Lue keskustelun säännöt.
Onko todella huono idea yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä?
31.01.2018 |
Jos ei todellakaan halua epiduraaleja eikä spinaalipuudutteita tms. Korkeintaan vähän buranaa. Onko tämä aivan todella huono idea? Pelkään noita puudutteita ja sedaatioita ym ym paljon enemmän kuin itse kipua. Joku kuitenkin sanoi minulle, että kipu on niin hirveä, että siitä pyörtyy, ja pitäisi olla tajuissaan, että pystyy saamaan vauvan ulos ilman leikkausta. En osaa arvioida omaa kipukynnystäni muuten kuin että kovan hammasjuuren säryn olen kestänyt pari vuorokautta ja pahasti murtuneen raajan murtumakivun pelkällä buranalla puoli vuorokautta.
Kommentit (110)
Mulla on korkea kipukynnys ja aina olen hammaslääkärissä menty ilman puudutteita, olen ollut jalkaleikkauksessa, menkkakivut kovat jne. Esikoisesta sitten päätin hyvissä ajoin synnyttää luomusti. Mitä vielä... Epiduraalin otin, sillä supistukset jäivät päälle, eli tulivat tauottomina. Kroppa meni aivan juntturaan ja kyllä, rupesi myös pyörryttämään ja varmaan paniikkikohtauskin siinä tuli. Sain epiduraalin, joka tosin laitettiin väärin ja siksi ei toiminut aivan kuten piti, mutta kuitenkin sen verran että kroppa rentoutui ja avautuminen nopeutui, puolessa tunnissa vauva oli ulkona.
Toisessa ja kolmannessa olen mennyt ilman kivunlievityksiä, sillä osasin odottaa tuota kipua. Synnytyskipu on kokonaisvaltaista,ei sitä kyllä pysty minusta vertaamaan mihinkään muuhun kipuun. Siksi se saattaa yllättää ensisynnyttäjän.
Tärkeintä on kuitenkin rentous ja tunne siitä, että hallitset tilanteen. Siksi minusta kannattaa antaa lääkkeille mahdollisuus ajatustasolla, niin saat siitä taustatukea, etkä mene paniikkiin, että mitäs nyt sitten..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi korkea kipukynnys ja kuulostaa, että sinulla myös. Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia ja ei ollut paha. Synnytykset oli niin nopeita, ettei ehditty antaa ja kolmannen kohdalla sanoin, etten tarvitse edes.
Tuntui menkkakivuilta potenssiin kolme tai jotain, mutta kyllä sen kesti, kun pysyi mahdollisimman rentona ja hengitteli tasaisen rauhallisesti.
Menkkakivut mua on kuitenkin itkettänyt, mutta synnytyskivut ei. Se on jotenkin niin erilaista kipua, kun tietää mitä siitä seuraa.Minullakin on ollut aika kovia menkkakipuja, olen niiden vuoksi kieriskellyt sängyssä kyyneleet silmissä ja kyennyt hengittämään vain pinnallisesti. Niistäkin on aina selvitty.. Mutta olen ajatellut, että synnytyskipuun voisi suhtautua positiivisesti, menkkakivut on tuntuneet turhalta kiusalta, koska eivät ole tuottaneet mitään iloa muutaman tunnin päästä:) . En tiedä tosin olenko ihan seonnut siinä, että suunnittelin suhtautuvani positiivisesti synnytyskipuun. Onkohan se mahdollista edes.. Ap.
Tästä tulee varmasti hirveästi alapeukkuja, mutta juuri siten minä olen kestänyt synnytyskipuni. Olen oikein juhlinut joka supistusta, ajatellut että mitä kovempaa polttaa, sitä lähempänä vauvan saaminen on. Rentoutuminen ja oikea asento on myös hyvin tärkeää. Jos minut olisi pistetty sänkyyn pitkälleen, kipu olisi lähtenyt käsistä. T. 3.
Tutun kätilön kanssa olen puhunut tuosta pyörtymisen mahdollisuudesta, kun siitä on niin paljon huhuja.
Sanoi, että ei hänen kohdalleen ole sattunut. On kuitenkin ollut kätilönä 10 vuotta.
Jos nainen on kovin fyysisesti heikossa kunnossa, voi käydä tajunnan rajamailla kyllä, jolloin heti virvoitellaan. Tämä yksinkertaisesti suuresta rasituksesta johtuvaa ja jos on täysi sohvaperuna ei kestä sitä. Mutta varsinainen pyörtyminen on äärimmäisen harvinaista. Toki jollekin varmaan niin on käynyt eli en väitä: EI KOSKAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi korkea kipukynnys ja kuulostaa, että sinulla myös. Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia ja ei ollut paha. Synnytykset oli niin nopeita, ettei ehditty antaa ja kolmannen kohdalla sanoin, etten tarvitse edes.
Tuntui menkkakivuilta potenssiin kolme tai jotain, mutta kyllä sen kesti, kun pysyi mahdollisimman rentona ja hengitteli tasaisen rauhallisesti.
Menkkakivut mua on kuitenkin itkettänyt, mutta synnytyskivut ei. Se on jotenkin niin erilaista kipua, kun tietää mitä siitä seuraa.Minullakin on ollut aika kovia menkkakipuja, olen niiden vuoksi kieriskellyt sängyssä kyyneleet silmissä ja kyennyt hengittämään vain pinnallisesti. Niistäkin on aina selvitty.. Mutta olen ajatellut, että synnytyskipuun voisi suhtautua positiivisesti, menkkakivut on tuntuneet turhalta kiusalta, koska eivät ole tuottaneet mitään iloa muutaman tunnin päästä:) . En tiedä tosin olenko ihan seonnut siinä, että suunnittelin suhtautuvani positiivisesti synnytyskipuun. Onkohan se mahdollista edes.. Ap.
Voi ja kannattaakin suhtautua positiivisesti. Niin minäkin aina tein.
Kannattaa tehdä rentoutumisharjoituksia, se auttaa. Lainaa kirjastosta esim. Synnytä rentoutuneena cd, se on tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.
Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.
En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.
Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.
Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.
Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyskipu on niin voimakas, et käsikaupan kipulääkkeillä ei ole niihin mitään vaikutusta. Voi ottaa tai olla ottamatta, ihan sama.
Ei ole huono idea, päinvastoin. Parasta on lähteä liikkeelle ajatuksella että otan mitä sitten oikeasti tarvitsee. Tutustu normaalin synnytyksen kulkuun ja naisen vartalon toimintaan ja kuulostele synnytyksen alkaessa itseäsi. Voi olla että tahdot sitten "kaikki mahdolliset mömmöt" tai et yhtikäs mitään.
Henkilökohtaisesti suosittelen kokeilemaan lämpötyynyä supistuksiin (alaselässä), minulta vei pahimman terän kivusta. Ponnistusvaihetta en kokenut kivuliaana, olin vain helpottunut kun supistukset lakkasivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on laskettu aika ylihuomenna eli 2vk sisään on mulla ajankohtasta itsellä..
Tällä hetkellä olis suunnitelmana välttää selkään iskettävät ja käyttää enemmän noita ponnistaessa auttavia puudutteita ja avautumisvaihe olla ammeessa. Ilokaasua en missään tapauksessa halua sen riskin takia että tulee paha olo.
Ekassa sain epiduraalin, ei sattunut lainkaan ja auttoi. Sain toisessa kohdunkaulapuudutteen ja sattui enemmän kuin supistukset, ihan järkyttävä kipu, eikä auttanut läheskään niin hyvin kuin tuo "selkään isketty".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi korkea kipukynnys ja kuulostaa, että sinulla myös. Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia ja ei ollut paha. Synnytykset oli niin nopeita, ettei ehditty antaa ja kolmannen kohdalla sanoin, etten tarvitse edes.
Tuntui menkkakivuilta potenssiin kolme tai jotain, mutta kyllä sen kesti, kun pysyi mahdollisimman rentona ja hengitteli tasaisen rauhallisesti.
Menkkakivut mua on kuitenkin itkettänyt, mutta synnytyskivut ei. Se on jotenkin niin erilaista kipua, kun tietää mitä siitä seuraa.Minullakin on ollut aika kovia menkkakipuja, olen niiden vuoksi kieriskellyt sängyssä kyyneleet silmissä ja kyennyt hengittämään vain pinnallisesti. Niistäkin on aina selvitty.. Mutta olen ajatellut, että synnytyskipuun voisi suhtautua positiivisesti, menkkakivut on tuntuneet turhalta kiusalta, koska eivät ole tuottaneet mitään iloa muutaman tunnin päästä:) . En tiedä tosin olenko ihan seonnut siinä, että suunnittelin suhtautuvani positiivisesti synnytyskipuun. Onkohan se mahdollista edes.. Ap.
Tästä tulee varmasti hirveästi alapeukkuja, mutta juuri siten minä olen kestänyt synnytyskipuni. Olen oikein juhlinut joka supistusta, ajatellut että mitä kovempaa polttaa, sitä lähempänä vauvan saaminen on. Rentoutuminen ja oikea asento on myös hyvin tärkeää. Jos minut olisi pistetty sänkyyn pitkälleen, kipu olisi lähtenyt käsistä. T. 3.
Jotain juuri tuollaista olen suunnitellut. Olen opetellut tässä ennakkoon jo miettimään erilaisia kipuja siten, että mitä hyvää mistäkin kivusta voisi löytyä ja tavallaan rauhassa tunnustelemaan sitä kipua. Ja miettimään, että mitä kovempi kipu sen parempi. Tietenkin voi olla, että en osaa tätä sitten synnytyksessä, vaikka olen muun kivun kohdalla etukäteen harjoitellut. Mikä oli sinulle oikea asento? Itse en yleensä kestä myöskään maata jos sattuu. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.
Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.
En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.
Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.
Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.
Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( .
Ota tämä esille neuvolassa ja kysy sairaalastakin voiko asiasta keskustella etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.
Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.
En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.
Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.
Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.
Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( .
Jos kaikki sujuu hyvin, ei kätilöllä ole mitään syytä päsmäröidä. Luottaisin kuitenkin satojen, jopa tuhansien synnytysten kokeneeseen, koulutettuun kätilöön. Jos hän näkee jonkun asian olevan hyväksi sinulle rai vauvalle, niin tietysti siitä täytyy kertoa. Ja jos vauvan hyvinvointi on uhattuna, täytyy hänen olla aika tomerakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epiduraalista ei kyllä mulle ainakaan tullut mitenkään puutunut olo, kutitti vain hetken ja sitten olo oli normaali, kivuton.
Buranaa ei kyllä saanut vaan panadolia, se auttoi yhtä paljon kuin laastari ampumahaavaan :)Mutta kanattaahan kokeilla luomuna, jos homma edistyy hyvin niin voi onnistuakin. Minulla synnytys ei edennyt ennen epiduraalia juurikaan, vuorokauden synnyttelyn jälkeen pyysin epiduraalin, että saisin vähän levätä, ja sitten homma alkoikin edistymään ihan eri tahtiin.
Panadol onkin aivan turha, minulla se ei ole koskaan auttanut yhtään mihinkään. Ap.
Itsekin yleensä käytän vain buranaa, synnytyskipuun sekään tuskin tekisi mitään, kun kunnon kipupiikkikään ei muuta kuin vähän lieventänyt tuskaa sen verran, että pääsi kävelemään synnytyssaliin.
Synnytyshän useinmiten kestää tunteja, omani kesti liki 40 tuntia. Siinä ajassa ehtii kyllä huomaamaan tarvitseeko lääkkeitä kun kivut vähitellen pahenee. Rohkeasti vain kokeilemaan, mieltä saa muuttaa koska vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi korkea kipukynnys ja kuulostaa, että sinulla myös. Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia ja ei ollut paha. Synnytykset oli niin nopeita, ettei ehditty antaa ja kolmannen kohdalla sanoin, etten tarvitse edes.
Tuntui menkkakivuilta potenssiin kolme tai jotain, mutta kyllä sen kesti, kun pysyi mahdollisimman rentona ja hengitteli tasaisen rauhallisesti.
Menkkakivut mua on kuitenkin itkettänyt, mutta synnytyskivut ei. Se on jotenkin niin erilaista kipua, kun tietää mitä siitä seuraa.Minullakin on ollut aika kovia menkkakipuja, olen niiden vuoksi kieriskellyt sängyssä kyyneleet silmissä ja kyennyt hengittämään vain pinnallisesti. Niistäkin on aina selvitty.. Mutta olen ajatellut, että synnytyskipuun voisi suhtautua positiivisesti, menkkakivut on tuntuneet turhalta kiusalta, koska eivät ole tuottaneet mitään iloa muutaman tunnin päästä:) . En tiedä tosin olenko ihan seonnut siinä, että suunnittelin suhtautuvani positiivisesti synnytyskipuun. Onkohan se mahdollista edes.. Ap.
Voi ja kannattaakin suhtautua positiivisesti. Niin minäkin aina tein.
Kannattaa tehdä rentoutumisharjoituksia, se auttaa. Lainaa kirjastosta esim. Synnytä rentoutuneena cd, se on tosi hyvä.
Täytyy opetella noita rentoutusjuttuja etukäteen. Meillä tosin ei ole missään ollut vuosiin yhtään cd-soitinta tai cd-asemaa läppärissä tms, joten cd:tä en pysty missään kuuntelemaan enkä katsomaan. Ehkä netin kautta löytyy jotain opasvideoita. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EpinoDelphie laitteella voi "harjoitella" synnytystä noin viikkoa ennen laskettua aikaa. Se venyttää kudoksia hallitusti niin ettei repeämiä sitten tositoimissa tule. Samalla oppii ponnistuksen suunnan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.
Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.
En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.
Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.
Hanki synnytysharjoitusväline :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.
Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.
En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.
Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.
Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.
Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( .
Ota tämä esille neuvolassa ja kysy sairaalastakin voiko asiasta keskustella etukäteen.
Otin jo. Sanoin neuvolassa, että pelkään sen synnytyssairaalan henkilökuntaa paljon enemmän kuin synnytystä :D . Se neuvolantäti ei oikein ymmärtänyt minua. Ap.
Olen synnyttänyt ilman puudutuksia, kohdunkaulanpuudutuksessa, epiduraalipuudutuksessa ja spinaalipuudutuksessa.
Pahin kaikista oli se päänsärky, mikä tuli siitä, kun spinaalipuudutuksen jäljiltä jäi selkäytimeen reikä. 3 vuorokautta piti siitä kärsiä ennen kuin reikä paikattiin. Sinä aikana en pystynyt hoitamaan vauvaani. Siihen kipuun ei mitäkään buranat yms. auttaneet ollenkaan. Ja se reiän paikkaaminen oli monin verroin ikävämpi toimenpide kuin itse puudutuksen laittaminen.
Eli ihan "varmuuden vuoksi" en mitään puudutusta suosittele. Vasta sitten jos alkaa tuntua, ettei ilman pärjää, kannattaa kysyä sitä puudutusta. Se reikä voi jäädä selkäytimeen mistä tahansa selkäydinpuudutuksesta.
Olin mennyt sairaalaan ns. viime tipassa, jolloin oli (kätilön mielestä) liian myöhäistä antaa epiduraalia. Ilokaasua vedin sitten lyhyehkössäsä ponnistusvaiheessa niin antaumuksella, että ottivat maskin multa pois. Tästä en tykännyt, vaikka sanoivat, että vauvakin jo pökertyy. No ei pökrännyt, alle tunti sairaalaanmenosta oli ulkona.
Mutta mulla siis ponnistusvaihe on aina ollut kivuliain. I!meisesti tiukat lihakset. Kolme lasta olen pukannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi korkea kipukynnys ja kuulostaa, että sinulla myös. Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia ja ei ollut paha. Synnytykset oli niin nopeita, ettei ehditty antaa ja kolmannen kohdalla sanoin, etten tarvitse edes.
Tuntui menkkakivuilta potenssiin kolme tai jotain, mutta kyllä sen kesti, kun pysyi mahdollisimman rentona ja hengitteli tasaisen rauhallisesti.
Menkkakivut mua on kuitenkin itkettänyt, mutta synnytyskivut ei. Se on jotenkin niin erilaista kipua, kun tietää mitä siitä seuraa.Minullakin on ollut aika kovia menkkakipuja, olen niiden vuoksi kieriskellyt sängyssä kyyneleet silmissä ja kyennyt hengittämään vain pinnallisesti. Niistäkin on aina selvitty.. Mutta olen ajatellut, että synnytyskipuun voisi suhtautua positiivisesti, menkkakivut on tuntuneet turhalta kiusalta, koska eivät ole tuottaneet mitään iloa muutaman tunnin päästä:) . En tiedä tosin olenko ihan seonnut siinä, että suunnittelin suhtautuvani positiivisesti synnytyskipuun. Onkohan se mahdollista edes.. Ap.
Voi ja kannattaakin suhtautua positiivisesti. Niin minäkin aina tein.
Kannattaa tehdä rentoutumisharjoituksia, se auttaa. Lainaa kirjastosta esim. Synnytä rentoutuneena cd, se on tosi hyvä.Täytyy opetella noita rentoutusjuttuja etukäteen. Meillä tosin ei ole missään ollut vuosiin yhtään cd-soitinta tai cd-asemaa läppärissä tms, joten cd:tä en pysty missään kuuntelemaan enkä katsomaan. Ehkä netin kautta löytyy jotain opasvideoita. Ap.
Ei pleikkaa? Ei dvd-soitinta?
Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.