Lue keskustelun säännöt.
Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
06.02.2018 |
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma-gaala on kyllä surkeuksien surkeus. Livenä näytetään vain se geneerinen huttu, joka perustuu lähinnä myyntiin. Sitten vaivihkaa vilautetaan, että joo, jaettiin me myös palkintoja jazzille, klassiselle, kriitikoiden valinnalle ym., eli niille ihmisille, jotka ovat itse tekemänsä musiikin takana tai sijoittaneet koko elämänsä taiteenlajin oppimiselle.
Ei siinä mitään, tietenkin suosittuja halutaan näyttää, mutta eipä se suomalaisten musiikkikäsitys ja -maku paljon laajene, jos televisiossa näytetään niitä 5-10 levy-yhtiöiden pumppaamaa artistia, radio soittaa näitä, spotify nostaa näitä tarjolle, lehdet tekee juttuja, sitten ne palkitaan ristiin rastiin isoimmissa gaaloissa.
Huvittavaahan näissä on se, että ne ”paljon” myyneetkin levyt saatetaan laskea nykyään kymmenissä. Levymyynnillä mitattuna joku autotallibändi voi oikeesti myydä paremmin, ko joku Emma -palkittu. Näkyvyys on se juttu, jolla stadionkeikat tulee mahdolliseksi, eikä eikä sitä saa ilman rahaa ja suhteita. Talentti ja levymyynti - ihanan toissisijaista ja vanhanaikaista.
No levymyynti on nykyään auttamattoman out. Minäkin kuuntelen musiikkini enimmäkseen Spotifystä. Niihin kulta - ja platinalevyihin lasketaan nykyään striimit omalla kertoimellaan. Uskon, että nää pikkutyttöjen suosikit myis kyllä nytkin levyjä striimien sijaan, jos levy olisi se formaatti tänäkin päivänä. Siis sen oman hetkensä. Spotify on toki muuttanut musamarkkinoilla tilannetta aika paljon, ja se vahvistaa myös omalla tapaa musiikin kertakäyttökulttuuria. Ja artistit haluaa vaan Spotifyn listaykköseksi ja siksi ei enää viitsitä tehdä juuri levyjä, jotka vaan lätkäistäis kerralla ulos. Mainstream artisteista kyllä JVG teki näin syksyllä eikä se mikään ihan huono ratkaisu kai ollu, mutta monen muun kohdalla saattais olla.
Näitä streamauksiahan todistetusti voi ostaa rahalla. Eivät siis välttämättä ole uskottava mittari suosiolle. Ja mikäs siinä, ostostreamit on kuin panis rahaa pankkiin. Tyypit haluaa aina kannattaa voittajia ja kun voittaja on selvillä, alkaa tulemaan oikeitaki streameja.
Sulla on varmaan edea jotain linkkiä tähän striimausten ostoon pohjaksi. Ja nimen omaan Spotifystä nyt puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syötkö ikinä pikaruokaa? Kyseessä on sama ilmiö musiikin muodossa. Vihasin kans ennen poppia mutta nykyään sitä kuluu itselläkin. Se on monien mielestä piristävää höttöä jonka ei ole tarkoituskaan kestää montaa kuuntelua tai kuulostaa kovin persoonalliselta.
Se poppi kuulostaa sieluttomalta ja helpolta tehdä, mutta se ei todellakaan ole helppoa. En myöskään usko tuohon sielunsa myymiseen. Nämä ihmiset varmasti vapaa-ajallaan kuuntelevat vähän kultivoituneempaa musaa mutta tekevät rakkaudella ja tunteella musaa mikä myy ja saavuttaa suuren yleisön.
Monesti näissäkin poppibiiseissä ja rapissa on hyvinkin syvällistä sanomaa. Se ei pilaa koko muusikkoa ihmisenä että hän pääasiallisesti viihdyttää suurta yleisöä helposti omaksuttavilla biiseillä. Ihminen on paljon muutakin kuin hänen julkisuuskuvansa ja duuninsa. Nostan tavallaan hattua näille jotka ovat tajunneet alkaa poptähdiksi välittämättä siitä ettei ehkä ole imagoltaan se suurin taiteilija.
Kiitos, aikamoista! Niin se maailma muuttuu!
Celestial Aeon Project kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kuuntelemassa noita Spotifyssä ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvää laatua saat aikaiseksi "kotistudiossa"! Minä en tiedä musiikin tekemisestä mitään. Miten ihmeessä tällaista musiikkia voi tehdä kotona?
Kiitos! Vastaus on vähän tekninen, mutta perusajatuksena:
Musateknologia on kehittynyt viimeisen 10-20 vuoden aikana hurjasti. Markkinoille on tullut tietokoneiden tehostumisen myötä ns. äänikirjastoja, joihin on äänitetty oikeiden soittajien soittamia ääniä laadukkaassa studiossa hirveä määrä ja sitten on ohjelmoitu logiikka, joka osaa soittaa ja muokata noita ääniä jälkeenpäin kun säveltäjä kotistudiossaan painaa koskettimistolta ääntä. Esimerkkinä vaikkapa viulu. Henkilö x soittaa kaikki mahdolliset viulun äänet studiossa moneen kertaan eri tavoin ja kaikesta tästä tulee hirveä määrä äänitiedostoja. Sitten nuo äänitiedostot paketoidaan viulukirjastoksi ja kun kirjaston ostaa, voi kotikoneellaan "soittaa viulua" pianokoskettimistolla. Sitten erilaiset kaiut voidaan mallintaa digitaalisesti ja nyt sinulla on kotona viulu, jonka voit laittaa soimaan erilaisissa konserttisaleissa riippumatta siitä, missä se alunperin äänitettiin.
Käytännössä se, miten itse musiikkia teen on juuri näin. Valitsen erilaisia virtuaalisia soittimia, sitten lätkyttelen raidat sisään yksi kerrallaan pianokoskettimistolla, muokkailen äänitettyjä ääniä jälkeenpäin ja valitsen eri äänikirjastoista sopivat soundit jokaiselle raidalle erikseen ja lopulta miksaan lopputuloksen yhteen, jolloin syntyy illuusio siitä, että joukko eri ihmisiä soittaisi "bändinä" kaiken samaan aikaan.
Rahaa ei tarvitse upottaa ihan hirveästi. Klassinen / elokuvamusiikki on vaativinta, siihen joutuu investoimaan 500-1000 euroa, mutta sillä saa jo Hollywood soundia aikaiseksi kun vähän perehtyy.
Vierailija kirjoitti:
Toi ”pop on kevyttä hyvän mielen mättöä” särähti korvaan. Huomaa, ettet tiedä popmusiikista paljon mitään. Popmusa pystyy kyllä käsittelemään muitakin tunteita kuin olla vain se iänikuinen tanssijalan nostattaja ja siellä nykypopin, 50 -luvun iskelmän ja progen välissä on paljon musiikillisesti korkeatasoista kamaa. Stevie Wonder, Michael Jackson, Beatles, Carole King, Carpenters.. ihan noin muutamia nimiä ihan sieltä mainstream -osastolta mainitakseni. Myös nykyään tehdään upeaa popmusiikkia, joka ei kyllä oikein missään soi, kun vaan ne toisiltaan kuulostavat hyväksytään radioon. Esim. suomalainen Tomi Malm. Pintapuolisesti voi olla kevyttä mutta lähdepä analyyttisesti tutkimaan harmonioita, melodiankuljetuksia, sooloja, rytmikudoksia. Saundeja, jotka on tehty sisällöllä, osaavalla sovituksella ja soittotaidolla. Tossa nykyisessä tusinatavarassa on toisin päin. Saundi on joka levyllä se sama korvia riipivä, sisältö nolla.
Jotenkin tiesin jo kirjoittaessani, että joku musiikkisnobi tulee kommentoimaan juuri tätä hieman ylimalkaisesti heittämääni seikkaa. :) Että voihan pop-musiikissa olla syviäkin tunteita ja ennen oli sitä ja tätä ja tuota ja ah.
Täytyypä vain sanoa, että snobiudestasi kertoo riittävästi se, että kuvittelet parin nettikirjoituksen perusteella tietäväsi kaiken jonkun tuntemattoman henkilön tietotasosta, mutta sinähän selvästikin olet meedio ja tiedät niin paljon suhteestani musiikkiin. :) Sellaista se on, kun tarrautuu epätoivoisesti johonkin ideologiaan ja koettaa sitten rigidillä asenteella paikata sisäisiä alemmuuskompleksejaan, yrittäen tuntea itsensä edes jotenkin erityiseksi.
Ja jos joku kehtaakin (!!!) joskus kuunnella jotain muutakin kuin supertaiteellisia 30 min. progepläjäyksiä, on hän idiootti eikä tiedä musiikista mitään. Heh.
Mutta joo-o. En ole kieltänyt, etteikö pop-musiikissa voisi olla syvällisempikin puoli, totta kai voi olla ja onkin. Tässä ketjussa kuitenkin paneuduttiin tietääkseni niihin vähemmän syvällisiin nykyhetken artisteihin, ei Stevie Wonderiin. Enkä muuten luokittelisi Beatlesiakaan ehkä ihan pop-osastoon. Toisaalta mainstream on nykyään kyllä vähän eri asia mitä joskus menneinä vuosikymmeninä, myös marginaalisemmat genret ja esittäjät lähentyvät sitä ja menettävät näin merkitystään. Nykyisen kaltaisessa informaatioyhteiskunnassa kaikki musiikki on koko ajan saatavilla, ja kaikelle löytyy oma fanikantansa.
Voi voi, makuja on oikeasti niin monenlaisia, ja joskus musiikkia voi tosiaan kuunnella ihan läpälläkin tai pelkkää dopamiinia vapauttaakseen. Musiikilla on yhtä monta funktiota kuin genreäkin.
Nuo mainitsemasi jampat ovat tosiaan vähän vanhemman ajan tuotantoa, varmaan ihan sellaisia neutraaleja enemmistön mielestä, mutta taatusti löytyy sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät niin perusta jostain Michael Jacksonin tuotannosta vaikka. Ei se silti välttämättä tee heistä sen epämusikaalisempia kuin sinusta, he voivat pitää vaikkapa enemmän elektronisesta tyylistä, kuten Kraftwerkistä tai Tangerine Dreamista. Tai raskaammasta. Tosin tässähän nyt olikin enemmän kyse popista, mutta joo, pointin ymmärtää ken haluaa. :)
On kyllä ihan totta, että Suomessa on paljon mahtavia artisteja, varsinkin mainstreamin ulkopuolella. :) Tämän päivän indie, jazz ja folk skenet ovat aika kattavat, myös klassiselta puolelta löytyy hienoja säveltäjiä, kuten vaikka Saariaho. Valitettavasti näitä ei sitten paljoa radioissa soitella, koska vaatisivat liikaa keskittymistä ja eläytymistä arkisissa tilanteissa, kuten aamulla, työvuorojen keskellä, automatkoilla, kuntoillessa jne., jolloin on vain helpompi kuunnella jotain suhteellisen helppoa reipasrytmistä mättöä, joka ehkä vielä sattuu vähän piristämäänkin. Sellaista taustamusiikkia, tai melua, miten vain. Vapaa-ajalla voi sitten panostaa enemmän taidemusiikkiin ja niihin kaikkiin hienoihin "saundeihin" ja nuansseihin.
Itse olen myös vähän eri mieltä tuosta "korvien riipimisestä", näkisin että varsinkin viime vuosina pop-musiikin äänimaailma on pehmentynyt ja keventynyt paljon, muuntunut jopa abstraktiin minimalistiseen suuntaan. Ei toki kaikkien artistien osalta, mutta tällaista muutosta on vähän laaja-alaisemmin ollut havaittavissa jo pitkään. Liittynee käytettyihin softiin ja trendeihin äänenkäsittelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, liian pitkä viesti. :) Joten jatkanpa vielä tämän verran, sitten poistun takavasemmalle.
Musiikki elää koko ajan, antakaa sille mahdollisuus älkääkä leimatko _kaikkea_ automaattisesti paskaksi, jos se on jotenkin erilaista kuin kultaisella 70-luvulla tai jos artistin naama tai sanoitukset eivät miellytä. Muutoksia on tietysti tapahtunut, niin hyviä kuin huonojakin, aika paljon huonoja, mutta samaa valiteltiin Elviksen aikoihin. On edelleen olemassa ns. aitoja artisteja, mutta he eivät tosiaan mainstreamin pyöritykseen pääse tai haluakaan, koska bisnes on bisnestä ja massat haluavat helppoa musiikkia tai oikeastaan lähinnä viihdettä. Viihde on toisinaan ok, mutta se on toki surullista, jos kaikki kokemus musiikista rajautuu vain siihen. Toisaalta mitenpä asiaan voisi vaikuttaa? Ihmiset kuuntelevat mitä kuuntelevat, ja raha puhuu.
-katkera-äijä- kirjoitti:
Hula Hula kirjoitti:
Joidenkin mielestä pitäisi pitää musiikista, joka on taiten tehtyä, pitkän linjaan muusikon tekemää. No, sama juttu kuin taitoluistelussa: katsojina ja kuuntelijoina vain lajin harrastajia ja heidän sukulaisiaan. Sitä paitsi rytminen alkuasukkaiden musiikki ei ole koulua käyneiden ammattilaisten säveltämää, ja silti toimii esikuvana monille "oikeille" taiteilijoille. Oletko kuullut kansanmusiikista?
Tämä loistavan primitiivisen mäiskeen teki ihminen, jolla on klassisen pianistin peruskoulutus:
Lisäksi kun tuossa edellä taas jälleen kerran viljeltiin näitä stereotypioita 70-lukua kaipaavista proge-sedistä, niin noiden herrojen "kollektiivi" oli 90-luvun alkupuolella Euroopan suosituimpia akteja. Heidän pari levyään myivät maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta. Tuon videon single ja itse albumi olivat mm. Iso-Britanniassa listaykkösiä.
Kaikki tämä saavutettiin tinkimättömällä omalla linjalle, yhtye / kollektiivi mm. kieltäytyi esiintymästä Iso-Britannnian televisiossa. Itseasiassa monet valtavirtamedian edustajat jopa jossain määrin pelkäsivät kavereita.
Kun sitten edelleen katsoo tätä nykyistä metroseksuaali-juusto-EDM -kulttuuria, niin... voi, voi.
Taannoin pari suomalaista EDM-pojua mahtipontisesti selitti radiossa kuinka heidän tavaransa saavuttaa nyt tuoretta kulmaa yms. tuubaa. Olen täysin satavarma, että pojut eivät ole koskaan omistaneet yhtäkään Vangeliksen, Jarren, Prodigyn, tai vaikka Future Sound of Londonin ja Faithlessin levyä.
On sinänsä ihan sama mitä musiikkia tehdään, nykymaailmassa ongelma on yksinkertaisesti se ettei ihmisillä ole mitään kykyä pitkäjännitteisyyteen. Tämän takia ei sitten omata minkäänlaista sivistyksellistä pohjaa edes siitä oman musiikkityylin historiasta.
Tämä niin helvetisti.
T. The Prodigya vuodesta -93 digannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla menee varmasti näin ja sinänsä ihan hyvä näkökulma, mutta osalle ihmisistä musiikki on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein harrastus ja tapa viettää vapaa-aikaa kuunnellen, soittaen, keikoilla tmv., ja siinä tapauksessa esim. potentiaalisen seurustelukumppanin musiikkimaku on aika olennainen juttu. Itse en pystyisi olemaan suhteessa, jossa joudun vapaa-ajallani kuuntelemaan jotain JVGn tai Petri Nygårdin tasoista kuraa, saati käymään heidän keikoillaan. Erilainen musiikkimaku sinänsä on ihan ok, jos se musiikki on taidolla ja ajatuksella tehtyä ja kestää kriittisempää tarkastelua.
Täällä toinen, joka ei kykenisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jonka musamaku olisi tuollainen. Mielestäni musiikkimaku ja älykkyys korreloivat myös paljon keskenään. Ei voi olla kovin syvällinen ja välkky tyyppi kyseessä, jos kuuntelee Petri Nygårdia ja JVG:tä. Ja vieläpä maksaa niistä ja käy keikoilla. Itselläni on muutamia tämän tyyppisiä kavereita ja tuttuja. Mukavia ovat jne, mutta elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin minä.
T. N22
Mitä musiikkia itse kuuntelet? Anna esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan se kurjaa, kun jokainen voi tänä päivänä breikata, ilman, että on levy-yhtiöstä kuullutkaan.
Varmaan turhauttaa istua siellä tammipöydän takana ja odotella, josko sieltä postin kantamasta kirjekuoresta vielä kerran tulisi c-kasetti, josta voisi uusi Beatles saada alkunsa.
Otahan tuikku murheeseen ja laita grammarilta Olavi Virtaa soimaan.
Ei vittu reps. ::D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ”pop on kevyttä hyvän mielen mättöä” särähti korvaan. Huomaa, ettet tiedä popmusiikista paljon mitään. Popmusa pystyy kyllä käsittelemään muitakin tunteita kuin olla vain se iänikuinen tanssijalan nostattaja ja siellä nykypopin, 50 -luvun iskelmän ja progen välissä on paljon musiikillisesti korkeatasoista kamaa. Stevie Wonder, Michael Jackson, Beatles, Carole King, Carpenters.. ihan noin muutamia nimiä ihan sieltä mainstream -osastolta mainitakseni. Myös nykyään tehdään upeaa popmusiikkia, joka ei kyllä oikein missään soi, kun vaan ne toisiltaan kuulostavat hyväksytään radioon. Esim. suomalainen Tomi Malm. Pintapuolisesti voi olla kevyttä mutta lähdepä analyyttisesti tutkimaan harmonioita, melodiankuljetuksia, sooloja, rytmikudoksia. Saundeja, jotka on tehty sisällöllä, osaavalla sovituksella ja soittotaidolla. Tossa nykyisessä tusinatavarassa on toisin päin. Saundi on joka levyllä se sama korvia riipivä, sisältö nolla.
Jotenkin tiesin jo kirjoittaessani, että joku musiikkisnobi tulee kommentoimaan juuri tätä hieman ylimalkaisesti heittämääni seikkaa. :) Että voihan pop-musiikissa olla syviäkin tunteita ja ennen oli sitä ja tätä ja tuota ja ah.
Täytyypä vain sanoa, että snobiudestasi kertoo riittävästi se, että kuvittelet parin nettikirjoituksen perusteella tietäväsi kaiken jonkun tuntemattoman henkilön tietotasosta, mutta sinähän selvästikin olet meedio ja tiedät niin paljon suhteestani musiikkiin. :) Sellaista se on, kun tarrautuu epätoivoisesti johonkin ideologiaan ja koettaa sitten rigidillä asenteella paikata sisäisiä alemmuuskompleksejaan, yrittäen tuntea itsensä edes jotenkin erityiseksi.
Ja jos joku kehtaakin (!!!) joskus kuunnella jotain muutakin kuin supertaiteellisia 30 min. progepläjäyksiä, on hän idiootti eikä tiedä musiikista mitään. Heh.
Mutta joo-o. En ole kieltänyt, etteikö pop-musiikissa voisi olla syvällisempikin puoli, totta kai voi olla ja onkin. Tässä ketjussa kuitenkin paneuduttiin tietääkseni niihin vähemmän syvällisiin nykyhetken artisteihin, ei Stevie Wonderiin. Enkä muuten luokittelisi Beatlesiakaan ehkä ihan pop-osastoon. Toisaalta mainstream on nykyään kyllä vähän eri asia mitä joskus menneinä vuosikymmeninä, myös marginaalisemmat genret ja esittäjät lähentyvät sitä ja menettävät näin merkitystään. Nykyisen kaltaisessa informaatioyhteiskunnassa kaikki musiikki on koko ajan saatavilla, ja kaikelle löytyy oma fanikantansa.
Voi voi, makuja on oikeasti niin monenlaisia, ja joskus musiikkia voi tosiaan kuunnella ihan läpälläkin tai pelkkää dopamiinia vapauttaakseen. Musiikilla on yhtä monta funktiota kuin genreäkin.
Nuo mainitsemasi jampat ovat tosiaan vähän vanhemman ajan tuotantoa, varmaan ihan sellaisia neutraaleja enemmistön mielestä, mutta taatusti löytyy sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät niin perusta jostain Michael Jacksonin tuotannosta vaikka. Ei se silti välttämättä tee heistä sen epämusikaalisempia kuin sinusta, he voivat pitää vaikkapa enemmän elektronisesta tyylistä, kuten Kraftwerkistä tai Tangerine Dreamista. Tai raskaammasta. Tosin tässähän nyt olikin enemmän kyse popista, mutta joo, pointin ymmärtää ken haluaa. :)
On kyllä ihan totta, että Suomessa on paljon mahtavia artisteja, varsinkin mainstreamin ulkopuolella. :) Tämän päivän indie, jazz ja folk skenet ovat aika kattavat, myös klassiselta puolelta löytyy hienoja säveltäjiä, kuten vaikka Saariaho. Valitettavasti näitä ei sitten paljoa radioissa soitella, koska vaatisivat liikaa keskittymistä ja eläytymistä arkisissa tilanteissa, kuten aamulla, työvuorojen keskellä, automatkoilla, kuntoillessa jne., jolloin on vain helpompi kuunnella jotain suhteellisen helppoa reipasrytmistä mättöä, joka ehkä vielä sattuu vähän piristämäänkin. Sellaista taustamusiikkia, tai melua, miten vain. Vapaa-ajalla voi sitten panostaa enemmän taidemusiikkiin ja niihin kaikkiin hienoihin "saundeihin" ja nuansseihin.
Itse olen myös vähän eri mieltä tuosta "korvien riipimisestä", näkisin että varsinkin viime vuosina pop-musiikin äänimaailma on pehmentynyt ja keventynyt paljon, muuntunut jopa abstraktiin minimalistiseen suuntaan. Ei toki kaikkien artistien osalta, mutta tällaista muutosta on vähän laaja-alaisemmin ollut havaittavissa jo pitkään. Liittynee käytettyihin softiin ja trendeihin äänenkäsittelyssä.
No huhhuh, klasarimimmihän kilahti.
Tämänkään perusteella popmusan tuntemuksestasi ei silti vielä vakuutu. Eikä myöskään lukutaidosta.
Progesta mä en puhunut mitään, beatles on tasan tarkkaan poppia, mainitsemasi elektroniset tyylit on poppia. Voi olla että jacksonista tai muistakaan esimerkeistä joku ei tykkää, mutta musiikillista antia siinä musassa on ihan toisella tapaa kuin tämän päivän popissa.
Ero on siinä, että ennen noi kaikki mahtui levy-yhtiöiden listoille, soi radiossa /mtv:llä yms, mainstream oli läsitteenä siis laajempi.
Nykyään kaikki vähänki musiikillisesti kunnianhimoisempi matsku tehdään omakustanteina. Se on se vääryys tässä. On paljon sattumanvaraisempaa, että tän päivän pennut löytäis sitä kunnon musaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ”pop on kevyttä hyvän mielen mättöä” särähti korvaan. Huomaa, ettet tiedä popmusiikista paljon mitään. Popmusa pystyy kyllä käsittelemään muitakin tunteita kuin olla vain se iänikuinen tanssijalan nostattaja ja siellä nykypopin, 50 -luvun iskelmän ja progen välissä on paljon musiikillisesti korkeatasoista kamaa. Stevie Wonder, Michael Jackson, Beatles, Carole King, Carpenters.. ihan noin muutamia nimiä ihan sieltä mainstream -osastolta mainitakseni. Myös nykyään tehdään upeaa popmusiikkia, joka ei kyllä oikein missään soi, kun vaan ne toisiltaan kuulostavat hyväksytään radioon. Esim. suomalainen Tomi Malm. Pintapuolisesti voi olla kevyttä mutta lähdepä analyyttisesti tutkimaan harmonioita, melodiankuljetuksia, sooloja, rytmikudoksia. Saundeja, jotka on tehty sisällöllä, osaavalla sovituksella ja soittotaidolla. Tossa nykyisessä tusinatavarassa on toisin päin. Saundi on joka levyllä se sama korvia riipivä, sisältö nolla.
Jotenkin tiesin jo kirjoittaessani, että joku musiikkisnobi tulee kommentoimaan juuri tätä hieman ylimalkaisesti heittämääni seikkaa. :) Että voihan pop-musiikissa olla syviäkin tunteita ja ennen oli sitä ja tätä ja tuota ja ah.
Täytyypä vain sanoa, että snobiudestasi kertoo riittävästi se, että kuvittelet parin nettikirjoituksen perusteella tietäväsi kaiken jonkun tuntemattoman henkilön tietotasosta, mutta sinähän selvästikin olet meedio ja tiedät niin paljon suhteestani musiikkiin. :) Sellaista se on, kun tarrautuu epätoivoisesti johonkin ideologiaan ja koettaa sitten rigidillä asenteella paikata sisäisiä alemmuuskompleksejaan, yrittäen tuntea itsensä edes jotenkin erityiseksi.
Ja jos joku kehtaakin (!!!) joskus kuunnella jotain muutakin kuin supertaiteellisia 30 min. progepläjäyksiä, on hän idiootti eikä tiedä musiikista mitään. Heh.
Mutta joo-o. En ole kieltänyt, etteikö pop-musiikissa voisi olla syvällisempikin puoli, totta kai voi olla ja onkin. Tässä ketjussa kuitenkin paneuduttiin tietääkseni niihin vähemmän syvällisiin nykyhetken artisteihin, ei Stevie Wonderiin. Enkä muuten luokittelisi Beatlesiakaan ehkä ihan pop-osastoon. Toisaalta mainstream on nykyään kyllä vähän eri asia mitä joskus menneinä vuosikymmeninä, myös marginaalisemmat genret ja esittäjät lähentyvät sitä ja menettävät näin merkitystään. Nykyisen kaltaisessa informaatioyhteiskunnassa kaikki musiikki on koko ajan saatavilla, ja kaikelle löytyy oma fanikantansa.
Voi voi, makuja on oikeasti niin monenlaisia, ja joskus musiikkia voi tosiaan kuunnella ihan läpälläkin tai pelkkää dopamiinia vapauttaakseen. Musiikilla on yhtä monta funktiota kuin genreäkin.
Nuo mainitsemasi jampat ovat tosiaan vähän vanhemman ajan tuotantoa, varmaan ihan sellaisia neutraaleja enemmistön mielestä, mutta taatusti löytyy sellaisiakin henkilöitä, jotka eivät niin perusta jostain Michael Jacksonin tuotannosta vaikka. Ei se silti välttämättä tee heistä sen epämusikaalisempia kuin sinusta, he voivat pitää vaikkapa enemmän elektronisesta tyylistä, kuten Kraftwerkistä tai Tangerine Dreamista. Tai raskaammasta. Tosin tässähän nyt olikin enemmän kyse popista, mutta joo, pointin ymmärtää ken haluaa. :)
On kyllä ihan totta, että Suomessa on paljon mahtavia artisteja, varsinkin mainstreamin ulkopuolella. :) Tämän päivän indie, jazz ja folk skenet ovat aika kattavat, myös klassiselta puolelta löytyy hienoja säveltäjiä, kuten vaikka Saariaho. Valitettavasti näitä ei sitten paljoa radioissa soitella, koska vaatisivat liikaa keskittymistä ja eläytymistä arkisissa tilanteissa, kuten aamulla, työvuorojen keskellä, automatkoilla, kuntoillessa jne., jolloin on vain helpompi kuunnella jotain suhteellisen helppoa reipasrytmistä mättöä, joka ehkä vielä sattuu vähän piristämäänkin. Sellaista taustamusiikkia, tai melua, miten vain. Vapaa-ajalla voi sitten panostaa enemmän taidemusiikkiin ja niihin kaikkiin hienoihin "saundeihin" ja nuansseihin.
Itse olen myös vähän eri mieltä tuosta "korvien riipimisestä", näkisin että varsinkin viime vuosina pop-musiikin äänimaailma on pehmentynyt ja keventynyt paljon, muuntunut jopa abstraktiin minimalistiseen suuntaan. Ei toki kaikkien artistien osalta, mutta tällaista muutosta on vähän laaja-alaisemmin ollut havaittavissa jo pitkään. Liittynee käytettyihin softiin ja trendeihin äänenkäsittelyssä.
Saariahon tahdissa mäkään en jumppais, mutta muuten kyllä lenkille, aamuhetkiin ja muualle sopii mainiosti jatsit ja folkit ja progekin. Miksi ihmeessä ei sopis?
Kaikkeen tottuu, sano koira ku pallejaan nuoli, ihminen on sitä mitä syö jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deata kertoi tänään videollaan julkaisevansa ensimmäisen sinkkunsa ystävänpäivänä! Tämän rappibiisin nimi on Kaikki haluu D:tä! Odotan jo tätä mestariteosta <3
Mtv3 on nyt MG tsiikatkaa räppärii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä streamauksiahan todistetusti voi ostaa rahalla. Eivät siis välttämättä ole uskottava mittari suosiolle. Ja mikäs siinä, ostostreamit on kuin panis rahaa pankkiin. Tyypit haluaa aina kannattaa voittajia ja kun voittaja on selvillä, alkaa tulemaan oikeitaki streameja.
Mulla on kyllä käsitys, että Spotify nykyään seuraa aika tarkkaan "pelin reiluutta". Kyllähän jengi on aikoinaan varmasti kikkaillut vaikka miten luukuttamalla samoja biisejä 200 ostetun android padin avulla freemium accounteilla tai näin pois päin, mutta nuo on aika helppo automaattisesti havaita ja en usko, että tänä päivänä enää onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Mun mielestä Zara Larsson on upea laulaja ja biisit joita laulaa on ihan sairaan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä streamauksiahan todistetusti voi ostaa rahalla. Eivät siis välttämättä ole uskottava mittari suosiolle. Ja mikäs siinä, ostostreamit on kuin panis rahaa pankkiin. Tyypit haluaa aina kannattaa voittajia ja kun voittaja on selvillä, alkaa tulemaan oikeitaki streameja.
Mulla on kyllä käsitys, että Spotify nykyään seuraa aika tarkkaan "pelin reiluutta". Kyllähän jengi on aikoinaan varmasti kikkaillut vaikka miten luukuttamalla samoja biisejä 200 ostetun android padin avulla freemium accounteilla tai näin pois päin, mutta nuo on aika helppo automaattisesti havaita ja en usko, että tänä päivänä enää onnistuu.
Juu, kyllä Spotifylla on järjestelmät tuollaisen havaitsemiseen. https://www.theverge.com/2014/5/7/5690590/spotify-removes-silent-album-… Linkissä yksi asiaan liittyvä esimerkkitapaus.
Spotifystä puheen ollen, tämä oli kanssa aikamoinen veijari: https://noisey.vice.com/en_uk/article/r3n97k/youneedtohearthisthis-guy-…
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan se kurjaa, kun jokainen voi tänä päivänä breikata, ilman, että on levy-yhtiöstä kuullutkaan.
Varmaan turhauttaa istua siellä tammipöydän takana ja odotella, josko sieltä postin kantamasta kirjekuoresta vielä kerran tulisi c-kasetti, josta voisi uusi Beatles saada alkunsa.
Otahan tuikku murheeseen ja laita grammarilta Olavi Virtaa soimaan.
Grammarilta Olavi Virtaa :D
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko tosissas? Eli sitä musiikkia ei pitäisi levy-yhtiöiden ottaa omakseen, mistä kuitenkin porukka tykkää ja mikä myy? Vaan sinun mieleinen musiikki olisi ainoa oikea vaihtoehto. Enpä viitsi edes miettiä mitä alalla teet, mutta et ainakaan ammattilainen ole. En minäkään nykyartisteista perusta, mutta noinhan se bisnes kuitenkin pyörii..
Niin että omatunto hornaantuuttiin ja seteleitä pöytään.
Juu, niin alkuperäinen kysymys liittyi siihen radiosoittoon, ei levyrojalteihin.