Lue keskustelun säännöt.
Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
06.02.2018 |
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
sanoilla ei oo mitään väliä
tänäänkin o joku rapparivelttohousu pää täynnä tatuointeja siinä wanna be a boy-vetolan ohjelmassa,, on kaikki härpäkkkkeet ja iso talo, tää ´poika ei ole thnyt koskaan musiikkia, höpissyt vaan rappipaskaa
tai no täsä rappipaskassa oli hyvät sanat tänään tuli radiosta muuten en kuuntelis
1970 luvulla oli hyviä riffffejä ja bändejä esim tässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten suht asiaa, mutta et voi tosissasi väittää etteikö Cardi B olisi hyvä räppäri. Bodak yellow on kova renkutus, ei musiikkia tarvitse aina ottaa niin vakavasti. :D Itsekin olen käynyt musiikkiopiston ja muutakin, eli olen siis klassisesti koulutettu, mutta silti tykkään kuunnella myös poppia, trappia ja näitä muitakin uusia vähän ehkä marginaalisempia genrejä. Ja Alma on muuten todella lahjakas pop-laulaja, ja joka muuta väittää ei tiedä laulamisesta mitään. :)
Mutta kaikki muu on kyllä valitettavasti noin kuin kirjoititkin, peli on kovaa ja raakaa ja moni suhteellisen lahjaton valitaan epäilyttävistä syistä alalle.
Jaa, millähän perusteella? Todella lahjakas = osuu suurinpiirtein nuotteihin suurimman osan ajasta?
Yritä nyt ymmärtää, että se käheä hieman puolihuolimattomalta vaikuttava laulutyyli on tarkoituksellista. :D Se on yleistä pop-musiikissa nykyään, ja minusta Alman laulu kuulostaa siinä mielessä hyvinkin taidokkaalta. En toki sitten tiedä kuinka paljon hänen ääntään käsitellään, mutta siinäkin on aina rajansa. Ei ääntä voi muokata loputtomiin.
Ärsyttää just tällaiset progeäijävinkujat, niin kuin joku sanoikin. :D Kuvittelevat, että vain joku "eeppisen progressiivinen" drone sludge krautrock on The Ainoaa Oikeaa Musiikkia. Tai sitten jotkut 50-luvun iskelmät, lol.
Ja Almaa tykkäätte vihata ihan tasan siksi, kun on ylipainoinen eikä mikään kedon kaunein kukkanen muutenkaan. Samalla sitten ulisette, että byhyy nykymusa on paskaa ja artistit nousee julkisuuteen vain ulkonäön perusteella... Hups?
Ymmärrän mielipahan siitä, että musaBISNES on epäreilua ja Cheekit, JVG:t ja muut suht lahjattomat tai muuten vain älyvapaat esittäjät nostetaan jonkun jumalan tasolla, en käsitä sitä itsekään.
Mutta silti mun mielestå musiikilla on monta funktiota niin kuin muillakin taiteilla, eikä kaiken musiikin tarvi olla aina jotain korkeakulttuuria. Pop erityisesti on kevyttä ja lähinnä sellaista hyvän mielen mättöä, jota ei kannata välttämättä ottaa niin kauhean vakavasti.
Tietysti jonkinlainen taso on oltava, että musiikista voi nauttia, ja en välitä itsekään kauheasti mistään känniörvellysbiiseistä tai muutenkaan pinnallisista sanoituksista, mutta kuuntelenkin kyllä pop-musiikkia ihan sen melodian ja rytmin vuoksi, en niinkään lyriikkojen, elleivät sitten ole poikkeuksellisen hyviä. :)Ettå mainstream on mitä mainstream on, ja löytyy sieltä helmiäkin, jos vain osaa kuunnella riittävän avarakatseisesti eikä leiki jotain elitistiä 24/7.
Musiikki on suhteutettava aina sen genreen ja aikakauteen.
Jos kaikki nykymusiikki on paskaa, niin menkää kuuntelemaan niitä pölyisiå lp-levyjänne tai tehkää itse parempaa.T: sopraano, pianisti ja säveltäjä, joka kuuntelee melkeinpä kaikkea klassisen, avant-garden, metallin, rockin, elektronisen ja popin väliltä. :)
Toi ”pop on kevyttä hyvän mielen mättöä” särähti korvaan. Huomaa, ettet tiedä popmusiikista paljon mitään. Popmusa pystyy kyllä käsittelemään muitakin tunteita kuin olla vain se iänikuinen tanssijalan nostattaja ja siellä nykypopin, 50 -luvun iskelmän ja progen välissä on paljon musiikillisesti korkeatasoista kamaa. Stevie Wonder, Michael Jackson, Beatles, Carole King, Carpenters.. ihan noin muutamia nimiä ihan sieltä mainstream -osastolta mainitakseni. Myös nykyään tehdään upeaa popmusiikkia, joka ei kyllä oikein missään soi, kun vaan ne toisiltaan kuulostavat hyväksytään radioon. Esim. suomalainen Tomi Malm. Pintapuolisesti voi olla kevyttä mutta lähdepä analyyttisesti tutkimaan harmonioita, melodiankuljetuksia, sooloja, rytmikudoksia. Saundeja, jotka on tehty sisällöllä, osaavalla sovituksella ja soittotaidolla. Tossa nykyisessä tusinatavarassa on toisin päin. Saundi on joka levyllä se sama korvia riipivä, sisältö nolla.
Suomalaisesta nykypopista mua kutkuttaa eniten Eva ja Manu. Huolella ja kunnianhimoisesti tehtyä, tinkimätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Emma-gaala on kyllä surkeuksien surkeus. Livenä näytetään vain se geneerinen huttu, joka perustuu lähinnä myyntiin. Sitten vaivihkaa vilautetaan, että joo, jaettiin me myös palkintoja jazzille, klassiselle, kriitikoiden valinnalle ym., eli niille ihmisille, jotka ovat itse tekemänsä musiikin takana tai sijoittaneet koko elämänsä taiteenlajin oppimiselle.
Ei siinä mitään, tietenkin suosittuja halutaan näyttää, mutta eipä se suomalaisten musiikkikäsitys ja -maku paljon laajene, jos televisiossa näytetään niitä 5-10 levy-yhtiöiden pumppaamaa artistia, radio soittaa näitä, spotify nostaa näitä tarjolle, lehdet tekee juttuja, sitten ne palkitaan ristiin rastiin isoimmissa gaaloissa.
Huvittavaahan näissä on se, että ne ”paljon” myyneetkin levyt saatetaan laskea nykyään kymmenissä. Levymyynnillä mitattuna joku autotallibändi voi oikeesti myydä paremmin, ko joku Emma -palkittu. Näkyvyys on se juttu, jolla stadionkeikat tulee mahdolliseksi, eikä eikä sitä saa ilman rahaa ja suhteita. Talentti ja levymyynti - ihanan toissisijaista ja vanhanaikaista.
Minua itseäni ei niinkään häiritse musabisneksen lainalaisuudet sinänsä. Bisnes on bisnestä ja kaikki mahdollisuudet rahan tekemiseen käytetään sääntöjen ja lain puitteissa ja isossa maailmassa usein niitä venyttäen, jos voitot muodostuvat kannattaviksi riskeistä huolimatta. On naiivia ajatella, etteikö bisnes toimisi näin. Ongelma on minusta se, että ympärillä oleva systeemi / kulttuuri niin suoraan antaa bisneksen johtaa kaikkea niin häpeilemättä. Minusta yhteiskunnan ja yhteisön keskeinen tehtävä olisi ymmärtää rajoittaa bisneksen merkitystä jossain määrin, ettei se pääsisi määrittämään ja ohjaamaan kulttuuria. Kulttuurin tulisi tulla ensin ja bisneksen vasta sitten. Me emme voi antaa bisneksen rajoittaa itseään, rajoituksen tehtävä on ympäröivällä yhteiskunnalla.
Maailma ylipäänsä on ajautunut pisteeseen, jossa kaikkea ajetaan markkinoinnin avulla ja surullisin piirre on minusta se, miten aggressiivisesti tuota markkinointia kanavoidaan yhä nuorempiin ihmisiin ja lapsiin, joiden maku on vasta kehittymässä. On lapsellista ajatella, että lapset löytävät ja kuuntelevat ihan mitä haluavat, vaan suurimmaksi osaksi lapset löytävät ja kuuntelevat sen, mitä heille markkinoidaan ja vertaispaine hoitaa loput.
Siksi internet on minusta kaksiteräinen miekka. Toisaalta se mahdollistaa kenen tahansa luoda mitä tahansa ja saada sille valtavan potentiaalin, mutta tuota potentiaalia voi ihan yhtälailla käyttää niin väärin kuin vain suinkin, jonka näkee sosiaalisen median trollikulttuurissa, Trumpin valtaanastumisessa jne. Iso osa ihmisistä on täysin vietävissä, koska vietämättömyys edellyttää aivan järjettömän suurta työpanosta itsensä kanssa. Keskeinen termi on mielestäni sivistys ja sivistys vaatii paljon. Ilman sitä ottaa vastaan kaiken, mitä eteen tulee pureskelematta ja maailmankuva vain syntyy satunnaisesti absurdeista yksityiskohdista, joista suurin osa on kaupallisista syistä rakennettuja.
Mutta palatakseni internetiin: Omalla kohdallani se parhaimmillaan tarjoaa luovuudelleni järkevän kanavan, ilman että joudun olemaan tekemisissä tämän päivän raadollisen bisnesmaailman kanssa. Luon itse, markkinoin itse ja hankin fanini itse. Ei valittamista.
Useilla ihmisillä, varsinkin nuorilla on yksinkertaisesti vain niin surkea musiikkimaku. Jos enimmäkseen ainoa mitä kuunnellut ja kuullut on tusinapoppi mitä mitä media "pakko syöttää" niin eihän siinä maku kehity. Jonkinlainen kaupallinen laskelmointi ajatus on ollut jo vaikkapa 60-luvun Motown tuotannossa. 60, 70 ja 80-luvun musiikki soi vieläkin radiossa, diskoissa, mainoksissa, elokuvissa jne. Mutta epäilen että muutama vuosikymmen tai 40 vuotta tästä eteenpäin kukaan kuuntelee ollenkaan tämän hetken lista osastoa ajatellen että olipa ihanaa musiikkia. Muutama poikkeus ehkä välillä, muuten totaalisen sielutonta steriiliä musiikkia muovisukupolvelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö muuten joku, paljonko tekijöille maksetaan yhdestä soittokerrasta valtakunnallisessa radiossa prime-aikaan?
Celestial Aeon Project kirjoitti:
Itse tuotan musiikkia kolmen eri projektin alla: Celestial Aeon Project (soundtrack), Frozen Silence (piano) ja Project Divinity (elektronin ambient).
Kävin kuuntelemassa noita Spotifyssä ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvää laatua saat aikaiseksi "kotistudiossa"! Minä en tiedä musiikin tekemisestä mitään. Miten ihmeessä tällaista musiikkia voi tehdä kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just ilmotettiin, että Deata julkasee ekan sinkkunsa..
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö muuten joku, paljonko tekijöille maksetaan yhdestä soittokerrasta valtakunnallisessa radiossa prime-aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymusiikki on paskaa. Erityisesti Rap-musiikki, joka ei edes ole oikeaa musiikkia.
Hula Hula kirjoitti:
Joidenkin mielestä pitäisi pitää musiikista, joka on taiten tehtyä, pitkän linjaan muusikon tekemää. No, sama juttu kuin taitoluistelussa: katsojina ja kuuntelijoina vain lajin harrastajia ja heidän sukulaisiaan. Sitä paitsi rytminen alkuasukkaiden musiikki ei ole koulua käyneiden ammattilaisten säveltämää, ja silti toimii esikuvana monille "oikeille" taiteilijoille. Oletko kuullut kansanmusiikista?
Tämä loistavan primitiivisen mäiskeen teki ihminen, jolla on klassisen pianistin peruskoulutus:
Lisäksi kun tuossa edellä taas jälleen kerran viljeltiin näitä stereotypioita 70-lukua kaipaavista proge-sedistä, niin noiden herrojen "kollektiivi" oli 90-luvun alkupuolella Euroopan suosituimpia akteja. Heidän pari levyään myivät maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta. Tuon videon single ja itse albumi olivat mm. Iso-Britanniassa listaykkösiä.
Kaikki tämä saavutettiin tinkimättömällä omalla linjalle, yhtye / kollektiivi mm. kieltäytyi esiintymästä Iso-Britannnian televisiossa. Itseasiassa monet valtavirtamedian edustajat jopa jossain määrin pelkäsivät kavereita.
Kun sitten edelleen katsoo tätä nykyistä metroseksuaali-juusto-EDM -kulttuuria, niin... voi, voi.
Taannoin pari suomalaista EDM-pojua mahtipontisesti selitti radiossa kuinka heidän tavaransa saavuttaa nyt tuoretta kulmaa yms. tuubaa. Olen täysin satavarma, että pojut eivät ole koskaan omistaneet yhtäkään Vangeliksen, Jarren, Prodigyn, tai vaikka Future Sound of Londonin ja Faithlessin levyä.
On sinänsä ihan sama mitä musiikkia tehdään, nykymaailmassa ongelma on yksinkertaisesti se ettei ihmisillä ole mitään kykyä pitkäjännitteisyyteen. Tämän takia ei sitten omata minkäänlaista sivistyksellistä pohjaa edes siitä oman musiikkityylin historiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma-gaala on kyllä surkeuksien surkeus. Livenä näytetään vain se geneerinen huttu, joka perustuu lähinnä myyntiin. Sitten vaivihkaa vilautetaan, että joo, jaettiin me myös palkintoja jazzille, klassiselle, kriitikoiden valinnalle ym., eli niille ihmisille, jotka ovat itse tekemänsä musiikin takana tai sijoittaneet koko elämänsä taiteenlajin oppimiselle.
Ei siinä mitään, tietenkin suosittuja halutaan näyttää, mutta eipä se suomalaisten musiikkikäsitys ja -maku paljon laajene, jos televisiossa näytetään niitä 5-10 levy-yhtiöiden pumppaamaa artistia, radio soittaa näitä, spotify nostaa näitä tarjolle, lehdet tekee juttuja, sitten ne palkitaan ristiin rastiin isoimmissa gaaloissa.
Huvittavaahan näissä on se, että ne ”paljon” myyneetkin levyt saatetaan laskea nykyään kymmenissä. Levymyynnillä mitattuna joku autotallibändi voi oikeesti myydä paremmin, ko joku Emma -palkittu. Näkyvyys on se juttu, jolla stadionkeikat tulee mahdolliseksi, eikä eikä sitä saa ilman rahaa ja suhteita. Talentti ja levymyynti - ihanan toissisijaista ja vanhanaikaista.
No levymyynti on nykyään auttamattoman out. Minäkin kuuntelen musiikkini enimmäkseen Spotifystä. Niihin kulta - ja platinalevyihin lasketaan nykyään striimit omalla kertoimellaan. Uskon, että nää pikkutyttöjen suosikit myis kyllä nytkin levyjä striimien sijaan, jos levy olisi se formaatti tänäkin päivänä. Siis sen oman hetkensä. Spotify on toki muuttanut musamarkkinoilla tilannetta aika paljon, ja se vahvistaa myös omalla tapaa musiikin kertakäyttökulttuuria. Ja artistit haluaa vaan Spotifyn listaykköseksi ja siksi ei enää viitsitä tehdä juuri levyjä, jotka vaan lätkäistäis kerralla ulos. Mainstream artisteista kyllä JVG teki näin syksyllä eikä se mikään ihan huono ratkaisu kai ollu, mutta monen muun kohdalla saattais olla.
Tubeartistien ”musalla” ei ole tarkoituskaan olla mitään sisältöä tai sanomaa eikä sellaisesta synnykään sitä oikeasti hyvää musaa mistä tulisi ikivihreitä. Kyseessä on vaan persoonat, jotka houkuttelevat näitä katsojia ja faneja kuuntelemaan biisejä ja tulemaan keikoille ja meet&greetteihin.
Oikeasti lahjakkaat eivät suostu tällaiseen laulan mitä tahansa oli sisältöä tai ei kunhan saan vaan tehdä ja laulaa tyyppiseen käyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö muuten joku, paljonko tekijöille maksetaan yhdestä soittokerrasta valtakunnallisessa radiossa prime-aikaan?
Eikös se joitakin euroja ole?
ette te paskat osaa kuunnell a musaa tai tehdä sitä
soittakaapa tällainen skipale siinä
Niin, onhan se kurjaa, kun jokainen voi tänä päivänä breikata, ilman, että on levy-yhtiöstä kuullutkaan.
Varmaan turhauttaa istua siellä tammipöydän takana ja odotella, josko sieltä postin kantamasta kirjekuoresta vielä kerran tulisi c-kasetti, josta voisi uusi Beatles saada alkunsa.
Otahan tuikku murheeseen ja laita grammarilta Olavi Virtaa soimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emma-gaala on kyllä surkeuksien surkeus. Livenä näytetään vain se geneerinen huttu, joka perustuu lähinnä myyntiin. Sitten vaivihkaa vilautetaan, että joo, jaettiin me myös palkintoja jazzille, klassiselle, kriitikoiden valinnalle ym., eli niille ihmisille, jotka ovat itse tekemänsä musiikin takana tai sijoittaneet koko elämänsä taiteenlajin oppimiselle.
Ei siinä mitään, tietenkin suosittuja halutaan näyttää, mutta eipä se suomalaisten musiikkikäsitys ja -maku paljon laajene, jos televisiossa näytetään niitä 5-10 levy-yhtiöiden pumppaamaa artistia, radio soittaa näitä, spotify nostaa näitä tarjolle, lehdet tekee juttuja, sitten ne palkitaan ristiin rastiin isoimmissa gaaloissa.
Huvittavaahan näissä on se, että ne ”paljon” myyneetkin levyt saatetaan laskea nykyään kymmenissä. Levymyynnillä mitattuna joku autotallibändi voi oikeesti myydä paremmin, ko joku Emma -palkittu. Näkyvyys on se juttu, jolla stadionkeikat tulee mahdolliseksi, eikä eikä sitä saa ilman rahaa ja suhteita. Talentti ja levymyynti - ihanan toissisijaista ja vanhanaikaista.
No levymyynti on nykyään auttamattoman out. Minäkin kuuntelen musiikkini enimmäkseen Spotifystä. Niihin kulta - ja platinalevyihin lasketaan nykyään striimit omalla kertoimellaan. Uskon, että nää pikkutyttöjen suosikit myis kyllä nytkin levyjä striimien sijaan, jos levy olisi se formaatti tänäkin päivänä. Siis sen oman hetkensä. Spotify on toki muuttanut musamarkkinoilla tilannetta aika paljon, ja se vahvistaa myös omalla tapaa musiikin kertakäyttökulttuuria. Ja artistit haluaa vaan Spotifyn listaykköseksi ja siksi ei enää viitsitä tehdä juuri levyjä, jotka vaan lätkäistäis kerralla ulos. Mainstream artisteista kyllä JVG teki näin syksyllä eikä se mikään ihan huono ratkaisu kai ollu, mutta monen muun kohdalla saattais olla.
Näitä streamauksiahan todistetusti voi ostaa rahalla. Eivät siis välttämättä ole uskottava mittari suosiolle. Ja mikäs siinä, ostostreamit on kuin panis rahaa pankkiin. Tyypit haluaa aina kannattaa voittajia ja kun voittaja on selvillä, alkaa tulemaan oikeitaki streameja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö muuten joku, paljonko tekijöille maksetaan yhdestä soittokerrasta valtakunnallisessa radiossa prime-aikaan?
Eikös se joitakin euroja ole?
Klassinen sääntö CD-levyjen kanssa oli, että esim. siitä 18,50 maksavasta levystä artisti sai käteen euron per levy. Jos artistilla oli kova status, tyyliin Metallica, raha saattoi olla maksimissaan noin 2 euroa. Näiden nk. "mekaanisten rojaltien" lisäksi tulevat sitten erilaiset rojaltit radiosoitosta jne.
Jos artisti itse kustantaa kaiken ja levy-yhtö vain jakelee (ehkä promoaa), niin silloin osuus itse levyjen tuotosta on suurempi.
Luonnollisesti näiden streaming-palveluiden ja digitaalisen musiikin myynnin kanssa asia on sitten aivan eri. iTunes tunnetuimpana maksaa sen 70% myyntihinnasta artistille, joten jos biisi maksaa euron, niin saat 70 senttiä.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kuuntelemassa noita Spotifyssä ja täytyy sanoa, että yllättävän hyvää laatua saat aikaiseksi "kotistudiossa"! Minä en tiedä musiikin tekemisestä mitään. Miten ihmeessä tällaista musiikkia voi tehdä kotona?
Kiitos! Vastaus on vähän tekninen, mutta perusajatuksena:
Musateknologia on kehittynyt viimeisen 10-20 vuoden aikana hurjasti. Markkinoille on tullut tietokoneiden tehostumisen myötä ns. äänikirjastoja, joihin on äänitetty oikeiden soittajien soittamia ääniä laadukkaassa studiossa hirveä määrä ja sitten on ohjelmoitu logiikka, joka osaa soittaa ja muokata noita ääniä jälkeenpäin kun säveltäjä kotistudiossaan painaa koskettimistolta ääntä. Esimerkkinä vaikkapa viulu. Henkilö x soittaa kaikki mahdolliset viulun äänet studiossa moneen kertaan eri tavoin ja kaikesta tästä tulee hirveä määrä äänitiedostoja. Sitten nuo äänitiedostot paketoidaan viulukirjastoksi ja kun kirjaston ostaa, voi kotikoneellaan "soittaa viulua" pianokoskettimistolla. Sitten erilaiset kaiut voidaan mallintaa digitaalisesti ja nyt sinulla on kotona viulu, jonka voit laittaa soimaan erilaisissa konserttisaleissa riippumatta siitä, missä se alunperin äänitettiin.
Käytännössä se, miten itse musiikkia teen on juuri näin. Valitsen erilaisia virtuaalisia soittimia, sitten lätkyttelen raidat sisään yksi kerrallaan pianokoskettimistolla, muokkailen äänitettyjä ääniä jälkeenpäin ja valitsen eri äänikirjastoista sopivat soundit jokaiselle raidalle erikseen ja lopulta miksaan lopputuloksen yhteen, jolloin syntyy illuusio siitä, että joukko eri ihmisiä soittaisi "bändinä" kaiken samaan aikaan.
Rahaa ei tarvitse upottaa ihan hirveästi. Klassinen / elokuvamusiikki on vaativinta, siihen joutuu investoimaan 500-1000 euroa, mutta sillä saa jo Hollywood soundia aikaiseksi kun vähän perehtyy.
Just esim. Nicki Minaj (ja sata tusinaa muuta samanlaista); tärkeintä on iso pehva ja sen veivaus.
Missä sielukkaat naisartistit? Tai oikeastaan en kaipaa ketään uutta, mulle riittää Etta James, Nina Simone, Aretha ja Whitney.