Onko todella huono idea yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä?

Voihan sitä yrittää ja jos tuntuu, että haluat kivunlievityksen niin sitten otat.

Mulla on kolme luomusynnytystä, mutta nopeat synnytykset. Se on niin yksilöllistä.

Itse kestin kipua mielestäni hyvin, kipu ennen kun sai alkaa ponnistamaan oli erittäin tuskaista. Mutta unohtuu äkkiä kun vauvan saa rinnalle.

En ajatellut kivunlievitysasioita kummemmin esikoisen aikana, ajatus oli että otan jos tarvitsen.

Olen synnyttänyt kolme lasta (3,4 - 4,4 kg) ilman mitään kivunlievitystä tai edes ilokaasua. En ollut mitään päättänyt etukäteen, mutta synnytykset nyt vaan sujuivat niin helposti.

Ensimmäisen ja pienimmän kohdalla synnytyslääkäri tullessaan totesi, ettei enää voi antaa epiduraalia, koska kohdunsuu on niin paljon auki. Sanoin hämmästyneenä, etten mitään ole pyytänytkään, edes Panadol ei vielä ole käynyt mielessä. Kakkonen olisi varmaan syntynyt kotona sänkyyn, ellen olisi ollut yliaikaistarkastuksessa sairaalassa, niin nopea synnytys oli. Kolmannesta ehdin juuri ja juuri sairaalaan ja synnytyshuoneeseen, kun vauva jo syntyi.

Kaikista myös toivuin todella nopeasti, kolmannen jälkeen tulin juuri suihkusta, kun kätilö palasi huoneeseen ja oli kauhuissaan, että kuinka ilman apua olin jo ylös noussut.

Minä olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä enkä todellakaan suosittele kenellekään. Se ei ollut tietoinen valinta vaan useamman epäonnisen sattuman summa. Oksensin useaan kertaan kivusta, olin hädin tuskin enää tajuissani, hikoilin sairaalapaidan aivan likomäräksi ja kätilö taputteli poskille, jotta pysyisin tajuissani. Se kipu tuntui siltä, että siihen voi oikeasti kuolla. Terve lapsi onneksi syntyi. Viikon verran tuntui kuin olisi itse jyrän alle jäänyt, kaikki lihakset aivan maitohapoilla siitä kivusta kouristelusta.

Ei ole! Olen synnyttänyt neljästi ilman kivun lievitystä, minulle paras tapa.

Itse tunnet itsesi ja oman kivunsietokykysi, ainahan voit yrittää ja viheltää pelin poikki ja pyytää lääkkeet kehiin

Mä menin synnyttämään ajatuksella etten ottaisi mitään. Mieli alkoi järkkymään, kun mikään suihku tai lämpöpussi ei auttanut.

Lopukta supistukset sattuivat niin, että itkin ja oksensin. Pakko se oli ottaa epiduraali ja taivas aukesi.

Toisessa otin heti kaikki mitä sai 😂

Vierailija kirjoitti:

Jos ei todellakaan halua epiduraaleja eikä spinaalipuudutteita tms. Korkeintaan vähän buranaa. Onko tämä aivan todella huono idea? Pelkään noita puudutteita ja sedaatioita ym ym paljon enemmän kuin itse kipua. Joku kuitenkin sanoi minulle, että kipu on niin hirveä, että siitä pyörtyy, ja pitäisi olla tajuissaan, että pystyy saamaan vauvan ulos ilman leikkausta. En osaa arvioida omaa kipukynnystäni muuten kuin että kovan hammasjuuren säryn olen kestänyt pari vuorokautta ja pahasti murtuneen raajan murtumakivun pelkällä buranalla puoli vuorokautta.

Kun ihmiset kertovat tarinoita synnytyksistä ilman kivunlievitystä, kiinnitä aina huomiota siihen, onko tapahtuma ollut toivottu.

Koska ne jotka olisivat halunneet kivunlievitystä kertovat 90%sesti että oli kamalaa ja hirveää, ja n 10% sanoo, että no menihän se.

Ja sitten ne, jotka ihan tarkoituksellisesti synnyttivät ilman, sanovat 90% että mahtava kokemus, eikä ollenkaan kamalaa.

Eli: Asenne ja valmistutuminen on tärkeintä. Ja joustavuus asenteessa. Burana ei auta mitään, sitä on turha ottaa. Mutta voi opetella tosiaan hyvän rentoutustekniikan tai useammankin, ja opetella muitakin erilaisia kivunlievityskonsteja, kuten syvähengitys, ja liikkuminen. Ehdoton ei kannata olla sen kanssa, etteikö ottaisi kivunlievitystä, jos sitä oikeasti tuntee tarvitsevansa. Mutta jos ja kun asiat sujuu hyvin, ja kun sitä lääkkeellistä kivunlievitystä  ei ota, niin ihmiselimistö kyllä tuottaa mielettömän määrän omia hormooneja saattamaan yli tuosta ihmeellisestä tapahtumasta.

T: kolme ilman kivunlievitystä synnyttänyt, ja ihan hemmetin onnellinen siitä

Vierailija kirjoitti:

MUlla leikattiin umpisuoli. Kun en tykkää puudutuksista ja sen semmosista niin se tehtiin ihan tosta vaan. Kato kivunlievitys ja kemiklaalit on niinku pahasta.

Miten sun umpisuoli jakselee nyt? ONko kasvanut paljon, ja onnistuiko imetys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei todellakaan halua epiduraaleja eikä spinaalipuudutteita tms. Korkeintaan vähän buranaa. Onko tämä aivan todella huono idea? Pelkään noita puudutteita ja sedaatioita ym ym paljon enemmän kuin itse kipua. Joku kuitenkin sanoi minulle, että kipu on niin hirveä, että siitä pyörtyy, ja pitäisi olla tajuissaan, että pystyy saamaan vauvan ulos ilman leikkausta. En osaa arvioida omaa kipukynnystäni muuten kuin että kovan hammasjuuren säryn olen kestänyt pari vuorokautta ja pahasti murtuneen raajan murtumakivun pelkällä buranalla puoli vuorokautta.

Kun ihmiset kertovat tarinoita synnytyksistä ilman kivunlievitystä, kiinnitä aina huomiota siihen, onko tapahtuma ollut toivottu.

Koska ne jotka olisivat halunneet kivunlievitystä kertovat 90%sesti että oli kamalaa ja hirveää, ja n 10% sanoo, että no menihän se.

Ja sitten ne, jotka ihan tarkoituksellisesti synnyttivät ilman, sanovat 90% että mahtava kokemus, eikä ollenkaan kamalaa.

Eli: Asenne ja valmistutuminen on tärkeintä. Ja joustavuus asenteessa. Burana ei auta mitään, sitä on turha ottaa. Mutta voi opetella tosiaan hyvän rentoutustekniikan tai useammankin, ja opetella muitakin erilaisia kivunlievityskonsteja, kuten syvähengitys, ja liikkuminen. Ehdoton ei kannata olla sen kanssa, etteikö ottaisi kivunlievitystä, jos sitä oikeasti tuntee tarvitsevansa. Mutta jos ja kun asiat sujuu hyvin, ja kun sitä lääkkeellistä kivunlievitystä  ei ota, niin ihmiselimistö kyllä tuottaa mielettömän määrän omia hormooneja saattamaan yli tuosta ihmeellisestä tapahtumasta.

T: kolme ilman kivunlievitystä synnyttänyt, ja ihan hemmetin onnellinen siitä

Olen miettinyt samaa, että ne jotka ovat pakosta joutuneet synnyttämään ilman kivunlievitystä, vaikka olisivat sitä halunneet, ovat (oikeutetusti) vähän traumatisoituneita synnytyksestään. Mutta jos haluaa olla ilman kivunlievitystä, niin se kipu ei liene niin järkyttävä kokemus.  

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt kolme lasta (3,4 - 4,4 kg) ilman mitään kivunlievitystä tai edes ilokaasua. En ollut mitään päättänyt etukäteen, mutta synnytykset nyt vaan sujuivat niin helposti.

Ensimmäisen ja pienimmän kohdalla synnytyslääkäri tullessaan totesi, ettei enää voi antaa epiduraalia, koska kohdunsuu on niin paljon auki. Sanoin hämmästyneenä, etten mitään ole pyytänytkään, edes Panadol ei vielä ole käynyt mielessä. Kakkonen olisi varmaan syntynyt kotona sänkyyn, ellen olisi ollut yliaikaistarkastuksessa sairaalassa, niin nopea synnytys oli. Kolmannesta ehdin juuri ja juuri sairaalaan ja synnytyshuoneeseen, kun vauva jo syntyi.

Kaikista myös toivuin todella nopeasti, kolmannen jälkeen tulin juuri suihkusta, kun kätilö palasi huoneeseen ja oli kauhuissaan, että kuinka ilman apua olin jo ylös noussut.

Kyllä mut on kaikista kolmesta patisteltu suihkuun jo synnytyssalissa 🤔 Ei ole kukaan ollut ihmeissään, käyty vaan tarkistamassa tilanne ja ojentamassa vaippoja 😂

Minulla on viisi lasta ja ei siihen aikaan vielä saanut kivunlievitystä.Voin kertoa rehellisesti,että kyllä ne kivut kestää.Ei se ole ollenkaan niin kamalaa mitä aikoinaan luulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MUlla leikattiin umpisuoli. Kun en tykkää puudutuksista ja sen semmosista niin se tehtiin ihan tosta vaan. Kato kivunlievitys ja kemiklaalit on niinku pahasta.

Miten sun umpisuoli jakselee nyt? ONko kasvanut paljon, ja onnistuiko imetys?

 

Hyvin se jakselee. Kato kivunlievitys on pahasta, kaikki leikkaukset vaan luomuna.

Kerran katkesi jalkakin, ihan avomurtuma tuli. Luonto ei ole tarkottanut että tällaisia puudutuksessa korjataan joten lääkäri sitten runttasi luut paikalleen ilman mitään piikkejä. Otin kyllä yhden panadolin, se vähän kaduttaa.

Olen synnyttänyt kerran epiduraalin, kerran spinaalin, kerran pelkän ilokaasun voimin ja kerran ihan luomuna.

Paras muisto on luomusynnytyksestä. Ensimmäinen synnytys voi kuitenkin olla pitkä, joten mieli ehtii muuttua ellet vain päätä etukäteen olla ottamatta puudutuksia.

Suosittelen jättämään puudutteet pois, jos se vaihtoehto yhtään houkuttaa. Olihan se kova kipu, mutta kuitenkin hyvin etenevä synnytys on äkkiä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ilokaasu ei tehnyt mitään sumuista oloa, ainakaan minulla vaikka hengittelin sitä all the time. En tuedä oliko siitä edes mitään oikeaa hyötyä.

Minulla on myös kokemus, että se ilokaasu oli synnytyksessä lähinnä placeboa jonka merkittävin vaikutus oli suun kuivuminen ja that's it. Huomattavasti enemmän itselleni oli supistuksissa apua siitä, kun rakas mieheni seurasi motitorista käyrää ja alkoi hieroa alaselkääni aina uuden supistuksen tullessa. Kokonaisuudessaan synnytykseni kesti yli 1,5 vuorakautta ja sinä aikana sain kaikki mahdolliset mömmöt välillä hidastuvien supistusten vauhdittamiseksi. En osaa sanoa, onko epiduraalista apua, sillä ikävä kyllä sen teho oli jo mennyt ponnistusvaiheen lopulta koittaessa, ja meno oli äärimmäisen tuskallista 2. asteen repeämineen. Tämä siis esikoisen kohdalla, "mielenkiinnolla" odotan miten käy parin kuukauden päästä kun toinen lapsemme syntyy :/

Sen verran yhteistä ap:n kanssa, että kipukynnys mullakin ilmeisesti kohtuullisen korkea: hampaan juurihoidot ym. hammaslääkärikäynnit aina ilman puudutusta, inhoan enemmän puutumista kuin mahdollista kipua, verikokeen otot ei hetkauta mitenkään jne. Ensimmäinen synnytykseni meni eka supistuksesta 1 h 20 minuuttia vauvan syntymiseen; siinä ei ehditty antaa mitään, sairaalaan tullessa olin 8 cm auki, ei muuta kun saliin ja ponnistamaan. Kolme seuraavaa synnytystä meni ilman kivunlievitystä koska: a) tiesin jo mitä tuleman pitää, eikä muissa synnytyksissä tullutkaan mitään yllätyksiä, suunnilleen sama "kivun aste" enkä tarvinnut tai halunnut mitään, b) synnytykset olivat alusta loppuun suht nopeita, alle 4 h kaikki, eli en tiedä mitään noista 30 tunnin kärsimyksistä, luultavasti olisin lievitystä ottanut jos olisi pitkään mennyt,  c) olen suht koht saanut olla siinä asennossa kuin olen halunnut avautumisen aikana, parasta on ollut mun kohdalla olla seisaaltaan etukenossa nojaten johonkin, ja antaa supistuksen aallon tulla. Ponnistusvaiheet on mulla ollu aina pahimmat ja kovimmat, siinä ei enää epiduraaleja anneta, mutta kun se lopputulos on siintäny silmissä niin sen ponnarin on vetäny vaan apinan raivolla, ja aina on hyvin mennyt :) Tsemppiä sulle ap, Suomi on maailman parhaimpia maita synnyttää: tuli mitä tahansa kellekin synnyttäjälle eteen, niin henkilökunta tietää mitä tehdä ja miten auttaa, yksin ei tarvitse lasta maailmaan pykätä! 

Olen synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä. Ei ollut ongelmia, vaikka ei se nyt kovin hauskaakaan ollut. Toipuminen erittäin nopeaa ja täällä ulkomailla jo parin tunnin kuluttua kotiin sairaalasta. Synnytykset olivat aika nopeita, joten ei tarvinnut kauan kärvistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä idea, minäkin yritin :)

Mieli vaan muuttuu aika nopeaan kun on 20 tuntia kärsinyt supistuksista. Minulla ainakin avautuminen alkoi vasta siitä kun sain epiduraalin.

Ja tiedoksesi, että se laitetaan selkäsi takana niin, että makaat kyljelläsi, etkä edes näe lääkäriä. Eikä sen laittoa huomaa, puuduttavat alueen ensin.

En varsinaisesti pelkää neuloja enkä toimenpiteitä eli ei haittaa vaikka näkisin eikä haittaa vaikka neulanpisto tuntuisi. Pelkään kaikenlaista "sumuista" oloa ja "puutunutta" oloa. Eli esim. verikokeet on minulle ihan ok ja kevyt juttu. Mutta puutuneisuus on todella ahdistava ajatus. Sen vuoksi en koskaan käytä esim. alkoholiakaan, koska siitäkin tulee hieman sumuinen olo. Ap.

Älä pelkää epiduraalia. Olen tse saanut pitkän leikkauksen alussa epiduraalin, jota ylläpidettiin kaksi päivää leikkauksen jälkeen, eikä ollut mitään puutunutta tms. oloa.

Oli tosi hyvä olla, kun mihinkään ei sattunut.

Synnytkset olivat kyllä luomuja, koska siihen aikaan ei vielä kipulääkistysta juurikaan ollut.

Sillä hetkellä todella huono idea. Synnytin lähes syöksysynnytyksen, enkä kerennyt saada kivunlievitystä. Tuskat oli jotain uskomatonta, en enää ikinä halua kokea samaa. Toisaalta lapsi oli virkeä synnytyksen jälkeen kun ei ollut tokkurassa epiduraalista. Toivuin myös itse nopeasti. Kokemuksena kuitenkin eka synnytykseni oli parempi vaikka oli pidempi, koska en joutunut kärsimään niin helvetisti, kun sain monenlaista lievitystä.

Merkkaa siihen toivomuspaperiin, että haluat yrittää ilman lievitystä, mutta jos on liian rankkaa niin otat lievitykset.

Olen synnyttänyt kaksi lasta kolmesta ilman kivunlievitystä. Sattuuhan se, mutta koska kaikki muuten oli ok, sain liikkua koko avautumisvaiheen ajan, liikkua ja hengittää. Se auttoi.

Ensimmäinen syntyi epiduraalin vaikutuksen aikana, enkä tiennyt mihin päin ponnistaa jne. kun en tuntenut yhtään mitään. Synnytys meni hyvin, enkä tarvinnut tikkejä, mutta paljon pirteämpi ja jaksavampi olin niiden kahden mun synnytyksen jälkeen. Joista toivuin myös hyvin, ja nopeasti, ja ilman tikkejä.

Eipä sitä tiedä kuin kokeilemalla. Minusta tuntui vain kuukautiskivuilta ja ilman lievitystä menin, mutta mulla onkin endo ja todella kovat kivut. Oon jopa pyörtynyt vessaan ihan vaan kivusta ja kirjaimellisesti kontannut kuumaan suihkuun sikiöasentoon. Ne joilla kuukautiset ei tunnu missään on sanonut, että aivan helvetillistä jo supistukset ja piti ottaa kivunlievitys.