Onko todella huono idea yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä?

Miksi ei voisi kokeilla? Tottakai voit ja aina parempi on synnyttää ilman mitään lääkkeitä, ehdottomasti. Mutta jos kipu "vie järjen", niin silloin on kyllä parempi uskaltautua ottamaan puudutus. Minä olen synnyttänyt kolme kertaa ilman mitään kivunlievitystä, olin sen etukäteen suunnitellut ja sanoin kätilölle, että mulle ei saa tarjota kivunlievitystä, pyydän itse jos tarvitsen. 

Kannattaa tietysti valmistautua synnytykseen esim. joogaamalla ja kokeilla valmiiksi erilaisia synnytysasentoja, makuuasento on tietysti huonoin, puoli-istuva myös huono, molemmat ennustavat repeämiä, koska paine välilihaan on noissa asennoissa niin suuri. Synnytysjakkara on hyvä, samoin kontallaan vaikka sängynlaitaa vasten, silloin paine jakautuu tasaisemmin ja repeämän vaara on paljon pienempi. Varmista myös etukäteen, että kätilö ohjaa sinut ponnistamaan oikealla hetkellä, eli pään työntyessä esiin, ei saa ponnistaa, vaan hengittelet vauvan ulos. Tämäkin suojaa repeämiltä. 

Jos kätilö osaa tehdä vyöhyketerapiaa, kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan, on erittäin hyvä rentoutuskeino ja myös edistää synnytyksen kulkua. Vedessä oleminen myös auttaa kipuhin, mutta saattaa joillakin heikentää supistuksia. Avautumisvaiheen aikana kannattaa pysytellä liikkeessä, vaikka kävellä ympäri synnytyshuonetta, se nopeuttaa avautumista.

Synnyksen jälkeen ota istumakylpyjä, ne nopeuttavat paranemista. 

Minun synnytykseni olivat upeita ja voimaannuttavia kokemuksia ja olen iloinen, että selvisin ilman mitään lääkkeitä. Tästä ei kuitenkaan pidä kenenkään vetää herneitä nenuunsa, minulle on ihan sama miten kukin synnyttää ja ottaako kivunlievityksiä vai ei. Vastasin vain kysymykseen. Ja ap:lle toivotan hyvää vointia ja parasta mahdollista synnytyskokemusta ja muista, että ihana vauva sieltä on tulossa, kyllä sen eteen voi vähän kärsiäkin, olipa se kärsimys mitä tahansa (siis kipua tai kipupiikin aiheuttamaa kammoa). 

Ei ole huono idea :) Synnytin toisen lapsemme luomusti, koska mitään kivunlievitystä ei ehditty antaa. Ekan lapsen kohdalla oli epiduraali ja joku muukin muistaakseni. Mielestäni kipu aivan sama molemmissa! Mutta lääkkeettömästä synnytyksestä ei jäänyt inhottavaa lääkepöhnää päälle ja muutenkin synnytys sujui nopeammin :) Mutta toki jos eka synnytys on kyseessä, niin asia hieman eri.

Go for it! ja tule kertomaan mita tapahtui ja kuinka koit sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosi korkea kipukynnys ja kuulostaa, että sinulla myös. Olen synnyttänyt kolme ilman puudutuksia ja ei ollut paha. Synnytykset oli niin nopeita, ettei ehditty antaa ja kolmannen kohdalla sanoin, etten tarvitse edes.

Tuntui menkkakivuilta potenssiin kolme tai jotain, mutta kyllä sen kesti, kun pysyi mahdollisimman rentona ja hengitteli tasaisen rauhallisesti.

Menkkakivut mua on kuitenkin itkettänyt, mutta synnytyskivut ei. Se on jotenkin niin erilaista kipua, kun tietää mitä siitä seuraa.

Minullakin on ollut aika kovia menkkakipuja, olen niiden vuoksi kieriskellyt sängyssä kyyneleet silmissä ja kyennyt hengittämään vain pinnallisesti. Niistäkin on aina selvitty.. Mutta olen ajatellut, että synnytyskipuun voisi suhtautua positiivisesti, menkkakivut on tuntuneet turhalta kiusalta, koska eivät ole tuottaneet mitään iloa muutaman tunnin päästä:) . En tiedä tosin olenko ihan seonnut siinä, että suunnittelin suhtautuvani positiivisesti synnytyskipuun. Onkohan se mahdollista edes.. Ap.

Tästä tulee varmasti hirveästi alapeukkuja, mutta juuri siten minä olen kestänyt synnytyskipuni. Olen oikein juhlinut joka supistusta, ajatellut että mitä kovempaa polttaa, sitä lähempänä vauvan saaminen on. Rentoutuminen ja oikea asento on myös hyvin tärkeää. Jos minut olisi pistetty sänkyyn pitkälleen, kipu olisi lähtenyt käsistä. T. 3.

Jotain juuri tuollaista olen suunnitellut. Olen opetellut tässä ennakkoon jo miettimään erilaisia kipuja siten, että mitä hyvää mistäkin kivusta voisi löytyä ja tavallaan rauhassa tunnustelemaan sitä kipua. Ja miettimään, että mitä kovempi kipu sen parempi. Tietenkin voi olla, että en osaa tätä sitten synnytyksessä, vaikka olen muun kivun kohdalla etukäteen harjoitellut. Mikä oli sinulle oikea asento? Itse en yleensä kestä myöskään maata jos sattuu. Ap.

Minulle paras on ollut kävely niin kauan kuin olen pystynyt kävelemään. Sitten olen ollut jumppapallon päällä sänkyyn nojaten ja kontillaan ammeessa niin että vesi kannattaa vatsaa. Mulla siis tuntuivat supistukset eniten vatsassa.

T.3.

Hyvä et nykyään voi valita...itsellä ei sitä mahdollisuutta ollut

Synnytyskipu on kestettävissä, jos ei vaihtoehtoja ole. Minulla takana neljä synnytystä, joissa yhdessä en ehtinyt puudutteita saada, aluksi apuna ilokaasu. Synnyttäjä vaipuu jonkinasteiseen "transsiin" jossa ympärillä olevat asiat ikäänkuin katoaa ja kaikki keskittyminen menee niihin supistuksiin. Ihan hirveäähän se on ja siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, ettei tästä voi selvitä hengissä, on pahin yleensä jo ohi ja saa ponnistaa. En suosittele kuitenkaan ehdottomuutta noihin lääkkeistä kieltäytymisiin, koska synnytys voi olla myös ihan mukava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

EpinoDelphie laitteella voi "harjoitella" synnytystä noin viikkoa ennen laskettua aikaa. Se venyttää kudoksia hallitusti niin ettei repeämiä sitten tositoimissa tule. Samalla oppii ponnistuksen suunnan.

Googlasin tuon, en ollut siitä ennen kuullut. Mutta vaikutti todella hyvältä, taidan tilata. Ap.

Minä ajattelin etukäteen, että en varmaan selviä ilman kivunlievitystä, mutta halusin silti yrittää niin pitkälle kuin mahdollista. Synnytys kesti avautumisvaiheineen (siitä kun supistukset tulivat säännöllisinä ja kivuliaina) noin 10 tuntia ja otin vain ilokaasua loppuvaiheessa.

Olihan se kivuliasta, mutta ei mitenkään ollut taju mennä. Kuuma vesi ja suihku auttoivat jonkin verran. Repesin välilihasta mutta se ei tuntunut enää siinä adrenaalimyrskyssä niin pahalta. 

Epiduraali ym. voi vaikeuttaa imetyksen alkua kun vauvassakin on puudutetta, joten siinä mielessä niiden välttäminen voi olla hyödyllistä. Mutta jos synnytys olisi meinannut kestää tosi pitkään, olisin varmaankin itsekin turvautunut niihin. Nyt olin iloinen, että pärjäsin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.

Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.

En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.

Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.

Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.

Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( . 

Ota tämä esille neuvolassa ja kysy sairaalastakin voiko asiasta keskustella etukäteen. 

Otin jo. Sanoin neuvolassa, että pelkään sen synnytyssairaalan henkilökuntaa paljon enemmän kuin synnytystä :D . Se neuvolantäti ei oikein ymmärtänyt minua. Ap.

Mä ymmärrän. Jossain paikoissa synnytyssali on kuin kone, joka imaisee synnyttäjän eikä siellä mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään mitä tapahtuu. Onneksi muunkinlaisia Kokemuksia on.

Ehkä voit parantaa asemaasi ottamalla synnytykseen mukaan lapsen isän tai doulan.

Kyllähän sä voit kokeilla. Ja kannattaa keskustella asiasta kätilön kanssa. Minä vaadin kaikki mahdolliset kivun lievitykset, mutta mulla olikin sellainen tilanne, että supistus oli jatkuvaa eikä lakannut missään vaiheessa ja olin sanoinkuvaamattoman kipeä. Tästä meinasi aiheutua myös vauvalle vaaraa, mutta onneksi loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Kukaan ei pakota kivun lievitystä käyttämään, mutta on hyvä muistaa että voi käydä myös niin että jos kivun lievitystä lykkää sitä ei välttämättä ehditä enää antaa vaikka haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.

Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.

En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.

Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.

Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.

Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( . 

Ota tämä esille neuvolassa ja kysy sairaalastakin voiko asiasta keskustella etukäteen. 

Otin jo. Sanoin neuvolassa, että pelkään sen synnytyssairaalan henkilökuntaa paljon enemmän kuin synnytystä :D . Se neuvolantäti ei oikein ymmärtänyt minua. Ap.

Mä ymmärrän. Jossain paikoissa synnytyssali on kuin kone, joka imaisee synnyttäjän eikä siellä mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään mitä tapahtuu. Onneksi muunkinlaisia Kokemuksia on.

Ehkä voit parantaa asemaasi ottamalla synnytykseen mukaan lapsen isän tai doulan.

Mieheni on kyllä tulossa mukaan, mutta hän on sellainen, että hän itse "alistuu terveydenhuollon armoille" eikä halua itse edes vaikuttaa asioihin vaan toivoo vaan että henkilökunta sanoo ja päättää ja hän voi mennä juuri sen mukaan. Häntä ärsyttää, kun minä vaadin perusteluita ja valinnan mahdollisuutta ja omia vaikutusmahdollisuuksia. Onneksi osaa olla kyllä nykyään sellaisissa tilanteissa hiljaa :D mutta ei hänestä siinä asiassa suurta tukea minulle ole. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole huono idea. Liity facebookissa aktiivinen synnytys ryhmään, siellä on paljon tietoa ja vinkkejä ja tarinoita.

Itselläni on ensimmäinen synnytys edessä, ja olen ajatellut mennä ilman kivunlievityksiä siihen asti että 1. Alkaa tulla itselle paniikki/tunne ettei selviä, 2. Lääketieteellisestä syystä täytyy ottaa jotain lääkkeitä.

En ole siis lääkitystä vastaan millään lailla, enkä minkäänlainen luomuilija muutenkaan. Mutta ajattelen, että keho on tehty synnytttämään ja siitä selviävät monet ilman lääkitystä, ehkä minäkin. Kaikille on aina parempi, ettei lääkitystä ole ollut turhanpäiten. Mutta siis henkinen tunne siitä että tarvitsee on aivan riittävä syy ottaa.

Itselläni huolettaa ainoastaan ulkosynnyttimien ihon venyvyys, pelkään että iho repeytyy synnytyksessä. Olen miettinyt, että saisikohan siihen sisempien häpyhuulten kohdalle (välilihaan?) jotain puudutuspiikkiä, semmoista niinkuin hammaslääkärissä eli pinnallista. Kaiken muun synnytyksessä ymmärrän ja voin käsittää, mutta tuntuu fyysisesti mahdottomalta, että se vauva mahtuisi ulos tuosta suht pienestä uloimmasta iho aukosta.

Välilihaa voi hieroa ja pehmentää ennen synnytystä, pudentaalipuudutus laitetaan juuri alapäähän, repeämisiltä se ei suojaa, mutta heti voidaan tikata jos niin käy. Repeämisiltä suojaa jos lapselle annetaan aikaa syntyä ja venyttää ponnistusvaiheessa itsekseen. Samoin se että ponnistaa oman tuntemuksien mukaan , ei siten miten kätilö käskee. Jos on puudutettu niin pahimmillaan ei tiedä milloin pitää ponnistaa ja synnytys hidastuu liikaa... joudutaan puuttumaan eli lisäämään oksitosiinia.

Olen vähän huolissani siitä, että kätilö alkaa päsmäröimään synnytystä enkä saa yrittää omaan tahtiin ja kuunnellen omaa kehoa:( . 

Tiedän tunteen :D

Paljon auttaa se, että synnytys etenee nopeasti. Itse ei avautumisvauhtiaan voi määrätä, mutta mitä pitempään pystyy olemaan kotona, sitä vähemmän mahdollista päsmäröintiä ehtii tapahtua.

Itse olen myös ponnistusvaiheessa pyrkinyt olemaan mahdollisimman pitkään niin kuin mitään ei tapahtuisi, koska ajatus pakkoponnistuttamisesta ei miellytä. Olen sitten viime hetkellä sanonut kätilölle että nyt tää taitaa tulla ulos.

Näin voi tietysti tehdä vain silloin, kun on niin onnekas että synnytys etenee nopeasti ja suht vähillä kivuilla.

T. 3.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta voit yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä. Ilokaasu on hengiteltävää, joten sitä voit kokeilla, kun koville ottaa. Ennen maailmassa ei ollut kivunlievityksiä tarjolla ja synnyttäjät kyllä kivusta selviytyivät. Toki sit, jos synnytys pitkittyy ja synnyttäjän voimat ehtyvät, voi kivunlievytys olla hyvä ajatus voimien keräämisen kannalta. Mut jos kaikki sujuu hyvin, voit ihan hyvin synnyttää ilman kivunlievitystä.

Itse olen epiduraalini ottanut. Omalla kohdallani olen ajatellut synnytyksen olevan vain keino saada odotettu vauva syliin. Siksi olen halunnut olla mahdollisimman hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen, että jaksaisin heti hoitaa vauvelia. Epiduraali oli tässä hyvin avuksi

No sun vauvelis voi olla ihan pökkyrässä epiduraalista ja ensi-imetys ei onnistu ja sitten turvaudutaan pulloon kun kuvitellaan että vauva ei huoli rintaa.

Synnytyskivut voivat samalla ihmiselläkin olla erilaiset eri synnytyksissä. Mulla oli ekassa voimakkaat supistukset vatsan alueella, avautuminen oli hidasta ja kun otin epiduraalin, se pysähtyi kokonaan ja päädyin lopulta kymmenien tuntien jälkeen sektioon. Selvisi, että vauva oli ollut huonossa asennossa eikä epiduraali ollut tässä pysähtymisen syynä.

Toisessa synnytyksessä kivut olivat jopa pahemmat, mutta hyvin erityyppiset, ne tuntuivat vain takapuolessa niin kovana paineena, että tuntui kuin räjähtäisin! Tähänkin pyysin epiduraalin ja sen saamisen jälkeen rentouduin ja avauduin nopeasti ja ponnistusvaihe oli täysin kivuton ja nopea. Ikinä en synnyttäisi luomuna, miksi pitäisi, kun lääkkeetkin on siihen keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaana ollessa EI saa syödä buranaa! aiheuttaa verenhyytymisongelmia sekä ei sovi sikiölle. Synnytin ilokaasulla ja hengittämällä eli käyttämällä ääntä kivunlievittämiseen eli rentoutusta. kun soitin sairaalaan niin sanoivat että ota parasetamolia, ja se oli ainoa särkylääke mitä otin 24 h aikana. Synnytyssalissa olin 7 h. Ennen ponnistusta olin hyvissä ajoin pyytänyt pudentaalipuudutuksen, sen voi osaava kätilökin laittaa alapäähän. Eli kannattaa yrittää ilman kivunlievitystä, aina voi muuttaa mielensä.

Tiedän että burana voi haitata sikiön kehitystä, enkä ole sitä tietenkään raskausaikana syönyt. Mutta ajattelin, että jos synnytyksessä ottaa buranaa, niin se ei ehdi sikiötä enää haitata, koska se vauvahan tulee sieltä ulos samalla ja napanuora katkaistaan melkein heti. Ap.

Se lapsi on KOKOAJAN ennen syntymäänsä yhteydessä verenkiertoosi, ja ei mitään buranoita kannata ottaa ilman lupia, sillä sinun omakaan veresi ei välttämättä sitten hyydykkään ja menetät paljon verta.

”Minkään kipulääkkeen käyttö ei ole suositeltavaa raskauden aikana, mutta aina ei lääkehoitoa voida välttää. Turvallisin lääke ohjeiden mukaisilla annoksilla on parasetamoli. Tulehduskipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo, ibuprofeeni ja ketoprofeeni, saattavat vaikuttaa haitallisesti sikiön verenkiertojärjestelmään erityisesti raskauden viimeisen kolmanneksen aikana ja hankaloittaa synnytystä. On myös huomattava, että useimmat flunssalääkkeet sisältävät tulehduskipulääkettä, jolloin niitä tulee välttää.”

Tee kotiläksysi äläkä saata lastasi vaaraan!

Tässä yksi lisää, joka on synnyttänyt (ainoansa) lähes luomusti. Avautuminen eteni sen verran nopeasti, että juuri kun olin oppinut ajoittamaan ilokaasun imaisut oikein (jolloin lievitys osuu yhtä aikaa kipuhuipun kanssa), olikin jo aika ruveta ponnistamaan, jolloin ilokaasua ei enää saanut käyttää. Koin avautumisvaiheen lopun kaikkein kivuliaimpana vaiheena (5-10 min) ja niiden kipuaaltojen aikaan taisin jo pyytää kivunlievitystä, mutta oli jo liian myöhäistä, eikä hetikohta enää tarvinnutkaan. Viimeiseksi kohtu supistui voimakkaasti, puristi loput lapsivedet jaloille ja kivuliain vaihe oli ohi! Ponnistusvaihe kesti jakkaralla 20 min ja oli yllättävän helppo jälkikäteen ajatellen. Lääkkeettömyyttä kiitän siitä että koko ajan tunsin mitä oma kroppani tekee. Se otti ohjat, piti vain myötäillä. Kun kohtu supistui, piti vain auttaa sitä sen 10-15 sek ja ponnistaa mukana. Kätilö opasti miten haetaan asento jossa lantion aukko on ikään kuin parhaiten auki ja homma helpointa. Sitten tuli lepohetki, 10-20 sekuntia, ei kipua. Taivaallisia hetkiä. Joka puristuksella lapsi raivasi tietään vähän edellistä kertaa pitemmälle, vaikka lepohetkinä tunsin kuinka se vetäytyi takaisinpäin.

Psyykkisessä valmistautumisessa ehkä tärkeintä on minusta ottaa asenne, että synnytyskipu ei yleensä ole paikkojen särkymisen merkki kuten vaikka luunmurtuman aiheuttama kipu, vaan luonnollinen asia. Ja ne ammattilaiset siinä vieressä kyllä huomaa, jos synnytys ei etene kuten pitää, ja ottavat ohjat. Oletusarvo on että homma menee luomusti ja siitä selviää pienin ihorepeämin jotka paranee melko nopeasti. Juu, ei aina mene, mutta todennäköisimmin menee, joten pelätä ei kannata.

MUlla leikattiin umpisuoli. Kun en tykkää puudutuksista ja sen semmosista niin se tehtiin ihan tosta vaan. Kato kivunlievitys ja kemiklaalit on niinku pahasta.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä. Molemmilla kerroilla kun olisin halunnut epiduraalin niin on sitten pitänyt jo alkaa ponnistaan. Kyllähän se sattuu ja paljon mutta heti kun vauva on syntynyt niin kivut on loppunut samantien ❤

Kannatteehan se kokeilla ilman kivunlievitystä, jos kivut on sietämättömät niin ottaa sitten helpotusta jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä idea, minäkin yritin :)

Mieli vaan muuttuu aika nopeaan kun on 20 tuntia kärsinyt supistuksista. Minulla ainakin avautuminen alkoi vasta siitä kun sain epiduraalin.

Ja tiedoksesi, että se laitetaan selkäsi takana niin, että makaat kyljelläsi, etkä edes näe lääkäriä. Eikä sen laittoa huomaa, puuduttavat alueen ensin.

En varsinaisesti pelkää neuloja enkä toimenpiteitä eli ei haittaa vaikka näkisin eikä haittaa vaikka neulanpisto tuntuisi. Pelkään kaikenlaista "sumuista" oloa ja "puutunutta" oloa. Eli esim. verikokeet on minulle ihan ok ja kevyt juttu. Mutta puutuneisuus on todella ahdistava ajatus. Sen vuoksi en koskaan käytä esim. alkoholiakaan, koska siitäkin tulee hieman sumuinen olo. Ap.

No ei siinä mitään smuuista oloa tule eikä puutunut. Kipu ei siinå kohtaa vain tapa vaan sen minkä ehkä vielä tuntee niin kestää.

Jaksaa sitten vielä ponnistaa kun sen aika tulee.

3 synnyttänyt ilman kivunlievitystä, yhden epiduraalin kanssa (eka).

Näiden kolmen jälkeen olen ollut selvästi paremmassa kunnossa, toipunut paremmin jne. Synnytyskipu on kovaa, mutta hallittavissa oikeanlaisella rentoutumisella, tyyliin antaa kivun mennä aaltona, ei vastusta. Olen itse ollut tilanteessa kontrollissa, epiduraalin kanssa tunsin itseni avuttomaksi, en hallinnut tilannetta.

Jos vielä synnyttäisin (en todellakaan), en haluaisi taaskaan mitään.