Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa - voiko vaatia?
07.02.2018 |
Apen kuoleman jälkeen paljastui, että asunto, sijoitusasunto, mökki ja osakevarallisuus oli kaikki anopin nimissä. Vainajalla oli iso metsäomaisuus, joka on nyt yhtiöitetty ja perheen lapset siinä osakkaina.
Perunkirjoituksessa siis paljastui, että kaikki muu omaisuus oli pantu vaimon nimiin.
Voiko mitenkään vaatia, että puolisoiden rahaliikenne menneiltä vuosilta avattaisiin ja katsottaisiin, miksi näin on? Onko lahjoituksia tai muuta?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tuo nyt menee? Eikö ap:n appivanhempien omaisuus ole avioliitossa ollut kaikki yhteistä, siitä huolimatta kumman nimissä mikäkin on? Eikö koko omaisuus lasketa yhteen, ja se puoliksi lesken ja lasten kesken?
Kuolinpesään lasketaan kummankin puolison kaikki omaisuus, riippumatta siitä kumman nimissä se on (jomman kumman tai molempien nimissä). Siitä vähennetään velat. Jäljelle jäävästä osasta erotetaan lesken nimissä oleva omaisuus. Jos sen osuus on alle puolet kuolinpesän kokonaispotista, leski voi saada ns. tasinkona kuolinpesästä lisäksi niin paljon omaisuutta, että se vastaa kuolinpesän puolikasta kokonaisarvoltaan. Jos lesken nimissä oleva osuus kuolinpesästä on yli 50 % jo valmiiksi, hän saa pitää koko sen osuuden omana omaisuutenaan.
Loppu kuolinpesästä on perintöä, ja se menee joko rintaperillisille tai perinnön kautta leskelle tai vaikka kissojen hoitokodille. Tässä vaiheessa perilliset saavat halutessaan vaatia lakiosansa, joka olisi puolet siitä mitä he ilman testamenttia olisivat perineet.
Leskellä on lisäksi oikeus omalla ilmoituksellaan pitää hallussaan perheen yhteinen asunto ja sen irtaimisto. Hallintaoikeudesta on se hyvä puoli, että se alentaa rintaperillisille lankeavia perintöveroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Mutta et kuitenkaan voi estää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tuo nyt menee? Eikö ap:n appivanhempien omaisuus ole avioliitossa ollut kaikki yhteistä, siitä huolimatta kumman nimissä mikäkin on? Eikö koko omaisuus lasketa yhteen, ja se puoliksi lesken ja lasten kesken?
Kuolinpesään lasketaan kummankin puolison kaikki omaisuus, riippumatta siitä kumman nimissä se on (jomman kumman tai molempien nimissä). Siitä vähennetään velat. Jäljelle jäävästä osasta erotetaan lesken nimissä oleva omaisuus. Jos sen osuus on alle puolet kuolinpesän kokonaispotista, leski voi saada ns. tasinkona kuolinpesästä lisäksi niin paljon omaisuutta, että se vastaa kuolinpesän puolikasta kokonaisarvoltaan. Jos lesken nimissä oleva osuus kuolinpesästä on yli 50 % jo valmiiksi, hän saa pitää koko sen osuuden omana omaisuutenaan.
Loppu kuolinpesästä on perintöä, ja se menee joko rintaperillisille tai perinnön kautta leskelle tai vaikka kissojen hoitokodille. Tässä vaiheessa perilliset saavat halutessaan vaatia lakiosansa, joka olisi puolet siitä mitä he ilman testamenttia olisivat perineet.
Leskellä on lisäksi oikeus omalla ilmoituksellaan pitää hallussaan perheen yhteinen asunto ja sen irtaimisto. Hallintaoikeudesta on se hyvä puoli, että se alentaa rintaperillisille lankeavia perintöveroja.
Hups, siis "testamentin kautta" piti kirjoittaa eikä "perinnön kautta"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.
Paitsi että noin menetellen verottaja kiittää, kun saa välistä yhdet ylimääräiset perintöverot.
Mitkä ylimääräiset?
Leski maksaa tietenkin perintöverot puolisolta perimästään omaisuudesta. Kun leski heittää lusikan nurkkaan, lapset puolestaan maksavat perintöverot koko potista (olettaen, että perittävää on vielä siinä vaiheessa). Eli tuo ensiksi kuolleen perintö tulee verotetuksi kahteen kertaan.
Jos leki perii, niin hän maksaa perintöveroa, mutta se lienee melko harvinaista. Yleensähän leski saa avioliiton päättyessa osituksena oman osuutensa yhteisestä pesästä, jolloin hän ei maksa perintöveroa ja tämä on se tavallisempi tapa.
Niin, leski saa oman osuutensa, joka on - riippuen siitä, miten paljon kuolinpesästä on ollut hänen nimissään - joko oman omaisuutensa (jos sen osuus on ollut yli puolet kuolinpesästä) tai oman osuutensa + tasinkoa niin paljon että koko potti vastaa puolta kuolinpesän arvosta. JOS parilla on ollut keskinäinen omistusoikeuden siirtävä testamentti, leski perii puolisonsa omaisuuden ja maksaa siitä normaaliin tapaan perintöverot.
Tässä vaiheessa rintaperilliset (jos heitä on) voivat joko tyytyä tilanteeseen tai vaatia lakiosansa isän perinnöstä.
Joka tapauksessa leski olisi siis saanut 1,2 miljoonaa avio-oikeuden takia, vaikka kaikki omaisuus olisi ollut vainajan nimissä, jos avioehtoa ei ollut. Puolisot ovat varmaan sopineet, että metsää ostetaan miehen nimiin ja asunto laitetaan vaimon nimiin. Asunnon arvo on voinut kohota enemmän kuin metsän arvo, vaikka sama summa olisikin kumpaankin sijoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata kerryttää kiinteistöomaisuutta koska sen jakaminen leskille ja jälkipolville aiheuttaa aina katkeruutta jos jakajia on useita ja heidän välit huonot. On suvun menestymisen kannalta tärkeämpää pitää ihmisten välit hyvinä kuin että alkavat riitelemään jostain kiinteistöistä, irtoesineistä ja rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Testamentissa pitää lukea, ettei ole AVIO-oikeutta peritttyyn omaisuuteen, mikä tarkoittaa, että jos lapsen ja miniän/vävyn avioliitto purkautuu, niin jäävät nuolemaan näppejään puolisonsa perityn omaisuuden osalta.
Hieman off-topic, mutta eikö nimenomaan tuo AVIO-oikeutta lause testamentissa ole vaarallinen? Jos lapsi ei olekaan naimisissa, vaan AVOliitossa, niin silloinhan tuo poissulkeva ehto on pätemätön ja AVOeron tullessa miniä/vävy vie puolet.
Eli, mikä on oikea sanamuoto testamenttiin jotta se kattaa avioliiton lisäksi muutkin tapaukset (avoliitto, rekisteröity parisuhde,..) ja suojaa omaisuuden.
Avoliiton purkautuessa toisella ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.
Muutama vuosi sitten tehtiin lakimuutos, joka takaa avoliitossa samat oikeudet puolison omaisuuteen kuin avioliitossakin.
Hehee, tähän mun äitipuolenikin luotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Jos perinnössä on tuollainen ehto, niin se esimerkiksi toimii, kuten avioehto, eli vaikka perillisellä ei olisi avioehtoa, niin tuollainen pykälä testamentissa estää osituksen perinnön osalta erotilanteessa ja tilanteessa, että perillinen kuolee ennen puolisoaan. Joku juristi voi nyt korjata, jos olen väärässä. t. maallikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Oliko anopilla varaa maksaa lahjaverot 1,4 miljoonasta?
Ei anoppi maksanut mitään lahjaveroja. Se sijoitusasunto nyt oli selvä, kun oli anopin äidin entinen ja mökki rakennettu anopin maille. Mutta asunto oli jostain syystä myös anopin, vaikka yhdessä sitä maksoivat ja osakkeet oli anopin nimissä myös. Appi kuitenkin ollut suurituloisempi ja anoppi hoitanut kymmenen vuotta lapsia, eikä tuolloin ansainnut.
Joku epäili vävyksi, mutta yhä enemmän kuulostaa miniältä.
Jätä nyt homma rauhaan, ja koittakaa pärjäillä sillä metsämiljoonan neljäsosalla. Hoidatte yhtiötä hyvin, niin ihan kivan lisätulon sieltä vuosittain saa.
On se ikävää, kun ei oletusmiljonäärin hirmuisista rahoista saakaan itselle vapaalippua yläluokkaan.
Olen varma että ap on nimenomaan vävy, tyypillinen jannamies-vävy.
Niin mäkin, paljastui tuosta kohtaa ettei arvosta kotona päivätyönsä tehnyttä anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Testamentissa pitää lukea, ettei ole AVIO-oikeutta peritttyyn omaisuuteen, mikä tarkoittaa, että jos lapsen ja miniän/vävyn avioliitto purkautuu, niin jäävät nuolemaan näppejään puolisonsa perityn omaisuuden osalta.
Hieman off-topic, mutta eikö nimenomaan tuo AVIO-oikeutta lause testamentissa ole vaarallinen? Jos lapsi ei olekaan naimisissa, vaan AVOliitossa, niin silloinhan tuo poissulkeva ehto on pätemätön ja AVOeron tullessa miniä/vävy vie puolet.
Eli, mikä on oikea sanamuoto testamenttiin jotta se kattaa avioliiton lisäksi muutkin tapaukset (avoliitto, rekisteröity parisuhde,..) ja suojaa omaisuuden.
Avopuolisolla ei ole erossa mitään oikeutta toisen omaisuuteen. Avoerohan jo sinänsä on melko perverssi käsite. Miten erota jotain missä ei ole koskaan liitytty mihinkään? Avopari yleensä asuu yhdessä, mutta yhdessä voi myös asua olematta avopari ja kai voisi olla avopari, vaikka ei asukkaan yhdessä. Avoparitermi sinänsä on jo melko epämääräinen.
No ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Pantu vaimon nimiin? Jos se vaimo oli köyhä kotirouva, jolla ei ollut mitään perintöä, niin voihan perilliset (ei puolisonsa) asiaa ihmetellä, mutta kyllä monella naisella on ollut työpaikka ja palkkarahoja, joilla on voinut ostaa osakkeita ja asuntoja. Jopa ilman puolison lupaa.
Itsellä on yksi tuttavapariskunta, jossa mies on yrittäjä ja nainen keskipalkkaisessa duunissa. Mies menestyy melko hyvin ja maksaa perheen kaikki elinkustannukset ja antaa vielä käyttörahaakin naiselle. Nainen ei käytä lainkaan omaa palkkaansa, vaan sijoittelee niitä muutaman kerran vuodessa osakkeisiin ja rahastoihin. Naisella lienee miljoonyen omaisuus, jos ne sinoiutukset tuottaa edes kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Testamentissa pitää lukea, ettei ole AVIO-oikeutta peritttyyn omaisuuteen, mikä tarkoittaa, että jos lapsen ja miniän/vävyn avioliitto purkautuu, niin jäävät nuolemaan näppejään puolisonsa perityn omaisuuden osalta.
Hieman off-topic, mutta eikö nimenomaan tuo AVIO-oikeutta lause testamentissa ole vaarallinen? Jos lapsi ei olekaan naimisissa, vaan AVOliitossa, niin silloinhan tuo poissulkeva ehto on pätemätön ja AVOeron tullessa miniä/vävy vie puolet.
Eli, mikä on oikea sanamuoto testamenttiin jotta se kattaa avioliiton lisäksi muutkin tapaukset (avoliitto, rekisteröity parisuhde,..) ja suojaa omaisuuden.
Avopuolisolla ei ole erossa mitään oikeutta toisen omaisuuteen. Avoerohan jo sinänsä on melko perverssi käsite. Miten erota jotain missä ei ole koskaan liitytty mihinkään? Avopari yleensä asuu yhdessä, mutta yhdessä voi myös asua olematta avopari ja kai voisi olla avopari, vaikka ei asukkaan yhdessä. Avoparitermi sinänsä on jo melko epämääräinen.
No ei voi.
Parilla voi 20 vuoden historia ja yhteiset lapset, mutta toinen käy vaikka tilapäisesti töissä toisella paikkakunnalla, jossa hänellä on asunto. Onko tämä toisessa asunnossa asuva sinkku kaikki ne ajat mitkä on toisessa asunnossa?
Omaisuus upottaa kirjoitti:
Ei kannata kerryttää kiinteistöomaisuutta koska sen jakaminen leskille ja jälkipolville aiheuttaa aina katkeruutta jos jakajia on useita ja heidän välit huonot. On suvun menestymisen kannalta tärkeämpää pitää ihmisten välit hyvinä kuin että alkavat riitelemään jostain kiinteistöistä, irtoesineistä ja rahasta.
Paras ja toimivin vaihtoehto on keskustella avoimesti ja perustellen jo kauan ennen kuolemaansa siitä, miten aikoo perintönsä testamentata. Ja sitten olla muuttamatta näitä aikomuksia tai ainakin keskudtella niistä aina uudelleen kaikkien osapuolten kanssa. Näin homma on kaikille selvillä, eikä mitään ylläreitä tule. Ihmiset ehtivät valmistautua ja opetella hoitamaan tulevia osuuksiaan ja jopa kiintymään niihin.
Ongelmathan syntyy siitä, jos joku luulee tulevansa muovifirman johtajaksi ja tekee siksi firman eteen hirveästi duunia, mutta saakin lopulta mökkikylän ja joku toinen taas ehkä on nähnyt hirveästi vaivaa sen mökkikylän kehittämiseksi mutta saakin sit metsää ja kolmas on innokas luonnosujelija ja opiskellut kaiken luonnomukaisedta metsänhoidosta, mutta siitä tehdäänkin testamentissa muovitehtaan johtaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin kuoltua kaikki jätettiin niin kuin ne oli eikä mitään jaettu vaikka kyseessä oli paljon metsämaita, tontteja, asunto ja mökki. Maksoimme vain perintöverot. Isän kuoltua tehtiin vasta jako.
Noin toimitaan aika usein.
Fiksumpaa olisi jakaa omaisuutensa lapsilleen jo eläessään. Näin vältytään samalla perintöriidalta ja muiltakin riidoilta jos tekee jaon oikeudenmukaisesti ja lasten kanssa aiheesta keskustelleen. Myös perintöveroja voi suunnitella pienemmäksi antamalla lahjoituksia virallisesti ja ruskeassa kirjekuoressa sekä pitämällä luovutettuun omaisuuteen elinikäisen hallintaokeuden, jolloin verotusarvo pienenee.
Eikös perinnönjaon yhteydessä tehdä myös ositus? Eli varakkaampi maksaa kuolinpesälle tasinkoa?
Vierailija kirjoitti:
Eikös perinnönjaon yhteydessä tehdä myös ositus? Eli varakkaampi maksaa kuolinpesälle tasinkoa?
Jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin kuolleella puolisolla, niin leski ei maksa tasinkoa kennellekään vaan pitää oman omaisuutensa. Jos taas kuollut puoliso oli varakkaampi kuin leski, saa leski tasinkoa niin, että hän saa puolet yhteen lasketusta omaisuudesta. Ja kaikki tämä ilman avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Testamentissa pitää lukea, ettei ole AVIO-oikeutta peritttyyn omaisuuteen, mikä tarkoittaa, että jos lapsen ja miniän/vävyn avioliitto purkautuu, niin jäävät nuolemaan näppejään puolisonsa perityn omaisuuden osalta.
Hieman off-topic, mutta eikö nimenomaan tuo AVIO-oikeutta lause testamentissa ole vaarallinen? Jos lapsi ei olekaan naimisissa, vaan AVOliitossa, niin silloinhan tuo poissulkeva ehto on pätemätön ja AVOeron tullessa miniä/vävy vie puolet.
Eli, mikä on oikea sanamuoto testamenttiin jotta se kattaa avioliiton lisäksi muutkin tapaukset (avoliitto, rekisteröity parisuhde,..) ja suojaa omaisuuden.
Avopuolisolla ei ole erossa mitään oikeutta toisen omaisuuteen. Avoerohan jo sinänsä on melko perverssi käsite. Miten erota jotain missä ei ole koskaan liitytty mihinkään? Avopari yleensä asuu yhdessä, mutta yhdessä voi myös asua olematta avopari ja kai voisi olla avopari, vaikka ei asukkaan yhdessä. Avoparitermi sinänsä on jo melko epämääräinen.
No ei voi.
Parilla voi 20 vuoden historia ja yhteiset lapset, mutta toinen käy vaikka tilapäisesti töissä toisella paikkakunnalla, jossa hänellä on asunto. Onko tämä toisessa asunnossa asuva sinkku kaikki ne ajat mitkä on toisessa asunnossa?
Jos ei ole naimisissa/ aviopari tai kirjoilla samassa osoitteessa / avopari niin on sinkku lain näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös perinnönjaon yhteydessä tehdä myös ositus? Eli varakkaampi maksaa kuolinpesälle tasinkoa?
Leskellä on oikeus kieltäytyä maksamasta tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisille (terminä tämä on lesken tasinkoprivilegi).
Huom! Lesken ei ole mikään pakko tätä oikeutta käyttää vaan saa aivan vapaasti maksaa tasinkoa jos haluaa. Aloittajan tapauksessa selvästi ei halua.
Kuolemantapauksessa avioliiton purkaminen suoritetaan ensin, eli puolisojen välillä varat jaetaan tasan. Näin siis jos leskellä on omissa nimissään 200 000 € varallisuutta ja kuolleella 0€, niin varat jaetaan, jolloin molemmilla on 100 00€. Tämän jälkeen sitten jaetaan perintö, mutta huomioon täytyy ottaa tietenkin lesken asumissuoja. Sen sijaan en ole ikinä ymmärtänyt, mikä tarve lapsilla ja muilla perillisillä on heti mennä haaskalle ja vaatia hetinyt omaa perintöään. Sen perinnön ehtii saada sittenkin, kun toinenkin vanhempi kuolee. Itse en missään nimessä toisen vanhempani kuollessa alkaisi vaatimaan mitään perintöä. vaan annan lesken elää niiden kanssa.
No joo, jollei ole ollut avioehtoa. Mutta jos leskellä on enemmän omaisuutta kuin kuolleella, lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille, vaan saa pitää kaiken omansa.
Mut joo. Aapeen kannalta tässä on olennaista se, että vaikka kaikki omaisuus olisi ollut kuolleen appiukon nimissä, perillisten jaettavaksi olisi enimmillään tullut 1200000 sen nykyisen miljoonan sijasta. Jos lapsia on neljä, olisi siis ollut mahdollista saada 250 000 sijasta 300 000. onhan siinä prosentuaalisesti iso ero, mutta ei sen takia oikeasti kutnkaan kannata alkaa oikeusjuttuun, koska siihen se erotus sit kuluisikin.