Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikolla oli kaunis perhe, upea ura, iso talo ja paha olo. Ovatko kulissiliitot yleisempiä kuin ihmiset uskovat?
24.01.2018 |
https://www.hs.fi/elama/art-2000005535736.html
Ainakin monilla elämä rakentuu vahvasti noiden suoritteiden ympärille. Oman kuvitellun onnellisuuden ilmentäminen vaatii upeat kulissit. Ei ehditä välttämättä pysähtyä ajattelemaan, mitä elämältä oikeasti halutaan. Halutaanko olla onnellisia ja tehdä sellaisia asioita joita itse haluaa vai elämää samanlaista keskiluokkaista elämää, mitä ihmiset lammasmaisesti ympärillä ihannoivat.
Uskon, että varsinkin 80-luvun lopulla ja 90-luvulla solmituissa avioliitoissa oli paljon noita kulisseja. Nämä ihmiset erosivat rytinällä, kun lapset saavuttivat aikuisiän. 2000-luvulla avioliiton solmivat ovat uudessa tilanteessa. Individualismista on tullut yhä tärkeämpää, ja korttitaloja sortuu tuon tuosta. Surullista vain, että tuohon soppaan tehdään useampi lapsi siinä kuvitelmassa, että itse muka tiedetään, mitä halutaan elämältä.
Kommentit (230)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on niin, että vasta iän myötä meistä useimmat tietävät mitä haluavat ja keitä ja millaisia oikeastaan itsekään ovat. Nuorena luulee tietävänsä ja tekee monenlaisia vääriä valintoja. Kuitenkin sitten näin viisikymppisenä tuskat tuskailtuaan ymmärtää, että ei se vika oman elämän tyhjyyteen ole kumppanissa, ei vääränlaisessa työssä, ei yhteiskunnassa eikä missään oman itsen ulkopuolisessa. Vika löytyy lähinnä omasta itsestään, ei kukaan eikä mikään voi tehdä ihmistä onnelliseksi, vain itse voi siihen vaikuttaa. Moni eroaa varmasti ihan turhaan, kun ei jaksa käydä kaikkea ikävää läpi ja myöntää, että minä olen syyllinen omaan pahaan olooni ja vain minä voin sen pahan olon muuttaa paremmaksi. Kuvittelee, että puolisoa vaihtamalla elämä muuttuu onnelliseksi, mutta eihän niin useimmiten käy, vaan kohta on samat ongelmat edessä ja taas erotaan.
Lisäksi ihmisen pitää vaan oppia hyväksymään se, että elämä ei ole täydellistä, se ei ole läheskään aina ihanaa ja onnellista ja kaikki tekevät isompia ja pienempiä vääriä valintoja. Vai ovatko ne sittenkään vääriä valintoja? Ehkäpä meidän piti tehdä juuri ne valinnat, että opimme niistä ja voimme tulla omaksi itseksemme. Ellemme olisi elämäämme juuri sellaisena kuin olemme eläneet, emme olisi sellaisia kuin nyt olemme.
Ihanasti kirjoitettu :) <3
Mieheni on juuri tuollainen joka teki asiat jotka "kuului" tehdä. Nyt hänen avioerostaan on 5 vuotta aikaa, ja me olemme olleet jo yli 2 vuotta yhdessä. Paljon on puhuttu siitä, että kuinka vähän sitä itseään nuorempana tunsikaan! Itse olen ollut OIKEASTI kypsä parisuhteeseen vasta yli kolmekymppisenä. En vain tiennyt sitä nuorempana, ja LUULIN olevani kypsä suhteeseen. Nykyinen mieheni on ainoa kenen kanssa olen ollut jo oma aikuinen itseni, ja siksi meillä onkin mennyt niin hyvin alusta asti. Kyllä se niin on että sitä vasta vähän vanhempana on oppinut itsestään tarpeeksi, jotta ei sorru vahingossa kulisseihin, eikä tekemään lapsia väärien ihmisten kanssa. Mulla ja miehellänihän lapset on tehty niiden väärien kanssa. Toisaalta lapset ovat jo niin vanhoja, etä elelemme pääasiassa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
[
Ja vielä sen haluan sanoa, että oikeasti esim se paljon ihannoitu ”vanhan rahan suvusta oleminen” ei kerro ihmisestä mitään, eikä estä näyttämisenhalua tai parisuhdekulissia tai sisäistä tyyttmättömyyttä -ei myöskään lisää näitä. Ihmiset ovat omia persooniaan ja suvusta ja varallisuudesta riippumatta yksilöitä, jotka tekevät päätöksiä ja valintoja, joilla on oma elämänhistoria. Minua harmittaa, kun joitain ihmisiä aletaan ihannoimaan pelkkien ulkoisten asioiden takia (vaikka aiheesta kirjoittanut ei tätä kai tarkoittanutkaan) ja aletaan erottamaan joitain eri ryhmäksi tämmöisten asioiden perusteella. Joka suvusta, köyhästä, rikkaasta (”vanhan rahan” ihaillusta ja ”uusrikkaan” halveksitusta) löytyy tasapainoisia ja tasapainottomia ihmisiä ja tyytyväisiä ja tyytymättömiä.
Siis kyllä. Kadutti samalla hetkellä kun painoin "lähetä viestisi". Tarkoitus oli tuoda ilmi, mitä ja kuinka paljon varallisuuden hankkimiseksi on täytynyt uhrata. Eli joudutanko uhraamaan liikaa perhe-elämää ja omaa hyvinvointia muille näyttääkseen, tai ehditäänkö ylipäätään ajatella siinä menossa mitään. Nopeasti kävi mielessä että no heidän joilla olisi jo suvussa rahaa, ei muka tarvitsisi uhrata - mutta kuten sanoit, eihän se niin mene. Vaan joka ryhmästä löytyy kaikkea.
t: se johon viittasit
Onko tämä joku hesarin mainos!? Maksullinen artikkeli! Joku vois postata tänne se tekstinä, mutta ei vois vähempää kiinnostaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun. Suurinta ihmetystä aiheutti Mikon oma vastuun ulkoistaminen ja tietynlainen vastuunpakoilu. Hän ei "kulissielämän" aikana tehnyt ainoatakaan aloitteellista itsenäistä päätöstä. Tyttöystävä halusi naimisiin, Mikolle oli ihan sama, joten naimisiin mentiin. Tuore vaimo halusi lapsen, Mikko tuumi, no ihan sama se sitten on, lapsi tehtiin, toinen ja kolmaskin. Sivusuhdekin vain tapahtui, kun tuttu nainen lähetti sähköpostia.
Ihminen, joka ei ota minkäänlaista vastuuta elämästään ja joka ei tiedä yhtään, mitä haluaa ja miten tahtoo elää, ei usein pysty tulemaan onnelliseksi, koska aitoon onnellisuuteen vaaditaan itsetuntemusta ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Nyt Mikko syytää kaikesta "kulisseja". Mielestäni tuollainen on pelkurimainen tapa elää ja siinä tulee satuttaneeksi muita todella syvästi. Miltäköhän vaimosta ja lapsista on tuntunut saada tietää, että Mikon mielestä kaikki, heidän koko elämänsä, oli pelkkää tyhjää valhetta?
Juuri näin minäkin ajattelin. 3 lasta, joista kolmas vielä tekemällä tehty. Lisänä vielä, että ei kertonut sivusuhteesta vaimolle, kun psykoterapeutti kielsi. Sitten myöhemmin kysyi terapeutilta lupaa kertoa, ja kun terapeutti "antoi luvan", niin sitten kertoi. What.
Tosin paperilehden juttu ei ollut niin kamala kuin etukäteen ajattelin, vaimoa ei syytetty vaan enemmän "Matin" persoonallisuutta ja yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä (mikä nyt myös on vähän höpsöä, ei Suomessa nyt niin paljon arvosteta rahaa ja hienoja autoja jne.). Ko. mies myöskin pitää jutun mukaan lapsiaan viikko-viikko systeemillä eikä ole tyyliin häipynyt uuden nuoren tyttöystävänsä kanssa ulkomaille, ja myönsi myös, että ex-vaimollaan olisi todennäköisesti erilainen tarina heidän elämästään. Joka tapauksessa ikävää vaimoa ja lapsia kohtaan tuollainen avautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Mikko on tavallinen suomalainen mies. Suostuu elämään naisen vaatimusten mukaan vuosikausia ja sitten kerralla rysäyttää kaiken päin naamaa. Ihan tavallinen suomalainen avioliitto.
Ei ole kyllä millään muotoa normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti Mikon perhettä. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenlaitto kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.
En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
--
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Olen pahoillani puolestasi! Oletko saanut jotain terapiaa tai keskuteluapua? Pidä ihmeessä kiinni tästä ihmisestä, jos kohtelee sinua kauniisti. Menneisyydelle ei mitään voi, etenkään, kun sinua on kohdeltu väärin muiden toimesta, mutta sitä voi jonkin verran käydä läpi sen verran kuin se häiritsee nykyistä elämääsi.
Esim. sielunhoito-terapeutin kanssa keskustelua saa ilman terapialähetteitäkin.
Suosittelen tällaista, asuu Treen lähistöllä, mutta jos ei sovi, niin tehnyt mm. paljon kirjoja ja itsellään aika rankka tausta elämässä ja pitkään jo tehnyt ihmisten parissa työtä: http://paiviniemi.net/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
--
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Olen pahoillani puolestasi! Oletko saanut jotain terapiaa tai keskuteluapua? Pidä ihmeessä kiinni tästä ihmisestä, jos kohtelee sinua kauniisti. ..
Anteeks 192, huonosti napattu toi lainaus
siu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
--
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Olen pahoillani puolestasi! Oletko saanut jotain terapiaa tai keskuteluapua? Pidä ihmeessä kiinni tästä ihmisestä, jos kohtelee sinua kauniisti. Menneisyydelle ei mitään voi, etenkään, kun sinua on kohdeltu väärin muiden toimesta, mutta sitä voi jonkin verran käydä läpi sen verran kuin se häiritsee nykyistä elämääsi.
Esim. sielunhoito-terapeutin kanssa keskustelua saa ilman terapialähetteitäkin.
Suosittelen tällaista, asuu Treen lähistöllä, mutta jos ei sovi, niin tehnyt mm. paljon kirjoja ja itsellään aika rankka tausta elämässä ja pitkään jo tehnyt ihmisten parissa työtä: http://paiviniemi.net/
Mut mä painan edelleen 89 kg ja käytän vain mustia nahkatakkeja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kulisseja ja on aina ollut. Eikä kulissit aina edes ole kovin komeita vaan monilla ihmisillä on ajatus että parisuhteessa oleva ihminen on parempi kuin ihminen, jolla ei ole parisuhdetta tai joka on eronnut, kenties jopa useamman kerran. Vanhemmissa pareissa on sitten paljon niitä, jotka ovat yhdessä siksi kun ovat vähän aikaa heilastelleet ja heidän aikanaan se on merkannut samaa kuin loppuiän suhde. Maine meni jos heilasta ero tuli, tulipa sitten jätetyksi tai jättipä itse.
Kaksi näkökulmaa kirjoitti:
Vai halutaanko tässä nyt uskoa, ettei työ, hyvä palkka, kiva koti tai perhe edes lisää ihmisen onnellisuutta? Että se aktivointimallin kohteena oleva olisi lähtökohtaisesti onnellisempi? Tuskin kuitenkaan, vaikkei taloudellinen turvallisuus pelkästään onnelliseksi tee.
Siinäpä se. Kun joku päivä tajuaa, ettei ne työt, hienot kodit ja muut jotka piti olla "kun kaikilla muillakin on" tuoneetkaan sitä onnea jonka luuli siinä ohessa tulevan ja huomaa tulhlanneensa ison osan elämäänsä lähes turhaan. Elämä kun on ainutkertainen kokemus.
Onnellisuustutkimuksia on tehty ja on todettu, ettei onnellisuudessa ole suurtakaan eroa eri kulttuurien ja elintasojen välillä kunhan vain elämän perustarpeet on tyydytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti Mikon perhettä. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenlaitto kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Kuulostaa siltä, että olet uskonnon uhri. Tukiryhmiä on olemassa. Löytyy varmasti googlaamalla.
siu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
--
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Olen pahoillani puolestasi! Oletko saanut jotain terapiaa tai keskuteluapua? Pidä ihmeessä kiinni tästä ihmisestä, jos kohtelee sinua kauniisti. Menneisyydelle ei mitään voi, etenkään, kun sinua on kohdeltu väärin muiden toimesta, mutta sitä voi jonkin verran käydä läpi sen verran kuin se häiritsee nykyistä elämääsi.
Esim. sielunhoito-terapeutin kanssa keskustelua saa ilman terapialähetteitäkin.
Suosittelen tällaista, asuu Treen lähistöllä, mutta jos ei sovi, niin tehnyt mm. paljon kirjoja ja itsellään aika rankka tausta elämässä ja pitkään jo tehnyt ihmisten parissa työtä: http://paiviniemi.net/
En ole kokenut mitään vastaavaa, mutta äitinä haluaisin sua halata...olen todella pahoillani, millainen lapsuus sinulla on ollut. Rakkautta elämääsi. Vanhempasi eivät olleet tervepäisiä ihmisiä.
Mikkohan on vain hyvin todennäköisesti ollut "joo"-mies, ja on toteuttanut tyttöystävänsä perheunelmaa vaikka itseä ei kiinnosta pätkän vertaa.
On yleisempää kuin uskotaankaan. Tahtoo vähän olla suomessa niin että jos haluaa naisen säilyttää niin pitää pitää vain pää matalana ja sanoa kaikkeen "joo". Muuten napsahtaa heti ultimaattumi ja se sitten siitä. Ja mitä sitten kaveritkin sanoisi, kun kaveriporukka on pelkkä lauma menestyjähaikaloja jotka vain nauravat räkäisesti toisten vaikeuksille.
Onneksi itse tajusin tuon elämäntavan mielettömyyden ja feidasin tuollaiset "kaverit" ja ajatukset suhteista.
Mitä näiden vaimojen tulisi tehdä, kun oma mies paljastuu "Mikoksi"?
Eli on ollu yhdessä vaimon kanssa, kun ei nyt parempaakaan ole ollu saatavilla.
Ja siis kusettanu vaimoa koko ajan.
Kaksi näkökulmaa kirjoitti:
Juttua ei voi lukea kuin Hesarin tilaajat.
Aika harvalla on varaa kalliisiin kulisseihin. Tuon alun sävy on kuitenkin sellainen, että tyhjyys ja onnettomuus johtuu varallisuudesta ja sen tavoittelusta. Minä luulen, että tuo kaveri olisi tyytymätön, vaikka se olisi luottotiedoton, työtön ja asuisi vuokralla.
Vai halutaanko tässä nyt uskoa, ettei työ, hyvä palkka, kiva koti tai perhe edes lisää ihmisen onnellisuutta? Että se aktivointimallin kohteena oleva olisi lähtökohtaisesti onnellisempi? Tuskin kuitenkaan, vaikkei taloudellinen turvallisuus pelkästään onnelliseksi tee.
Juuri näin. Moni on toteuttanut unelmansa ja lähtenyt reppureissailemaan ympäri maailmaa tai muuttanut ulkomaille, mutta monesti ovat huomanneet, ettei se ollutkaan ihan sitä mitä kuvittelivat. Eikös tämäkin sitten ole yhtälailla kulissielämää?
Ihmisillä on aina erilaisia haaveita elämänsä aikana, tulee myös pettymyksiä ja kyllästymistä, vaihtelunhalua. Typerää leimata aina omaisuutta hankkineen elämä kulissiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en ymmärrä. Miten se voi olla niin vaikeaa jo alunalkaen sanoa, jos ei pidä jostain asiasta tai haluaa jotain muuta tms. Mielestäni silloin ei voi syyttää ketään, tai mitään muuta kuin omaa itseään, jos ei sen verran suuta saa auki, että rehellisesti ilmaisee mitä haluaa. Tuossa haaskaa vuosia ja jopa vuosikymmeniä toisen elämää ja sitten romahduttaa kaiken kerralla, siitä ei se toinen ihan hetkessä toivu eikä menetettyä aikaa saa ikinä takaisin.
Näin just. Mikko katsoo sinne peiliin nyt vain.
Hesarin paperiversion kun luki, niin juuri niin Mikko katsoikin peiliin.
Alue: Aihe vapaa
vai että miehen syy ois se masennuskin ehkä.
normijannu joka pelkäs että jää ilman naista jos ei tee sen mukaan kaiken. vanhempana tajus vasta sen että selviää ilmankin. tai että saa parempaakin.