Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
06.02.2018 |
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
-katkera-äijä- kirjoitti:
Meillä on Suomessa tätä levy-yhtiöiden listoilla:
Ruotsalaisilla taas on esimerkiksi tätä:
Molempien maiden esimerkit ovat samaa sukupuolta, samaa ikäryhmää ja "kirjoilla" isolla levy-yhtiöllä.
Mitä taas tulee musiikillisen kompetenssin eroihin, niin... päätelkää itse.
Noissa ruotsalaislaulajissa ei ollut oikeastaan mitään mieleenpainuvaa ja kappaleetkin on sitä samaa rämpytystä jota maailmalla on tarjolla vähintään tuhansia samanlaisia. Eveliina (tjsp) esitys taas ei mennyt ihan putkeen vaikka se kappale sinänsä onkin oikeastaan aika hyvä.
En tiedä onko suomen musiikkituottajat laskeneet riman liian alas, eli luotetaan siihen että kunhan joku loikkii lavalla mikrofonia kannatellen ja ääntelee niin äänenmuokkaus tekee loput ja loikkijan tarvitsee vain näyttää hyvältä.
Olisihan suomessakin hyviä laulajia jotka laulavat koska tahansa tuota kitararämpytys plus pelkistetty laulukappale-settiä vastaavasti kuin nuo ruotsalaiset. Esim. viimevuotinen vof-voittaja Saija Saarnisto tjsp. pesee nuo ruotsalaiset mennen tullen siinä fiiliksessä jonka saa laulullaan aikaan.
Saija ei vaan taida olla kovin innostunut tähteydestä, siihen voin kyllä samaistua mutta sääli silti piilottaa tuollaiset lahjat.
Hohhoijaa!
Ensimmäinen viesti oli kyllä oikeassa. First aid kit ei todellakaan ole mitään tusinapaskaa vaan tavallista paljon lahjakkaampi kaksikko jonka 1) englanti on moitteetonta, 2) stemmalaulu todella nautinnollista kuunneltavaa 3) lauluäänet kauniita ja 4) jolta löytyy jo iso liuta hienoja biisejä jotka he HUOM! säveltävät ja sanoittavat itse mikä olis aika olennaista jos haluaa luoda pitkän uran. Esiintymisiä löytyy niin David letterman showsta kuin Polar music prize gaaloista joissa he ovat hienoilla covereillaan liikuttaneet itse biisin tehneitä maailmantähtiä (Patti Smith, Paul Simon, Emmylou Harris). Oma suosikki noista oli upea versio Paul Simonin "America" klassikosta. Kantsii tsekata.
Ruotsissa nyt osataan monesti homma vähän paremmin (lähtien jo englannin ääntämisestä) ja musavienti on ihan eri tasolla Suomeen verrattuna (pidemmät perinteet). Suomen musiikkiala tuntuu hirveän sisäänpäinkääntyneeltä ja Suomessa tehtyä englannin kielistä musiikkia ei tunnuta hirveästi arvostavan vaikka osaajiakin on (esim. jo lopettaneet Magenta Skycode ja Rubik joilla oli molemmilla hieno oma soundi ja ymmärrystä biisien säveltämisen lisäksi myös musan sovittamisesta ja tuottamisesta). Almankin parhaat kappaleet (hienot Chasing Highs ja Good Vibes) ovat täyttä kv tasoa mutta jostain syystä se olikin sitten Alman näköinen ja kuuloinen Australialainen Tones and I joka putsasi pöydän jättihitillään joka on todella ärsyttävä renkutus ja paljon huonompi biisi kuin nuo Alman aiemmin julkaisemat kappaleet. Ehkä Alma olisi ruotsalaisin voimin päässyt jo vieläkin pidemmälle.
Saija Saarnistolla on kieltämättä upea ääni mutta sitten taas puuttuu biisintekotaidoista. Itse kuuntelen mielummin hienoja biisejä huonommallakin lauluäänellä (rockin puolelta esim. Smashing Pumkinsin klassikot) kuin huonoa biisiä jota pyritään paikkaamaan hienolla lauluäänellä.
Joku aiemmissa viesteissä mainitsikin jo Ultra Bran suomen huippuna. Katsoin tuon areenakonsertin TV:stä ja ei voinut kuin ihastella sitä lahjakkuuden määrää (loistavia biisejä, sanoituksia, sovituksia, ja muusikoita) jota siinä bändissä oli. Taitanee kestää vielä tovin ennen kuin suomenkielisen musiikin kohdalla tulee mitään yhtä lahjakasta orkesteria vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-katkera-äijä- kirjoitti:
Meillä on Suomessa tätä levy-yhtiöiden listoilla:
Ruotsalaisilla taas on esimerkiksi tätä:
Molempien maiden esimerkit ovat samaa sukupuolta, samaa ikäryhmää ja "kirjoilla" isolla levy-yhtiöllä.
Mitä taas tulee musiikillisen kompetenssin eroihin, niin... päätelkää itse.
Noissa ruotsalaislaulajissa ei ollut oikeastaan mitään mieleenpainuvaa ja kappaleetkin on sitä samaa rämpytystä jota maailmalla on tarjolla vähintään tuhansia samanlaisia. Eveliina (tjsp) esitys taas ei mennyt ihan putkeen vaikka se kappale sinänsä onkin oikeastaan aika hyvä.
En tiedä onko suomen musiikkituottajat laskeneet riman liian alas, eli luotetaan siihen että kunhan joku loikkii lavalla mikrofonia kannatellen ja ääntelee niin äänenmuokkaus tekee loput ja loikkijan tarvitsee vain näyttää hyvältä.
Olisihan suomessakin hyviä laulajia jotka laulavat koska tahansa tuota kitararämpytys plus pelkistetty laulukappale-settiä vastaavasti kuin nuo ruotsalaiset. Esim. viimevuotinen vof-voittaja Saija Saarnisto tjsp. pesee nuo ruotsalaiset mennen tullen siinä fiiliksessä jonka saa laulullaan aikaan.
Saija ei vaan taida olla kovin innostunut tähteydestä, siihen voin kyllä samaistua mutta sääli silti piilottaa tuollaiset lahjat.
Hohhoijaa!
Ensimmäinen viesti oli kyllä oikeassa. First aid kit ei todellakaan ole mitään tusinapaskaa vaan tavallista paljon lahjakkaampi kaksikko jonka 1) englanti on moitteetonta, 2) stemmalaulu todella nautinnollista kuunneltavaa 3) lauluäänet kauniita ja 4) jolta löytyy jo iso liuta hienoja biisejä jotka he HUOM! säveltävät ja sanoittavat itse mikä olis aika olennaista jos haluaa luoda pitkän uran. Esiintymisiä löytyy niin David letterman showsta kuin Polar music prize gaaloista joissa he ovat hienoilla covereillaan liikuttaneet itse biisin tehneitä maailmantähtiä (Patti Smith, Paul Simon, Emmylou Harris). Oma suosikki noista oli upea versio Paul Simonin "America" klassikosta. Kantsii tsekata.
Ruotsissa nyt osataan monesti homma vähän paremmin (lähtien jo englannin ääntämisestä) ja musavienti on ihan eri tasolla Suomeen verrattuna (pidemmät perinteet). Suomen musiikkiala tuntuu hirveän sisäänpäinkääntyneeltä ja Suomessa tehtyä englannin kielistä musiikkia ei tunnuta hirveästi arvostavan vaikka osaajiakin on (esim. jo lopettaneet Magenta Skycode ja Rubik joilla oli molemmilla hieno oma soundi ja ymmärrystä biisien säveltämisen lisäksi myös musan sovittamisesta ja tuottamisesta). Almankin parhaat kappaleet (hienot Chasing Highs ja Good Vibes) ovat täyttä kv tasoa mutta jostain syystä se olikin sitten Alman näköinen ja kuuloinen Australialainen Tones and I joka putsasi pöydän jättihitillään joka on todella ärsyttävä renkutus ja paljon huonompi biisi kuin nuo Alman aiemmin julkaisemat kappaleet. Ehkä Alma olisi ruotsalaisin voimin päässyt jo vieläkin pidemmälle.
Saija Saarnistolla on kieltämättä upea ääni mutta sitten taas puuttuu biisintekotaidoista. Itse kuuntelen mielummin hienoja biisejä huonommallakin lauluäänellä (rockin puolelta esim. Smashing Pumkinsin klassikot) kuin huonoa biisiä jota pyritään paikkaamaan hienolla lauluäänellä.
Joku aiemmissa viesteissä mainitsikin jo Ultra Bran suomen huippuna. Katsoin tuon areenakonsertin TV:stä ja ei voinut kuin ihastella sitä lahjakkuuden määrää (loistavia biisejä, sanoituksia, sovituksia, ja muusikoita) jota siinä bändissä oli. Taitanee kestää vielä tovin ennen kuin suomenkielisen musiikin kohdalla tulee mitään yhtä lahjakasta orkesteria vastaan.
Eikö todennäköistä ole, että Dance Monkeyn esittäjäkin jää yhden hitin ihmeeksi?
Alue: Aihe vapaa
Olen itse levyttävä vaan en keikkaileva osa-aikamuusikko. En näe tilanteessa sikäli mitään ongelmaa, että yleisö saa mitä haluaa. Yksinkertaista ja helposti pureskeltavaa. Jos he janoaisivat sankoin massoin jotain kunnianhimoista progea, sitä heille myös myytäisiin. Lisäksi populaarimusiikki nyt on kuin vaatemuoti - ihmiset kyllästyvät yhteen, markkinamiehet haistavat sopivan raon ja tilalle tarjotaan jotain "uutta" (oikeasti: jotain moneen kertaan kierrätettyä, uuteen asuun kääräistynä.)
Onhan se ikävä tilanne taiteellisesti kunnianhimoisille muusikoille, jotka haluaisivat musiikistaan elannon, mutta tämä on viihdebisnestä.