Miesvauvat parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Hah hah, testasin samaa ketjua siten, että mies vaihdettiin naiseksi. Ketju meni lukkoon ja sensuuriin jo 4. viestin jälkeen :-))) Vaikka asiasisältö on aivan sama kuin tässä ketjussa. Tasa-arvoa tässäkin?? No ei todellakaan. 

Se on sitä kaksinaismoralismia. Itse arvostellaan, mutta kun samanlainen osuu omalle kohdalle, niin se ei olekaan enää hyväksyttävää ja tuntuu pahalta. Eli pistetään sensuuriin perusteetta, koska täällä ei toimi tasa-arvo toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se miehen (miesvauvan) vika, jos nainen nai ja tekee lapsen hänen kanssaan. Tuskin kukaan näistä miesvauvoista pakottaa tai raiskaa ketään. Näissä tapauksissahan mies ei esitä mitään mitä ei ole, eli nainen näkee millainen mies on ja silti vinkuu naimisiin, tekee lapsen ja sitten ihmettelee miksi mies ei muutu

Mistä noin avuttomia miehiä tulee, jotka pakotetaan naimisiin tai perheenisäksi? Kyse on elämän suurimmista valinnoista, joihin nämä miehet vain vastentahtoisesti ajautuvat? Missä selkäranka ja oma tahto? Miten ihmeessä aikuinen voi olla noin vastuuton? Ai niin, koska nainen päättää ja hoitaa?

Ei kukaan puhunut pakottamisesta mitään? Paitsi se, että naisella on pakottava tarve muuttaa tämä tietokoneella pelaileva mies, joksikin remotti reiskaksi. Ihmettelen vain sitä, että jos saat selville, että mies on hieman vauvamainen ja pelaa tietokoneella... miksi seurustelet hänen kanssaan? Teet hänen kanssaan lapsen? Miksi haluat naimisiin? Miksi luulet, ettei mies koskaan halua enää pelata? En käsitä. Jos tapaan naisen, joka harrastaa joogaa. Uskon, että hän haluaa joogata vielä vuosienkin päästä. Enkä pakota häntä muuttamaan identiteettiään.

"Vinkuu naimisiin" antaa sen käsityksen, että toinen vaatii ja toinen myötäilee.

Yleensä ihmiset muuttuvat ja kehittyvät elämän myötä, ja monet kasvavat nuoruuden hedonismista yli perustaessaan perheen, koska on vaan pakko. Miesvauvat eivät. Luulen, että näissä tapauksissa kyse on naisen (turhasta) toiveesta sen suhteen, että toinenkin aikuistuisi, mitä miesvauvan myötäily vielä lisää (okei, mennään naimisiin, okei, tehdään lapsi). Kieltämättä olisi kaikille kätevämpää, mikäli nämä saisivat jostain ryhtiä kertoa heti kärkeen, mitä haluavat elämältä. Moni väärä parisuhde jäisi syntymättä.

Täydellinen vastaus vastuun pakoiluun. Arvon neidot. Itse valitsitte nämä ''miesvauvat'' toivoen, että toinen muuttuu. Sitten petytte, kuin ei muuttunutkaan. YLLÄTYS!

En myöskään käyttänyt termiä ''vinkuu'', joten taisit vain nähdä sen mitä haluat, kuten miehessäsikin.

Ensiksi siteeraamassani viestissä lukee "vinkuu naimisiin". Olisit maininnut olevasi eri kirjoittaja (tai dementikko).

Minä otin itse asiassa opikseni kerrasta, ja jätin sen vauvaksi taantuneen, joka ei muuttanut tyyliään muutamassa vuodessa (olen se aikuistuvan lapsen äiti, ks. palloviesti). Ennakkoon miesvauvaksi paljastuneeseen en olisi luonnollisestikaan sekaantunut lainkaan. Toisella kerralla valitsin paremmin, kun nuoruuden liiallinen joustavuus (sinisilmäisyys) oli jo poissa. Onnellisia ollaan edelleen, toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Mahtavaa eli olemme molemmat samoilla linjoilla. Valitkaa ukkonne paremmin  ei ihmisiä saa pakotta muuttumaan kenenkään tahtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se miehen (miesvauvan) vika, jos nainen nai ja tekee lapsen hänen kanssaan. Tuskin kukaan näistä miesvauvoista pakottaa tai raiskaa ketään. Näissä tapauksissahan mies ei esitä mitään mitä ei ole, eli nainen näkee millainen mies on ja silti vinkuu naimisiin, tekee lapsen ja sitten ihmettelee miksi mies ei muutu

Mistä noin avuttomia miehiä tulee, jotka pakotetaan naimisiin tai perheenisäksi? Kyse on elämän suurimmista valinnoista, joihin nämä miehet vain vastentahtoisesti ajautuvat? Missä selkäranka ja oma tahto? Miten ihmeessä aikuinen voi olla noin vastuuton? Ai niin, koska nainen päättää ja hoitaa?

Ei kukaan puhunut pakottamisesta mitään? Paitsi se, että naisella on pakottava tarve muuttaa tämä tietokoneella pelaileva mies, joksikin remotti reiskaksi. Ihmettelen vain sitä, että jos saat selville, että mies on hieman vauvamainen ja pelaa tietokoneella... miksi seurustelet hänen kanssaan? Teet hänen kanssaan lapsen? Miksi haluat naimisiin? Miksi luulet, ettei mies koskaan halua enää pelata? En käsitä. Jos tapaan naisen, joka harrastaa joogaa. Uskon, että hän haluaa joogata vielä vuosienkin päästä. Enkä pakota häntä muuttamaan identiteettiään.

"Vinkuu naimisiin" antaa sen käsityksen, että toinen vaatii ja toinen myötäilee.

Yleensä ihmiset muuttuvat ja kehittyvät elämän myötä, ja monet kasvavat nuoruuden hedonismista yli perustaessaan perheen, koska on vaan pakko. Miesvauvat eivät. Luulen, että näissä tapauksissa kyse on naisen (turhasta) toiveesta sen suhteen, että toinenkin aikuistuisi, mitä miesvauvan myötäily vielä lisää (okei, mennään naimisiin, okei, tehdään lapsi). Kieltämättä olisi kaikille kätevämpää, mikäli nämä saisivat jostain ryhtiä kertoa heti kärkeen, mitä haluavat elämältä. Moni väärä parisuhde jäisi syntymättä.

Täydellinen vastaus vastuun pakoiluun. Arvon neidot. Itse valitsitte nämä ''miesvauvat'' toivoen, että toinen muuttuu. Sitten petytte, kuin ei muuttunutkaan. YLLÄTYS!

En myöskään käyttänyt termiä ''vinkuu'', joten taisit vain nähdä sen mitä haluat, kuten miehessäsikin.

Ensiksi siteeraamassani viestissä lukee "vinkuu naimisiin". Olisit maininnut olevasi eri kirjoittaja (tai dementikko).

Minä otin itse asiassa opikseni kerrasta, ja jätin sen vauvaksi taantuneen, joka ei muuttanut tyyliään muutamassa vuodessa (olen se aikuistuvan lapsen äiti, ks. palloviesti). Ennakkoon miesvauvaksi paljastuneeseen en olisi luonnollisestikaan sekaantunut lainkaan. Toisella kerralla valitsin paremmin, kun nuoruuden liiallinen joustavuus (sinisilmäisyys) oli jo poissa. Onnellisia ollaan edelleen, toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Mahtavaa eli olemme molemmat samoilla linjoilla. Valitkaa ukkonne paremmin  ei ihmisiä saa pakotta muuttumaan kenenkään tahtoon.

Joo, se ei onnistu. Ihmiset muuttuvat sisältäpäin, itse, ja siksi minäkin sain lopulta nostettua kytkintä. Näin jälkiviisaana olisi tietysti kannattanut jättää koko kokemus välistä, mutta ei se enää haittaa. Tyttären olen kasvattanut vähemmän toiveikkaaksi ja enemmän realistiksi.

121212 kirjoitti:

Ja millä perusteella nainen miehensä valitsi?
Tuliko valituksi kiltti ja ahkera, tunnollinen mies joka kuuntelee naisen murheita raflaillan jälkeen ja auttelee saatettuaan kämpille?
Vai hauska ja sosiaalinen mies joka piti hauskaa kavereidensa kanssa ja vasta loppuillasta "vain ilmestyi jostain" ja vei jalat alta?
News flash: miehet eivät muutu sormia napsauttamalla naisen elämänvaiheiden muuttuessa.

Minä valitsin sen sosiaalisen, joka neljässä vuodessa taantui miesvauvaksi. Kiltti se varmaan oli sikäli  ettei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään, kun siitä olisi ollut liikaa vaivaa, ja tyttöystävä ei erikseen ollut komentanut tekemään niin. Lasta en onneksi tehnyt.

Minä siivoan, teen ruokaa, hoidan vauvan, huolehdin vakuutukset yms muut sopimukset. Mies hoitaa auton, kuskaa, hakkaa polttopuut ja korjaa rikkinäiset asiat. Molemmilla on oma tonttinsa, jonka haluamme hoitaa omalla tavallamme. En kaipaa miestä siivoamaan, kun kaikki on sen jälkeen hukassa, pyykit pesty väärin ja pöytä tahmea. Ja mies ei halua minua vaihtamaan renkaita. Maksimoimme yhteisen ajan tekemällä sen, missä olemme toisiamme etevimpiä.

Kummallakaan ei silti liikaa ole aikaa maata töllön edessä, kun ne kotityöt pitää hoitaa. En katselisi päivääkään miesvauvaa, joka vaatii naiselta tämän perinteisen roolin, mutta ei itse vastineeksi ole mies vaan pelaava taikina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se miehen (miesvauvan) vika, jos nainen nai ja tekee lapsen hänen kanssaan. Tuskin kukaan näistä miesvauvoista pakottaa tai raiskaa ketään. Näissä tapauksissahan mies ei esitä mitään mitä ei ole, eli nainen näkee millainen mies on ja silti vinkuu naimisiin, tekee lapsen ja sitten ihmettelee miksi mies ei muutu

Mistä noin avuttomia miehiä tulee, jotka pakotetaan naimisiin tai perheenisäksi? Kyse on elämän suurimmista valinnoista, joihin nämä miehet vain vastentahtoisesti ajautuvat? Missä selkäranka ja oma tahto? Miten ihmeessä aikuinen voi olla noin vastuuton? Ai niin, koska nainen päättää ja hoitaa?

Ei kukaan puhunut pakottamisesta mitään? Paitsi se, että naisella on pakottava tarve muuttaa tämä tietokoneella pelaileva mies, joksikin remotti reiskaksi. Ihmettelen vain sitä, että jos saat selville, että mies on hieman vauvamainen ja pelaa tietokoneella... miksi seurustelet hänen kanssaan? Teet hänen kanssaan lapsen? Miksi haluat naimisiin? Miksi luulet, ettei mies koskaan halua enää pelata? En käsitä. Jos tapaan naisen, joka harrastaa joogaa. Uskon, että hän haluaa joogata vielä vuosienkin päästä. Enkä pakota häntä muuttamaan identiteettiään.

"Vinkuu naimisiin" antaa sen käsityksen, että toinen vaatii ja toinen myötäilee.

Yleensä ihmiset muuttuvat ja kehittyvät elämän myötä, ja monet kasvavat nuoruuden hedonismista yli perustaessaan perheen, koska on vaan pakko. Miesvauvat eivät. Luulen, että näissä tapauksissa kyse on naisen (turhasta) toiveesta sen suhteen, että toinenkin aikuistuisi, mitä miesvauvan myötäily vielä lisää (okei, mennään naimisiin, okei, tehdään lapsi). Kieltämättä olisi kaikille kätevämpää, mikäli nämä saisivat jostain ryhtiä kertoa heti kärkeen, mitä haluavat elämältä. Moni väärä parisuhde jäisi syntymättä.

Täydellinen vastaus vastuun pakoiluun. Arvon neidot. Itse valitsitte nämä ''miesvauvat'' toivoen, että toinen muuttuu. Sitten petytte, kuin ei muuttunutkaan. YLLÄTYS!

En myöskään käyttänyt termiä ''vinkuu'', joten taisit vain nähdä sen mitä haluat, kuten miehessäsikin.

Ensiksi siteeraamassani viestissä lukee "vinkuu naimisiin". Olisit maininnut olevasi eri kirjoittaja (tai dementikko).

Minä otin itse asiassa opikseni kerrasta, ja jätin sen vauvaksi taantuneen, joka ei muuttanut tyyliään muutamassa vuodessa (olen se aikuistuvan lapsen äiti, ks. palloviesti). Ennakkoon miesvauvaksi paljastuneeseen en olisi luonnollisestikaan sekaantunut lainkaan. Toisella kerralla valitsin paremmin, kun nuoruuden liiallinen joustavuus (sinisilmäisyys) oli jo poissa. Onnellisia ollaan edelleen, toistakymmentä vuotta myöhemmin.

Mahtavaa eli olemme molemmat samoilla linjoilla. Valitkaa ukkonne paremmin  ei ihmisiä saa pakotta muuttumaan kenenkään tahtoon.

Voiko äiti sanoa noin lapselle tai sosiaalityöntekijälle? Tai voiko kukaan aikuinen sanoa noin esimerkiksi työnantajalle? Ei ole kyse tahtoon taipumisesta vaan vastuun kantamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan tuossa valitsee miehen rahat eli koska mies tuo rahaaa kotiin ja antaa naisen päättää, niin tilannehan on naiselle ihanteellinen.

Usein tuo koko homma lähtee siitä, että nainen ryhtyy kantamaan miehen tavaroita roskiin, koska ne eivät sovi yhteiseen kotiin. Muutamassa vuodessa koko koti on naisen näköinen, sieltä ei löydy mitään miehestä muituttavaa. Vain tietokone on miehen maailma. Eipä ihme, että mies viihtyy pelailemassa.

Tässä taas yksilö, jolla on VALTAVA henkilökohtainen kokemus naisista. Vai onko?

Lentolääkäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentolääkäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksei aikuinen ihminen saa suutaan auki siinä vaiheessa, kun ne Tex-Willerit katoavat komeroon? Koska pelkää "äitiä"?
Ei ole normaalia pelätä tuolla tavalla puolisoaan. Täysipäinen puoliso ei suutu, ja vaikka suuttuisi, niin mikä siinä on pelottavaa? No vauvan mielestä tietysti vihainen äiti on pelottava, mutta mikä aikuisen miehen pelottaa puhumattomaksi?

Ei ole normaalia pelätä puolisoaan. Vaan kun kaikki naiset eivät sitten ole "täysipäisiä", vaan suuttuvat ja rähjäävät aivan kohtuuttomasti jos mies tekeekin vastoin heidän odotuksiaan. Pysytään tosiasioissa, ei unelmamaailmassa. :)

No entä sitten, keskimäärin nainen on pienempi ja heikompi, mikä siinä aikuista niin kamalasti pelottaa vaikka suuttuisikin? Vauva tietysti pelkää ihan aiheestakin huutavaa äitiä kun on fyysisesti tämän armoilla, mutta miksi mieskin pelkää?

Aikuinen mies sanoisi, että "kulta nämä on vaan lehtiä, miksi riitelet".

Valtaosa naisista ei halua heikkoa miestä, ei vauvaa vaan tasaveroisen aikuisen.

Juuri näin. Totta kai normaali mies 'pelkää' raivoavaa puolisoaan, vaikka tämä olisi fyysisesti pienempi. Ei huuto ole kivaa ja jos nainen käy käsiksi, mitä mies voi tehdä? Ottaa kiinni hellästi? Heti kun päästää irti, taas lentää tavarat.

Ja toiseksi, naiset juuri sanovat, että haluavat tasaveroisen aikuisen, mutta sitten he eivät kuitenkaan anna miehen olla tasaveroinen. Huomaatteko, kuinka esitin täällä omia näkemyksiäni asiaan? Kuinka moni nainen hyväksyi näkemykseni tasaveroisiksi ja kuinka moni pisti alapeukun, koska minulla oli 'väärä' mielipide?  :(   Näin se vaan menee, myönnätte tai ette.

Nainen ei anna lupaa olla aikuinen? Kuule siihen ei tarvita lupaa, vauvat ja lapset tarvitsevat lupia äidiltä. Oman puolison pelkääminen ei ole aikuisuutta nähnytkään. Jos pelkoon on aihetta, kannattaa heti erota, väkivaltaa ei tarvitse sietää kenenkään sukupuolesta riippumatta.

Mutta sitähän miesvauva ei tajua, että hänen pitäisi aikuisena pystyä ja uskaltaa ihan itse, ei odottaa lupaa vaimolta. Vaimo ei ole äiti, ymmärrä edes se jos et muuta. Mutta eihän (mies)vauva ymmärrä, vauvat ei pysty noin vaikeisiin asioihin kun päättämään ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Minun miesvauva kasvoi aikuiseksi mieheksi. Tarina menee näin:

Deittailuvaiheessa mies jaksoi tsempata ja itse häikäistyin miehen akateemisesta suvusta. Mentiin naimisiin ja mies heittäytyi sohvalle ja totesi, että on ihanaa kun joku toinen huolehtii kodin. Aluksi jaksoin leikkiä pukkuvaimoa, mutta ajan myötä kyllästyin olemaan se, joka tekee aina päätökset. Mies ei halunnut mitään vastuuta mistään, pelkän valitusoikeuden vaan. Ja kyllä sitä valitusta riiittikin.

Tästä tuli iso kriisi parisuhteeseen, molempien piti hakea oma roolinsa uudestaan. Ihan kirjaimellisesti pakotin miehen tekemään päätöksiä, jätin asiat/päätökset tekemättä itse. Meni noin kolme neljä vuotta, nyt meillä on tasavertainen parisuhde. Kumpikaan ei kaipaa noita aikoja takaisin.

Upeaa, olette halunneet kehittää itseänne ja toinen toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se miehen (miesvauvan) vika, jos nainen nai ja tekee lapsen hänen kanssaan. Tuskin kukaan näistä miesvauvoista pakottaa tai raiskaa ketään. Näissä tapauksissahan mies ei esitä mitään mitä ei ole, eli nainen näkee millainen mies on ja silti vinkuu naimisiin, tekee lapsen ja sitten ihmettelee miksi mies ei muutu

Mistä noin avuttomia miehiä tulee, jotka pakotetaan naimisiin tai perheenisäksi? Kyse on elämän suurimmista valinnoista, joihin nämä miehet vain vastentahtoisesti ajautuvat? Missä selkäranka ja oma tahto? Miten ihmeessä aikuinen voi olla noin vastuuton? Ai niin, koska nainen päättää ja hoitaa?

Vauvamies menee mieluummin naimisiin vastoin tahtoaan ja siittää lapsenkin, koska ei uskalla sanoa että mieluummin hän pelaisi paskaisessa kämpässä pizzalaatikoiden seassa. Kun sanoisi tuon ajoissa ääneen, nainen siirtyisi seuraavaan, ei ongelmaa.  Mutta kun ei miesvauva osaa yksinkään olla, ilman että joku kertoo sille mitä tehdä.

Mutta kun ei uskalla sanoa ei, kun miesvauvalle ei ole annettu lupaa sanoa "ei".

Ja valitettavasti todellakin mies alkuun ainakin esittää aikuista. Sitten kun arvelee ettei nainen voisi enää lähteä lapsen vuoksi, sitten voi heivata kaiken vastuun ja taantua vauvaksi uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se miehen (miesvauvan) vika, jos nainen nai ja tekee lapsen hänen kanssaan. Tuskin kukaan näistä miesvauvoista pakottaa tai raiskaa ketään. Näissä tapauksissahan mies ei esitä mitään mitä ei ole, eli nainen näkee millainen mies on ja silti vinkuu naimisiin, tekee lapsen ja sitten ihmettelee miksi mies ei muutu

Kyllä mies dinkkuvaiheessa voi tehdä puolet kotona, muttei nostakaan panostaan lainkaan, kun muututaan perheeksi, saattaa vähentääkin, kun naisella on turvallisesti pallo jalassa. Ja kyllä vauvamies voi haluta lapsia jopa enemmän kuin nainen, muttei sitten käytännössä haluakaan hoitaa.

Pallojalassa on aika 60lukua

Se onkin hyvä, jos parisuhde ja perhe on vankila ,eikä molempien tahto.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei anna lupaa olla aikuinen? Kuule siihen ei tarvita lupaa, vauvat ja lapset tarvitsevat lupia äidiltä. Oman puolison pelkääminen ei ole aikuisuutta nähnytkään. Jos pelkoon on aihetta, kannattaa heti erota, väkivaltaa ei tarvitse sietää kenenkään sukupuolesta riippumatta.

Mutta sitähän miesvauva ei tajua, että hänen pitäisi aikuisena pystyä ja uskaltaa ihan itse, ei odottaa lupaa vaimolta. Vaimo ei ole äiti, ymmärrä edes se jos et muuta. Mutta eihän (mies)vauva ymmärrä, vauvat ei pysty noin vaikeisiin asioihin kun päättämään ihan itse.

Kulta pieni, mies haluaisi olla tasa-arvoinen. Tiedän hyvin, ettei hänen tarvitse 'kysyä lupaa' puolisolta. MUTTA, kun se puoliso ei hyväksy sitä tasa-arvoa käytännössä, vaan haluaa kuitenkin sanoa, mitä ostetaan, mitä tehdään, kuinka toimitaan jne.  Ja jos mies ei tähän suostu, alkaa mökötys, riitely tai raivoaminen. Ei sitä tasa-arvoa voi oikein väkisinkään 'ottaa', jos toinen ei kertakaikkiaan sitä oikeasti halua suhteeseen. Toki eroaminen on aina mahdollista, mutta se on aika helppo keino parisuhteen ongelmiin. Eikö olisi paljon  parempi, jos molemmat pyrkisivät oikeasti hyvään suhteeseen, eikä eroa tarvitsisi miettiä naisen määräyshalun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minun miesvauva kasvoi aikuiseksi mieheksi. Tarina menee näin:

Deittailuvaiheessa mies jaksoi tsempata ja itse häikäistyin miehen akateemisesta suvusta. Mentiin naimisiin ja mies heittäytyi sohvalle ja totesi, että on ihanaa kun joku toinen huolehtii kodin. Aluksi jaksoin leikkiä pukkuvaimoa, mutta ajan myötä kyllästyin olemaan se, joka tekee aina päätökset. Mies ei halunnut mitään vastuuta mistään, pelkän valitusoikeuden vaan. Ja kyllä sitä valitusta riiittikin.

Tästä tuli iso kriisi parisuhteeseen, molempien piti hakea oma roolinsa uudestaan. Ihan kirjaimellisesti pakotin miehen tekemään päätöksiä, jätin asiat/päätökset tekemättä itse. Meni noin kolme neljä vuotta, nyt meillä on tasavertainen parisuhde. Kumpikaan ei kaipaa noita aikoja takaisin.

Ihana onnistumistarina!

Minulla ei ihan ole vielä sellainen menestystarina, mutta johonkin suuntaan menossa.

Tapasin ihanan itsenäisen miehen, jonka koti oli vimpan päälle. Muutettiin yhteen ja arki sujui tasan ja täydellisesti. Sitten jäin työttömäksi, ja kun työttömänä ollaan, niin hoidin ihan kaiken. Virhe. Mies taantui ihan mieslapseksi, ja kaikki on pitänyt opetella alusta. Mieheltä katosi ihan kaikki taidot kokkauksesta-tiskaukseen ja omien vaatteiden viikaamiseen kaappiin. En itsekään hoksannut kunnolla asiaa, vasta kun menin takaisin töihin. Luulin, että se joka kotona on (vaikkakin tahattomasti), hoitaa kaiken ja sitten elämä normalisoituu. Monet riitelyt on pitänyt käydä, ja jättää kämppää todella paskaiseksi miehen siivottavaksi, jotta on tuo on alkanut vähitellen taas muistaa miten kotia hoidetaan. Vieläkään ei olla siinä, mitä mies oli kun tavattiin, ihana itsenäinen asioita hoitava mies. Nyt mies tekee, mutta odottaa minun komentoa lähes aina. Kadotti kykynsä ajatella ja suunnitella, niin pöljältä kuin tuntuukin. Voin vaan kuvitella millaista tuskaa tuo on lasten saannin jälkeen. Ei lasta voi jättää paria kuukautta hunningolle ja odottaa että jos se mies keksisi hoitaa sitä, toisin kuin minä tein vessan kanssa (oli muuten oksettava kokemus). Nyt onni onnettomuudessa, että tiedän miten toimia sitten jatkossa, JOS hankitaan lapsia. Tuo kokemus on niitä haluja aika pahasti latistanut...

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ihmetellyt miten nämä uusavuttomat mieslapset saavat aina vaimon, samalla kun laiseni monitaituri, jonka ei ole koskaan tarvinnut luottaa vieraaseen apuun, jää kokonaan ilman. Pitäisi olla avuttomampi että naisissa heräisi joku hoivavietti?

Totta, ja tämä avuttomaksi pakottaminen nujertaa, sukupuolesta riippumatta.

Mielestäni ihminen yrittää saada jonkinlaista hallintaa asioihin tällätavoin paikatakseen epävarmuuttaan. Luodaan ongelmaa jota korjataan.

Minä en saanut miestä palaamaan takaisin siksi aikuiseksi joka hän oli ollut tavatessamme. Ei toista ihmistä voi muuttaa, eikä edes pitäisi.

Ja kyllä miesvauva voi haluta lapsia, kunhan saa olla yhtenä heistä, vailla aikuisuuden vastuuta.

Lentolääkäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei anna lupaa olla aikuinen? Kuule siihen ei tarvita lupaa, vauvat ja lapset tarvitsevat lupia äidiltä. Oman puolison pelkääminen ei ole aikuisuutta nähnytkään. Jos pelkoon on aihetta, kannattaa heti erota, väkivaltaa ei tarvitse sietää kenenkään sukupuolesta riippumatta.

Mutta sitähän miesvauva ei tajua, että hänen pitäisi aikuisena pystyä ja uskaltaa ihan itse, ei odottaa lupaa vaimolta. Vaimo ei ole äiti, ymmärrä edes se jos et muuta. Mutta eihän (mies)vauva ymmärrä, vauvat ei pysty noin vaikeisiin asioihin kun päättämään ihan itse.

Kulta pieni, mies haluaisi olla tasa-arvoinen. Tiedän hyvin, ettei hänen tarvitse 'kysyä lupaa' puolisolta. MUTTA, kun se puoliso ei hyväksy sitä tasa-arvoa käytännössä, vaan haluaa kuitenkin sanoa, mitä ostetaan, mitä tehdään, kuinka toimitaan jne.  Ja jos mies ei tähän suostu, alkaa mökötys, riitely tai raivoaminen. Ei sitä tasa-arvoa voi oikein väkisinkään 'ottaa', jos toinen ei kertakaikkiaan sitä oikeasti halua suhteeseen. Toki eroaminen on aina mahdollista, mutta se on aika helppo keino parisuhteen ongelmiin. Eikö olisi paljon  parempi, jos molemmat pyrkisivät oikeasti hyvään suhteeseen, eikä eroa tarvitsisi miettiä naisen määräyshalun vuoksi.

Kuvailemassasi tilanteessa ero on ainoa oikea ratkaisu. Pitää olla todella läheisriippuvainen, jos noin sairaassa suhteessa haluaa jatkaa.

Jätin juuri avopuolisoni, koska en nähnyt tulevaisuutta miesvauvan kanssa.

Luulin miestä reippaaksi ja itsenäiseksi seurustelun alkuaikoina. Akateeminen ja työssäkäyvä mies. Yhteenmuuton jälkeen alkoi vähitellen paljastua asioiden oikea laita.

Mies ei osannut tehdä mitään ns. "miesten töitä". Ei mitään sellaista, mitä minä en osaisi. Eipä kyllä sen puoleen osannut laittaa ruokaakaan, jos ei lasketa vihannesten höyrystämistä ja kastikkeen tekemistä yhdistämällä tofupalat tomaattimurskaan (ei mausteita). Kotitöitä teki jonkun verran, mutta aina mahdollisimman nopeasti ja huonosti, että jää enemmän aikaa pelata pleikkaria.

Pleikkari oli kaikki kaikessa. Joskus suutuspäissäni uhkasin heittää kyseisen masiinan parvekkeelta alas, niin mies tietenkin rupesi itkemään, kun se pleikkari on hänelle niin tärkeä. -_- Minun omaisuuttani ei kunnioittanut yhtään vaan käsitteli tosi kovakouraisesti ja pari kertaa rikkoikin, mutta omien tavaroidensa kanssa oli tarkka ja vaati minultakin varovaisuutta.

Heittäytyi jatkuvasti avuttomaksi eri asioissa tyyliin "tee sinä kun minä en osaa". 

Mies osti jatkuvasti kaikkea turhaa, kuten pelejä, sarjakuvia ja elokuvia, eikä ollut koskaan valmis luopumaan niistäkään, joita ei koskaan käytä. Hänen ideologiansa mukaan pelien ym. piti myös olla esillä kotona siten, että kaikki näkevät hänen kokoelmansa. 

Miehellä ja tämän äidillä oli mielestäni jotenkin vinksahtanut suhde. Miehen äiti otti kaiken henkilökohtaisesti ja mies oli aina tämän puolella. Muutenkin äiti oli aina kaikki kaikessa, eikä äitiä saanut kritisoida. Kerran miehen äiti suuttui siitä, kun en laittanut miehen ja minun yhteiseen kotiin jotain anopin tyrkyttämää nukkavierua mattoa. Uskon, että miehen avuttomuus johtui pitkälti kasvatuksesta, sillä anoppi oli hemmotellut tämän lapsena pilalle, ja heillä kotona oli muutenkin sellainen toimintamalli, että nainen kuuluu keittiöön ja mies tuo rahaa kotiin.

Ja miesvauvojen peruslause on juurikin tuo "tee sinä kun minä en osaa". Voi luoja että puistattaa. Ai et osaa enää keittää itse kahvia, vaikka joka aamu sitä teet (en juo itse)? Ja pyykinpesukin on unohtunut, vaikka täällä palstallakin joku jankkaa, että se on vaan napin painallus.

Lentolääkäri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei anna lupaa olla aikuinen? Kuule siihen ei tarvita lupaa, vauvat ja lapset tarvitsevat lupia äidiltä. Oman puolison pelkääminen ei ole aikuisuutta nähnytkään. Jos pelkoon on aihetta, kannattaa heti erota, väkivaltaa ei tarvitse sietää kenenkään sukupuolesta riippumatta.

Mutta sitähän miesvauva ei tajua, että hänen pitäisi aikuisena pystyä ja uskaltaa ihan itse, ei odottaa lupaa vaimolta. Vaimo ei ole äiti, ymmärrä edes se jos et muuta. Mutta eihän (mies)vauva ymmärrä, vauvat ei pysty noin vaikeisiin asioihin kun päättämään ihan itse.

Kulta pieni, mies haluaisi olla tasa-arvoinen. Tiedän hyvin, ettei hänen tarvitse 'kysyä lupaa' puolisolta. MUTTA, kun se puoliso ei hyväksy sitä tasa-arvoa käytännössä, vaan haluaa kuitenkin sanoa, mitä ostetaan, mitä tehdään, kuinka toimitaan jne.  Ja jos mies ei tähän suostu, alkaa mökötys, riitely tai raivoaminen. Ei sitä tasa-arvoa voi oikein väkisinkään 'ottaa', jos toinen ei kertakaikkiaan sitä oikeasti halua suhteeseen. Toki eroaminen on aina mahdollista, mutta se on aika helppo keino parisuhteen ongelmiin. Eikö olisi paljon  parempi, jos molemmat pyrkisivät oikeasti hyvään suhteeseen, eikä eroa tarvitsisi miettiä naisen määräyshalun vuoksi.

Tahtoisi, mutta kun vaimo kieltää? Ei aikuista ihmistä voi kieltää olemasta aikuinen, ellei ihminen itse siihen suostu.

Mutta miesvauva sysää vastuun tässäkin asiassa naiselle, ottamatta vastuuta itse. Kun vaimo ei anna lupaa, yhyy....eikä halua tajuta ettei hän tarvitse lupaa ollakseen aikuinen. Kun on helpompi olla vauva, joku hoitaa ja ajattelee puolesta, pyyhkii pepun ja syöttää. Aikuinen ymmärtää ettei hän voi toimia noin ja säilyttää muiden aikuisten kunnioitusta, mutta ei miesvauva.

Ei miesvauvan kanssa pysty aikuiseen parisuhteeseen, kun mies ei ole mies, vaan vauva. Vauvan kanssa ei voi olla terveessä parisuhteessa, ehdottomasti parempi erota.

Vierailija kirjoitti:

Niitä on aika paljon, ja moni taantuu vauvaksi vasta kun perheessä on oikeakin vauva. Siinä kohtaa taas haluaa säilyttää lapselle edes jonkinlaisen perheen, eikä kovin helposti lähde.

Mulla oli nuorena tämmöinen miesvauva. Kun tavattiin, se oli vielä ihan normaali, sillä oli omiakin kavereita ja elämää. Hissukseen se vuosien mittaan taantui miesvauvaksi, joka ei koskaan mm halunnut päättää mitään, ei koskaan ollut vastuussa mistään. Eikä yhtään ymmärtänyt miksi sen jätin, ruikutti perään vuosia. Miehet vaan on niin heikkoja, siksi niitä miesvauvoja on niin paljon.

Nyt kun olen parisuhteessa kunnollisen aikuisen miehen kanssa, kyllä sitä osaa arvostaa.

Mites, ottaako se gorillamaisesti sut takaapäin ja örisee? Onko se siistiä? Se on kuitenkin parisuhteen kulmakivi.