Lähden vakityöstä koska vituttaa.

Mullakin toimistossa paskaduuni, palkka alle 2400,-. Paine, työmäärä ym. Ihan liikaa. Esinainen ei edes tervehdi, olet kuin ilmaa. Sunnuntaina jo ahdistaa seuraava työviikko. Mutta ikää jo 55 v, joten en voi irtisanoutua, koska uutta työtä en todennäköisesti saa. Kuinka kauan vaan jaksan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota, harkitsen samaa, pitäis tehdä kolmen ihmisen hommat, palkkaa alenettu,vittu kun vituttaa, ja vielä pomo vittuilee, menee liikaa aikaa, aineita pitäisi säästää, teippirullaakaan ei tuoda, vaikka tarvis, se on kuulemma kallista, kävin itse ostamassa, rulla makso 1,50 euroo, voi vittu.

Ymmärrän, että ottaa päähän, mutta kannattaa ottaa myös se riski huomioon, että huonoja esimiehiä ja työyhteisöjä on muuallakin. Aika tiukkaan on vedetty henkilöstöresurssit joka paikassa. Yksi lähtee, niin työt jaetaan muille ja loppujen lopuksi yhden henkilön työtaakka on monin kertainen. Epäoikeudenmukaisia henkilöstöratkaisuja tehdään paljon, henkilöstö joutuu tomimaan kovan paineen alla, omien arvojensa vastaisesti samalla koko ajan peläten työsuhteensa jatkumista. Näin ei saisi olla, mutta usein on. Asiat eivät siis välttämättä parane paikkaa vaihtamalla.

Olet oikeassa, mutta ei kannata unohtaa, että on myös olemassa hyviä työpaikkoja, joissa henkilökunta on arvokas ja tärkeä resurssi. Siellä henkilökuntaan satsataan. Ja näitä paikkoja on paljon. Ei saa jäädä huonoon työpaikkaan, jossa henkilöstöä ei arvosteta vaan pidetään kulueränä, jossa on työpaikkakiusaamista mihin ei puututa, jossa pomo on (oikeasti) sosiaalisesti täysin lahjaton ja idiootti.  Aina kannattaa etsiä parempaa. Ihan jo oman jaksamisen vuoksi.

Valtion pätkätyöhistorialla ei paljon lähdetä, vaikka ne ois paskimpia ilmapiiriltään.

Itse lähdin koejalla 3,5 kk työssäkäynnin jälkeen ikävästä työpaikasta ja se oli yksi parhaita päätöksiäni. Työpäivän jälkeen keräsin vain kamppeeni, kirjoitin viestin että lopetan työsuhteen koeajalla ja jätin työpaikan avaimet pomon pöydälle. Kenellekään en kertonut aikeestani etukäteen, hymyilin ja olin tosi ystävällinen kaikille koko päivän.

Työpaikalta poistuttuani menin hampurilaiselle ja sitten Alkoon ostamaan pienen pullon skumppaa. Fiilis oli mahtava!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan mä ainoa, joka on ihan itse lähtenyt useammastakin (vakituisestakin) työpaikasta, ilman tietoa tulevasta tai uudesta työstä, ei vaan ole jaksanut jotain ihan hullua sekoilua tai huonoa kohtelua. Enkä halua menettää mielenterveyttäni.

Nyt olen ollut pitkään samassa paikassa, hyviäkin työpaikkoja on olemassa.

Et (onneksi) ole ainoa joka arvostaa elämäänsä!

Jotkut työpaikat ovat henkisiä karhunrautoja --ja oi ihanuus mikä kokonaisvaltainen HELPOTUS on jättää vaimet ja sanoa bye bye beibit.

Ei siihen mitään lottovoittoa tarvita että jättää paskapaikan. Ainoastaan itsekunnioitusta.

Kukaan ei patsasta pystytä sulle jos oot jossain masennustilassa siipi maassa ilman että nautit elämästäsi.

Tämä kannattaa niitata jääkaapin oveen kiinni. Terve itsekunnioitus on avain onneen. 

Hienoa kun joku on noin rohkea! Lähtisin itsekin mutta ei sitä oikein uskalla tässä iässä 56 v :( ei ole meinaan mahkuja saada mistään sitten työpaikkaa ja työttömänä en eläisi. Hyvä kun nyt jotenkin elän paska palkalla, yksin asun, kallis vuokra jne. Pitäisi vielä kärsiä eläke ikään asti, sitä ootan :O

Laskukausi ja suuret työttömyysluvut on olleet monelle paskafirmalle ja -pomolle kulta-aikaa. Ihmisiä voi kohdella miten vaan, kaikki säästötoimet ja porukan kyykytys on ollut silkkaa mielivaltaa.

Minä lähdin myös ihan vasta. Samaa sanoin ääneen, että homma menee vaan yhä älyttömämmäksi.  Oma terveys  meni kaiken muun edelle. Työpaikan meno oli jatkunut samana jo vuosia ja paheni vain. Minulla on säästöjä ihan kivasti, joten voin ottaa hengähdystauon työelämästä ja tuumia, että mitä seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Laskukausi ja suuret työttömyysluvut on olleet monelle paskafirmalle ja -pomolle kulta-aikaa. Ihmisiä voi kohdella miten vaan, kaikki säästötoimet ja porukan kyykytys on ollut silkkaa mielivaltaa.

Totta, tämä tiivistää paljon, mistä on monesti kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan mä ainoa, joka on ihan itse lähtenyt useammastakin (vakituisestakin) työpaikasta, ilman tietoa tulevasta tai uudesta työstä, ei vaan ole jaksanut jotain ihan hullua sekoilua tai huonoa kohtelua. Enkä halua menettää mielenterveyttäni.

Nyt olen ollut pitkään samassa paikassa, hyviäkin työpaikkoja on olemassa.

Et (onneksi) ole ainoa joka arvostaa elämäänsä!

Jotkut työpaikat ovat henkisiä karhunrautoja --ja oi ihanuus mikä kokonaisvaltainen HELPOTUS on jättää vaimet ja sanoa bye bye beibit.

Ei siihen mitään lottovoittoa tarvita että jättää paskapaikan. Ainoastaan itsekunnioitusta.

Kukaan ei patsasta pystytä sulle jos oot jossain masennustilassa siipi maassa ilman että nautit elämästäsi.

Se on totta, että kukaan ei lopuksi tule juhlimaan, että kituuttaa jossain hommassa ihan riekaleina. Lähes jokainen on taas korvattavissa toisella tekijällä.

Oma mielenterveys menee kaiken edelle. Kun oma mielenterveys järkkyy työpaikan vuoksi siitä kärsii koko perhe. Nyt kun olen ollut pois sairaasta työpaikasta useamman kuukauden, niin vointi on kohentunut 200 %. Olen nykyään se sama iloinen ihminen joka olin viimeksi vuosia sitten. Uskon, että asia järjestyy vaikka nyt olenkin työtön. Ainoa mistä soimaan itseäni on miksen lähtenyt aiemmin. Mielenterveyttä ei voi hinnoitella.

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin myös ihan vasta. Samaa sanoin ääneen, että homma menee vaan yhä älyttömämmäksi.  Oma terveys  meni kaiken muun edelle. Työpaikan meno oli jatkunut samana jo vuosia ja paheni vain. Minulla on säästöjä ihan kivasti, joten voin ottaa hengähdystauon työelämästä ja tuumia, että mitä seuraavaksi.

Minulle sanoi psykologi, ettei asiat muutu vaan sama on odottamassa vaikka palaat samaan työpaikkaan opintovapaan jälkeen. Tämän pidän aina mielessä jos hetken edes mietin palaamista entiseen, nyt siis opintovapaalla ja toivon työllistyväni uudelle alalle ja vaikken työllistyisi, takaisin en mene.

Itse väsyin töissä, työpaikan lausunto kolmikantaneuvottelussa oli suunnilleen että voi voi, ei me sua voida auttaa. Etsin saikulla uusia töitä, sain ekan paikan jota hain ja muitakin tarjottiin. Palkka nousee tonnilla ja mielenterveys elpyy. Tämä oli lopulta hyvä käänne.

Itse olen kans lähtenyt useammasta eri syystä eri työpaikoista: ongelmia palkanmaksussa, kaamea esimies, inhottava työilmapiiri, järjettömät työvuorot, työtehtävien tolkuton määrä, laiton toiminta...

Vaatii rohkeutta jättää vakityö. Varsinkin, jos on lapsia elätettävänä tai lainaa maksettavana. Mutta itse sitä parhaiten tietää, miten toimia vastaavassa tilanteessa. Kannattaa kuitenkin pohtia eri vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä:

-Lähdenkö pois heti, vai odotanko, jos nykytilanne muuttuisi?

-Haluanko tehdä vielä saman alan hommia, mitä jos samat ongelmat ovat toisessakin paikassa?

-Opiskelenko itselleni uuden ammatin? Jaksanko enää opiskella?

-Odotanko, että saan tarpeeksi rahaa säästöön, jotta kestän karenssin ja saan liitosta tukea?

-Etsinkö ensiksi uuden työn jostain muualta?

Itsekin välillä mietin, että pitäisikö vaihtaa alaa ihan kokonaan. Itellä on menny aika lailla siten, että elämään tulee jokin muutos, kun nykyinen meno alkaa kyllästyttää, vituttaa tai tapahtuu jotain yllättävää (esim. sairaus/onnettomuus), mikä motivoi mua tekemään asialle jotain. Mutta tsemppiä kaikille työpaikan ja alan vaihtajille! Työn ei ole pakko olla perseestä!

Jos olet mielestäsi rakentanut hyvää niin sitten lähde. Jos olet osallistunut negatiivisuuteen itse niin tuskin kukaan tulee kaipaamaan. 

Kyllä minä ainakin sen verran itsestäni tykkään, etten ole kuluttanut itseäni ja mielenterveyttäni loppuun sellaisissa työpaikoissa, joissa en viihdy.

Irtisanouduin myös pari kk sitten sellaisesta työpaikasta, johon moni haaveilisi pääsevänsä jonkin statuksen tms vuoksi. Paska palkka siihen nähden, ettei ole enää mitään omaa elämää ja pitäisi nuoleskella johtoryhmän persettä ja sietää epäeettisiä päätöksiä yms.

Paras päätös ikinä. Älkää antako työnantajien panna itseänne halvalla, he kyllä vetää viimeisetkin mehut työntekijöiden selkänahasta irti jos työntekijä vaan antaa.

Kukaan muu ei ajattele sinun etuasi, kuin sinä itse.

Muita lukematta

Onko sellaista työpaikkaa, jossa ei jokin asia potuta ja turhauta?

Mikäli johto on luotettava, fiksu ja näkevä, sen kestää.

Jos työntekijä jatkuvasti kokee itsensä hyväksikäytetyksi (työkaveri on jatkuvasti poissa töistä) esimiehet ovat ummistaneet silmänsä tai vähät välittävät.

Esimiesten tulee tehdä työntekijälle selväksi se, että he kyllä näkevät, että työntekijä joutuu tekemään jatkuvasti omien töidensä lisäksi myös muiden töitä.

Esimiehen on otettava selvää, miksi joku työntekijä ei kykene suoriutumaan tehtävistään. Ei ole oikein, että kaikki kaatuu yhden uhrautujan päälle. Mikäli henkilö ei kykene suoriutumaan omista tehtävistään eri syistä, siirretään sellaisiin tehtäviin, josta suoriutuu, jossa ei ole niin paljon haittaa usein toistuvista poissaoloista.

Jatkuva uusien määräaikaisten työntekijöiden käyttö perehdyttämisineen rassaa myös muita vakituisia työntekijöitä.

Itse lähdin huonosta työpaikasta (assari). Tehtäviä tuli koko ajan lisää, ilmapiiri huono ja sitten vielä kollega irtisanottiin ja hänen työnsä siirrettiin minulle. Jatkuvasti ylitunneilla, joita ei koskaan pystynyt pitämään pois koska oli niin paljon töitä. 

Olin antanut itselleni määräpäivän että silloin lähden vaikkei uutta työtä olisikaan tiedossa. Sitä ei loppujen lopuksi tarvinnut tehdä, sillä sain uuden työpaikan ja vaihtoa en ole katunut päivääkään. 

Eli kannattaa lähteä ennen kuin huono työpaikka tuhoaa sinut henkisesti ja fyysisesti - parempia on olemassa ja sinä et ole syypää huonon työpaikan ongelmiin.

Tein samanlaisen päätöksen 2015 vuoden lopussa. Hetken olin tekemättä mitään ja 2016 ostin yhden firman ja nyt olen pienyrittäjä, melko tyytyväinen sellainen. Arvostan ihmisiä jotka uskaltaa tehdä radikaalejakin ratkaisuja.

Lähtöpäivä on jo päätetty. Lopetan ennen kesää ja teen sen jälkeen muutaman kuukauden pienillä tunneilla osa-aikatyötä ihan muulla alalla. Syksystä ei vielä mitään tietoa. Töissä vitutus kääntyy hymyksi kun pääsee miettimään, että ei tarvitse enää kauaa tätä sietää.