuloluokan tai eliitin harrastuksena. Haluutteko miehen jota voitte ulkoiluttaa ja kiillottaa oman itsenne jatkeena, täysin samanlaisena? Ehkä mulla on liikaa vapaa-aikaa, ehkä olen vaan liian nuori idealisti. Ja joo, se mieskin löytyy. Koen olevani ihan onnellinen ja älykäs, vaikken tienaa miljoonia. Mutta olen teidän silmissä vähä-älyinen koska ei ole mulla mitään pilipalitutkintoja. Millaisia arvoja te lapsillenne annatte?

Juuri sellaisia, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia erilaisuudessaan, eivätkä yhtä arvokkaita vaan opettavat että kaikki muut paitsi akateemiset ovat alinta wt-sakkia ja muita voi polkea katuojaan. Koska hyvänen aika, akateemiset kyllä ovat ihan oma ylhäinen sivistynyt joukkionsa! ( Ja sitten luemme uutisista kuinka akateemisissa perheissä on yhtä lailla perheväkivaltaa jne. mutta hys hys, koska heidän ylhäinen kuplansa puhkea...). Ainakin AV:llä pitää saada esittää tätä ylhäisön somenäytelmää...

Hyvin sanottu, olen kurkkuani myöten täynnä noita ylimielisiä ja hienostelevia snobeja, jotka kuvittelevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Heidän halveksuntansa muita ihmisiä kohtaan paistaa suoraan läpi, ja se on erittäin vastenmielinen piirre kenessä tahansa.  Monilla heistä on vieläpä täysin turha tutkinto jostakin pseudotieteellisestä aihealueesta, ja monet heistä eivät edes työllisty itse mutta rakastavat mollata ja halveerata työttömiä.

Huomaatko, että sinä halveksi ihmisten tutkintoja ja eri tieteen lajeja.

Missä sanoin että halveksun eri tieteen lajeja ja niistä tutkimustyötä tekeviä? Niin, en missään kohtaa edellisessä viestissäni.  Kannattaisi opetella sitä kuuluisaa sisälukutaitoa. Halveksun ihmisiä, jotka kuvittelevat yhteiskunnallisen -ja sosioekonomisen statuksensa perusteella olevansa parempia ihmisinä kuin muut. Tällaisia henkilöitä ei sitten ilmeisesti saisi edes kritisoida yhtään mitenkään? He siis ovat kaiken kritiikin yläpuolella? Kyllä tämä siltä näyttää, että tässäkin ketjussa akateemiset rakastavat brassailla koulutustasollaan mutta myös samaan hengevetoon polkea alas niitä, joilla ei ole yhtäkään akateemista tutkintoa. Akateemisille suosittelen katsomaan peiliin, miettimään sitä omaa suhtautumista muihin ihmisiin ja nöyrtymään hieman. Jos asenne paistaa jo kauas sinusta, ettet arvosta muita ihmisiä tippaakaan heidän erilaisen koulutustaustansa vuoksi, on tämä piirre omiaan karkoittamaan muut luotasi. Ei ihme ettei sitä elämänkumppania löydy. Jopa ne fiksut ja mukavat akateemiset kiertävät tällaiset tyypit kaukaa. 

En ole koskaan tavannut ihmistä, josta halveksiva asenne paistaa kauas. Mt-ongelmista kärsivä äitini puolestaan osasi ne tunnistaa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Tämä on liian vanha tilasto kuvaamaan nykytilannetta.

Jos väität että tilanne on radikaalisti kuudessa  vuodessa muuttunut niin se vaatii kyllä vähän perusteluitakin eikä pelkkää käsien heiluttelua.

Ensimmäisessä kuvaajassa on dataa neljännesvuosisadan ajalta ja vaikka lapsettomuuden trendi on kasvava niin se on sitä sekä 35v että 49v ikäryhmissä, joten tuon perusteella edelleenkin yllättävän moni nelikymppinen vielä sen esikoisensa saa.

Asiasta on oikeasti uutta tietoa ja kehitys on ollut nopeaa. Miehethän tässä häviävät ellei olla valmiita katsomaan faktoja.

Laita ne uudet tiedot tiskiin niin katsotaan. Tämäkin viestisi jäi edelleen pelkän käsien heiluttelun tasolle.

HS-kuukausiliite 7/2017. Laaja artikkeli aiheesta.

Ei tue väitettäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Tämä on liian vanha tilasto kuvaamaan nykytilannetta.

Jos väität että tilanne on radikaalisti kuudessa  vuodessa muuttunut niin se vaatii kyllä vähän perusteluitakin eikä pelkkää käsien heiluttelua.

Ensimmäisessä kuvaajassa on dataa neljännesvuosisadan ajalta ja vaikka lapsettomuuden trendi on kasvava niin se on sitä sekä 35v että 49v ikäryhmissä, joten tuon perusteella edelleenkin yllättävän moni nelikymppinen vielä sen esikoisensa saa.

Asiasta on oikeasti uutta tietoa ja kehitys on ollut nopeaa. Miehethän tässä häviävät ellei olla valmiita katsomaan faktoja.

Laita ne uudet tiedot tiskiin niin katsotaan. Tämäkin viestisi jäi edelleen pelkän käsien heiluttelun tasolle.

HS-kuukausiliite 7/2017. Laaja artikkeli aiheesta.

Ei tue väitettäsi.

Väite ei ole minun, vaan luin tiedot artikkelista, johon tiedot oli koottu väestötilastoista.

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Itse soitan pianoa, seuraan politiikkaa, puhun sujuvasti useita kieliä ja oon kalunnut niin dostojevskit kun tolstoitkin. Joo, alkuperäiskielellä :D En ymmärrä miksi nämä olisi sen parempia harrastuksia kuin jääkiekko vaikka.

Terveisin KYLLÄ, mielenterveys/aivovamma syistä sairaseläkkeellä oleva nuori naisihminen jota ottaa päähän hypetys korkeakulttuurista jonain ylemmän tuloluokan tai eliitin harrastuksena. Haluutteko miehen jota voitte ulkoiluttaa ja kiillottaa oman itsenne jatkeena, täysin samanlaisena? Ehkä mulla on liikaa vapaa-aikaa, ehkä olen vaan liian nuori idealisti. Ja joo, se mieskin löytyy. Koen olevani ihan onnellinen ja älykäs, vaikken tienaa miljoonia. Mutta olen teidän silmissä vähä-älyinen koska ei ole mulla mitään pilipalitutkintoja. Millaisia arvoja te lapsillenne annatte?

Juuri sellaisia, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia erilaisuudessaan, eivätkä yhtä arvokkaita vaan opettavat että kaikki muut paitsi akateemiset ovat alinta wt-sakkia ja muita voi polkea katuojaan. Koska hyvänen aika, akateemiset kyllä ovat ihan oma ylhäinen sivistynyt joukkionsa! ( Ja sitten luemme uutisista kuinka akateemisissa perheissä on yhtä lailla perheväkivaltaa jne. mutta hys hys, koska heidän ylhäinen kuplansa puhkea...). Ainakin AV:llä pitää saada esittää tätä ylhäisön somenäytelmää...

Hyvin sanottu, olen kurkkuani myöten täynnä noita ylimielisiä ja hienostelevia snobeja, jotka kuvittelevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Heidän halveksuntansa muita ihmisiä kohtaan paistaa suoraan läpi, ja se on erittäin vastenmielinen piirre kenessä tahansa.  Monilla heistä on vieläpä täysin turha tutkinto jostakin pseudotieteellisestä aihealueesta, ja monet heistä eivät edes työllisty itse mutta rakastavat mollata ja halveerata työttömiä.

Huomaatko, että sinä halveksi ihmisten tutkintoja ja eri tieteen lajeja.

Missä sanoin että halveksun eri tieteen lajeja ja niistä tutkimustyötä tekeviä? Niin, en missään kohtaa edellisessä viestissäni.  Kannattaisi opetella sitä kuuluisaa sisälukutaitoa. Halveksun ihmisiä, jotka kuvittelevat yhteiskunnallisen -ja sosioekonomisen statuksensa perusteella olevansa parempia ihmisinä kuin muut. Tällaisia henkilöitä ei sitten ilmeisesti saisi edes kritisoida yhtään mitenkään? He siis ovat kaiken kritiikin yläpuolella? Kyllä tämä siltä näyttää, että tässäkin ketjussa akateemiset rakastavat brassailla koulutustasollaan mutta myös samaan hengevetoon polkea alas niitä, joilla ei ole yhtäkään akateemista tutkintoa. Akateemisille suosittelen katsomaan peiliin, miettimään sitä omaa suhtautumista muihin ihmisiin ja nöyrtymään hieman. Jos asenne paistaa jo kauas sinusta, ettet arvosta muita ihmisiä tippaakaan heidän erilaisen koulutustaustansa vuoksi, on tämä piirre omiaan karkoittamaan muut luotasi. Ei ihme ettei sitä elämänkumppania löydy. Jopa ne fiksut ja mukavat akateemiset kiertävät tällaiset tyypit kaukaa. 

En ole koskaan tavannut ihmistä, josta halveksiva asenne paistaa kauas. Mt-ongelmista kärsivä äitini puolestaan osasi ne tunnistaa hyvin.

Onkohan äitisi edes sairas, vai oletko itse vain narsisti? Vähän sille haiskahtaa.

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Sinä saat ihan vapaasti kumartaa rahaa, ja minä saan vapaasti etsiä seurani muualta. Ja jostain syystä juuri sinua tuntuu asia suututtavan.

hfghdfhg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Itse soitan pianoa, seuraan politiikkaa, puhun sujuvasti useita kieliä ja oon kalunnut niin dostojevskit kun tolstoitkin. Joo, alkuperäiskielellä :D En ymmärrä miksi nämä olisi sen parempia harrastuksia kuin jääkiekko vaikka.

Terveisin KYLLÄ, mielenterveys/aivovamma syistä sairaseläkkeellä oleva nuori naisihminen jota ottaa päähän hypetys korkeakulttuurista jonain ylemmän tuloluokan tai eliitin harrastuksena. Haluutteko miehen jota voitte ulkoiluttaa ja kiillottaa oman itsenne jatkeena, täysin samanlaisena? Ehkä mulla on liikaa vapaa-aikaa, ehkä olen vaan liian nuori idealisti. Ja joo, se mieskin löytyy. Koen olevani ihan onnellinen ja älykäs, vaikken tienaa miljoonia. Mutta olen teidän silmissä vähä-älyinen koska ei ole mulla mitään pilipalitutkintoja. Millaisia arvoja te lapsillenne annatte?

Juuri sellaisia, että ihmiset eivät ole tasa-arvoisia erilaisuudessaan, eivätkä yhtä arvokkaita vaan opettavat että kaikki muut paitsi akateemiset ovat alinta wt-sakkia ja muita voi polkea katuojaan. Koska hyvänen aika, akateemiset kyllä ovat ihan oma ylhäinen sivistynyt joukkionsa! ( Ja sitten luemme uutisista kuinka akateemisissa perheissä on yhtä lailla perheväkivaltaa jne. mutta hys hys, koska heidän ylhäinen kuplansa puhkea...). Ainakin AV:llä pitää saada esittää tätä ylhäisön somenäytelmää...

Hyvin sanottu, olen kurkkuani myöten täynnä noita ylimielisiä ja hienostelevia snobeja, jotka kuvittelevat olevansa muiden ihmisten yläpuolella. Heidän halveksuntansa muita ihmisiä kohtaan paistaa suoraan läpi, ja se on erittäin vastenmielinen piirre kenessä tahansa.  Monilla heistä on vieläpä täysin turha tutkinto jostakin pseudotieteellisestä aihealueesta, ja monet heistä eivät edes työllisty itse mutta rakastavat mollata ja halveerata työttömiä.

Huomaatko, että sinä halveksi ihmisten tutkintoja ja eri tieteen lajeja.

Missä sanoin että halveksun eri tieteen lajeja ja niistä tutkimustyötä tekeviä? Niin, en missään kohtaa edellisessä viestissäni.  Kannattaisi opetella sitä kuuluisaa sisälukutaitoa. Halveksun ihmisiä, jotka kuvittelevat yhteiskunnallisen -ja sosioekonomisen statuksensa perusteella olevansa parempia ihmisinä kuin muut. Tällaisia henkilöitä ei sitten ilmeisesti saisi edes kritisoida yhtään mitenkään? He siis ovat kaiken kritiikin yläpuolella? Kyllä tämä siltä näyttää, että tässäkin ketjussa akateemiset rakastavat brassailla koulutustasollaan mutta myös samaan hengevetoon polkea alas niitä, joilla ei ole yhtäkään akateemista tutkintoa. Akateemisille suosittelen katsomaan peiliin, miettimään sitä omaa suhtautumista muihin ihmisiin ja nöyrtymään hieman. Jos asenne paistaa jo kauas sinusta, ettet arvosta muita ihmisiä tippaakaan heidän erilaisen koulutustaustansa vuoksi, on tämä piirre omiaan karkoittamaan muut luotasi. Ei ihme ettei sitä elämänkumppania löydy. Jopa ne fiksut ja mukavat akateemiset kiertävät tällaiset tyypit kaukaa. 

En ole koskaan tavannut ihmistä, josta halveksiva asenne paistaa kauas. Mt-ongelmista kärsivä äitini puolestaan osasi ne tunnistaa hyvin.

Onkohan äitisi edes sairas, vai oletko itse vain narsisti? Vähän sille haiskahtaa.

Millä perusteella olen narsisti, jos koen, että ihmiset yleensä ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä? Olen aina ystävällinen muille ihmisille, enkä mielestäni saa huonoa tai ylimielistä kohtelua missään.

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Tämä kommentti kuvaa hyvin, miten kaukana ihmisten ajatusmaailmat ovat toisistaan. Mutta onneksi seuransa saa valita itse eli voit varmasti hoitaa asiat niin, ettet joudu vapaa-ajallani tekemisiin ihmisten kanssa, joilla on titteli. Miksi vaivata päätään ihmisillä, joiden seurassa ei halua olla.

trytryt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dghfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hfghhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hjghghjghj kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Minä kyllä hain samanikäistä tai nuorempaa, en pelkästään nuorempaa. Mutta mitäs näistä yksityiskohdista, kun nainen loukkaantuu niin homma on selvä.

Toisessa ääripäässä on sitten nämä naiset, jotka ovat itseäni vanhempia, mutta siitä huolimatta laittavat viestiä ja itsetuntoa riittää sanoa, että otin yhteyttä vaikka tällainen korppu olenkin. Se osoittaa heti luonnetta ja herättää positiivista mielikuvaa.

Ei ole mistään loukkaantumisesta kyse, vaan siitä informaatiosta, jonka mies itsestään antaa, jos vain omanikäinen ja nuoremmat kelpaavat.

Niin, informaatio on se että haen itseni ikäistä tai nuorempaa kumppania. Kaikki muu on omaa lisäystäsi. Päätät vain loukkaantua siitä, että jollekin miehelle jota et tunne kävisi kumppaniksi myös sinua nuorempi.

Miksi loukkaantuisin, kun päätelmäni olivat oikeita. Profiilini oli viikon netissä, tein karsinnat ja päätin tavata kolme miestä. Kumppani löytyi. Kannattaa pitää kriteereistä kiinni, jos haluaa juuri itselleen sopivaa seuraa.

Miten niin olivat oikeita? Karsit laajalla ikäskaalalla hakevat miehet pois, joten et saanut koskaan tietää olisiko sellainen jotenkin huono vaihtoehto. Toki löysit sopivan miehen ja sehän se pääasia on.

Laaja skaala ei ole ongelma, vaan se, että omanikäiset ja vanhemmat eivät kelpaa eli oikeasti kapea skaala. Joka kertoo, ettei mies ymmärrä mitään naisista, mies on harhainen oman ulkonäkönsä suhteen ja pinnallinen, eli aika huono tyyppi.

Melko vahvat ennakkoluulot sinulla.

Itse etsin aikanaan nuorempaa kumppania koska oma ikä alkoi olla jo lähellä 40v ja halusin lapsia. Onneksi vaimoni ei jaa sinun ajatusmaailmasi joten suhde syntyi ja lapsikin, vaikka ikäeroa onkin 9v.

Lucky you. Prosentit heitän nyt hatusta, mutta uskallan väittää, että reilusti yli 90 % niistä nelikymppisistä miehistä, jotka hakevat nettideittien kautta ensimmäisen lapsensa äitiä, jää ilman. Ei pelkästään ilman lapsia vaan myös ilman parisuhdetta. (Jossain tässä ketjussa kai olikin kerrottu, kuinka monta prosenttia syntyvien esikoislasten isistä on yli nelikymppisiä, mutta en jaksa ryhtyä etsimään sitä tietoa. Siitä pitää joka tapauksessa vielä vähentää ne, jotka ovat pitkässä parisuhteessa, jossa lasta ei joko ole haluttu aikaisemmin tai se on saatu vasta hedelmöityshoitojen avulla.)

40-vuotiaita ensimmäisen lapsen isiä oli hiukan yli 1 % ja 43-vuotiaita vielä vähemmän. 45-vuotiaana käytännössä peli menetetty, mutta parisuhde toki on mahdollinen.

Täällä on ihan mielenkiintoisia kuvaajia aiheesta:

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/01/09/lapsettomuus-lisaantyy-suo…

Ylemmästä graafista voi lukea että 49-vuotiaista miehistä noin 27% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Alemman pylväsdiagrammin perusteella taas 40-vuotiaista miehistä 31,1% on ollut vuonna 2012 lapsettomia.

Noiden tietojen perusteella 13% (noin joka seitsemäs - joka kahdeksas) vielä 40-vuotiaana lapsettomista miehistä päätyy saamaan esikoisensa ennen kuin täyttää 50v.

Kun otetaan huomioon että läheskään kaikki vielä 40-vuotiaana lapsettomista tuskin lapsia haluavat niin ei se esikoisen hankkiminen nelikymppisenä mitenkään ylivoimaisen vaikealta miehelle näytä.

Esikoisen hankkiminen niin, että ensin löytää elämänsä ensimmäisen parisuhteen nettideittailun avulla?

Miksi ei?

Jos mies on elänyt sinkkuna nelikymppiseksi saakka, on suuri todennäköisyys, että hän elää loppuelämänsä sinkkuna. En tähän hätään lähde etsimään tutkimuksia aiheesta, mutta Kontula on todennut, että jo 30 ikävuoden jälkeen on todennäköistä, että ellei yhdyntäkokemusta ole, sitä ei myöskään tule.  Käytän arviossani myös hyväksi omaa ja ystäväpiirini kokemusta ja näkemystä nelikymppisistä sinkkumiehistä. En tunne ainuttakaan pariskuntaa, jossa mies olisi ollut nelikymppiseksi saakka sinkku ja sitten solminut parisuhteen. En tietenkään tunne kaikkia Suomen ihmisiä ja ihan varmasti sellaisiakin pareja on olemassa, mutta varmasti se on poikkeuksellista. Itse, kuten useimmat ystäväni, olimme nelikymppisinä jo lapsemme saaneet enkä olisi voinut kuvitellakaan vastaavani netin kautta miehelle, joka ei ole ollut edes parisuhteessa saati avo-/avioliitossa. Nuorempana puolestaan en olisi voinut kuvitellakaan vastaavani paljon itseäni vanhemmalle miehelle.

Toivossa saa toki elää, mutta itse tuossa tilanteessa olevana miehenä miettisin kyllä vakavissani myös sitä vaihtoehtoa, että luopuisin lapsihaaveestani ja pyrkisin löytämän edes ikäiseni naisen, jolle ps-kokemattomuuteni ei olisi este. Tai sitten lähtisin etsimään puolisoa ulkomailta ymmärtäen, että sellainen parisuhde rakentuu muun kuin romanttisen rakkauden pohjalle.

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Eipä Hugh Hefner miljoonineen koskaan päässyt samoihin seurapiireihin kuin koulutettu, silmäätekevä amerikkalainen yläluokka. On niin amitsumeininkiä kuvitella, että rallikuskit tai jääkiekkoilijat jotenkin aidosti pääsisivät koulutuksen ja perityn aseman kautta vallassa olevien ihmisten kutsuvieraslistoille. Eivät pääse yhtään sen enempää kuin sinäkään.  Samalla tavalla se on kouluttamattomalle käsittämätöntä, että joku oikeasti valitsee ennemmin alle kolmetonnia tienaavan akateemisen kirjastonhoitajan kuin neljä tonnia tienaavan putkimiehen.

Vierailija kirjoitti:

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Sinä saat ihan vapaasti kumartaa rahaa, ja minä saan vapaasti etsiä seurani muualta. Ja jostain syystä juuri sinua tuntuu asia suututtavan.

Minä en kumartele ketään ja arvioin ihmisiä tekojen perusteella. Sinä saat jatkaa statuksen perässä juoksemistasi, ollaan molemmat tyytyväisiä tahoillamme.

Vierailija kirjoitti:

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Tämä kommentti kuvaa hyvin, miten kaukana ihmisten ajatusmaailmat ovat toisistaan. Mutta onneksi seuransa saa valita itse eli voit varmasti hoitaa asiat niin, ettet joudu vapaa-ajallani tekemisiin ihmisten kanssa, joilla on titteli. Miksi vaivata päätään ihmisillä, joiden seurassa ei halua olla.

Ei titteli välttämättä ihmisestä mulkkua tee, mutta mulkkuja tulen karttelemaan jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Eipä Hugh Hefner miljoonineen koskaan päässyt samoihin seurapiireihin kuin koulutettu, silmäätekevä amerikkalainen yläluokka. On niin amitsumeininkiä kuvitella, että rallikuskit tai jääkiekkoilijat jotenkin aidosti pääsisivät koulutuksen ja perityn aseman kautta vallassa olevien ihmisten kutsuvieraslistoille. Eivät pääse yhtään sen enempää kuin sinäkään.  Samalla tavalla se on kouluttamattomalle käsittämätöntä, että joku oikeasti valitsee ennemmin alle kolmetonnia tienaavan akateemisen kirjastonhoitajan kuin neljä tonnia tienaavan putkimiehen.

Eiköhän esimerkiksi Hefner pikemminkin pitänyt ihan omia kutsujaan, johon ei ihan ketä tahansa nimettömiä rivikoulutettuja kutsuttu. Mutta kuka tykkää mistäkin pippaloista.

Ja tiedän kyllä, että palkkaa ei voi suoraan arvata kolutustasosta. Kirjastonhoitajillakin on faninsa ja ei minulla mitään sitä vastaan ole, kunhan ei kuvittele että ainoastaan kirjastonhoitaja kykenee älykkääseen keskusteluun ja putkimies ei.

hdhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Eipä Hugh Hefner miljoonineen koskaan päässyt samoihin seurapiireihin kuin koulutettu, silmäätekevä amerikkalainen yläluokka. On niin amitsumeininkiä kuvitella, että rallikuskit tai jääkiekkoilijat jotenkin aidosti pääsisivät koulutuksen ja perityn aseman kautta vallassa olevien ihmisten kutsuvieraslistoille. Eivät pääse yhtään sen enempää kuin sinäkään.  Samalla tavalla se on kouluttamattomalle käsittämätöntä, että joku oikeasti valitsee ennemmin alle kolmetonnia tienaavan akateemisen kirjastonhoitajan kuin neljä tonnia tienaavan putkimiehen.

Eiköhän esimerkiksi Hefner pikemminkin pitänyt ihan omia kutsujaan, johon ei ihan ketä tahansa nimettömiä rivikoulutettuja kutsuttu. Mutta kuka tykkää mistäkin pippaloista.

Ja tiedän kyllä, että palkkaa ei voi suoraan arvata kolutustasosta. Kirjastonhoitajillakin on faninsa ja ei minulla mitään sitä vastaan ole, kunhan ei kuvittele että ainoastaan kirjastonhoitaja kykenee älykkääseen keskusteluun ja putkimies ei.

Voisi kuvitella kirjastonhoitajan osaavan keskustella syvällisemmin kirjallisuudesta kuin putkimiehen kylläkin.

Yhdysvalloissa, toisin kuin sosiaalitukien Suomessa, koulutus myös tuntuu palkkapussissa. Jenkeissä juristit ovat miljonäärejä. Sikäläiset sukulaiseni ovat tohtoreita ja tutkimustyönsä suorittaneet lääketeollisuudessa. Rahaa on. Suomessa tutkijat ovat apurahaköyhälistöä.

Vierailija kirjoitti:

hdhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Eipä Hugh Hefner miljoonineen koskaan päässyt samoihin seurapiireihin kuin koulutettu, silmäätekevä amerikkalainen yläluokka. On niin amitsumeininkiä kuvitella, että rallikuskit tai jääkiekkoilijat jotenkin aidosti pääsisivät koulutuksen ja perityn aseman kautta vallassa olevien ihmisten kutsuvieraslistoille. Eivät pääse yhtään sen enempää kuin sinäkään.  Samalla tavalla se on kouluttamattomalle käsittämätöntä, että joku oikeasti valitsee ennemmin alle kolmetonnia tienaavan akateemisen kirjastonhoitajan kuin neljä tonnia tienaavan putkimiehen.

Eiköhän esimerkiksi Hefner pikemminkin pitänyt ihan omia kutsujaan, johon ei ihan ketä tahansa nimettömiä rivikoulutettuja kutsuttu. Mutta kuka tykkää mistäkin pippaloista.

Ja tiedän kyllä, että palkkaa ei voi suoraan arvata kolutustasosta. Kirjastonhoitajillakin on faninsa ja ei minulla mitään sitä vastaan ole, kunhan ei kuvittele että ainoastaan kirjastonhoitaja kykenee älykkääseen keskusteluun ja putkimies ei.

Voisi kuvitella kirjastonhoitajan osaavan keskustella syvällisemmin kirjallisuudesta kuin putkimiehen kylläkin.

Yhdysvalloissa, toisin kuin sosiaalitukien Suomessa, koulutus myös tuntuu palkkapussissa. Jenkeissä juristit ovat miljonäärejä. Sikäläiset sukulaiseni ovat tohtoreita ja tutkimustyönsä suorittaneet lääketeollisuudessa. Rahaa on. Suomessa tutkijat ovat apurahaköyhälistöä.

Etkai sinä nyt tosissasi vertaile apurahatutkijaa yksityisen puolen tutkijoihin?

Vierailija kirjoitti:

hdhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

twertert kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sdfgsgdfssg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhgfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgdfggdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Höpsis, jos mies on komea ja rikas niin miksi vaimon pitäisi olla rikas? Vaimon pitää olla vain kaunis ja miellyttävä. Eri asia on sitten, jos puhutaan vaikkapa poliitikkopiireistä, joissa täytyy uran takia miettiä myös kulisseja ja varoa muiden mielipiteitä vaimosta.

Eli et nyt ymmärtänyt asiaa yhtään. Ei ylemmän keskiluokan koulutettu amerikkalainen mies tarvitse rikasta puolisoa, hän kykenee perheensä elättämään. Mutta hän tarvitsee puolison, joka osaa jutella työpaikan illanvietoissa fiksusti, pitää päivällisiä (amerikkalainen ylempi keskiluokka niitä oikeasti järjestää), kasvattaa lapset samaan arvomaailmaan, vaikuttaa fiksulta naapuruston naisten kirjapiirissä ja ylipäätään on sitä omaa porukkaa. Nämä eivät liity rahaan, vaan yhteiseen kulttuuriin, joka jaetaan.

Siksi lisäsin tuon jälkimmäisen osan, koska joitakin sitoo sosiaalinen paine siitä että kumppanin on kelvattava itsen lisäksi aika laajalle piirille ihmisiä.

Tosi mustavalkoinen jotenkin tuo ajattelu, että toiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaisi käyttäytyä tai pitää päivällisiä.

Onko sinulla oikeasti jotain kosketuspintaa amerikkalaiseen ylempään keskiluokkaan? Ei kuulosta siltä.

Edelleen nykyään ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapset käyvät 3-6lk aikana cotillion-kursseja, missä opitaan tanssimaan, syömään oikein, pukeutumaan juhlavasti (tytöillä valkoiset hanskat jne) ja käyttäytymään oikein.

Luokkayhteiskunnassa sosiaaliset erot ovat monesti vähäeleiset mutta hyvin selvät. Pitää olla tietyt koulut käytynä. Pitää osata tietty poliittisesti äärimmäisen korrekti puhetapa.

Arjessa voidaan olla näennäisen rentoja, mutta amerikkalainen osaa kyllä kohteliaasti ohittaa sen, joka ei kuulu joukkoon. Raha ei riitä edes Usassa antamaan statusta tietyissä piireissä.

Yhdysvalloissa ollaan muutoinkin tarkkoja siitä, että pariudutaan oman viitekehyksen sisällä. Koulutettu musta nai koulutetun mustan, yläluokkainen juutalainen etsii vastaavan, hispaano hispaanon jne.

Kyllä. Etnisten ja sosiaalisten ryhmien lähes täysi erillisyys yllätti kyllä minut, kun aikoinaan muutin Yhdysvaltoihin. Toki poikkeuksia on, mutta aika harvassa. Kyllä kun uuden pariskunnan tapaa, heillä joko molemmilla on tutkinto Vanderbildtista, Stanfordista tai Harvardista, tai ei kummallakaan.

On täysin absurdi väite, että amerikkalaiselle koulutetulle miehelle kelpaisi kuka vaan nainen, kunhan on kaunis ja hoikka. Ei. Voi olla, että naisen pitää olla kaunis ja hoikka, mutta niitä naisia ei edes katsella oman koulutustaustan ulkopuolelta.

Kummallista.. Itse tiedän jonkin verran amerikkalaisia pariskuntia ja ovat aika sekalaista joukkoa. Esimerkiksi yksi korkeakoulutettu johtaja on naimisissa joogaopettajan kanssa.

Ja joogaopettajalla on äärimmäisen suurella todennäköisyydellä taustallaan yliopistokoulutus.

Vaikka olisikin, mitä sillä on väliä jos ei kuitenkaan tee koulutustaan vastaavaa työtä?

Tässähän tämä koko keskustelun pointti on. Akateemiselle usein koulutus on itseisarvo, siitä seuraava ammatti voi olla yhdentekevä.

Ylemmän keskiluokan naisen ei tarvitse Amerikassa tehdä työtä. Koulutus on automaatti, kunnon perheen lapset menevät collegeen, hyvään sellaiseen. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mutta omissa tutuissani vaimo voi olla esim maisteri talousalalta, ja päivisin hän lähinnä maalaa tauluja. Moni on supersuorittava kotiäiti, eli koulujen vanhempainyhdistyksissä aktiivi, plus mm perheen Halloweenpuvut ovat käsittämättömiä kokonaisuuksia. Koulutus on heille silti hyvin tärkeää, ja mielellään mainitaan heidän yliopistonsa.

Ja joku Hefner.. nyt puhuttiin ylemmästä keskiluokasta, ei rikkaista junteista.

Hyvä, olemme siis samaa mieltä jostain. Teidänlaisenne ihmiset rakastavat titteleitään riippumatta siitä, onko niistä mitään käytännön hyötyä, mutta niiden perusteella voidaan kuitenkin kuvitella olevansa parempia kuin muut ihmiset.

Kyllähän teitä varmaan v*ituttaakin se, että oikeasti kumarretaan rahaa, eikä niitä teidän arvonimiänne ja sen takia kuka tahansa höttöä tekevä viihdetaiteilija pääsee teidän kanssanne samaan kerhoon ja ylikin. Jos tutkinnot eivät toisi noille ihmisille duunaritasoa kummempaa varallisuutta, ei heidän perseitään nuoltaisi missään.

Eipä Hugh Hefner miljoonineen koskaan päässyt samoihin seurapiireihin kuin koulutettu, silmäätekevä amerikkalainen yläluokka. On niin amitsumeininkiä kuvitella, että rallikuskit tai jääkiekkoilijat jotenkin aidosti pääsisivät koulutuksen ja perityn aseman kautta vallassa olevien ihmisten kutsuvieraslistoille. Eivät pääse yhtään sen enempää kuin sinäkään.  Samalla tavalla se on kouluttamattomalle käsittämätöntä, että joku oikeasti valitsee ennemmin alle kolmetonnia tienaavan akateemisen kirjastonhoitajan kuin neljä tonnia tienaavan putkimiehen.

Eiköhän esimerkiksi Hefner pikemminkin pitänyt ihan omia kutsujaan, johon ei ihan ketä tahansa nimettömiä rivikoulutettuja kutsuttu. Mutta kuka tykkää mistäkin pippaloista.

Ja tiedän kyllä, että palkkaa ei voi suoraan arvata kolutustasosta. Kirjastonhoitajillakin on faninsa ja ei minulla mitään sitä vastaan ole, kunhan ei kuvittele että ainoastaan kirjastonhoitaja kykenee älykkääseen keskusteluun ja putkimies ei.

Voisi kuvitella kirjastonhoitajan osaavan keskustella syvällisemmin kirjallisuudesta kuin putkimiehen kylläkin.

Yhdysvalloissa, toisin kuin sosiaalitukien Suomessa, koulutus myös tuntuu palkkapussissa. Jenkeissä juristit ovat miljonäärejä. Sikäläiset sukulaiseni ovat tohtoreita ja tutkimustyönsä suorittaneet lääketeollisuudessa. Rahaa on. Suomessa tutkijat ovat apurahaköyhälistöä.

No se on totta, että jenkeissä voi rikastua vaikka sillä että kompastuu oikeassa paikassa. Ei lisää kunnioitusta rikkaita ihmisiä kohtaan.