Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa - voiko vaatia?
07.02.2018 |
Apen kuoleman jälkeen paljastui, että asunto, sijoitusasunto, mökki ja osakevarallisuus oli kaikki anopin nimissä. Vainajalla oli iso metsäomaisuus, joka on nyt yhtiöitetty ja perheen lapset siinä osakkaina.
Perunkirjoituksessa siis paljastui, että kaikki muu omaisuus oli pantu vaimon nimiin.
Voiko mitenkään vaatia, että puolisoiden rahaliikenne menneiltä vuosilta avattaisiin ja katsottaisiin, miksi näin on? Onko lahjoituksia tai muuta?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat esittivät pyynnön, että ei vaadittaisi lakiosaa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, vaan peritään vasta kun molemmat ovat kuolleet. En keksi yhtään ainutta syytä, miksi tähän emme suostuisi sisarusten kanssa. Se, mitä vanhemmat rahoillaan tekevät, ei kuulu muille. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi elää niin, että kerää ihan itse oman omaisuutensa, eikä kärky vanhempien tai appivanhempien omaisuutta.
Ap:n kumppanin vanhempi on nukkunut pois. Sen sijaan että surraan ja tuetaan kumppania menetyksen johdosta, kärkytään rahaa. Tyylikästä.
Mun äiti esitti saman pyynnön. Vuotta myöhemmin se myi koko omaisuuden verotusarvolla yhdelle sisarukselle (mehän emme lakiosaa vaatineet).Nyt hän ihmettelee, miksi lapsensa ei ole oikein väleissä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Metsäyhtiön osuuden voi myydä pois? Joko muille osakkaille tai ulkopuoliselle.
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.
Paitsi että noin menetellen verottaja kiittää, kun saa välistä yhdet ylimääräiset perintöverot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.
Paitsi että noin menetellen verottaja kiittää, kun saa välistä yhdet ylimääräiset perintöverot.
Mitkä ylimääräiset?
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Oliko anopilla varaa maksaa lahjaverot 1,4 miljoonasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Tarkoittaa avio-oikeutta. Eli perintö on automaattisesti avioliiton ulkopuolista omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.
Perintöveroa ei voi tälläkään välttää. Ei edes hallintatestamentilla. Lakiosasta maksetaan vero kuitenkin, hallintaoikeus pienentää sitä jonkun verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Tarkoittaa avio-oikeutta. Eli perintö on automaattisesti avioliiton ulkopuolista omaisuutta.
No tämän kyllä ymmärrän, mutten silloin puhuisi, ettei ihmisellä joka ei muutenkaan ole perintökaaressa ole oikeutta perintöön.
Kirjoitatko tätä post mortuumisti, jos kerran ap on kuollut, kuten heti viestin alussa toteat?
Tämä perintöriitako on perintösi maailmalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Oliko anopilla varaa maksaa lahjaverot 1,4 miljoonasta?
Miksi olisi tarvinnut olla? Omaisuutta on varmaan kerrytetty hänelle vähän kerrallaan vuosikymmenien kuluessa. Ei minään yhtäkkisenä lahjana, eikä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Jos vävy/miniä sitten ottaa eron niin hän ei saa puolitusta perintökertymästä. Sitä se konkreettisesti tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Eiköhän tuossa tarkoiteta, että perinnöksi jäävä omaisuus on määrätty avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Eli perijän puolisolla ei ole oikeutta omaisuuteen ero- tai kuolemantapauksessa, olipa parilla avioehtoa tahi ei.
Mutta perillinen voi toki testamentata perinnöksi saamansa omaisuuden myös puolisolleen, jolloin tämä lopulta saa sen suunnitteli anoppi mitä hyvänsä. Perillinen voi myös myydä halvalla puolisolleen tai lahjoittaa. Tai myydä pois sen alkuperäisen perinnön ja jonkun ajan päästä ostaa jotain uutta puolison kanssa yhteiseksi, sanoen, että tämä ei ole ”sijaan tullutta” omaisuutta. Näin meillä on tehty...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Oliko anopilla varaa maksaa lahjaverot 1,4 miljoonasta?
Ei anoppi maksanut mitään lahjaveroja. Se sijoitusasunto nyt oli selvä, kun oli anopin äidin entinen ja mökki rakennettu anopin maille. Mutta asunto oli jostain syystä myös anopin, vaikka yhdessä sitä maksoivat ja osakkeet oli anopin nimissä myös. Appi kuitenkin ollut suurituloisempi ja anoppi hoitanut kymmenen vuotta lapsia, eikä tuolloin ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Oliko anopilla varaa maksaa lahjaverot 1,4 miljoonasta?
Miksi olisi tarvinnut olla? Omaisuutta on varmaan kerrytetty hänelle vähän kerrallaan vuosikymmenien kuluessa. Ei minään yhtäkkisenä lahjana, eikä nyt.
Jos anoppi on ollut kotiäitinä, melkoisen omaisuuden on pystynyt hankkimaan verollisina lahjoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.
Paitsi että noin menetellen verottaja kiittää, kun saa välistä yhdet ylimääräiset perintöverot.
Mitkä ylimääräiset?
Leski maksaa tietenkin perintöverot puolisolta perimästään omaisuudesta. Kun leski heittää lusikan nurkkaan, lapset puolestaan maksavat perintöverot koko potista (olettaen, että perittävää on vielä siinä vaiheessa). Eli tuo ensiksi kuolleen perintö tulee verotetuksi kahteen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.
Oliko anopilla varaa maksaa lahjaverot 1,4 miljoonasta?
Ei anoppi maksanut mitään lahjaveroja. Se sijoitusasunto nyt oli selvä, kun oli anopin äidin entinen ja mökki rakennettu anopin maille. Mutta asunto oli jostain syystä myös anopin, vaikka yhdessä sitä maksoivat ja osakkeet oli anopin nimissä myös. Appi kuitenkin ollut suurituloisempi ja anoppi hoitanut kymmenen vuotta lapsia, eikä tuolloin ansainnut.
Hetkinen, eli sijoitusasunto olikin mahdollisesti anopin perinnöksi saamansa, eli hänen omansa, ei appesi. Mitä appi maksoi sijoitusasunnosta, lainanlyhennyksiä vai asunnon kuluja?
No voi voi.
Ensinnäkään apen perintö ei mitenkään kuulu miniälle/vävylle.
Toisekseen eläessään saa antaa lahjoja.
Isäni jäi pikkupoikana puoliorvoksi, ja köyhää oli. Lähti yläasteikäisenä töihin ja osui Etelä-Suomeen juuri oikeaan aikaan, perusti firman ja pärjäsi oikein hyvin. Kuoli muutama vuosi sitten. Myös vanhemmillani oli avioehto. Isän testamentissa oli ehto, että perintö ei koske lasten puolisoita, eli avioeron tai kuoleman sattuessa puolisolle ei kuulu perinnöstä tai sen sijalle tulleesta omaisuudesta mitään. Äidille jäi asunnosta puolikas, kuten myös mökistä (yhteisissä nimissä, vaikka faija ne kai maksoi), kokonaan pari tonttia ja kolme sijoitusasuntoa. Äiti oli ollut töissä koko ajan, eli hän saa nyt omaa työeläkettä, ja lisäksi on vähän vuokratuloja.
Meille kolmelle isä testamenttasi loput. Erotessani ex-mieheni ei saanut perinnöstäni mitään, ja hyvä niin. Yhteiset pistettiin puoliksi.
Turha kuolata appivainaan rahoja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.
Paitsi että noin menetellen verottaja kiittää, kun saa välistä yhdet ylimääräiset perintöverot.
Mitkä ylimääräiset?
Leski maksaa tietenkin perintöverot puolisolta perimästään omaisuudesta. Kun leski heittää lusikan nurkkaan, lapset puolestaan maksavat perintöverot koko potista (olettaen, että perittävää on vielä siinä vaiheessa). Eli tuo ensiksi kuolleen perintö tulee verotetuksi kahteen kertaan.
Puolisovähennys on 90.000€, ja verotettava alaraja on 20.000€ eli 110.000 voi puoliso periä verottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.
Terveisin tuleva ex-anoppi.
Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön. Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä.
Testamentissa pitää lukea, ettei ole AVIO-oikeutta peritttyyn omaisuuteen, mikä tarkoittaa, että jos lapsen ja miniän/vävyn avioliitto purkautuu, niin jäävät nuolemaan näppejään puolisonsa perityn omaisuuden osalta.
Aivan, se onkin eri asia kuin oikeus perintöön.